Euroopan Astrobiologien Verkosto, EANA
Euroopan Astrobiologien Verkosto, EANA, piti kuluvalla viikolla viidettätoista vuosittaista kokousta Hollannin Nordwijkissa Euroopan Avaruusjärjestön ESAn tiloissa. ESAn alue on aidattu, ja luokiteltu jonkinasteiseksi korkeamman tason turva-alueeksi. Tänne pääsee kutsulla. Käytännössä aluetta kiertää turva-aita ja sisälle pääsee vain yhden vartioidun portin kautta. Kaulassa roikkuu koko ajan punanauhainen lupalappu. Luentosalina toimivan kokoustilan vieressä on isohko halli jossa on erilaisia avaruusluotainten ja muiden laitteiden malleja ja osia.
Kokoukseen osallistuu 130 tutkijaa ja opiskelijaa ympäri Eurooppaa ja kauempakin Meksikosta, Yhdysvalloista ja Japanista. EANA pyrkii kannustamaan opiskelijoita osallistumaan. Tutkijoiden peruskoulutus vaihtelee lääketieteestä, geologiaan, eri kemian, biologian ja fysiikan aloihin sekä tähtitieteeseen. Yhteisenä teemana astrobiologia. Puheita on noin 55 ja posteriesityksiä noin 65. Poimin tähän muutaman mielestäni mielekiintoisimman.
Vesiplaneetoilla voi olla uudenlainen piilopaikka elämälle. Jupiterin kuulla Europalla ja Saturnuksen Enceladuksella on jääkannen alla meri joka voi olla kymmeniä kilometrejä syvä. Meren pohjalla on kuun silikaattimineraaleista koostuva kuun kivinen osa. Jupiterin kuilla Kallisto ja Ganymedes ja Saturnuksen Titanilla on varmaan syvä meri jääkuoren alla. Meri on sen verran syvä ja pohjan paine niin suuri että sinne muodostuu korkean paineen vesijäitä, esim jää VI ja jää VII:ää. Tämän seurauksena valtameren pohja olisi jäätä eikä siis rajoittuisi kuun kiviseen sisustaan. Näin ollen ei niillä olisi esim veden ja kallion rajapintaa, eikä siis myöskään mustien savuttajien kaltaisia järjestelmiä.
Jatko-opiskelija Lena Noack on laajentanut tätä ajatusta koskemaan valtameriplaneettoja joissa vesi velloo pinnalla. Maan kokoisten (0.5-8 kertaa Maan massa) planeettojen kiertoetäisyyden ja tiheyden perusteella voidaan arvioida onko niillä meri ja miten syvä se on – matala vai tosi syvä. Matalan meren planeetoilla meri ulottuu kiviplaneettaan asti ja elämällä on mahdollisuus syntyä, ainakin periaatteessa.
Jos planeetalla on syvä meri, lämpötilaltaan muutama celcius-aste, syntyisi pohjalle korkean paineen jäätä. Maassa sitä syntyisi jos meren syvyys olisi vähän yli 60 km. Jos tuolla syvyydellä alkaisi syvän meren jääkansi ja jos se olisi vaikka 100km paksu ja sen pohja ulottuisi planeetan kiviseen sisäosaan niin sen alle voisikin syntyä uusi kuuma meri. Tämä voisi onnistua jos kivivaipasta vapautuva lämpötila lämmittäisi jään pohjan vaikka vain 50 asteeseen. Jäävaipan alle syntyisi toinen meri, joka olisi lämpötilaltaan mukava, jossa olisi ravinteita ja geotermistä energiaa.
Tällainen korkean paineen alainen ekolokero olisi tosin aika piilossa tutkijoilta. Lenan tekemät laskut osoittavat kuitenkin että jäässä tapahtuvat hitaat jääkonvektiovirtaukset voisivat nostaa ravinteita jään yläpuolelle, samanlainen ”hissi” saattaisi nostaa ylempään mereen jonkinlaisia mikrobien itiömuotoja. Ylempi meri ei tarvitsi jääkantta, joten voisi olla että nostetut mikrobit oppisivat yhteyttämään. Tavallaan planeetan sisäistä panspermiaa.
Vesikappaleista kun nyt on juttua, niin oli mielenkiintoista kuulla suunnitelmista lentää Europaan ja Enceladukseen ja selvittää mahdollista elämää tutkimalla purkautuvan vesigeysereiden suihkujen molekyylejä ja lähettämällä erilaisia myyriä porautumaan kuiden jäiden läpi. Jos niistä löytyisi suoria tai epäsuoria merkkejä elämästä, niin silloin pitäisi miettiä vakavasti sitä vaihtoehtoa että elämä voisi lähteä käyntiin myös merissä ja ehkä niiden pohjalla olevien valkoisisten tai mustien savuttajien läheisyydessä. Vertaa tätä viimekertaiseen blogiin.