Antroposeenistä astrobiologiaa – ja jäähyväiset
Viimevuosien tai vuosikymmenien aikana me itsekukin olemme joutuneet huomaamaan että maailma ei ole enää ”ennallaan”. Se ole enää sellainen ennakoitava ja aina entisiä ratojaan ja kasvukäyriään noudattava stabiili systeemi, kuten olemme tottuneet ajattelemaan. Elämme suurten muutosten aikaa, ja alkaa näyttää siltä että kukaan ei tiedä mihin nämä muutokset johtavat, ja millaisia aikoja on edessä.
Tämän hetken hektisiä epävarmuustekijöitä ovat poliittinen oikeisto-radikalismi, covid-pandemia ja näitä seuraava talouden romahtaminen, ja nämä voivat kääntää maailmanmenon menon aikamoiseen kaaokseen. Nämä uhkat ovat kuitenkin sellaisia pieniä ja lyhyen aikavälin harmeja jotka ovat ehkä hallittavissa vanhoilla keinoilla. Kun tautitilanne on ohi ja talouden rattaat lähtevät pyörimään entiseen malliin, voidaan palata entistä kiihkeämpään talouskasvuun ja entiseen iloiseen hyvinvoinnin aikaan.
Merkittävästi vaikeampi ja lopullisempi on se pitkän aikavälin muutos joka hitaasti mutta vääjäämättömästi on ollut kehittymässä planeetan päälle jo usean vuosikymmenen ajan. Tämä tietenkin on ilmakehän ja ilmaston muuttuminen, ja alkuperäisten elinympäristöjen ja biodiversiteetin katoaminen planeetalta. Nämä puolestaan ovat seurausta siitä massiivisesta fossiilisen energian käytöstä, rakentamisesta, luonnonvarojen käytöstä ja teollisesta tuotannosta ja kulutuksesta, joiden avulla ihmiskunnan tekninen sivilisaatio on pystytetty. Kysymys on siis teknisen sivilisaation kestävyyskriisistä planeetalla.
Täällä maan päällä me itse olemme niin tiukasti sidoksissa ja osallisia näihin rajallisen planeetan kantokyvyn ongelmiin, että meidän on vaikea nähdä mitä ne merkitsevät isommassa mittakaavassa. Eräs tapa katsella tätä ongelmavyyhteä kokonaisuutena, ikäänkuin matkan päästä, on laittaa se astrobiologiseen perspektiiviin. Planeetan olosuhteiden muuttumista voi lähestyä vaikka systeemiteorian keinoin, sellaisena monimutkaisena takaisin-säädeltynä systeeminä missä jokin tekninen sivilisaatio X käyttää planeetan Y yhtä tai useampaa rajallista resurssia (esim. energiaa, hiiltä, mineraaleja) oman kasvunsa raaka-aineina, ja samalla vaikuttaa planeettansa olosuhteisiin ja sen kantokykyyn. “The Anthropocene Generalized: Evolution of Exo-Civilizations and Their Planetary Feedback”, (Astrobiology vol. 18, 2018)
artikkelissa A. Frank ja kumppanit käsittelevät monimutkaista planeettasysteemiä, missä paikalliset ympäristötekijät (ilmakehä, vesikehä, kivikehä, jäätiköt, ja mahdollisesti biosfääri) ovat tiukasti kytkeytyneet yhteen, ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Tällaisella planeetalla toimivan teknisen sivilisaation aiheuttamat ympäristömuutokset kertautuvat ja kumuloituvat ympäristössä, ja aiheuttavat planeetalle ”antroposeeniksi” kutsutun häiriötilan. Tällainen häiriötila muodostaa dynaamisen planeettasysteemin käännekohdan (tipping point), jonka jälkeen sekä tekninen sivilisaatio että sen kotiplaneetan ympäristöolot ajautuvat pois entisestä tasapainotilasta, molemmat kohti uudenlaisia reaktiomalleja.
Artikkelissa kysytään edustaako antroposeeni geneeristä mallia mistä tahansa (hypoteettisestä) exo-sivilisaatiosta: jos jollakin planeeetalla kehittyy sellainen laji joka intensiivisesti käyttää planeetan energiavaroja teknisen siviliaation rakentamiseen, johtaako tämä yleisesti antroposeeni-tyyppisen häiriötilan syntyyn kyseisellä planeetalla? Entä millaiseen suuntaan olosuhteet kehittyvät dynaamisessa planeettasysteemissä pidemmän ajan kuluessa?
Dynaaminen planeettamalli huomioi ympäristön kantokykyvyn, erilaisiin resursseihin perustuvan teknisen populaation kasvukykyvyn ja siitä edelleen johtuvat ympäristöhaitat, populaatiobiologian, ekologian ja fysikokemialliset lainalaisuudet, ja lineaariset tai epälineaariset takaisinkytketyt ja mahdolliset ”run-away” säätelymekanismit. Malli on johdettu Maan planeettasysteemistä, mutta se on tehty pelkistetty geneeriseksi. Ihmisten sosiaaliset ja innovatiiviset vaikutukset on eliminoitu – mikä sinänsä on kyllä puute, koska juuri nuo ominaisuudet voivat olla ne joilla tästä katastrofista selvitään. Malli kuitenkin kuvaa minkä tahansa sellaisen voimakkaan lajin vaikutusta, joka pystyy ottamaan planeetan energia- (tai muut) varat tehokkaasti hallintaansa. Matemaattiset variaatiot valtalajin ja planeetan keskinäisistä vuorovaikutuksista kehittyvät hyvin monimutkaisiksi.
Mallituksen tuottamat erilaiset kehitysskenaariot näyttävät siltä että yhden ”ylivoimakkaan” lajin tai teknisen sivilisaation kehittyminen planeetalla voi johtaa neljään erilaiseen lopputulokseen. Ensimmäinen mahdollinen tulos on stabiili tasapaino, missä ko. laji lisääntyy sellaiselle pysyvälle tasolle, minkä planeetta pystyy ylläpitämään, ja samalla planeetan ympäristöparametrit sopeutuvat sitä vastaavaan tasapainotilaan. Toinen vaihtoehto on se että ko. laji lisääntyy yli planeetan kantokykytason, ja olosuhteiden romahtaessa se romahtaa jollekin matalalle tasolle, missä se asettuu ympäristön määräämään tasapainoon. Kolmas mahdollisuus on että liian agressiivinen laji ei pysty asettumaan tasapainoon planeetan resurssien kanssa, ja se tuhoutuu kokonaan. Neljäs vaihtoehto on että lajin populaatiokoko jää oskilloimaan kasvun, huipun, romahduksen, selviytymisen ja uuden nousun välille.
Monimutkaisen mallituksen lopputulos ei siis ole kovinkaan yllättävä, vaan seurailee vanhastaan tuttua populaatiodynamiikkaa. Noissa vaihtoehdoissa on lohdullista se että planeetan ympäristöolosuhteet säilyvät yleisesti elinkelpoisina tuon antroposeenivaiheen yli. Luulisin kuitenkin, että vaihtoehtoja voisi olla enemmänkin kuin nuo neljä: on mahdollista että jos planeetta häiriintyy riittävästi, se voi myös painua totaaliseen jääkauteen, tai lämmetä totaaliseen kasvihuonetilaan, missä nestemäinen vesi ei enää pysy pinnalla. Nuo ovat toki kovin pessimistisiä mahdollisuuksia, mutta ainakin jääkausi on tapahtunut myös täällä Maassa, ja kasvihuone on tapahtunut naapuriplaneetalla.
Frankin ja kumppaneiden artikkeli ei siis tee meitä juurikaan entistä viisaammaksi siitä, millainen mahdollisuus teknisillä sivilisaatioilla on kehittyä antroposeeni-tyyppisen kriittisen kehitysvaiheensa yli. Se kuitenkin muistuttaa siitä että juuri tämä asia vaikuttaa myös Draken yhtälön viimeisen termin (L) eli teknisten sivilisaatioiden ikään. Ikääntyminen edellyttää (mm.) sitä, että ne pystyvät sopeutumaan kotiplaneettansa kantokyvyn rajoihin.
Nyt jo aletaan jo ymmärtää millaisen elämäntavan kautta se olisi tehtävissä. Onnistuuko se meiltä, tai onko se ylipäätään meille mahdollinen – sitä me emme vielä tiedä.
—
Olen nyt jatkanut tätä Elämän keitaita -blogin kirjoittelua seitsämän vuoden ajan. Suuret kiitokset teille ketkä olette seurailleet tätä palstaa. Erityisen suuret kiitokset teille ketkä olette kirjoiteet kiintoisia kommetteja, monet kerrat olemme johkaantuneet keskusteluihin joissa asioita on pohdiskeltu hyvinkin perusteellisesti. Ne keskustelut ovat olleet blogaamisen parasta antia. Nyt lopetan kirjoittelun tällä palstalla, ainakin toistaiseksi. Ehkä voimme tavata vielä jossakin muilla foorumeilla. Hyvää syksyä teille toivottaen,
Kirsi
Kyllähän se on tullut selväksi, että liberaali demokratia jossa jokainen saa öyhöttää oman etunsa muiden edelle, johtaa väistämättä sivilisaation tuhoutumiseen.
Ei siitä niin kauaa ole, kun yhteiskunnissa oli selvät rajat ja tiukat säännöt. Mutta sitten tuli kaikenlaiset norminpurkajat ja tulos rupeaa olemaan tässä.
Kuten Lasse Reunanen sanoo omassa kommentissaan, se on joukkoäly ja vastuuntuntoinen demokratia joka pystyy suuntaamaan isojakin yhteisöjä jotenkin järjelliseen suuntaan. Ainakin turvallisempaa kuin tuo nykyisinkin nähtävä pikkusieluinen ja omaa etua tavoitteleva diktatuuri.
Joukko-”älyn” satoa on parhaiten näkyvissä USA:ssa. Pelkäänpä että näissäkin vaaleissa demokraatit häviävät. Liberaali eliitti siellä vielä uskoo tieteisiin, ja luulee että kaikki muutkin ovat yhtä fiksuja kuin he, kun taas ne ”joukot” uskovat lähes kaikkeen muuhun kuin tieteisiin.
Jotkut diktatuurit ovat muuten olleet varsin tehokkaita luonnonsuojelussa. Jared Diamond luettelee muutaman esimerkin kirjassaan ”Romahdus”. Ikävä kyllä, huonoja yksinvaltiaita on paljon enemmän kuin hyviä.
Niinpä. Nuo suurta valtaa käyttävät suurvaltojen johtajat ovat paljon vartijoina — kuten ovat myös ne rivikansalaiset ketkä heitä äänestävät. Mutta tietenkään vallan vaihtaminen ei ole mikään helppo prosessi – ei taida olla missään suurvallassa. Idän suunnalla toisinajattelu on suorastaan hengenvaarallista, lännessä taas demokratia voi sekaantua ja sotkeentua kaiken maailman sekavaan mielipidevaikuttamiseen, mikä voi olla peräisin melkein mistä tahansa vaikuttaja-tahosta ja valtakunnasta. Vaikea nähdä selkeästi että kuka tässä maailmassa oikeasti valtaa käyttää (äänestäjät?, hallitsijat? lehdistö? trollit? mainosmiehet?)
Vuodet menneet nopeasti ja useita kommentteja olen kirjoittanut blogiisi.
Asiat sisäistää siten paremmin kun hieman miettii omaa näkökulmaa ja
antaa siitä kirjoitetun kommentin. Kiitos hyvistä blogeistasi.
Tästä viimeisestäsi palautui mieleen joukkoäly, jossa ihmiset keskimäärin
osuu usein hyvään tai täsmälliseen lopputulemaan vaikka yksilöinä usein
ajattelemme niistä jotain raja-arvoja. Kenties siis ihmisten tulevaisuuskin
maapallolla mahdollistuu kauas tulevaisuuteen vaikka emme vielä
kaikista parhaimmista ratkaisuista olisikaan tietoisia ja yksimielisinä…
Kiito sLasse sinulle monista hyvistä kommenteistasi!
Jees, toivotaan että joukkoäly iteroi meitä oikeaan suuntaan. Siihen tarvitaan vain tietoisuutta pidemmän aikavälin vaikutuksista – ja onneksi se taitaa nyt olla jo heräämässä.
Kiitos hienoista kirjoituksista.
Kiitos lukijoille! Se tietenkin on kaiken aikaa innoittanut näitä kirjoittamaan että olen ajatellut että siellä on teitä lukijoita joita nämä asiat kiinnostavat! Yhteisen intressin ääreällä siis…
Oliko malleissa lainkaan sellaista vaihtoehtoa, että laji ulottuu kotiplaneettansa ulkopuolelle? Aurinkokunnassahan energiaa ja raaka-aineita on tarjolla valtavasti.
Sen jutun esittämissä malleissa puhuttiin vain planeetan – minkä tahansa asutun planeeetan – reaktioista sellaiseen tekniseen sivilisaatioon joka hyödyntää sen luonnonvaroja voimakkaasti ja käyttää niitä omaan kasvuunsa. Ei puhutttu ko. teknisen sivilisaation mahdollisuuksista mennä muualle hyödyntämään luonnonvaroja omiin tarpeisiinsa. Muualle menemisen skanaariossa on se ongelma että sekin pitkälle tapahtuu oman kotiplaneetan luonnonvarojen avulla. Tarvitaan hyvin pitkä ja kallis operaatio siihen että jonnekin toiselle taivaankappaleelle rakennetaan täysin omavarainen yhdyskunta.
Tuo paperi avautuu kokonaan siitä jutussa olevasta linkistä, joten sieltä voi tarkistaa.
Tämä on ollut hyvä blogi, olen lukenut lähes kaikki päivitykset alusta alkaen. Ymmärrän että kaikella on aikansa. Kiitos.
Kerta kiellon päälle? Venuksen fosfiini olisi tooooosi hyvä blogin aihe….
Kiitokset itsellesi.
Pitääkin laittaa pieni henkilökohtainen näkemys siitä fosfiini-jutusta!