Aikojen saatto
Me ihmiset katselemme ja ymmärrämme ympäristöämme lähinnä vain tämän hetkisestä aika-perspektiivistä. Meitä kiinnostaa parhaillaan vallitseva tilanne ja viimeaikaiset muutokset, se lähihistoria joka jotenkin liittyy omaan kokemuspiiriimme. Emme tiedosta että oman lajimmekin aikana monet kulttuurit ovat nousseet, vaikuttaneet aikansa, ja kadonneet pois. Planeettamme vanha historia, sen suuret muutokset ja pitkät geologiset aikakaudet ovat meille käsittämättömiä. Me jotenkin oletamme että olosuhteet olisivat aina olleet jotakuinkin sellaiset kuin ne nyt ovat.
Kuitenkin, oma lajimme on aiheuttanut suuria muutoksia tällä planeetalla vain viimeisen sadan vuoden aikana. Ihmisten määrä on lisääntynyt maailmassa 1,65 miljardista 7,4 miljardiin (https://ourworldindata.org/world-population-growth). Kansojen keskimääräinen kansantuote on kasvanut eksponentiaalisesti, näin ainakin kaikissa länsimaissa (https://ourworldindata.org/economic-growth), ja sen myötä tietysti myös ihmisten elämäntapa on vastaavasti muuttunut. 1950-luvulla käynnistyneen ”vihreän vallankumouksen” seurauksena kasvintuotanto on peittänyt valtavat pinta-alat viljelykasvien monokulttuureihin, ja uusien viljelytekniikoiden myötä satotasot ja ruuan tuotanto ovat nousseet moninkertaisiksi. Kaikki ihmisen rakentama kulttuurimaisema, maatalous, teollisuus, liikenne ja teollisuus koetaan ihmiskunnan merkittäviksi saavutuksiksi.
Runsaan ravinnon ja terveydenhoidon ansiosta ihmisten terveyden tila on merkittävästi parantunut: enää ei tarvitse kuolla haavoihin, kulkutauteihin tai tulehduksiin. Ihmisten keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on pidentynyt oko maailmassa 34 vuodesta 71 vuoteen (https://ourworldindata.org/life-expectancy). Myös ihmisten koulutustaso on noussut kaikkialla maailmassa: lukutaitoisten määrä on noussut sadan vuoden aikana 25%:sta 85 %:iin, ja länsimaissa tuo arvo on jo jotakuinkin 100 % (https://ourworldindata.org/literacy). Lukutaidon ja teknologian myötä olemme muuttuneet yhdeksi globaaliksi yhteisöksi.
Nämä edut on suurelta osin saavutettu tieteen ja teknologian, koneellistumisen, teollistumisen, kemiallisen maatalouden ja kasvavan kansainvälisen kaupan ansioista. Tärkeimpänä käyttövoimana kaikessa tuotannon ja kaupan kasvussa ovat olleet fossiiliset polttoaineet. Raaka-aineiden että tavaroiden tuotanto on tapahtunut halvan työvoiman maissa, ja maksukykyisille länsimarkkinoille tuotuna niiden arvo on moninkertaistunut. Tuotannon ja kuljetuksen ympäristöhaitoista ei ole kannettu suurtakaan huolta, ja tuotteiden arvonnousu on siis tapahtunut myös ympäristön kustannuksella.
Suuret maa-alat ovat peittyneet myös asutuksen, teollisuusrakentamisen ja teiden alle. YK:n raportin mukaan kolme neljäsosaa maa-alasta, ja noin puolet meristä ja vesistöistä on merkittävästi muuttunut. Parhaillaan tällä hetkellä noin miljoona lajia on kuolemassa sukupuuttoon (https://reason.com/2019/04/26/leaked-u-n-report-says-a-million-species-are-at-risk-of-extinction/). Ihmiset ja ihmisten kotieläimet muodostavat nyt n. 95% kaikkien suurten eläinten biomassasta. Elämme suuren sukupuuton aikaa.
Elämme myös suuren ilmastonmuutoksen aikaa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee nopeammin kuin koskaan mittaushistorian aikana, jäätiköt sulavat, merenpinta nousee, oudot ja äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät kaikkialla maailmassa. Kansainvälinen yhteisö pyrkii rajoittamaan hiilidioksidipäästöjä ja rajoittamaan planeetan lämpötilan nousun 2 asteeseen. Keinoina käytetään puhtaanpaa teknologiaa ja hiilipäästöjen rajoittamista (https://www.un.org/sustainabledevelopment/climate-change-2/). Ilmaston muutosta pyritään hillitsemään sekä kansainvälisten ilmastosopimusten ja kansallisen politiikan tasolla.
Ilmaston muutoksen myötä olemme nyt kohdanneet sen tosiasian että planeetan tila ei ole pysyvä, vaan se voi muuttua. Tulevaisuuden maailma tulee olemaan toisenlainen kuin nyt. Olemme ehkä ajatelleet että se tulee olemaan teknisempi, automaattisempi, rikkaampi ja hienompi, mutta se voi olla myös merkittävästi kuumempi, ja pienempi, siksi että meret peittävät suuria osia maa-alasta. Ehkä nuo molemmatkin näkemykset voivat toteutua. Tulevaisuus ei ole ennustettavissa, eikä arvattavissa. Kuitenkin me luomme tulevaisuutta koko ajan nykyisillä toimillamme.
Me siis luomme tulevaisuutta tänään – mutta silti, tuntuu siltä että tulevaisuuteen ajaudutaan ilman kovinkaan suurta suunnittelua. Nykyisen elämäntavan seurausten arviointi, suunnittelu tai muuttaminen ei ole helppoa. Yhteiskuntamme pyörii talouselämän ehdoilla, ja tuotanto, kansainvälinen kauppa ja kulutuskysyntä ovat oleellisia tekijöitä maailman taloudessa. Jatkuvan talouskasvun oletetaan olevan hyvinvointimme välttämätön perustekijä: vain jatkuvan kasvun perusteella meillä on varaa kaikkiin nykyisiin mukavuuksiin kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin, tutkimukseen, uusiin innovaatioihin ja teknologioihin. Näistä saavutetuista eduista ei haluta eikä voida luopua.
Nyt voisimme kuitenkin jo ihmettellä, onko planeettamme resurssien hyödyntäminen ollut niin tehokasta, että sen kanto- ja kasvukyvyn rajat ovat tulleet vastaan. Miten jatkuva kasvu olisi yhdistettävissä planeetan ja luonnonvarojen rajallisuuteen? Miten voisimme elää kestävällä tavalla tällä rajallisella planeetalla, niin että kasvun pakkomielle ei aja planeetan perusprosesseja ja olosuhteita ihan sekaisin. Miten osaisimme tyytyä kohtuulliseen kulutukseen, kyltymättömyyden sijaan.
Ihmisen kyltymättömyyden ongelma näyttää visaiselle siksi, että ihmislajin älykkyys ja omaa etua ajava luonteen laatu ovat evoluution tuottamia ominaisuuksia. Näiden ominaisuuksien avulla olemme rakentaneet koko teknisen sivilisaation, kulttuurin ja hyvinvoinnin. Olemme nyt riippuvaisia kaikista saavutetuista eduista, ja siitä syystä olemme myös itse niiden kahleissa. Emme voi luopua olemassa olevista yhteiskuntarakenteista, poliittisista tai taloudellisista järjestelmistä, ihmisten vapaasta liikkuvuudesta ja valinnanvapaudesta, emme oikeusjärjestelmästä joka turvaa ihmisille kaiken tämän mihin olemme totttuneet. Sen sijaan, eri puolilla maailmaa pyritään nyt kohti niitä länsimaisen ”elintaso-elämän” mukavuuksia joiden mielikuvat nyt leviävät kaikkialle tiedotusvälineiden kautta. Vanhaan palaaminen ei näytä olevan mahdollista. Kehityksen on pakko kulkea eteenpäin.
Toinen ongelma maailmamme tulevaisuuden suunnittelussa on toimiemme lyhytnäköisyys. Ihmisten omat toimet tähtäävät vain lähivuosien selviytymiseen. Markkinavoimien tai poliittisten järjestelmien intressit taas tähtäävät ehkä neljännesvuoden, tai korkeintaan vaalikauden verran ajassa eteenpäin. Toiminnan tarkoituksena on voiton tuottaminen tällä aikavälillä, ja pitkän aikavälin vaikutuksia ei osata edes kuvitella. Kuitenkin planeetan ja eliökunnan muutokset tapahtuvat sukupolvien aikana, satojen, tuhansien tai miljoonien vuosien aikaskaalalla. Täten, meidän on mahdotonta elää täällä suunnitelmallisesti, kestävällä tavalla ja planeetan ja ekosysteemien rajoja kunnioittaen. Tällaista suunnitelmaa olisi vaikea tehdä yksimielisesti siksikin, ettei kukaan ei tiedä mikä sellainen kestävä elämäntapa olisi.
Mutta näin ajatusleikkinä: Jos me nykyisen tieto-taitomme kanssa saisimme aloittaa aivan alusta, puhtaalta pöydältä, sellaisella neitseellisellä planeetalla jossa olisi olemassa rikas villien eläinten ja kasvien eliökunta, lähes rakentamaton ympäristö, eikä mitään käynnissä olevia kansainvälisen kaupan ja politiikan rakenteita. Miten me sen asuttaisimme, parhaan ymmärryksemme mukaan?
Ja ajatusleikin tasolla: Tämä uudesti asutettava planeetta voisi olla vaikka planeetta Maa. Ennenkin on käynyt niin että kulttuurit ovat romahtaneet, mutta olisi varmasti mukavampaa pystyttää uusi maailmanjärjestys hallitusti ja harkitusti, lajimme parhaan tiedon ja ymmärryksen mukaan. Mitenhän se menisi, noin ajatusleikin tasolla?
Hyvää tulevaa vuotta, ja tulevia vuosia, meille kaikille…
PS. Muuten, kiintoisa katsaus tulevaisuuden haasteisin on kuultavana Roman Schazin Maamme kirjassa, jaksossa ”Takaisin tulevaisuuteen”. Haastateltavina tulevaisuuden tutkijat Elina Hiltunen ja Johannes Koponen: https://areena.yle.fi/1-50353054
Olipas pitkä kirjoitus, joten vastaan vain lyhykäisesti. Kaikkea kun en voi muistaa tässä. Kyllä maapallo kestäisi kaikki ihmiset, jos me itse osaisimme elää oikein. Lisääntykää ja täyttäkää tämä maa, sanotaan jo Raamatussakin. Noin 20v sitten laskettiin, että silloinen väkimäärä maapallolla olisi mahtunut uudenmaan alueelle, seisoen 4 henkilöä neliön alueella. Nykyisin tarvitaan jo osaa hämettä.
Ei ihmis-määrä tätä palloa tuho, vaan ahneus ja voitonpyynti.
”lisääntykää ja täyttäkää maa, sanotaan jo raamatussakin”
Mitä tälläinen hevonpaska tekee Lehdon hienon kirjoituksen kommentissa?
Haluan suosia ja sallia monista eri suunnista ja näkemyksistä tulevaa keskustelua. Lisäksi tuo lause (.. onko se jossakin kommentissa?) olisi sillä tavalla aiheellinenkin, että juuri tuolle itseoikeutetulle näkemykselle on perustunut ihmisen yhteiskunnan suhtautuminen kaikkeen ympäristöön, aina siitä alkaen kun ihminen oppi sille jotenkin pärjäämään erilaisten aseiden, tulen ja älykkyytensä avulla. Nyt on jo päästy tuon tavoitteen äärirajoille.
Siis, mielelläni näen monenlaisilta arvopohjilta tulevaa keskustelua. KUITENKAAN en ota päästä tälle palstalle enää kommentteja ilmastonmuutoksen kieltäjiltä. Ne sotivat niin totaalisesti omaa todellisuudentajuani vastaan.
Siinähän se on Jukkiksen ensimmäisessä kommentissa.
Jos raamattua pitää auktoriteettinä niin aivan varmasti tämä pallo tuhoutuu.
Mielestäni on väärin syyttää ahneudesta ja voiton pyynnistä tavaroiden ja palvelujen tuottajia. Eivät he tuotteitaan pakolla kenellekään myy. Niitä halutaan ostaa. On luonnollista, etteivät tavaroiden tekijät ja palveluiden antajat tyydy rooliinsa tappiollla tai edes omakustanustasolla. Miksi he olisivat joitain hyväntekijöitä?
Maapallon resursseja kuluttavat ja ilmastoa saastuttavat siis asiakkaat, me ihmiset, joille mikään ei näytä riittävän. Mitä enemmän meitä on ja mitä enemmän meidän elintasomme nousee, sitä enemmän me ostamme, kulutamme ja saastutamme.
Koska ihmisten määrää ei pystytä alentamaan riittävästi edes tehostetulla syntyvyyden sääntelyllä eikä ihmisten pyrkimystä parantaa elintasoaan pystytä juurikaan hillitsemään, ainoa keino vaikuttaa ympäristöömme ja olosuhteisiin maapallolla on korvata saastuttava teollisuustuotanto, maatalous ja palvelut uudenlaisilla tuotteilla ja ratkaisuilla. Energian tuottamisessa tulisi siirtyä kokonaan aurinko-, tuuli-, maa- ja ydinvoimaan, maataloudessa (niin kauhealta kuin se nyt saattaakin kuulostaa) geenimuunneltuun viljelyyn ja karjankasvatukseen. Öljypohjaisten muovituotteiden sekä poltto- ja voiteluaineiden korvaamisessa kasvikuitupohjaisilla materiaaleilla ollaan jo hyvässä vauhdissa, mutta paljon on sielläkin vielä parannettavaa.
Hei vaan. Jees, niinhän on että ei mikään taho ihan helposti luovu taloudellisista eduista, eikä myöskään mukavuuksista. Mutta poliittisella ohjauksella, lainsäädännöllä ja verotuksella asioihin voisi vaikuttaa aika sukkelasti. Jos kaikki hiilipäästöjä tuottavat tuotantotavat tai tavaran rahtaajat joutuisivat maksamaan aiheuttamastaan ympäristöhaitasta (siis riittävän tehokasta veroa), tapahtuupa tuotanto kotimaassa tai muualla, se ohjaisi tuotantoa tosi tehokkaasti puhtaampiin tuotantomuotoihin. Tuo hinta samantien siirtyisi myös tuotteisiin, ja ohjaisi myös kuluttajat valitsemaan juuri niitä puhtaanpia tuotteita. Pienen sopeutumiskauden jälkeen kukaan ei kärsisi, ja ympäristö kiittäisi
Näinhän se on, mutta ei tule onnistumaan niin kauan kun päättäjät ei ole riippumattomia talouselämästä. ( ahneis ja voitonpyynti).
Taitaa olla myös jo myöhäistä pysäyttää vääjämätön kehitys. Voimme ehkä hidastaa sitä, muttemme pysäyttää.
Taloudellinen etu näyttää pysyvän Suomen hallituksenkin linjauksessa kun uusi omistajaohjausministeri kertonut ns. palkkapaineiden edellyttävän valtio-omisteisten yhtiöiden johdon palkkioiden / palkkojen nostoa kenties kymmeniä prosentteja (esim. Fortum ja Neste). Niinhän se meni, että Postin eronnut toimitusjohtaja todettiin syksyllä saavan ylisuurta palkkaa palkkioineen (liki miljoona vuodessa) kun keskimäärin valtioyhtiöissä se ollut puolet (noin 0,5 miljoonassa, Fortumissa noin 1,5 milj.). Ja oltiin jo joukolla poliittisesti em. Postin ylihinnoittelua alas tarkentamaan (eihän siitä mitään tullutkaan kun ex-pääministeri pedattiin varapuhemieheksi ja entinen omistajaohjausministeri sai uuden pestin kuntaministerinä). Nämä johtotason palkat palkkioineen tietysti kytkeytyy poliittisen tahon vastaaviin – joka siis ylläpitää em. taloudellisia etuja. Muutosta siis kansallisesti vaaditaan (Sinisten kohdallahan se toteutui kun järjestönä vielä oli kaadettavissa), mutta puoluerakenteet sen estää eivätkä näytä oma-aloitteisesti muutoksia tekevän (hankala kansalaisehdotuksinkaan toimivia rakenneuudistuksia lähteä esittämään). Nähtäväksi jää…