Leo Wikholm:
Taas on se aika vuodesta, jolloin kannattaa suunnata katseet kohti etäisiä geostationaarisia satelliitteja. Niiden poikkeuksellisia kirkastumisia on havaittavissa kevätpäiväntasauksen lähestyessä ja Suomen kannalta itse asiassa optimaalisin hetki on juuri nyt.
Satelliittien kirkastuminen johtuu ilmiöstä, jossa aurinko paistaa suoraan kohden näitä satelliitteja ”Maan” takaa. Kun satelliitti siirtyy Maan varjoon tai tulee sieltä pois, nähdään hetkellinen kirkastuminen. Tavallisesti näiden satelliittien visuaalinen kirkkaus on +13 suuruusluokan tienoilla, mutta kirkastumisen yhteydessä ne voivat näkyä jopa paljain silmin!
Otollista havaintoaikaa jatkuu parisen viikkoa. Selkeänä ja tähtikirkkaana apuvälineeksi voi ottaa pienen kiikarin tai miksei vaikkapa kaukoputkenkin, jonka suuntaa geostationaaristen satelliittien alueelle ja aivan Maan varjon rajamaille. Tarkemmasta sijainnista saa vinkkiä mm. Heavensat-ohjelmalla, jolla voi paikallistaa geostationaaristen satelliittien muodostaman ”kaaren” etelätaivaalla. Maaliskuun alussa tämä seurattava alue sijaitsee likimain Sekstantin tähdistön tienoilla iltakymmenen aikaan. Sitten vain odottelemaan. Kärsivällinen taivaan tarkkailija tulee todennäköisesti bongaamaan ainakin muutaman lyhyen kirkastumisen.
Geostationaariset satelliitit ovat yleensä tietoliikenne- ja sääsatelliitteja, jotka sijaitsevat keskimäärin noin 36 000 km korkeudessa päiväntasaajan yläpuolella. Niiden kiertoaika on likimain sama kuin maapallon pyörähdysaika, joten maanpinnalta katsoen ne näyttävän pysyvän paikoillaan. Meille nämä geostationaariset kiertolaiset näkyvät etelähorisontissa maksimissaan noin 20 asteen korkeudella.
Tarkkailtava alue löytyy nyt puolenyön aikaan likimain Sekstantin tähdistöstä. Satelliittien kirkastumisen tapahtuvat tämän alueen reunoissa (Kuva: Heavensat)
