|
jaostot-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä jaostot-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Hei taas.
Pitkiä kommentteja kommentteihin...
> Jos aiotaan tehdä hyvä ja taloudellisesti kannattava media niin sen
> yksittäinen tärkein (mutta ei ainoa) aspekti on se mitä lukijat eniten
> kaipaavat.
Todellakin. Melkeinpä seuraavana tärkeysjärjestyksessä voisi lisätä tekstin: "ja
mistä kirjoittajat haluavat kirjoittaa". Lehteä ei synny ilman sankkaa joukkoa
innostuneita kirjoittajia, joiden tekemää uurastusta arvostetaan ja jossa heitä
kannustetaan eteenpäin. Kukaan ei halua lukea tekstiä, edes kiinnostavasta
aiheesta, joka on tuotettu pakolla vain lukijoita varten. Paitsi tietysti
ammattikirjoittajien tekemänä. Nämähän tekevät yleensä luettavaa tekstiä mistä
vain aiheesta, mutta tässä tapauksessa eivät liene edes mahdollinen vaihtoehto.
> > Oikein toteutettuna lehti palvelee paitsi harrastuksessaan kehittyvää
> > harrastajaa niin myös yhdistystä tarjoten sille uusia tukijalkoja
> > (taloudellisia, toiminnallisia jne).
> Uudessa lehdessä olisi hyvä olla vakituinen
> palsta paikallisyhdistystoiminnan tapahtumien seuraamiselle.
> - mielellään hauskasti eikä esim. puisevasti (tyyliin 70-luvun
> järjestöelämä puhujanpönttöukonpäineen ja viireineen) kirjoitetut -
> repparit.
Kun puhutaan yhdistystoiminnasta ja toiminnasta yhdistyksissä, taidetaan liian
usein rinnastaa toiminta vain kokouksiin ja hallinnollisiin päätöksiin tai
päivämäärien tiedottamiseen jäsenkunnalle. Yllättävän moni harrastuksellinen
asia tapahtuu jonkin yhdistyksen tai kerhon tarjoaman alustan päällä tai
sateenvarjon suojissa. Parhaimmillaanhan aktiivinen jäsen ei edes huomaa
hallintoa, joka mahdollistaa hänen harrastustoimintansa. Tällainen
yhdistystoiminta on tähtitieteellisten harrastusmahdollisuuksien kannalta yhtä
arvokasta, kuin kohdeluetteloiden ylläpito, putken trimmausneuvot,
kirja-arvostelut jne.
Toinen asia, joka ei oikeastaan liity yhdistystoimintaan, mutta joka tulee aina
uudelleen esiin on termi "harrastuksessaan kehittyvä". Tämä voi vaikuttaa
saivartelulta, mutta kuvaa myös potentiaalista lukijakuntaa. Nykyisessä
aktiivisten eli lehdissä, tapaamisissa, foorumeilla jne. näkyvien harrastajien
joukossa taidetaan uskoa jatkuvaan harrastuksen syvenemiseen. Oletetaan, että
jokainen tähtitieteestä kiinostunut ostaa jossakin vaiheessa kaukoputken ja pari
vuotta myöhemmin taas suuremman. Samaan listaan kuuluu myös se, että joka vuosi
edetään harrastukseen käytetyn ajan ja rahan määrässä. Näin tapahtuukin
harrastuksen terävimmän kärjen osalta. Hyvin moni, aivan oikea harrastajakin
etenee niin hitaasti, että sitä tuskin huomaa. Osa jopa asettaa itselleen jonkin
fiksun tason ja pitäytyy siinä.
Tällaisiin valintoihin on monia syitä, jotka kannataa huomioida, kun mietitään
potentiaalisia tilaajia. Eittämättä meillä jokaisella on kokemusta ajan
riittämättömyydestä, niin työssä, kuin vapaa-ajallakin. Johonkin on vedettävä
raja. Toinen rajoittava tekijä on taloudelliset resurssit, jotka kulkevat
käsikädessä sen tosiasian kanssa, että vain hyvin harvalle tähtitiede on se
ainoa vapaa-ajan aktiviteetti, tai edes se ykkönen. Henkilökohtaisia resursseja
on tänäpäivänä jakamassa kasvava joukko erilaisia harrastuksia. Pienenä
historian harrastajan huomautuksena: paljon parjatuilla 60-70-luvuilla
yhteiskunta tuki järjestöjä ja harrastajat tekivät talkootyötä siinämäärin
paljon, että moni aktiviteetti oli rahassa mitaten lähes ilmaista, toisin kuin
tänäpäivänä, jolloin kaikesta maksetaan ja odotetaan samalla valmista tuotetta
syliin. Siis ennen taskurahoilla ylläpidettyyn aktiviteettiin tulee nykyisin
erikseen budjetoida rahaa.
> Ja nyt sitten miettimään ensin että mikä se fokus sitten kannattaisi olla.
Vaihtoehdost A, B ja C ovat seuraavissa Markon teksteissä hyvin perusteltuja,
joten jätän kehumiset tähän. Keskityn kolikoiden kääntöpuoliin. Sallinette sen...
> A. JOS haluatte lehden vain 1000:lle harrastajalle niin siinä voi olla
> hyvin paljon järjestö/jaostolähtökohtaista sisältöä ja paljon "hardcorea",
> mutta sen sivumäärä on verraten pieni, painojälki huonompi ja sana
> hauskasta havainto/kerhoharrastuksesta kiirii harvemmille. Lehti ei
> myöskään tällöin tuo resursseja tuottoina vaan nippa nappa maksaa itsensä
> mikäli edes lopulta saadaan 1000 tilaajaa.
Suomalaisen tähtiharrastuksen aktiivisin joukko haluaa tätä. Haluamme tietää
mitä kukakin puuhaa ja vähän taustoja kunkin tekemisille. Haluamme tietää tarkan
luvun ärräpäistä ja unettomista öistä. Tällainen lehti on se väljentävä osa
varoventtiiliin, joka on viheltänyt pöytälaatikkokirjoittajien yllä jo kauan ja
on juuri räjähtämäisillään taivaan tuuliin.
> B. Jos haluatte lehden 1500-2000:lle harrastajalle niin siinä on suhteessa
> enemmän lukijalähtökohtaista kamaa ja suhteessa vähemmän
> järjestö/hardcore-materiaalia. Asioita on selitetty enemmän, lehteä on
> varaa toimittaa enemmän ja kuvittaa paremmin. Toisaalta sitten materiaalia
> myös valitaan kriittisemmin. Toisaalta lehti menee sitten useammille ja
> uusia innostuneita - nuoriakin - harrastajia tulee enemmän.
Järjestö/Hardcore-kama etsisi yhä julkaisukanavaa netin ulkopuolelta.
Aktiivisimmat kirjoittajat eli oman työnsä esittelijät jäisivät yhä
pöytälaatikkokirjoittajiksi. Lehti nimeltä "B" olisi luultavasti niin pliisu,
että siitä ei kiinnostuisi kukaan. Aktiivit eivät innostuisi ja perusharrastajat
eivät ymmärtäisi vieläkään.
> C. Jne. Yläraja (lehti ei ala interferoida T+a:n kanssa) alkaa tulla
> vastaan EHKÄ siellä jossain lintubongareiden
> "Linnut"-lehden tason kohdalla. Silloin levikki on noin 3000-3500
> kappaletta ja lehti on ulospäin todella huikean näyttävä ja sen sisältöön
> valitaan vain paras materiaali.
> Lehdestä "C" varsinkin tähtikuvaajat ovat onnessaan kun aukeamatolkulla on
> upeita kuvia. ... > Siellä on edelleen
> kerho/paikallisseuratoimintaa, mutta esimerkiksi vain yhden aukeaman
> verran joka lehdessä. Siellä saattaa olla myös ulkomaisten harrastajien
> haastatteluja ja lehden tuotot lähenevät 20 000 euroa, jolla voidaan
> rahoittaa harrastustoimintaa, kuten havaintokeskusta.
Vain parhaan materiaalin valinta tekee lehdestä puoliammattilaisten tekemän ja
yhä harvempi tavallinen harrastaja pääsisi osalliseksi lehdenteon ihanuudesta.
Täytyisi tehdä jotakin todella raflaavaa, että oma nassu näkyisi lehdessä tai
oma piirros/tekstinpätkä päätyisi sivuille edes postimerkin kokoisena.
Piirroksella tarkoitan tässä havaintojen ohella esim. liitupiirrosta mummosta
pikkusiskon kanssa putken äärellä. "Tason" noustessa myös monenlaiset
rajoitukset tiukkenevat. Tiukasti rajatut vakiopalstat, joista tässä esimerkkinä
seuratoiminta tekevät lehdestä tasan yhtä jäykän kuin UMi tänäpäivänä. Miten
olisi vakiopalstat (Vain yksi aukeama) laiterakennuksesta, halohavainnoista,
pimennyksistä, Syväntaivaan ihmeistä jne. Lehtemme nimeltään "Ursa C" tuottaisi
päätoimittajalle vain varhennetun eläkkeen, hänen haaliessaan neljännen
vuosikerran loistokkaita kirjoittajia kasaan ennen aineiston viimeistä jättöpäivää.
Nämä kommentit eivät poista sitä tosiseikkaa, että minusta publikatioonit A&C
ovat varsin mielenkiintoisia ja yhtälailla tavoiteltavia.
Terveisin Matti S.
|