|
jaostot-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä jaostot-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Hei vaan,
Kai Hämäläinen kannatti B:tä ja Marko Riikonen C:tä.
B ja C ovat ihan yhtä hyviä, kysymys on puhtaasti arvoista, tavoitteista,
kohderyhmistä, for short => arvostuksista. Eli ne oikeasti ovat järkeviä
vaihtoehtoja sekä vastaanottajille että kustantajalle (koska
kustantaja/julkaisija ei ole kaupallinen lehtitalo!).
Myös A:lla on puolensa. Se on ylivoimaisesti helpoin tavoittaa ja silti sekin
kysyy helvetisti työtä ja uskoa asiaan. Jos tilauskerran hinta on esimerkiksi
luokkaa 16-22 euroa, niin kestää jonkun aikaa (tai paljon satsausta ja hyvä
tuote => niin heti, jo vuodessa) ennen kuin meillä on tuhat mukana.
Kaupallinen lehtitalo ei valitsisi edes C:tä (mutta jos sen olisi ihan PAKKO
valita niin se ottaisi C:n). Jossain muinaisessa vaiheessa - erinäisiä
jääkausia sitten - eräs suuri suomalainen kaupallinen toimija kategorisesti
lakkautti kaikki lehdet joiden levikki tippui 11 000:n alle.
Sittemmin "conversation of circulation is dead", sillä hyvin spesiaalien
alueiden harrastajat "maksavat mitä hyvänsä" oman innostuksensa kohteesta.
Toisaalta tämäkään ei ole (todennäköisesti) mielekästä meille.
Kannattaa huomata Linnut-lehden kansihinta (10,00 euroa) ja halvin tilaushinta
(37,00 euroa). Eräs osoitus tästä. En nyt edes puhu skimbaajien miltei
glossyistä *upper scale* lehdistä joissa on Nokian mainoksia ja
huippukuvaajien rinneotoksia. (arvatkaa mitä maksaa).
Softaajat nyt sentään painavat lähes vessapaperille (ja tekevät rouheaa, katuuskottavaa
mediaa, jossa "toimituksen" henkilökuviin kuuluu seinäjulisteena
Modesty Blaise ja näppäimistön äärelle loppusuoran väsymyksestä kaatunut
toimitussihteeri). Cool.
No mikä niistä A,B,C sitten pitäisi valita? En tiedä. Se on ihan siitä kiinni
mitä halutaan. Varmin tapa päätyä edes A:han on pyrkiä C:hen, mutta C:ssä
jaostot ja organisaatio-lähtökohtaiset jutut ovat häviäjiä verrattuna B:hen. C
taas leviää enemmälle väelle jne. Kauhean vaikeaa.
A:lla on se hyvä puoli, että se herättää kaikkein vähiten vastusta
perinteiseen UMiin tottuneille. Se on formaattina kaikkein lähinnä UMIa (ja
voitaisiin vaikka Matti Suhosen "Ursa Majoriksi" nimetä, koska SE ON yhdistys
eli järjestölehti), mutta lisukkeilla, hieman paremmalla toimittamisella jne.
Se mikä lopputuloksessa surettaa on lähinnä kaikki se mikä jää toteutumatta.
Marko
|