22-23.6. Kafue luonnonpuistoKafue National Park on suuri luonnonpuisto Kafue-joen laaksossa. Vierailimme puiston eteläisimmissä osissa joen alkulähteillä. Ajomatka puiston portille oli melkoisen pitkä, ensin satakunta kilometriä asfalttitietä ja toinen mokoma hiekkatietä. Tien varrella oli monenlaista puustoa ja pensaikkoa ja siellä täällä pieniä kyliä, jossa ihmiset asuivat hyvin alkukantaista elämää ruohomajoissaan. Lapset juoksivat tien reunaan jokaisesta kylästä ja vilkuttivat meille iloisesti.
Jo ennen puistoon saapumistamme kohtasimme ensimmäisen villieläimemme; tiellä automme edessä oli kameleontti! Apupoika Victor nappasi otuksen kiinni ja antoi sen meille lähempää tarkkailua varten. Otuksen silmät kääntyilivät villisti ja se liikkui hitaasti ja äärimmäisen vakaasti. Vaikkei otuksen pitänyt purra, niin Markku sai pienen verinaarmun kameleontin iskiessä sihisten 'hampaansa' kiinni sormeen. Laskimme sen vapauteen tienvarren puuhun. Puiston portin jälkeen maisema muuttui ruohikkoisemmaksi, väliin ruohikko oli jopa kolmimetristä. Näimme joitain lintuja ja lähestyessämme leiriä myös muutaman antiloopin ja pienen paviaaniperheen. Tie oli etukäteisilmoituksen mukainen: "Some bad and some VERY bad road!". Ainoastaan nelivedolla saimme ylitettyä kaksi joenuomaa, sadekaudella tietä ei todellakaan olisi voinut kulkea.
Leiriin saavuimme myöhään iltapäivällä; siellä oli neljä vihreää kahdenhengen telttaa ja suurempi ruokailukatos nuotioineen. Telttojen yhteydessä oli vesivessat ja suihkutkin. Vesi lämpesi nuotiolla ja vesi juoksi apupoikien harteilla. Heitettyämme tavarat telttoihin lähdimme iltasafarille auringon laskiessa. Eläimiä oli nyt enemmän, näimme heti useita antilooppeja ja muutaman pahkasian. Pahkasiat olivat veikeitä juostessaan häntä pystyssä heinikossa.
Auringon laskettua pimeä laskeutui nopeasti ja siirryimme valonheittimen käyttöön. Valonheittimellä ei tuntunut ensin löytyvän mitään, mutta sitten näimme kiiluvia silmiä: antilooppeja! Vähän myöhemmin kudu-antilooppi aivan lähellä. Videokameroilla sai hyvää kuvaa valonheittimen valossakin. Sitten huomasimme kiiluvat silmät tien vasemmalla puolella, pieni kissa. Se oli pienipäinen ja isokorvainen täplikäs otus. Saimme seurata sitä muutaman minuutin, ennenkuin se loikkasi näkymättömiin. Valonheittäjän akku alkoi jo hyytyä, mutta onneksi Jämsän pariskunnalla oli omatkin taskulamput mukana ja kohta pusikossa oli taas kiiluva silmäpari: toinen kissa, nyt suurempi ja yksivärinen. Vain muutamassa minuutissa olimme nähneet kaksi kissapetoa, uskomatonta tuuria. Olimme jo melkein teltoilla kun Markun taskulampun valokeilassa oli suuremmat ja kirkkaammat silmät, kuin kaksi smaragdinvihreää lamppua! Suurempi kissa, leijona? Ei vaan leopardi!! Lottovoitto! Kaikkein vaikeimmin nähtävä eläin koko puistossa. Leopardi istui parinkymmenen metrin päässä tiestä ja katseli meitä rauhallisena. Toivottavasti videokuvaajien kädet eivät tärisseet paljon, jotta kuvaa tuli varmasti talteen. Pitkältä tuntuneen hetken jälkeen leopardi poistui näkyvistä. Huh huh, olipa hieno lopetus ajelulle. Joe ei ollut uskoa että näimme todellakin kolme kissaa, mutta kaikki oli vidolla tunnistettavissa! Pienin kissa oli servaali, keskikokoinen aavikkoilves ja suurin oli kuin olikin leopardi!
Tyytyväisin mielin kävimme illalliselle ja keskustelimme päivän tapahtumista. Istuskelimme vielä hetken nuotiolla, olihan juhannusaatto. Taatusti erilainen ja mieliinpainuva juhannus! Tähtitaivas oli upea, linnunrata kaartui suoraan pään yli, Mars loisti kirkkaana Skorpionin kyljessä ja Etelän risti näkyi etelätaivaalla. Hiilisäkkisumu näkyi mustana reikänä, muuten kirkkaana loistavassa Linnunradassa. Nukkumaan käydessämme leijonien karjunta kuului vaimeana kaukaa leirin itäpuolelta.
Aamulla Jorma tuli herättämään kello 4.30. Etsimme komeetta C/2001 A2 Linearin Eridanuksen ja Valaan tähdistöjen välimaastosta. Se löytyi aika helposti, kun tähtikuviot oli ensin hahmotettu. Pyrstötähti näkyi 3 magnitudin tähtenä paljainsilmin, mutta kiikarilla se erottui pintakohteeksi, kuin suuri pallomainen tähtijoukko. Pyrstö näkyi vain hieman isommilla kiikareilla ja silloinkin kapeana viiruna. Pienempi Magellanin pilvistä näkyi hyvin elelätaivaalla. Hain kameran ja otin kuvia komeetasta ja Magellanin pilvistä. Yhteen kuvaan tarttui kirkas tähdenlentokin, niitä näkyi aamun aikana useita. Leijonat tulivat koko ajan lähemmäs ja lopulta niiden murina oli niin voimakasta, että alkoi jo hirvittämään, ne eivät voineet olla kovinkaan kaukana pimeydessä. Ei tosin nähty kiiluvia silmiä, vaikka taskulampulla murinan suuntaan osoittelimmekin. Onneksi ei nähtykään! Virittelimme nuotion uudelleen tuleen ja joimme termarista aamuteet odotellen auringonnousua. Jotenkin hereillä olijat kerääntyivät tulen ääreen leijonien liikuskellessa lähimaastossa.
Auringon noustessa lähdimme Jorman, Markun ja Ianin kanssa aamukävelylle. Näimme helmikanoja ja suuren kalakotkan sekä kaksi impalaa kauniissa aamuauringossa. Luonto oli upea vaikkakin aamu oli kolea, lämpöasteita ei ollut varmaankaan montaa. Joenuomasta löysimme tuoreet leijonan jäljet, vain parisataa metriä leiripaikasta! Myös pieni kroko hyökkäsi joenpenkalta veteen, onneksi eri puolelta kuin mitä me kävelimme. Leirin lähellä tavoitimme myös kirjokalastajaparven, suuria kuningaskalastajia jotka lentelivät lätäköltä toiselle.
Aamiaisen jälkeen pakkasimmekin taas tavarat autoihin ja lähdimme paluumatkalle tarkoituksenamme pysähdellä usein ja etsiä eläimiä. Emme ehtineetkään ajaa kuin muutaman sata metriä kun näimme komean satulahaikaraparin joenpenkalla. Kiikarit ja kaukoputket kohti lintuja ja kamerat räpsyivät ja surisivat. Lisää lintuja: korppikotkaparvi nousevassa ilmavirtauksessa, kymmeniä ja taas kymmeniä suuria kotkia kaartelemassa taivaalla. Markku oli innoissaan ja tunnisti useita uusia lajeja kaukoputkellaan.
Seuraavaksi näimme pahkasikoja ja sitten paviaaneja. Tien yli tuli ensin pari tiedustelijaa ja sitten koko joukko äitipaviaaneja pikkuisten selässä ratsastavien poikasten kanssa, loppujoukko oli taas suurempien urosten muodostama. Joukko meni pienelle lammikolle juomaan ja saimme seurata niiden eloa kiikareilla ja taisipa tulla hyviä kuviakin. Lauman käyttäytyminen vaikutti suunnitellulta ja kaikki tapahtui hyvässä järjestyksessä. Yksi matkan monista hienoista luontokokemuksista tämäkin. Jonkin matkan päässä huomasimme suuren kotkan apinanleipäpuun latvassa. Se oli komea ilmestys ja saimme hienoja kuvia sen lentoonlähdöstä. Markku pongasi ilmiömäisesti lintuja: mehiläissyöjiä, haukkoja, kotkia, loistonärhiä ja papukaijoja!
Päivä oli jo pitkälti yli puolenpäivän kun olimme takaisin puiston portilla ja paluumatka Chomaan vei loput iltapäivästä. Auringon laskiessa olimme takaisin 'kotipesällä'. Illallinen ja istuskelua nuotiolla kuunnellen Joen uskomattomia metsästysjuttuja. Väsyneinä nukkumaan, sillä aamulla oli taas pitkä ajomatka Livingstoneen. Teksti ja kuvat: Arto Oksanen
Katso myös:
|
Edelliselle sivulle
Takaisin Siriuksen kotisivulle