24-25.6. Livingstone ja Victoria FallsSaavuimme Livingstoneen puolenpäivän aikoihin ja ensin vierailimme Brooksien uudella turistipyydyksellä, krokofarmilla. Pienen linnan ympäristöön rakennetulla krokotiilifarmilla oli kymmenittäin Joen pyydystämiä krokoja, useimmat ihmissyöjiä! Otukset nukkuivat liikkumatta, kunnes Joe kävi niitä hieman herättelemässä ja ne näyttivät kunnioitusta herättävää hammaskalustoaan vihaisesti sihisten. Suureksi ja kömpelön näköiseksi eläimeksi krokotiili liikkuu yllättävän sähäkkäästi niin halutessaan. Krokojen lisäksi näytillä oli myös käärmeitä, ne olivat Ianin harrastus. Myrkyllisin oli musta mamba, jonka yksi puraisu riittää tappamaan 8 ihmistä, eikä sen myrkylle ole vastamyrkkyä. Kyseinen yksilö oli pyydystetty Ianin kodin sisältä!
Lounaan jälkeen kävimme kirjoittautumassa hotelliimme, joka oli upouusi Sambesi Sun aivan putouksen törmällä. Viiden tähden resortissa vieraita pidettiin kuin kukkaa kämmenellä ja kaikki oli uutta ja kiiltävää. Iltapäivän ohjelmassa oli vielä jokiristeily Sambesin yläjuoksulla. Brooksien verstaalla valmistettu laiva oli kelpo alus ja naposteltavaa oli runsaasti, sillä kakkosryhmä ei ehtinyt mukaamme. Auringonlasku joella oli upean punainen ja rannalla näkyi joitain eläimiäkin, mm. seeproja. Illallista söimme hotellilla ja sen seisovaa pöytää oli meille jo päivän mittaan kehuttu, mutta tarjoilu kyllä ylitti kaikki odotukset. Tarjolla oli kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia ruokalajeja; sekä tuttuja että aivan uusia eksoottisiakin. Tarjolla oli mm. kudu-antilooppia ja krokotiilipihviä! Olihan niitä molempia maistettava ja hyvää oli. Ei tainut kellekään jäädä nälkä tämän 'iltapalan' jäljiltä.
Aaamulla ylös ennen auringonnousua ja kohti putouksia, tarkoitus oli nähdä auringon nousevan putouksen takaa. Kävelimme portille, joka oli yllätykseksemme lukossa. Ei voi olla totta! Mutta pian saimme apua paikalle portinvartijan hahmossa ja portti aukeni. Portilta oli vain muutaman kymmenen metrin matka putouksen luo. Veden pauhu oli mahtava ja ilmassa oli paljon sumua. Ensimmäinen näkymä putoukseen avautui puiden lomasta aivan sen Sambian puoleisen päädyn tuntumasta, vain muutaman metrin päässä vesimassat syöksyivät valkoisena alas rotkoon. Seurasimme polkua eteenpäin ja näimme putouksen koko komeudessaaan, putousta oli näkyvissä muutama sata metriä, sen jälkeen se peittyi usvapilven sisään. Paikkapaikoin taivaalta satoi pärskeitä kun saavilla kaataen, sateenvarjot ja sadeviitat olivat enemmänkuin tarpeen. Taivaalla oli hieman pilviä, joten auringonnousu ei ollut aivan niin komea kun se olisi voinut olla, mutta kertakaikkisen hieno se silti oli putouksen pauhatessa etualalla.
Kävimme Harrin kanssa piipahtamassa myös Zimbabwen puolella, tosin vain maantiesillan toisessa päässä. Sillalle päästäkseen piti näyttää passia tulliasemalla. Sillalta oli huima näköala 100 metriä alempana kapeassa uomassa virtaavaan jokeen. Aamiaisen jälkeen tapasimme kakkosryhmäläisiä, he olivat saapuneet Livingstoneen myöhään edellisenä iltana. Heidän Kafue-reissunsa oli ollut onnistunut, paljon eläimiä mm. leijonia, norsuja ja vesipuhveleita. Paljon oli kerrottavaa puolin ja toisin! Lähdimme porukalla helikopterilennolle putousten ylle. Reissu järjestyi helposti hotellilta ja maksoi USD 75 per nuppi. Lento oli upea kokemus, putousten suurenmoisuuden voi kokea vain ilmasta. Kaarroimme putousten ympäri pariin otteeseen ja lensimme lopuksi Livingstone puiston yli nähden virtahepoja joessa ja norsulauman joenpenkalla. Kuvia räpsittiin paljon ja Venkku sai koko lennon videoitua noususta laskuun. Viisitoistaminuuttinen lento oli jokaisen siihen uhratun taalan arvoinen.
Ennen paluuta Chomaan kävimme vielä pienellä safarilla Livingstone parkissa. Eihän se Kafuen veroinen erämaakokemus ollut, mutta eläimiä oli paljon ja niistä sai upeita valokuvia. Norsulauma oli välillä liiankin lähellä! Paljon antilooppeja, kirahveja ja seeproja. Myös pahkasikoja ja paviaaneja sekä se Sambian ainut sarvikuono, joka on tuotu puistoon Zimbabwen puolelta. Kaikkia päästiin kuvaamaan aivan lähietäisyydeltä.
Perillä Chomassa olimme taas illansuussa ja illallisen jälkeen istuimme taas iltaa nuotion ääressä keskustellen pääsasiassa matkakokemuksista. Kaikki olivat erittäin tyytyväisiä matkaan ja saamiinsa elämyksiin. Auringonpimennys ja Kafuen yöllinen telttaretki olivat useimmilla jääneet matkan hienoimmiksi kokemuksiksi ja usemmat halusivat nyt jo tulla takaisin Afrikkaan.
Teksti ja kuvat: Arto Oksanen
|
Edelliselle sivulle
Takaisin Siriuksen kotisivulle