21.6. AuringonpimennysHerätys kello 7 aamulla, Gwembe Safarilta soitettiin ja kerrottiin, että kyytimme tuleekin jo kello 8 aiemmin sovitun kello 10 sijaan. Aamiaisella tapasimmekin Brooksin Ianin (isä) ja Scottin (poika), jotka olivat tulleet meitä hakemaan. Pian seuraan liittyi myös isoisä Joe. Pakkasimme tavarat pariin Nissan Patrolliin ja Acacian safariautoon ja lähdimme kohti pimennyspaikkaa, joka oli keskilinjalla 50 km Lusakan pohjoispuolella. Sää vaikutti erittäin hyvältä, ei pilvenhattaraakaan taivaalla, tielläkään ei ollut pelättyjä ruuhkia, joten olimme nopeasti perillä.
Havaintopaikkamme löytyi ruusuja kasvattavalta tilalta, jonne meille oli niitetty oma alue suuren fiikuksen alle. Pystytimme havaintovälineet, joita olivat yksi suurempi kaukoputki (Celestron C5+), pari digitaalista videokameraa, yhdet suuret tähtikiikarit, lintukaukoputki ja joukko erilaisia kameroita ja digitaalinen lämpömittari, jolla Liikkasen Jussi suoritti lämpötilamittauksia pimennyksen aikana. Odotellessamme söimme myös kevyen kenttälounaan istuskellen heinäpaaleilla puun alla varjossa.
Pimennys alkoi kello 13:42 (11:42 GMT) paikallista aikaa kun Kuun reuna alkoi työntymään Auringon eteen. Muutamassa minuutissa Auringosta puuttui jo selvä pala. Jaoimme mustavalkofilmistä tehtyjä aurinkosuotimia matkalaisille ja autokuskeillemme. Puolisentoista tuntia meni nopeasti, kun yhä suurempi osa Auringosta katosi Kuun taakse. Varjot muuttuivat pikkuhiljaa terävämmäksi ja aavemainen hämärä alkoi hiipiä päällemme ja lämpötila alkoi laskea, kaskaat aloittivat sirityksensä luullen illan jo tulleen, kukotkin kiekuivat tilan päärakennuksen suunnalla. Puun alla oli näkyvissä lukemattomia auringonsirppejä.
Aurinko oli reilun 30 asteen korkeudella luoteistaivaalla, kun sen viimeiset säteet peittyivät Kuun taakse. Kuun varjon saapumista emme nähneet, mutta pimeys saapui hyvin nopeasti. Maassa liikkui varjonauhoja kohti länttä ja taivaalla loisti upea timanttisormus. Kamerat räpsyivät ja ympäriltä kuului iloisia huudahduksia. Oli kuin ikkuna olisi avautunut avaruuteen, korona loisti sinivalkoisena ja kirkkaanpunaiset protuberanssit pilkistivät kuunreunan takaa Auringon molemmin puolin. Taivaanrantaa kiersi punainen ruska ja taivas pään yläpuolella oli sinimusta. Jupiter loisti kirkkaana Auringon alapuolella ja muutama muukin tähti oli näkyvissä (Orion ja Sirius). Korona näytti melko symmetriseltä joka suuntaan ja ulottui paljainsilmin noin Auringon halkaisijan etäisyydelle. Muutama selvä ja terävä koronasuihku oli myös näkyvissä. Sekunnit tuntuivat pitkiltä, mutta silti tämä kosminen näytelmä oli ohi aivan liian nopeasti. Toinen timanttisormus ja Aurinko alkoi taas häikäisemään, sinimusta taivas häipyi selkiemme taakse kohti kaakkoa ja tähdet hävisivät näkyvistä. Osittaiset vaiheet täydellisyyden jälkeen eivät jaksaneet enää kiinnostaa ja kun ajomatkaa majapaikkaan oli monta tuntia, niin pakkasimme itsemme ja havaintovälineet takaisin autoihin.
Jakaannuimme pimennyksen jälkeen kahteen ryhmään, toinen ryhmä palasi Lusakaan Andrews motelliin ja toinen jatkoi 300 km etelämmäs Choman kaupunkiin Gwembe safarin tilalle. Auringonlaskun jälkeen huomasimme miksei pimeällä ajamista suositella Afrikassa: vastaan tuli mm. kyljellään tiellä oleva rekka, josta ei ollut minkäänlaisia varoitusmerkkejä tai -valoja. Kuskit istuivat vain nuotiolla nurin olevan rekan vierellä! Tietyön kohdalla kiertotiemerkit olivat väärään suuntaan ja 120 km tuntivauhdissa törmäsimme tielle vedettyyn tukkiin - onneksi automme oli tukevaa tekoa ja kuski sai kun saikin pidettyä auton tiellä.Pääsimme kuitenkin perille ja asettauduttuamme taloksi majataloon, joka tuli olemaan tukikohtamme loppumatkamme ajan. Teksti ja kuvat: Arto Oksanen
Katso myös:
|
Edelliselle sivulle
Takaisin Siriuksen kotisivulle