|
jaostot-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä jaostot-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Hei kaikki,
Myös minä taidan olla osasyyllinen Roopen turhautumiseen. Aamulehti
nimittäin kirjoitti artikkelin siitä miten keinovalot aiheuttavat haittoja
linnuille ja minä tietysti tartuin mahdollisuuteen ja skriivasin
yleisönosastojupinan siitä miten tähtiharrastajat asiaa hahmottavat.
Tuo jupina on tässä alla liitteenä.
Olemme Roopen kanssa keskustelleet aiheesta aiemminkin pari vuotta
sitten kun me täällä Tampereella hermostuimme ideasta valaista urakalla
puiston puita ja tehtaiden savupiippuja. Roope on hoitanut täällä joitain
valaistussuunnitteluhommia Tampereen kaupungille. Yksi tunnetuimmista
Valoa Oy:n projekteista lienee keskustorin valaistuksen uusiminen
(kaupunkilaisten lempinimi keskustorin valaistukselle on nykyään btw.
"valaiden solarium"). Ymmärtääkseni tästä asiata päästiin jopa oikeuteen
sillä keskustorilla asuvat eivät oikein tykänneet siitä että heidän
kotonaan oli aina valot päällä. Siksi tuo artikkelini tahaton
ja yleiseksi tarkoitettu kommenttini siitä miten kaupunkilaisten kotonakin
on valoisaa taisi ns. osua ja upota. Roopen turhautumista taisi
tietysti vielä edesauttaa se että kritisoin noita keskustorin katuun
upotettuja valaisimia.
Muuten olen kyllä Harrin kanssa aivan samaa mieltä tästä asiasta.
Roopen osavalidi näkemys siitä että valoa heijastuu lumesta ei kyllä
mielestäni päde kuin noin viiteen kuukauteen vuodessa (täältä etelästä
katsottuna siis). Toki se on äärimmäisen totta että varsinainen valosaaste
syntyy usein suuremmista kokonaisuuksista kuin yhdestä rakennuksesta tai
muusta koristevalaistusta kohteesta. Esimerkiksi täällä Tampereella juuri
alkaneet ns. valo(saaste)viikot eivät vaikuta tähtitornilta katsottuna
kaupungin valosaasteeseen juuri laisinkaan vaikka tuolloin kaupungin
katuja valaisee pari tuhatta hehkulamppua normaalia enemmän.
--
Harkintaa valaistukseen
Aamulehdessä 17.10. oli uutinen keinovalojen vaikutuksista
lintukuolemiin. Liiallinen tai huonosti suunniteltu valaistus ei
ole yksin lintujen ongelma, vaan se vaikuttaa myös ihmisiin. On
saatu viitteitä siitä että jatkuva valoaltistus vaikuttaisi
haitallisesti ihmisen hormoonitasapainoon nostaen tiettyjen
sairauksien, esimerkiksi rintayövän riskiä. Tilanne, jossa
asuntoa ei saa pimeäksi edes yöllä, lienee tuttu monille
kaupunkilaisille. Huonosti suunnitellusta valaistuksesta syntyy
lisäksi esteettisiä haittoja, sillä ilmakehän hiukkasista siroava
valo haittaa kauniin tähtitaivaan ja revontulien näkymistä
asutuskeskusten läheisyydessä.
Taivaanilmiöt voivat parhaimmillaanolla jopa matkailuvaltti niille
miljoonille jotka asuvat suurkaupungeissa ja kärsivät
häiriövalosta: Istuskelin erään syyskuun arkiyönä järven rannalla
lähellä Tamperetta kuvaamassa taivaalla taianomaisesti
kiemurtelevia revontulia kun yllättäen huomasin jakavani reviirini
espanjalaisen kanssa. Espanjalainen matkailija kertoi ihailleensa
koko yön upeaa taivasta. Hän kertoi myös kotimaassaan asuvasta
ystävästään, joka oli tehnyt muutaman reissun Suomeen vain
revontulia nähdäkseen. Kun kello neljä aamulla lähdin nukkumaan,
jäi espanjalainen vielä jatkamaan yötä. Siinä, missä meitä kiehtoo
etelän lämpö ja aurinko, näyttää ainakin muutamia etelän ihmisiä
viehättävän luonto ja pimeän pohjoisen valoilmiöt. Lapissahan
useammin näkyviä revontulia osataan jo markkinoida japanilaisille
turisteille.
Urbaani kaupunkivalaistus on jo mukavuuden ja turvallisuuden
vuoksi aivan välttämätön. Oleellista nähdäkseni olisi suunnata
valaistus maata kohti sinne, missä sitä eniten yleensä
tarvitaan ja käyttää valaisimia joiden valonjako voidaan
kohdistaa tarkemmin alas. Näissä asioissa myös yksittäiset
ihmiset voivat tehdä päätöksiä kohti parempaa oman pihansa
tai yrityksen alueiden valaistussuunnittelussa.
Valaistuksen tarpeellisuutta olisi myös hyvä harkita kohteen
mukaan. Esimerkiksi savupiippujen korostaminen tuntuu pienoiselle
tuhlaukselle ottaen huomioon kohteiden mitättömän taide- ja
kulttuuriarvon. Lisäksi ihmetystä ovat herättäneet Keskustorin
katuun upotetut kengänpohjanvalaisimet. Syksyllä nuo valaisimet
peittyvät loskaan, talvella lumeen ja kesän luonnonvalossa niitä
ei kukaan tarvitse. Tämä on tietysti vain pieni yksityiskohta,
ja todellinen taivaalle suunnattu häiriövalo syntyy suuremmista
kokonaisuuksista.
Kaikkea valosaastetta ei tietenkään voida poistaa heti, vaan sen
tulisi tapahtua pidemmällä aikavälillä osana huolellista
suunnittelua vanhaa valaisinkalustoa uusittaessa. Kuluva
energiakaan ei ole ilmaista, joten tarkkaan harkitusta
valaistuksesta syntyisi ajan myötä myös merkittäviä säästöjä.
Petolintujen pyrstösulkien valaisemiseen ei nähdäkseni kannata
kuluttaa luonnonvaroja ja rahaa.
On Tue, 2 Nov 2004, Harri Haukka wrote:
> Koska tämä yhteydenotto lienee sen minun haastatteluni (Helsingin Sanomat,
> 28.10.04) jälkimaininkeja, on minun mielestäni kommentoitava tähän. Eli
> ensiksi on todettava, että haastattelussa kertomani seikat eivät olleet
> Ursan virallisia kommenteja, vaan harrastajan (eli minun) näkemykseni
> asiasta. Kuten herra Siiroinen toi ilmi, voidaan ylöspäin tehtyä valaistusta
> suunnitella myös sillä lailla, että se ei tuota juurikaan valosaastetta (jos
> siis suunnittelu on tehty oikein). Nykyään on kuitenkin paljon ns.
> pallovalaisimia jotka valaisevat joka suuntaan luoden valosaastetta. Myös
> puiden ja pensaiden valaisusta kyllä suurin osa menee harakoille. Helsingin
> Sanomien jutun idea olikin kritisoida juuri näitä, turhia, valaistusmuotoja.
> Perus katuvalaistuksellehan oikeastaan ei voida mitään ja se onkin
> todennäköisesti suurin valosaasteen luoja. Mutta jos saataisiin edes nuo
> turhat valaistukset pois, niin se olisi jo hyvä alku.
>
> Terveisin:
> Harri Haukka
|