|
ilmakeha-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)
» Listan/viestin loppuun
On Sat, 5 Sep 2009, Jari Luomanen wrote:
Hei,
Minulla olisi yksi muutosehdotus. Oli puhetta että sellaisia
kuvankäsitelyllisiä proseduureja ei saisi käyttää, jotka vaikuttavat eri
osiin kuvaa eri tavalla. Ehdottaisin että reunatummentuman kompensointi
kuitenkin sallittaisiin, koska tässä tarkoituksena on kompensoida kuviin
keinotekoisesti syntynyttä kirkkauseroa keskustan ja reunojen välillä.
Ja kompensointi sallittaisiin nimenomaan tämän keinotekoisen efektin
kumoamiseksi, ei tehokeinona liiallisuuksiin vietynä.
Toinen mahdollinen poikkeus voisi olla muut objektiivin geometriaan
liittyvät korjaukset joita järkkäreiden käsittelysoftat tarjoavat. En ole
kyllä itse tullut niitä juuri kokeilleeksi enkä pidä niitä mitenkään
tarpeellisina, mutta jos joku haluaa geometriaa oikoa, se olisi varmaan
syytä sallia. Vai?
> *** Lähtökohtia ***
>
> Luomukuva, aito kuva, käsittelemätön kuva - rakkaalla ajatuksella on monta
> nimeä ja nämä termit putkahtelevat keskusteluun aina silloin tällöin. Syynä
> tähän on se, että digiaikana halo- ja muiden taivaan ilmiöiden kuvien
> tallentamiselle on auennut valtaisa kirjo erilaisia tekniikoita, joiden avulla
> taivaalla näkyneet halot saadaan kauniimmin tai tarkemmin näkyviin.
>
> Jos puhumme esimerkiksi haloista, lähtökohta on se, että auringon halot
> näkyvät kuvissa heikommin kuin silmin - saati peilin avulla - havaittuna. Kuun
> halot ja useat lamppuhalot (mutta ei esimerkiksi merkillisen yleinen
> irtokiteinen Moilanen) näkyvät taas kuvissa paremmin kuin paljaalla silmällä.
> Lisäksi kuvan tallentuminen tuottaa lähtökohtaisesti niin erilaisen
> lopputuloksen kuin silmin tehtävä havainto, että näiden kahden täydellinen
> yhteensovittaminen on vähintäänkin erittäin haasteellista. Niinpä keskityn nyt
> tässä avauksessa keskustelemaan lähinnä valokuvien standardisoinnista enkä
> kuvien suhteesta visuaalihavaintoon.
>
> Ennenkuin mennään itse referenssikuvan tai "standardin" määritelmiin, voisin
> todeta, että tarve tällaiselle standardille tulee erityisesti syntymäisillään
> olevan havaintotietokannan myötä. Olisi hienoa, jos jokaisesta kuvatusta
> havainnosta (ei nyt siis välttämättä jokaisesta 22r:n pätkästä) olisi
> saatavilla kuvaajan loppuun saakka hieromien kauniiden / usmattujen kuvien
> ohella ns. referenssi eli verrokkikuva. Tämän lisäksi moni tuntuu kaipaavan
> sellaista muutenkin. (Itselleni harrastuksen tärkeimpiä tavoitteita ovat
> nimenomaan näiden luonnonilmiöiden kompleksisuuden ja kauneuden tuominen esiin
> niin hyvin kuin suinkin osaan. Toki tieteellisillä foorumeilla, kuten viime
> kesän suurta pyranäytelmää kuvanneessa journaali-artikkelissa - täytyy sitten
> esittää myös yksittäisiä ruutuja, eräänlaisia referenssikuvia siis. Ja
> muuallakin tarpeen mukaan).
>
> *** Kuvan rakentuminen - optiikka, kameran asetukset, jälkikäsittely ***
>
> Taivaalla havaitaan valoilmiö ja siitä otetaan kuva, joka myöhemmin
> julkaistaan verkossa ja mahdollisesti havaintotietokannassa. Jokainen on
> luonnollisesti vapaa (ja on myös erinomaisen suositeltavaa) tallentamaan niin
> monen sadan ruudun pinon niin monilla asetuksilla kuin haluaa.
> Mutta jos ajattelemme nyt referenssikuvan ajatuksen mielessä pitäen
> yksittäisen kuvan rakentumista, niin siihen vaikuttava väliotsikossa mainitut
> tekijät: optiikka, kameran asetukset ja jälkikäsittely. Käyn nämä tilan
> säästämiseksi aivan pähkinänkuoressa läpi.
>
> - Optiikka. Mitä laajakulmaisempi näkymä tallennetaan, sitä selkeämpiä
> laajojen ilmiöiden piirteet pääsääntöisesti ovat. Laaja kuvakulma, vaikka
> täysi 180-asteen ympyrä, kompressoi taivaanpallon näkymiä ja tuottaa kuvan,
> josta on helpompi hahmottaa vaikkapa himmeitä halomuotoja. Toisaalta pienissä
> haloissa kuten 9-asteen sivuavissa ja perheelioissa pidempi polttoväli on
> eduksi. Ja tietysti kallis laatuoptiikka piirtää vastavalotilanteissa ja
> muutenkin merkittävästi kontrastikkaampaa jälkeä kuin markettikameroiden
> peruslasit.
>
> - Kameran asetukset. Jos kamera tallentaa kuvan jpg-muodossa, se tekee
> tallentuvalle kuvalle koko joukon laskutoimituksia, joita käyttäjä ei voi
> jälkeenpäin muuttaa. Keskeisimpiä lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä ovat:
> 1) valkotasapaino, 2) värikylläisyys eli saturaatio, 3) kontrasti, 4)
> terävöitys. Jos taas kuva tallennetaan RAW-muodossa (etupäässä digitaaliset
> järjestelmäkamerat), käyttäjä voi määrittää nämä asetukset parhaalla
> mahdollisella tavalla tietokoneen äärellä. JPG-kuva on lisäksi
> bittisyvyydeltään 8-bittinen kun taas RAW-tiedosto on kamerasta riippuen 12-14
> -bittinen. Tämä vaikuttaa jälkikäsittelyn mahdollisuuksiin, mutta en käsittele
> sitä tässä yhteydessä sen laajemmin. Lisäksi valotuksen asetukset vaikuttavat
> syntyvään kuvaan merkittävästi. Automaattivalotuksella ja automaattisella
> valkotasapainolla ei useinkaan päästä parhaaseen lopputulokseen.
>
> - Jälkikäsittely. RAW-tiedostojen käsittely vastaa kameran omia keskeisimpiä
> (ks. yllä) asetuksia, joskin käsittelymahdollisuudet ovat paljon
> monipuolisemmat. Tämän lisäksi ilmakehän ilmiöiden kuvaamisessa
> merkityksellisiä jälkikäsittelyn muotoja ovat pinoaminen, laajasäteisen
> USM-suodattimen käyttö, levels- ja curves -säädot sekä joukko muita
> kuvankäsittelyn tapoja. Näillä voidaan vaikuttaa kohteen erottumiseen
> taustataivaasta. Harvalla nykyisellä digikameralla saa yhtä näyttävää jälkeä
> "suoraan kamerasta" kuin aikanaan vaikkapa Fuji Velvia -filmille kuvatessa.
> Jälkikäsittely on kunnianhimoisemmalle kuvaajalle itsestäänselvyys ja normaali
> osa nykypäivän ammattimaista tai muutoin vihkiytynyttä valokuvausta.
>
> *** Referenssikuvan määritys ja sen haasteet ***
>
> Edellä olevasta voidaan jo nähdä, että yhtenäisen referenssikuvan määrittely
> ei ole yksinkertainen asia. Määritelmiin on pakosti jätettävä vapausasteita,
> jotta kaikki voivat omalla laitteistollaan tuottaa käyvän verrokkikuvan.
> Kerrataanpa ensin kuviin vääjäämättä eroja tuovia tekijöitä:
>
> - Kaikilla ei ole samanlaisia objektiiveja (laajakulmaisuus, laatu)
> - kaikilla ei ole samanlaisia ja samanmerkkisiä kameroita
> - Kaikki eivät tallenna kuviaan samassa tiedostomuodossa (RAW vs. JPG)
> - Kameroissa on tusinoittain eri moodeja, jotka käsittelevät keskeisiä kuvan
> ulkonäköön vaikuttavia parametreja eri tavoin (pokettikamerat tuottavat
> oletusasetuksilla värikylläisempää ja kontrastikkaampaa jälkeä kuin järkkärit.
> Etenkin ammattirungoissa oletusasetukset ovat maltilliset ja jättävät tilaa
> jälkikäsittelylle).
> - Ihmiset valottavat kuvat eri tavoin, kaikkien näytöt eivät ole kalibroituja,
> on jossain makuasia, millainen kuva näyttää "oikealta" tai "hyvältä".
> - kalibroimattomat näytöt saattavat näyttää kuvat liian tummina / vaaleina /
> värikylläisinä. (Etenkin nykyiset Wide Gamut -monitorit näyttävät kuvat aivan
> liian värikylläisinä, ellei niitä ole kalibroitu. Itse jouduin jopa vaihtamaan
> näytön kalibrointilaitetta kun hankin wide gamut -monitorin. Edellinen
> kalibraattorini ei kyennyt mittaamaan monitorin tuottamia hyvin saturoituneita
> - koko AdobeRGB-väriavaruus - värejä).
>
> Miten sitten voisimme määritellä mahdollisimman käyttökelpoiset rajat
> referenssikuvalle? Lähdetään liikkeelle perusasioista; referenssikuva voisi
> olla aina:
>
> - yksittäinen valotus (valotusaika vapaa; vrt. yökuvaus)
> - Ilman laajaviuhkaista USM-suodatusta
> - Kameran asetukset, olivatpa ne mitkä hyvänsä, täytyy hyväksyä, jotta kaikki
> voivat tuottaa referenssikuvan. Niinpä värikylläisyydessä ja kontrastissa
> tulee olemaan eroja. RAW-tiedostoja kuvaavat taas määrittävät nämä
> tietokoneillaan.
> - Millä tahansa objektiivilla kuvattu (ei ole mitään järkeä asettaa tähän
> rajoituksia).
> - Tiedosto, jonka pitkä sivu olisi vaikka 900-1000 pikseliä. Eri kokoiset
> kuvatiedostot vaikuttavat esimerkiksi halojen erottumiseen. Monesti aivan
> pienestä kuvasta on helpompi hahmottaa himmeitä muotoja.
> - Kaikki kuvaan tehtävät säädöt (esim. juuri RAW-tiedoston kääntämisessä
> kuvaksi) tapahtuvat koko kuva-alalle tasaisesti. Säädöt ovat siis globaaleja,
> eivät lokaaleja.
> - Ei edellytä värikalibroitua työnkulkua. Nykyisin näkee esimerkiksi jonkun
> verran sitä, että järjestelmäkameralla kuvaavat ihmiset lähettävät kuviaan
> nettiin aRGB-väriavaruudessa. Tällöin ne näkyvät ei-värihallituissa selaimissa
> (99% käyttäjistä) liian valjuina, ts. kuva näyttää erilaiselta selaimessa ja
> kuvankäsittelyohjelman ruudulla (oletaen, että kuvankäsittelyohjelma tukee
> värienhallintaa). Ja vaikka selainkin olisi värihallittu (niinkuin nykyinen
> FireFox, jos asetuksista kytkee värienhallinnan päälle), kuvat eivät näy
> oikein jollei niihin ole tiedoston tallennusvaiheessa upotettu profiilia. Itse
> esimerkiksi tallenan aina profiilin, mutta nettikuvagalleriani heittää sen
> heti veks ja säilyttää vain EXIF-tiedot.
>
> *** Referenssikuvan määritys pähkinänkuoressa ***
>
> Miten edellä mainittua voisi lyhentää käytännön toimintaohjeiksi?
>
> 1) Yksittäinen valotus
> 2) Ei "usmattu" eli ei laajasäteistä terävöitystä
> 3) kaikki säädöt koko kuva-alalle, ei paikallisia väri- tai
> kontrastikorjailuja
> 4) Tietty sovittu kuvakoko, esim. 900x600 pikseliä.
>
> Tällöin täytyy siis hyväksyä vääjäämätöntä vaihtelua edellämainituista
> seikoista johtuen. Mutta näillä reunaehdoilla saisimme aikaan kenties kaikkia
> tyydyttävän "luomukuvan". Kuten sanottu, jo se kamerasta saatava jiipeggi on
> etenkin kompaktikameroissa käynyt aikamoisen mylläyksen läpi. Toki voisimme
> vielä sopia, että aina käytetään manuaalista valkotasapainoasetusta
> "päivänvalo", mutta en usko, että sitäkään kannattaa lisätä listaan
> monestakaan syystä.
>
> *** Esimerkki referenssikuvasta ***
>
> Tein tuosta heinäkuisesta displaysta pari pinoa ja lisäsin galleriaan
> "referenssikuvan":
>
> http://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Atmospheric+halos/2009_07_31+Column+crystal+display/_MG_9185.jpg
>
> Kuten huomaatte, pino tuo hienosti hr:n ja 46 yllärin esiin. Ja muutenkin.
> Referenssikuva taas kertoo displaysta omalla tavallaan. Se kuvattiin
> RAW-tiedostona, käännettiin kuvaksi AdobeCameraRAW -ohjelmalla, pienennettiin
> (600x900 pikseliä, selaimesi saattaa näyttää sen pienennettynä, valitse
> silloin oikean yläreunan valkoisista kuvakkeista isoin vaihtoehto) ja
> tallennettiin jiipegginä.
>
> *** Lopuksi ***
>
> Itselleni mieluisin seuraus tästä käytännöstä olisi se, että joukolla
> havaitsisimme miten huonosta näytelmästä ei kertakaikkiaan saa puristettua
> huippuluokan kuvaa vaikka olisi millainen photoshop-guru. Toisaalta
> havaintoarkistoon kertyisi sitten monipuolisemmin käsiteltyjen ja
> rakennettujen kuvien lisäksi näitä verrokkikuvia, jotka mahdollistaisivat
> näytelmien monipuolisemman vertailun. Lisäksi uudet harrastajat saisivat ehkä
> paremman käsityksen siitä, millaisia tuloksia he voivat odottaa ilman sen
> kummempia herutteluja. Toisaalta halusin tällä tekstillä valottaa niitä
> muuttujia, jotka vaikuttavat lopputulokseen - kaikki ei suinkaan riipu
> kuvankäsittelystä tietokoneella.
>
> Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän. Minulla oli ainakin hauskaa kun
> kirjoitin sitä ja kaikkia detaljeja en edes nostanut esiin.
>
> Kommenttien ja mahdollisen keskustelun perusteella jatkan aiheesta seuraavassa
> UMissa, Eli Ursa Minorissa, URSAn jaostojen tiedotuslehdessä. Lisäksi jos
> joskus järjestämme vaikkapa valokuvauskilpailuja (tästä lisää myöhemmin),
> voisimme hyödyntää näitä määrittelyjä kahden eri sarjan erotteluun.
>
> t. Jari
>
> Ps. Halohavaintokanta on ilmeisesti edennyt ja saamme sen toivottavasti
> lähitulevaisuudessa enemmän tai vähemmän laajaan koekäyttöön. Siinä olisi
> ainakin lähtölaukaus uuden sukupolven tilastoinnille.
>
> --
> Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista:
> ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
> Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
> Listan www-arkisto:
> http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
>
--
Timo Nousiainen
Department of Physics
P.O. Box 48
FI-00014 University of Helsinki
Finland
Tel: +358 9 19151064
Fax: +358 9 19150860
--
Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista: ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)
|
