Sambian vaikutelmia

SAMBIAN MATKA 18.6-28.6.2001

LYHYT JOHDATUS SAMBIAN ELÄIMISTÖÖN

Markku Jämsä (markku.jamsa@kolumbus.fi)

PERUSTIETOJA SAMBIASTA

Vaikka Sambia sijaitsee päiväntasaajan alapuolella, ei siellä kuitenkaan tullut sellainen olo, että riiputtaisiin jollain tavalla pää alaspain, ei edes auringonpimennyksen aikana. Lintuja tarkkaillaan siis ylöspäin kuten pohjoisellakin pallonpuoliskolla.

Paikallisista uskonnoista tärkein on Kristinusko, jossa uskotaan Jumalaan ja Islaminusko, jossa uskotaan Allahiin. Molemmat tuttuja uskontoja Suomessakin.

Samaa logiikkaa noudattaen oletan paikallisten lintuharrastajien uskovan Sendariin kuten Suomessakin tehdään. Kyseinen haltija lähettää kuuliaisten bongareiden nähtäville mitä merkillisempiä lintuja ihmeteltäviksi. Kyseistä ihmettä saapuvat sitten katsomaan suuret bongarijoukot pitkienkin matkojen päästä.

ELÄINTEN SYSTEMAATTINEN RYHMITTELY

Koska sekä tähti- ja lintuharrastajat ovat perimmiltään tieteellistä väkeä, tulee myös eläimistöstä tehdyt havainnot havainnot ryhmitellä tieteellisen jaotuksen mukaisesti.

Kuten kaikki tiedämme, jaetaan eläinlajit seuraaviin neljään pääjaksoon :

ISOT LINNUT
PIKKULINNUT
ERIKOISLINNUT
MUUT ELUKAT

HAVAINTOAINEISTO LAJEITTAIN

1. ISOT LINNUT

Eastern White Pelicaneja eli pelikaaneja nuokkui Kafuessa puun latvassa melkoinen parvi. Osa vaivautui hetkeksi kaartelemaan taivaalle. Linnut olisi ollut mukava nähdä lähempääkin. Koska jeeppimme olisi nähtävästi juuttunut mutaan akseleitaan myöten ja koska kyydissä olleista pullaveikoista ei olisi ollut työntäjiksi, jäivät nämä linnut varsin etäisiksi tuttavuuksiksi.

Kotoisia harmaahaikaroita näkyi tuon tuostakin, varsinkin Kafuessa. Tämä on siis sama laji, jota Suomessakin tavataan. Muita haikaroita olivat mm. kobolttihaikara, vasarahaikara ja marabu-haikara.

Afrikan satulahaikaroita nähtiin Kafuessa kaksi eli yksi pari. Kyseisillä linnuilla on suuri ja huomiotaherättävän värinen kirjava nokka. Nämä Tikkurilan Väritehtaan mannekiinit ovat paikallisestikin harvalukuisia lintuja, joten meillä oli tuuria. On kuitenkin makuasia, kumpaa katselee mieluummin, Panutyttöä vai Miranol-haikaraa. Haikaroista on Artolla mainio kuva Kafuen matkakertomuksessa, katsokaa sieltä. Panutyön kuva löytyy osoitteessa http://www.preesens.com/panu/panu.html

Sendari (ks. perustiedot Sambiasta) pitää yleensä huolen siitä, ettei bongarille tule paha mieli. Niinpä nähtävänämme olikin erinomaisen monipuolinen valikoima erilaisia kotkia. Kiljumerikotka, liitokotka, töyhtökotka, käärmekotka gasellikotka ja vuorikotka ilahduttivat meitä yhden tai useamman edustajan voimin. Yleisin oli ehdottomasti liitokotka, pyrstötön klovni (aiemmalta nimeltään klovnikotka) joka liiteli yleensä melko matalalla epävakaan oloisena.

Nuori gasellikotka esitteli komeaa olemustaan lähietäisyydellä Kafuessa. Tilanne oli varsin kuvauksellinen , filmiä ja bittejä paloi useammassakin kamerassa. Tässä omat otokseni tilanteesta.

Tilanne oli siinä määrin maukas, että lintujen määrityskin lipsahti tunaroinnin puolelle. Oikea laji selvisi kotona valokuvista Veikkasin tätä kotkaa pelipaikalla joko nuoreksi käärmekotkaksi tai vuorikotkaksi. Molemmat ovat melko eri näköisiä kuin gasellikotka. Linnut tunnistetaan toisistaan sillä perusteella, että ne ovat eri näköisiä.

Korppikotkat luetaan nykyisin isoihin lintuihin vaikka ne melko erikoisia ovatkin. Korppiksia näkyi aika mukavasti auringonpimennyspaikalla aina siihen asti kun auringon täydellinen pimentyminen keskeytti lintujen tarkkailun. Pimeässä eivät kotkat paljon kaartele. Auringonpimennyspinnoiksi bongari sai palmukorppikotkan (Palmnut Vulture) ja savannikorppikotkan (African Whitebacked Vulture). Nuori savannikorppikotka näyttää tältä:

Savannikorppikotka

Kafuessa taivaalla kaarteli vielä isompi parvi, jossa löytyi jo oikein mukava valikoima raadonsyöjiä. Enemmistö (ainakin 50 lintua) oli savannikorppikotkia mutta lisäksi parvessa oli muutama korvakorppikotka (Lappetfaced Vulture)ja yksi kirjokorppikotkakin (=harvinainen, Whiteheaded Vulture). Korppikotkia voi bongata myös TV1:ssä lauantaisin klo 18.50, jolloin Avara Luonto mässäilee usein raadoilla ja korppiksilla. Suuri osa ko. linnuista on juuri savanni- ja korvakorppikotkia.

Haukkoja näkyi myös monta eri lajia, joista osa hyvinkin mielenkiintoisia. Koska kaikkeen kiinnostavaan valitettavasti ei voi panostaa, tyydyn pelkkään luetteloon : Hiirihaukka (Steppe buzzard), rosvohaukka (Gymnogene), Afrikansuohaukka (African Mash Harrier), Liitohaukka (Blackshouldered Kite), Pikkulauluhaukka (Gabar Goshawk) ja erakkotuulihaukks (Dickinson's Kerstel).

Paikallisesti harvinaisin isoista linnuista oli kaulustrappi, joka lensi tien varresta syrjemmälle jossain matkalla Chomasta Livingstoneen.

2. PIKKULINNUT

Paras pikkulintujen bongauspaikka oli Andrews-motellin kaatopaikkaa muistuttava takapiha. Pihalle oli ilmeisesti heitetty kaikki oma ja varastettu romu. Siitä huolimatta pikkulinnut viihtyivät siellä mainiosti. Bongari antoi varmaan itsestään oikein asiallisen vaikutelman hiippailemalla aurinngonnousun aikaan romuröykkiöiden seassa pää kenossa puihin tuijottaen.

Yleisimmät pikkulinnut olivat mustat drongot (2 eri lajia), pronssimanikit (parvitolkulla), kauniinsiniset Blue Waxbillit, afrikanpalmukiitäjät (Afrikan Palm Swift), kylälepinkäiset (Fiscal Shrike) , erilaiset keltahempot ja tutut varpuset. Varpusiin törmää näköjään väistämättä joka maassa mantereesta riippumatta.

Lisäksi havaituksi tuli suuri joukko erilaisia pikkulintuja, joiden luettelon saa minulta tarvittaessa. Osa pikkulinnuista jäi määrittämättä, ei niistä valkoinen mies saa tolkkua äkikseltään. Erityisen vaikeita olivat vihertävät kottaraiset (Starlings) , joita on tietääkseni 3 eri lajia. Vaikka ko. lintuja oli miltei joka paikassa, en saanut yhtään niistä varmasti lajilleen määritettyä. Ulkonäköerojen pienuuden vuoksi olisi pitänyt olla hyvä käsitys äänistä.

3. ERIKOISLINNUT

Yleisin erikoislinnuista oli säihkynärhi (Lilacbreasted Roller), joka istui miltei joka puskan latvassa.

Säihkynärhi

Toinen tavallinen oli pikku-uikku . Tämä tuntuu Sambiassa olevan varsinainen all-round-laji kaikissa lammikoissa ja joissa. Suomessa laji on vuosittainen pikkurari.

Yleinen oli myös töyhtöturako (Grey Lourie), suuri, harmaa, töyhtöpäinen lintu, joka löytyi tuon tuostakin jostain puun latvasta.

Helmikanat (Helmeted Guineafowl) olivat yleisiä Kafuessa ja Livingstonen puistossa. Parvet oilvat suuria ja näyttäviä. Myös punakurkkufrankoliinit (Rednecked Francolin) olivat onnistuneet sikiämään merkittäviin yksilömääriin asti.

Erän mielenkiintoinen tuttavuus oli afrikanhanhi (Egyptian Goose) , joita nähtiin muutama parvi Victorian putouksilla. Laji tuntuu viihtyvän omissa ajatuksissaan. Eräskin yksilö haaveili varmaan pyramidien maasta ja samalla ajautui miltei putouksen reunan yli. Lentoonlähtö oli just-in-time tyyppiä ja tapahtui arviolta n. 1m putouksen reunalta.

Komeimmat värit (miltei Panu-luokkaa) löytyivät medestäjien (sunbirds) höyhenpuvuista. Nämä ulkonäöltään kolibria muistuttavat pienet linnut elävät kukkien medellä ja värit ovat suureksi osaksi heijastusvärejä eli syntyvät valon heijastuessa höyhenissä. Medestäjät saattavat näyttää pilvisellä kelillä melko vaatimattomilta, mutta aurinko saa ne loistamaan kauniisti. Nämä linnut eivät sovellu täydellisen vaiheen aikana havaittaviksi.

Erikoislinnuista riemukkain oli tornipöllö (Barn Owl) , joka osasi arvostaa tähtiharrastajien seuraa Andrews Motellin pimeällä pihalla. On mukavaa kun keskellä yötäkin voi valita, haluaako katsella putkella tornipöllöä vai pallomaista tähtijoukkoa.

Papukaijoja havaittin 2 eri lajia. Afrikankaija (Meyers Parrot) oli lemmikkinä Chomassa Gwemben erään työntekijän asunnossa. Laji näkyi myös kerran irrallaan Kafuessa . Kafuessa oli lisäksi myös sambesinkaijanen (Lilian's Lovebird), joka on kuulemma häkkilintuna erittäin agressiivinen muita lintuja kohtaan.

Eksotiikkaa parhaimmillaan olivat erilaiset sarvinokat (horbill, 4 lajia), mehiläissyöjät (bee-eater, 2 lajia), kuparipyrstökukaali (Copperytailed Coucal) ja vihjesäihkyjä (Redbilled Woodhoopoe).

Muista erikoislinnuista mainittakoon erilaiset kalastajat. Kiikariin eksyivät Kafuessa afrikankeisarikalastaja (Giant Kingfisher) , monin paikoin kirjokalastaja (Pied Kingfisher) ja Victorian luonnonpuistossa viirukalastaja (Striped Kingfisher).

Viirukalastaja

4. MUUT ELUKAT

Suurin etukäteisvaiva nähtiin moskiittojen takia. Pettymys olikin suuri kun kaikista myrkkykyllästetyistä hyttysverkoista, stateofart-sääskivoiteista, hyönteismyrkyistä, pitkähihaisista valkoisista paidoista ja malariakuureista huolimatta havainnot jäivät yhteen ainoaan moskiittoon ja sekin vain kuulopuheena kuultu. Tästä huomaamme, etteivät huolellisetkaan ennakkovalmistelut takaa aina onnistunutta havainnointia.

Käärmeet, krokotiilit, leopardit, norsut, puskaporsaat, kirahvit, leijonat ja muut sen sellaiset havainnot on ansiokkaasti kuvattu muussa matkan dokumentaatiossa joten ei niistä tässä sen enempää.

TÄHTITIETEEN HAVAINNOT

Auringonpimennys, komeetta, magellanin pilvet, linnunradan vyö + keskusta havaittiin useiden asiantuntevien silmäparien voimin.

Tähtikatsojat

Hiilisäkin löytäminen onnistui amatööriltäkin.

Hiilisäkit

Lopuksi vielä hammaskatsaus. Tohtori (vasemmalla) on tehnyt hyvää työtä (oikealla).

Heikki ja vaimoni Satu muistelivat yli 30v takaisia yhteisiä hammaslääkärisessioita tavattuaan yllättäen Sambiassa!

Kiitos kaikille matkalla olleille erityisen hauskasta retkestä. Erityiskiitos matkan junailleelle Artolle, jota ilman olisi tämäkin astronomis/ornitologinen raportti jäänyt kirjoittamatta.

Pimennysmatkan pääsivulle

Takaisin Siriuksen kotisivulle