NOSS

Muodostelmassa liikkuvat satelliitit saattavat herättää kummastusta öisellä taivaalla. Kyse on mitä todennäköisimmin NOSS-satelliiteista, jotka ylittävät horisontin useimmiten kolmiomuodostelmana. NOSS eli Naval Ocean Surveillance System on Yhdysvaltain merivoimien sotilaallinen satelliittijärjestelmä. Sen avulla tarkkaillaan mm. maailman merialueiden laivaliikennettä. NOSS kuuluu Yhdysvaltain merivoimien White Cloud -ohjelmaan, joka tunnetaan myös nimillä Classic Wizard ja Parcae. Näistä viimeisin kuvastaa ryhmää parhaiten antiikin mytologian mukaan, jossa se tarkoittaa Zeus- ja Themida-jumalien kolmea tytärtä.

Järjestelmän varhaisvaiheet käynnistettiin jo 1960-luvun lopulla. Vuonna 1971 Maata kiertämään laukaistiin ensimmäiset kokeelliset ns. SSU ELINT -satelliitit (SubSatellite Unit, Electronic Intelligence). Hieman kehittyneemmät ja tarkemmat versiot pääsivät kiertoradalle vuosina 1976-1980, jolloin Maata kiersi kolme SSU-ryhmää noin 1100 km korkeudessa. Vuosina 1983-1987 nämä korvattiin viidellä modernisoidulla satelliittiryhmällä. Parhaillaan taivaalla on nähtävissä vuosina 1990-1996 laukaistut kolme ryhmää NOSS 2-1, NOSS 2-2 ja NOSS 2-3.

SSU-satelliitit eli NOSS-ryhmät muodostuvat kolmesta verraten lähellä toisiaan olevista satelliiteista. Pienten työntomoottorien avulla ne pitävät 30-240 km:n etäisyyden toisiinsa. Satelliitit kommunikoivat keskenään. Ne keräävät laivojen radiosignaaleja, paikantavat kohteen tarkasti, jolloin saadaan myös tieto liikesuunnasta ja nopeudesta. Ensimmäinen satelliiteista tarkkailee aluetta laajamittaisemmin. Kaksi muuta satelliittia kerää signaalin ja kolmas niistä tekee tarkemmat mittaukset.

NOSS-ryhmät ovat mielenkiintoinen havaintokohde. Jos niitä ei ole koskaan nähnyt, kannattaa ainakin yksi ilta uhrata niiden etsimiseen, sillä näky on erikoinen ja suorastaan mykistävä. Satelliitit sijaitsevat 1100 km:n korkeudessa ja ne eivät häikäise kirkkaudellaan. Siitä huolimatta ne onnistutaan varsin usein näkemään paljain silmin ja aivan sattumalta.

Etsintään kannattaa ottaa avuksi pieni laajakulmainen kiikari (esim. 7x50). Kun kohteen on löytänyt, voi jatkaa sen suraamista paljain silmin. Toisinaan kolmesta satelliitista näkyy vain kaksi. Kolmannen näkee usein heikompana kiikarin avulla. Meillä pohjoisilla leveysasteilla voi nähdä, kuinka muodostelma muuttaa muotoaan ratansa pohjoisimmassa kohdassa, joka on likimain 63. leveyspiirin tienoilla.

Suomessa näkyvät satelliittikolmiot: