Automaattinen Seurannanohjaus
Automaattinen seurannanohjaus (autoguiding) on jalustan seurannan epätarkkuuksien kompensointia ulkopuolisen ohjauksen avulla. Seurantaa ohjataan kuvaamalla seurantatähteä erillisellä kameralla tai kuvauskameran seurannanohjaukseen tarkoitetulla kennolla. Kuvaaminen voi tapahtua joko pääputken kautta tai erillisellä seurantakaukoputkella Tähden paikkaa seuraamalla voidaan jalustan seurantavirheitä havaita ja ohjata jalustaa edistämään tai jätättämään sopivan määrän. Tavoitteena on saada seurantatähti pysymään tietyissä rajoissa paikallaan. Vaadittu tarkkuus riippuu yleensä kuvausjärjestelmässä käytetystä polttovälistä ja kameran pikselin koosta.
Seurannanohjausta tarvitaan lähes poikkeuksetta kaikkien jalustojen kanssa, jos kuvataan vähänkin pidemmällä polttovälillä. Kaikissa jalustoissa ilmenee jonkinlaista seurantavirhettä, mikä johtuu jalustan matopyörästön epätarkkuuksista. Usein nämä virheet näkyvät jaksollisina, mutta seassa voi olla jalustan laadusta riippuen myös satunnaisia virheitä. Mitä loivempia nämä virheet ovat, sen helpompi niitä on korjata, joten jalustan laadulla on edelleenkin huomattava merkitys, vaikka seurannanohjauksella voidaankin suorituskykyä parantaa merkittävästi.
Seurannan ohjauksella voidaan kompensoida myös huonosta napasuuntauksesta johtuvaa deklinaation suuntaista valumista. Paras tulos saavutetaan kuitenkin huolellisella napasuuntauksella. Näin vältetään myös kuvakentän kiertyminen.
Perusperiaatteeltaan seurannanohjaus on hyvin yksinkertaista. Luetaan tähden paikka seurantakameralta ja tarvittaessa komennetaan jalustaa korjaamaan mahdollinen tähden siirtyminen paikaltaan. Ohjausta tekevän ohjelmiston on tunnettava kameran asento ja jalustan korjausnopeus, jotta voidaan antaa sopivan mittainen korjausliike oikeaan suuntaan. Nämä parametrit tehdään helppokäyttöisimmissä ohjelmissa kalibroimalla automaattisesti, osassa ohjelmista ne on parametroitava käsin.
Seurannanohjauksessa käytetyn kameran valotusajan tulisi olla riittävän pitkä, että tähden paikka voidaan määritellä tarkasti. Liian lyhyt valotusaika tuo seeingin aiheuttamat vaihtelut esiin ja systeemi saattaa alkaa jahtaamaan seeingiä. Liian pitkä valotusaika voi myöskin haitata seurannanohjausta. Riippuen jalustan laadusta, valotusajan on oltava sellainen, ettei jalustan virheet ehdi kerääntyä liian suuriksi valotuksen aikana. Edullisimmilla jalustoilla valotusaika on oltava lyhyt, luokkaa 1-2 sekuntia. Huippujalustoilla voidaan käyttää jopa 30 sekunnin valotuksia. Pitkän valotusajan etu on myös se, että seurannanohjaukseen voidaan käyttää himmeämpiä tähtiä.