Sanastoa

<< 10.4. Radianttien liiketaulukot ja parvien aktiivisuusprofiili | Sisällysluettelo | 10.6. Oppaan teossa käytetty kirjallisuus >>

9.5. Sanastoa

Alitiheä vana on radiohavainnoissa käytetty termi, jolla kuvataan lyhyen ja nopeasti hiipuvan signaalin heijastavaa ionisaatiovanaa. Tiheys viittaa vanan elektronitiheyteen (elektronien lukumäärään vanassa sen pituusyksikköä kohti, e/m) ja yli/alitiheän vanan raja-arvo (~10¹⁴ e/m) riippuu havainnossa käytettävästä radiotaajuudesta.

Apheli on Aurinkoa soikealla radalla kiertävän kappaleen radan kaukaisin piste. Vastakohta periheli.

Atmosfäärinen nopeus (Ilmakehänopeus, V_a) on kappaleen (meteoroidin) todellinen nopeus suhteessa ilmakehään. V_inf on meteoroidin nopeus jolla se saapuisi pyörimättömän maapallon ilmakehään 100 km korkeudessa huomioiden Maan painovoiman vaikutus meteoroidin lentorataan. V_app kuvaa meteroidin nopeutta 100 km korkeudessa huomioiden Maan painovoiman ja pyörimisliikkeen. Se voi poiketa korkeintaan +-0.47 km/s ekvaattorilla idästä tai lännestä ilmakehään loivasti saapuvalla meteoroidilla. Vektorin suuntaa avaruuteen päin nimitetään näennäiseksi radiantiksi. Ero geosetriseen nopeuteen ja radiantin paikkaan vähenee nopeasti meteoroidin nopeuden kasvaessa ja on nopeilla lähes merkityksetön.

Bolidi on tulipallo, jolla on kirkas loppuvälähdys, tai roihahdus.

ELF (tai VLF) -emissio kirkkaan, vähintään −6 mag meteorin säteilemä matalataajuinen sähkökenttä, joka on satunnaisesti kuultu sihisevänä äänenä samanaikaisesti meteorin lentäessä taivaalla.

Forward-Scatter on lähinnä harrastajien käyttämä radiohavaintomenetelmä, jossa vastaanotetaan kaukaisten radioasemien signaalia meteorivanojen ionisaation heijastuksen kautta.

Geosentrinen on maakeskeinen. Käytetään mm. geosentrisen nopeuden yhteydessä.

Geosentrinen nopeus (V_g tai V_geo) on kappaleen nopeus, jolla se radallaan kohtaisi maapallon (keskipisteen), huomioimatta Maan vetovoiman nopeutta lisäävää ja suuntaa muuttavaa vaikutusta. Geosentrisen vektorin suuntaa maanpinnalta avaruuteen päin nimitetään geosentriseksi radiantiksi ja se ilmaistaan RA, DE- luvuilla (tav. asteina) ekvatoriaalisessa koordinaatistossa. V_g merkintää saatetaan myös käyttää kaasunpurkautumisnopeutena komeetan pinnalta.

Head-Echo on meteoroidin välittömästä läheisyydestä tapahtuva ablaation kehittämän ionisaation aiheuttama radiosignaalin heijastusilmiö.

Heliosentrinen on aurinkokeskeinen. Termiä käytetään mm. heliosentrisen nopeuden yhteydessä.

Heliosentrinen nopeus (V_h) tarkoittaa kappaleen nopeutta kiertoradallaan Auringon ympäri.

Kaksoispäiväys on määre, jota käytetään havainnon yhteydessä. Se sisältää aina kaksi päivämäärää; edellisen päivän, sekä yötä seuraavan päivän ja sen kuukauden. Molemmat päivät merkitään, vaikka havainto tehtäisiinkin vain toisen päivän puolella. Esimerkkinä 2./3.1 tai 31./1.8 (elo-syyskuun vaihteen yö).

Magnitudi eli (tähden) suuruusluokka (lyhenne mag) on mielivaltaisesti päätetty kirkkausmitta, joka ilmoittaa (tähden tai muun) kohteen näennäisen kirkkauden. Mitä himmeämpi kohde on, sitä suurempi luku on. Esim. Sirius −1,5 mag, Venus noin −4 mag, täysikuu noin −12 mag. Magnitudiasteikko on logaritminen, jolla 2,5 yksikön muutos vastaa kymmenkertaista kirkkausmuutosta.

Meteori eli tähdenlento on meteoroidin aiheuttama valoilmiö, joka syntyy meteoroidin iskeytyessä Maan ilmakehään. Useimmiten ihmisten näkemissä meteoreissa aiheuttajana on kyse n. 0,01–10 gramman massaisen, kooltaan yleensä hiekanjyvää pienemmän avaruuden hiukkasen iskeytymisestä ilmakehään. Meteorien havaitsemisessa meteorit luokitellaan sporadisiin, tai meteoriparviin kuuluviksi. Meteorit palavat keskimäärin noin 80–100 km korkeudella. Joskus ne ovat selvästi värillisiä ja muodostavat hohtavia pitkäkestoisia vanoja.

Meteoriitti on avaruudesta maanpinnalle pudonnut kappale. Yleensä putoamista on edeltänyt kirkas tulipallo. Koostumukseltaan meteoriitit jaetaan kahteen ryhmään, kivi- ja rautameteoriitteihin. Nämä taas luokitellaan useisiin alalajeihinsa. Meteoriittien putoamisia havaitaan erittäin harvoin, vaikkei kyseessä olekaan mikään ainutlaatuinen ilmiö. Niiden löytäminen sen sijaan on erittäin vaikeaa.

Meteoriittikraatteri (meteorikraatteri) on avaruudesta maanpinnalle pudonneen kappaleen tekemä iskeymäjälki.

Meteoroidi on asteroidia pienempi, halkaisijaltaan 100 um...10 m (50 m) kokoinen kappale, joka kiertää aurinkokunnassa, mutta törmätessään esim. Maahan se synnyttää meteori-valoilmiön. Meteoroidit ovat lähtöisin komeetoista ja asteroideista. Mikrometeoroidit ovat mikroskooppisen pieniä hiukkasia (ts. kosmista pölyä), jota törmää Maan ilmakehään jatkuvasti. Vuorokauden aikana Maan ilmakehään arvellaan osuvan mikrometeoroideja noin 10 000–100 000 tonnia. Osa tästä pölystä on lähtöisin eräiden naapuritähtien protoplanetaarisista kiekoista valovuosien takaa.

Populaatioindeksi (r) on ZHR-laskuissa käytettävä meteorien kirkkaudesta riippuva kullekin parvelle ominainen vakio, joka kuvaa suunnilleen, kuinka monta kertaa useammin teoreettisesti näkyy parven meteori, joka on kirkkaudeltaan x+1mag kuin meteori, jonka kirkkaus on x mag. Eli käytännössä - mitä pienempi r arvo on, sitä kirkkaampia meteoreja on odotettavissa. Esim. kvadrantidien ja geminidien yhteydessä populaatioindeksi muuttuu parven edetessä. Tämä kertoo kappaleiden kokojakaumista. Outburst-ilmiöissä voidaan havaita myös r:n muutoksia.

PE-kriteeri on arvo sille, miten hyvin erilaista materiaalia sisältävät meteoroidikappaleet läpäisevät ilmakehää. Kappaleet jaotellaan ilmakehän läpäisykyvyn perusteella PE-kriteerin mukaisiin luokkiin.

Periheli on Aurinkoa elliptisellä radalla kiertävän kappaleen radan läheisin piste. Vastakohtana apheli, eli radan kaukaisin piste Auringosta. Meteorien yhteydessä puhutaan yleensä komeetan perihelistä, sillä outburst-tyyppiset esiintymät liityvät usein meteoriparven emokomeetan periheliasemaan, kuten perseidit, leonidit tai draconidit.

Outbursti eli meteoriryöppy (outburst-ilmiö) tapahtuu, jos meteoriparven aktiivisuus kaksin- tai moninkertaistuu keskimääräisestä vuosittaisesta tasosta, eli ero on tilastollisesti merkittävä. Outburstien ennustettavuus vaihtelee parvittain ja joillakin parvilla on selkeää kiertoaikaan liittyvää jaksollisuuutta, kuten leonidit, toisilla taas ei ole. Outbursti-ennusteet perustuvat emokomeetan radan tuntemiseen ja se mallintamiseen tietokoneella taaksepäin ajassa, huomioiden gravitationaaliset- ja muut vaikutukset niin komeetan rataan, kuin siitä purkautuneen partikkelivanan rataan. Outbursti-rajan alle jäävää (selkeää) periodista aktiivisuuden kasvua sanotaan aktiivisuuden kohoamiseksi (engl.: enhancement of rates).

Radiantti eli säteilypiste on taivaankannelle kuviteltu piste, josta meteoriparven meteorit näyttävät tulevan, kyse on perspektiivi-ilmiöstä. Meteoriparven radiantin voi itse määritellä kahden, tai useamman nähdyn meteorin leikkauspisteen (siis ratoja jatketaan taaksepäin) perusteella. Säteilypisteen halkaisija meteoriparvilla on tavallisesti 5–10°.

Sporadiset eli satunnaiset meteorit ovat meteoreja, jotka eivät kuulu mihinkään meteoriparveen. Tarkempi selvitys omalla sivullaan.

Säteilypiste katso radiantti

Taivaanpallo on kuviteltu ontto pallo, jonka keskipisteessä on havaitsija, ja jonka sisäpinnalla taivaankappaleiden kuvitellaan olevan. Maan pyörimisliikkeen vuoksi taivaanpallo näyttää pyörivän taivaanakselin ympäri kerran vuorokaudessa idästä länteen. Taivaanakseli on maapallon pyörimisakselin suuntainen, ja se leikkaa taivaanpallon taivaannavoilla. Hyvin lähellä pohjoista taivaannapaa on Pohjantähti. Taivaanpallo on jaettu Maan ekvaattorin (päiväntasaaja) tapaan taivaanekvaattorilla. Deklinaatio (DE) taivaanekvaattorilla on nolla astetta, pohjoisella taivaannavalla +90° ja eteläisellä taivaannavalla −90°. "Pituuspiirit" taivaanpallolla ilmoitetaan rektaskensioina (rekt.), joka yleensä jaetaan aikamittoihin (0–24 h). Meteoriastronomiassa kuitenkin ilmoitetaan lähinnä havaintotyön ja analyysin helpottamiseksi radiantin rektaskensio asteina (0–360°)

Tulipallo on kirkas meteori, joka on < −4 mag – eli yhtä kirkkaita, tai kirkkaampia kuin Venus kirkkaimmillaan. Tosin joskus tulipalloksi luokitellaan meteori, joka on yhtä kirkas tai kirkkaampi kuin Jupiter oppositiossaan (−3 mag). Tulipalloja havaitaan usein meteoriparvien yhteydessä, mutta sporadiset tulipallot ovat kuitenkin yleisempiä tilastollisesti. Ns. outburstien yhteydessä esiintyy paljon kirkkaita meteoreja, näin on käynyt mm. perseidien ja bielidien tapauksessa, mutta se voi koostua myös pääasiassa himmeistä meteoreista. On laskettu, että 1500 sporadisesta yksi meteori on kirkkaampi kuin −5 mag – eli parhaimmat mahdollisuudet nähdä tulipalloja ovat aktiiviset meteoriparvet kuten perseidit tai geminidit.

IMO:n tulipallokeskuksella eli FIDAC:illa on kriteerinä tulipalloksi luokittelemiselle yli −3 magnitudin kirkkaus zeniittimagnitudina ilmoitettuna. Zeniittimagnitudi tarkoittaa sitä kirkkautta, mikä kohteella olisi, jos se havaittaisiin zeniitissä. Ilmakehän absorptio aiheuttaa matalalla olevalle kohteelle kirkkauden alenemista jonkin verran. Zeniittikirkkaus M lasketaan havaitusta kirkkaudesta m seuraavasti, h on kohteen korkeus horisontista asteina. M = m + 5 log (sin h).

UT eli Universal Time (yleisaika) on havainnoissa käytettävä virallinen aika (ent. GMT). Havaitsijat voivat lähettää havaintonsa kirjattuna UT-ajassa, mutta se pitää selvästi merkitä. Tätä ei tarvitse tehdä mikäli käyttää paikallista (Suomen) aikaa havainnossaan. Jaostonvetäjä muuttaa ajat sitten UT:ksi. Suomen normaaliaika on UT + 2 tuntia, mutta kesäajan ollessa voimassa se on UT + 3 tuntia.

UTC eli Universal Time Coordinated (koordinoitu yleisaika) poikkeaa UT:stä aina alle sekunnin.

Vana (pitkäkestoinen) on tulipallon jälkeensä jättämä yleensä minuutteja näkyvä yläilmakehän tuulten muokkaama valoilmiö, jonka valo syntyy hapen ja otsonin rekombinaation tuloksena natriumin ja rautaoksidin toimiessa reaktiossa katalyyttinä. Valoisalla taivaalla voi joskus näkyä tulipallon jättämä pölyvana.

Vaakapolaroitu antenni on radiohavainnoissa käytetty termi, joka tarkoittaa antennia, joka vastaanottaa parhaiten lineaarisesti polaroitua sähkömagneettista kenttää, jonka sähkökentän vuoviivat ovat vaakatasossa maanpintaan nähden. Käytännössä tällainen antenni on esim. Yagi, jossa elementit ovat vaakatasossa. Zeniittiin suunnatun lineaarisen polarisaation tuottavan antennin ei kuitenkaan voida sanoa olevan vaaka-, tai pystypolaroitu.

VHF-taajuus on radiohavainnoissa käytetty termi, joka löyhästi tarkoittaa ULA-aluetta, eli taajuusväliä 88–108 MHz, mutta radioteknisesti taajuusaluetta 30–300 MHz

Ylitiheä vana on radiohavainnoissa käytetty termi, jolla kuvataan voimakkaan, pitkäkestoisen ja hitaasti hiipuvan signaalin heijastavaa ionisaatiovanaa. Katso Alitiheä vana.

ZHR eli Zenithal Hourly Rate on meteoriparven aktiivisuutta kuvaava luku. Sporadisista meteoreista käytetään yleensä pelkkää tunti-lukumäärää, Hourly Rate (HR). Mikäli ZHR on 20, niin ideaalisissa olosuhteissa keskivertohavaitsija voi nähdä zeniitissä olevasta radiantista 20 meteoria tunnissa. Mikäli radiantti sijaitsee matalamammalla, tai olosuhteet heikkenevät, nähtyjen meteorien määrä vähenee ja havainnosta lasketun ZHR-luvun virhemarginaali kasvaa.