Meteoriparvien Kuvaukset

<< 9.11. Zeniittikorjaus | Sisällysluettelo | 10.2. Rajasuuruusluokan määrittelyalueet >>

10.1 Meteoriparvien kuvaukset

Tammikuu

Tammikuussa sporadisten meteorien m��r� v�henee ja syd�ntalven ainoaksi valonpilkuksi meteoriparvien suhteen j��v�t kvadrantidit. Heikko coma berenicidien parvi hiipuu tammikuun kuluessa ja sporadisten lis�ksi taivaalla voi vilahdella harvakseltaan l�hinn� antihelionisia meteoreita.

Kvadrantidit (QUA)

Kuva 10.1.1. Kvadrantidien radiantti

Kvadrantidit aloittavat meteorivuoden. Parvi on aktiivinen 1.–5.1 ja maksimi sattuu 2. ja 3. p�iv�n v�liselle y�lle, jolloin kohtuullisissa olosuhteissa saattaa n�hd� 60 kvadrantidia tunnissa. Havainnon teko ei aina onnistu maksimiaikaan, sill� parven aktiivisuushuippu kest�� vain n. 7 tuntia.

Parven s�teilypiste sijaitsee 8� Karhunvartijan Nekkar-t�hdest� (β Boo) koilliseen ja noin 10� Otavan h�nn�n p��n Alkaid-t�hdest� (η UMa) it��n. Radiantin halkaisija on viisi astetta.

Parven meteorit ovat helposti tunnettavissa, sill� ne ovat kirkkaita ja valkeita, jopa sinert�vi�.

Kvadrantidej� voi havaita hyvin jo alkuillasta, sill� radiantti ei Suomessa laske horisontin alapuolelle. Radiantti nousee korkealle aamuy�ll� ja on korkeimmillaan aamun sarastaessa.

Ensimm�ist� kertaa kvadrantidej� havaittiin runsaasti v. 1835, jolloin parven radiantti sijaitsi senaikaisissa t�htikartoissa Muurikvadrantin (Quadrans Muralis) t�hdist�ss� - mist� parven nimi. Kvadrantideist� k�ytet��n my�s nime� bootidit radiantin nykyisen t�hdist�n, Karhunvartijan (Bootes) nimen mukaan.

Kvadrantidien aktiivisuus vaihtelee ja niit� havaitaan runsaammin viiden vuoden v�lein. Viimeksi n�in k�vi 1997 tammikuussa – ja t�t� ennen vuonna 1992, jolloin niit� havaittiin Suomessakin runsaasti.

T�m� meteoriparvi luultavasti syntyi noin 500 vuotta sitten viimeksi 1400-luvulla kirkkaana havaitun komeetan C/1490 Y1 hajotessa. Kvadrantidien radalle siit� j�i kiert�m��n kappale 2003 EH1. Sek� komeetan ett� parven kohtaamiset Jupiterin kanssa muuttavat rataa ja hajottavat meteoriparvea voimakkaasti joka l�hiohituksella.

Kuva 10.1.2. Kvadrantidien ja emokomeetan (C/1490 Y1) radat

Kvadrantideilla on my�s mielenkiintoinen kappaleiden kokojakaumalajittelun aiheuttama populaatioindeksin vaihtelu. Parvella on havaittu himmeiden meteorien maksimi 14 tuntia ennen varsinaista visuaalista maksimia.

Tammikuun leonidit (JLE)

Vain tunteja ennen kvadrantidien maksimia on himmeist� meteoreista koostuvan tammikuun leonidien (JLE) maksimi. T�m�n Kanadassa tehdyist� tutka-havainnoista l�ydetyn parven radiantti sijaitsee koordinaateissa rektaskensio 148�, deklinaatio 23� ja parven meteorien nopeus on 53 km/s. Parven visuaaliselle aktiivisuustasolle ei ole viel� arvioita eik� se ole IMO:n havaittavien parvien listalla.

Helmikuu

Delta-leonidit (DLE)

Kuva 10.1.3. Delta-leonidien radiantti.

Delta-leonidit ovat havaittavissa 15.2.–10.3. v�lisen� aikana. Himmeit� meteoreja tippuu luultavasti eniten 25. p�iv� helmikuuta, jolloin ZHR-arvo voi olla 2. Piirroshavaintojen tekemiseen delta-leonidit on hyv� parvi.

Radiantti sijaitsee maksimin aikoihin Leijonan Delta- ja Gamma-t�htien v�lill�. Delta-leonidit ovat hitaita (23 km/s). Kannattaa olla tarkkaavainen, ettei sekoita n�it� antihelionisiin meteoreihin.

Maaliskuu

Maaliskuussa meteoririntamalla on eritt�in hiljaista, sill� sporadisten meteorien m��r� on minimiss��n kev�tp�iv�ntasausp�iv�n (noin 20.3.) tienoilla iltaisin. T�ll�in muutaman antihelionisen lis�ksi satunnaisia t�hdenlentoja voi n�ky� noin 5 kappaletta tunnissa, mik�li s�� suosii.

Huhtikuu

Lyridit (LYR)

Kuva 10.1.4. Lyridien radiantti.

Lyrideill� eritt�in pitk� historia ja niit� on havaittu jo yli 2000 vuotta sitten Kiinassa.

Lyridit ovat kev�tkauden viimeinen kunnolla havaittava parvi etel�isen Suomen leveysasteilla. Pohjois-Suomessa havaintokausi on silloin jo ohi. Lyridej� on miellytt�v� ja helppo havaita kirkkaina ja l�mmennein� kev�t�in� l�hes lumettomassa maastossa.

Aktiivisuus alkaa 16.4 ja loppuu 25.4. Maksimi on 22.4. Lyridien radiantti sijaitsee Herkuleen t�hdist�n puolella, noin kymmenen astetta Vegasta lounaaseen. S�teilypiste on riitt�v�n korkealla jo Auringon laskiessa, ja kipuaa ylemm�s aamuy�n tunteina. Lyridit ovat siis hyvin havaittavissa koko lyhyen y�n ajan.

Tavallisesti voi maksimin aikoihin havaita hyviss� olosuhteissa 10 lyridi� tunnissa. Aika ajoin lyridit saattavat kuitenkin esiinty� eritt�in runsaina. Viimeisimm�t ry�ps�hdykset ovat olleet mm. 1922, 1945, 1946 ja 1982, jolloin ZHR-luku oli noin 100, kun se normaalisti on 18.

Omituista parvessa on sen emokomeetan C/1861 G1 (Thatcher) pitk� kiertoaika, jonka antaa aihetta ihmetell�, miten meteoroidivirta pysyy koossa.

Kuva 10.1.5. Lyridien emokomeetan C/1861 G1 (Thatcher) rata.

Toukokuu

Toukokuussa meteorien tarkkailu on kev��n osalta k�yt�nn�ss� jo ohi, sill� vaalean taivaan sekaan katoavat l�hes kaikki meteorit. Etel��n matkaaville eta-akvaridit tarjoavat erinomaisen havaintokohteen. Parvea voi toki yritt�� havaita Suomestakin.

Eta-akvaridit (ETA)

Kuva 10.1.6. Eta-akvaridien radiantti.

Eta-akvaridit on eritt�in huonosti Suomessa havaittava meteoriparvi, sill� valoisat y�t h�iritsev�t auringon l�hell� olevan parven radiantin havaitsemista. Australiassa t�m� parvi kuuluu vuoden parhaimpiin. Parvi on yhteydess� komeettaan 1P/Halley, kuten sen �sukulaisparvi� orioniditkin, jotka esiintyv�t lokakuussa. Eta-akvaridit voidaan lukea my�s ns. p�iv�parveksi monien muiden kes�n meteoriparvien lailla, vaikka se onkin etel�isell� pallonpuoliskolla havaittavissa pari tuntia pime�n aikaan juuri ennen aamuh�m�r��.

Parven aktiivisuusjakso alkaa 19.4 ja loppuu vasta 28.5, maksimin osuessa 5. p�iv�lle toukokuuta. Parvella on kaksi maksimia. Toinen aktiivisuushuippu sattuu 8. p�iv�lle toukokuuta. N�it� kutsutaan halleyideiksi, joka on my�s joskus k�ytetty ko. meteoroidivirran yleisnimi. Eta-akvaridit ovat piirteilt��n samanlaisia kuin orioniditkin, eli melko nopeita, kellert�vi� ja vanoja j�tt�vi�. Tulipallojakin saattaa esiinty�, mutta kuten jo todettiin, Suomessa on suorastaan turhauttavaa yritt�� tehd� t�st� parvesta havaintoja, vaikka sen ZHR-luku maksimissa on n. 70 ja esim. vuonna 1993 se nousi reilusti yli sadan!

Kuva 10.1.7. Halleyn komeetan rata.

Kes�kuu

Kes�kuussa ei visuaalisia havaintoja voida tehd� Suomen leveysasteilla. Keski-Euroopan leveysasteilta voi yritt�� havaita kes�kuun bootideja kuukauden loppup�ivin�, mutta t�m� parven aktiivisuus on ollut satunnaista. Radiohavaitsijoille merkitt�vi� parvia ovat p�iv�ajan arietidit ja ζ-perseidit, jotka ovat molemmat hyvin aktiivisia meteoriparvia, sek� mm. vaisumpi beta tauridit, joka on silmin havaittavissa marraskuussa tauridien pohjoisena haarana.

Hein�kuu

Hein�kuun loppupuolella alkavat Etel�-Suomessa olla jonkilaiset mahdollisuudet meteorien tarkkailuun, mutta rajamagnitudi ei viel� ole riit�v�n alhainen kunnollisiin havaintoihin.

Delta-akvaridit (SDA)

Kuva 10.1.8. Delta-akvaridien radiantti.

Delta-akvaridit aloittavat syksyn havaintokauden. Parven etel�inen haara s�ilyi, mutta sen pohjoinen haara korvattiin ANT radianttialueella. Delta-akvaridit on sukulaisparvi kes�kuun arietideille.

Parvi on aktiivinen 12.7 � 19.8 ja maksimi on 27.7. Radiantti on Suomessa sen verran matalalla, ett� parven havaittujen meteorien lukum��r� j�� melko pieneksi, vaikka ZHR-luku on 20. Delta-akvaridimeteorit ovat kooltaan pieni� ja kirkkaat meteorit ovat siksi harvinaisia, eli parvi soveltuu ns. teleskooppihavaintoihin.

Alfa-capricornidit (CAP)

Kuva 10.1.9. Alfa-capricornidien radiantti.

Alfa-capricornidit kuuluu my�s pitk�kestoisiin hein�-elokuun parviin. Parhaimmat mahdollisuudet havaita niit� ovat l�hinn� etel�isimmiss� osissa Suomea, sill� y�t ovat viel� valoisia ja parven radiantti on matalla. Alfa-capricornideja on havaittavissa 3.7 - 15.8 ja maksimi on 29.7 jolloin voi odottaa n�kev�ns� meteorin tai kaksi tunnissa. Parven meteorit ovat kuitenkin usein kirkkaita ja hitaan nopeutensa takia n�ytt�vi�. ZHR-luku on maksimissaan 4, mutta esim. 1995 se kohosi arvoon 10. Parven syntyper� liittyy kappaleeseen 169P/NEAT (= 2002 EX12).

Elokuu

Elokuussa meteorihavaitsijat ryhtyv�t tositoimiin. Syyskausi kannattaa ehdottomasti aloittaa l�mpimin� loppukes�n �in� havaitsemalla perseidej�.

Perseidit (PER)

Kuva 10.1.10. Perseidien radiantti.

Perseidit on yksi kolmesta parhaiten havaittavista meteoriparvista, eik� jaostossa mit��n muuta meteoriparvea ole havaittu n�in runsaasti osittain l�mpimien �idenkin vuoksi. Vuosina 1984�1994 havaitsivat n. 4700 perseidi�, joiden keskikirkkaus oli n. 1,8 magnitudia. Parvelle ilmaantunut toinen ter�v�mpi maksimi huipentui vuonna 1993 outburstissa, jossa ZHR-luku nousi 300:aan ja samalla havaittiin runsaasti kirkkaita tulipalloja. Ter�v� uusi maksimi alkoi hiipua - ja vuonna 1995 siit� ei k�yt�nn�ss� ollut en�� mit��n j�ljell�. Vuonna 2004 parvi tuotti j�lleen vuosien tauon j�lkeen outburstin ja ZHR-luku nousi 200:n.

Perseidej� esiintyy 17.7 - 24.8 ja maksimi on 12.8. Parven meteoreita kannattaa tarkkailla l�hinn� 11.- 14.8. Radiantti sijaitsee Perseuksen ja Kassiopeian t�hdist�jen rajalla ja on korkealla koko y�n ajan, kohoten aamuy�t� kohden ja sit� voi hyvin havaita parin tunnin ajan keskiy�n tienoilla maamme etel�isess� osassa. Perseidit ovat melko nopeita, kirkkaita ja usein punertavan vanan j�tt�vi�. Vanat saattavat j��d� taivaalle useaksi sekunniksi ja kirkkaimmissa tulipalloissa jopa minuuteiksi (ominaista l�hinn� outbursteissa). Tunnissa voi odottaa n�kev�ns� 50 � 70 perseidi�, joka edellytt�� suotuisia olosuhteita. T�m� parvi suosii erityisesti valokuvausharrastajia. Perseidien emokomeetta on 109/P Swift-Tuttle.

Kuva 10.1.11. Perseidien emokomeetan 109/P Swift-Tuttlen rata.

Kappa-cygnidit (KCG)

Kuva 10.1.12. Kappa-cygnidien radiantti.

Kappa-cygnidej� havaitaan perseidien hiipuessa. Parvi on aktiivinen 8.- 25.8 ja maksimi on 18.8, jolloin voi suotuisissa olosuhteissa n�hd� 2�3 meteoria tunnissa.

Radiantti on korkealla, n. viisi astetta Joutsenen kappa-t�hden pohjoispuolella. Parven meteorit ovat eritt�in hitaita, joskus v�rillisi�, usein vanallisia ja ajoittain joukossa on kirkkaitakin kappa-cygnidej� (normaalisti n. +3 mag). Kirkkaita tulipalloja on esiintynyt aika ajoin, onpa joskus ep�ilty olevan parvella my�s 6,6 vuoden periodi, jolloin tulipalloja pit�isi esiinty� runsaammin. Meteorijaostomme tulipalloarkistoissa kappa-cygnidi-tulipalloja on kirjattu runsaasti. Jostakin syyst� tuntuu, ett� t�m�n parven aktiivisuus olisi laskenut, johtuneeko v�symyksest� useiden valvottujen perseidi-�iden j�lkeen, vaikka olosuhteet elokuun loppupuolella ovat usein ideaaliset.

Syyskuu

Syyskuussa syysp�iv�ntasauksen (22.9) aikaan sporadisten meteorien m��r� on maksimissaan, jolloin voi hyviss� olosuhteissa n�hd� tunnissa aamuy�st� 15 sporadista meteoria. Usein sporadisia meteoreja v�h�tell��n, mutta siihen ei ole syyt�, sill� visuaalisesti havaittavista maahan t�rm��vist� meteoroideista n.75 % on sporadisia.

Alfa-aurigidit (AUR)

Kuva 10.1.13. Alfa-aurigidien radiantti.

Alfa-aurigidit kuuluvat parviin, jotka tunnetaan l�hinn� vain harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa. Parvella on heikohkon tausta-aktiivisuuden lis�ksi on jaksottaisia outbursteja, joita on on tiett�v�sti havaittu vain vuosina 1935, 1986, 1994 (ZHR n. 30...40) ja 2007 ZHR oli yli 200. Kappa-cygnidien ja alfa-aurigidien radiantit ovat l�hell� hiipunutta perseidien radianttia (joka on jo siis liikkunut Ajomiehen t�hdist�� kohti). Parvi on lyhytkestoinen (25.8 - 5.9) ja maksimi (1.9) on eritt�in ter�v�, joskin normaalisti heikko.

Kuva 10.1.14. Alfa-aurigidien emokomeetan Kiessin rata.

Erikoisinta parvessa on sen emokomeetan, C/1911 N1 (Kiess), pitk� 2500 vuoden kiertoaika, mutta onhan my�s lyridien emokomeetta pitk�jaksoinen. Parven radiantti sijaitsee muutaman asteen Capellan koillispuolella. Parven meteorit ovat melko kirkkaita.

Syyskuun perseidit (SPE)

Kuva 10.1.15. syyskuun perseidien radiantti (5.9-17.9).

Kuva 10.1.16. Bradfield-komeetan rata.

Syyskuun perseidit alkavat n�ky� heti alfa-aurigidien j�lkeen 5.9 muutaman asteen p��ss� ja samassa t�hdist�ss�, mutta niiden emokomeettana saattaa ollakin Bradfield - joka tosin ei ole aivan varmaa. Kuitenkin on melko varmaa, ett� emokomeetta kuuluu Auringon l�hiet�isyydelt� ohittaviin Kreutzin-ryhm�n komeettoihin. Lis�ksi t�m� parvi koostuu kahdesta eri parvesta, jotka ovat ik��n kuin �sulautuneet� toisiinsa. L�helt� alfa-aurgidien radiantin jatketta, miss� syyskuun perseidien radiantti IMO:n mukaan sijaitsee, on l�ytynyt syyskuun epsilon-perseidien radiantti (RA 170, DE 50, S.L. 39,4 ja nopeus my�s 64,5 km/s). T�m�n alueen radianttien paikat kuitenkin ilmeisesti tarkentuvat l�hivuosina.

Maksimi on 9.9. paikkeilla ja aktiivisuus katoaa noin viikkoa my�hemmin. Radiantti on, tai pit�isik� sanoa, ilmeisesti on noin 5� alfa-aurigidien pohjoispuolella. Syyskuun perseidit j�tt�v�t vanoja ja ovat himme�mpi�, kuin alfa-aurigidit. Maksimin tienoilla hyviss� olosuhteissa voi havaita muutaman parveen kuuluvan meteorin tunnissa. Havainnoissa t�m�n radianttialueen nopeat meteorit kirjataan kaikki toistaiseksi SPE-lyhenteell�.

Delta-aurigidit (DAU)

Kuva 10.1.15. Delta-aurigidien radiantti (18.9.-10.10.).

Delta-aurigidit alkavat heti syyskuun perseidien j�lkeen 18.9 saman radianttijanan jatkeella. Parvet erottuvat vain niiden aktiivisuudessa 17/18.9 tienoille osuvan minimin vuoksi. Maksimi on vasta 3.10 paikkeilla. Viimeiset delta-aurigidit n�hd��n vasta 10. lokakuuta. Delta-aurigiditkin j�tt�v�t vanoja ja ovat himme�mpi�, kuin alfa-aurigidit. Maksimin tienoilla hyviss� olosuhteissa voi havaita muutaman parveen kuuluvan meteorin tunnissa.

Lokakuu

Draconidit (GIA)

Kuva 10.1.17. Draconidien radiantti.

Draconidit, eli giacobinidit (parven emokomeetta 21P/Giacobini-Zinner) kuuluu mielenkiintoisimpiin parviin l�hinn� sen periodisuuden ja lyhyen aktiivisuusaikansa vuoksi. Tietyin v�lein parvi tuottaa jopa meteorimyrskyj�, jolloin minuutissa saattaa n�ky� satoja meteoreja (eritt�in harvinaista). Viimeksi parvi oli normaalitasoa (ZHR 5�10) aktiivisempi 2005, jolloin parven aktiivisuutta kuvaava ZHR-luku nousi yli 30:n. Vuosisatamme kauneimmat draconidi-myrskyt havaittiin 1933 ja 1946, jolloin ZHR luvut nousivat yli 10000:n.

Draconidej� esiintyy 6. � 10.10 ja maksimi on 9.10. Radiantti sijaitsee eritt�in korkealla Lohik��rmeen �p��n� sis�ll�. Draconideiss� esiintyy usein tulipalloja. Suomessa havaituista tulipalloista merkitt�v� osa on ollut draconideja.

Kuva 10.1.18. Komeetta 21P/Giacobini-Zinnerin rata

Epsilon-geminidit (EGE)

Kuva 10.1.19. Epsilon-geminidien radiantti.

Epsilon-geminidej� n�hd��n Suomessakin, mutta parven meteorit ovat merkitty havainnoissa usein sporadisiksi. Epsilon-geminidej� n�kyy 14. � 27.10 ja maksimi on 20.10. Radiantti sijaitsee Kaksosten epsilon-t�hden etel�puolella maksimin aikaan. Epsilon-geminidit ovat aktiivisuudeltaan heikoimpia meteoriparvista (ZHR vain 2), hieman nopeampia ja keskim��rin himme�mpi�, kuin samoihin aikoihin esiintyv�t orionidit. Maksimi on melko laakea, vaikka esiintymisaika onkin lyhyt.

Orionidit (ORI)

Kuva 10.1.20. Orionidien radiantti.

Orionidit kuuluvat perinteisiin syksyn havaintokohteisiin, mik�li s�� suosii. Parvi on aktiivinen 2.10. � 7.11. ja maksimi on 21.10., jolloin hyviss� olosuhteissa voi n�hd� 10 - 15 orionidi� tunnissa. Orionidien radiantin sijainti on n. 10� Betelgeuzesta koilliseen ja noin 5� Kaksosten Gamma-t�hdest� Alhenasta l�nteen.

Radiantti nousee muutama tunti ennen keskiy�t� nousten maksimikorkeuteensa aamuy�ll� ja alkaen laskea melko hitaasti aamua kohden. T�t� parvea kannattaa siis havaita l�hinn� keskiy�n j�lkeen, jolloin radiantti on ehtinyt nousta riitt�v�n korkealle.

Parvessa mielenkiintoisinta on sen maksimiajan laakeus ja siin� esiintyy erin�isi� huippuja ennen maksimia. Ennen p��maksimia (21.10.) vuonna 1993 esiintyi 17.� 18.10 outbursti, jossa havaittiin paljon kirkkaita meteoreja (ZHR-luku kolminkertaistui!). Vuosina 2006 ja 2007 parven aktiivisuus oli korkealla tasolla ja ZHR-luku kohosi 60 tienoille, eli kaksinkertaistui normaalista.

Orionidit ovat eta-akvaridien ohella yhteydess� 1P/Halleyn komeettaan, joten parvien meteorit ovat samantapaisia eli melko nopeita, v�rikk�it� (mahdollisesti kellert�vi�) ja vanallisia. Tulipallojakin esiintyy ajoittain. Orionidien ZHR on nykyisin maksimissa n. 30.

Leo-minoridit (LMI)

Kuva 10.1.21. Leo-minoridien radiantti.

Leo-minoridit esiintyv�t heti orioniden maksimin tienoilta alkaen noin viikon verran maksimin osuessa lokakuun 24. tienoille. Parven aktiivisuus on heikko ja sen havaittavuus on aivan visuaalisen havaintokynnyksen rajamailla. Radiantti nousee vasta puoleny�n aikoihin ja parven meteorit ovat nopeita, mutta himme�hk�j�. Parven emokappaleeksi on tunnistettu C1739 K1 (Zanotti).

Marraskuu

Marraskuun kiinnostavia parvia ovat leonidit ja alfa-monocerotidit. Loppuvuotta l�hestytt�ess� sporadisten m��r� on hienoisessa laskusuunnassa, t�m�n voi todeta vertailemalla niiden m��r�� syyskuussa n�htyihin.

Tauridit (STA, NTA)

Kuva 10.1.22. Tauridien radiantti.

Lukuisista filamentest� koostuva tauridien radianttikompleksi jaetaan kahteen erilliseen haaraan, eli etel�iseen ja pohjoiseen. Taurideja n�kyy l�hes kaksi kuukautta, eli parven aktiivisuus on jakautunut melko tasaisesti pitk�lle aikav�lille, tutkahavainnoissa kestoksi on saatu jopa puolisen vuotta. Taurideilla ei ole koskaan havaittu poikkeuksellista aktiivisuuden vaihtelua, joskin ep�tavallisen paljon tauridi-tulipalloja n�htiin maailmalla marraskuun alkup�ivin� 1995 ja 2005, kuten David Asher oli aiemmin ennustanutkin. Parven etel�inen haara liittyy lyhytjaksoiseen 2P/Encke 1971 II komeettaan, kun taas p��osa pohjoisista taurideista liittyy ratatyypilt��n Apollo-ryhm��n kuuluvan 500-metrisen asteroidin, 2004 TG10:een. Tauridifilamentit ovat (suluissa filamentin rataa kiert�v� asteroidi): S Psc (2003 QC10), N Tau (2004 TG10),o Ori (2003 UL3) ja N Tau (2002 XM35), sek� filamentit N Psc, β Ari, S Tau, ϵ Gem ja χ Ori. Kolme tiheint� filamentti� todenn�k�isimmin liittyv�t komeettaan 2P/Encke. Useimmat filamentit syntyiv�t noin 2500�5000 vuotta siiten ja viimeisimm�n synnyst� on ratamallinnuksen mukaan kulunut noin 1200 vuotta.

Etel�iset tauridit on aktiivisia 1.10. � 25.11., maksimi on 2.11. Radiantti sijaitsee noin 10� Plejadeista lounaaseen. Pohjoisen tauridihaaran aktiivisuus ajoittuu 1.10 � 25.11 v�lille ja maksimi on 12.11. Usein haaroja ei erotella toisistaan, jolloin k�ytet��n vain yleisnime� tauridit. Radianttien halkaisijat ovat ovaalinmuotoisia kooltaan 20�*10� (RA,DE). Hitaanpuoleisia taurideja havaitaan maksimien tienoilla noin viisi tunnin aikana.

Kuva 10.1.23 Komeetan Encke 1971 II ja asteroidin 2004 TG10 radat.

Leonidit (LEO)

Kuva 10.1.24. Leonidien radiantti.

Leonidej� esiintyy suunnilleen 14.�21. marraskuuta ja v�livuosina heikko maksimi esiintyy 17. p�iv�. Leonidit ovat eritt�in nopeita (70,7 km/s) ja n�in ollen ne syttyv�t ja sammuvat eritt�in korkealla (keskim��r�inen alku-, loppukorkeus: 127 km, 87 km). Parven meteorit ovat yhteydess� komeettaan 55P/Tempel-Tuttle. Radiantti sijaitsee Leijonan p��n alueella. Leonidien populaatioindeksi on 2,5 - eli joukossa on ollut kirkkaitakin meteoreja, etenkin joissakin outbursteissa. Parvi on tuottanut meteorimyrskyj� viimeksi v. 2000 tienoilla ja jatkossakin sen aktiivisuudessa esiintyy lievi� kohoumia joiden tuoreimpia esiintymisennusteita kannattaa etuk�teen hakea kullekin vuodelle netist�.

Radiantti nousee illalla muutama tunti ennen keskiy�t� ja se jatkaa nousuaan miltei koko y�n. Parvea kannattaakin havaita l�hinn� keskiy�n j�lkeen, jos ajattelee n�htyjen meteorien m��r��, mutta ennustettuja outbursteja kannattaa yritt�� havaita aina, kun radiantti on horisontin yl�puolella.

Kuva 10.1.25. Leonidien emokomeetan 55P/Tempel-Tuttlen rata

Alfa-monocerotidit (AMO)

Kuva 10.1.26. Alfa-monocerotidien radiantti.

My�s alfa-monocerotidit (eli marraskuun monocerotidit) on v�livuosinaan aktiivisuudeltaan heikko parvi. Alfa-monocerotidej� esiintyy 15. � 25.11 v�lill� ja maksimi on 21.11. Parven aktiivisuus vaihtelee runsaasti lyhyist� purkauksista (joissa ZHR yli 100), tavanomaiseen ZHR 5-tasoon. Viimeksi ennustettu alfa-monocerotidi-outbursti havaittiin 22.11.1995, jolloin EZHR nousi reilusti yli 400:n viiden minuutin ajaksi. Radiantti sijaitsee viitisen astetta Yksisarvisen alfa-t�hden pohjoispuolella. Alfa-monocerotidit ovat nopeita ja kirkkaitakin meteoreja saattaa esiinty�.

Joulukuu

Monocerotidit (MON)

Kuva 10.1.27. Monocerotidien radiantti.

Geminidien aikaan joulukuussa n�kyy my�s monocerotideja. Monocerotidej� vilahtelee taivaalla harvakseltaan 27.11�17.12 v�lisen� aikana. Maksimi on 8./9.12, jolloin ZHR voi nousta kahteen. T�ss� vaiheessa havaitsijat keskittyv�t jo geminideihin (joka lienee j�rkev��), mutta t�m�n parven kyll� saisi mahtumaan samalle havaintoalueelle. T�st�kin parvesta on v�lill� tippunut jokunen tulipallo. Yleens� aktiivisuus on heikkoa. Parven emokappale C/1917 F1 (Mellish) k�y apheliss� Pluton radan takana.

Kuva 10.1.28. Komeetan C/1917 F1 (Mellish) kiertorata.

Sigma-hydridit (HYD)

Kuva 10.1.29. Sigma-hydridien radiantti.

Sigma-hydridit kuuluvat heikosti tunnettuihin parviin, jossa mitataan havaitsijan taitoja, sill� ne ovat p��asiassa himmeit�, sekoittuvat sporadisten sekaan ja esiintyv�t geminidien kanssa yht�aikaisesti. Niit� n�hd��n 3.12.�15.12. ja maksimi on 11./12.12., jolloin ZHR on vain 3.

Geminidit (GEM)

Kuva 10.1.30. Geminidien radiantti.

Geminidit luetaan vuoden parhaimpiin meteoriparviin kvadrantidien ja perseidien ohella. S��n salliessa se on ollut havaitsijoille vuoden antoisin parvi, jos muiden parvien outburstit ovat j��neet n�kem�tt�, tai niit� ei ole ollut. Radiantti on horisontin yl�puolella koko y�n ja korkeimmillaan aamuy�n j�lkeen, mutta sit� voi kuitenkin hyvin havaita miltei heti pime�n tulon j�lkeen l�pi y�n. Parvea kannattaa seurata 7.� 17.12 v�lill� ja sen maksimi on 14.12, jolloin hyviss� olosuhteissa voi n�hd� jopa 70 geminidi� tunnissa. Havaintoja kannattaa yritell� mieluimmin ennen maksimia, koska gemidit katoavat taivaalta melkeinp� maksimia seuraavana y�n�. Radiantti sijaitsee pari astetta Kaksosten alfa-t�hden (Castor) yl�puolella. Geminidit ovat melko kovaa silikaattikoostumusta, joten vanoja esiintyy l�hinn� kirkkaimmilla kappaleilla. T�llaisia (ts. tulipalloja) esiintyy viel�p� melko runsaasti.

Kuva 10.1.31. Asteroidin 3200 Phaethon rata.

Er�iden tietojen mukaan tulipalloja (jotka ovat luultavammin geminidej�) on havaittu jo 2400 vuoden ajan. Geminidien alkul�hde on luultavasti halkaisijaltaan noin 5 km asteroidi 3200 Phaethon. Geminidien aktiivisuuden on mallinnettu laskevan, kunnes parvi hiipuu kokonaan (lakkaa t�rm��m�st� maahan) vuoden 2050 tienoilla. Mik�li t�m� on totta, kannattaa nauttia t�st� parvesta nyt.

Coma berenicidit (COM)

Kuva 10.1.32. Coma-berenicidien radiantti.

Coma berenicidit on aktiivisuudeltaan heikko ja pitk�kestoinen meteoriparvi. Parven meteoreita voi havaita 12.12. � 23.1. ja maksimin tienoilla 29.12. voi n�hd� muutaman parveen kuuluvan meteorin. Coma berenicidien radiantin paikan oletettiin aiemmin sijaitsevan maksimip�iv�n tienoilla Denebist� kymmenisen astetta pohjoiseen, mutta uusimman tulkinnan mukaan maksimi onkin vasta loppukuusta ja radiantin paikka saattaa yht� hyvin kulkea 15 asteen p��ss� oikealla. Heikko aktiivisuus haittaa radiantin paikan tutkimista. Parven meteorit ovat melko nopeita ja usein himme�hk�j�kin. Suomessa coma berenicidej� on havaittu yleens� vain muutama vuodessa. Parven ZHR kohosi vuonna 1987 l�helle kymment� - eli pient� �aktiivisuushuojuntaa� on havaittavissa.

Ursidit (URS)

Kuva 10.1.33. Ursidien radiantti.

Ursidit lopettavat meteorivuoden. Parven aktiivisuus jakautuu joulunalusp�iville, joten ursideja on joskus kutsuttu leikill��n �joulut�hdenlennoiksi�. My�s ursidit kuuluvat sellaisten meteoriparvien joukkoon, joilla on havaittu selke�� periodisuutta. Parvi on tuottanut outbursteja 1799 (mahdollinen meteorimyrsky), 1945 (ZHR 170), 1994 (ZHR 90) ja vuosina 1996, 2000, 2007 (ZHR 30 - 50).

Radiantti on korkealla ja havaintoja voi tehd� illasta aamuun.

Parvi on aktiivinen 17.�24.12., ja melko ter�v� maksimi osuu keskelle joulukiireit�, eli 22.12. Radiantti sijaitsee Pienen Karhun beta-t�hden (Kochabin) luoteispuolella. Tunnin aikana olosuhteiden suosiessa ursideja saattaa n�hd� tavallisesti 5�10. Parven meteorit ovat hitaita ja l�ht�isin 8P/Tuttle komeetasta, jonka ratataso on melkoisesti kallistunut planeettojen ratatasosta.

Kuva 10.1.34. Ursidien emokomeetan 8P/Tuttle rata.