Meteoriparvien Kuvaukset

<< 9.11. Zeniittikorjaus | Sisällysluettelo | 10.2. Rajasuuruusluokan määrittelyalueet >>

10.1 Meteoriparvien kuvaukset

Tammikuu

Tammikuussa sporadisten meteorien määrä vähenee ja sydäntalven ainoaksi valonpilkuksi meteoriparvien suhteen jäävät kvadrantidit. Heikko coma berenicidien parvi hiipuu tammikuun kuluessa ja sporadisten lisäksi taivaalla voi vilahdella harvakseltaan lähinnä antihelionisia meteoreita.

Kvadrantidit (QUA)

Kuva 10.1.1. Kvadrantidien radiantti

Kvadrantidit aloittavat meteorivuoden. Parvi on aktiivinen 1.–5.1 ja maksimi sattuu 2. ja 3. päivän väliselle yölle, jolloin kohtuullisissa olosuhteissa saattaa nähdä 60 kvadrantidia tunnissa. Havainnon teko ei aina onnistu maksimiaikaan, sillä parven aktiivisuushuippu kestää vain n. 7 tuntia.

Parven säteilypiste sijaitsee 8° Karhunvartijan Nekkar-tähdestä (β Boo) koilliseen ja noin 10° Otavan hännän pään Alkaid-tähdestä (η UMa) itään. Radiantin halkaisija on viisi astetta.

Parven meteorit ovat helposti tunnettavissa, sillä ne ovat kirkkaita ja valkeita, jopa sinertäviä.

Kvadrantidejä voi havaita hyvin jo alkuillasta, sillä radiantti ei Suomessa laske horisontin alapuolelle. Radiantti nousee korkealle aamuyöllä ja on korkeimmillaan aamun sarastaessa.

Ensimmäistä kertaa kvadrantidejä havaittiin runsaasti v. 1835, jolloin parven radiantti sijaitsi senaikaisissa tähtikartoissa Muurikvadrantin (Quadrans Muralis) tähdistössä - mistä parven nimi. Kvadrantideistä käytetään myös nimeä bootidit radiantin nykyisen tähdistön, Karhunvartijan (Bootes) nimen mukaan.

Kvadrantidien aktiivisuus vaihtelee ja niitä havaitaan runsaammin viiden vuoden välein. Viimeksi näin kävi 1997 tammikuussa – ja tätä ennen vuonna 1992, jolloin niitä havaittiin Suomessakin runsaasti.

Tämä meteoriparvi luultavasti syntyi noin 500 vuotta sitten viimeksi 1400-luvulla kirkkaana havaitun komeetan C/1490 Y1 hajotessa. Kvadrantidien radalle siitä jäi kiertämään kappale 2003 EH1. Sekä komeetan että parven kohtaamiset Jupiterin kanssa muuttavat rataa ja hajottavat meteoriparvea voimakkaasti joka lähiohituksella.

Kuva 10.1.2. Kvadrantidien ja emokomeetan (C/1490 Y1) radat

Kvadrantideilla on myös mielenkiintoinen kappaleiden kokojakaumalajittelun aiheuttama populaatioindeksin vaihtelu. Parvella on havaittu himmeiden meteorien maksimi 14 tuntia ennen varsinaista visuaalista maksimia.

Tammikuun leonidit (JLE)

Vain tunteja ennen kvadrantidien maksimia on himmeistä meteoreista koostuvan tammikuun leonidien (JLE) maksimi. Tämän Kanadassa tehdyistä tutka-havainnoista löydetyn parven radiantti sijaitsee koordinaateissa rektaskensio 148°, deklinaatio 23° ja parven meteorien nopeus on 53 km/s. Parven visuaaliselle aktiivisuustasolle ei ole vielä arvioita eikä se ole IMO:n havaittavien parvien listalla.

Helmikuu

Delta-leonidit (DLE)

Kuva 10.1.3. Delta-leonidien radiantti.

Delta-leonidit ovat havaittavissa 15.2.–10.3. välisenä aikana. Himmeitä meteoreja tippuu luultavasti eniten 25. päivä helmikuuta, jolloin ZHR-arvo voi olla 2. Piirroshavaintojen tekemiseen delta-leonidit on hyvä parvi.

Radiantti sijaitsee maksimin aikoihin Leijonan Delta- ja Gamma-tähtien välillä. Delta-leonidit ovat hitaita (23 km/s). Kannattaa olla tarkkaavainen, ettei sekoita näitä antihelionisiin meteoreihin.

Maaliskuu

Maaliskuussa meteoririntamalla on erittäin hiljaista, sillä sporadisten meteorien määrä on minimissään kevätpäiväntasauspäivän (noin 20.3.) tienoilla iltaisin. Tällöin muutaman antihelionisen lisäksi satunnaisia tähdenlentoja voi näkyä noin 5 kappaletta tunnissa, mikäli sää suosii.

Huhtikuu

Lyridit (LYR)

Kuva 10.1.4. Lyridien radiantti.

Lyrideillä erittäin pitkä historia ja niitä on havaittu jo yli 2000 vuotta sitten Kiinassa.

Lyridit ovat kevätkauden viimeinen kunnolla havaittava parvi eteläisen Suomen leveysasteilla. Pohjois-Suomessa havaintokausi on silloin jo ohi. Lyridejä on miellyttävä ja helppo havaita kirkkaina ja lämmenneinä kevätöinä lähes lumettomassa maastossa.

Aktiivisuus alkaa 16.4 ja loppuu 25.4. Maksimi on 22.4. Lyridien radiantti sijaitsee Herkuleen tähdistön puolella, noin kymmenen astetta Vegasta lounaaseen. Säteilypiste on riittävän korkealla jo Auringon laskiessa, ja kipuaa ylemmäs aamuyön tunteina. Lyridit ovat siis hyvin havaittavissa koko lyhyen yön ajan.

Tavallisesti voi maksimin aikoihin havaita hyvissä olosuhteissa 10 lyridiä tunnissa. Aika ajoin lyridit saattavat kuitenkin esiintyä erittäin runsaina. Viimeisimmät ryöpsähdykset ovat olleet mm. 1922, 1945, 1946 ja 1982, jolloin ZHR-luku oli noin 100, kun se normaalisti on 18.

Omituista parvessa on sen emokomeetan C/1861 G1 (Thatcher) pitkä kiertoaika, jonka antaa aihetta ihmetellä, miten meteoroidivirta pysyy koossa.

Kuva 10.1.5. Lyridien emokomeetan C/1861 G1 (Thatcher) rata.

Toukokuu

Toukokuussa meteorien tarkkailu on kevään osalta käytännössä jo ohi, sillä vaalean taivaan sekaan katoavat lähes kaikki meteorit. Etelään matkaaville eta-akvaridit tarjoavat erinomaisen havaintokohteen. Parvea voi toki yrittää havaita Suomestakin.

Eta-akvaridit (ETA)

Kuva 10.1.6. Eta-akvaridien radiantti.

Eta-akvaridit on erittäin huonosti Suomessa havaittava meteoriparvi, sillä valoisat yöt häiritsevät auringon lähellä olevan parven radiantin havaitsemista. Australiassa tämä parvi kuuluu vuoden parhaimpiin. Parvi on yhteydessä komeettaan 1P/Halley, kuten sen ”sukulaisparvi” orioniditkin, jotka esiintyvät lokakuussa. Eta-akvaridit voidaan lukea myös ns. päiväparveksi monien muiden kesän meteoriparvien lailla, vaikka se onkin eteläisellä pallonpuoliskolla havaittavissa pari tuntia pimeän aikaan juuri ennen aamuhämärää.

Parven aktiivisuusjakso alkaa 19.4 ja loppuu vasta 28.5, maksimin osuessa 5. päivälle toukokuuta. Parvella on kaksi maksimia. Toinen aktiivisuushuippu sattuu 8. päivälle toukokuuta. Näitä kutsutaan halleyideiksi, joka on myös joskus käytetty ko. meteoroidivirran yleisnimi. Eta-akvaridit ovat piirteiltään samanlaisia kuin orioniditkin, eli melko nopeita, kellertäviä ja vanoja jättäviä. Tulipallojakin saattaa esiintyä, mutta kuten jo todettiin, Suomessa on suorastaan turhauttavaa yrittää tehdä tästä parvesta havaintoja, vaikka sen ZHR-luku maksimissa on n. 70 ja esim. vuonna 1993 se nousi reilusti yli sadan!

Kuva 10.1.7. Halleyn komeetan rata.

Kesäkuu

Kesäkuussa ei visuaalisia havaintoja voida tehdä Suomen leveysasteilla. Keski-Euroopan leveysasteilta voi yrittää havaita kesäkuun bootideja kuukauden loppupäivinä, mutta tämä parven aktiivisuus on ollut satunnaista. Radiohavaitsijoille merkittäviä parvia ovat päiväajan arietidit ja ζ-perseidit, jotka ovat molemmat hyvin aktiivisia meteoriparvia, sekä mm. vaisumpi beta tauridit, joka on silmin havaittavissa marraskuussa tauridien pohjoisena haarana.

Heinäkuu

Heinäkuun loppupuolella alkavat Etelä-Suomessa olla jonkilaiset mahdollisuudet meteorien tarkkailuun, mutta rajamagnitudi ei vielä ole riitävän alhainen kunnollisiin havaintoihin.

Delta-akvaridit (SDA)

Kuva 10.1.8. Delta-akvaridien radiantti.

Delta-akvaridit aloittavat syksyn havaintokauden. Parven eteläinen haara säilyi, mutta sen pohjoinen haara korvattiin ANT radianttialueella. Delta-akvaridit on sukulaisparvi kesäkuun arietideille.

Parvi on aktiivinen 12.7 – 19.8 ja maksimi on 27.7. Radiantti on Suomessa sen verran matalalla, että parven havaittujen meteorien lukumäärä jää melko pieneksi, vaikka ZHR-luku on 20. Delta-akvaridimeteorit ovat kooltaan pieniä ja kirkkaat meteorit ovat siksi harvinaisia, eli parvi soveltuu ns. teleskooppihavaintoihin.

Alfa-capricornidit (CAP)

Kuva 10.1.9. Alfa-capricornidien radiantti.

Alfa-capricornidit kuuluu myös pitkäkestoisiin heinä-elokuun parviin. Parhaimmat mahdollisuudet havaita niitä ovat lähinnä eteläisimmissä osissa Suomea, sillä yöt ovat vielä valoisia ja parven radiantti on matalla. Alfa-capricornideja on havaittavissa 3.7 - 15.8 ja maksimi on 29.7 jolloin voi odottaa näkevänsä meteorin tai kaksi tunnissa. Parven meteorit ovat kuitenkin usein kirkkaita ja hitaan nopeutensa takia näyttäviä. ZHR-luku on maksimissaan 4, mutta esim. 1995 se kohosi arvoon 10. Parven syntyperä liittyy kappaleeseen 169P/NEAT (= 2002 EX12).

Elokuu

Elokuussa meteorihavaitsijat ryhtyvät tositoimiin. Syyskausi kannattaa ehdottomasti aloittaa lämpiminä loppukesän öinä havaitsemalla perseidejä.

Perseidit (PER)

Kuva 10.1.10. Perseidien radiantti.

Perseidit on yksi kolmesta parhaiten havaittavista meteoriparvista, eikä jaostossa mitään muuta meteoriparvea ole havaittu näin runsaasti osittain lämpimien öidenkin vuoksi. Vuosina 1984–1994 havaitsivat n. 4700 perseidiä, joiden keskikirkkaus oli n. 1,8 magnitudia. Parvelle ilmaantunut toinen terävämpi maksimi huipentui vuonna 1993 outburstissa, jossa ZHR-luku nousi 300:aan ja samalla havaittiin runsaasti kirkkaita tulipalloja. Terävä uusi maksimi alkoi hiipua - ja vuonna 1995 siitä ei käytännössä ollut enää mitään jäljellä. Vuonna 2004 parvi tuotti jälleen vuosien tauon jälkeen outburstin ja ZHR-luku nousi 200:n.

Perseidejä esiintyy 17.7 - 24.8 ja maksimi on 12.8. Parven meteoreita kannattaa tarkkailla lähinnä 11.- 14.8. Radiantti sijaitsee Perseuksen ja Kassiopeian tähdistöjen rajalla ja on korkealla koko yön ajan, kohoten aamuyötä kohden ja sitä voi hyvin havaita parin tunnin ajan keskiyön tienoilla maamme eteläisessä osassa. Perseidit ovat melko nopeita, kirkkaita ja usein punertavan vanan jättäviä. Vanat saattavat jäädä taivaalle useaksi sekunniksi ja kirkkaimmissa tulipalloissa jopa minuuteiksi (ominaista lähinnä outbursteissa). Tunnissa voi odottaa näkevänsä 50 – 70 perseidiä, joka edellyttää suotuisia olosuhteita. Tämä parvi suosii erityisesti valokuvausharrastajia. Perseidien emokomeetta on 109/P Swift-Tuttle.

Kuva 10.1.11. Perseidien emokomeetan 109/P Swift-Tuttlen rata.

Kappa-cygnidit (KCG)

Kuva 10.1.12. Kappa-cygnidien radiantti.

Kappa-cygnidejä havaitaan perseidien hiipuessa. Parvi on aktiivinen 8.- 25.8 ja maksimi on 18.8, jolloin voi suotuisissa olosuhteissa nähdä 2–3 meteoria tunnissa.

Radiantti on korkealla, n. viisi astetta Joutsenen kappa-tähden pohjoispuolella. Parven meteorit ovat erittäin hitaita, joskus värillisiä, usein vanallisia ja ajoittain joukossa on kirkkaitakin kappa-cygnidejä (normaalisti n. +3 mag). Kirkkaita tulipalloja on esiintynyt aika ajoin, onpa joskus epäilty olevan parvella myös 6,6 vuoden periodi, jolloin tulipalloja pitäisi esiintyä runsaammin. Meteorijaostomme tulipalloarkistoissa kappa-cygnidi-tulipalloja on kirjattu runsaasti. Jostakin syystä tuntuu, että tämän parven aktiivisuus olisi laskenut, johtuneeko väsymyksestä useiden valvottujen perseidi-öiden jälkeen, vaikka olosuhteet elokuun loppupuolella ovat usein ideaaliset.

Syyskuu

Syyskuussa syyspäiväntasauksen (22.9) aikaan sporadisten meteorien määrä on maksimissaan, jolloin voi hyvissä olosuhteissa nähdä tunnissa aamuyöstä 15 sporadista meteoria. Usein sporadisia meteoreja vähätellään, mutta siihen ei ole syytä, sillä visuaalisesti havaittavista maahan törmäävistä meteoroideista n.75 % on sporadisia.

Alfa-aurigidit (AUR)

Kuva 10.1.13. Alfa-aurigidien radiantti.

Alfa-aurigidit kuuluvat parviin, jotka tunnetaan lähinnä vain harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa. Parvella on heikohkon tausta-aktiivisuuden lisäksi on jaksottaisia outbursteja, joita on on tiettävästi havaittu vain vuosina 1935, 1986, 1994 (ZHR n. 30...40) ja 2007 ZHR oli yli 200. Kappa-cygnidien ja alfa-aurigidien radiantit ovat lähellä hiipunutta perseidien radianttia (joka on jo siis liikkunut Ajomiehen tähdistöä kohti). Parvi on lyhytkestoinen (25.8 - 5.9) ja maksimi (1.9) on erittäin terävä, joskin normaalisti heikko.

Kuva 10.1.14. Alfa-aurigidien emokomeetan Kiessin rata.

Erikoisinta parvessa on sen emokomeetan, C/1911 N1 (Kiess), pitkä 2500 vuoden kiertoaika, mutta onhan myös lyridien emokomeetta pitkäjaksoinen. Parven radiantti sijaitsee muutaman asteen Capellan koillispuolella. Parven meteorit ovat melko kirkkaita.

Syyskuun perseidit (SPE)

Kuva 10.1.15. syyskuun perseidien radiantti (5.9-17.9).

Kuva 10.1.16. Bradfield-komeetan rata.

Syyskuun perseidit alkavat näkyä heti alfa-aurigidien jälkeen 5.9 muutaman asteen päässä ja samassa tähdistössä, mutta niiden emokomeettana saattaa ollakin Bradfield - joka tosin ei ole aivan varmaa. Kuitenkin on melko varmaa, että emokomeetta kuuluu Auringon lähietäisyydeltä ohittaviin Kreutzin-ryhmän komeettoihin. Lisäksi tämä parvi koostuu kahdesta eri parvesta, jotka ovat ikään kuin ”sulautuneet” toisiinsa. Läheltä alfa-aurgidien radiantin jatketta, missä syyskuun perseidien radiantti IMO:n mukaan sijaitsee, on löytynyt syyskuun epsilon-perseidien radiantti (RA 170, DE 50, S.L. 39,4 ja nopeus myös 64,5 km/s). Tämän alueen radianttien paikat kuitenkin ilmeisesti tarkentuvat lähivuosina.

Maksimi on 9.9. paikkeilla ja aktiivisuus katoaa noin viikkoa myöhemmin. Radiantti on, tai pitäisikö sanoa, ilmeisesti on noin 5° alfa-aurigidien pohjoispuolella. Syyskuun perseidit jättävät vanoja ja ovat himmeämpiä, kuin alfa-aurigidit. Maksimin tienoilla hyvissä olosuhteissa voi havaita muutaman parveen kuuluvan meteorin tunnissa. Havainnoissa tämän radianttialueen nopeat meteorit kirjataan kaikki toistaiseksi SPE-lyhenteellä.

Delta-aurigidit (DAU)

Kuva 10.1.15. Delta-aurigidien radiantti (18.9.-10.10.).

Delta-aurigidit alkavat heti syyskuun perseidien jälkeen 18.9 saman radianttijanan jatkeella. Parvet erottuvat vain niiden aktiivisuudessa 17/18.9 tienoille osuvan minimin vuoksi. Maksimi on vasta 3.10 paikkeilla. Viimeiset delta-aurigidit nähdään vasta 10. lokakuuta. Delta-aurigiditkin jättävät vanoja ja ovat himmeämpiä, kuin alfa-aurigidit. Maksimin tienoilla hyvissä olosuhteissa voi havaita muutaman parveen kuuluvan meteorin tunnissa.

Lokakuu

Draconidit (GIA)

Kuva 10.1.17. Draconidien radiantti.

Draconidit, eli giacobinidit (parven emokomeetta 21P/Giacobini-Zinner) kuuluu mielenkiintoisimpiin parviin lähinnä sen periodisuuden ja lyhyen aktiivisuusaikansa vuoksi. Tietyin välein parvi tuottaa jopa meteorimyrskyjä, jolloin minuutissa saattaa näkyä satoja meteoreja (erittäin harvinaista). Viimeksi parvi oli normaalitasoa (ZHR 5–10) aktiivisempi 2005, jolloin parven aktiivisuutta kuvaava ZHR-luku nousi yli 30:n. Vuosisatamme kauneimmat draconidi-myrskyt havaittiin 1933 ja 1946, jolloin ZHR luvut nousivat yli 10000:n.

Draconidejä esiintyy 6. – 10.10 ja maksimi on 9.10. Radiantti sijaitsee erittäin korkealla Lohikäärmeen ”pään” sisällä. Draconideissä esiintyy usein tulipalloja. Suomessa havaituista tulipalloista merkittävä osa on ollut draconideja.

Kuva 10.1.18. Komeetta 21P/Giacobini-Zinnerin rata

Epsilon-geminidit (EGE)

Kuva 10.1.19. Epsilon-geminidien radiantti.

Epsilon-geminidejä nähdään Suomessakin, mutta parven meteorit ovat merkitty havainnoissa usein sporadisiksi. Epsilon-geminidejä näkyy 14. – 27.10 ja maksimi on 20.10. Radiantti sijaitsee Kaksosten epsilon-tähden eteläpuolella maksimin aikaan. Epsilon-geminidit ovat aktiivisuudeltaan heikoimpia meteoriparvista (ZHR vain 2), hieman nopeampia ja keskimäärin himmeämpiä, kuin samoihin aikoihin esiintyvät orionidit. Maksimi on melko laakea, vaikka esiintymisaika onkin lyhyt.

Orionidit (ORI)

Kuva 10.1.20. Orionidien radiantti.

Orionidit kuuluvat perinteisiin syksyn havaintokohteisiin, mikäli sää suosii. Parvi on aktiivinen 2.10. – 7.11. ja maksimi on 21.10., jolloin hyvissä olosuhteissa voi nähdä 10 - 15 orionidiä tunnissa. Orionidien radiantin sijainti on n. 10° Betelgeuzesta koilliseen ja noin 5° Kaksosten Gamma-tähdestä Alhenasta länteen.

Radiantti nousee muutama tunti ennen keskiyötä nousten maksimikorkeuteensa aamuyöllä ja alkaen laskea melko hitaasti aamua kohden. Tätä parvea kannattaa siis havaita lähinnä keskiyön jälkeen, jolloin radiantti on ehtinyt nousta riittävän korkealle.

Parvessa mielenkiintoisinta on sen maksimiajan laakeus ja siinä esiintyy erinäisiä huippuja ennen maksimia. Ennen päämaksimia (21.10.) vuonna 1993 esiintyi 17.– 18.10 outbursti, jossa havaittiin paljon kirkkaita meteoreja (ZHR-luku kolminkertaistui!). Vuosina 2006 ja 2007 parven aktiivisuus oli korkealla tasolla ja ZHR-luku kohosi 60 tienoille, eli kaksinkertaistui normaalista.

Orionidit ovat eta-akvaridien ohella yhteydessä 1P/Halleyn komeettaan, joten parvien meteorit ovat samantapaisia eli melko nopeita, värikkäitä (mahdollisesti kellertäviä) ja vanallisia. Tulipallojakin esiintyy ajoittain. Orionidien ZHR on nykyisin maksimissa n. 30.

Leo-minoridit (LMI)

Kuva 10.1.21. Leo-minoridien radiantti.

Leo-minoridit esiintyvät heti orioniden maksimin tienoilta alkaen noin viikon verran maksimin osuessa lokakuun 24. tienoille. Parven aktiivisuus on heikko ja sen havaittavuus on aivan visuaalisen havaintokynnyksen rajamailla. Radiantti nousee vasta puolenyön aikoihin ja parven meteorit ovat nopeita, mutta himmeähköjä. Parven emokappaleeksi on tunnistettu C1739 K1 (Zanotti).

Marraskuu

Marraskuun kiinnostavia parvia ovat leonidit ja alfa-monocerotidit. Loppuvuotta lähestyttäessä sporadisten määrä on hienoisessa laskusuunnassa, tämän voi todeta vertailemalla niiden määrää syyskuussa nähtyihin.

Tauridit (STA, NTA)

Kuva 10.1.22. Tauridien radiantti.

Lukuisista filamentestä koostuva tauridien radianttikompleksi jaetaan kahteen erilliseen haaraan, eli eteläiseen ja pohjoiseen. Taurideja näkyy lähes kaksi kuukautta, eli parven aktiivisuus on jakautunut melko tasaisesti pitkälle aikavälille, tutkahavainnoissa kestoksi on saatu jopa puolisen vuotta. Taurideilla ei ole koskaan havaittu poikkeuksellista aktiivisuuden vaihtelua, joskin epätavallisen paljon tauridi-tulipalloja nähtiin maailmalla marraskuun alkupäivinä 1995 ja 2005, kuten David Asher oli aiemmin ennustanutkin. Parven eteläinen haara liittyy lyhytjaksoiseen 2P/Encke 1971 II komeettaan, kun taas pääosa pohjoisista taurideista liittyy ratatyypiltään Apollo-ryhmään kuuluvan 500-metrisen asteroidin, 2004 TG10:een. Tauridifilamentit ovat (suluissa filamentin rataa kiertävä asteroidi): S Psc (2003 QC10), N Tau (2004 TG10),o Ori (2003 UL3) ja N Tau (2002 XM35), sekä filamentit N Psc, β Ari, S Tau, ϵ Gem ja χ Ori. Kolme tiheintä filamenttiä todennäköisimmin liittyvät komeettaan 2P/Encke. Useimmat filamentit syntyivät noin 2500–5000 vuotta siiten ja viimeisimmän synnystä on ratamallinnuksen mukaan kulunut noin 1200 vuotta.

Eteläiset tauridit on aktiivisia 1.10. – 25.11., maksimi on 2.11. Radiantti sijaitsee noin 10° Plejadeista lounaaseen. Pohjoisen tauridihaaran aktiivisuus ajoittuu 1.10 – 25.11 välille ja maksimi on 12.11. Usein haaroja ei erotella toisistaan, jolloin käytetään vain yleisnimeä tauridit. Radianttien halkaisijat ovat ovaalinmuotoisia kooltaan 20°*10° (RA,DE). Hitaanpuoleisia taurideja havaitaan maksimien tienoilla noin viisi tunnin aikana.

Kuva 10.1.23 Komeetan Encke 1971 II ja asteroidin 2004 TG10 radat.

Leonidit (LEO)

Kuva 10.1.24. Leonidien radiantti.

Leonidejä esiintyy suunnilleen 14.–21. marraskuuta ja välivuosina heikko maksimi esiintyy 17. päivä. Leonidit ovat erittäin nopeita (70,7 km/s) ja näin ollen ne syttyvät ja sammuvat erittäin korkealla (keskimääräinen alku-, loppukorkeus: 127 km, 87 km). Parven meteorit ovat yhteydessä komeettaan 55P/Tempel-Tuttle. Radiantti sijaitsee Leijonan pään alueella. Leonidien populaatioindeksi on 2,5 - eli joukossa on ollut kirkkaitakin meteoreja, etenkin joissakin outbursteissa. Parvi on tuottanut meteorimyrskyjä viimeksi v. 2000 tienoilla ja jatkossakin sen aktiivisuudessa esiintyy lieviä kohoumia joiden tuoreimpia esiintymisennusteita kannattaa etukäteen hakea kullekin vuodelle netistä.

Radiantti nousee illalla muutama tunti ennen keskiyötä ja se jatkaa nousuaan miltei koko yön. Parvea kannattaakin havaita lähinnä keskiyön jälkeen, jos ajattelee nähtyjen meteorien määrää, mutta ennustettuja outbursteja kannattaa yrittää havaita aina, kun radiantti on horisontin yläpuolella.

Kuva 10.1.25. Leonidien emokomeetan 55P/Tempel-Tuttlen rata

Alfa-monocerotidit (AMO)

Kuva 10.1.26. Alfa-monocerotidien radiantti.

Myös alfa-monocerotidit (eli marraskuun monocerotidit) on välivuosinaan aktiivisuudeltaan heikko parvi. Alfa-monocerotidejä esiintyy 15. – 25.11 välillä ja maksimi on 21.11. Parven aktiivisuus vaihtelee runsaasti lyhyistä purkauksista (joissa ZHR yli 100), tavanomaiseen ZHR 5-tasoon. Viimeksi ennustettu alfa-monocerotidi-outbursti havaittiin 22.11.1995, jolloin EZHR nousi reilusti yli 400:n viiden minuutin ajaksi. Radiantti sijaitsee viitisen astetta Yksisarvisen alfa-tähden pohjoispuolella. Alfa-monocerotidit ovat nopeita ja kirkkaitakin meteoreja saattaa esiintyä.

Joulukuu

Monocerotidit (MON)

Kuva 10.1.27. Monocerotidien radiantti.

Geminidien aikaan joulukuussa näkyy myös monocerotideja. Monocerotidejä vilahtelee taivaalla harvakseltaan 27.11–17.12 välisenä aikana. Maksimi on 8./9.12, jolloin ZHR voi nousta kahteen. Tässä vaiheessa havaitsijat keskittyvät jo geminideihin (joka lienee järkevää), mutta tämän parven kyllä saisi mahtumaan samalle havaintoalueelle. Tästäkin parvesta on välillä tippunut jokunen tulipallo. Yleensä aktiivisuus on heikkoa. Parven emokappale C/1917 F1 (Mellish) käy aphelissä Pluton radan takana.

Kuva 10.1.28. Komeetan C/1917 F1 (Mellish) kiertorata.

Sigma-hydridit (HYD)

Kuva 10.1.29. Sigma-hydridien radiantti.

Sigma-hydridit kuuluvat heikosti tunnettuihin parviin, jossa mitataan havaitsijan taitoja, sillä ne ovat pääasiassa himmeitä, sekoittuvat sporadisten sekaan ja esiintyvät geminidien kanssa yhtäaikaisesti. Niitä nähdään 3.12.–15.12. ja maksimi on 11./12.12., jolloin ZHR on vain 3.

Geminidit (GEM)

Kuva 10.1.30. Geminidien radiantti.

Geminidit luetaan vuoden parhaimpiin meteoriparviin kvadrantidien ja perseidien ohella. Sään salliessa se on ollut havaitsijoille vuoden antoisin parvi, jos muiden parvien outburstit ovat jääneet näkemättä, tai niitä ei ole ollut. Radiantti on horisontin yläpuolella koko yön ja korkeimmillaan aamuyön jälkeen, mutta sitä voi kuitenkin hyvin havaita miltei heti pimeän tulon jälkeen läpi yön. Parvea kannattaa seurata 7.– 17.12 välillä ja sen maksimi on 14.12, jolloin hyvissä olosuhteissa voi nähdä jopa 70 geminidiä tunnissa. Havaintoja kannattaa yritellä mieluimmin ennen maksimia, koska gemidit katoavat taivaalta melkeinpä maksimia seuraavana yönä. Radiantti sijaitsee pari astetta Kaksosten alfa-tähden (Castor) yläpuolella. Geminidit ovat melko kovaa silikaattikoostumusta, joten vanoja esiintyy lähinnä kirkkaimmilla kappaleilla. Tällaisia (ts. tulipalloja) esiintyy vieläpä melko runsaasti.

Kuva 10.1.31. Asteroidin 3200 Phaethon rata.

Eräiden tietojen mukaan tulipalloja (jotka ovat luultavammin geminidejä) on havaittu jo 2400 vuoden ajan. Geminidien alkulähde on luultavasti halkaisijaltaan noin 5 km asteroidi 3200 Phaethon. Geminidien aktiivisuuden on mallinnettu laskevan, kunnes parvi hiipuu kokonaan (lakkaa törmäämästä maahan) vuoden 2050 tienoilla. Mikäli tämä on totta, kannattaa nauttia tästä parvesta nyt.

Coma berenicidit (COM)

Kuva 10.1.32. Coma-berenicidien radiantti.

Coma berenicidit on aktiivisuudeltaan heikko ja pitkäkestoinen meteoriparvi. Parven meteoreita voi havaita 12.12. – 23.1. ja maksimin tienoilla 29.12. voi nähdä muutaman parveen kuuluvan meteorin. Coma berenicidien radiantin paikan oletettiin aiemmin sijaitsevan maksimipäivän tienoilla Denebistä kymmenisen astetta pohjoiseen, mutta uusimman tulkinnan mukaan maksimi onkin vasta loppukuusta ja radiantin paikka saattaa yhtä hyvin kulkea 15 asteen päässä oikealla. Heikko aktiivisuus haittaa radiantin paikan tutkimista. Parven meteorit ovat melko nopeita ja usein himmeähköjäkin. Suomessa coma berenicidejä on havaittu yleensä vain muutama vuodessa. Parven ZHR kohosi vuonna 1987 lähelle kymmentä - eli pientä ”aktiivisuushuojuntaa” on havaittavissa.

Ursidit (URS)

Kuva 10.1.33. Ursidien radiantti.

Ursidit lopettavat meteorivuoden. Parven aktiivisuus jakautuu joulunaluspäiville, joten ursideja on joskus kutsuttu leikillään ”joulutähdenlennoiksi”. Myös ursidit kuuluvat sellaisten meteoriparvien joukkoon, joilla on havaittu selkeää periodisuutta. Parvi on tuottanut outbursteja 1799 (mahdollinen meteorimyrsky), 1945 (ZHR 170), 1994 (ZHR 90) ja vuosina 1996, 2000, 2007 (ZHR 30 - 50).

Radiantti on korkealla ja havaintoja voi tehdä illasta aamuun.

Parvi on aktiivinen 17.–24.12., ja melko terävä maksimi osuu keskelle joulukiireitä, eli 22.12. Radiantti sijaitsee Pienen Karhun beta-tähden (Kochabin) luoteispuolella. Tunnin aikana olosuhteiden suosiessa ursideja saattaa nähdä tavallisesti 5–10. Parven meteorit ovat hitaita ja lähtöisin 8P/Tuttle komeetasta, jonka ratataso on melkoisesti kallistunut planeettojen ratatasosta.

Kuva 10.1.34. Ursidien emokomeetan 8P/Tuttle rata.