Ursa   Viestintä   Listat   ilmakeha-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

ilmakeha-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)

» Listan/viestin loppuun

 

Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

Kirjoittajan mukaan: Marko Pekkola (marko.pekkola_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 30.05.2010


Hei vaan Jari & co.,

Samankaltaisia ajatuksia on aina silloin tällöin heitelty ilmoille. Tätä voi kommentoida monestakin eri näkökulmasta käsin, joista neljä alla.

  1. Pedagoginen näkökulma. Ihan riippumatta meistä oppikirjat, internet, vanha kirjallisuus, myös suomenkieliset artikkelit ja Ursan julkaisemat kirjat ovat täynnä olemassaolevaa käytäntöä eli perinteisiä nimiä. Niillä suomalaiset oppivat ja ovat oppineet halot Ursan ilmakehäjaoston ulkopuolella. Heitä on aina enemmän kuin aktiiveja.
  2. Käytännöllinen näkökulma. Jos kaikki tai suurin osa nimistä yritetään jonkun toimesta yhtäkkiä vaihtaa, se johtaa mm. sekaannukseen. Tällaisia - ja yleensä epäonnistuneita - yrityksiä tieteenhistoria tuntee vinon pinon.
  3. Esteettispsykologinen vinkkeli. Nimet kuten aurinkokaari tai zeniitinympäristön kaari saavat ihmiset kiinnostumaan tästä ilmiöjoukosta, koska nämä asiat ovat niin *isoja* ja verraten harvoja, että niillä on omat perinteiset ihmiskieliset nimet teknisten nimien sijaan. Vertaa esim. lintulajeihin tai vuorten nimiin. Nk. oikeakieliset nimet viestivät asiasta, jonka voi ottaa omaksi.

Suurta yleisöä on todistetusti vaikea saada kiinnostumaan neutronitähti "345gf345-BD7:sta" versus "345gf-BDII:sta", mutta kiipeily Acongacuan rinteillä tai Kuusiviirutiaisen bongaaminen kiinnostaa. Teknisiä nimiä eli numeroista ja kirjaimista koostuvia nimiä käytetään useimmiten silloin kun kyseessä on niin valtava joukko kohteita, ettei perinteisten nimien keksiminen ole helppoa. Samalla kuitenkin menetetään estetiikka ja viestintäpsykologinen etu.

4) Historiallinen näkökulma. Tällä hetkellä voi avata 1900-luvun alkupuolen haloteoksen ja ymmärtää mistä missäkin kohdassa tekstiä on kysymys. Tästä voi hyvin perustein olla eri mieltä, mutta ainakin itse pidän siitä että annetaan rispektiä niille, jotka ovat tehneet jotain jo kauankin ennen meitä.

Kuitenkin, teoreettiselta kannalta haloja eri author:it jatkossakin varmasti luokittelevat esim. teoksiensa taulukko-osissa vaikka mitenkä: kirjaimia, numeroita ja vuokaavioita. Tällaisia sukupuita on ennenkin viritelty ja varmasti tulee uusiakin jatkossa.

Tämä on sinällään kannatettavaa - jos ei muuten niin jo pelkän teorian opiskelun kannalta. On mielenkiintoista nähdä esitys "halojen sukupuuksi" tai muu koodattu havainnollistus, mutta pelkästään kotimaisia tai sekä koti- että ulkomaisia kokonaan uusia halojen käyttönimiä sellaisista ehdotuksista ei ainakaan helposti tule.

Parh. terv.
Marko

>
> 29.5.2010 14:16, Jari Luomanen kirjoitti:
>> Uusia haloja on viime vuosina havaittu useita ja monia muotoja on
>> tällä hetkellä syynättävänä ja selviteltävänä. Niille kaikille
>> pitäisi saada myös nimi aikaan. Perinteisestihän halot on nimetty
>> niiden löytäjän ja / tai syntymekanismin selittäjän mukaan.
>>
>> Toisaalta minusta tuntuu, että nyt olisi tilausta universaalille,
>> kaikenkattavalle halojen nimeämiskäytännölle, joka perustuu
>> kidetyyppiin, orientaatioon ja valonkulkuun. Näin saisimme aikaan
>> "teknisen" ja systemaattisen sukupuun. Tätä taulukkoa voisi sitten
>> ylläpitää jaostossa ja selittämistä vailla oleville muodoille
>> varattaisiin oma paikkansa taulukon liepeiltä.
>>
>> Tällä hetkellä esimerkiksi pyramidihaloilla on oiva nimeämiskäytäntö:
>> tietyn asteluvun sivuavat, parheliat sekä renkaat. Mutta voisiko
>> systeemi rakentua vielä pelkistetymmin niin, että meillä olisi
>> ensinnäkin kidetyyppeihin perustuvat heimot: pylväs, laatta, pyramidi
>> (ja tulevaisuudessa mahdollisesti moilasen kaaren ja sen sukuisten
>> halojen kiteet, kuutiojää...). Sitten nämä jaettaisiin satunnais,
>> tavanomaisesti (singly oriented), Parry ja Lowitz -haaroihin, joissa
>> sitten valonkulun mukaan (esim 3-5) nimettäisiin halomuoto.
>>
>> Nimeämiskaavaa olisi syytä pohtia. Jos kidetyyppi olisi pylväs,
>> orientaatio Parry ja valonkulku (3-5) niin miten halomuodon nimi
>> merkittäisiin tässä systematiikassa? Annettaisiinko kidetyypeille
>> jotkut tunnukset, kuten I, II, III, IV jne, orientaatioille samaten
>> tunnukset (A, B, C, D.. tms). Lopussa olisi valonkulku 3-5. Suoralle
>> ja divergentille valolle voisi olla omat tunnuksensa, vaikka ihan
>> lopussa alfa tai beta. Tai jotakin vastaavaa.
>>
>> Siis esimerkiksi: I B 3-5 α
>>
>> Tulevassa havaintotietokannassakin tällaista systeemiä voisi kenties
>> hyödyntää. Ja saisimme kaikki seinällemme julisteen, jossa tähän
>> tapaan olisi merkittynä kaikki tuntemamme halomuodot. Tämän
>> universaalin nimeämiskäytännön ohella varmaan eläisi myös lempinimiä,
>> kuten Moilasen kaari, Tapen kaaret, diffuusit / Greenlerit jne.
>>
>> Mitä sanotte?
>>
>> t. Jari
>>
>> --
>> Halojaoston ja ilmakeh�n valoilmi�iden jaoston s�hk�postilista:
>> ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
>> Liittymiset ja eroamiset:
>> http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
>> Listan www-arkisto:
>> http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
>>
>
>
> --
> Halojaoston ja ilmakeh�n valoilmi�iden jaoston s�hk�postilista:
> ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
> Liittymiset ja eroamiset:
> http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
> Listan www-arkisto:
> http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html

--
Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista: ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)