|
ilmakeha-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Kiitokset Veikolle selvennyksestä.
Uskoakseni ja toivoakseni Timo N. ei jakamansa informaation yleisestä
jakelusta pahastu, joten tuossapa olisi.
Teemu
Teemu Ohman: "hamara & NLC" (Jan 23, 14:20):
>
> Toinen juttu, mikä herätti kummeksuntaa, on yöpilvien polarisaatio.
> Käytännön havaitsemisen kannalta kirjan juttu sanoessaan, että yökkösten
> kirkkaus filtteria pyörittelemällä muuttuisi, on joka tapauksessa täysin
> harhaanjohtava, sillä tavalliset pilvethän polasuotimella saa taivaasta
> erotettua, yökköset taas tummuvat ja kirkastuvat samaan tahtiin kuin
> taivas. Onko yöpilvien valo todella polaroitunutta, ja jos on, niin onko
> sitä mahdollista missään oloissa kotikonstein erottaa taivaan
> polarisaatiosta?
>
Vastaan tähän, joku muu saa vastata edelliseen. Yöpilvien valo on
polarisoitunut käytännössä samalla tavalla kuin taustataivaan, eli
hyvin voimakkaasti 90 asteen päässä auringosta ja muualla vähemmän.
Yöpilvet erottaa siis tavallisista pilvistä siitä, ettei niiden ja
taustataivaan kontrasti sanottavasti muutu polarisaatiosuodatinta
pyörittämällä. Eli yöpilvien valo on polarisoitunutta, mutta se on
samalla tavalla polarisoitunutta kuin taustataivaan valo. Tähän
on yksinkertainen selitys - kaikki selvästi valon aallonpituutta
pienemmät sirottajat (niin ilmamolekyylit kuin yöpilvihiukkasetkin)
sirottavat lähes samalla tavalla (ovat ns. Rayleigh-sirottajia).
Tämä ei päde metallisiin hituihin, mutta niistä ei tässä ole kyse.
/TN
|