|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Tervehdys halolistallekkin pitkästä aikaa,
Olen pitkälti samaa mieltä Sillanpään kanssa tässä asiassa ja selitys on
ilmeisen oikea. Hyvää halokidepilveä ei käytännössä voi nähdä muualla
suunnassa kuin halojen kohdalla koska hyvät kiteet ovat käytännössä
lähestulkoon näkymättömiä, ainoa mitä siitä näemme on todellakin se Auringon
valo joka tulee kiteen läpi tai heijastuu sen ulkopinnalta. Tästä efektistähän
Tape mm. puheli siinä halo-ohjelmassa. Ja ne joilla Tapen kirja on niin
katsokoon niistä niiden huippunäytelmien kuvia, ei siellä cirruskuituja tai
muita pilvikuituja juuri näy muualla kuin taustalla. Samoin oli minun 27.11.95
Oulunsalon jääsumussa; taivaalla ei ollut ensimmäistäkään pilvikuiduksi
laskettavaa töhnää vaan halot syntyivät täysin siniselle taivaalle.
Mutta esim. suurin osa tavan 22-näytelmistä eivät synny lähellekkään
"täydellisistä" halokiteistä vaan melkoisesta roskasta (kaiken näköisiä
clustereita ja bulletseja). Nämä roskakidepilvet me voimme kuitenkin nähdä ja
siitä varmaan syntyy pitkän päälle ajatus että halot liittyvät kiinteästi
näihin pilvikuituihin ja niissä sijaitseviin kiteisiin. Ja hyvin usein jos
halot syntyvätkin huippukiteistä niin kidepilvessä saattaa silti olla paljon
roskaa joka tekee pilven näkyväksi. Tämä lienee aika usein tilanne kotoisissa,
hyvissä halonäytelmissä.
Eli tilanne vaihtelee. Ehkä sen voisi kuvailla vaikka näin: 100% surkeita
kiteitä (heikko halo tai ei haloa lainkaan) -> 50% surkeita ja 50% hyviä
kiteitä (kohtalaisesta hyvään näytelmään) -> 100% hyviä kiteitä
(dynamiittinäytelmä sinisellä taivaalla jos ei muuta pilvimateriaalia ja
kiteitä tarpeeksi). Jos kidepilvessä on 50% surkeita ja 50% hyviä kiteitä niin
uskoisin että nämä surkeat pääsevät voitolle sillä sironta pilvessä on
voimakasta ja useimmiten nämä surkeat kiteet ovat kookkaampia kuin hyvät
halokiteet. Tässä ehkä olisi jopa tutkittavaa mutta sen julkaisuarvoa on
vaikea sanoa ja sitä paitsi, sen järkevä tutkiminen onnistuu vain jääsumuissa
jolloin voi tutkia kidepopulaatioiden suhteet.
Siperian retkikunnan opetus oli se että hyvätkään kiteet eivät pelasta
päivääsi jos niitä on liian vähän. Ja näin lienee usein kyse niissä
himohimmeissä sinisen taivaan näytelmissä joita silloin tällöin pääsee
näkemään, kidepilvi on kenties 100% hyvää kamaa mutta kiteitä on vain sen
verran että vain kirkkaimmat halot on nähtävissä.
Olen joskus (useamman kerran) jääsumutilanteissa, keskipilvien tasolla ja
stratusten lähellä näkyvien pilarien kohdalla huomannut selvästi kuinka pilari
elää. Eli pilari ei ole sama tasainen pötikkä vaan siinä voi nähdä kuinka eri
tiheyksiset kidelautat kulkevat sen poikki. Nämä aiheuttaa liikkuvia
kirkastumia jotka voi kuvitella esim. pilvien sadejuovien kaltaisiksi, jolloin
tummaa sadejuovaa vastaava kohta "kidejuovassa" on selvästi kirkkaampi kuin
muu osa pilaria. Nämä vaihtelut ovat joskus olleet varsin selviä, nopeita ja
eläviä vaikka samaa "kidejuova" rakennetta ei voikkaan nähdä pilarin
ulkopuolella. Näin uskoisin olevan näissä Timon ja Mikan havainnoissakin
tilanne. Yläpilvihaloissa kyseistä elämistä ei ilmeisesti voi kovinkaan usein
niin selvästi nähdä mutta uskon että sitä tapahtuu sielläkin jos menemme
tarpeeksi lähelle katsomaan että mittakaava mahdollistaa "kidejuovan" tai
kidepilven tarkemman hahmottamisen.
Jarmo
Jarmo Moilanen
Vattukuja 14 as 14
FIN-90460 Oulunsalo
FINLAND
e-mail: jarmom_at_netppl.fi
homepage: http://www.netppl.fi/~jarmom/index.htm
> > Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, että tietyssä näytelmässä
> > tapahtuvat halojen kirkkausvaihtelut eivät välttämättä aina mitenkään
> > korreloi pilvien näennäisten paksuuksien (= kuinka "valkoiselta" pilvi
> > näyttää) kanssa. No, oma ajatukseni on, että ne voimakkaan valkoiset
> > pilvet tai pilvikuidut koostuvatkin yleensä haloja aiheuttamattomista
> > kiteistä, tai ainakin sisältävät sellaisia vähän, mistä juuri seuraa se,
> > että ne näyttävät joka suunnassa valkeilta.
>
> Tämä on varmasti ihan oikea johtopäätös. Varmasti suuri (suurin?) osa
> jääpilven massasta on näissä pienissä, haloja aiheuttamattomissa
> kiteissä. Kyvyttömyys aiheuttaa haloja voi johtua joko pienestä koosta
> tai epäsäännöllisestä muodosta, tai molemmista.
>
> > Haloja aiheuttavat kiteet
> > puolestaan ovat miltei näkymättömiä muualla kuin halojen suunnassa, joten
> > hyvän halopilven sijaitsemista tietyssä paikassa ei voi siis muusta
> > päätellä kuin että siellä näkyy haloja.
>
> Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tätä laatukamaa todella
> pilvissä on, mutta tämä menee kyllä vähän ohi aiheen.
>
> >
> > Voisi kuvitella, että yhtälailla kuin kuituisen pilven joku koostumus
> > vaihtelee kuitujen kokoskaalassa, yhtä lailla hyvien halopilvien koostumus
> > vaihtelisi yhtä lailla pienessä mittakaavassa.
>
> Varmasti vaihtelu on yksilöllistä erilaisille kidepopulaatioille ja
> tapahtuu sekä ajallisesti että paikallisesti, mutta voisi kuvitella,
> että mikäli ajallinen vaihtelu on vähäistä, esimerkiksi sivuauringon
> kirkkausvaihtelu ei tapahtuisi koko saurissa samanaikaisesti, vaan
> alkaisi "tuulen päältä". Laajempialaisista halomuodoista tällaiset
> efektit tietenkin erottuvat selvemmin. Eli jos taivaalla ei näy mitään
> harvinaista kamaa eikä parempaakaan tekemistä ole, voisi olla
> kiinnostavaa pitää silmällä sitä kuinka kirkkausvaihtelut oikeastaan
> tapahtuvat. Seuraileeko muutokset pilven liikettä, onko muutokset liian
> nopeita ollakseen pilven liikkeen aiheuttamia, näkyykö pilvissä selviä
> orientaation muutoksia, jne? Tietenkin orientaation muutoksia voi olla
> hankala havaita varmasti, ellei samassa taivaan kohdassa voi esiintyä
> eri halomuotoja eri orientaatioilla mutta samoilla kiteillä.
>
>
> /TN
>
|