Matti Helin
Suomen kesä on moninainen. Sadetta, hellettä, hyttysiä ja ennen kaikkea valoa. Edes etelässä eivät yöt pimene, saati sitten napapiirin yläpuolella. Voisikin äkkiseltään ajatella, että kesäöisin ei tähtitieteen harrastajan kannata ulos edes vaivautua!
Kaikkea muuta. Vaikka öisin ei montaa tähteä näekään, ovat suviyöt vertaansa vailla. Leijuva usva järven yllä, kehrääjälinnun hurina ja kaukaiselta mökiltä kantautuva vaimea musiikki. Hauen molskahdus kaislikossa. Viileä, kosteinen niitty ja huumaava kukkien tuoksu. Näitä hetkiä ei kannata jättää kokematta.
Sitten kun taivaalle nousevat kauniit yöpilvet tai kaukana välähtelevä ukkonen, on tunnelma kuin parhaasta sadusta.
Niin. Taivaan tarkkailijalle ei unta suoda. Onneksi, tai valitettavasti, marraskuun kestävä pilvipeite on yllättävän pian käsillä. Silloin on aikaa nukkua ja katsella kesän kuvasaalista. Ja huokaista, olisipa taas kesäkuu.
Kuu valaisee järven selkäätuuli on tyyntymään päintaas kerran mä jään sen lumoonmietteissäni näinOn tuoksuja kaikkiallakasteessa kukkivan maanläpi sen kylmän talventätä sain odottaaHiljaa huokaa yö korvaan munlaiturilla yksinäin istunkesä tuuli saa ihoain taas vilvoittaaHiljaa huokaa yö katselenmaalausta taivaan tähtienmuistoihini kuva tää jääsieluani virkistääkesäyön hetket nää
Hiljaa huokaa yö, Anna Eriksson
