C/2019 Y4 (ATLAS) ja muita komeettoja

Veikko Mäkelä:

Komeetasta C/2019 Y4 (ATLAS) on uumoiltu vuosikymmenen kirkkainta komeettaa. Ennusteissa on kuitenkin paljon ilmaa, mutta huonommillaankin siitä voisi tulla hyvä paljain silmin -pyrstötähti. Toukokuun valoisa taivas kuitenkin haittaa havaintoja. Taivaalla on tällä hetkellä pari muutakin 8 magnitudin komeettaa.

Nasan ja Havaijin yliopiston vaarallisten asteroidien etsintäohjelma ATLAS (Asteroid Terrestrial-Impact Alert System) on pikkuplaneettaetsintänsä ohella löytänyt jo 37 komeettaa.  Tälläkin hetkellä on näkyvissä noin kymmenkunta ATLAS-nimistä pyrstötähteä, jotka harrastaja voisi tavoittaa ainakin suuremmalla putkella ja CCD-kameralla.  Mielenkiintoisin näistä on joulukuun 28. päivänä löydetty C/2019 Y4 (ATLAS), joka näkyy jo pienellä kaukoputkella tai isolla kiikarilla.

C/2019 Y4 kirkastui alkuvuodesta odotettua nopeammin, joka herätti spekulaatioita, että tästä olisi tulossa toukokuun loppuun huomattavan kirkas komeetta, huimimmissa arvioissa vuoden 2007 McNaughtin kaltainen ja varovaisemmissakin veikkailuissa hyvä paljain silmin kohde.

C/2019 Y4 (ATLAS) liikkuu tällä hetkellä Ison karhun pään pohjoispuolella ja vaeltaa huhtikuun ja toukokuun alkupuolen aikana Kirahvin tähdistössä ja näkyy yöllä korkealla luoteen ja pohjoisen välissä.  Toukokuun puolivälin jälkeen se siirtyy Perseukseen ja painuu kuun loppuun mennessä pohjoiseen horisonttiin.

Komeettojen C/2019 Y4 (ATLAS), C/2017 T2 (PANSTARRS) ja C/2019 Y1 (ATLAS) paikat 1.4.–10.5. Kartan himmeimmät tähdet ovat magnitudia noin 8. Napsauttamalla karttaa saat sen suuremmassa koossa.

Kirkkausskenaarioita

Komeetan kirkkaushavainnot olivat alkuvuodesta voimakkaan nousujohteisia, kirkastuminen oli huomattavasti jyrkempää kuin yleensä odotetaan uusille komeetoille. Tämä johti välittömästi spekulaatioihin, että tästä tulossa 2020-luvun kirkas komeetta.  Kun havaintoja sovitetaan komeettojen kirkkausennusteissa käytetylle käyrälle, saadaan tällä hetkellä aivan epärealistisia ennusteita toukokuu 31. päivän perihelihetkelle. Siksi osa ennustajista on ryhtynyt säätämään ennusteparametrejään.

Olen koonnut oheen kolmen lähteen ennusteet: Minor Planet Centerin (MPC), Nasa JPL:n Horizons-palvelun sekä Seiichi Yoshidan ennusteet. Näiden lisäksi olen sovittanut COBS-havaintokannan tuloksista kaksi skenaariota.

Optimistisin on JPL:n ennuste, joka tarjoaa maksimikirkkaudeksi –5 mag eli 13 vuoden takaisen C/2016 P1 (McNaught) -komeetan luokkaa.  Käyrä näyttäisi kuitenkin olevan jo lähtökohtaisestikin väärin, sillä se antaa nykyhetkelle ennusteeksi 12 mag (ei mahdu kaavioon), vaikka komeetta todistettavasti on tällä hetkellä  8 mag.

Usein parjaamani MPC on tällä kertaa aika konservatiinen, mutta vastaa myös aika hyvin nykyhetken kirkkautta.  MPC lupailee noin 0 mag kirkkaushuippua.

Seiichi Yoshidalla on ajoittain vähän erikoinen tapa sovittaa kirkkauskäyriään pätkissä eri kirkkausparametrein. Tämä on toki silloin tällöin perusteltua, sillä komeetat eivät aina elä teoreettisen käyrän mukaan, vaikka vakiomalli yleensä pureekin aika hyvin pyrstötähtien kirkkauskäyttäytymiseen.  Malliparametrien vaihtumiskohdat ovat Yoshidalla aika mielivaltaiset.  C/2019 Y4:n kohdalla Yoshida on pannut käyrän poikki kohdassa 73 päivää ennen periheliä.  Käyrä muuttaa täysin kulmakerrointaan ja tuskin aivan tuollaista niiausta kirkkauden kehityksessä tapahtuu.  Liekö alkupään käyrän kulmakertoimen tulokset alkaneet huimata, että on ollut pakko panna jäitä hattuun.  Yoshidan ennuste povaa kuitenkin komeetalle –0,8 magnitudin kirkkautta ja mukailee kohtuullisesti nykytilannetta. Skenaariokaaviossa on käytetty Yoshidan taitekohdan jälkeistä ennustetta.

Kaiken kaikkiaan olemme ennusteissa tehtyjen havaintojen ja niistä johdettavien sovitusten varassa.  Alkuvuoden nopeahko kirkastuminen lienee todellista, mutta pohdiskelen, piiloutuisiko havaintoihin systemaattisia virheitä, esimerkiksi siirryttäessä CCD-havainnoista visuaalihavaintojen dominoivaan käyrään.  Toinen vaikutus voi lähimmän reilun kuukauden aikana olla siirtyminen kuutamojaksolta pimeämpään taivaaseen. Tällaiset virheet vaikuttavat tehtäviin ennusteisiin.

Tutkin COBS-havaintotietokannan raportteja ja nopeasti tarkasteltuna noin maaliskuun 10. tienoilla havaintopisteiden polussa tapahtuu pieni taittuminen.  COBS:n analyysityökalulla voi tehdä kirkkauskäyrän sovituksia. Jos mukaan ottaa kaikki havainnot, päädytään täysin epärealistiseen –19 mag maksimikirkkauteen.  Kokeilin tehdä kaksi sovitusta lyhyemmästä havaintopätkästä, ensimmäisen 10.3. lähtien ja toisen 14.3. alkaen.   Näistä saadaan kaksi skenaariota, joissa maksimikirkkaudet ovat välillä –3,5 mag ja +1,0 mag.  Kummassakin sovituksessa on ongelmana, että laskentajakso on vain 2–2,5 viikkoa.  Pienikin hajonta vaikuttaa lopputulokseen.

Yhtä kaikki, skenaariot antavat maksimille kuitenkin vähintäänkin kelvollista kirkkausluokkaa olevan komeetan. Yläpään arvot ovat melkoisen huimia, alimman tason kelvollisia paljain silmin kohteita.  Meidän on seurattava kirkkauden kehitystä ainakin pari viikkoa, ennen kuin sovitukset alkavat ohjata tulosta oikeaan suuntaan.  Ja lopultakin yllätykset suuntaan tai toiseen ovat mahdollisia.

Komeetan C/2019 Y1 (ATLAS) kirkkausennusteita Seiichi Yoshidan, Nasan JPL:n Horizons-palvelun, Minor Planet Centerin (MPC) mukaan sekä sovitettuna COBS-havaintokannan havainnoista 10.4. ja 14.4. lähtien.

Vaaleneva taivas kiusaa

Onko komeetta sitten meillä nähtävissä, koska taivas, varsinkin se pohjoinen puolisko, alkaa vaalentua. Valitettavasti on myönnettävä, ettei maantiede ole tällä kertaa mitenkään tasa-arvoinen. Mitä pohjoisemmaksi Suomen kartalla mennään, sitä vaikeammaksi komeetan näkyminen toukokuulla menee, pohjoisessa jo huhtikuun lopullakin. Etelärannikon havaitsijoilla on enemmän mahdollisuuksia.

Asiaa voidaan tutkia komeetan kirkkauden ja kulmaetäisyyden Auringosta eli elongaation suhteesta. Takavuosien kirkkaiden ja kirkaahkojen komeettojen perusteella on hiukan mielikuvaa, miten läheltä Aurinkoa komeetta voisi olla tavoitettavissa.

Kaavio pätee parhaiten, kun komeetta on taivaalla suoraan Auringon yläpuolella, kuten tässä tapauksessa melko hyvin onkin.  Tällöin komeetta on jonkin verran horisontin yllä, kun Aurinko painuu useita asteita taivaanrannan taakse.  Keski- ja Pohjois-Suomessa ongelmana on, ettei Aurinko painu riittävästi horisontin alle, vaikka komeetalla riittävästi korkeutta olisikin.

Oheisessa kaaviossa käyrä tekee silmukan toukokuun lopussa.  Eri kirkkausskenaarioista vain himmeimpien (+1 mag maksimi) kohdalla voi tulla vaikeuksia.  Mitä kirkkaampi, sitä paremmin komeetta on erotettavissa.   Elongaatio painuu alle 20° toukokuun 22. päivänä.   Alle 15° mennään 25.5.

Jos paljain silmin näkyminen on hankalaa, kohdetta voi yrittää kiikarilla.

Komeetan C/2019Y4 (ATLAS) näkyvyysarvioita edellämainittujen kirkkausennusteiden perusteella. Kaavio kuvaa kirkkauden (magnitudi) suhdetta kulmaetäisyyteen Auringosta (elongaatio). Sininen alue kertoo mahdollisuudesta erottaa komeetta taivaalta. Alueen reunamilla näkyvyys riippuu paljon komeetan ilmiasusta. Käyrien silmukka 31.5. kohdalla.

Ilmiasu?

Millaisena komeetta voisi sitten näkyä?  Koman, komeetan pään, näkyminen on kiinni siitä, miten tiivis se on.  C/2019 Y4 on suhteellisen kaukana Maasta, joten se voi näkyä melko tiiviinä.  Komeetalla C/2016 P1 (McNaught) oli varsin tiivis koma, joka edes auttoi sen näkymistä jopa hyvinkin valoisalta taivaalta.  Vuonna C/2004 magnitudin 4–5 komeetta C/2001 Q4 (NEAT) saatiin valokuviin vielä toukokuun lopullakin etelärannikolla, mutta sen kulmaetäisyys Aurinkoon oli silloin kohtalaisen suuri.

Pyrstön näkyminen riippuu paljon, miten aktiiviseksi komeetta äityy lähestyessään Aurinkoa. Paljon kaasua tuottavan komeetan pyrstö on kirkkaampi.  Hentoinen pyrstö puolestaan katoaa helposti vaalenevalle taivaalle.

Muitakin komeettoja

Maaliskuun lopulla on peräti kolme Suomessa näkyvissä 8–9 magnitudin komeettaa:  Edellämainittu C/2019 Y4 (ATLAS), C/2017 T2 (PANSTARSS) sekä toinen ATLAS, eli C/2019 Y1.

C/2017 T2 (PANSTARSS)oli esittelyssä Zeniitin numerossa 5/2019.  Kirkkausennuste on pitänyt aika hyvin kutinsa silloin kerrotun mukaan.   Maaliskuun lopulla komeetta oli 8,5–9,0 mag.   C/2017 T2 liikkuu Kassiopeian itäreunalla, mutta siirtyy 10.4. Kirahviin ja liikkuu aika lailla samoilla seuduilla kuin C/2019 Y4 (ATLAS), mutta hiukan oikealle siitä.  Liikesuunta on kuitenkin päinvastainen.

Taivaalla on tällä hetkellä kolmaskin liki samaa kirkkausluokkaa oleva komeetta C/2019 Y1 (ATLAS) eli hämäävästi lähes samanniminen kuin edellä mainittu.  Kohde on tällä hetkellä Kassiopeian alaosissa, mutta tulee sieltä aika vikkelästi pohjoiseen ja siirtyy huhtikuun lopulla Kefeukseen ja Vapun tienoilla Kirahviin ja edelleen Lohikäärmeeseen.   Eli tämäkin komeetta on samoilla seuduilla edellisten kanssa.  Liikesuunta on samanlainen PANSTARRSin kanssa.

C/2019 Y1 on nyt maaliskuun lopussa lähes yhtä kirkas kuin C/2019 Y4 eli 8,0 mag. Se alkaa tästä kuitenkin nopeasti himmentyä ja on toukokuun alussa 11 magnitudia.

Kuvaajien ja havaitsijoiden kannattaa juuri nyt seurata kaikkia kolmea komeettaa.

Linkkejä

Seiichi Yoshida, Weekly Information about Bright Comets
COBS-havaintotietokanta
Minor  Planet Center, Orbital Elements for Software Packages
Nasan Horizons -efemeridipalvelu
Kevään komeetta C/2017 T2 (PANSTARRS)