Matti Helin:
Lukijamme ovat jälleen kerran ahkeroineet ja valvoneet. Hienoja kuvia on saapunut toimitukseemme eri puolelta Suomea.
Yksi loppuvuoden havatuimmista kohteista on ollut pyrstötähti 46P/Wirtanen, joka alkoi näkymään marraskuun lopulla ja oli kirkkaimmillaan joulukuun puolessa välissä. Kasvava Kuu häiritsi jonkin verran komeettaa, mutta vielä suurempana harmina olivat pilvet ja sumu. Komeetasta saatiin kaiken kaikkiaan kuitenkin mukavasti havaintoja.
Marko Haapala käväisi Etelä-Suomessa:
1.6.9 koitti autokyyti Laitilaan. Vihdoin ja viimein päästiin näin syksyllä pimeään aikaan valosaastetta pakoon täältä Oulun eteläpuolelta.Perille päästyä ensimmäinen kosketus yökuvaamisen suhteen oli luonnollisesti Linnunrata mutta Kuu oli taivaalla matalalla Linnunradan suunnassa ja pilviäkin oli aavistuksen.Tämänkään jälkeen eivät tulokset mitään päätä huimaavia olleet. Vieras maisema ei myöskään paljoa auttanut asiaa mitä tulee “täydellisen kuvaperspektiivin metsästämiseen”. Voimalinjoja ja sähkölinjoja tolppineen ympäristössä kyllä riitti, pilaten lopulta montakin kuvaversiota.19.9.2018 21:52 Kuu ja Mars sentään tuli kuvattua, tosin ilman maisemaa.Kuu ja Mars, Marko Haapala 19.9.2018
20.9.2018 19:30 Auringonlaskun tunnelmissa oli jo hiukan hyödynnettävä maisemakuvauksellisesti niitä ympäristön sähkötolppia.Auringonlasku, Marko Haapala
25.9.2018 8:51 Supertelen kanssa leikkien ja lintuja ja eläimiä kuvaten alkoi taivaalle ilmaantumaan sateenkaari ja laajakulmainen objektiivi oli repussa ja reppu tovin matkan päässä sisällä. No, se tiesi pientä aamulenkkiä juosten ja vielä juoksemista laajis taskussa läheisellä niityllä koska edessä oli taas se sähkölinja tolppineen. Lopputulos kuvankäsitelty ja kuvaajan ja tolpan varjot poistettuna ja ehkä vielä joskus tehtävä pois kloonailu uudestaan mutta kyllähän tuo jo menettelee, pikaisesti tehtynä.
Sateenkaari, Marko Haapala
28.9.2018 14:18 Kauppamatka tyssäsi kuskin pysäyttäessä auton tien laitaan. Taivaalla oli kuulemma näyttäviä mammatuksia. No, olin Merikotkien varalta varautunut vain supertelellä, eikä kamerareppu matkassa. Lopulta lainaobjektiiviä lainaten ja parempaa perspektiiviä oli haettava käsivaralta kuvaten ja keskellä tietä maaten. Lopulta tiedostin että perjantai-iltapäivänä ei ihan kovin järkevää toimintaa, mikä oli luettavissa ohi ajavien autoilijoiden kasvoilta. No, onneksi oli toinen kuvaaja varoittamassa lähestyvistä autoista.Mammatuspilvet, Marko Haapala
Salamointia mahtui kokemuksena mutta sekin oli siellä täällä räiskimistä että kuviin ei tarttunut mitään. Yksi revontuli näytös ja päänäytöksen hetkellä ehti pilviä eteen. Kuutakin tuli kuvattua jopa supertelellä mutta se yksittäin kuvattuna jo kyllästyttää, toisinkuin maiseman kanssa kuvaten. Vieras ympäristö ei vain helpottanut parasta kuvauskulmaa etsien suhteessa esim. Laitilan vesitorniin joka kyllä tehokkaasti piilotettuna rakennusten ja metsän sekaan. Niin, ja jos muutoin kauniin linjan löytää pimeässä niin edessä olikin useita sähkö- ja voimalinjoja jolloin lopputulos kuville shift + del.No, lintu- ja eläinkuvia kertyi supertelellä leikkien kahden viikon ajan mutta tämäkin vaatisi vähän nopeampaa kamerarunkoa jossa vähän enemmän niitä tarkennuspisteitä kuin mitä Canon 6D kamerassa. Toivottavasti joensivuonna esim. Canon 7 D Mark II.
Nyt tarvittaisiin sitä kuuluisaa huumorintajua. Pilvitilanne on ollut Utsjoella pieni katastrofi.
Muutaman matkamuisto kuvan sain kuitenkin otettua pilvitilanteen selkeydyttyä kohtalaisen äkisti
(lue: täyttä ravia mökistä ulos välittömästi)
Pilvet onneksi antoivat lopulta myöten
Revontulet 8.9.2018, kuva: PIrjo Koski
Kunnon show Utsjoella koettiin 10.-11.9.2018. Pirjo Koski kertoo:
Lämpötila oli ulkona +15 astetta joten pukeutuminen oli melko erikoista, verkkarit ja hupparikin tuntuivat olevan liikaa.
Tsekkailimme pohjoisen suuntaan, meno oli melko laimeata vielä puoli kymmenen maissa. Ei tapahtunut juuri mitään ihmeellistä. Rauhallista, vihreää mössöä.
Yht’äkkiä Riku huomasi kirkastuvan taivaan mökkien takana, täysin etelän suunnassa. Ihmettelimme sitä hetkisen ja emme vielä reagoineet (siinä suunnassa oli myös pilviä), koska monena iltana tunturin takaa kurkistellut kuu oli tehnyt temppujaan pilville.
Ei pahkeinen, alue pilvien takana vaan kirkastui. -Siis ei sen kuun muuten nyt vielä pitänyt nousta oli seuraava ajatus… Vaihtoehtoja valolle jää melko vähän.
Ensimmäisenä reagoi alueen hyvin tunteva Tiina. Kuului tiukka käsky ”ottakaa tavarat ja nyt juostaan yläpihalle, heti” lauseen jälkeen alkoi sekava kolmen ihmisen ryntäily ympäri jokirantaa hakemassa kilvan jalustoja ja kuvausreppuja.
Norsulaumamme tömisteli pitkät ja jyrkät rappuset yläpihalle ja kyllä muuten kannatti ottaa tiukka mäkilähtö, rappusten yläpäässä näky oli uskomaton.
Kiipeämisen aikana ilmaantui revontulivyö, joka kirkastui ja kirkastui, kunnes… loputkin pilvet väistyivät ja alkoi senpäiväinen tykitys tuntureilla, ettei kolmikkomme varmasti ihan hetkeen tätä iltaa unohda.
Tässä kohtaa noteerasimme miehen kanssa ensimmäiset jyrähdykset. Ensin kävi ohimennen mielessä ukkonen, niitä oli alueella liikuskellut. Ei mennyt aikaakaan kun yläpuolelle lävähti saman tien infernaalinen korona jossa oli vinhaa vauhtia liikkuva leveä pinkki reuna. Ei siinä ehtinyt ääniä ihmettelemään muutamaa sanaa enempää.
Korona oli niin kirkas ja niin nopea, että perässä pysyminen vaati jo ääretöntä nopeutta ja tilannetajua sekä keskittymistä (jotka kaikki olivat ihan aavistuksen vaikeita asioita tuossa tilanteessa, kun teki vain mieli toljottaa tapausta suu auki)
-
- Revontulia. Kuvat: Pirjo Koski
Ihan jäätävän upea spiraali ilmaantui taivaalle, mieletöntä nähdä omin silmin kun se muoto muotoutuu ja purkautuu! Muotoja vaan ilmaantui taivaalle muotojen perään.
Välillä kirkkaimmat tulet lepäsivät eikä silloinkaan taivaalla meno paljoa hiljentynyt, vaan tilalle tuli mieletön, sykkivä verho erilaisine muotoineen.
Sitten jyrisi taas kauempana. Siis mitä ihmettä? Jotenkin koko tilanne oli omituinen. Jälleen ei kulunut aikaakaan, kun taivaalle lävähti vuorostaan toinen korona, joka sykki laajalla alueella. Ei ehtinyt taaskaan ääniä pohdiskelemaan.
Korona. Kuva: Pirjo Koski
Kolmikkomme taisi riemunkiljaisuillaan herättää varmasti jopa osan Inariakin, sen verran kovalla äänellä välillä tuli hihkuttua…
Jopa kännykällä sai kuvattua, joten tulet olivat kirkkaat. Nämä olivat yhdet kokemistani kirkkaimmista ja upeimmista revontulista. Tulet loivat varjoja maahan ja niiden valossa pystyi liikkumaan hyvin.
Näitä iltoja varten eletään ja treenataan kuvaamista. Kameran akkutehot laskivat, mutta oma akku sen sijaan täyttyi.
Jyrinä jäi vähän pohdituttamaan, se oli pitkälti samanlaista kuin 2015 vuonna kuullut, erikoiset pamahdukset tulien yhteydessä. Tarkastin jälkikäteen ukkostutkat, missään ei ollut mitään aktiviteettia.
Jälikäteen muistan myös tuolloin ihmetelleeni kuulemiani poksahduksia illan aikana. Tosin olihan tuo iltakin aika “poksahteleva” 🙂
Pirjo oli kuvaamassa revontulia myös 22.9.2018, tällä kertaa Laitilassa:
Tiimimme suoritti rauhallista revontuli lepattelua eri paikoissa Laitilassa.
Kaari kävi melko korkella, melkein Otavassa asti, mutta laski sieltä kp-kolmosen tasolle.
Lähinnä käytiin kuvausystäväni kanssa läpi erilaisia kuvauspaikkoja, voiko jotain tehdä sumua sattuessa, auttaako siirtyminen a paikasta b mitenkä sumuun tai pilvisyyteen, missä on paras tuulensuoja jne.
Kaiken oheen mahtui kevyttä rupattelua, maailmanparannusta ja myös huolimattojen auki kerimistä. Tulien suhteen löysä ilta, mutta maailma tuli rahtusen paremmaksi. Plussana muutama säilytettävä kuva
Kuva: Pirjo Koski
7.10.2018 päivänä saapui kookkaan koronan aukon nopea aurinkotuuli Maahan. Sen ansiosta taivaalla näkyi lähes toisinto kolmen vuoden takaisesta revontulimyrskystä:
Kävin päivällä tsekkaamassa tarkemmin uutta kuvauspaikkaa. Vaikutti erittäin hyvältä. Valotilanteesta pimeällä ei ollut käytännössä mitään hajua, niinpä lähdin pienellä varauksella vähän etuajassa liikkeelle.
Paikka osoittautui heti alussa loistavaksi valinnaksi, hukkavaloa tuonne sijaintiin osuu tosi vähän. Sumua oli, mutta lämpötyynyt obiskassa pitivät hyvin linssin auki. En juurikaan ehtinyt alkaa ihmettelemään, kun taivaallta paljastui todella komea, korkea kaari joka jo alkoi näyttämään siltä, että pian lähtee.
Päätin lähteä vielä syvemmälle peltoon.
Siinä kävellessäni puhelin kilkautti viestiä, että zeniitissä menee korkealla kaari. Katsoin ylöspäin (melko huimaa muuten heti setin alussa täällä Länsi-suomessa!) ja kyllä, siellä oli liikettä.
Lempo soikoon, nyt tuli kiire.
Liukastelin märässä ruohikossa eteenpäin. Alkoi vaikuttamaan siltä, että kohta lähtee taivaalla ja lujaa.
Toki juokseminen pilkkopimeällä tuntemattomalla pellolla samalla jalustaa kasaten ei välttämättä ole suositeltavaa…
Tällä kertaa menin haavereitta ja jalustan kun sain pystyyn niin settiä alkoi puskemaan. Samassa idän suunnassa oli selkeästi liikettä erillään muusta kaaresta. Seassa punainen nauha. Mutta, myös vihreä, venynyt läiskä.
Ei voi olla totta. Vai voiko?
Sar-kaari!
-
- Sar-kaari: Pirjo Koski
Otin testikuvan. Kyllä. Tutulta näyttää. Tässä vaiheessa piti vaihtaa viestejä toisten bongareitten kanssa.
Siitä eteenpäin tarkkailin punaista kaarta intensiivisesti. Se ei liikkunut mihinkään. Sen sijaan pitkin taivasta alkoi ilmaantumaan erilaisia, vihreitä läiskiä. Jotka syttyvät ja sammuvat, eri tahdissa. Kirkastuu-häviää-ilmaantuu takaisin.
Siis mitä ihmettä? Läiskiä oli siellä täällä. Punainen nauha ei tee muuta, kuin on. Pohjoisessa alkaa kaari aktivoitumaan.
Samassa kaaren länsireunaan ilmaantuu raitoja kaaren sivuun. Itse revontulikaari elää elämistään, mutta aaltomaiset dyyneiltä näyttävät raidat revontulikaaren sivussa eivät juuri muutu, vaan myötäilevät kaarta. Käännyn ympäri. Kaaren sivussa idässäkin on jotain. Laineita. Käännyn taas. Kyllä, kummassakin päässä näkyy selvät laineet. Sar-kaari ehdokas pysyttelee edelleen paikallaan.
Seuraavaksi vilkaisin kelloa. Ähym, näyttää olevan klo 22. Kaksi tuntia oli vierähtänyt lyhyessä ajassa. Missä välissä?
Ei tarvinnut kauaa odottaa, kun revontuli spiraali lävähti taivaalle. Ja samaan aikaan läjähti taivaalle pohjoiseen myös pilvet.
Korkeat säteet ja osan pinkkiä vyötä ehdin vielä taltioimaan, kunnes taivas tukkeutui. Sen auetessa hetken päästä setti alkoi olemaan ohi. Hyvällä mielellä kotiin 🙂
-
- Revontulet: Pirjo Koski
PS. Jälkeenpäin muiden kuvia urkkiessa en ollutkaan missannut enää mitään “isoa”.
14.10.2018 Pirjo onnistui myös linnunradan kuvaamisessa. Hän sai kokeiltavaksi Sigman 14mm f1,8:n:
Sain mielenkiintoisen objektiivin eräällä syksyisellä kuvausreissulla lainaksi. Sigma 1.8. oli väijynyt repussani jo kolme pilvistä yötä ja laina-aika tikitti kohti loppuaan. Poltteli “ihan hieman” päästä sen kanssa maastoon. Lopulta koitti selkeän taivaan aika.
Olin käynyt päivällä tsekkaamassa hieman sommitteluun sopivia paikkoja pellolta ja merkinnyt hieman kohteita mieleeni, mitä haluaisin mukaan kuviin. Huomasin päivällä myös eräänlaisen sudenkuopan, joka ei ollut syvä, mutta tuntuisi taatusti, jos siihen sattuisi astumaan. Yritin merkitä senkin ”muistiin”.
Illalla jätin auton parkkiin peltotien alkuun ja lähdin tarpomaan kohti kuvauspaikkaa. Maasto oli todella märkää. Siinä kävellessäni sammutin otsalampun, jotta silmä tottuu pimeään.
Kuuluisan lausahdukseni ”kyllä mä näen pimeässä ihan hyvin” saa jälleen perua, koska onnistuin kävelemään suoraan siihen kuoppaan…Vähän nilkka muljahti, mutta ei tullut mitään onneksi enempää.
Linnunrata näkyi ihan superhienosti ja sumun nousu oli pysähtynyt niin, että linnunrata vain pehmentyi hieman. Päästyäni kuvauspaikkaan huomasin, että alkoi nousemaan tuuli, joka ei sopinut suunnitelmiin.
Säädin jalustaa takapainoiseksi Sigman etupainoisuuden vuoksi. Otin testikuvat, säädin kameraa, otin kuvia ja ihailin siinä sivussa ylläni aukeavaa linnunrataa.
Linnunrata, kuva: Pirjo Koski
Seuraavaksi alkoi puhaltamaan puuskissa jo ihan riittävästi. Tilanne hieman hankaloitui, koska sigma on sen verran massiivinen. Vaihdoin paikkaakin, koska kuvaan sommittelemani puut eivät pysyneet paikoillaan, tuuli nappasi kunnolla kiinni obiskaan ja kylmä tuuli osui suoraan hermovaurio kohtaan…
Lopulta tuuri onneksi kääntyi, tuulen kerätessä voimaa seuraavaan rynnistykseen sain otettua vielä muutaman kuvan. Sigma piirtää kyllä kauniisti ja komaa kuvissa oli itseasiassa yllättävän vähän, siitä pisteet!
Itselleni putki on ihan liian kallis, täysin tavoittumattomissa. Onneksi sitä saattaa saada nätisti naukumalla lainaan myös jatkossa…
Haloja oli myös näkyvissä. Laitilassa näkyi 7.10.2018 kauniita kaaria:
Päivällä halotteli. Oli auringonpilaria, 22 rengas, 22 ylläsivuava ja sivuaurinko.Puolentoista viikon sairastamisen jälkeen ys on silkkaa juhlaa…Melkoisen skarpisti kyllä näkyi, mukavaa vaihtelua kuvaamisessa22 asteen rengas ja ylläsivuava. Kuva: Pirjo Koski
Marraskuun alussa näkyi jälleen mukava revontulimyrsky. Sen aiheuttajana oli sama koronan aukko kuin 7.10 ja muutenkin meininki oli hyvin samanlainen sar-kaarta myöten.
4.11.2018. Ajattelin lähteä liikkeelle ajoissa ja menojalkaa kutkutti mukavasti jo iltapäivällä. Repoarvot näyttivät niin metkoille, että…
Jo kotipihalla, kun starttasin auton, kajareista räjähti Helloweenin biisi ”i want out”.
No jopas, kuvastaa hyvin lähiaikojen tilannetta, reilu kolme viikkoa sairaana oli viimein-tai no, toistaiseksi takana. Kyllä tässä jo haluaa ulos..
Päästyäni pellolle olikin minua vastassa jo varsin reipas kaarenretale. Odottelin jonkin aikaa ja settiä ei vaan oikein lähtenyt. Kaari kyllä eli koko ajan, mutta…
Sitten tapahtui lyhyt reipastuminen ja flop, takaisin rauhalliseksi kaareksi. Toivottavasti ei nyt ollut tässä, ajattelin. Samassa kaari lähti vetäytymään ja vauhdilla.
Hmm.
Nyt taitaa olla paras odottaa. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Kaari oli alhaalla ja heilui lähes laiskasti. Sitten alkoi hahmottumaan toinen kaari edellisen yläpuolelle.
Lopulta sitten vöitä olikin kolme ja siinä kolmannen ilmaantuessa kaari pullistui ja alkoi pullikoimaan yläosastaan, joka venyi kuin pullataikina-ei sitä osaa paremmin kuvailla.
Ja sitten alkoi aktivoituminen. Ensin muutama, lähes varovainen ja tunnusteleva pystypilari, sitten hetken hiljaisuus (tässä välissä kamerasta horisontin suoristus, hupsista) ja lopulta kaikki vaan räjähti.
Tuli deja-vu edellisistä tulista, ihan samanlainen meininki, aina tupla ja triplakaaria myöden. Käänsin kameran kohti kaaren reunaa ja sen irtonaiselta näyttänyttä yläosaa.
Kaiken sen vihreän hutun alta alkoi nousemaan punainen sar-kaari. Herranjestas. En ole ikinä nähnyt sen syntymisen ihan alkuvaihetta.
- 4.11. revontulet ja Sar-kaari. Kuvat: Pirjo Koski
Sinne se kaiken sekaan hahmottui, oli jo kehveli ehtinyt kipuamaan jonkin matkaa.
Oman loppuiltani kuvaaminen sanoin on jo vaikeaa. Muistan ajatelleeni, että voisi kuvitella olevansa jossain huispauksen mm-ottelussa. Värit oli taivas piukassa.
Taivasta hallitsi itseoikeutetusti sar-kaari muiden reposten telmiessä taustalla. Kaari ei välittänyt muista tulista tai niiden liikkeistä tuon taivaallista. Se vaan oli. Jälleen.
Siellä, täällä ja tuollakin syttyi ja sammui vihreitä läiskiä. Revontulipilareita nousee ylöspäin. Välillä pinkkinä käynyt revontulivyö kiemurtelee horisontin yllä. Joka puolella tapahtuu jotain.
Aivan mahtava meininki. Lopulta kosteus tiivistyi pisaroiksi ja vaikka miten oli lämmitin paikoillaan, niin linssi meni huuruun. Siihen oli hyvä lopettaa, koska tiesin, että hetken päästä näkyvyys floppaa. Ja niin kävi, muttei haitannut.
Marraskuun lopulla alkoi pyrstötähti 46P/Wirtanen kohoamaan Suomen taivaalle.
Hannu Määttänen:
Kuun valaisemaa maisemaa 24.11.2018 klo 22.45. Otsikon komeetta nuolen osoittamassa kohdassa runsaan kolmen asteen korkeudella.
46P/Wirtanen, kuva: Hannu Määttä
Kuva on pinottu käyttäen 40 kpl sekunnin valotuksia. Kuvan mittakaava n. 23 kulmasekuntia/pikseli. Kohteen yläpuolella oleva tähti on HR 683 = SAO 167697, mag 6,3. Kohteesta oikealle oleva tähti on HD 14021 = SAO 167665, mag 7,9. Kuvan kirkkain tähti yläreunan Kappa For, mag 5,2. Kuvia käsitelty voimakkaasti.
Kuva: Hannu Määttä
Jorma Ryske kuvasi itsenäisyyspäivänä komeettaa käyttäen TS 305/1200mm Newton-kaukoputkea:
46P/Wirtanen alkaa nousemaan Suomessakin jo hieman korkeammalle. Wirtanen on nyt 0,1 AU:n päässä maasta ja liikkuu tähtien suhteen varsin nopeasti, siksi seuranta oli myös yksittäisvalotuksissa komeetassa.
Kuva 1: Wirtanen kuvattuna noin 15° korkeudelta IDAS filtterillä ja omenapuun oksiston läpi 15 minuutin valotuksella. Koman halkaisija on tässä noin 6′, pyrstö erottuu heikosti koman soikeutena suuntaan PA 40°.
46P/Wirtanen 6.12. Kuva: Jorma Ryske
Kuva 2: Edellinen IDAS filtterin kuva CometCIEF prosessoituna
Kuva: Jorma Ryske
Kuva 3: 387nm CN-kaistalla 4x300s=20min alkaen klo 18:42 UT
Kuva: Jorma Ryske
Kuva 4: Animaatio 387nm CometCIEF prosessoiduista kuvista klo 18:42 UT ja 19:26 UT, CN kaasusuihkujen
Animaatio komeetan liikkeestä. Jorma Ryske
Lauri Turunen kuvasi komeetan ja Seulasten kohtaamisen 13.12.2018:
Päivä alkoi pakastaa ja ilmaan kertyi jäähilettä. Alkuillasta oli todella komeat valopilarit kaupungin yllä, jotka onneksi keskiyötä kohden himmenivät niin, että sain valokuvattua Wirtanen-komeetan. 85-millisen objektiivin näkökenttään sopi mainiosti myös Seulaset tuomaan kuvaan hivenen kontrastia ja kiinnostavuutta.
Canon 6D astromod, Astronomin CLS, Samyang 85mm f/1.4, Sky-Watcher Star Adventurer. ISO1600, f/2.0, 45 x 15s. Pixinsight + Lightroom. Kuva: Lauri Turunen
Lauri Turunen
Joni Virtanen vietti syntymäpäiväänsä 16.12.2018 Kokkolassa seuraavasti:
Vihdoin selkeää ja nopeasti kuvauskalusto auton perälle! Perillä huomasin että eräs pieni työkalu oli jäänyt kotiin ja näin en siis pystyisi kuvaamaan seurantaa käyttäen… Muutama kuva 85mm optiikalla ja suht lyhyellä valotusajalla. Vaikkei kaikki kuvaukset menneetkään ihan putkeen, oli mukava viettää omaa syntymäpäivää näin hienolla nimellä varustettua komeettaa havannoiden
Seulaset ja komeetta, Kuva: Joni Virtanen
Jorma Ryske kuvasi komeettaa myös 25.12.:
Moneen viikkoon tuli joulupäivän iltana vihdoin muutama tunti selkeää taivasta mahdollistaen 46P/Wirtasen kuvaamisen. Komeetta painelee nyt lujaa vauhtia keskiyöllä melkein zeniitissä ja autoguiderin seurantaparametreillä onkin tekemistä pitääkseen komeetan kameran pikseleissä kohdallaan. Muutaman päivän vanhentunut täysikuu mollotti kirkkaana 55° päässä.
Kuva 1) LRGB(5x30s) ja CN(12x300s) kuvat yhdistetty värikuvaksi, CN kapeakaistakäsittelyllä sinisellä ja vihreällä värikanavalla eri painotuksilla.
Kuva: Jorma Ryske
Kuva 2) G-filtterin kuva 5x30s, jossa näkyy kaasukomaa ja hiukkaspyrstöä sekaisin.
Kuva: Jorma Ryske
Kuva 3) R-filtterin kuva 5x30s, jossa käytännössä näkyy vain hiukkaspyrstöä.
Kuva: Jorma Ryske
Kuva 4) CN-kaasun filtterin 387nm kapeakaistalla kuvattu 3×5 minuuttia ja CometCief käsitelty, kuvattu klo 20181225_2215 UTC
Kuva: Jorma Ryske
Kuva 5) CN-kaasun filtterin 387nm kapeakaistalla kuvattu 3×5 minuuttia ja CometCief käsitelty, kuvattu klo 20181226_0104_UTC
Kuva: Jorma Ryske
Kuva 6) Animaatio 387nm filtterillä 36*5min aikaväli 2018-12-25T22:15:10 – 2018-12-26T01:14:57 UTC. Pilvilauttoja meni alkuvaiheessa vielä yli.
Animaatio 46P/Wirtasen liikkeestä, kuva: Jorma Ryske
Animaatiossa on pohjoinen alhaalla, itä oikealla, muut kuvat ovat “oikein päin” eli pohjoinen ylhäällä, itä oikealla.
Timo Alanko havaitsi 27.12.2018 komeettaa kuvaamalla ja kiikareilla:
Taivas oli Vaasassa jälleen illalla yllättäen auki. Pitihän sitä komeettaa siis vielä kuvailla. Tällä kertaa 210-millisellä f4-zoomilla. Kuva on rankasti cropattu DSS-käsittelyn jälkeen. Pinossa oli viisi 100 sekunnin valotusta. Hyvää harjoitusta on tullut tuon DSS:n käyttöön. Saahan sillä värejäkin esiin, kun huitaisee saturaatioshiftin kolmenkympin huiteille. Onhan siinä sitten sen jälkeen kyllä vielä hiomista 🙂
- 46P/Wirtanen: Timo Alanko
Yleiskuva 24-millisellä. Ei Wirtasta kyllä mitenkään paljaalla silmällä erota. Kiikareillakaan ei oikeastaan.
Joulukuussa taivaalla näkyi komeetan lisäksi muitakin kiertolaisia. Pirjo Koski kuvasi 13.12. Venuksen pilviharson takaa:
Rahjustin eräänä aamuna keittiöön haukotellen.
Herttinen. Tähtitaivas näkyy!
Kahvinkeitin päälle, kamera varusteet kokoon ja kuppi kahvia termosmukiin mukaan.
Venus näkyi ihan pahuksen hyvin, kehääkin viritteli ja tunnelma oli suorastaan juhlava.
Venus. Kuva: Pirjo Koski
Kotvasen. Sitten saapuivat loputtomat pilvilautat.
Tämänkertaisen lukijoiden palstan päättää Tuikku Asikainen. Hän kuvasi kauden ensimmäiset helmiäispilvet 20.12:
Vietin ensimmäisiä joulomapäiviä ja nautin aamun rauhasta keittiöstä kun huomasin että läheiset talot värjäytyvät punaiseksi ja vilkaisu toisesta ikkunasta näytti niin hehkuvan taivaan, että tuli kiire! Takki niskaan ja kamera ja teline kainaloon ja juoksujalkaa rannalle. Kaikista hurjin hehku oli hieman jo haalistumassa, mutta muutaman kuvan sentään sain.
Helmiäisrusko Porissa. Kuva Tuikku Asikainen
Kiitoksia tästä vuodesta, oli hienoa tehdä yhteistyötä Teidän kanssa!
Hyvää uutta vuotta kaikille!
