Matti Suhonen:
Kuu peittää jostakin maapallon kohdasta katsottuna kaikki tähdet, joiden etäisyys ekliptikan tasosta on vähemmän kuin 6,75 astetta. Raja-arvo muodostuu Kuun radan 5,5 asteen kaltevuudesta, Kuun asteen suuruisesta horisontaaliparallaksista ja Kuun kiekon neljännesasteen kokoisesta säteestä.
Peittymisalue kartalla
Tähden peittymisalue maapallon pinnalla Mercatorin projektioon piirretyllä kartalla muodostuu normaalissa tapauksessa kahdesta yhdensuuntaisesta viivasta ja näiden päätepisteitä yhdistävistä kaarista. Ohutseinäinen hyvin taipuisa vinosti leikattu letku toimii hyvänä peittymisalueen mallina. Päätepisteiden kaaret yhdistyvät toisinaan kahdeksikon muotoiseksi kuvioksi. Kuvio voi vääristyä myös muulla tavoin.
Aldebaran peittyi 29./30.10.2015 Kuun taakse kuvan 1 esittämällä alueella. Peittymisen eteläinen reuna kulki Afrikasta Kaspianmeren eteläpään kautta Tyynen valtameren rannikolle, pohjoinen reuna puolestaan Newfoundlandista, Islantiin, Huippuvuorille ja Jäämeren rannikolle. Peittyminen alkoi pimeän aikana, jatkui aamuhämärässä ja päättyi päivällä. Atlantilla olevan turkoosin uloimman viivan kohdalla peittyminen päättyi Kuun laskiessa. Eurooppaa lähinnä olevan turkoosin viivan kohdalla peittyminen alkoi Kuun noustessa. Japanin kohdalla olevalla turkoosilla viivalla peittyminen alkoi Kuun laskiessa ja Kiinan rannikon kohdalla olevalla viivalla peittyminen päättyi Kuun laskiessa. Kuvion ulkopuolella peittymistä ei tapahtunut.
Kartan oikean reunan luvut ovat leveysasteita ja alareunan luvut ovat pituusasteita. Kartan alareunassa on Kuun ja Aldebaranin välisen konjunktion ajankohta. Kartan yläpuolella ovat tähden ZC-numero (Zodiacal Catalogue), spektriluokka, visuaalinen kirkkaus ja tapahtuman päivämäärä.
Kuva 1. Tähdenpeiton tavallisin tapaus. Härän Aldebaran peittyi karttaan merkityllä alueella Kuun taakse 29./30.10.2015.
Peittymisvyöhykkeen eteläreunan tähtiä
Tarkastelin Occult-ohjelman avulla kirkkaiden tähtien peittymissarjojen taulukon täydennyksen yhteydessä viittä Jousimiehen ja Skorpionin tähdistöissä kaukana ekliptikan tasosta olevaa kirkasta tähteä. Valituista tähdistä vain kolme peittyy Kuun taakse. Jousimiehen Gamma ja Zeeta Sagittarii -tähdet ovat liian kaukana ekliptikasta, jotta ne voisivat peittyä. Skorpionin Tau Scorpii -tähti ja Jousimiehen Tau Sagittarii -tähti peittyvät hyvin usein. Tutkittujen tähtien tiedot ovat oheisessa taulukossa 1.
Mielenkiintoisimmaksi osoittautui Jousimiehen Delta Sagittarii -tähti eli Kaus Media. Refraktio nostaa tähden Helsingissä yhden asteen korkeuteen. Valon sironta ja imeytyminen himmentävät tähteä niin, että se näkyy vain vaivoin paljain silmin. Sen havaintomahdollisuuksia pienentävät tähden sijainti lähellä peittymisvyöhykkeen etelärajaa sekä koordinaattien muuttuminen aikojen kuluessa.
Suomesta katsottuna Delta Sagittarii peittyi 1900-luvulla vain kaksi kertaa, 29.3.1913 ja 19.4.1987. Kummallakin kerralla peittyminen tapahtui Kuun nousun ja laskun aikana. Tulevaisuudessa peittymiset ensin harvenevat ja lopulta lakkaavat kokonaan. Vuoden 2731 lokakuun jälkeen Kuu ohittaa tähden usean kaariminuutin etäisyydeltä.
Tähti ZC 2655, Delta Sagittarii, Kaus Media peittyi 19.4.1987 Itämeren alueella (kuva 2). Pienenevästä 114 astetta Auringon länsipuolella olleesta Kuusta näkyi 70 prosenttia valaistuna. Taulukossa 2 ovat tapahtumien ajankohdat, tyypit, Auringon ja Kuun korkeudet, Kuun atsimuutit sekä taivaan pohjoisnavan suunnan suhteen lasketut suuntakulmat. Tapahtumat ovat ohitus (m), sivuaminen (g), katoaminen (d) ja esiintulo (r). Kaakon atsimuutti on 135, etelän 180 ja lounaan 225 astetta.
Kuva 2. Kaus Media -tähden peittymisalue 19.4.1987
Peittymiset 1900-luvulla
Delta Sagittarii peittyi 1900-luvulla kaikkiaan 25 kertaa: 1913 (kolme kertaa), 1931 (2), 1932 (2), 1950 (6), 1968 (3), 1969 (3), 1987 (5) ja 1988 (1). Näistä 10 tapausta olivat mahdollisia peittymisiä eli Kuu ohitti tähden läheltä. Koko maapallon kartassa ei tällöin näy peittymisaluetta. Suomessa tähti peittyi 29.3.1913 Kuun nousun ja laskun aikana. Peittyminen alkoi Tukholman seudulla ja päättyi Pohjois-Venäjän selänteelle Tot’man kaupungin itäpuolelle. Tapaukseen liittyi aamuhämärän aikana alkanut ja päiväsaikaan päättynyt Ukrainan Kiovan pohjoispuolelle ulottunut sivuava peittyminen. Sivuamisviivan kulusta ei Occult-ohjelma antanut tietoja.
Varhaisia ja myöhäisiä peittymisiä
Delta Sagittarii peittyi ensimmäisellä vuosisadalla kaikkiaan 92 kertaa, vuosina 15–91. Tuhat vuotta myöhemmin peittymisten lukumäärät sadan vuoden jaksoissa pienenivät. 2700-luvun jälkeen peittymisiä ei enää tapahdu. Peittymisten päättymisten merkittävin syy on tähden siirtyminen prekession vaikutuksesta peittymisvyöhykkeen ulkopuolelle. Myös tähden ominaisliikkeellä on oma vaikutuksensa. Kuun etääntymisellä ei ole vaikutusta. Kuu siirtyy 3 000 vuodessa vain noin 100 metriä ulommaksi.
Samoista syistä Kaksosten Pollux ei ole peittynyt 30.9.117 eaa jälkeen. Pollux peittyi tällöin pienellä alueella Etelä-Amerikan eteläkärjen ja Antarktiksen välissä.
