Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Liebe südlichen Freunde! Es ist wieder eine grosse Freude, Euch eine Zusammenfassung zu senden! Das nun schon zweite Europäische Haloprojekt war ein grosser Erfolg. Es sind viele neue Beobachter und auch zwei neue Länder hinzugekommen, nämlich Belgien und Grossbritannien.

Normalerweise bringen die Frühjahrswetterlagen in Skandinavien mehr gut entwickelte Halokomplexe, aber diesmal gab es eine grosse Überraschung: der Frühling kam mit grosser Verspätung nach Finnland und eine unnormal kalte Wetterlage brachte viel Altocumulus virga mit einigen elliptischen Halos, aber viel mehr nicht. Ganz im Gegensatz zu Zentraleuropa, wo der April besonders gut für die deutschen Beobachter ausfiel. Auch Österreich und die Niederlande hatten eine hohe Haloaktivität am Himmel zu ver chnen. Es wurden sehr viele grosse Displays, z.B. mit spektakulären Gegensonnenbogen, beobachtet.

Zu den grössten Besonderheiten zählen die Wegener´s Gegensonnenbögen, einmal fast komplett von Dieter Klatt am 25. April beobachtet und dann der unglaublich helle und brillante Wegener´s, den Heino Bardenhagen fotografierte. Leider können die kopierten Farbbilder nicht die volle Kraft des Originalfotos wiedergeben. Erfreulich war auch das elliptische Display von Claudia Hetze, welches zeigt, dass die elliptischen Halos auch in Mitteleuropa zu beobachten sind. Das beste Display in Finnland wurde von Aikioniemi, Helenius und Palojärvi am 21. April in Savukoski beobachtet. Das zweite grosse pyramidale Display mit 24°-Lateralbogen wurde aus Deutschland von Wolfgang Hinz, Claudia Hetze und Gerald Berthold gemeldet (13.4.). Andere interessante Phänomene waren beispielsweise die Greenler´s Gegensonnenbögen von Hartmut Bretscheider am 13.4. und Eerik Viitala am 29. April.

Järjestyksessä toisen yhteiseurooppalaisen halokevätprojektin yhteenveto on käsissäsi. Projekti vedettiin vain huhtikuun mittaisena, mutta materiaalia kertyi silti huomattavasti viimevuotista enemmän. Valtavaksi paisuneeseen projektiin osallistui tänä vuonna havaitsijoita Suomesta, Saksasta, Itävallasta, Hollannista, Belgiasta ja Isosta-Britanniasta.

Tämänkertaisen projektin aikana sääolosuhteet olivat yllättäen suomalaisille selvästi tavallista heikommat niin yleisen haloaktiivisuuden kuin kovien näytelmienkin määrän suhteen. Huhtikuussa 1997 säätyyppi vaikutti olleen tavallista kylmempi ja kevät myöhässä. Toisaalta projektiin mukaan tulleita keskieurooppalaisia halohavaitsijakollegoitamme ilahduttanee se, että he pääsivät nauttimaan Euroopan parhaasta materiaalista.

Useita vasta-aurinkokaaria havaittiin Keski-Euroopassa, jopa yhdet yläpuolelta miltei täydet Wegenerin vasta-aurinkokaaret (Dieter Klatt 25.4.). Heino Bardenhagenin valokuvissa 23. päivältä Wegenerin pätkät olivat ylitsepursuavan teräviä ja värikkäitä. Miellyttävä uutinen on Claudia Hetzen 22.4. Ac virgassa havaitsema ellipsihalo ja Keski-Eurooppalaisille niinikään harvinainen saalis: nimittäin Greenlerin vasta-aurinkokaaret, jotka Hartmut Bretschneider nappasi 13.4. Kirkkaasti paras näytelmä Suome äällä näyttää olleen Savukosken kolmikon Aikioniemi, Helenius ja Palojärvi 21.4. havaitsema pyramidikidehalojen invaasio. Projektin toiseksi paras pyramidinäytelmä meni sekin sitten Saksanmaalle (13.4.), jossa Wolfgang Hinz, Claudia Hetze ja Gerald Berthold. Muita suomalaisia kohokohtia olivat Eerik Viitalan ilmestys 29.4. Jyväskylässä, sekä kaksi ellipsihalonäytelmää.

Ondanks teleurstellende resultaten in Noord-Europa als gevolg van een ongunstig arctisch stromingspatroon kunnen we t•ch met trots dit tweede Europese rapport presenteren, en terugzien op een succesvol voorjaarsproject. Vooral dankzij de aanzienlijk gunstiger omstandigheden boven Midden-Europa en de inspanningen van de Duitse waarnemers, werd daar en groot aantal uitgebreide en soms zeer bijzondere halocomplexen waargenomen. Bovendien deed een groter aantal waarnemers mee in vergelijking met vorig jaar, voegden Belgi‰ en Groot-Britanni‰ zich in de rij van deelnemende landen.

De ongewoon koude weersomstandigheden in Scandinavi‰ zorgden daar voor veel situaties met Altocumulus virga-bewolking waarin enkele malen bijzondere elliptische haloïs zichtbaar waren. Het mooiste verschijnsel werd waargenomen op de 21e door het driemanschap Aikioniemi, Helenius en Paloj„rvi vanuit het Finse Savukoski.

Nogal mager waren ook de Nederlandse resultaten, met alleen op 23 en 25 april uitgebreide haloïs in het noordoosten, waargenomen door Gerrit Breman en T. Evenhuys.

De Duitsers gingen ditmaal duidelijk met de eer strijken. Met name 13 en 25 april waren gedenkwaardige dagen voor onze oosterburen (N.B.: vergelijk 25 april met noordoost-Nederland). Op 13 april werd door Wolfgang Hinz, Claudia Hetze en Gerald Berthold een spectaculaire, door pyramidevormige kristallen veroorzaakte halo opgemerkt, waaronder een uitzonderlijke 24ø raakboog. Op dezelfde datum zag Hartmut Bretschneider de zeer zeldzame Greenlers bogen door te tegenzon. Deze werden trouwens ••k op de 29e vanuit Finland waargenomen door Eerik Viitala. Op de 25 zag Dieter Klatt een groot deel van de Wegeners scheve bogen en Heino Bardenhagen fotografeerde het opmerkelijk heldere verschijnsel. Claudia Hetze tenslotte, zag ook nog kans een kleine elliptische halo waar te nemen.

European Halo Project | Contents | Previous chapter