Kuun kiertoliikkeeseen synkronoituneen pyörähdysliikkeen vuoksi voimme pääsääntöisesti nähdä Kuusta vain sen Maahan päin kääntyneen lähipuolen. Taivaanmekaanisten ja havaintogeometristen syiden ansioista voimme kuitenkin kurkistaa hiukan etäpuolen reunoille. Ilmiötä kutsutaan libraatioksi ja sen ansiosta voimme eri aikoina nähdä yhteensä 59 % Kuun pinnasta.  Näennäisen eli geometrisen libraation lisäksi on myös fysikaalista libraatiota, mutta sen vaikutus on niin pieni, ettei sitä voi harrastajahavainnoin todentaa.

Termi libraatio tulee latinan verbistä librare tai substantiivista libra, vaaka tai tasapaino. Termi viittaa perinteisen kahden vaakakupin vaa'an huojumiseen tasapainotilan puolelta toiselle (Wikipedia). Libraatio on käännetty usein suomeksi huojunta. Geometrisen libraation kohdalla termi on vähän huono, sillä Kuu ei mitenkään huoju, vaan pyörii tasaisella nopeudella ja liikkuu radallaan säännöllisen ellipsiliikkeen mukaan. 

Kolmenlaista libraatiota

Geometrinen libraatio jakautuu kolmeen eri komponenttiin. Kulloinenkin libraatiotilanne syntyy näiden ilmiöiden yhteisvaikutuksesta.

• Pituusastelibraatio
• Leveysastelibraatio
• Vuorokautinen libraatio

Libraation havaitseminen

• Kohteita libraation asennon todentamiseen
• Libraatiokohteita

Työkaluja libraation selvimiseen

• Libraatiokaaviot
• Dial-a-Moon-verkkopalvelu (2023)
• Virtual Moon Atlas