Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Avaruustekniikka

Satelliittien kuvaaminen

Taivaan satelliittien liikeratoja on helppo kuvata digikameralla tai jopa kännykällä. Näin voi ikuistaa kuviin monia mielenkiintoisia taivaan kohteita. Vilkkuvia satelliitteja kuvattaessa, voi määrittää kuvien avulla vilkkumisjaksoja. 

Kuvaamiseen riittää digikamera, mielellään digitaalinen järjestelmäkamera, jossa objektiivia voi vaihtaa tilanteen mukaan. Myös kiinteäpolttovälinen kamera tai älypuhelinkin soveltuu tarkoitukseen. Objektiivin on hyvä olla laajakulmainen ja valovoimainen. Laajakulmainen objektiivi kaappaa laajemman taivaan alueen, mutta esimerkiksi noin 50 mm:n objektiivilla tulee mainiosti toimeen.

Kameran lisäksi tarvitaan jalusta, jonka tulee olla mahdollisimman tukeva, niin ettei se tärise kuvauksen aikana. Jalustan tulee siis kantaa tukevasti kameraansa.

Jotta kuviin ei tulisi laukaisun aiheuttamaa tärinää, kannattaa hankkia kameran yhteyteen ns. lankalaukaisin manuaalinen sellainen tai erikseen ohjelmoitava ajastetulla laukaisulla.

Kuvien asetuksissa herkkyydeksi riittää usein jo ISO 400 muutaman sekunnin valotuksella. Erilaisia herkkyyksiä ja valotusaikoja kannattaa kokeilla, mutta 5 -15 sekunnin mittainen valotusaika riittänee tarkoitukseen hyvin. Tätä pidemmillä valotusajoilla tähdet eivät pysy enää pistemäisinä.

Ennen kuvaamista kamera tarkennetaan tähtiin ja siirretään manuaaliselle tarkennukselle jos se on kamerassa mahdollista. Kameran esikatseluikkunasta voi tarkastaa tarkennuksen laadun.

Kun yksittäistä satelliittia kuvaa, kamera laukaistaan ennen kuin satelliitti näkyy kameran näkökentässä. Valotus lopetetaan, kun satelliitti on kulkenut kameran näkökentän poikki. Sopiva valotusaika riippuu paljolti myös satelliitin nopeudesta.

Valokuvattaviksi kohteiksi soveltuvat parhaiten visuaalisesti hyvin kirkkaat satelliittit. Himmeät satelliittit erottuvat heikosti. Vilkkuvat satelliittit ovat mielenkiintoisia kuvauksen kohteita. Valotusajan perusteella voidaan jälkeenpäin mitata kuvasta satelliitin vilkkumisjakso, kun tiedetään kameran näkökentän halkaisija tai kuvissa näkyvien tähtien välisiä etäisyyksiä.

Satelliitteja voi kuvata myös ennusteiden perusteella. Useimmiten ennusteet ovat hyvin tarkkoja, joten kameran voi suunnata jo valmiiksi tiettyyn taivaan kohtaan, vaikka satelliitti ei näkyisikään vielä horisontissa. Ennusteiden perusteella kuvattaessa olisi hyvä merkitä muistiinpanoihin myös kuvien kellonajat ja valotusajat, sillä jälkeenpäin tällaisista kuvista voidaan laskea, kuinka tarkasti satelliitti noudattaa ennustettua rataa.

Satelliitit viirukuvissa

Kun tähtitaivaasta tekee ns. viirukuvia, satelliitteja tallentuu kuviin melko paljonkin, varsinkin jos kuvaamisen ajoittaa illalla hämärän alkuhetkillä tai vastaavasti aamulla ennen hämärän päättymistä.

Varusteeksi tarvitaan digikamera jalustalla ja esimerkiksi laajakulmaisempi objektiviivi, joka taltioi mahdollisimman laajan alueen taivaasta. Tarkenna kamera manuaalisesti tähtiin, jotta lopputulos on tarkka. Suuntaa kamera haluamaasi ilmansuuntaan.

Kamerassa tulee olla automatiikka, joka ottaa automaattisesti kuvia tai vaihtoehtoisesti toiminnon saa aikaan ohjelmoitavalla kaukolaukaisimella.

Valotusajaksi riittää esim. 10 sekuntia ja ISO-herkkyyden voi asettaa jonnekin ISO 1000:n tienoille. Tämän jälkeen kamera jätetään kuvaamaan taivasta tunnin tai pari ajaksi.

Talvisaikaan objektiivia voi hieman lämmittää kietomalla objektiivin ympärille ns. lämmityspannan .Se vaatii oman virtalähteen esim. ladattavan USB-virtapankin. Näin objektiivi ei pääse huurtumaan ulkona.

Saadut kuvat voi yhdistää ilmaisilla tähtikuvien pinoamisohjelmilla, kuten DeespSkyStacker, Sequator jne. Näin saat lopputuloksena viirukuvan, jossa kaikki kuvat on yhdistettynä. Satelliitit näkyvät tässä yleensä risteilevinä viiruina. Kuvia vois myös tutkia yksitellen, jolloin voi paremmin paikantaa satelliitteja kuvista. Jäljittämiseen voi ottaa avuksi esim. Heavensat-ohjelman.

Viirutähtikuva 18.2.2024

Esimerkki viirutähtikuvasta 18.2.2024, joka tehtiin GoPro Hero 9 -kameralla, jossa on valmiina yökuvaustila ja ns. Time Lapse -toiminto (Night Time-Lapse). Kamera kuvasi taivasta noin tunnin verran ja tuotti lopputuloksena noin 280 kuvaa. Kirkas kohde kuvassa on Kuu. Kuvat pinottiin eli yhdistettiin toisiinsa Sequator-ohjelmalla. Satelliitit näkyvät kuvissa poikittaisviiruina ja tarkemmin tutkittuna tässäkin kuvassa oli toistakymmentä satelliittia. (Kuva: Leo Wikholm)

Paluu alkuun
 

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi