|
Kaiken järjestö- ja jaostotoiminan keskellä tunnen tähtitieteen
ja -harrastuksen enemmänkin elämäntavaksi, kuin harrastukseksi. Jos
kyse olisi vain harrastuksesta olisi aktiivinen toiminta katkolla
aina yhden projektin päättyessä. Nyt en voisi kuvitellakkaan aikaa,
jolloin en olisi jollakin tavalla kiinni tähtitieteessä.
Ehkäpä harrastuksesta tuli elämäntapa siksi, että nykyinen tapani
harrastaa sitä muotoutui samanaikaisesti, kun muodostin ympärilleni
omaa perhettä. Kaikki mikä oli silloin tärkeää sulautui osaksi uuden
perheen normaalia toimintaa. Vähemmän tärkeä jäi kokonaan pois. Osaksi
tähtitieteen suuri merkitys perheessäni johtuu siitä, että se oli
ensimmäinen yhteinen harrastus vaimollani Marjalla ja minulla. Marja
ei ollut tähtiharrastaja, kun tapasimme, mutta ei oikeastaan
harrastanut muutakaan, paitsi ehkä lukemista.
Kun pieni perheemme etsi asioita, joiden tekemisestä voisi tulla
osa arkirutiinia tai asioita, joita tehtäisiin aina loma-aikoina oli
tähtiharrastus, kerhoillat, viikonlopunvietot ja Cygnukset listan
kärjessä. Ensimmäisen lapsen myötä päätimme, että vaikka lasten etu
olisi aina tärkeä, eivät he myöskään saisi estää aikuisia harrastamasta.
Ajatuksessa oli hieman pilkkaakin niitä kohtaan, jotka vetäytyivät
kaikesta toiminnasta eri harrastuksissa vedoten juuri lapsiin. Olen
itse kulkenut vanhempieni mukana niin kotiseutuyhdistysken, kuin
kalakerhon ja kirkkokuoronkin toiminnassa ja pitänyt sitä oikeana
mallina harrastavan perheen toiminnasta. Aina on mahdollista muotakata
toiminta lapsiperheillekkin sopivaksi tai ainakin pistää nuorimmat
hoitoon.
Nyt, kun kolme lastamme ovat jo koulussa on heillä
pikkulasten viaton innostus vanhempien harrastusta kohtaan vaihtunut
todelliseen, omakohtaiseen haluun tutkia ympäristöään. Tähtiharrastuskoti
tarjoaa oman alansa resurssit lastenkin käyttöön, ohjaten näin
suuntautumista ilman aikuisten määräilevää vaikutusta. Lapsista vanhin
on osallistunut koulun tähtikerhon toimintaa ja nuorimmatkin tutkivat illan
pimenevää taivasta etsien sieltä tuttuja tähtiryhmiä.
Kaikessa laajuudessaan tähtitiede, avaruudentutkimus ja oman
Maa-planeettamme vuotuinen kierto ovat kokonaisuus, jota ei voi
kokonaan oppia tai vain satunnaisesti huomata. Sitä on ymmärrettävä koko
sielullaan tai unohdettava. Pienemmän palan tuntemus tai nippelitieto
jostakin kokonaisuuden osasta ja ennenkaikkea tuolla pienellä tiedolla
hehkuttaminen tuntuu tyhmältä ja vieraalta.
|