|
 Ensimmäinen optinen laite, jota käytin säännölliseen
havaintotoimintaan oli Tähtikerho Järvenpään NOVA:n
Celestron C8 kaukoputki koulun tähtitornissa. Tuolla
putkella en kuitenkaan tehnyt kuin muutamia havaintoja.
Itse en juurikaan kohteita etsinyt, katselin muiden
näkökenttään hakemia tähtiä, komeettoja, planeettoja
sekä tietysti suurta rakkauttani Kuuta.
Ensimmäinen oma havintolaitteeni oli rippilahjaksi
saamani japanilainen 7X50 Panora-kiikari. Kiinnitin
kiikarit mikrofonin jalkaan mikkitelineen nipistimellä
ja lähdin tekemään havaintoja. Ei tuo viritys aivan
ohjesäännön mukainen ollut, mutta parempi, kun ei
mitään. Kyllä se kiikarin heiluntakin rauhoittui,
kunhan vain jaksoi odottaa. Myöhemmin sain
kiitoslahjaksi pieniltä tähtitiedeoppilailtani sovitteen
kamerajalustaa varten. Kiikari on koko ajan perusvaruste
havaintojen tekemisessä sekä loma- että leirireissuissa.
 Kesällä -87 pakkasin laukkuni ja lähdin Moskovaan kesähommiin.
Tuolla Metropol-hotellin työmailla tutustuin hyvinkääläis mieheen
nimeltä Ilja. Iljalla oli ollut reissussa jo useamman vuoden ja
kävi Suomessa kerran kuussa, tuoden mukanaan mitä vain tarvitsi
tai sai muutettua täällä rahaksi. Kotiuduttuani kesän jälkeen en
kuullut Iljasta mitään runsaaseen vuoteen, kunnes seuraavana
syksynä hän soitti ja kutsui kylään. Iljasta oli tullut pienen
vauvan isä ja reissaaminen saisi vähentyä. Teen ja lohiaterian
jälkeen juttelimme niitä näitä menneistä, kunnes hän tarjosi
minulle ostettavaksi neuvostoliittolaista Mizar-kaukoputkea.
Ilja kertoi koonneensa putken vain kerran, tarkastaakseen, että
kaikki osat olivat tallella. Sitten hän oli pakannut sen takaisin
isoon harmaaseen vanerilaatikkoonsa. Mizar maksoi tonnin. Olin
opiskelijana täysi tyhjätasku, mutta onneksi silloinen morsiameni
Marja oli jo vakituisesti töissä ja lainasi tuon maagisen summan.
Marjasta tuli myöhemmin rouva Salo ja vippi on edelleen maksamatta.
Mizar on sittemmin raahautunut lukuisia kolhuja saaden ja
maalipinnan lähes menettäneenä erilaisiin tapahtumiin ja
pienten koululaisten iloksi leirikouluihin ja teemailtoihin.
Aina ei isoa putkea voi kuitenkaan pakata mukaan, ei vähiten
Mizarin 20 kilon painon vuoksi. Niinpä kävin helmikuulla -91
ostamassa Anttilasta pienen 300/50mm linssiputken. Jalustahan
oli tietysti susi jo syntyessään, mutta kierre täsmäsi ja pienellä
viilaamisella putken sai kiinni videojalkaan. Etuna pelkän
kiikarin käyttöön verrattuna oli tietysti vaihdettava suurennus
mutta myös keveys. Myöhemmin väsäsin putkeen pienen sovitteen ja
kiinitin sen Mizarin päälle.
|