TuikahduksiaTuikahduksiaTuikahdukset-palstalle tulevat jutut olen koonnut lukuisista eri lähteistä. Vuosien mittaan merkittävin uutisten toimittajani on ollut Helsingissä asuva äitini Tanja Nives, jonka lähettämää materiaalia palstalla on käytetty eniten ja pisimpään. Lehteen tulevat tuikahdukst valitsee Valkoisen kääpiön päätoimittaja - viimeksi Joonas Lyytinen. Artikkelien lähteet on mainittu kunkin artikkelin lopussa. Olen tehnyt lisäyksiä, muutoksia, korjauksia ja kommentteja teksteihin. Nämä ovat - edellistä numeroa lukuun ottamatta - näkyneet hakasulkeisiin merkittyinä, koska tavallisia sulkeisia on käytetty jo alkuperäisissä teksteissä ja olen halunnut erottaa omat kommenttini niistä.
Valitettavasti viime numerossa päätoimittajamme siivosi nämä merkkini pois, joten lukijalle jäi epäselväksi mikä osa tekstiä oli alkuperäistä ja mikä minun lisäämääni. Pyydän anteeksi tästä mahdollisesti aiheutunutta sekaannusta ja toivon, että jatkossa tämä omaksumani [hakasulku]-linja jatkuu ja jatkan kirjoittamista tälle palstalle.
(Alexander Nives)
Muodostelma koostuu 27.000 galaksista ja sen säde on noin 290.000 miljoonaa valovuotta. Helena Di Nella Lyonin observatoriosta kertoi. Galaksit koostuvat suuresta määrästä tähtiä ja planeettoja [!!].
"Nykyiset teoriat maailmankaikkeuden rakenteesta eivät selitä näin suurta galaksien joukkoa, joten teoreetikoilla on nyt paljon töitä", Di Nella sanoi. Tähän asti on tiedetty, että galaksit muodostavat yhtenäisiä rykelmiä ja pintoja. Di Nellan mukaan eri pinnoista on nyt onnistuttu muodostamaan yhtenäinen kuvio.
Ranskalaisten tutkijoiden ryhmä keräsi tietoja sekä pohjoiselta että eteläiseltä tähtitaivaalta, minkä jälkeen tiedot mallitettiin kolmiuloitteiseksi tehokkaan tietokoneen avulla. Di Nellan mukaan oma galaksimme eli Linnunrata sijaitsee tässä suuressa muodostelmassa sen reunalla. Mittasuhteiltaan löydetty muodostelma on kuin nyrkinkokoinen pallo kuutiometrin kokoisessa maailmankaikkeudessa, fyysikko Warrick Crouch sanoi. Hänen mukaansa nyrkinkopkoisen muodostelman sisällä oma Linnunratamme taas on kuin sokerinjyvä.
(HS)
Kun aika lopulta jättää viimeisestäkin Apollo-astronautista, ainoa kouriintuntuva todiste ihmisen vierailusta toisella taivaankappaleella saattaa olla kuukivet, joita tuotiin Maahan vuosien 1969 ja 1973 välisenä aikana. Kaikkiaan Kuusta tuotiin 380 kiloa kiveä ja sitä hienompaa kuuainesta. Uusia vastaavia kuulentoja ei ole luvassa lähivuosina.
Ensimmäinen miehitetty tutkimusmatka Kuun pinnalle tehtiin 16.-20.7.1969, mutta vielä nytkin Apollo-astronauttien keräämiä kuunäytteitä tutkii 65 tiedemiestä eri puolilla maailmaa [mm. Birger Wiik Suomessa]. Kuun pinnalta poimitut pikkukivet ovat harvinaisempia kuin timantit ja Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa vartioi niitä tarkemmin kuin kultaa Houstonissa.
Kuukivet kertovat oman tarinansa Kuun synnystä ja aurinkokuntamme alkuhetkistä. "Jälkeenpäin ajatellen on lähes huvittavaa, miten vähän ihmiset tiesivätKuusta", Nasan kuunäytelaboratorion johtaja James L. Gooding sanoo. "Oli runsaasti teoriota, eikä tietoa ollenkaan. Nyt näytteet kertovat meille Kuun historiasta muutamia perustekiöitä, mutta tietämyksessä on vielä suuria aukkoja".
Tutkimustyö siis jatkuu. Linda Watts leikkaa kuukivistä näyteviiluja [juusto höylä iskee sielläkin!]. Työ on hidasta ja perusteellisempaa kuin timantinleikkaus. Yhteensä 54:stä kivisydän näytteestä enää neljä on avaamatta Yhdysvalloissa.
(HS)
Komeetan osasen tai meteoriitin jättiläismäinen törmäys Maahan 530-luvulla on saattanut mullistaa merkittävästi ihmiskunnan historiaa, uusi tieteellinen tutkimusaineisto kertoo.
Maahan mahdollisesti iskeytyneen taivaankappaleen [Asterixin & kumpp. pelko ei siis sittenkään ollut aiheeton!] arvioidaan olleen samaa suuruusluokkaa kuin juuri Jupiteriin törmänneen komeetta Shoemaker-Levy9:n sirpaleet.
Arkeologien ja muiden tiedemiesten tutkimusten mukaan vuosien 534 ja 535 tienoilla tapahtuneen törmäyksen vaikutukset edesauttoivat vanhan ajan kulttuurin lopullista tuhoa ja keskiajan alkamista. Yleisesti keskiajan sanotaan tosin alkaneen jo yli sata vuotta aikaisemmin. Ilmastolliset tiedot ja historialliset viittaukset osoittavat yhtäpitävästi, että 530-luvun puolivälissaä Maassa tapahtui suunnaton onnettomuus, joka samensi ilmakehän pitkäksi aikaa luoden ns. ydintalveksi kuvatun tilanteen. [Lisätietoa asiasta: HS 29.7.1994].
(HS)
Hubblen havainto täydentää tietoa, jonka mukaan toisella Jupiterin kuulla, Europan naapurilla Ganymedeksellä on myös happea, joka on havaittu viime vuonna maanpäällisillä kaukoputkilla. Ganymedeksellä ei todennäköisesti kuitenkaan ole ilmakehää, koska sen pinta on kylmempi kuin Europan. Sensijaan Ganymedeksen happi on todennäköisesti sitoutunut kuun pinnan vesijäähän.
(Internet)
(Internet)