Visuaalinen tähtiharrastus perustuu hyvin pitkälle havaitsijoiden väliselle luottamukselle. Tähtikartat ja -valokuvat ovat kaikkien aktiiviharrastajien saatavilla, ja olisi äärimmäisen helppoa katsoa näistä lähteistä himmeitä yksityiskohtia, joita voi lisätä omiin "havaintopiirroksiinsa". Jos havaitsijaa ei pidetä luotettavana, tai hän on jäänyt kiinni tämänkaltaisesta huijauksesta, havaintojen vertailu rehtien harrastajien tulosten kanssa on mahdotonta. Kukaan vakava harrastaja ei tietenkään halua näin riskeerata mainettaan, joten tämän tapainen huijaus on perin harvinaista.
Ylimääräisten yksityiskohteiden lisäys voi olla myös tahatonta. Ihmisen silmä elimenä ei juuri "näe" mitään, koko verkkokalvon lähettämien impulssien käsittely tapahtuu aivoissa, ja tämä käsittely vasta mahdollistaa näköaistimuksen. Jos näin ei olisi, ei näkemään voisi oppia, vaan havaintokokemuksella ja harjaantuneisuudella ei juuri olisi vaikutusta tuloksiin. Jokainen pitempään tähtiä tiirannut voi todistaa tämän vääräksi, katsokaapa niitä omia ensimmäisiä havaintopiirroksia, ja verratkaa viimeisinpiin - ero on häkellyttävä. Tämä aivojen suuri vaikutus näkemiseen saattaa häiritä objektiivista havaitsemista. Jos olet katsonut valokuvaa tai toisen harrastajan piirrosta kohteesta jota olet ryhtymässä havaitsemaan, helposti tiedostamatta etsit samat yksityiskohdat jotka olet juuri nähnyt. Kun muistat miltä kohteen "tulisi" näyttää, saatat tiedostamattasi nähdä sen haluamallasi tavalla.
Mitä voit tehdä mahdollisimman objektiivisen lopputuloksen saavuttaaksesi? Älä katso kuvia havaintosuunnitelmassasi olevista kohteista ennen kun olet katsonut niitä putken läpi. Valokuvat ovat hyviä apukeinoja jälkitarkastukseen. Raportoi vain kohteista, jotka olet varmasti nähnyt, "varmasti" käsitetään yleensä vähintään kolmeksi välähdykseksi. Jos sinulla on aikaa voit varmistella näkemääsi pidempäänkin. On paljon suurempi nautinto, kun voi olla varma näkemästään, ilman kalvavaa epävarmuutta siirtä oliko piirtänyt HST:n, NOT:in tai jonkun kuuluisan havaitsijan näkemää.
Joonas Lyytinen