Vihdoinkin matkalle
Me jyväskyläläiset lähdimme 8.7.1994 AD Ranskaa kohti; Rikun porukka oli lähtenyt jo viikkoa aikaisemmin, sillä he menivät aluksi Suomesta lautalla Saksaan, Saksasta Pohjois-Ranskaan, sieltä Englantiin ja Englannista Puimicheliin (huh,huh). Minun ja Arton lentomatka sujui huomattavasti yksinkertaisemmin: ajoimme aluksi Helsinki-Vantaan lentoasemalle, sieltä lensimme Pariisiin ja sitten lensimme jälleen eteenpäin Marseilles'hin.
Saavuimme illalla noin klo 22.00 paikallista aikaa Marseillen lentokentälle, joka vaikutti aika autiolta siihen aikaan illasta. Saimme jonkin aikaa etsiä omia matkatavaroitamme, tosin syynä oli mitä ilmeisimmin se, että etsimme tavaroitamme väärältä liukuhihnalta. Yövyimme ensimmmäisen yön Marseillen lentokenttä-hotellissa, joka oli ihan mukava paikka. Aamulla söimme aamupalan ja lähdimme autovuokraamolle. Vuokraamosta olivat loppuneet varaamamme halvimman hintaluokan autot, joten saimme hintaluokkaa kalliimman auton ilman lisäveloitusta. Autossa kaikki oli sähköistä ja digitaalista; jopa peilien hienosäätö tapahtui penkkien välisestä "joystickista" vääntelemällä, tosin kuljettajan puoleinen peili ei toiminut lainkaan.
Puimichel, täältä tullaan
Lähdimme autovuokraamosta kohti Puimicheliä, tosin oiken tien löysimme vasta jonkin aikaa moottoritiellä harhailtuamme. Puimicheliin piti mennä Oraison-nimisen pikkukaupungin halki. Itse Puimichel oli varsin pieni noin 100 asukkaan kylä, joka sijaitsi hieman yli 700 metrin korkeudella merenpinnasta.
Meidän piti vielä Puimichelissä löytää tähtiharrastusyhdistys Assosiation Newton 406, joka omisti paikkakunnan isot putket. Ajoimme kylää ympäri ja katselimme paikkoja sillä silmällä, että jos jossain sattuisi olemaan yhdistyksentoimitila. Hetken ajeltuamme näimme tähtitornin. Tornin vieressä oli vaja, jossa oli erinäisiä optiikan valmistamiseen liityviä työkaluja. Nousimme autosta ja menimme tornille, jonka pihassa oli paikan isäntä Dany Cardöen. Juttelimme Danyn kanssa hetken, ilmoitimme muun muassa olevamme niitä suomalaisia tähtiharrastajia, joille putki oli varattu. Dany kysyi, haluaisimmeko käydä observatoriossa sisällä ja vastaus oli tietysti myönteinen. Kun astuimme sisälle observatorioon, huomasimme 1-metrisen newtonin valtavan koon, onhan putkella massaa sentään 3 tonnia. Putki sijaitsi observatorion 2. kerroksessa, jonne piti kiivetä tikkaita pitkin. Metrisessä putkessa käytettiin jalustana ns. hevosenkenkä pystytystä, joka tosiaan oli kuvaava nimi jalustalle.
Assosiation Newton 406
Observatoriossa vierailtuamme etsimme yhdistyksen talon, jonne Dany neuvoi meille tien, muuten taloa olisi ollut miltei mahdoton löytää. Oven vieressä luki todella pienessä kyltissä Ass. Newton 406! Talo oli vanha lato, joka oli kunnostettu asuintaloksi. Olosuhteet siellä olivat melko askeettiset, mutta ruoka erinomaista.
Odottelimme Rikun autolla tulevaa porukkaa koko päivän, mutta he tulivat juuri ennen ruokailua, noin kymmenen aikoihin. Selityksenä oli se, että porukka oli ajanut useita kertoja talon ohi. He eivät luultavasti olisi olleet perillä vielä seuraavanakaan päivänä , ellemme Arton kanssa olisi seisoneet ulkona ja seuranneet illan hämärtymistä.
Ensimmäinen havaintoyö
Noin kaksi tuntia kestäneen ruokailun jälkeen pääsimme kylläisinä lähtemään observatoriolle. Ensimmäisenä yönä meillä oli käytössä 'vain' 52-senttinen newton Arton Celestron 5 putken lisäksi. Sää oli aivan loistava, rajamagnitudi oli noin 6.5-7.5 luokkaa, mutta silti horisontti ei ollut aivan pimeä. Sadan kilometrin päässä sijaitsevan miljoonakaupungin, Marseillen, valot "paistoivat" horisonttiin, eivät kuitenkaan kovin korkealle. 52-senttisellä newtonilla bongailimme useita kohteita kuluvan yön aikana. Ensimmäisenä yönä tosin piirsin vain yhden havainnon, planetaarisesta sumusta NGC 6369:stä. Käytin 468 kertaista suurennusta, ja kohde oli ihan kiva.
Heräsimme seuraavana iltapäivänä tuossa yhden - kahden välillä. Päätimme lähteä meidän hienolla vuokra-autollamme tutustumaan Ranskan maisemiin. Autoon tuli myös Rikun porukka, kävimme muun muassa Ranskan Grand Canyonilla, joka oli todella valtava, mutta tuskin veti vertoja jenkkiversiolle. Ajelimme joka päivä johonkin, seuraavana päivänä kävimme, tosin vain minä ja Arto, tutustumassa ranskalaisiin observatorioihin. Kävimme Hautes provencen ammattilaisobsevatoriossa, jonne pääsimme sisään hetken aikaa purnattuamme. Tässä minun "loistavasta" Ranskan taidostani oli suurta hyötyä. Kävimme myös lukuisissa muissa obsevatorioissa.
Yö metrisellä Newtonilla
Seuraava yö sitten olikin jo metrisellä putkella, kello kahdesta eteenpäin. Sitä ennen teimme havaintoja 52-senttisellä. Kyseisenä yönä bongailtiin taas lukuisia kohteita. Tein havainnon 52-senttisellä pallomaisesta tähtijoukosta M 28:sta, joka näkyi tosi upeasti. Pari ranskalaista tähtiharrastajaa tuli ihmettelemään sitä, että piirsin kohteen, sillä he kertoivat, että Ranskassa ei tehdä piirroshavaintoja muuta kuin satunnaisesti. Ranskalaisten ensimmäiset kommentit olivatkin ooh, aah -tyyppisiä, kun he näkivät havaintoni taskulampun valossa. Metrisen operaattorit olivat varsinaisia toheloita, he kysyivät heti aluksi, haluaisimmeko katsella Saturnusta! Se kuulosti meistä aika mauttomalta ja Rikukin oli räjähtää moisesta kysymyksestä. Kerroimme, että aioimme havaita himmeitä IC ja NGC galakseja,jolloin operaattoreilta oli tippua silmät päästä. Havaitsin himmeän IC galaksin M13 vierestä. Putki liikkui hyvin 3-tonnia painavaksi putkeksi, vain yhden meistä piti aina roikkua putkessa kiinni!
Kolmantena ja viimeisenä yönä ehdimme avata 52-senttisen observatorion, kun taivas meni pilveen. Tosin ennen nukkumaan menoa tutustuimme belgialaiseen tähtiharrastajaan, joka havaitsi satelliitteja omalla tietokoneohjatulla kaukoputkellaan.
Puimichelin jälkeen
Rikun porukka lähti Suomeen heti Puimichelin öiden jälkeen. Me Arton kanssa jäimme tutustumaan Ranskaan, sillä kotimaan lentoon oli viisi päivää aikaa. Kävimme Puimichelin jälkeen mm. Mont Chiran vuoren observatoriossa, jonne pääsimme käveltyämme 10 km. Observatoriossa ei ollut ketään, mikä lievästi ilmaistuna otti hieman päähän.
Matkustimme myös Monacoon, Italiaan San Remoon ja yövyimme eräässä pienessä taiteilijakylässä.
Nizzan observatoriot ja "mad scientist"
Kävimme myös Nizzassa ja Nizzan observatoriossa. Observatoriolla oli myös toinen paikka omistuksessaan eräällä vuorella, jossa tehtiin interferometrisia tutkimuksia, eli mitattiin esim. lähitähtien kokoa. Vuorelle mennessämme kävimme myös harrastusobservatoriossa, jossa oli 60-ja 30-senttinen Newton-putki. Kyseisen paikan omisti konkurssin tehneen tietokonefirman omistaja, joka näytti hieman A. Einsteiniltä, hän saikin "Mad Scientist" -lempinimen. "Mad scientist" koetti hajottaa auringon valoa spektriksi prisman ja linssiputken avulla, pöytää vasten - se näytti todella psykedeeliseltä. Aluksi hän ei puhunut englantia, mutta kuultuaan meidän olevan Suomesta hän kertoi, kuinka hän itse oli ollut Suomessa parikymmentä vuotta sitten. Hän myös kertoi meille paikkoja, joissa oli matkustellut, kun oli käynyt Suomessa. Kysymykset olivat seuraavanlaisia: "You know Pele?", hetken mietittyämme hän kirjoitti nimen paperille, paikan nimeksi selvisi Pello, myös Kilpisjärven "mad scientist" lausui Kappasjappa, joten yhdistämiseen kului hieman aikaa. Saimme paikassa kuitenkin juotavaa ja matka jatkui. Viimeisen iltamme vietimme Marseille'ssa, etsimme myös havaintopaikan parinkymmenen kilometrin päästä. Tein havaintoja Laguuni-sumusta, M8:sta ja Trifidi- sumusta, M20:sta. Bongailin myös paperille asti avonaisen joukon M25:n. Havaintopaikka oli aivan tien vieressä, tosin vain yksi auto meni ohi ja sekin kääntyi takaisin pysähdyttyään havaintopaikalle hetkeksi ihmettelemään minua, kun piirsin jotain kohdetta. Nukuimme kyseisenä yönä 2 tuntia, koska lentokone lähti kello neljän maissa.
Matka oli loistava ja ajattelimme tehdä ensi vuonna samanlaisen. Toivottavasti Siriuksesta silloin osallistuu enemmän kiinnostuneita...