Auringonpimennys oli jäädä pilvien taakse
Vuosituhannen viimeinen pimennys
Jani Helander
Pimennysnäytös Kesätorilla
Vuosituhannen viimeistä täydellistä auringonpimennystä oli odotettu kauan, sillä kerrankin sen täydellinen pimennysvyöhyke pyyhkäisisi satoja miljoonia ihmisiä vilisevän Keski-Euroopan pää ltä. Vaikka meillä Suomessa ei saatukaan ihailla pimennyksen täydellisistä hetkistä vuoden 1990 tapaan, laittoi se silti väkeä liikkeelle. Riihimäellä pimennystä seurattiin yhdistyksen yleisönäytöksessä Välik adun Kesätorilla, jonne innokkaimmat tulivat seuraamaan tapahtumaa. Tapahtuma sai monet vanhemmat ihmiset muistelemaan vuoden 1945 täydellistä auringonpimennystä Suomessa keskellä kirkasta kesäpäivää. Myös Kanta-Hämeen lintumiehet kävivä tutustumassa tähtikaukoputkiin. Putkien parissa tapahtumassa pääasiallisesti touhusivat Kaipaisen Jorma, Siltainsuun Markku sekä Helanderin Jani sekä muutama muukin jäsen piipahti paikalla. Mukanaan heillä oli myös omaa kalustoaan. Yleisölle jaettiin lainaksi hitsauslaseja pimennyksen turvallista seuraamista varten, jotta silmävaurioita ei ainakaan täällä syntyisi.
Mikä pimensi mitäkin...
Yksi harmittavimmista tämänkertaisen pimennyksen piirteistä oli pilvisyys, jonka repeilyä jännättiin niin Riihimäellä kuin muuallakin Suomessa. Syvimmän vaiheen lähestyessä alkoi uhkaavasti jo tulemaan tihkusadetta taivalta, joka osaltaan pelästytti ihmisiä pois. Mutta kuin taivaan lahjana syvimmän vaiheen aikana osittain pimentynyt aurinko pilkahti pilvien takaa muutaman minuutin jaksois sa, ja yleisö ja harastajat saivat sitä, mitä olivat odottaneetkin. Huvittavinta päivän tapahtumissa oli Riihimäen Sanomien toimittajan käyminen tilaisuudessa. Toimittaja kun kävi juuri ennen kuin pi lvisyys hieman hälveni. Siten koko kaupunki sai seuraavana päivänä lukea, miten synkät pilvet peittivät pimennyksen täysin. Muuten tilaisuus meni nappiin, ensi kerralla vain sitä kirkasta taivasta enemmän...
Eurooppalainen täyspeitto
Monet suomalaiset harrastajat suuntasivat kulkunsa täydelliselle pimennysvyöhykkeelle keskiseen Eurooppaan. Vaihtoehtomaita oli monia; Ranska, Saksa, Itävalta, Unkari, Romania,... joista suomalaisittain suosituin taisi olla Unkari, jonka suurimman järven, Balatonin, ympärille eri retkikunnat - Ursan, Jyväskylän Siriuksen ja Hyvinkään Polariksen - olivat keskittyneet. Kuuleman mukaan myös pari riihimäkeläistäkin oli Polariksen reissulla. Ja yleisesti ottaen paikallisyhdistysten matkoilla oli eniten "ulkopaikkakuntalaisia". Netissä ja lehtien sivuilla on saatu katsella pimennysmatkalaisten valokuvia ja havaintokertomuksia todisteena siitä, etteivät arvokkaat matkat hukkan menneet. Ainakin Ursan toimistossa oli pimennyspäivänä vilinää, kun kaupunkilaiset ostivat pilvin pimein mylar-kalvoa.
Kuvatekstit: Kuva1: Pimentynyt aurinko pilkahti esiin pilven raosta. Kuva2: Pimennyskansa oli innoissaan. Viimeinkin pimennys näkyi! Kuva3: Digi-kameralla 50-kertaa suurentavan MTO 500-systeemini läpi kuvattuna. Kuvausaika klo 14.27 valotus n. 1/500 s.