Kertomus eräästä syyskuisesta havaintoillasta Hausjärvellä
Kuuhullut Piiritornilla
Jani Helander

Tähtijoukko valloittaa tornin

Kerhomme syyskausi oli taas alkanut pimeneviä iltoja odotellen, jotta kerhon kalustolla päästäisiin taas tositoimiin tähtitaivaan alle. Yleensä yhdistyksemme kerhoillat hujahtavat mielenkiintoisten juttujen tai projektien saattelemina, mutta tänä iltana oli jotain erikoista ilmassa: Aurinko laskisi jo sopivan aikaisin, ja kelistäkin näytti tulevan selkeä. Ensimmäinen kunnon havaintokeskiviikko saattaisi olla edessä!

Kerholle oli kokoontunut taas reilusti porukkaa; Markku, Jorma, Kati, Jani sekä Sankalan Jari. Ja kun aurinko alkoi laskea puoli kahdeksan maissa, kasattiin havaintovälineitä autoihin ja karautettiin autokaravaani kohti Piiritornia. Paikanpäällä kasattiin sitten putkistoa tornin ylätasanteelle. Mukana oli kerhomme 400-millinen linssiputki sekä Jorman protuberanssiputki muunnettuna tavalliseksi linssiputkeksi.

Oi täysikuu...

Kun kello alkoi olla yli iltakahdeksan, horisontin peittäneen pilviverhon takaa voimistui valonsäteiden loisto. Ja pian sen jälkeen pilvenreunan takaa paljastui kaistale komean kelmeää ja kirkasta täysikuuta. Aivan heti ei Kuu kokonaisuudessaan pilven takaa paljastunut, vaan nousi hitaasti kohti muuten selkeää taivasta. Sitä havaittiinkin ahkerasti molemmilla linssiputkilla, joiden läpi allekirjoittanut otti muutaman kuukuvan digikamerallaan Jari toi mukanaan tornin omat kiikarit, joilla päästiin ihailemaan kuuta; ne kun antoivat molemmille silmille täyteläisen katselunautinnon jalustan ollessa tukena.

Ja illan edetessä myös planeettaparivaljakko koillisella taivaalla eli Jupiter ja Saturnus tarjosivat kuineen mielenkiintoista seurattavaa kaikilla välineillä. Edellä mainittujen kohteiden havaitseminen ja mahdollinen kuvaaminen onnistuvat kyllä tornista; rakennelma ei tärise hirvittävästi jos malttaa olla aloillaan valotuksen aikana. Pitkät valotukset tahtovat juuri edellisen takia vesittyä pahasti.

Ilta alkoi hämärtyä, kun polkua pitkin tornille kömpi lisää "kuuhulluja". Aivan lähellä Lavinnon puolella asuva Lönnrotin Kai sieltä saapui. Keskustelu siirtyi komeassa syysillassa revontuliin - ja niiden kannalta hyvinkin ajankohtaiseen aiheeseen - nimittäin revontulten ääniin, joita Kai vakuutti kuulleensa kotipihallaan komean näytelmän yhteydessä.

"Ei kai siellä sauna pala..?"

Jonkun aikaa mieltä kiehtoneet pari pystyssä vilkkuvaa valoa paljastuivat Lahden Tiirismaan torniksi, joka korkealta paikaltaan näkyi tännekin asti. Keskellä illan pimeyttä alettiin ihmettelemään koillisen suunnassa roihunneita läheisiä liekkejä. Ei kai vaan jonkun sauna olisi kärähtänyt tuleen... Jari teki vielä tarkistussoitonkin eräälle sielläpäin asuvalle, mutta luultavimmin kyseessä oli pahnanpolttoa, kun tuli ruihusi niin tasaisen varmasti. Illan mittaan Kati käväisi vielä pikkuveljensä Kallen kanssa ihailemassa syksyistä yötaivasta. Mutta kello riensi jo kymmeneen, ja väsymys alkoi painaa harrastajia, joten putket kasattiin ja mukava syksyinen havaintoilta jäi odottamaan jatkoa.

  Etusivulle