Peilinhiontaa kellarissa
Jani Helander
Viime vuoden puolella alkunsa saanut projekti kaukoputken rakentamisesta on vihdoin alkanut ja on hyvässä vauhdissa. Kertauksena menneestä, että loppusyksyllä saatiin yhdistykselle suuri määrä peilien tekemiseen vaadittavaa tarpeistoa, ja tämän vuoden helmikuussa päästiin puheista tekoihin. Koska peilien hiominen oli nykyaktiiveille kokonaan uusi aluevaltaus, kysyttiin vanhalta tekijältä Kylmälän Heikiltä oppia ensimmäisen peilin suunnittelussa. Heikki neuvoi aloittamaan mahdollisimman pienellä peilillä, jotta perustekniikka tulisi tutuksi. Neuvojen pohjalta laskettiin kaavoilla, millainen kuoppa peiliin tarvitsisi hioa, jotta haluttu polttoväli saataisiin. Samalla materiaaliksi valittiin aihiokokoelmasta 11,5 senttimetrin levyiset lasiset kiekot, joilla olisi hyvä harjoitella. Työtilaksi vallattiin Mäkikujan tyhjänä oleva kellarin pannuhuone, jossa Jorma Kaipaisen johdolla ryhdyttiin peilin hiontaan.
Ensimmäinen peili muotoutuu
Hiomista varten on oma korkean jakkaran tapainen pukki, jonka päälle toinen kiekoista kiinnitetään. Itse hiominen tapahtuu juuri hankaamalla kiekkoja toisiaan vasten. Alustaan kiinnitettyä kiekkoa hierotaan päällimmäisellä aihiolla työntäen ja pyörittäen sitä tasaisin vedoin käsissä samalla pyörien hiljalleen pukin ympäri. Tästä päällimmäisestä aihiosta syntyy juuri haluttu koveran muotoinen peili, vastakappaleesta puolestaan tulee kupera. Peilin hiomiseen tarvitaan kahden aihion lisäksi myös eri karkeuksisia hiomajauheita, joita hionnan edetessä käytetään suuremmasta karkeudesta hienompaan. Käytettävät karkeudet tapauksessamme olivat 120-600 (lukemat jauhehiukkasten määrinä mittayksiköllä). Aloituskarkeuden ollessa suuri aihioiden työstämisestä kuului aikamoinen rahina, joka vaimeni karkeuden hienotessa. Hiomajauhetta (piikarbidia) laitettiin muutaman minuutin hiomisen jälkeen yhdessä veden kanssa, ja muutaman lisäksen jälkeen peiliaihio pestiin juoksevalla vedellä ja vietiin valon äärelle suurennusluupilla tarkistettavaksi, oliko hionnan aikana syntynyt pahoja naarmuja.
Myös muutaman kerran tarkistettiin työstettävän peilin polttoväli, joka laskuvirheen takia osoittautuikin muodostuvan puolta pienemmäksi kuin oli suunniteltu. Mutta onneksi oli kyseessä vasta harjoituskappale. Tästäkin riippumatta hiontaa jatkettiin ja siirryttiin aina vain hienompaan jauheeseen, joka märkänä muistutti lähinnä savea. Nyt pinnalla mahdollisesti näkyvät naarmut ja kuprut olisi saatava eliminoitua.
Hiontaprojektin viimeistelyvaihetta, kiillotusta, on myös tehty. Tässä työvaiheessa työstökiekon päälle valettiin pikialusta (jonka muotoon saaminen kävi yrityksen ja erehdyksen kautta), jolla peili kiillotetaan ceriumoksidin avulla.
Projekti jatkuu...
Peiliä on hiottu nyt suurella hartaudella kevään ajan jopa parina iltana viikossa, ja yhdistyksemme tekninen siipi on aktivoitunut niin merkittävästi, että sitä voitaisiin sanoa jo jaostoksi. Samalla mukavuudet ovat lisääntyneet, kun hiojat ovat päässeet keittelemään työn lomassa kahvit. Toiminnassa on pyörinyt aktiivisesti Jorman lisäksi Markku, Jani sekä Heikki. Työn edistymistä voi seurata myös netissä kotisivuillamme