Peilinhiontaa kellarissa
Jani Helander
Viime vuoden puolella alkunsa
saanut projekti kaukoputken rakentamisesta on vihdoin alkanut ja
on hyvässä vauhdissa. Kertauksena menneestä, että
loppusyksyllä saatiin yhdistykselle suuri määrä peilien
tekemiseen vaadittavaa tarpeistoa, ja tämän vuoden helmikuussa
päästiin puheista tekoihin. Koska peilien hiominen oli
nykyaktiiveille kokonaan uusi aluevaltaus, kysyttiin vanhalta
tekijältä Kylmälän Heikiltä oppia ensimmäisen peilin
suunnittelussa. Heikki neuvoi aloittamaan mahdollisimman
pienellä peilillä, jotta perustekniikka tulisi tutuksi.
Neuvojen pohjalta laskettiin kaavoilla, millainen kuoppa peiliin
tarvitsisi hioa, jotta haluttu polttoväli saataisiin. Samalla
materiaaliksi valittiin aihiokokoelmasta 11,5 senttimetrin
levyiset lasiset kiekot, joilla olisi hyvä harjoitella.
Työtilaksi vallattiin Mäkikujan tyhjänä oleva kellarin
pannuhuone, jossa Jorma Kaipaisen johdolla ryhdyttiin peilin
hiontaan.
Ensimmäinen peili muotoutuu
Hiomista varten on oma korkean jakkaran tapainen pukki, jonka
päälle toinen kiekoista kiinnitetään. Itse hiominen tapahtuu
juuri hankaamalla kiekkoja toisiaan vasten. Alustaan
kiinnitettyä kiekkoa hierotaan päällimmäisellä aihiolla
työntäen ja pyörittäen sitä tasaisin vedoin käsissä
samalla pyörien hiljalleen pukin ympäri. Tästä
päällimmäisestä aihiosta syntyy juuri haluttu koveran
muotoinen peili, vastakappaleesta puolestaan tulee kupera. Peilin
hiomiseen tarvitaan kahden aihion lisäksi myös eri
karkeuksisia hiomajauheita, joita hionnan edetessä käytetään
suuremmasta karkeudesta hienompaan. Käytettävät karkeudet
tapauksessamme olivat 120-600 (lukemat jauhehiukkasten määrinä
mittayksiköllä). Aloituskarkeuden ollessa suuri aihioiden
työstämisestä kuului aikamoinen rahina, joka vaimeni karkeuden
hienotessa. Hiomajauhetta (piikarbidia) laitettiin muutaman
minuutin hiomisen jälkeen yhdessä veden kanssa, ja muutaman
lisäksen jälkeen peiliaihio pestiin juoksevalla vedellä ja
vietiin valon äärelle suurennusluupilla tarkistettavaksi, oliko
hionnan aikana syntynyt pahoja naarmuja.
Myös muutaman kerran tarkistettiin työstettävän peilin polttoväli, joka laskuvirheen takia osoittautuikin muodostuvan puolta pienemmäksi kuin oli suunniteltu. Mutta onneksi oli kyseessä vasta harjoituskappale. Tästäkin riippumatta hiontaa jatkettiin ja siirryttiin aina vain hienompaan jauheeseen, joka märkänä muistutti lähinnä savea. Nyt pinnalla mahdollisesti näkyvät naarmut ja kuprut olisi saatava eliminoitua.
Hiontaprojektin viimeistelyvaihetta, kiillotusta, on myös tehty. Tässä työvaiheessa työstökiekon päälle
valettiin pikialusta (jonka muotoon saaminen kävi yrityksen ja
erehdyksen kautta), jolla peili kiillotetaan ceriumoksidin
avulla.
Projekti jatkuu...
Peiliä on hiottu nyt suurella hartaudella kevään ajan jopa parina iltana viikossa, ja yhdistyksemme tekninen siipi on aktivoitunut niin merkittävästi, että sitä voitaisiin sanoa jo jaostoksi. Samalla mukavuudet ovat lisääntyneet, kun hiojat ovat päässeet keittelemään työn lomassa kahvit. Toiminnassa on pyörinyt aktiivisesti Jorman lisäksi Markku, Jani sekä Heikki. Työn edistymistä voi seurata myös netissä kotisivuillamme