Lintuharrastajan optiikkaa
Jani Helander

Lauantaina 23. huhtikuuta oli mahdollisuus tutustua lintuihin ja niiden harrastamiseen, kun Kanta-Hämeen Lintutieteellinen yhdistys järjesti tapahtumapäivän Tervakosken lähellä sijaitsevalla Toivanjoen lintutornilla. Tilaisuus veti heti aamukuudesta alkaen paljon kiinnostunutta väkeä seuraamaan siivekkäiden eläinten elämää, ja paikalla heitä opasti joukko alan harrastajia kertoen, mistäpäin luontokohteita kannatti etsiä. Ja löytyihän niitä, ainakin kun seurasi ahkerimpien havaitsijoiden lajihavaintovihkon nopeaa täyttymistä.

Valovoima on tärkeää

Mutta miten lintuharrastajien käyttämä optiikka eroaa tähtiharrastajien vastaavasta? Ehkä suurin ero tähtikiikareihin ja -kaukoputkiin on valovoiman määrä. Tähtiharrastajan optiikassa valovoiman määrä riippuu sen käyttötarkoituksesta (esimerkiksi kuvatessa valovoimainen putki valottaa filmin nopeammin), mutta luontoa havaitessa valovoima on elinehto. Ja hieman vilkuillessani harrastajien putkia, kiilsi linssien päällä aika paksut värikalvot; sekin lisää niiden tehoa. Kun puhe siirtyi havaintovälineiden suurennoksiin, kertoi tornipäivää vetänyt Matti Aaltonen lintuharrastajien käyttävän yleensä putkissaan 30-60-kertaisia suurennoksia. Ja koska maakaukoputkissa on yleensä kiinteät okulaarit, toimii suurentaminen zoomilla. Myös keskinkertaisella kiikarilla pääsee hyvin lintuja havaitsemaan. Keskimääräinen suurennos niissä on 10-kertainen, sillä suurempi alkaa haitata käsien tärinän johdosta havaintoja sen lisäksi, että kuvakenttä alkaa pienentyä. Koska tavallinen jalusta on kiikaroidessa usein vain rasitteena, on avuksi olemassa käsijalustoja, joilla vapaa havainnointi sujuu näppärämmin.

  Etusivulle