Risto Heikkilä luennoi Riihimäellä
Jani Helander
Syvällisen taivaan tietoniekan oppitunti
Keskiviikkona 1. maaliskuuta saatiin Riihimäellä kuulla luento suoraan suomalaisen tähtiharrastuksen huipulta, kun forssalainen ansioitunut syvän taivaan havaitsija ja harrastaja Risto Heikkilä kertoi Betlehemin tähdestä. Luento pidettiin Riihimäen seurakunnan lähetysillassa, jonne lääninrovastina toimiva Heikkilä oli kutsuttu kertomaan iltamien aihepiiriin verrattuna eksoottisesta harrastuksestaan. Myös Tähtitieteellinen yhdistys oli kutsuttu tilaisuuteen, ja paikalle ennättivät Markku ja Jani. Vaikka tapahtuma sattuikin päällekäin kerhoillan kanssa, oli luennoitsija kuitenkin sen verran harvinainen vierailija paikkakunnallamme, että sen iltaisesta ohjelmasta ei ollut epäillystä.
Ennen varsinaista illan aihetta Risto täsmensi kuulijoille
maailmankaikkeuden mittasuhteita. Esimerkkinä hän käytti,
miten yhden nollan poisjättäminen tai lisääminen vaikuttaa
radikaalisti kohteiden etäisyyteen. Eli jos aurinkomme etäisyys
olisi yhtä nollaa pienempi, palaisimme tuhkaksi ja jos nollaa
suurempi, jäätyisimme hetkessä.
Pohdintaa Betlehemin tähdestä
Illan aihe oli Betlehemin tähti; aihetta oli tilaisuuden luonteen vuoksi hieman romantisoitu, mutta tämän länsimaisen maailmankatsomuksen kulmakiven aikaisia saloja luodittiin kuitenkin tutkittuun tietoon pohjautuen. Heikkilä kertoi nykyaikaisessa raamatuntutkimuksessa löytyneen kaksi oletettavaa vuotta Jeesuksen legendaariseksi synnyinvuodeksi - vuodet 3 tai 2 eaa. Tämä oletus perustuu lähinnä evankeliumien tulkintaan Herodeksen kuolinhetkestä, koska hänen kerrotaan määränneen alle 2-vuotiaat poikalapset tapettavaksi. Silloin siis Jeesuksen ja hänestä aiheutuneen kohun synty olisi tapahtunut korkeintaan kaksi vuotta ennen käskynantoa. Herodes kuoli hieman käskynantonsa jälkeen, ja koska aikaa ja tapahtumia merkittiin muistiin suhteessa eri luonnonilmiöihin, historiallisista kirjoituksista on selvinnyt Herodeksen kuolinajankohdan ajoittuneen kuunpimennyksen ja pääsiäisen väliin. Ainoa tällainen mahdollisuus osuu vuodelle 1 eaa. Eräät tutkijat ovat mielestään pystyneet juutalaisia tapoja ja aikalaisten kirjoituksia tutkimalla määrittämään jopa kuolinpäivän 28. päivälle tammikuuta vuonna 1 eaa.
Koska Jeesuksen synnyinhetki on saatu rajattua parin vuoden sisään, astuu Betlehemin tähti kuvaan. Siis Jeesuksen synnyinhetkellä näkyi taivaalla jotain erikoista, mutta mitä? Jos pysytään tieteellisissä tosiasioissa, vahvoja vaihtoehtokandidaatteja löytyy ainakin pari.
Jupiter ja Venus ongelman ratkaisu ?
Vahvin selitys Betlehemin tähdelle ovat tapaukset, kun kaksi planeettaa ovat taivaalla lähekkäin. Kirkkaimman planeettakaksikon muodostavat Jupiter ja Venus, ja mainittujen vuosien aikana nämä planeetat olivat kahdesti lähekkäin; 12.8. v. 3 eaa aamutaivaalla ja 17.6. v. 2 iltataivaalla. Jälkimmäiseen tapaukseen löytyy myös raamatullinen viite; Jeesusta tavattiin kutsua "Juudaan jalopeuraksi". Jupiter oli vuonna 2 eaa juuri Leijonan eli Jalopeuran tähdistössä. Kyseisenä vuonna Jupiteriin liittyy myös yhteneväisyys jouluevankeliumista tuttuun lauseeseen, "kun tähti pysähtyi Betlehemin yllä". Nykytutkimuksessa tämä pysähtyminen onkin tulkittu tähtitieteelliseksi termiksi, sillä Jupiterin liikkuminen suhteessa taustatähtiin pysähtyi vuonna 2 eaa 23. joulukuuta kuuden päivän ajaksi. Johdonmukaista siinä suhteessa, että juutalaisten hanukka-juhla on 25. joulukuuta, josta meidän joulunviettomme periytyy.
Tämä planeettojen "pysähtyminen" on näennäistä ja johtuu todellisuudessa Maan kierrosta auringon ympäri, jolloin Jupiterin asema taivaalla muuttuu. Mutta mikä sai yleensäkin tarinoiden tietäjät lähtemään matkaan ja Herodeksen neuvonantajineen tuntemaan asemansa uhatuksi? Oliko vallalla olleiden astrologisten tulkintojen mukaan kyseinen tapahtuma jotenkin erityinen, siinä riittää vielä selvitettävää.
Tieteellinen maailmankuva tukee uskontoa
Tullessaan esitelmässään loppuun Heikkilä kertoi hieman uskonnon ja tieteen suhteesta. Korkeasta kirkollisesta asemastaan johtuen häneltä on usein kysytty, kuinka hän saattaa olla kiinnostunut niinkin kylmän tieteellisestä harrastuksesta kuin tähtitiede. Epäilijöilleen Heikkilä onkin sanonut, ettei Raamatun ja tieteen tarvitse olla keskenään ristiriidassa. Laajentuneen maailmankuvamme ja kristillisen elämänkatsomuksen yhteen sovittaminen on itse asiassa hyvin yksinkertaista; nykytieteen huima kehitys vain korostaa entisestään luojan mahtavuutta, pohti Heikkilä perin uskonnollisesti. Ja mitä tulee Raamatun eeppisiin tulkintoihin luonnonilmiöistä ja ympäröivästä maailmankaikkeudesta Heikkilä korosti tieteellisten tosiasioiden lahjomattomuutta lopuksi todeten: "Jääpähän vähemmän selittelyn varaa".
Uusi kirja joulukuussa
Lopuksi Ristolta riitti vielä aikaa paikallisille harrastajille. Lyhyessä juttutuokiossa hän kertoi olevansa menossa maaliskuun lopulla Australiaan erään paikallisen harrastajan kutsumana reilun viikon mittaiseen supernovajahtiin. Mutta on Risto ehtinyt illan aiheeseen enemmänkin perehtyä, sillä ensi joulukuussa olisi tulossa ulos hänen kirjoittamansa kirja Betlehemin tähdestä ja sen tutkimuksesta. Riston aikaisempaan tuotantoon kuluu mm. Ursan Syvä taivas -kirja. Hän pitää Tähdet ja avaruus -lehdessä saman nimistä palstaa.