Klikkaa
kuvaa!
Professori Saarikko esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Tähtitieteellinen yhdistys Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsenlehti 4/2002
Hyvää Joulua ja tähtikirkasta tulevaa vuotta kaikille Pyrstön lukijoille!
Sisältö:
YHDISTYSASIAA
Puheenjohtajan palsta
Syyskokous
TAPAHTUMAKALENTERI
Esitelmät
Kevätkokous
Kerho, pikkujoulu ja kurssi
Anteeksipyyntö
Kirkkonummen Komeetan talvileiri
ESITELMÄLYHENNELMÄT
Esitelmä satelliiteilla tehtävästä
avaruustutkimuksesta
Esitelmä tähtien synnystä
Maailmankaikkeus
Tähtitaivas talvella 2002-2003
Syysristikon ratkaisu
Villen havainnointia
Mikon havainnointia
Deep sky -tapaaminen 2002
Lastenkerho
Kerhokirjaston uutuuksia
Tietokilpailu
Lukijan kysymys
Luettua
Tähtitaivaskurssi
Tähtitieteellinen yhdistys Kirkkonummen Komeetta. ry
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen:
YHDISTYSASIAA
Syyskokouksessa päätettiin, että jatkan puheenjohtajan palstan kirjoittamista ensi vuonnakin. Kiitos luottamuksesta. Muuten hallitus uudistui melkoisesti. Pidän tätä enemmän vastuun laajenemisena kuin vaihtumisena. Pitkään mukana olleet aktiivit keskittävät tarmonsa omimmiksi kokemilleen toiminta-alueille ja samalla tuoreet voimat pääsevät mukaan päätöksen tekoon. Hallituksen kokoukset ovat avoimia jäsenille. Tähän asti ne on pidetty kerhoiltojen yhteydessä, joten muutkin, kuin valitut toimihenkilöt ovat saaneet äänensä kuuluville. Päätökset tietysti tehdään pykälien ja kerhon sääntöjen mukaan.
Syyskuussa tehtiin välitilinpäätös 31.7. tilanteen mukaan ja tarkasteltiin toimintasuunnitelman toteutumista. Ei siksi, että kerhon taloudessa tai toiminnassa olisi ilmennyt ongelmia, vaan jotta varmistetaan oikea jatkosuunta. Kun tietää missä on, on helpompi suunnistaa eteen päin. Toiminta ja talous ovat oikealla mallilla.
Pitkään jatkunut kaukoputken rakennushanke on saanut uutta puhtia. Peiliä on hiottu talkoilla muutamia kertoja ja jos hyvin käy, tämä osuus valmistuu ennen lehden ilmestymistä. Sen jälkeen on tietysti vielä paljon tekemistä. Tähän projektiin kannattaa osallistua. Talkoissa tutustuu muihin jäseniin ja samalla voi auttaa konkreettisesti. Ei haittaa, vaikka ei teleskoopeista mitään ymmärtäisikään. Joku muu ymmärtää. Toivottavasti.
Havaintopaikan etsintä etenee. Hyvällä paikalla on ristiriitaisia vaatimuksia; lähellä kerholaisten massakeskipistettä, tie ja sähkö vieressä, mutta mahdollisimman vähän valosaastetta. On selvä, että joudumme tekemään kompromisseja. Tällä hetkellä kartoitetaan Volsin länsipuolisia kunnan maita.
Komeetan ensimmäiset talvipäivät ovat tammi-helmikuun vaihteessa koulujen kesäsiirtolassa. Lähdetään joukolla mukaan ja tuodaan ystävät ja kylänmiehetkin. Tehdään tästä perinne.
Jarmo Helle
Kokous pidettiin 12.11 koulukeskuksessa marraskuun esitelmän jälkeen. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Jarmo Helle.
Kokouksessa hyväksyttiin hallituksen esittämä toimintasuunnitelma ja talousarvio.
Jäsenmaksut ovat ensi vuonna (kuten tänäkin vuonna):
17 euroa yli 25-vuotiailta
tätä nuoremmilta 9 euroa
perhejäseniltä 4 euroa
yhteisöjäseniltä 35 euroa
kannatusjäsenten 150 euroa
Seuraavaksi vuodeksi valittiin hallitukseen puheenjohtajaksi Jarmo Helle ja muiksi jäseniksi Seppo Linnaluoto, Seppo Ritamäki, Merja Heger ja Ville Marttila. Ensimmäiseksi varajäseneksi valittiin Kaj Wikstedt ja toiseksi varajäseneksi Raoul Kempe.
Tilintarkastajiksi valittiin Matti Paavola ja Hannu Hongisto sekä heidän varamiehekseen Markku af Heurlin.
TAPAHTUMAKALENTERI
18.12. (keskiviikko) klo 18.30 dosentti Merja Tornikoski TKK:n Radiolaboratoriosta esitelmöi aiheesta "Antennit kohti avaruutta - kuinka tutkitaan kvasaarien kuisketta ja auringon jyminää". Esitelmässä kerrotaan, minkälaista tähtitieteen tutkimusta voidaan tehdä radioteleskoopeilla ja esitellään erityisesti Metsähovin radiotutkimusasemalla Kirkkonummella tehtävää tutkimusta. Lisäksi esitel mässä kurkistetaan radioastronomian lähi tulevaisuuteen eli antenneihin Andien vuoristossa ja Maan kiertoradalla sekä niiden antamiin uusiin huimiin mahdollisuuksiin.
Joulukuun esitelmä järjestetään yhdessä Kirkkonummen Kansalaisopiston kanssa.
21.1. (tiistai) klo 18.30 professori Paavo Castrèn
esitelmöi aiheesta ”Planeetat ja antiikin mytologia”.
Planeettojen nimillä on takanaan vuosituhantinen historia, joka
ulottuu aina Kaksoisvirran maiden kulttuureihin saakka. Sieltä tieto
ja nimet ovat kulkeutuneet Kreikan ja Rooman välityksellä osaksi
eurooppalaista kulttuuria. Koska viikonpäivät ovat saaneet alun
perin nimensä planeettojen ja niihin yhdistettyjen jumalolentojen
mukaan, joudumme joka päivä tekemisiin tämän vuosituhantisen
tradition kanssa. Myös astrologia saa selityksensä siitä,
että taivaankappaleet kuviteltiin alkuaan jumalolennoiksi. Useimmat
antiikin oppineista suhtautuivat siihen kuitenkin yhtä torjuvasti
kuin nykyinenkin tiede. Siitä huolimatta suuri yleisö on aina
halunnut horoskooppinsa ja ollut valmis niistä maksamaankin.
Esitelmöitsijä on klassillisen filologian professori (emeritus)
Helsingin yliopistossa.
18.2. (tiistai) klo 18.30 dosentti Tapio Markkanen Helsingin yliopistosta esitelmöi aiheesta "Tähtitiedettä Itämeren piirissä - liikkuvuutta ja yhteistyötä halki vuosi satojen".
Suomalaiset ovat keskiajan lopulta saakka tuoneet Euroopan yliopistoista tietoa tähtitieteestä ja opettaneetkin sitä. Tutkimus yhteistyöhön meiltä on osallistuttu 1700-luvun puolivälistä lähtien. Itämeren ympärysmaiden tähtitieteilijät liikkuivat 1800-luvulla maasta ja tähtitornista toiseen. Nykyisin tähtitieteellinen yhteistyö on maailmanlaajuista, ja suomalaisille tähtitieteilijöille avautuvat maailman parhaat tutkimusmahdollisuudet. Esitelmä siirtyi esitel möitsijän sairauden takia.
Tammi-helmikuun esitelmät rahoittaa Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta.
Esitelmäpaikka on Kirkkonummen koulu keskuksen Kirkkoharjun (yläasteen) koulun auditorio aivan Kirkkonummen keskustassa Haagantien lähellä (puhelinkartta 22, ruutu 57-70).
Kirkkonummen Komeetan sääntömääräinen kevätkokous on 18.2.2003 klo 18.30 pidettävän esitelmän jälkeen Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Päätetään mm. toiminta kertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksymisestä.
Kerho kokoontuu maanantaisin klo 18 Ljunghedan seurantalolla osoitteessa Vanha Heikkiläntie 64 noin kilometri Kirkkonummen keskustasta itään.
Komeetan pikkujoulu lauantaina 7.12. n. klo 18 - 23. Markku af Heurlinin kotona n. 2,8 km Volsintietä koilliseen osoitteessa Samkullantie 6.
Lastenkerho kokoontuu tiistaisin klo 18.30 Kirkkonummen keskustassa Mäkituvan tiloissa osoitteessa Kuninkaantie 5-7 A. Kevätkauden aloituspäivä tiistai 14.1. klo 18.30.
8.1.-5.3. Fil. kand. Seppo Linnaluoto: Tähtitieteen kurssi, Kirkkonummen Kansalaisopisto. Kurssi on keskiviikkoisin klo 18-19.30 Kirkkonummen keskustassa.
ANTEEKSIPYYNTÖ
Tämä Pyrstö on jouduttu tulostamaan mustavalkoisena sekä nitomaan totutusta poiketen. Tähän on jouduttu aikataulujen vuoksi. Tulevana vuotena on harkittava lehden painattamista kopioinnin sijaan. Taiton ja ulkoasun kannalta se olisi hyvä ratkaisu.
Heikki Marttila
Kirkkonummen Komeetan talvileiri
Porkkalanniemellä Lillkanskogin kesäsiirtolassa 31.1.-2.2.2003
Alustava ohjelma, muutokset todennäköisiä:
Perjantai 31.1.2003
16:00 LEIRI ALKAA
Majoittuminen
Tilojen valmistaminen luentoja yms. varten
18:00 JÄRJESTÄJÄN INFO Aarno Junkkari & Jarmo Helle
19:00 - HAVAINTOTOIMINTAA
Huonon sään varaohjelmana luento
18:00-21:00 SAUNA
20:00 ILTAPALA, MAKKARAN PAISTOA
21:00 URSAN VIDEO/ELOKUVA
Lauantai 1.2.2003
8:00-11:00 AAMIAINEN
10:00-10:30 LEIRIN AVAUS, JÄRJESTÄJÄN INFO Aarno Junkkari & Jarmo Helle
11:00 Luento 1 – Tähtitieteen harrastaminen ?
12:00-13:30 LOUNASTAUKO
13:30 Luento 2 – Syvän taivaan havaitseminen ?
14:30 Luento 3 – Muuttuvien tähtien havaitseminen, Aarno Junkkari
15:00 KAHVITAUKO
16:00 Luento 4 – Kotitietokone tähtiharrastuksen apuna, Mika Latokartano
17:00 Luento 5 – Tähtivalokuvaus, Ville Marttila
18:00- HAVAINTOTOIMINTAA TÄHTITAIVAAN KUVAAMISTA
Huonon sään varaohjelmana lennot klo 18.00 ja 19.00
18:00-21:00 SAUNA
20:00 ILTAPALA, MAKKARAN PAISTOA
21:00 URSAN VIDEO/ELOKUVA
Sunnuntai 2.2.2003
8:00-11:00 AAMIAINEN
11:00 HAVAINTOJEN KOKOAMINEN
KUVANKÄSITTELY Mika Latokartano (?)
12:00-13:00 LOUNASTAUKO
13:00 Luento 6 – Aihe auki
14:00 LEIRIN PÄÄTÖS, JÄRJESTÄJÄN INFO Aarno Junkkari & Jarmo Helle
15:00 SIIVOUS JA LEIRIN PURKU Kaikki
16:00 LEIRI PÄÄTTYY
Leirillä ei ole järjestettyä ruokailua vaan jokainen huolehtii itse ruokailustaan Käytettävissä on keittiö ja astioita sekä mikroaaltouuni ja kylmäkaappi/jääkaappi
Osallistumismaksut, alustavat:
Yhdistyksen jäsen, alle 25 vuotta tai perhejäsen, 1 euro
Yhdistyksen jäsen, 25 vuotta täyttänyt, 2 euroa
Muut, alle 25 vuotta, 2 euroa
Muut, 25 täyttänyt, 4 euroa
Ennakkoilmoittautuminen mahdollisimman pian, sähköpostiosoitteeseen:
Kirkkonummen.Komeetta@ursa.fi
ESITELMÄLYHENNELMÄT
Esitelmä satelliiteilla tehtävästä avaruustutkimuksesta
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli syyskuussa vuorossa professori Heimo Saarikko Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitokselta. Hän esitelmöi 24.9.2002 satelliiteilla tehtävästä avaruustutkimuksesta. Esitelmää kuulemassa oli 22 henkeä. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta.
Klikkaa
kuvaa!
Professori Saarikko esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Tekokuiden avulla voidaan tehdä havaintoja ilmakehän ulkopuolelta, mutta edelleen suurin osa havainnoista tehdään maanpinnalta. Ilmakehä haittaa monin tavoin havaintoja, ja suuri osa säteilystä ei lainkaan läpäise ilmakehää, mm. gamma-, röntgen-, ultravioletti- ja infrapunasäteily. Myös näkyvää valoa kannattaa havaita ilmakehän ulkopuolelta, kuten Hubble-avaruusteleskoopin menestystarina osoittaa.
Tekokuiden rakentaminen ja lähettäminen avaruuteen maksaa paljon. Esitelmöitsijän mukaan satellitit maksoivat ennen noin miljoona markkaa kilolta, nyt pikemminkin miljoona euroa kilolta. Siksi tekokuun massa pyritään minimoimaan sekä samoin tehonkulutus. Joidenkin laitteiden tehonkulutus on luokkaa 0,001 wattia.
Ongelmana on myös suuret lämpötilaerot. Auringon puolella lämpötila on helposti +300 astetta celsiusta, varjon puolella taas -250 astetta. Samaten satelliitin lähettäminen avaruuteen on kova kokemus, jolloin se kokee suuria kiihtyvyyksiä.
SOHO-luotain
Esitelmöitsijä kertoi tarkemmin SOHO (Solar and Heliospheric Observatory) -luotaimesta. Se on ESA:n ja NASA:n yhteishanke. ESA:n tehtävänä oli satelliitin suunnittelu ja rakentaminen, NASA:n sen lähettäminen ja operoiminen. Satelliitti lähetettiin 2.12.1995. Suunnittelussa ja rakentamisessa oli mukana 250 tiedemiestä 15 maasta.
Klikkaa
kuvaa!
SOHO-luotain. Kuva SOHO.
SOHO on avaruudessa maapallon ja Auringon välillä 1,5 miljoonan km päässä. Avaruusaluksen kokonaismassa on 1610 kiloa. Satelliitin tehtävänä on tutkia Aurinkoa sen ytimestä koronan ulko-osiin saakka, sekä aurinkotuulta.
Suomalaiset mukana
Yksi SOHO:n kokeista on ERNE (Energetic and Relativistic Nuclei and Electron experiment), joka tutkii Auringosta ja Linnunradasta peräisin olevia suurienergisiä hiukkasvirtoja. Hankkeen päävastuullinen on Turun yliopisto. Laitteessa on kaksi sensoria, LED (Low energy detector) ja HED (High energy detector).
Klikkaa
kuvaa!
Aurinko SOHO:n kuvaamana 30.9.2002. Kuva SOHO.
Toinen SOHO:n laitteista on SWAN (Solar Wind Anistropies), joka havaitsee aurinkotuulta. Hankkeessa on mukana Ilmatieteen laitos Helsingistä.
Tulevaisuuden hanke on eurooppalainen SMART-1, jossa ovat mukana Ilmatieteen laitos Helsingistä ja Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitos. SMART-1 pitäisi lähettää tämän vuoden lopulla avaruuteen. Kiertoradalla kytketään toimintaan ionimoottori, ja puolentoista vuoden kuluttua satelliitti saavuttaa Kuun ja asettuu sen kiertoradalle.
Auringon kehitys
Esitelmöitsijä näytti avaruusluotaimella Auringosta otetun röntgen(emissio)kuvan. Aurinko on syntynyt noin viisi miljardia vuotta sitten tähtienvälisestä pilvestä. Sen jälkeen Aurinko on kirkastunut noin kolmanneksen verran. Keskustassaan se tuottaa energiaa muuttamalla vetyä heliumiksi.
Kun noin viiden miljardin vuoden kuluttua vety loppuu Auringon keskuksesta, se paisuu satakertaiseksi ja siitä tulee punainen jättiläinen. Lopulta tähden kuuma ja tiivis keskusta puhaltaa ulko-osat ympäröivään avaruuteen. Tätä välivaihetta sanotaan planetaariseksi sumuksi. Jäljelle jää valkoinen kääpiö, kun ympäröivä kaasupilvi on hävinnyt. Valkoisella kääpiöllä ei ole energianlähteitä jäljellä, joten se jäähtyy vähitellen.
Nykyään Auringon aktiivisuus vaihtelee jaksottain, joista tunnetuin on noin 11 vuoden jakso. Sen mukana vaihtelevat magneettiset myrskyt.
Seuraavaksi esitelmöitsijä puhui suurenergia-astrofysiikasta, jossa erittäin kuuma kaasu säteilee röntgensäteilyä. Esitelmöitsijä käsitteli myös kysymystä, onko Linnunradan keskustassa massiivinen musta aukko sekä kosmologiaa.
Loppukeskutelussa esitelmöitsijä kertoi, että yliopistoille on tulossa oikein lakiin kirjattava yhteiskunnallinen tehtävä. Hän rohkaisi kuulijoita ottamaan yhteyttä yliopisto-opettajiin kaikenlaisten mieleen tulevien kysymysten tiimoilta.
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli lokakuussa vuorossa Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksen tutkija fil. maist. Asko Palviainen, jonka esitelmän aiheena oli Tähtien synty Linnunradan tason ulkopuolella. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmää kuulemassa oli noin 50 henkeä.
Klikkaa
kuvaa!
Fil. maist. Asko Palviainen työskentelee Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella.
Tähtien syntyalueet ovat keskittyneet Linnunradan kierteishaaroihin. Esitelmässä kerrottiin, voiko tähtiä syntyä myös muualla, siis Linnunradan tason ulkopuolella ja poikkeavatko siellä olevat fysikaaliset olosuhteet.
Tähtien synty
Nykyisen käsityksen mukaan tähdet saavat alkunsa suurissa, tiheissä tähtienvälisissä pilvissä, joita sijaitsee eniten Linnunradan kierrehaaroissa. Pilvi alkaa painovoimansa vaikutuksesta kutistua ja jakautua pienempiin osiin. Havainnot näyttävät osoittavan, että tähdet eivät synny yksinään, vaan suurempina joukkoina. Nuoria tähtiä nähdään runsaasti avoimissa tähtijoukoissa ja löyhissä assosiaatioissa. Näihin kuuluu tyypillisestijoitakin satoja tähtiä, jotka ovat syntyneet suunnilleen yhtä aikaa.
Vaikka tähtienvälisten pilvien luhistuminen on periaatteessa hyväksytty selitys tähtien synnylle, prosessin yksityiskohdissa on vielä paljon selvittämistä. Painovoiman aiheuttamaa kutistumista vastustavat mm. pilven pyöriminen, kaasun paine ja magneettinen energia. Myöskään kutistumisen alkusyystä ei ole varmuutta. Suosituin mahdollisuus on tiheysaaltoteoria. Sen mukaan Linnunradassa etenee tiheysaalto, joka puristaa tähtienvälistä kaasua kokoon kierrehaarojen sisäreunoissa. Tiivistymisen alkusysäyksenä voi olla myös vieressä oleva laajeneva ionisoituneen vedyn alue tai supernovaräjähdys. Myös pilvien törmäys voi olla syynä.
Klikkaa
kuvaa!
Asko Palviaisen luentoa Kirkkonummella kuunteli 50 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.
Sinisten tähtien ongelma
Tähdet siis normaalisti syntyvät Linnunradan spiraalihaaroissa. Spiraalihaarat poikkeavat Linnunradan keskitasosta vain noin 200 valovuoden verran. Siniset tähdet ovat massiivisia ja lyhytikäisiä tähtiä. Ne elävät korkeintaan muutaman kymmenen miljoonaa vuotta. Kuitenkin sinisiä tähtiä on jopa noin 12 000:n valovuoden päässä Linnunradan keskitasosta. Ne eivät mitenkään ehdi elämänsä aikana niin kauas, jos ne ovat syntyneet Linnunradan tasossa.
Klikkaa
kuvaa!
Linnunrata on samankaltainen galaksi kuin kuvan galaksi NGC 4565, joka näkyy suoraan sivultapäin.
Ongelmaa on yritetty selittää usealla eri tavalla. Ensinnäkin voisi ajatella, että siniset tähdet olisivatkin jostain syystä huomattavasti vanhempia kuin teoria antaa. Toiseksi supernovaräjähdys olisi saattanut heittää tähdet kauas Linnunradan tasosta. Kolmanneksi tähdet olisivat todella voineet syntyä kaukana Linnunradan tasosta.
Tähtisumu IC2118A
Sitten siirryttiin tarkastelemaan sumua IC2118A, joka tunnetaan myös nimellä Witch Head Nebula (eli Noidanpääsumu). Se sijaitsee kaksi astetta länteen Orionin tähdistön kirkkaimmasta Rigel-tähdestä. Se on kirkas sumu, joka sisältää useita kometaarisia sumuja. Se on noin 800 valovuoden päässä meistä, ja sen etäisyys Linnunradan tasosta on lähes 400 valovuotta.
Orionin Rigel-tähti on samalla etäisyydellä ja siis todellisuudessakin lähellä sumua. Se siis vaikuttaa varmaankin sumuun.
Klikkaa
kuvaa!
Sumu IC2118 on Orionin tähdistössä.
Tähtisumu G110-13
Tämä sumu sijaitsee kaksi astetta pohjoiseen lambda Andromedae -tähdestä. Se on noin 1400 valovuoden päässä meistä ja yli 300 valovuoden päässä Linnunradan keskitasosta. Sumussa tai sen läheisyydessä on sinisiä tähtiä. Sumulla on kaksoisrakenne. Siinä on viileä ja harva pohjoinen ydin sekä kuuma ja harva eteläinen ydin. Se saattaisi olla törmäyksen synnyttämä.
Molempien pilvien rakenne poikkeaa Linnunradan tasossa olevista pilvistä. Tähän vaikuttaa vastasyntyneiden tähtien tähtituuli ja supernovaräjähdysten shokkirintama. Pilvi saattaa myös olla törmäämässä Linnunradan tasoon tai johonkin muuhun pilveen.
Ongelma siitä, voiko tähtiä syntyä Linnunradan tason ulkopuolella, jää siis ratkaisematta ja se kaipaa edelleen lisätutkimuksia.
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa varsinaisen esitelmöitsijän sairastuttua esitelmän piti Komeetan sihteeri, fil. kand. Seppo Linnaluoto. Hänen tutkintonsa pääaine oli tähtitiede ja hän piti esitelmän Maailmankaikkeudesta.
Johdanto
Esitelmöitsijä aloitti esittämällä väitteen, että maailmankaikkeus on hyvin yksinkertainen ja helposti ymmärrettävissä. Tilanne on ainutlaatuinen, maailmankaikkeus on mainiosti havaittavissa ympärillämme ilman apuvälineitäkin.
Klikkaa
kuvaa!
Fil. kand. Seppo Linnaluoto on Kirkkonummen Komeetan sihteeri.
Maailmankaikkeus koostuu tähdistä ja tähtienvälisestä aineesta, josta tähdet ovat syntyneet. Oma Aurinkomme on aivan tavallinen tähti.
Tähdet ovat ryhmittyneet suuriksi kokonaisuuksiksi, galakseiksi. Omaa galaksiamme nimitetään Linnunradaksi.
Tähtien ympärillä voi olla planeettoja. Planeetoilla voi olla elämää, kuten omalla maapallollamme.
Vaikeutena maailmankaikkeuden asioiden ymmärtämisessä ovat sen mittasuhteet, ilmiöiden pitkä kesto ja maailmankaikkeuden olosuhteet, jotka yleensä poikkeavat täysin Maa-planeetan pinnalla vallitsevista erikoislaatuisista olosuhteista.
Maailmankaikkeuden perusaskelmat
Esitelmöitsijä otti toiseksi lähtökohdaksi maapallon. Maa on planeetta, joka kiertää Aurinkoa. 8 muuta planeettaa kiertää samoin Aurinkoa. Jotkut planeetoista ovat suurempia ja jotkut pienempiä kuin Maa. Planeetat näkyvät siksi, että Aurinko valaisee ne, kun taas tähdet loistavat itse.
Kuu kiertää Maata ja se on meidän lähin naapurimme avaruudessa. Kuten planeetat, se näkyy siksi että Aurinko valaisee sen.
Aurinkokunta koostuu yhdestä tähdestä (Auringosta), yhdeksästä planeetasta ja lukuisista pienemmistä kappaleista. Aurinkokunta on meidän kotimme maailmankaikkeudessa ja se on ainoa syy, miksi se näyttää meistä niin tärkeältä.
Aurinko on tavallinen tähti. Se näkyy niin kirkkaana siksi, että se on hyvin paljon lähempänä kuin muut tähdet.
Tähdet ovat aurinkoja. Ne eivät kierrä meidän Aurinkoamme, vaan ovat hyvin kaukana aurinkokunnasta. Tähtitaivas näyttää muuttumattomalta siksi, että tähdet ovat hyvin kaukana toisitaan ja ne loistavat hyvin pitkään tasaisella valolla.
Linnunrata on tähtijärjestelmä, johon Aurinko ja aurinkokunta kuuluvat. Linnunradassa on useita satoja miljardeja muita tähtiä, joista lähin on 4 valovuoden päässä meistä.
Linnunradan kaltaisia tähtijärjestelmiä sanotaan galakseiksi. Ne ovat niin kaukana, että valon saapuminen niistä meille kestää miljoonia vuosia. Suomesta vain yksi galaksi ( Andromedan galaksi) näkyy juuri ja juuri paljain silmin, mutta kaukoputkella niitä näkyy hyvin runsaasti. Eteläisellä taivaalla näkyvät naapurigalaksimme Magellanin pilvet.
Tähdet kehittyvät
Tärkeä ominaispiirre maailmankaikkeudessa ovat sen kehitysilmiöt. Tähdet syntyvät, elävät ja kuolevat. Samoin galaksit muuttuvat ajan myötä. Jopa koko maailmankaikkeuskin kehittyy, mikä ilmenee avaruuden laajenemisena.
Maailmankaikkeuden täyttää hyvin harva aine, jota sanotaan tähtienväliseksi aineeksi. Tämän aineen pilvistä ovat tiivistymällä syntyneet maailmankaikkeuden perusyksiköt, tähdet.
Tähtien ympärillä voi olla myös planeettoja, mutta ne ovat tähtiin verrattuna hyvin pienikokoisia. Planeetat syntyvät tähden synnyn yhteydessä.
Oma tähtemme, Aurinko, on läpimitaltaan 109 kertaa Maan kokoinen ja sen massa on 330.000-kertainen.
Maa on täysin riippuvainen Auringosta. Ilman Aurinkoa Maa olisi kylmä, pimeä, täysin kuollut kappale.
Aurinko on normaali tähti. Tähdet ovat kuumia, kokonaan kaasumaisia kappaleita. Auringon pintana näemme sen kerroksen, jossa syvemmällä läpinäkymätön kuumempi ja tiheämpi kaasu muuttuu läpinäkyväksi. Tätä kerrosta, josta mm. näkyvä valo tulee, nimitetään fotosfääriksi.
Klikkaa
kuvaa!
Tähtiä ja tähtienvälistä ainetta 100 miljoonan
vuoden ikäisessä Plejadien
tähtijoukossa. Joukosta näkyy noin 7 tähteä paljain
silminkin.
Kaikki yötaivaalla paljain silmin näkyvät valopisteet ovat oman Aurinkomme kaltaisia tähtiä muutamaa planeettaa lukuunottamatta.
Tähden elämä on tasaisen vakaata niin kauan kuin sen keskusalueella riittää vetyä. Sen loputtua tähden heliumista koostuva ydin tiivistyy ja ulommat osat laajenevat erittäin paljon. Tähden läpimitta kasvaa suurinpiirtein 100-kertaiseksi. Tähteä sanotaan tässä vaiheessa punaiseksi jättiläiseksi.
Auringosta tulee punainen jättiläinen noin 5 miljardin vuoden kuluttua. Tällöin Aurinko haihduttaa vedet ja polttaa Maan pinnan. Elämä maapallolla käy mahdottomaksi.
Jos tähti on suhteellisen kevyt, kuten meidän oma Aurinkomme, sen kuuma ja tiivis keskusta "puhaltaa" harvat ulko-osat rauhallisesti ympäröivään avaruuteen. Tätä välivaihetta sanotaan planetaariseksi sumuksi. Keskellä on entisen punaisen jättiläisen tiivis keskus, jota aletaan sanoa ns. valkeaksi kääpiöksi, kun ympäröivä kaasupilvi on hävinnyt.
Valkoisella kääpiöllä ei ole enää mitään energianlähdettä jäljellä, joten se jäähtyy jatkuvasti hitaasti kylmemmäksi.
Valkoisten kääpiöiden ainetiheys on varsin suuri, lusikallinen sen ainetta painaa henkilöauton verran. Niiden massa voi olla korkeintaan 1,4 kertaa Auringon massa, suurempimassainen romahtaisi vielä tiiviimmäksi kappaleeksi. Valkoisten kääpiöiden läpimitat ovat muutamia tuhansia kilometrejä, siis samaa luokkaa kuin maankaltaisten planeettojen.
Raskaat tähdet päättävät päivänsä näyttävästi suurissa supernovaräjähdyksissä. Tähden ydin romahtaa äärimmäisen tiheäksi kappaleeksi ja tästä vapautuva energia räjäyttää tähden ulommat osat rajusti ympäröivään avaruuteen. Räjähtänyt tähti loistaa viikkoja yhtä kirkkaana kuin miljardit tavalliset tähdet.
Naapurigalaksissamme Suuressa Magellanin Pilvessä räjähti 24.2.1987 supernova. Se näkyi kuukausien ajan paljain silmin, vaikka se on meistä 170.000 valovuoden päässä.
Galaksit
Tähdet ja tähtienvälinen aine eivät ole tasaisesti jakaantuneet avaruuteen, vaan ne kuuluvat yleensä johonkin linnunratajärjestelmään eli galaksiin. Ne ovat samalla tavalla maailmankaikkeuden perusosia kuin tähdetkin.
Oma galaksimme on litteän kiekon muotoinen ns. spiraaligalaksi. Se rakentuu liki pallonmuotoisesta keskuspullistumasta, jossa on vain vanhoja, punaisia tähtiä ja spiraalihaaroista, joissa on myös nuoria tähtiä, jotka ovat äskettäin syntyneet tähtienvälisestä aineesta.
Klikkaa
kuvaa!
Linnunrata on samankaltainen galaksi kuin kuvan galaksi NGC 4565,
joka näkyy suoraan sivultapäin.
Mitä kauempana galaksit ovat toisistaan, sitä nopeammin ne näyttävät liikkuvan poispäin toisistaan. Näyttää siltä, että noin 15 miljardia sitten ainetiheys oli hyvin suuri.
Tämä ilmiö näyttää selittävän hyvin myös vedyn ja heliumin runsaussuhteen ja havaitun avaruuden taustasäteilyn.
Seppo Linnaluoto
TÄHTITAIVAS TALVELLA 2002-2003
Aurinko
Talvipäivänseisaus on 22.12. klo 3.14. Tällöin Aurinko on eteläisimmillään ja päivä on lyhimmillään maapallon pohjoisella puoliskolla.
Auringonpilkkujen määrä on lähtenyt laskuun.
Täysikuu on 19.12., 18.1. ja 17.2.
Kuu on lähellä Venusta ja Marsia 1.12. ja 30.12. Kuu on lähellä
Venusta 28.-29.1. Kuu on lähellä Marsia 27.1. ja 25.2.
Kuu on lähellä Jupiteria 23.-24.12., 19./20.1. ja 15./16.2.
Kuu on lähellä Saturnusta 19.-20.12., 15./16.1. ja 11.-12.2.
Merkurius ei näy Suomessa marras-helmikuussa paitsi joulun tienoilla iltataivaalla noin klo 16 aikaan. Merkurius on kauimmillaan Auringon suunnasta 26.12., jolloin sen suurin elongaatio on 20 astetta. Kiikarilla se saattaa näkyä.
Venus alkaa näkyä aamulla (noin klo 7) kaakkoisella taivaalla ennen auringonnousua marraskuun puolivälissä ja näkyy helmikuun alkuun saakka. Venus on planeetoista kirkkain. Venus on lähellä Marsia suunnilleen 25.11.2002-1.1.2003
Mars Mars näkyy aamutaivaalla. Mars nousee noin klo 5 idästä koko ajan marras-helmikuussa. Mars on enää vähän kirkkaampi kuin Pohjantähti.
Jupiter nousee koillisesta marraskuun puolivälissä n. klo 22, joulukuun puolivälissä n. klo 20 ja 10.1. n. klo 18. Oppositiossa Jupiter on 2.2.2003. Tällöin Jupiter nousee koillisesta Auringon laskiessa, on puolenyön aikaan ete lässä ja laskee luoteeseen Auringon noustessa.
Jupiter on Kravun ja Leijonan tähdistöjen rajamailla.
Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain (Venuksen jälkeen) planeetoista. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.
Saturnus nousee 20.11. n. klo 17 ja 5.12. n, klo 16. Saturnus on etelässä 20.11. n. klo 2, 20.12. n. klo 24, 20.1. n. klo 22 ja 15.2. n. klo 20. Saturnus on oppositiossa 17.12. Tällöin Saturnus nousee koillisesta Auringon laskiessa, on puolenyön aikaan etelässä ja laskee luoteeseen Auringon noustessa.
Saturnus on Härän tähdistössä lähellä Orionia.
Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamu yöstä.
Geminidit on vuoden aktiivisimpia meteoriparvia. Niitä näkyy 7.-17.12. Meteoreja näkyy runsaasti useina öinä. Suurimmillaan aktiivisuus on 14.12. klo 6.
Kvadrantideja näkyy 1.-5.1. Se on myös vuoden aktiivisimpia parvia. Maksimi on 3.1. klo 20. Huippuvaihe kestää vain muutamia tunteja.
Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa. Hämärän kääntyessä pimeäksi "Kesäkolmio", Joutsenen, Lyyran ja Kotkan päätähtien muodostama laaja kuvio on vielä korkealla lounaassa.
Iltayöstä talven kirkkaat tähdistöt ovat jo korkealla kaakossa. Kirkas Orion suorine vöineen on jo korkealla. Kaksosten tähdistö on jo hyvin havaittavissa. Aivan etelässä on Härän tähdistö. Härästä löytyy kaksikin paljain silmin näkyvää avointa tähtijoukkoa: Hyadit sekä Plejadit eli Seulaset.
Otava (Iso Karhu) on koillisessa. Idästä on nousemassa Leijonan tähdistö.
Tammikuussa Etelä-Suomessa on pimeää 14 tuntia. Tänä aikana tähtitaivaan ilme ehtii muuttua täydellisesti. Illansuussa länteen ja luoteeseen laskevat tähtikuviot ehtivät jälleen nousta ennen aamunkoittoa.
Iltayön taivasta hallitsevat kirkkaat talven tähdistöt. Orionin tähdistö on talvitaivaan kaunistus. Sen keskellä on kolmen tähden muodostama suora rivi, Orionin vyö. Vyön linjaa vasemmalle alaviistoon loistaa Sirius, koko taivaan kirkkain tähti. Se on väriltään valkoinen, mutta matalalla ollessaan se ilma kerrosten vaikutuksesta tuikkii kaikissa sateenkaaren väreissä.
Linnunrata kulkee taivaalla luoteesta Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian, Perseuksen ja Ajomiehen kautta. Leijona on jo idässä kokonaan näkyvissä.
Helmikuussa yöt alkavat jo selvästi lyhentyä. Etelä-Suomessa on kuun alussa pimeää noin 13 tuntia. Helmikuun lopussa pimeyden kesto on enää hieman alle puoli vuorokautta.
Mistä saa tietoa?
Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa:
http://www.ursa.fi/taivaalla/
Suomeksi kerrotaan kuukauden taivaasta myös osoitteessa:
http://www.astronetti.com/taivas/index.htm
Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdis tykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta.
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa vaikka Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto
Kaliforniasumu
Kaliforniasumu (NGC 1499) on saman tyyppinen sumu kuin edellisessä lehdessä esitelty Pohjois-Amerikka-sumu. NGC 1499 sijaitsee Perseuksen tähtikuviossa aivan tähden Xi Per vieressä. Visuaalisesti sumu on Pohjois-Amerikka-sumun tapaan erittäin hankala havaita visuaalisesti, mutta valokuvaamalla sumu saa daan näkyviin. Sumun suuren koon takia kuvaukseen käy myös lyhytpolttovälinen esim. 58mm objektiivi.
Avonainen tähtijoukko Mel 20
Avonainen tähtijoukko Mel 20 on aivan Perseuksen kirkkaimman tähden Mirphakin vieressä. Sen kirkkaus on 1,2 magnitudia (kirkkaus ei sisällä Mirphakin kirkkautta), joten se on helposti nähtävillä paljain silmin tai kiikareilla.
Kartta Perseuksen alueelta.
Kohde Kirkkaus (mag) Koko (1´ = 1/60°) NGC 1499 5 160,0'x 40,0' Mel 20 1,2 185,0'x 185,0'
Suodattimet
Kokeilin Pohjois-Amerikka-sumun kuvaukseen punaista B+W 090 light red -suodatinta. Ilman suodatinta taustataivaan valo tuli häiritsevästi näkyviin yli 5 minuutin valotuksessa (obj. 58mm, aukkosuhde 2,8, filmi KODAK EKTACHROME P1600 Professional Film (kehitys 1600)). Suodatinta käytettäessä 20 minuutin valotusta taustataivas oli vielä riittävän tumma, jotta sumu kunnolla erottuisi. B+W 090 vastaa Kodakin Wratten 25 suodatinta. Se päästää lävitseen aallonpituudet n. 570nm:stä ylöspäin. Mikäli suodattimen hankinta kiinnostaa suosittelisin vielä kapeakaistaisemman suodattimen hankintaa esim. Kodak Wratten 92. Suodattimen ei tarvitsisi läpäistä muuta aallonpituutta kuin 656,28nm, koska vetypilvet säteilevät juuri tällä aallonpituudella. Lisää tietoa suodattimista http://www.schneiderkreuznach.com/pdf_filterkatalog.htm
Ville Marttila
Messier havaintoja osa 3
Aloitin Messier kohteiden havainnoinnin 15.2.02 ja olen tähän mennessä bongannut 68 Messier-kohdetta. Niiden havaitsemisesta olen kerrottu edellisissä komeetanpyrstössä 1/2002 ja 2/2002. 42 Messier kohdetta on vielä näkemättä. Useimpien kohdalla syy on se, että ne sijaitsevat taivaalla niin alhaalla, että en ole päässyt niitä vielä katsomaan. Alla olevassa taulukossa on listattu tähdistöt, joissa on eniten Messier- kohteita.
Tähdistö Kohteita Nähtyjä Kohteita Havainnointi- yhteensä kohteita näkemättä kuukaudet Jousimies 15 0 15 8 Neitsyt 11 11 0 2-3 Bereniken hiukset 8 8 0 2-3 Käärmeenkantaja 7 4 3 4 Iso Karhu 7 7 0 11-3 Leijona 5 5 0 1-3 Ajokoira 5 5 0 2-3
Kohteita yhteensä - Messier-kohteiden lukumäärä kyseisessä tähdistössä.
Nähtyjä kohteita - tässä Messier-projektissa 21.8.02 mennessä näkemieni kohteiden lukumäärä.
Kohteita näkemättä - niiden kohteiden lukumäärä, joita en ole toistaiseksi nähnyt.
Havainnointikuukaudet - otollisimmat havainnointikuukaudet (huomioitu pimeys ja se onko kohde ylipäänsä riittävän korkealla näkyäkseen)
Taulukosta ilmenee, että elokuu on kiireistä aikaa Messier-havaitsijalle, koska silloin voi havainnoida Jousimiehessä olevia kohteita.
Havaintoja Kolsarissa 6.8.02
Kävin ulkona klo 22 toteamassa taivaan pilvettömyyden. Vega näkyi ainoana tähtenä taivaalla. Palasin ulos tuntia myöhemmin ja silloin näkyi paljaalla silmälläkin jo satakunta tähteä. Yritin alkajaisiksi kiikaroida Andromedan galaksin elliptisen seuralaisen M32, mutta en saanut sitä näkyviin vaikka Messieroppaassa se onkin luokiteltu helpoksi kohteeksi.
Sitten yritin katsoa Vegan läheltä Lyran rengassumun, mutta taivas oli edelleen sen verran valoisa,
Käänsin kiikareita edelleen reilusti alaspäin kunnes siellä näkyi pelkkää metsää. Sitten käänsin hiukan ylöspäin, jolloin aivan metsän rajassa kuvakenttään tuli kirkas yksittäinen tähti. Tarkastelin sen ympärillä olevia tähtiä kunnes varmistuin, että tuo kirkas tähti on Jousimiehen teekannun yläpuolella oleva
Yritin vielä katsoa siitä vierestä M23, mutta sen kohdalla oli edessä männynoksa. Hiukan vielä alempana olisi ollut kuuluisa Jousimiehen Teekannu-tähtikuvio, mutta meidän parvekkeelta katsoen sen yläosa jäi metsän taakse ja alaosa horisontin alapuolelle. Lopuksi yritin katsoa vielä Kotkan M16, jossa ovat nuo kuuluisat avaruusteleskooppi Hubblen kuvaamat ”Pillars of Creation” pölypilvet. Siinä kohtaa ei näkynyt mitään. Katsoin lopuksi vielä muutamia kaksoistähtiä ja lähdin sitten nukkumaan.
Hiidenmaa 9.8.02
Pystytimme Mikon ja Kaizun kanssa minun Helios Skylinerin ja Kaizun 8 tuumaisen kaukoputken. Ensiksi katsoin jo alkuviikolla Suomessa katsomani avonaisen tähtijoukon M11 eli Villihanhen. Tällä kertaa näky oli vielä upeampi. Hieman alempaa löytyi utuisena näkyvä avonainen tähtijoukko M26.
Sitten katsoin seuraavan avonaisen tähtijoukon M23. Siinä näkyi kymmenkunta erillistä tähteä vaikka M23 on Jousimiehessä ja näkyi siis erittäin alhaalla ja samealla taivaalla. M23sta lähtien oli helppo suunnata hieman ylempänä Jousimiehessä sijaitsevaan avonaiseen joukkoon M18, jossa näkyi myös muutamia erillisiä tähtiä. Siitä edelleen ylempänä näkyi loistelias hevosen kenkäsumu M17. Siinä näkyi useita kirkkaita tähtiä ja selväpiirteinen jakoavaimen muotoinen emissiosumu. Siitä edelleen ylempänä – juuri-ja-juuri Käärmeen tähdistön puolella - näkyi avonainen joukko M16 eli Kotkajoukko. Sitten katsoin vielä pallomaisen joukon M2 Vesimiehestä. Siinä näkyi muutamia erillisiä tähtiä.
Mannosen Mikko oli samaan aikaan suunnannut Kajn kaukoputken kohti kierregalaksia M33, jota en ollut onnistunut näkemään Kirkkonummen valosaasteisella taivaalla. Tällä kertaa M33 näkyi selvästi havaittavana ja kookkaana sumuläiskänä.
Hiidenmaa 10.8.02
Työlään tähtäämisen jälkeen onnistuin löytämään melko alhaalta Vesimiehestä himmeän ja pyöreän sumuläiskän M72. Sen vierestä löytyi huonosti näkyvä M73, joka muodostuu muutamasta tähdestä. Mikko suuntasi Kajn putken Perseuksessa sijaitsevaan planetaariseen sumuun M76 eli Pieni nostopainosumu. Suuremmalla suurennoksella katsottaessa se todellakin näytti Nostopainosumulta M27.
Klikkaa
kuvaa!
Mikko Olkkonen havaitsee Hiidenmaalla.
Sitten katsoin pyöreänä sumuläiskänä näkyvän pallomaisen joukon M15 Pegasuksesta. Olin jo etukäteen päättänyt, että katson tällä reissulla Andromedan galaksin elliptiset seuralaisgalaksit M32 ja M110. Jouduimme jonkin aikaa tähystämään sekä taivaalle, että karttojamme ennenkuin olimme aivan varmoja, että näimme molemmat galaksit.
Hiidenmaa 11.8.02
Mikko paikansi Kajn putkella kierteisgalaksin M74 Kalojen tähdistöstä. M74 oli melko alhaalla taivaalla ja niinpä se näkyi himmeänä pyöreänä sumuläiskänä ilman kierrehaaroja tai muita yksityiskohtia. Lopuksi katsoin omalla putkellani myöskin sumuläiskänä näkyvän pallomaisen joukon M75 Jousimiehestä.
Hiidenmaa 12.8.02
Viimeisenä iltana Hiidenmaalla en nähnyt enää uusia Messier kohteita. Katsoin jo aikaisemmin nähdyt ja parhaisiin Messier-kohteisiin lukeutuvat galaksit M101, M102 ja M106. Lyyran rengasta M57 katsottiin jokaisena iltana, kaikilla välineillä ja kaikilla suurennoksilla kyllästymiseen asti. Mikko installoi Kajn putkeen sarjaan 2kpl 2 kertaa suurentavia Barlow:ta ja niiden jatkoksi minun lyhyimmän okulaarini. Tuloksena oli huima 480-kertainen suurennos. Tällä konfiguraatiolla syntyi myös toinen ennätys: pienin näkökenttä mitä olen nähnyt. Tarken taminen ja kohteiden saaminen näkökenttään hankalaa.
Nyt on nähty 86 kohdetta ja vaivaiset 24 kohdetta on siis näkemättä. Vielä muutama kohde on sellainen, että näen ne todennäköisesti suomesta käsin loppuvuoden kuluessa. Sitten jää jäljelle parikymmentä kohdetta odottamaan sopivaa etelänmatkaa, jonka aikana niitä voi havainnoida.
Messier havainnoinnin tilanne näiden havaintojen jäljiltä on siis alla olevan taulukon mukainen:
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 1 Y 2 Y Y 3 Y Y 4 Y Y 5 Y 6 Y X 7 Y X 8 Y Y Y X 9 Y Y Y Y 10 Y Y Y Y Taulukko 1: Messier havainnoinnin tilanne 15.10.2002Sarakkeiden ja rivien otsikkojen summa kertoo, mistä Messier kohteesta on kysymys:
Yritän lähiaikoina siis havainnoida nuo kolme X:llä merkattua kohdetta: M46, M77 ja M78. Palataan asiaan kun olen nähnyt ne.
Mikko Olkkonen
Jo kymmenes Deep Sky tapaaminen pidettiin 6-8.9.2002 Manskiven toimintakeskuksessa Hollolassa. Tapahtuman pääjärjestelijänä ja isäntänä toimi Ursan Deep Sky jaoston energinen vetäjä Riku Henriksson. Paikalla oli parhaimmillaan nelisenkymmentä innokasta harrastajaa. Taivas oli kohtuullisen pilvetön, joten pääsimme havainnoimaan. Lisäksi tapaamiseen oli etukäteen järjestetty runsaasti mielenkiintoisia esitelmiä. Kirkkonummen komeetasta paikalla oli minun lisäksi Kaj Wikstedt, Antti Kuosmanen ja Mikko Mannonen.
Perjantai-iltana suoritettiin Deep Sky tapaamisen virallinen avaaminen ja samalla muisteltiin aiempien tapaamisten huippukohtia. Tervetulotilaisuuden jälkeen kärsimättömimmät ryntäsivät ulos etsimään kohteita valoisalta taivaalta. Muut lähtivät saunomaan. Myöhem min illalla oli pihalla yhtä aikaa 17 kauko putkea. Minä yritin havainnoida professori Paul Hicksonin tekemän luettelon galaksiryhmiä.
Klikkaa
kuvaa!
Havainnointia perjantai-iltana. Vasemmalla Mikko Olkkonen, oikealla Kaj Wikstedt.
Taivas oli sen verran samea, että yhtään en saanut kunnolla näkyviin vaikka kirkkaimmat ovatkin - hyvällä kelillä - nähtävissä jo 20 senttisellä putkella. Markus Tuukkanen ja Riku Henriksson havaitsivat linnunradan tason takana sijaitsevan galaksin Maffei 1. Sitkeimmät suorittivat havaintoja kello neljään asti aamulla. Kuvasin myöhään yöllä nousevan Saturnuksen vaikka Saturnus ei määritelmän mukaan kuulukaan syvän taivaan kohteisiin.
Saturnus videokameralla kuvattuna.
Lauantaina oli paljon ohjelmaa: ensin kävimme yhdessä läpi yön havainnot. Sitten oli vuorossa Deep Sky jaoston kokous. Minä ja Mikko osallistuimme tietokilpailuun ja pärjäsimme kohtuullisesti. Timo Karhula voitti kilpailun häikäisevän ylivoimaisesti. Muut palkinnot meni vät seuraaville: Veikko Mäkelä, Jyri Lehtinen ja Jaakko Saloranta.
Taukojen aikana katselimme aurinkoa Juhani Salmen tuoman vety-alfa suotimen läpi.
Alla kuvia, joita otin suotimen läpi digi- ja videokameroillani.
Klikkaa
kuvaa!
Auringon pintaa digikameralla kuvattuna.
Klikkaa
kuvaa!
Auringon pintaa videokameralla kuvattuna.
Iltapäivällä Jorma Koski esitteli Megastar 5.0:n uusia ominaisuuksia. Tämä jäi meiltä kuulematta, koska Kaj, minä ja Mikko istuimme samaan aikaan Asikkalassa pizzeriassa. Saavuimme takaisin kuulemaan Tuomas Savolaisen esitelmää. Tuomas esitteli Deep Sky jaostolle vuoden aikana toimitettuja havaintoja, joita oli yhteensä lähes kolmesataa kappaletta.
Klikkaa
kuvaa!
Tuomas Savolainen esitelmöi viime kauden havainnoista.
Tapaamisen pääpuhuja oli Timo Karhula Västeråsista. Hän piti kahden ja puolen tunnin mittaisen esitelmän eteläisen tähtitaivaan nähtä vyyksistä. Tämän jälkeen osallistujat hajaan tuivat saunomaan ja pystyttämään kaukoputkiaan pihalle.
Klikkaa
kuvaa!
Auringon pintaa videokameralla kuvattuna.
Lauantai-iltana oli runsaasti revontulia, joten Deep Sky havainnointia ajatellen keli oli edellistä iltaa huonompi. Tyydyimme havain noimaan kaikkein kirkkaimpia kohteita kuten Perseuksen kaksoisjoukkoa, Seulasia, Lyyran rengassumua ja pallomaisia joukkoja. Sunnun taiaamuna käytiin jälleen läpi yön havainnot. Kaikki muistivat kirota revontulia. Lopuksi keskusteltiin tapaamisen sujumisesta ja esitettiin parannusehdotuksia ensivuoden tapaamista ajatellen.
Deep Sky -tapahtuma oli hyvin järjestetty ja Hollolan Manskivi on sopiva paikka tällaisen tilaisuuden järjestämiseen. Todennäköisesti osallistun DS-tapaamiseen myös ensi vuonna.
Mikko Olkkonen
Opetuskokeiluni ryhmä muotoutui itselleni onnekkaan sattuman kautta. Olin harrastanut viimeisen runsaan 10 vuoden ajan tähtitiedettä mm. osallistumalla paikallisiin, valtakunnallisiin ja kansainvälisiin harrastustapahtumiin sekä ollut itse järjestämässä erilaisia tapahtumia alan ammattilaisten ja muiden harrastajien kanssa Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan kerho- ja yhdistystoimintajaoston jäsenenä.
Omat kokemukseni lapsiryhmien ohjaamisesta olivat kuitenkin suhteellisen lyhytkestoisia, kertaluonteisia ja tapahtumakeskeisiä. Olin käytännössä ollut järjestämässä erilaisissa tapahtumissa lapsille suunnattua ohjelmaa, mm. "avaruudellisia puuhapisteitä', joissa lapsille kynnystä avaruuden saloihin tuotiin lähemmäs maankamaraa, konkreettisempaan muotoon, aikuisväestön seuratessa samanaikaisesti luento saleissaan 'hard core -asiaa" tieteen viime saavutuksia. Olin myös menneinä vuosina osallistunut jonkin verran Ursan järjestämien viikoittaisten lapsille suunnattujen tähtikerhojen toimintaan mm. kuunpimennysretkien ja muiden välittömästi useampia aikuisia vaativien tapah tumien ideointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.
Valtakunnallisen Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan lisäksi Suomessa toimii useita kymmeniä itsenäisiä ja aktiivisia tähtiharrastusyhdistyksiä, jotka tarjoavat paikallistason harrastustoimintaa omalla alueellaan.
Klikkaa
kuvaa!
Eija Nyman ja lapset rakentavat planeettamallia uusissa tiloissa Mäkituvalla Kuninkaantie 5-7.
Eräs tällainen, vireä ja vasta keväällä 2000 virallisesti toimintansa aloittanut paikallisyhdistys on Kirkkonummen Komeetta ry. Komeetan jäsenet koostuvat paikallisyhdistykselle tyypil lisesti oman paikkakunnan tähtiharrastuksesta kiinnostuneista (kirkkonummelaisia on tällä hetkellä peräti 92 henkeä koko jäsenistöstä) ja lähipaikkakuntien aiheesta kiinnostuneesta väestöstä (3 inkoolaista, 7 espoolaista ja 3 helsinkiläistä). Kirkkonummen Komeetan tarkoituksena on tarjota jäsenilleen ja yleisolle selkeä ja ajanmukainen käsitys maailman kaikkeudesta, toimia tähtitieteen ja lähialojen harrastuksen edistämiseksi sekä edistää alansa kouluopetusta ja aikuiskasvatusta. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys harjoittaa valistus toimintaa mm. järjestämällä esitelmiä ja muita tilaisuuksia jäsenille ja yleisölle, järjestämällä tähtinäytäntöjä, kerho- ja julkaisutoimintaa, ylläpitää kirjastoa ja hankkii jäsentensä käyttöön tähtitieteellistä kirjallisuutta ja materiaalia.
Avustuksella käyntiin
Kirkkonummen Komeetta oli anonut käynnistyvän toimintansa rahoittamiseksi erilaisia apurahoja. Keväällä 2001 Espoon Sähkö myönsi yhdistykselle 5000 mk:n apurahan lasten kerhotoiminnan tukemiseen. Tässä vaiheessa lasten kerhotoimintaa ei vielä oltu järjestetty jatkuvana viikoittaisena tapahtumana. Aikuiset olivat kyllä jo pitäneet säännöllisiä viikoittaisia tapaamisia kerhohuoneellaan, mutta lapsille suunnattu toiminta oli tähän asti rajoittunut vain silloisen yhdistyksen puheenjohtajan yksittäisiin satunnaisiin kutsuvierailuihin päiväkoteihin ja leirikouluihin.
Kun anottu Espoon Sähkön apuraha lasten kerhotoimintaan oli nyt kuitenkin saatu, velvoitteet toiminnan käynnistämiseen olivat siis olemassa. Itse kerhon sisältöä ei vielä tässä vaiheessa oltu kummemmin mietitty. Kirkkonummen Komeetan sihteerinä ja varsinaisena käytännön asioiden voimallisena ja pää määrätietoisena toimeenpanijana oli Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan pitkäaikainen toiminnanjohtaja, tähtitieteilijä Seppo Linnaluoto, jolla oli vuosikymmenten kokemus tähtitieteen harrastukseen ja alan tutkimukseen liittyvistä asioista.
Minun osuuteni Kirkkonummen Komeetan lastenkerhossa astui kuvioihin tässä vaiheessa. Seppo tunsi minut Ursan ajoilta hyvin ja eräänä loppukevään päivänä sain puhelimeeni tekstiviestin, jossa minulta tiedusteltiin kiinnostusta lastenkerhon toiminnan käynnistä miseen. Olin hyvin ilahtunut, että minut oltiin muistettu aiemmista aikaansaannoksistani vastaavanlaisissa tehtävissä. Viimeinen koko päiväinen työprojektinikin oli jo loppunut vuoden 2000 lopussa ja aloin olla jo pikkuhiljaa enemmän kuin lisävirikkeitä vailla. Kaiken lisäksi saisin nyt oivallisen tilaisuuden kokeilla Taidekasvatuksen kurssilla oppimiani asioita käytännössä. Mieltäni lämmitti myös ajatus siitä, että varsinaisten havaintojen doku mentointi muutoinkin liittyi hyvin oleellisesti alan harrastajien ja ammattilaisten toimenkuviin.
Kaikesta huolimatta olin kuitenkin ensin vähän epäröivällä kannalla. Oma kiinnostukseni tähti tieteeseen oli nimittäin alunperin syntynyt esteettisten elämysten ja luonnonkauneuden kokemusten kautta syventyen vasta myöhemmin aiheen tiedolliseen antiin. Muistissani oli myös erityisen hyvin innokkaat nuoret pojat, jotka loputtomiin pommittivat asiasta esiintyviä henkilöitä numerotietoineen. Tunsin kasvavaa rimakauhua tiedostettuani numeraalisten tietojeni ollessa todennäköisin heikoin lenkkini.
Tietoa ja askartelua
Pääsimme kuitenkin lopulta yhdistyksen sihteerin kanssa miellyttäviin ja todennäköisimmin meitä kumpaakin parhaiten tyydyttävään ratkaisuun. Sovimme niin, että alussa Seppo näyttäisi lapsille kutakin kertaa varten erikseen valmistellun diasarjan tai videon jostakin avaruuden aiheesta (tiedollinen puoli). Esityksen aikana tai sen jälkeen voisimme keskustella mieleen nousseista asioista ja vastata mahdollisiin kysymyksiin. Tilanteesta oli tarkoitus tehdä mahdollisimman mukava ja levollinen yhteinen "jutusteluhetki", jolloin oli kerrankin aikaa kuunnella mitä kenelläkin oli sanottavaa ja sai itse tulla kuulluksi omine ajatuksineen. Tämä toimikin sitten oikein hyvin käytännössä. Jos ilma olisi suotuisa, päätimme ilman muuta myös aina katsella jossain vaiheessa kerhoiltaa taivasta ulkona.
Kerhoiltoina lapsiryhmä oli aiheista kiinnostunut ja istui yllättävän mielellään Sepon rauhallista esitystä kuuntelemassa. Tarjoilimme myös esityksen aikana vohvelikeksejä ja mehua, joka vielä omalta osaltaan varmasti auttoi kohottamaan esteettistä elämystä lähemmäs avaruuden sfäärejä ja tietysti samalla rauhoittamaan eloisimpia mehumukin ja keksien syönnin ajan.
Sen jälkeen seurasi minun osuuteni. Oma roolini oli tässä kerhossa, varmasti lopulta olla se "ihan tavallinen aiheesta kiinnostunut Täti", jonka puoleen voisi aina kääntyä pulmallisine käytännön kysymyksineen (mm. missä minun lapaseni ovat, mulla on pissahätä!, miten tämän liimapurkin saa auki?, onko meillä saksia? eikö meillä ole enää vihreää hileliimaa?! yms.).
Olin hankkinut Komeetan rahoilla mielestäni mahdollisimman asianmukaisia, laadukkaita ja myrkyttömiä perustyövälineitä, joilla pääsi simme alkuun; hyvät piirustusaluset, lyijy- ja puuvärikyniä (eri paksuisia pienimpiäkin ajatellen), tusseja, väriliituja, vesivärejä, saksia, liimaa, kynänteroittimia, eri värisiä papereita jne. Olin myös ostanut muutaman hauskan aiheeseen sopivan iltasatumaisen kirjan pienimille katselukirjoiksi ja ajatusten herät täjäksi alkujännitykseen.
Tarkoitukseni oli enemmänkin seurata ja kuunnella lapsia. Tarkkailla heidän tarpeitaan ja auttaa heitä huimimpienkin mieleen juolah taneiden ajatusten toteutuksessa heidän kanssaan yhdessä toteutusta ideoiden ja pohtien. Tahdoin yrittää luoda mahdollisimman virikkeellisen, mukavan ja innostavan ilmapiirin uusien ajatusten synnylle. Tärkeää oli myös ryhmän sisäinen toiminta, sosiaalisuus ja yhteenkuulumisen tunne sekä prosessi ja sen mielekkyys, sillä harrastus on silti aina harrastus, eikä kenenkään onneksi kai vielä tarvitse pakosta harrastaa mitään mistä ei pidä!
Ensimmäinen virallinen lasten kerhoilta pidettiin nopealla varoitusajalla toimittajia varten 11.6.2001. Lasten kerhotoimintaa rahoittanut Espoon Sähkö tuli tekemään asiakaslehteensä juttua lasten kerhosta ja tutustumaan yhdistyksen toimintaan. Paikalla oli silloin yhdistyksen silloinen puheenjohtaja, sihteeri ja muutamia muita aikuisharrastajia sekä kourallinen harrastajien mukaan haalimia lapsia. Vaikka lähtökohdat eivät aloitukselle ehkä silloin olleet aivan parhaat, illasta tuli kuitenkin ihan hyvin onnistunut.
Katselimme ensin pihalla aurinkoa kauko putkella asianmukaisten suotimien läpi ja heijastaen auringon kuvaa paperille mahdol listen auringonpilkkuryhmien etsintää varten. Kyläkoulun piha oli kuitenkin vanhojen puiden ympäröimä ja aurinko painui jo matalalle alas horisonttiin. Toimittajat seurailivat lapsia ja kyselivät heidän kiinnostuksestaan taivaan tapahtumiin. Ihailimme vielä hetken aikaa oksiston lävitse siivilöityvää valoa kaukoputken heijastuskuvasta paperille ennen kuin viime säteet karkasivat pihan urheilukenttää varjos tavien puiden taakse. Tutustuimme vielä hetken ympäristöömme jalkaisin. Pellolla asui hauska fasaani, joka oli uteliaana seurannut puuhas teluamme.
Kun tulimme sisälle, ehdotin lapsille, että voisimme nyt muistella alkukesän kauneudessa kylpevää ainutlaatuista omaa kotiplaneettaamme ja yrittää tallentaa kokemamme illan hetken paperille. Tässä vaiheessa olin hyvin kiitollinen, että olin edeltävät kolme vuotta saanut olla töideni ja opintojeni kautta tekemisissä ympäristökasvatusasioiden kanssa. Tunsin olevani nyt omimmillani ja hallitsevani tilanteen hyvin. Lapset olivat innostuneita ja alkoivat kovalla tohinalla hommiin. Kuvatuiksi tulivat kesän kukkaset, aurinko, sateenkaaret, perhoset, fasaani, ihmiset ja lopulta koko ympäröivä lähiavaruuskin syväntaivaan kohteineen. Kun kerhoilta oli päättynyt, meillä kaikilla oli syytä olla iloisia, sillä kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin! Laitoin onnellisena lasten piirtämät kuvat kerhohuoneen seinälle kaikkien ihailtaviksi.
Kerho kokoontunut säännöllisesti
15.8. alkaen lastenkerho alkoi kokoontua vakituisesti joka toinen viikko iltaisin 1,5 h kerrallaan. Kerhokertoja oli syksyllä (2001) 10 kpl ja keväällä (2002) 10 kpl, joista yksi oli virallinen päättäjäiskerta loppunäyttelyineen kerhon omissa tiloissa (16.4.2002) Volsin kyläkoululla ja kevään kaksi viimeistä kertaa toukokuussa vuokratiloissa Ljunghedan nuoriso seurantalolla. Lapsia oli kerhokerroilla n. 5 - 10, useimmiten kuitenkin noin 8 henkeä + mahdolliset aikuiset, jotka odottivat lapsiaan paikanpäällä eri huoneessa kerhon ajan.
Talven kerhoiltojen ohjelma muodostui samanlaiseksi, kuin se oli hyvin toiminut alustavien suunnitelmien mukaan ensim mäiselläkin kerralla. Ensin seurasimme yhdessä illan aiheesta tehtyä dia- tai videoesitystä tarjoamisten ja keskusteluiden kera. Aina jos oli selkeätä menimme myös ulos havainnoimaan taivasta kaukoputken kanssa. Kerran muistan meidän jopa makailleen puhtaassa paksussa lumessa koulun auraamattomalla luistinkentällä ja havainnoimme taivaan tähtikuvioita pelkästään näköhavainnoilla tunnistaen. Pienimmät tekivät myös lumienkeleitä - taivaallisia havaintoja nekin! Viimeistä kertaa ennen joulua sytytimme myös varsinaisen joulukuusen puuttuessa läheiseen pihapiiristä valitsemaamme mäntyyn omat tähtisädetikkumme joulun kunniaksi.
Talven kerhoillat muodostuivat näin pieniksi itsenäisiksi retkiksi maailmankaikkeuden saloihin. Ensin kuvienkatselua ja sitten omia havaintoja mahdollisuuksien mukaan. Lämmit telyä kuuman mehun ja makkaranpaiston kera sekä havaintojen dokumentointia eli piirtämistä ja maalaamista omista tuntemuksista tai illan aiheesta lähtöisin.
Omassa osuudessani en tahtonut varsinaisesti rajoittaa lasten ajatusten juoksua johonkin tiettyyn teemaan avaruudesta, vaan yritin parhaani mukaan auttaa mahdollisesti ilmaan tuvissa "teknisissä ongelmissa" ja kuulostella prosessin etenemistä. Alussa yritin vähän madaltaa tekemisen kynnystä maalaamalla myös itse mukana, mutta kun alkujännitys kuitenkin suhteellisen nopeasti laukesi ja lapset jo innolla odottivat pääsevänsä tekemään itse omia kuviaan, vetäydyin vähän sivummalle ja kannustin heitä tekemisessään.
Kullekin lapselle muodostui ajan kanssa oma tapansa tehdä kuvaa ja hahmottaa maailmankaikkeutta ympärillään. Ennakko luulottomimpia monenlaisten tekniikoiden yhdistelijöitä olivat kuitenkin pienimmät alle kouluikäiset. He yhdistelivät surutta kaikenlaisia materiaaleja, mitä ikinä vaan sattui olemaan tarjolla, ja saivat näin tartutettua perimmäisen luovuuden intoa jo ehkä hieman enemmän tyylilleen omistautuneisiin alakoululaisiin. Huomattavaa myös oli, että pojat saattoivat piirtää töitä jopa kokonaan lyijykynällä mutta tytöt käyttivät pääasiassa aina värejä. Pojat hahmottelivat enemmän teknisiä laitteita ja avaruusalusten sisätiloja, kuin tytöt keskittyivät sen sijaan avaruusprinsessojen kuvaamiseen ja huoneiden sisustamiseen punaisilla ikkuna verhoilla.
Joulun aikoihin löysin myös kaupasta erilaisia hileliimoja, joista tulikin sitten varsinainen hitti. Lapset innostuivat piirtämään jopa kokonaisia töitä pelkillä hileliimoilla. Kaksi poikaa keksi myös aivan oma-aloitteisesti tehdä yhteisen maailmankaikkeustyön toisiaan kuunnellen. Miten hienoa sosiaalista vuorovaikutusta se henkikään! Ryhmä oli muutenkin hyvin kohtelias toisiaan kohtaan ja armelias ohjaajan paikoin ilmeneville puutteille. He sanoivat voivansa hyvin maalata samoilla vesiväreillä tai käyttävänsä jotain muita materiaaleja, mikäli kaikille ei aina 1öytynyt omia tai jos joku sattui loppumaan kesken. Näiden lasten kanssa oli hienoa työskennellä - osaisimmepa me aikuisetkin vielä olla näin hyviä toisiamme kohtaan!
Kevään kunniaksi hankin myös muutamia pussillisia erivärisiä höyheniä ja teimme yhdessä piirtäen, maalaten ja askarrellen "Maailman kaikkeuden alkumunia" Kalevalan päivän kansanperinnetarujen ja lähestyvän pääsiäisen innoittamina.
Kevään lopuksi pidimme myös päättäjäisjuhlan, jonne toivotimme tervetulleiksi kaikki vanhat ja uudet kerholaiset ystävineen ja vanhempineen. Olin rakentanut lasten töistä mittavan näyttelyn, joka kattoi koko kerhohuoneiston. Lasten kanssa olimme keränneet ulkoa myrskyn katkomia oksia sisälle, joita käytimme näyttelyn somistuksessa.
Näyttely oli itsessään aikamoinen menestys! Väkeä oli talo täynnä. Tosiaankin näytti siltä, että sana oli kiertänyt ja osanottajapaljous ylitti täysin odotukset. Olin tehnyt eräästä avaruuskirjasta arvoitustehtäviä, joita lapset innokkaasti ratkoivat. Vanhemmat katselivat lasten töitä ja kiertelivät näyttelyä. Lapset ratkoivat arvoituk siaan kaikissa mahdollisissa vapaissa tiloissa. Tunnelma oli aika hektinen. Pelkäsin pienimpien jäävän jopa jalkoihin. Tunsin olevani tilanteessa aika yksin, vaikka ystävällinen "tutkija kerhonohjaaja" täyttikin huomaavaisesti kesken loppunutta mehua kannuihin ja tarjoamisia tarjoiluvadeille. Pyöritys oli aikamoinen, eikä tilannetta tietenkään mitenkään helpottanut se, että olin aivan vahingossa epähuomiossani kutsunut väen kerholle jopa 2,5 tunniksi normaalin 1,5 tunnin sijaan. No, lopulta hyvin, joskin aika väsyneenä tästä kaikesta sitten lopulta selvittiin!
Päätöskutsussa oli lisäksi väläytetty mahdollisuutta pitää kaksi ylimääräistä kertaa kerhoa toukokuun aikana vuokratiloissa Ljunghedan seurantalolla Kirkkonummen keskustassa, mikäli kiinnostusta vielä tälle keväälle ilmenisi riittävästi. Omien tilojen vuokrasopimus kyläkoululla loppui huhtikuun lopussa.
Innokkaimmat lapset tahtoivat kuitenkin vielä jatkaa. Kokoonnuimme toukokuussa nuo luvatut kaksi kertaa hulppean hienolla, perinteisellä ja omiin tarkoituksiimme ehkä vähän liiankin suurella Ljunghedan seurantalolla.
Kerhotiloiksemme oli varattu vain osa varsinaisista tiloista, joissa katsoimme diakuvia, piirsimme ja maalasimme, mutta lapset alkoivat jo olla tässä vaiheessa kevättä aika "ilmassa" eikä keskittyminen enää ollut mitä parhainta. Yritimme ensin sitkeästi jatkaa vanhalla tutuksi tulleella kaavalla, mutta koska ohjaajatkin alkoivat jo olla talven jäljiltä loman tarpeessa ja pian lähestyvien valtakunnallisten Tähtipäivien järjestelyt Kirkkonummellakin alkoivat jo painaa mieltä, annoimme lopulta luovuudelle periksi. Lapset tekivät vapaamuotoisia revon tuliperformansseja näyttämöllä talven aikana käyttämättömillä materiaaleilla. Leikimme jäähippaa ja karhun talviunesta herätysleikkejä sisällä isossa salissa ja kävimme katsomassa miltä ympäristön luonto näytti ulkona. Tämä ei ollut lopulta ollenkaan huonompi idea. Tunsin itsekin lasten kanssa yhdessä leikkiessäni kuinka talven aikana patoutunut energia vapautui luoden tilaa uudelle.
Valtakunnalliset Tähtipäivät järjestettiin Kirkkonummen koulukeskuksessa 17.-19.5.2002. Lastenkerho esittäytyi alan harrastajille ja tähtipäivien yleisölle edukseen mittavalla läpileikkauksella talven aikana tehtyjä töitä. Saimme paljon hyvää palautetta ja voimme varmasti kaikki lopulta olla enemmän kuin kiitollisia kokemistamme opettavaisista ja iloisista hetkistä yhdessä. - Olimme onnistuneet kirjoittamaan itsemme hienolla tavalla maailmankartalle!
Eija Nyman
Karttunen, ja Sarimaa: Tiedettä kaikille: Tähtitiede, Ursa
Ursan uuden luonnontieteisiin perehdyttävän kirjasarjan ensimmäinen teos esittelee ytimekkäästi ja havainnollisesti maailman kaikkeutta hallitsevat arkijärjellä vaikeasti hahmotettavat voimat, lähes tyhjässä harvakseltaan esiintyvät erilaiset kohteet ja tieteelliset menetelmät näiden tutkimiseen. Erityisesti vaikeatajuista tieteellisyyttä vieroksuville.
Heikki Oja: Maailmankaikkeus 2003, Ursa
Tähtitieteen vuosikirja on tiivis ja helppotajuinen teos tähtitieteen perusasioista lisättynä katsauksella alan tuoreimpiin tapahtumiin ja edistys askeleisiin.
Karttunen, Manner, Mäkelä, Suhonen: Tähdet 2003, Ursa
Taivaan tarkkailijan vuotuinen perusteos esittelee kuukausittain havaittavissa olevat taivaan ilmiöt. Paljon numerotietoa, mutta myös selventäviä artikkeleita ja havainnekuvia. Miten toukokuun osittainen auringonpimennys näkyy Suomessa?
Eirik Newth: Totuuden jäljillä, Tammi
Lennokkaasti kirjoitettu, mutta tosimaailmassa pysyttelevä esitys tieteen historiasta on helppolukuinen kokonaisuudessaan, mutta soveltuu myös vaikka lukion oheislukemistoksi. Merkittävät tieteen tekijät käydään läpi, mutta heitä ei tarpeettomasti henkilöitetä.
Jarmo Helle
1. Mikä on apeksi?
a) Planeetan ratatason ja ekliptikan välinen kulma.
b) Piste taivaalla (Herkuleen tähdistössä), jota kohti aurinkokunta liikkuu nopeudella 19,4 km/s muiden tähtien suhteen.
c) Auringon fotosfäärin ja koronan välissä oleva n. 10000 km paksuinen kerros.
2. Mistä komeetasta Perseidit ovat peräisin?
a) Halley
b) Encke
c) Swift-Tuttle
3. Milloin suoritettiin ensimmäinen pehmeä lasku Marsiin?
a) vuonna 1979
b) vuonna 1971
c) vuonna 1965
4. Kuinka suuri on kuun Archimedes kraaterin halkaisija?
a) 650 km
b) 83 km
c) 11,4 km
5. Mikä on Hubble –teleskoopin objektiivin tyyppi?
a) Coudé
b) Schmidt-Cassegrain
c) Ritchey-Chrétien
6. Missä tähtikuviossa on eniten Messierin kohteita?
a) Neitsyessä
b) Jousimiehessä
c) Isossa karhussa
7. Mitä Messierin luettelossa olevaa galaksia kutsutaan nimellä Auringonkukkagalaksi?
a) M63
b) M64
c) M101
8. Mikä on Schmidt-kamera?
a) Planeettojen kuvaukseen tarkoitettu teleskooppi
b) Auringon kuvaukseen tarkoitettu teleskooppi
c) Syvän avaruuden laaja-alaisten kohteiden kuvaukseen tarkoitettu teleskooppi
9. Mikä on Schmidt-kameran peilin muoto?
a) paraboloidi
b) hyperboloidi
c) pallo
10. Milloin löydettiin Uranuksen renkaat?
a) vuonna 1977
b) vuonna 1852
c) vuonna 1781
Vastaukset takakannen sisäsivulla.
Ville Marttila
Menneenä kesänä, kun päivät olivat pitkiä ja aurinkoisia, panin merkille omituisen seikan. Aamulla klo 9 aikaan totesin, että aurinko paistoi täsmälleen erään rakennuksen seinän suuntaisesti. Seinä ei siis ollut sen paremmin varjossa kuin valossakaan. Rakennuksen varjo jatkui täsmälleen seinän suuntaisesti. Satuin samaan paikkaan illalla klo 21, ja totesin, että aurinko ei nyt paistanutkaan vastakkaiselta suunnalta raken nuksen seinän suuntaisesti vaan ihan selvästi seinän linjasta poiketen. Näytti itse asiassa siltä, että aurinko oli 12 tunnissa kiertänyt huomat tavasti enemmän kuin 180 astetta. Kuinka tämä on mahdollista?
Vastaus
Vika on siinä, että havaintovälineenä toiminut rakennuksen seinä on pystysuorassa. Sen pitäisi olla kallellaan 60 astetta, jotta varjo kiertäisi puoliympyrän 12 tunnissa.
Katsotaanpa asiaa vähän tarkemmin
Meidän leveysasteellamme auringon näennäinen kiertorata ei ole vaakatasossa vaan 60 astetta kallistuneena. Auringon kiertorataa voi havain nollistaa vaikkapa sateenvarjolla, jota pidetään pään päällä kallistettuna 60 asteen kulmaan pohjoisen suuntaan. Tällöin sateenvarjon reuna piirtää auringon kiertoradan. Kesällä sateenvarjoa nostetaan akselinsa suuntaisesti ylemmäs, talvella sitä lasketaan alemmas.
Piirretään vielä sateenvarjon reunaan kelloajat: 6, 12, 18 ja 24 tasavälein - luonnollisesti. Niinpä keskikesän aamuna klo 6 (oletetaan että kesäaikaa ei noudateta ja olemme aika vyöhykkeen keskellä) seisomme sateenvarjon alla pitäen sitä 60 asteen kulmassa ja tark kailemme tilannetta. Aurinko saavuttaa klo 6:n merkinnän sateenvarjon kehällä, ja samantien toteamme, ettei aurinko suinkaan ole vielä idässä, vaan vasta tulossa itään. Sateenvarjon akselihan – eli auringon kiertorata on kallellaan pohjoiseen. Vastaavasti illalla klo 18 aurinko on jo lännen ohittanut.
Milloin sitten aurinko on idässä klo 6
Tämä tilanne toistuu kaikenaikaa navoilla, missä aurinko kiertää taivaanrantaa vaakasuorassa (teoreettisesti pohjoisnavan keskipisteestä ei voi katsoa kuin etelään ja vastaavasti etelänavalta pohjoiseen, mutta kun astuu millin pari sivummalle, niin pääsee pituuspiireille, joista voi jo katsoa kaikkiin ilmansuuntiin).
Toinen tilanne on kevät- ja talvipäivän seisaus, jolloin aurinko on idässä klo 6 kaikkialla maapallolla. (Jos tarkkoja ollaan, ei kevät- ja talvipäivänseisauksen tarkka hetki ole välttämättä klo 6, mutta tämä pätee riittävällä tarkkuudella).
Lukijan havaitseman ilmiön sovellus on mm. aurinkokello. Siinä varjon tuottava pystyakseli on kallistettu leveysasteiden verran, millä nimenomaan kompensoidaan auringon näennäisen kiertoradan kallistuskulma.
Aarno Junkkari
Seija Paasonen: Sää
Leonidit jäivät näkemättä tänä vuonna Etelä-Suomessa paksun pilvipeitteen takia. Sää ja ilmasto vaikuttavat ratkaisevasti havainnoivan tähtiharrastajan mahdollisuuksiin. Voiko menneen ajan tilastoista tehdä tulevaisuuden johtopäätöksiä? Ovatko ennusteet luotettavia? Miten ne tehdään? Voiko taivaan merkeistä päätellä itse tulevaa? Miten korkealla sääilmiöt vaihtuvat avaruuden ilmiöiksi? Sää kiinnostaa ihmisiä, koska se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, joillakin jopa toimeentuloon. Monia se kiinnostaa myös fysikaalisena ilmiönä.
Seija Paasosen ytimekkäästi nimetty kirja "Sää" on tiivis ja helppolukuinen paketti joka selvittää sääilmiöihin liittyvät perustotuudet selkeästi. Fysiikkaa ei juuri käsitellä vaan teksti on suunnattu jokamiehelle. Perusteellisempaa tieteel listä lähestymistapaa kaipaavien kannattaa tutustua Ursan julkaisuun ”Ilmakehä ja sää”.
Perusilmiöt, Auringon lämmön aiheuttamat lämpötilaerot ja veden kiertokulku selviävät ymmärrettävästi. Matala- ja korkeapaineiden sekä säärintamien muodostumiseen on käytetty sopivan paljon palstatilaa. Havainnolliset kaavio kuvat tukevat esitystä. Sääkartoilla esiintyvät meteorologien käyttämät merkit ja termit tulevat tutuiksi. Milloin esimerkiksi on virallisesti pouta?
Klikkaa
kuvaa!
Kuva kirjasta Seija Paasonen: Sää
Jos seisoo selkä päin tuulta, yläpilvet kulkevat vasemmalta oikealle ja alapilvet tulevat selän takaa, sää huononee. Kirjasta löytyy vinkkejä omatoimiselle tarkkailijalle. Runsaasta kuvituk sesta suuri osa on kirjoittajan itse ottamia. Lukujen alussa on myös lyhyesti omakohtaisia kokemuksia käsiteltävistä ilmiöistä.
Jarmo Helle
Osallistuin Ursan järjestämälle tähtitaivas kurssille, joita järjestetään pari kertaa sekä keväällä että syksyllä. Vetäjinä toimivat Olli Manner ja Veikko Mäkelä.
Aluksi oli lyhyt johdatus taivaallisiin kohteisiin, lajeihin suuruusluokkiin ja etäisyyksiin. Tämän jälkeen aloitettiin taivaan näkymiin tutustuminen kokotaivaskarttojen avulla. Vuosi jaettiin neljään vuodenaikaan ja esiteltiin kunkin jakson parhaana katseluaikana näkyviä kohteita. Taivaan vuotuinen ja vuorokautinen näennäinen liike otettiin esille tässä vaiheessa; joulukuun aamutaivas näyttää samalta kuin toukokuun iltataivas.
Kun kokotaivaskarttojen käyttö oli käyty läpi, esiteltiin apukeinoja kartan kohteiden paikallistamiseksi taivaalta. Pohjantähden löytyminen Otavan avulla kerrottiin jo alaluokilla, mutta nyt saatiin lisää käytännöllisiä muistisääntöjä. Lähtökohtana Otavan lisäksi olivat Orion, Kassiopeija ja kesäkolmio.
Taivaan vuorokautiseen ja vuotuiseen liikkeeseen palattiin erittäin havainnollisella esityksellä, jossa piirtoheitin esitti Aurinkoa, jonka ympäri karttapallo pyöri Veikon tukemana. Tähdet pysyivät paikallaan seinillä.
Tähtitaivaskurssin materiaalista (Ursa/Veikko Mäkelä
ja Olli Manner)
Tässä vaiheessa käytiin ulkona soveltamassa opittua käytäntöön. Ilma oli suotuisa ja Helsingin valoista huolimatta kurssilaiset onnistuivat löytämään lukuisia kohteita luennon antamilla opeilla.
Sisätiloihin palattuamme tutustuttiin tähtien kirkkauksiin, väreihin ja nimeämiseen. Viimeksi esiteltiin painettuja tähtikartastoja sekä tutustuttiin tähtikarttaohjelmistoihin.
Kurssi oli mainio tapa viettää lauantai-iltaa. Vetäjät olivat asiantuntevia . Keskusteluakin syntyi ja monet kurssilaisten kysymykset saivat vastauksen. Muistin tueksi jaettiin niukka, mutta huolella koottu materiaali Suosittelen aloitteleville harrastajille ja muuten vain tähtien katsomisesta kiinnostuneille.
Jarmo Helle
LEONIDIMATKAN KUVA
Klikkaa
kuvaa!
Kuva on otettu leonidimatkalta Espanjaan, Almerian kaupungin
pohjoispuolella. Leonidien radiantti on vasemmalla ja suht´ keskellä
kuvaa on Jupiter. Kuva Antti Kuosmanen.
1) b, 2) c, 3) b, 4) b, 5) c, 6) b, 7) a, 8) c, 9) c, 10) a
Klikkaa
kuvaa!
Klikkaa
kuvaa!
