Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsentiedote
Tähtitieteellinen yhdistys Kirkkonummen Komeetta ry
Sisällys:
Yhteystietoja
Yhdistysasiaa
Puheenjohtajan palsta
Syyskokous
Eräitä kohtia toimintasuunnitelmasta
Tapahtumakalenteri
Kerhoillat
Lasten kerho
Kevätkokous
Tähtipäivät Kirkkonummella 17.-19.5.2002
Kevään 2002 esitelmät
Syksyn 2001 esitelmistä on jäljellä seuraava
Lyhennelmä marraskuun esitelmästä
Kääntyykö Maan magneettikenttä
Havaintokalustoa
Kiikari tähtitieteellisen harrastuksen havaintovälineenä
Tähtitaivas talvella 2001-2002
Lyhyesti ja pitemmästi
Kirkkonummen Komeetta esittäytyi upinniemeläisille
Amatööriharrastajien tähti-illat
Mietteitä
Matikkakerhosta
Betlehemin tähti
Betlehemin tähdestä
Kasvitiedettä
Havaintopalsta
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta
Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen:
Kettutie@dlc.fi
Yhteystietoja
Puheenjohtaja Aarno Junkkari
Eerikinkallio 2 B 10
02400 Kirkkonummi
Puh. (09) 2987406
Sähköposti aarno.junkkari@meckelborg.fi
Sihteeri Seppo Linnaluoto
Framnäsintie 2 E 21
02430 Masala
Puh. (09) 2977001
Sähköposti linnaluo@ursa.fi
Yhdistykselle voi lähettä sähköpostia osoitteeseen
Kirkkonummen.Komeetta@ursa.fi
Yhdistyksen jäsenten käytössä on postitusryhmä
kirkkonummi-l@ursa.fi
Yhdistysasiaa
Puolentoista vuoden virkani Komeetan puheenjohtajana päättyy vuoden vaihteessa.
Olen saanut olla mukana päättämässä ja junailemassa monenlaista touhua. On oltu esillä Kirkkonummipäivillä, käyty esittäytymässä tarhassa, toimitettu lehteä, hankittu kerhohuone ja hankittu kaukoputkia. Toimintamme on saanut myös paljon myönteistä julkisuutta, mistä kiitos lankeaa suurelta osin Seppo Linnaluodolle. Hän on nimittäin järjestänyt yleisöluennot ja toimittanut esitelmälyhennelmät Kirkkonummen Sanomiin. Jäseniä meillä on jo yhdeksänkymmentäkaksi.
Sanalla sanoen olemme onnistuneet luomaan vireän yhdistyksen, joka voi todellakin tarjota jäsenilleen mahdollisuuden harrastaa tähtitiedettä.
Kiitän kaikkia teitä luottamuksesta, avusta, tuesta, neuvoista, kärsivällisyydestä ja hauskoista hetkistä kerhoilloissamme. Meillä on paljon henkilöitä, joiden aktiivisuuden ansiosta hommat on saatu toimimaan. En käy tässä kaikkia nimeltä mainitsemaan, sillä lista on varsin pitkä. Yhden henkilön kuitenkin mainitsen: Kiitos Eija Nymanille lastenkerhon ohjaamisesta! Olet tehnyt arvokasta juniorityötä ammattimaisella asenteella.
Mielestäni näitä yhdistysvirkoja on hyvä vähän kierrättää, sillä liian pitkä työrupeama leipäännyttää helposti innokkaankin puuhamiehen tai -naisen. Silloin ideat alkavat loppua, into laantuu, ote höltyy, ja lopulta saattaa käydä niin, että veltto asenne tarttuu muihinkin.
En suinkaan aio vetäytyä pois yhdistyksen toiminnasta. Pikemminkin vain keskityn toisiin asioihin. Kaukoputkenrakennus on yksi kiinnostukseni kohde. Olen myös lupautunut toimimaan projektipäällikkönä ensi vuoden tähtipäivien järjestämisessä. Eli kyllä näitä puuhia riittää.
Uusi puheenjohtajamme ensi toimintakaudella on Jarmo Helle. Hän on aikaisemmin toiminut kolmessakin yhdistyksessä puheenjohtajana, joten kokemusta hänellä on. Omien sanojensa mukaan hän onkin enemmän yhdistysihminen kuin aktiivinen tähtitieteen harrastaja Tervetuloa mukaan ja onnea uuteen toimeen!
Aarno Junkkari
Kokous pidettiin marraskuun luennon jälkeen
Yläasteen auditoriossa. Kokousta luotsasi puheenjohtajamme Aarno Junkkari.
Kokouksessa valittiin seuraavan kauden toimihenkilöiksi:
Seuraavan toimikaudelle valittiin yksimielisesti:
- hallituksen puheenjohtajaksi Jarmo Helle
- jäseniksi Seppo Linnaluoto, Kaj Wikstedt,
Mikko Mannonen ja Mikko Olkkonen
- varajäseniksi valittiin Aarno Junkkari ja Sirpa Ruonaniemi
Tilintarkastajiksi valittiin Markku af Heurlin ja
Hannu Hongisto sekä heidän varamiehikseen
Ari Ceder ja Seppo Ritamäki.
Seuraavan vuoden jäsenmaksuissa siirryttiin
euro-aikaan. Jäsenmaksut ovat seuraavat:
- 17 euroa yli 25-vuotiailta
- tätä nuoremmilta 9 euroa
- perhejäseniltä 4 euroa
- yhteisöjäsenten jäsenmaksuksi päätettiin
35 euroa
- kannatusjäsenten 150 euroa
Eräitä kohtia toimintasuunnitelmasta
Toimintasuunnitelma ja talousarvio on luettavissa kokonaisuudessaan yhdistyksen www-sivuilta.
Tähtipäivät
Valtakunnalliset tähtipäivät järjestetään yhdessä Ursan kanssa 17.-19.5. Tähtipäivien yhteydessä järjestetään vierailut Geodeettiseen laitokseen Masalaan sekä Metsähoviin Yliopiston tähtitorneille, TKK:n radiotutkimusasemalle ja Geodeettiselle tutkimusasemalle. Tähtipäivillä on runsaasti esitelmiä, näyttely ja illanvietto.
Retket
Yhdistys järjestää koko perheen retkiä. Mahdollisesti järjestetään myös retkiä muualle Suomeen, kuten Tuorlan observatorioon ja Karjaan tähtitornille.
Havaintovälineet ja tähtinäytännöt
Yhdistyksellä on 11 cm TAL-1 peilikaukoputki. Yhdistyksellä on myös Astroscan-kaukoputki, jota lainataan jäsenille. Niillä näytetään tähtiä yhdistyksen kerhohuoneella. Yhdistyksessä valmistetaan 20 cm peilikaukoputkea. Se valmistetaan toimintavuoden aikana. Yhdistykselle pitäisi saada tähtitorni. Sen sijoituspaikkaa selvitetään.
Kirjasto
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa antaa Komeetalle uudet kirjansa ja Tähdet ja avaruus -lehden. Muilta tähtiyhdistyksiltä saadaan jäsenlehtiä. Komeetta ostaa vanhempia kirjoja ja muita kuin Ursan kirjoja. Kirjastoa kartutetaan mm. opintokerhon valtionavulla. Kirjastosta lainataan myös yhdistyksen jäsenten omistamia kirjoja ja lehtiä.
Lehti ja tiedotustoiminta
Yhdistys julkaisee lehteään Komeetan Pyrstöä vähintään neljä kertaa. Lehti julkaistaan paperimuodossa ja verkkoversiona. Kirkkonummen Sanomissa ja Länsiväylässä julkaistaan kirjoituksia yhdistyksen toiminnasta, varsinkin esitelmätilaisuuksista. Mainituissa lehdissä ja Helsingin Sanomissa julkaistaan ilmoituksia yhdistyksen toiminnasta.
www-sivut ja muu sähköinen tiedotus
Yhdistyksen www-sivuja kehitetään edelleen Ursan palvelimella. Sähköpostilistan avulla tiedotetaan yhdistyksen toiminnasta.
Opintokerho
Viikoittaisten kerhokokoontumisten yhteydessä toimii Komeetan opintokerho, joka saa valtionapua n. kolme euroa tunnilta. Valtionapu käytetään kirjojen ostamiseen tai lehtitilauksiin.
Muu toiminta
Yhdistys osallistuu Kirkkonummipäiviin ja muuhunkin toimintaan. Yhdessä Ursan kerho- ja yhdistystoimintajaoston kanssa järjestetään kerhoseminaari 11.-13.1.2002.
Kerhoillat jatkuvat maanantaisin klo 18 (paitsi jouluaattona) Volsin kerhohuoneella 25.2.2002 asti. Jatko riippuu kerhohuoneesta. Kerhotila on vuokrattu helmikuun loppuun asti. Saanemme jatkaa siellä, mikäli koululuokat eivät muuta sinne. Jos muuttavat, joudumme mekin muuttamaan. Hyvällä säällä katsomme tähtiä, revontulia. Joka säällä sytytämme tulen takkaan makkaranpaistoa varten. Kerho tarjoaa kahvia.
Lasten kerho jatkuu joka toinen tiistai alkaen 8.1.2002 klo 18.30. Seuraavat kerrat ovat 22.1., 5.2. ja 19.2.
20.2.2002 on Kirkkonummen Komeetan sääntömääräinen kevätkokous, jossa mm. hyväksytään toimintakertomus ja tilinpäätös. Kevätkokous järjestetään Kirkkoharjun koulun auditoriossa esitelmän jälkeen noin klo 19.40.
Kirkkonummella 17.-19.5.2002 Seuraavat valtakunnalliset Tähtipäivät järjestetään Kirkkonummella 17.-19.5.2002. Paikallisena järjestäjänä on Kirkkonummen Komeetta. Päivien aikana järjestetään käynti Geodeettisella laitoksella Masalassa ja Metsähovin tutkimuslaitoksilla. Metsähovissa on Helsingin yliopiston kolme tähtitornia, Teknillisen korkeakoulun Radiotutkimusasema ja Geodeettisen laitoksen havaintoasema. Päivillä järjestetään kymmenkunta esitelmää sekä näyttely. Lauantai-iltana järjestetään illanvietto.
Kirkkonummen Komeetta järjestää seuraavat esitelmät keskiviikkoisin klo 18 Kirkkonummen keskustan koulukeskuksen Kirkkoharjun koulun auditoriossa. Esitelmät rahoittaa Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta.
16.1.2002 FT Jukka Piironen: Maankaltaiset planeetat
20.2.2002 dos. Tapani Perko: Mustat aukot
13.3.2002 FM Peter Johansson: Tähtien synty galakseissa
17.4.2002 FM Panu Muhli: Vuorovaikuttavat kaksoistähdet
Syksyn 2001 esitelmistä on jäljellä seuraava:
Maanantaina 10.12.2001 klo 18 Kari Lumme: Jättiläisplaneetat
Aurinkokuntamme jättiläisplaneetat ovat Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Ne ovat aivan erilaisia kuin maankaltaiset planeetat, ne ovat paljon suurempia, ne ovat suurimmaksi osaksi nestemäisiä, niillä on paljon kuita ja renkaat ympärillään. Kari Lumme on professorina Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella.
Esitelmät rahoittaa Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmiin on vapaa pääsy. Esitelmien yhteydessä on mahdollista ostaa Ursan kirjallisuutta.
LYHENNELMÄ MARRASKUUN ESITELMÄSTÄ
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa 12.11.2001 professori Lauri J. Pesonen Helsingin yliopiston Geofysiikan osastolta. Hänen aiheenaan oli Maan magneettikentän arvoitus. Esitelmää kuulemassa oli 44 henkeä. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta.
Magneettikentät aurinkokunnassa
Esitelmöitsijä kertoi ensin mitä tiedämme tänä päivänä muiden planeettojen, asteroidien ja meteoriittien magneettikentistä. Kaikilla jättiläisplaneetoilla, eli Jupiterilla, Saturnuksella, Uranuksella ja Neptunuksella on magneettikentät, samoin Merkuriuksella. Sen sijaan Venuksella ja Marsilla (sekä Kuulla) ei ole tänä päivänä planetaarista magneettikenttää. Niillä on kuitenkin ollut magneettikenttä joskus, jota todistaa mm. kuunäytteiden voimakkaat magnetoitumat.
Asteroidien ja nykyään myös planeettojen muinaisista magneettikentistä saadaan tietoja tutkimalla meteoriitteja. Esimerkiksi Marsista peräisin olevat meteoriitit ovat verrattain voimakkaasti magnetoituneita, mikä tulos viittaa siihen, että Marsilla on joskus ollut voimakas planetaarinen magneettikenttä, jonka se sittemmin on menettänyt. Sama tilanne on omassa Kuussamme.
Historiaa
Luonnonmagneetit, jotka ovat magnetiittimineraalia, tunnettiin Italian Sisiliassa jo 600 eKr. Magneettinen kivi eli ns. lodestone tunnettiin myös Kiinassa jo kauan sitten ja sitä käytettiin kartoitustöissä suuntien määritykseen ainakin jo 2000 vuotta sitten. Euroopassa raudan magneettisuuteen perustavan suunnannäyttäjä, kompassi, tuli käyttöön 1100-luvulla munkkien tuomana.
Englantilainen lääkäri William Gilbert selosti v. 1600 julkaistussa kirjassaan De Magnete, kuinka Maa toimii magneettina. Erilaisilla pallokokeilla hän oivalsi että Maa on itsessään suuri magneetti, joka kääntää kompassineulan navoilla pystysuuntaiseksi ja päiväntasaajalla vaakasuuntaiseksi. Juuri tämä ominaisuus liittyy kaksinapaisen dipolin eli sauvamagneetin ominaisuuksiin.
Matemaattinen nero C.F. Gauss todisti 1800-luvun alkupuolella, että Gilbertin teoria geomagneettisen kentän luonteesta oli oikea. Hän laski kenttähavainnoista kehittämänsä palloharmonisen analyysin avulla, että 99 % kentästä johtuu maapallon sisäisistä syistä ja loput ulkopuolisista syistä. Jos magneetti voitaisiin asettaa Maan keskipisteeseen siten, että se muodostaa n. 11 asteen kulman pyörähdysakselin kanssa, saataisiin nykyistä magneettikenttää pääpiirteissään muistuttava kaksinapainen dipolikenttä. Magneetin kuviteltu jatke leikkaisi maanpinnan kahdessa pisteessä, joista toinen olisi magneettinen pohjoisnapa, toinen etelänapa niin kuin on tänä päivänä. Kenttä kuitenkin muuttuu jatkuvasti.
Määritelmiä
Geomagneettinen kentän suunta määritellään deklinaation ja inklinaation avulla. Deklinaatio on kompassineulan osoittaman magneettisen pohjoissuunnan ja maantieteellisen pohjoissuunnan välinen kulma. Inklinaatio on magneettineulan kaltevuuskulma vaakatasoon nähden. Esimerkiksi Suomessa deklinaatio vaihtelee tänä päivänä 4-10 asteen välillä ja inklinaatio 72-78 asteen välillä.
Kenttävoimakkuuden yksikkö on tesla. Tavallisen hevosenkenkämagneetin voimakkuus on satatuhatta teslaa, Maan magneettikentän taas 25-65 mikroteslaa.
Geomagneettinen kenttä ei ole tarkasti ottaen täydellinen keskeisdipolikenttä, sillä dipolikentän lisäksi siinä on korkeampia ei- dipolaarisia eli multipolikenttiä kuten kvadrupolikenttä, oktupolikenttä jne. Dipolikentän osuus on noin 80 % ja multipolikentän noin 20 %. Multipolikenttä muuttuu ajan suhteen paljon nopeammin kuin dipolikenttä, mutta molempien muutosten syynä ovat Maan nesteytimessä olevat muuttuvat sähkö- ja konvektiovirtaukset.
Mikä magneettikentän aiheuttaa?
Vaikka geomagneettinen kenttä on pääosiltaan sauvamagneetin aiheuttaman kentän kaltainen, ei pysyvä rautamagneetti voi olla sen aiheuttaja, koska Maan sisällä vallitseva korkea lämpötila tuhoaisi sen. Useimpien magneettisten mineraalien magneettisuus häviää alle 700 Celsius- asteessa eli Curie-pisteessä, joka vallitsee jo noin 40 km:n syvyydessä.
Geomagneettisen kentän aiheuttajaksi voidaan ajatella Maan sisällä kulkevia sähkövirtoja. Maan ytimen ulkokerros on sulaa raudan ja nikkelin seosta, joka johtaa hyvin sähköä. Siinä voi tapahtua sekä mekaanisia että sähkövirtauksia, ja näiden yhteisvaikutuksena voi syntyä itseään ylläpitävä dynamo, joka saa käyttövoimansa aineen liike-energiasta. Monet tutkijat pitävät konvektiovirtauksia todennäköisimpänä syynä.
Tämä ns. dynamoteoria on saavuttanut laajan kannatuksen Maan magneettikentän pääasiallisena selittäjänä. Sen avulla voidaan selittää kentän hitaat aikavaihtelut ja kentän napaisuuden eli polariteetin vaihtumiset.
Muutokset
Maan magneettikenttä muuttuu jatkuvasti. Muutokset ovat joko hitaita muutoksia, joiden kesto- ajat ovat satoja tai tuhansia vuosia tai nopeita muutoksia, jotka kestävät muutamista sekunneista muutamiin päiviin. Lyhytperiodiset muutokset juontuvat Auringon aktiivisuudesta, jolle on tyypillistä 11 vuoden jakso. Telekommunikaatiotakin joskus häiritsevät "magneettiset myrskyt" johtuvat juuri Auringon aktiviteetista, joka mm. parhaillaan on verrattain vilkasta, josta todistuksena ovat revontulet. Muutokset, joiden jakso on yli 2 vuotta, johtuvat vuorostaan Maan nesteytimessä tapahtuvista sähkö- ja konvektiovirtauksista ja niissä tapahtuneista muutoksista.
Merenkululle magneettikentän vaihteluiden tietäminen on tärkeätä. Niinpä magneettikentän vaihteluita on mitattu jo satojen vuosien ajan. Esimerkiksi Sodankylän magneettisen aseman kohdalla deklinaatio on kääntynyt 150 vuoden kuluessa noin 15 astetta itään.
Havainnot napaisuuden käännöksistä ovat epäsuoria ja ne tehdään kivinäytteiden magnetismin avulla. Kaikki kivet ovat magneettisia (jotkut vahvemmin kuin toiset) ja toimivat "magneettisina fossiileina", joihin Maan magneettikentän historia on tallennettuna. Näiden tutkimusten mukaan magneettikentän napaisuus eli polariteetti on kääntynyt vastakkaiseksi useita tuhansia kertoja Maan geologisen historian (4500 milj. vuotta) aikana. Viimeksi kuluneiden 10 miljoonan vuoden aikana polariteetti on vaihtunut keskimäärin 200 000 vuoden välein. Vaihtuminen näyttää tapahtuneen lyhyehkössä ajassa, alle 10 000 vuodessa. Vaihdoksessa magneettikentän pohjoisnavasta tulee etelänapa ja päinvastoin. Vaihtuminen rekisteröityy kiviin ja napaisuuskäännöksiä voidaankin käyttää tämän vuoksi kivien ajoituksiin. Tämä sopii erityisen hyvin paksujen sedimenttikivien ajoituksiin, joita on vaikea ajoittaa muilla keinoilla.
Seppo Linnaluoto
Kiikari on ihanteellinen väline aloittaa tähtitaivaan havainnointi. Useimmat yllättyvät kiikarien tehokkuudesta. 50 mm:n objektiivi kerää valoa 50 kertaa enemmän kuin hämärään sopeutunut silmä.
Kiikarin etuna kaukoputkeen verrattuna on mm. laajempi näkökenttä, joka mahdollistaa erinomaisesti laajojen kohteiden tutkimisen, sekä antaa paremman kuvan siitä ympäristöstä, johon kohde liittyy. Tämän lisäksi, kiikarissa näkökenttä on oikein päin. Havaintokohteiden etsiminen vaatii oman taitonsa, jonka harjoitteleminen, edellisistä johtuen, on kiikarilla helpompaa.
Tutkimusten mukaan havainnointi molemmilla silmillä parantaa himmeitten kohteiden näkemistä 25...40 %. Tällöin kiikari, jonka objektiivin halkaisija on 50 mm vastaa kaukoputkea, jonka aukko on 60 mm.
Oman ryhmänsä muodostavat tähtitieteen harrastajat, jotka käyttävät ainoana havainnointivälineenään kiikaria. Useissa alan julkaisuissa heidät on huomioitu, mutta kiikarihavainnointiin on olemassa myös omaa erikoiskirjallisuutta. Lisäksi internetistä löytyy runsaasti tietoa kiikarihavainnoinnista.
Kiikarin rakenne
Kiikari on rakenteeltaan kuin kaksi rinnakkain liitettyä linssiteleskooppia. Kiikariputken päissä ovat linssijärjestelmät ja putken sisällä on prismajärjestelmä. Kiikariputket ovat liitetty toisiinsa saranamaisella liitoksella, jota kääntämällä voidaan säätää putkien keskinäistä etäisyyttä. Suuremmasta linssijärjestelmästä, objektiivista, valo menee sisään (tulopupilli). Okulaari on se linssijärjestelmä, josta kiikaria katsotaan (lähtöpupilli).
Prismajärjestelmällä käännetään kuva oikein päin, sekä saadaan kiikarista pienikokoisempi. Prismajärjestelmistä Porroprisma on yleisempi. Siinä objektiivin ja okulaarin keskikohdat ovat eri linjalla, eli kiikariputkissa on mutka. Roof-prismaisissa kiikareissa objektiivin ja okulaarin keskikohdat ovat samalla linjalla. Kiikari on suoraputkinen ja muistuttaa H-kirjainta.
Tarkennusjärjestelmistä keskustarkennus on yleisempi. Siinä on kiikariputkia yhdistävään saranarakenteeseen lisätty mekanismi, jonka säätöpyörää kääntämällä erillinen okulaariosa liikkuu runkoon nähden. Tämän lisäksi on oikeaan okulaariin tehty säätö, jolla korjataan silmien välinen taittoero. Erillistarkenteisissa kiikareissa molempien silmien tarkennus säädetään erikseen.
Oleellisen tärkeä osa kiikareiden laatua on optisten osien pinnoitus. Merkintä Fully Coated tarkoitta, että kaikki optiset pinnat ovat pinnoitettu. Merkintä Multi-Coated tarkoittaa, että yksi tai useampi optinen pinta yhdestä tai useammasta linssistä, on pinnoitettu monikerrospinnoitteella. Merkintä Fully Multi-Coated tarkoittaa, että kaikki optiset pinnat, myös prisma, ovat pinnoitettu monikerrospinnoitteella. Tätä tapaa käyttävät laadukkaat kiikarinvalmistajat.
Kiikarin ominaisuudet
Koska eri ominaisuudet vaikuttavat toisiinsa, ei parhaiden mahdollisten ominaisuuksien yhdistelmää ole olemassa. Tästä johtuen kiikareita valmistetaan eri tarkoituksiin erilaisien ominaisuuksien yhdistelmillä.
Perusominaisuudet ilmoitetaan kertomalla suurennus (ensimmäinen luku) ja objektiivin halkaisija millimetreissä (toinen luku). Esimerkiksi 10x50 kiikari suurentaa 10-kertaisesti ja sen objektiivin halkaisija on 50 mm. Zoom-kiikareissa ilmoitetaan suurennusalue, esimerkiksi 8-10x50.
Näkökentän laajuus ilmoitetaan merkinnällä x feet at 1000 yards (esimerkiksi 260 feet at 1000 yards) tai y degrees (esimerkiksi 5 degrees). Merkinnät vastaavat toisiaan suurin piirtein siten että 1 degrees vastaa 52 feet at 1000 yards. Yleissääntönä on että suurennuksen kasvaessa näkökentän laajuus pienenee. Normaalia laajemmalla näkökentällä varustetut kiikarit on saatu aikaan linssien erilaisella hionnalla.
Erottelukyvyllä tarkoitetaan näkymän terävyyttä ja selvyyttä. Parempi erottelukyky antaa myös voimakkaammat värit. Kirkkaudella tarkoitetaan lähinnä kiikarin valonläpäisykykyä. Pääasiassa molempiin vaikuttavat objektiivin suuruus, optiikan laatu, optisten osien pinnoitus, sekä optisten osien tarkka keskinäinen mekaaninen kohdistus.
Näkeminen
Ihmisen silmä sopeutuu pimeään suhteellisen hitaasti. Silmän pupilli laajenee suurimpaan kokoonsa muutamissa minuuteissa, mutta verkkokalvossa tapahtuvien kemiallisten muutosten hitauden johdosta parhaan hämäränäön kyvyn saavuttaminen vie pisimmillään yli tunnin. Himmeä punainen valo, jota tähtihavaintoja tehtäessä on käytettävä, säilyttää parhaiten hämäränäkökyvyn.
Tähtitaivasta havainnoitaessa, tulisi kiikarilla katsoa kerrallaan vähintään minuutin jakso. Tämä johtuu erilaisista ihmisen näkemiseen liittyvistä seikoista, joiden johdosta kyky havaita himmeitä kohteita paranee, kun samaa aluetta katsotaan pidempään. Koska silmän reuna-alue on herkempi valolle, voi erittäin himmeitä kohteita havainnoida katsomalla kohteen viereen.
Täydellisesti hämärään sopeutuneen silmän pupillin koko vaihtelee eri ihmisillä, sekä yksilöllisesti että iän myötä. Samanikäisten yksilöllinen ero voi olla jopa 3 mm. Pääsääntöisesti pupillin laajuus riippuu iästä siten, että lapsilla ja nuorilla se on n. 7 mm, alkaen tämän jälkeen pienentyä. Aluksi pieneneminen on hitaampaa, mutta 30 ja 60 ikävuoden välillä se kiihtyy. Tämän jälkeen pupillin pieneneminen jälleen hidastuu, koon ollessa 80-vuotiaalla enää vain noin 2 mm.
Tähtikiikarin valintaperusteita
Ihminen, jonka pupilli laajenee hämärään täysin sopeutuneena 7 mm:n suuruiseksi, katsoo yötaivasta 1x7 mm "kiikarilla". Huomaamme, että mikä tahansa kiikari tuo huomattavan parannuksen havaintojen tekoon. Jos jonkinlainen kiikari on jo olemassa, kannattaa harkita tarvitseeko tähtikiikaria hankkia. Nykyisillä keskitason kiikareilla päästään samaan havaintotarkkuuteen, kuin Galileo pääsi aikanaan käyttämällään kaukoputkella. Yleisesti ottaen tähtikiikareissa laatu on tärkeämpi tekijä kuin suurennus.
Suurinta osaa tähtitaivaan kohteista on vaikea havainnoida niiden himmeyden vuoksi. Tällöin kiikarin vaatimuksena on kerätä paljon valoa ja siihen tarvitaan mahdollisimman suuri objektiivi. 8x50 kiikari kerää kaksi kertaa enemmän valoa kuin 8x35 -kiikari. Tämä saa tähdet näyttämään lähes kaksi kertaa kirkkaammilta. Matemaattisesti kahden kiikarin keskinäinen valonkeräyskyvyn vertaaminen voidaan suorittaa jakamalla suuremman objektiivin halkaisijan neliö pienemmän objektiivin halkaisijan neliöllä.
Suuri suurennus auttaa pienten kohteiden havainnoimisessa, mutta lisäksi se auttaa myös pientä suurennusta vaativien kohteiden havainnoimisessa. Tähän on syynä taivaan kirkkaus, erityisesti valosaasteisilla alueilla. Suuri suurennus levittää valoa laajemmalle alalle, vähentäen havainnoitavan alueen pintakirkkautta ja parantaen siten heikkojen kohteiden näkyvyyttä. Tämä johtuu ihmisen silmän kyvystä havaita matalan kontrastin omaavia kohteita paremmin, jos ne ovat laajoja.
Kiikarin lähtöpupilli valitaan, käytännön syistä, hieman silmän hämäränäköön sopeutuneen pupillin kokoa pienemmäksi. Mikäli silmien pupillien laajuus on tiedossa, kannattaa valinnan lähtöarvona käyttää sitä. Yleisesti, useiden tekijöiden kompromissina, suositellaan lähtöpupillin kooksi 5 mm.
Kiikarin näkökentän tulisi olla mahdollisimman laaja. Tyypillisesti 10x suurentavilla kiikareilla näkökentän laajuus on noin puolet siitä mitä se on 7x suurentavilla. Linssien hionnalla aikaansaadun laajemman näkökentän kiikareissa on vastaavasti jouduttu tinkimään muista ominaisuuksista, joten nämä eivät sovellu tähtikiikareiksi.
Royal Astronomical Society of Canadalle (RASC) kirjan Observer's Handbook toimittaneen Roy L. Bishopin mukaan, hyvin pitkälle hänen omiin kokemuksiinsa perustuen, tähtitieteellinen esityskyky (visibility factor) on yksinkertaisesti laskettavissa kertomalla suurennus objektiivin halkaisijalla. Tällöin esimerkiksi 7x50 kiikarin visibility factor on 350.
Yleisesti pidetään 10x suurentavia kiikareita suurimpina, joilla voidaan tehdä havaintoja käsivaralta. Todellisuudessa kunnollinen ja miellyttävä havainnointi vaatii aina jalustan. Kokemuksesta tiedetään, että pitämällä kiikari vakaana, sen antama havaintotarkkuus vähintäänkin kaksinkertaistuu. Tällöin voidaan verrata jalustalle sijoitetun 6x30 kiikarin antamaa näkymätarkkuutta käsivaralta katsotun 10x50 kiikarin antamaan tarkkuuteen.
Kannattaa mieluummin hankkia pienempi kiikari jalustan kanssa, kuin suurempi ilman jalustaa. Valitettavasti pienemmistä kiikareista yleensä puuttuu valmis kiinnityspiste jalustan adapterille.
Zoomilla varustetut kiikarit eivät yllä ominaisuuksiltaan samalle tasolle kuin kiinteäpolttoväliset, joten ne eivät sovellu tähtikiikareiksi.
Tarkennusjärjestelmistä erillistarkennus on tukevamman rakenteensa ja yksinkertaisuutensa johdosta sopivampi tähtikiikareihin.
Kiikarin valinta
Uutta kiikaria ostettaessa kannattaa ensin hakea useamman valmistajan esitteet ja hinnastot. Kiikareiden valmistajilla on laaja valikoima eri käyttötarkoituksiin valmistettuja kiikareita. Tähtikiikariksi valitaan jokin perusmalli, ilman mitään erityisominaisuuksia.
Kiikareiden arvoja vertaillaan aluksi objektiivin suuruuden, lähtöpupillin suuruuden ja suurennuksen kesken. Näiden ominaisuuksien pohjalta valittuja kiikariehdokkaita vertaillaan tämän jälkeen myös muiden ominaisuuksiensa osalta. Lopuksi valitaan se ryhmä kiikareita, jotka tutkitaan käytännön testeillä.
Ensimmäinen valintaesimerkki voisi olla 30 mm objektiivin halkaisijalla varustettu kiikari. Jotta lähtöpupillin 5 mm:n vaatimus täyttyisi, tulisi suurennuksen olla 30/5=6. Tämän mukaan valittavaksi tulisi 6x30 kiikari. Sen visibility factor on 6x30=180.
Toisena valintaesimerkkinä voisi olla 50 mm:n objektiivilla varustettu kiikari. Se kerää noin 2.8 kertaa enemmän valoa 30 mm:n suuruiseen objektiiviin nähden. Toisaalta, näkökentän laajuus on suppeampi. Edellisen lähtöpupillivaatimuksen mukaan päädytään 10x50 kiikariin. Sen visibility factor on 500.
Suuret kiikarit, kuten esimerkiksi 15x75 ja tätä suuremmat, ovat erinomaisia tähtikiikareita. Tämänkin kiikarin lähtöpupilli on 5 mm, sen sijaan visibility factor on 1125. Sen valonkeräyskyky verrattuna 6x30 kiikariin on yli kuusinkertainen ja 10x50 kiikariinkin verrattuna se on yli kaksinkertainen. Tällainen kiikari on varsin kallis ja ilman jalustaa se on "käyttökelvoton". (Artikkeli jatkuu ensi numerossa)
Heikki Ruonaniemi
TÄHTITAIVAS TALVELLA 2001-2002
Aurinko
Talvipäivänseisaus on 21.12. klo 21.23. Tällöin Aurinko on eteläisimmillään ja päivä on lyhyimmillään maapallon pohjoisella puoliskolla ja pisimmillään eteläisellä puoliskolla.
Auringonpilkut ovat edelleen lähes maksimissaan.
Kuu
Täysikuu on 30.12., jolloin on Kuun puolivarjopimennys, sekä 29.1. ja 27.2.
Kuu on lähellä Marsia illalla 20.12., 18.-19.1. ja 16.-17.2. Kuu on lähellä Saturnusta 27.-28.12., 24./25.1. ja 20.2. Kuu on lähellä Jupiteria 30.- 31.12. ja 26./27.1. Kuu peittää Jupiterin aamuyöllä 23.2. klo 4.31-5.21. Kuu on lähellä Merkuriusta illalla 15.1.
Planeetat
Merkurius näkyy illalla n. 5.-20.1. Se on hyvin matalalla lounaassa. Se tulee näkyviin noin 50 minuuttia auringonlaskun jälkeen paljain silmin. Kiikarilla se voi näkyä jo aikaisemminkin.
Kaavio Merkuriuksen näkymisestä on Ursan Tähdet 2002 -kirjassa sivulla 15.
Mars on etelässä joulukuussa pimeän tullessa ja tammi-helmikuussa Auringon laskiessa. Mars laskee klo 22 aikoihin. Mars etääntyy edelleen ja heikkenee. Vuodenvaihteessa se on enää suunnilleen yhtä kirkas kuin Härän Aldebaran.
Jupiter on oppositiossa uudenvuodenpäivänä. Tällöin se nousee auringonlaskun aikaan koillisesta, on etelässä puoliltaöin ja laskee auringonnousun aikaan luoteeseen. Jupiter on Kaksosten tähdistössä.
Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain planeetoista. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.
Saturnus on edelleen Härän tähdistössä. Se on oppositiossa 3.12. Tällöin se nousee auringonlaskun aikaan koillisesta, on etelässä puoliltaöin ja laskee auringonnousun aikaan luoteeseen.
Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Geminidit on vuoden aktiivisimpia meteoriparvia. Niitä näkyy 7.-17.12. Meteoreja näkyy runsaasti useina öinä. Suurimmillaan aktiivisuus on 14.12. klo 6.
Kvadrantideja näkyy 1.-5.1. Se on myös vuoden aktiivisimpia parvia. Maksimi on 3.1. klo 20. Huippuvaihe kestää vain muutamia tunteja.
Tähdet
Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa. Hämärän kääntyessä pimeäksi "Kesäkolmio", Joutsenen, Lyyran ja Kotkan päätähtien muodostama laaja kuvio on vielä korkealla lounaassa.
Iltayöstä talven kirkkaat tähdistöt ovat jo korkealla kaakossa. Kirkas Orion suorine vöineen on jo korkealla. Kaksosten tähdistö on jo hyvin havaittavissa. Aivan etelässä on Härän tähdistö. Härästä löytyy kaksikin paljain silmin näkyvää avointa tähtijoukkoa: Hyadit sekä Plejadit eli Seulaset.
Otava (Iso Karhu) on koillisessa. Idästä on nousemassa Leijonan tähdistö.
Tammikuussa Etelä-Suomessa on pimeää 14 tuntia. Tänä aikana tähtitaivaan ilme ehtii muuttua täydellisesti. Illansuussa länteen ja luoteeseen laskevat tähtikuviot ehtivät jälleen nousta ennen aamunkoittoa.
Iltayön taivasta hallitsevat kirkkaat talven tähdistöt. Orionin tähdistö on talvitaivaan kaunistus. Sen keskellä on kolmen tähden muodostama suora rivi, Orionin vyö. Vyön linjaa vasemmalle alaviistoon loistaa Sirius, koko taivaan kirkkain tähti. Se on väriltään valkoinen, mutta matalalla ollessaan se ilmakerrosten vaikutuksesta tuikkii kaikissa sateenkaaren väreissä.
Linnunrata kulkee taivaalla luoteesta Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian, Perseuksen ja Ajomiehen kautta. Leijona on jo idässä kokonaan näkyvissä.
Helmikuussa yöt alkavat jo selvästi lyhentyä. Etelä-Suomessa on kuun alussa pimeää noin 13 tuntia. Helmikuun lopussa pimeyden kesto on enää hieman alle puoli vuorokautta.
Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa:
Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdistykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta.
Seppo Linnaluoto
Mannerheimin Lastensuojeluliiton maanantaisin järjestämä lastenilta Upinniemen Merikappelissa sai 29.10. vieraita Kirkkonummen Komeetasta. Yhdistyksen jäsenet tulivat joukolla käymään ja esittelemään tähtitieteen harrastusta upinniemeläisille lapsille ja aikuisille. Paikalla oli kaksikymmentäyksi aikuista ja kaksikymmentäneljä lasta.
Tilaisuus alkoi tykkimies Harri Norrin pitämällä hartaudella Merikappelissa. Hartaushetken päätteeksi Norri soitti levyltä kauniin kappaleen, jonka rauhallisuutta hän vertasi tyyneen mereen ja tähtitaivaaseen. Tämän jälkeen Komeetan puheenjohtaja Aarno Junkkari kertoi tähtitieteestä ja mm. siitä, kuinka hän itse oli aikoinaan ajautunut tähtiharrastuksen pauloihin. Siihen riitti kuulemma vilkaisu maanmittauskaukoputken läpi Jupiteriin ja sen kuihin. Junkkari painotti, ettei tähtitieteen harrastaminen vaadi suuria: Tähtitaivaan ihmeitä voi hyvin havaita paljain silmin tai tavanomaisilla 7 x 50 kiikareilla.
Harrastustarinoinnin jälkeen Junkkari esitti diasarjan aurinkokunnastamme. Esitys tuntui kiinnostavan niin aikuisia kuin lapsiakin, jotka esittivät myös planeettoja koskevia kysymyksiä. Komeettalaiset olivat tuoneet mukanaan useita kaukoputkia, osa itse tehtyjä. Niihin väki saattoi tutustua ensiksi sisätiloissa. Myöhemmin kaukoputket kannettiin pihalle, missä sää oli kirkastunut kuin tilauksesta.
Kaukoputket suunnattiin nyt eri kohteisiin. Ilmeisin kohde oli lähes täysi Kuu, joka oli noussut jo mukavasti kappelin katon ylle. Sitä lapset mieluusti tarkastelivat kaukoputken okulaarin läpi. Kuu-ukkoja ei kuitenkaan kukaan tiettävästi nähnyt. Taivaalta löytyi myös muita, himmeämpiä kohteita, joihin pienimmät lapset eivät oikein jaksaneet syventyä. Sen sijaan aikuiset hämmästelivät mm. Perseuksen kaksoistähtijoukkoa, Otavan kaksoistähtiä ja Andromedan galaksia, jonka valo on jo 2,2 miljoonaa vuotta vanhaa. Käsittämättömästä etäisyydestään huolimatta Andromedan galaksi kuuluu paikalliseen galaksijoukkoon ja on itse asiassa Linnuradan "lähinaapuri".
Upinniemen merikappelissa järjestetty tähtitieteellinen ilta oli sekä isännille että vieraille mieleenpainuva kokemus. Useimmat komeettalaiset näkivät ensi kertaa tämän kauniin kappelin. Upinniemeläisperheille puolestaan taisi jäädä kytemään ajatus kaukoputken hankkimisesta.
Aarno Junkkari
Amatööriharrastajien tähti-illat
Komeetta on todella nimensä veroinen: se on noussut raketin lailla yhdistysten tähdistöön. Upeaa kuulua tällaiseen yhdistykseen, josta saa online-tietoa tähtitaivaan tapahtumista. Ihan hengästyttää tarjolla oleva tiedon määrä! Jopa maallikkoharrastaja pysyy juonessa mukana - ainakin osittain. Töissä voi ennakkoon kertoa kavereille tulevista, merkittävistä avaruuden ilmiöistä ja innostaa muutkin lähituntumassa taivastelemaan.
Kun meililaatikkooni kolahti tieto juuri hankitusta Astroscan-kaukoputkesta, ajattelin heti, että sehän pitää saada lainaksi ja kutsua naapuritkin mukaan tiirailemaan. Aarno vielä kehui hankintaa: 'Astroscan on pieni, kevyt ja näppärä kuljettaa, eikä sen pystyttäminenkään vaadi yhdenkään ruuvin vääntämistä. Se on heti katseluvalmis eikä käyttö vaadi juuri muuta kuin putken pään kääntelyä haluttuun kohteeseen. Astroscan sopii hyvin tähtitaivaan katseluun.' Ilmiselvästi siis myös naisten peli! Ei kun tuumasta toimeen ja varaus meilitse seuraavalle viikolle. Aarno toi putken ja antoi pikavalmennuksen ja sitten vain putkikassi olalle, kotipihalle ja leiri pystyyn. Ja Astroscanin asentaminen toimintavalmiuteen oli tosiaankin aika nopeaa ja kätevää.
Pakkasilta, kirkas tähtitaivas. Etsimme Jupiteria ja Saturnusta. Jupiter kuineen löytyi, Saturnus ei vain tuntunut osuvan putkeemme. Mukana meillä oli printti Komeetan kotisivulta tähtitaivaan aikatauluista. Sitä tihruiltiin taskulampulla. Sitten huomasimmekin, että kuusimetsikön takaa on nousemassa kirkkaasti vilkkuva tähti. Onkohan se nyt Saturnus? Päätimme käydä lämmittelemässä ja tavata puolen tunnin kuluttua uudestaan, kun tähti on noussut ylemmäs. Näin tehtiin.
Menimme uudelleen pakkaseen, mukana lämmikettä termospullossa. Kaukoputki suunnattiin nyt jo ylempänä tuikkivaan tähteen. Jopa maallikko tajusi, Saturnus renkaineen se on! Lämmintä keltaista ja hehkuvaa punaista keskiosassa. Vaikka tiesimme tähtitaivaan liikkuvan ja muuttuvan, meistä kukaan ei ollut tajunnut sen muuttuvan niin nopeasti. Jo puolessa tunnissa tähtien asento oli aivan toinen.
Siinä meillä riittikin karttojen kanssa pörräämistä ja kuvioiden etsimistä! Pari kolme tuntia meni vaivatta kylmästä huolimatta.
Pitkin iltaa me kaikki näimme useita, upeita tähdenlentoja. Joku näki myös yhden 'räjähtävän' tähden: aivan kuin joku avaruudessa olisi ottanut meistä salama-valolla valokuvan! Mistäs sitä tietää vaikka…
Muutaman tähti-illan ihmettelyn jälkeen tuli kyllä vahva tunne, että ensi kerralla täytyy yrittää saada myös Aarno asiantuntijaksi mukaan, jotta saisimme enemmän irti taivaankannen ihmeistä.
Anita Seppovaara ja Manni Ruottu
Tämä on meille tähtitieteen penkkiurheilijoille Tulipa viime yleisöluennolla mieleeni ajatus, että voisin alkaa pitää matikan kerhoa. Esimerkiksi voisimme pyhistä skriptuureista katsoa, mitä se kvardupoli- ja oktopolikehitelmä oikein tarkoittavat. Ajattelin myös, että voisimme käydä läpi pallotrigonometrian ja samalla pallotähtitieteen laskuja.
Ensi vaiheessa ajattelin kuitenkin ihan preppauskurssia matematiikan yo-kokeisiin valmistautuvalle rakkaalle nuorisollemme. Sekä pitkän että lyhyen matikan lukijoille. Minun mielestäni muuten matikan yo-tehtävät ovat hyviä ja nimenomaan vaativat ja kehittävät matemaattista snajua. Ja sitä tarvitsee jokainen. Sitä paitsi ne ovat hyviä trilliharjoituksia. Ja niistä on helppo aloittaa.
Ajattelin pitää kerhoillat kotonani, koska täällä on iso pöytä jonka ääressä kokoontua ja meillä on koko kirjallisuus käytettävissämme. Toivomuksia kerhon sisällöstä ja eri ikäisille jäsenille sopivasta tarjonnasta sekä otetaan vastaan että huomioon.
Kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä. Ja sitten voimme puhua asiasta enemmän.
Markku af Heurlin
Samkullantie 6
02400 Kirkkonummi
puh. 09 - 398 1479 / 298 1570
matkapuh. 040 - 56 25 601
faksi 09 - 298 1570
mafheurl@ml.mappi.helsinki.fi
JK Pieni yksinkertainen laskuharjoitus, puoliksi omasta päästä
Muistamme Konstantin Tsiolkovskin sanoneen ihmiskunnan tulevaisuuden olevan tähdissä. Tähtitieteilijät ovat löytäneet Kameleontintähdistöstä parsekin läpimittaisen tiheän kaasuspilven, joka sisältää yhden molekyylin etyylialkoholia jokaisessa kuutiodesimetrissä.
a) Kuinka paljon absoluuttista alkoholia litroissa pilvi sisältää?
b) Kuinka kauan Suomen kansa voi lipittää viinaa tässä kosmisessa paratiisissa kunnes todella kosminen kankkunen iskee? (Suomalaiset juovat absoluuttista alkoholia henkeä kohti vuodessa n. 7 - 8 litraa, Tarkista tilastollisesta vuosikirjasta.)
Latojan huomautus: Laske myös, kuinka kauan kosmiselta kyyppariltä kestää yhden paukun ( 4 cl 38 %:sta alkoholia) kokoaminen, jos hän kerää sitä 10 cm:n läpimittaisella suppilolla kosmisella nopeudella!!
Raamatussa kerrotaan tähdestä Matteuksen evankeliumin toisessa luvussa. "Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoitta-maan hänelle kunnioitustamme." Tietäjät lähetettiin Betlehemiin. Teksti jatkuu. "Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo."
Toisaalta puhutaan taivaalla olevasta tähdestä. Toisaalta tähti kulki heidän edellään. Se vieläpä pysähtyi sen talon yläpuolelle, missä lapsi oli.
Kertomus on melkoisen epälooginen. Näin ei ole voinut missään tapauksessa tapahtua. Taivaalla oleva tähti ei ole voinut kulkea tietäjien edellä eikä varsinkaan pysähtyä ja osoittaa jotakin paikkaa.
Mutta kuitenkin tekstin mukaan kyse oli samasta "tähdestä".
Selvästikään Matteus ei ole tuntenut lainkaan tähtitaivaan ilmiöitä. Asiat ovat menneet aivan sekaisin. Taivaalla oleva tähti voi osoittaa ainoastaan jotakin suuntaa. Tähdet ovat eri kellonaikoina eri suunnissa. Mikään taivaan kohde ei voi osoittaa mitään maanpäällistä paikkaa. Näin voi tehdä ainoastaan lähellä oleva valoilmiö.
Jos halutaan olla hyväntahtoisia ja oletetaan, että tosiaan oli olemassa joitakin tietäjiä, jotka tulivat idästä jonkin astrologisen ilmiön takia Juudeaan. Heidät lähetettiin Betlehemiin, koska oli ennustettu että Messias syntyisi siellä (Miksi muuten kuningas Herodes päästi heidät sinne ilman omaa saattoväkeään?). Matkalla sinne he näkivät lähellä olevan valoilmiön, joka johdatti heidät oikeaan taloon. Eikö tämä vaikuta pelkältä legendalta?
Seppo Linnaluoto
Raamattu on syntynyt satojen vuosien aikana. Sen kirjoitukset ovat muotoutuneet tarinoiden pohjalta. Tarinoilla on todellisuuspohjaa, mutta silti lienee selvää, ettei niitä pidä ottaa kirjaimellisesti.
Itämaan tietäjät on yksi tarina. Kuten Seppo Linnaluoto kirjoittaa, on tarina varsin epäuskottava: Tietäjät lähtevät matkalle ennusteen motivoimina. Matka kesti kuukausia. Kaiken aikaa heidän edessään oli jokin kirkas valoilmiö, joka ohjasi heidät oikeaan taloon ja lisäksi näytti pysähtyvän talon päälle. Tieteellisessä mielessä tätä tapahtumaketjua lienee mahdoton selittää.
Mutta kuinka tällainen varsin lennokas, taivaallisten ilmiöiden värittämä legenda on syntynyt? Olisiko Betlehemin tähden taustalla sittenkin joitain todellisia taivaan tapahtumia?
Jotkut asiaa penkoneet ovat tulleet siihen tulokseen, että "tähti" olikin Jupiter. Planeettojen liikkeethän voidaan laskea taaksepäin varsin tarkkaan ja on todettu, että noina aikoina Jupiter oli Lähi-idän taivaalla. Jupiter liikkuu tähtitaivaaseen nähden - tosin hitaasti. Liikkeen voi havaita vain seuraamalla planeetan asemaa useiden öiden ajan. Olisiko tämä liike kuitenkin siirtynyt legendaan ja saanut muodon '..tähti kulki heidän edellään'? Mistään opastamisestahan ei toki ollut kyse, vaan tietäjät tiesivät suunnata matkansa Jerusalemiin, minne kuninkaallista syntymätapahtumaa oli ennustettu.
"Tähden" kirkkautta on puolestaan selitetty sillä, että aivan matkan loppuvaiheessa Venus oli sen kanssa samassa linjassa eli konjunktiossa, jolloin ne yhdessä muodostivat poikkeuksellisen kirkkaan valoilmiön.
Entäpä '..tähti pysähtyi sen paikan päälle, jossa lapsi oli'? Tämä voisi selittyä sillä, että viimeisenä matkapäivänä, kun ilta oli jo pimennyt ja tietäjät saapuivat Betlehemiin, Jupiter-Venus yhdistelmä painui juuri horisontin taakse. Siksi tietäjät katsoivat olevansa perillä.
Itämaan tietäjät olivat sen ajan oppineita, joilla oli nimenomaan aikansa huipputiedot tähtitaivaasta. Siinä mielessä voitaisiin hyvinkin olettaa, että tarinoidessaan kansan kanssa he värittivät matkakertomustaan näillä tähtitaivaan havainnoilla. Ja väärinkäsitykset olivat valmiit!
Kun lisäksi muistetaan, että kertoja Matteus on kirjoittanut evankeliumin sen perusteella, miten se on kansan suussa muotoutunut, voi hyvin ymmärtää, että kirjoituksessa on tieteellisiä asiavirheitä. Matteus ei ollut tiedemies, joten hän ei suhtautunut kriittisesti tarinan kyseenalaisiin piirteisiin. Ja toisaalta hän oli kuin kuka tahansa kirjailija, joka pyrkii kirjoittamaan kansaan menevää tekstiä.
Aarno Junkkari
Yhdistyksemme retkien järjestäjä Markku af Heurlin oli jälleen aktiivinen ja järjesti heti joulukuun alkuun tutustumiskäynnin Helsingin Yliopiston kasvitieteelliseen museoon. Markun akateemisten henkilösuhteiden ansiosta oppaanamme toimi intendentti Leo Junikka.
Kierros alkoi lauantaina 1.12. noin klo 13:30. Osallistujia ei tällä kertaa ollut paljon, mikä johtui varmasti joulunaluskiireistä.
Junikka opasti meidät eri huoneisiin, joissa kussakin oli esitetty eri pituuspiirin ilmasto. Junikan perinpohjaiset, mutta kuitenkin kansantajuiset selostukset kasveista ja niiden elinympäristöistä olivat kiehtovia: Esimerkiksi kaikkien hyvin tuntema St.Paulia eli Paavalin kukka on Afrikassa hyvin uhanalainen. Se elää pienten purojen rantakivikossa hämärässä ja kosteassa. Suurten puiden kaataminen sen läheltä paljastaa sen liian suurelle valomäärälle ja niinpä se häviää nopeasti. Ylipäätään sademetsien kaataminen on mm. Brasiliassa aivan järjetöntä. Joka vuosi kaadetaan alue, joka vastaa Sveitsin pinta-alaa tai kymmenesosaa Suomen metsäpinta-alasta! Eikä sademetsä toivu. Rankat sateet huuhtelevat hetkessä humuksen ravinteet tiehensä ja jäljelle jää kasvukelvoton autiomaa.
Mutta iloisempiakin asioita sentään kuultiin ja nähtiin. Erityistä ihmetystä herätti Mimosa, jonka lehdet kosketettaessa vetäytyivät suppuun. Oppaamme kertoi kasvin sillä tavoin suojautuvan karjalta, joka syö tätä rikkakasvia. Nimittäin supussa olevat lehdet eivät näytä lehmän silmissä niin herkullisilta kuin avoimet.
Entä mikä hävitti puut Välimeren maista? Laivanrakennus ja roomalaisten kylpylät, joiden lämmittäminen vaati valtavasti polttopuuta. Ja viimeinen, aika yllättävä syy olivat vuohet! Ne nimittäin pistelivät poskeensa puiden versot sitä mukaa kuin niitä nousi maasta.
Kaktushuoneessa opimme, mitä tarkoittaa konvergenssi evoluutio! Ilmaus tarkoittaa sitä, että kaksi täysin eri lajin kasvia saattaa vastaavissa olosuhteissa kehittyä aivan samannäköisiksi. Esimerkki tästä on mm. kaktus ja aloe.
Viimeinen huone oli lasten mielestä mielenkiintoisin, sillä siellä olivat jättiläislumpeet. Mutta Junikan tarinat muistakin vesikasveista olivat jälleen ihastuttavan mielenkiintoisia. Saatoimme sielujemme silmin nähdä Viktorian järven rannat ja lahdet, joissa vedet olivat "saastuneet" vesikasveista. Eli vesihyasintti kasvaa siellä niin sankkana mattona, että järven vedestä häviää happi ja kalat kuolevat. Myös Pohjois-Amerikan rannikon mangrovemetsistä iloisesti viilettävine rapuineen saimme mainion kuvauksen.
Pimeän harmaasta talvesta oli todella mukava sukeltaa trooppiseen vehreyteen ja valoon. Junikan kertomukset sademetsistä ja mm. niiden äänimaailmasta saivat mielen helposti liitämään milloin Afrikkaan, milloin syvälle Amatsonin viidakoihin.
Aarno Junkkari
Planetaarinen sumu
Tähden kehityksen loppuvaiheessa tähdestä tulee punainen jättiläinen. Pieni, Auringon kokoinen tähti päättää jättiläisvaiheensa kun tähden sisäosan säteilypaine työntää harvat ulko-osat avaruuteen, näin syntyy planetaarinen sumu. Keskelle jäänyttä tiheää tähteä kutsutaan nimellä valkoinen kääpiö.
Nostopainosumu
Ketun tähtikuviossa sijaitseva Nostopainosumu (M27) on yksi taivaan tunnetuimmista planetaarisista sumuista.
Kohteen etsiminen on helpointa aloittaa Nuolen yläpuolella sijaitsevan "tähtikuvion" (kuvassa katkoviivalla merkitty) hahmotamisella, joko etsintä tai kiikaria avuksi käyttäen. Tähtien 12 Sge ja 14 Vul etäisyys on n. 3,5 astetta ja 14 Vul ja M27:n etäisyys on alle puoli astetta, joten näitä tähtiä kannattaa käyttää apuna kohteen etsinnässä.
Pienellä kaukoputkella katsottuna M27 näyttää hieman tiimalasin muotoiselta sumulta. Keskustähti näkyy 25 cm putkella. Kiikarilla kohteen voi myös löytää.
Lyyran rengassumu
Lyyran tähtikuviossa on toinen mielenkiintoinen planetaarinen sumu M57. Se löytyy tähtien Sulfat ja Sheliak välistä hieman lähempänä Sheliakia. Väli Sulfat - Sheliak on hieman alle 2 astetta.
M57:n koko on vain 86´´ * 63´´, joten se on hieman vaikea löytää. Etsimistä helpottaa kun putkella "sahaa" väliä Sulfat - Sheliak. Pienellä kaukoputkella kohde näkyy pienenä levynä, mutta hyvissä olosuhteissa näkyy heikosti kohteen rengasmainen muoto. 25 cm kaukoputki paljastaa 15 magnitudin keskustähden. Kiikarilla kohteen löytäminen on vaikeata sen pienen koon takia.
Kohde Kirkkaus Koko (Mag) (1´ = 1/60° 1´´= 1/3600°) M27 8,1 8´ * 4´ M57 9,0 86´´ * 63´´
Ville Marttila