Klikkaa kuvaa!
Havaintopaikan parkkipaikalta jouduttiin siirtämään muutamia kiviä. Kankimiehinä vasemmalta Antti Kuosmanen, Jarmo Helle ja Ville Marttila. Lapionvarren jatkeena Heikki Marttila.
Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsenlehti
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Havaintopaikan parkkipaikalta jouduttiin siirtämään muutamia
kiviä. Kankimiehinä vasemmalta Antti Kuosmanen, Jarmo Helle ja Ville
Marttila. Lapionvarren jatkeena Heikki Marttila.
Sisältö:
Yhdistysasiaa
Puheenjohtajan palsta
Yhteystietoja
Jäsenmaksut
Tapahtumakalenteri
Viron matka
Ursan harrastaja-apuraha Komeetan Aarno Junkkarille
Lyhennelmät aiemmista esitelmistä
Esitelmä tähtitieteen historiasta
Esitelmä yhtenäisteorioista
Esitelmä planeetta Maasta
Tähtipäivät Porvoossa
Castrum-palkinto
Lyhyesti: SETI@home
Tähtitaivas kesällä 2003
Päätoimittajalta: Aika x vaiva on vakio
Komeetan uusi laitteisto
Planeetat: Pluto
Merkuriusylikulku 7.5.
Merkuriuksen ylikulku valvontakameralla kuvattuna
Messier-havaintoja, osa 5
Supernovajäänne M1
Markku af Heurlin miehen ikään
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta
Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen: Hemar@kolumbus.fi
Puheenjohtajan palsta
Kerhomme täyttää näinä päivinä kolme vuotta. Nuoren elämänsä aikana Komeetta on vakiinnuttanut asemansa vilkkaimmin toimivien tähtiyhdistysten joukossa. Jäsenmäärällä mitattuna olemme Suomen kuudenneksi suurin, mukaan lukien valtakunnallinen Ursa.
Alusta asti kerhoiltoja on järjestetty joka maanantai yhtä kohdalle osunutta jouluaattoa lukuun ottamatta. Lisäksi toimivat lasten- ja matematiikan omat kerhot. Epävirallisia usein tosi nopealla aikataululla järjestettyjä Star Partyjä on järjestetty lukuisia. Havaintotoiminnan sääriippuvuus vaatii hetkeen tarttumista.
Toiminta ei ole rajoittunut aktiivien keskenään puuhasteluun. Viime vuonna järjestimme yhdessä Ursan kanssa valtakunnalliset tähtipäivät. Kuukausittaiset asiantuntijaesitelmät ovat tasoltaan ja taajuudeltaan maan huippuluokkaa. Toimintaa ja kalustoa on esitelty yleisölle useasti, viimeksi harvoin toistuvan Merkuriuksen ylikulun aikana.
Kerholehtemme kestää vertailun minkä muun vastaavan kanssa tahansa. Ilahduttavan monet ovat halunneet kirjoittaa omasta havaintotoiminnastaan. Erityisesti haluan kiittää päätoimittaja Heikki Marttilaa uurastuksesta juttujen hankkimisesta lievällä painostuksella sekä teknisestä toteutuksesta, joka on vaatinut paljon työtä. Seppo Linnaluoto on pitänyt lukijat ajan tasalla tapahtumista ja varmistanut luennoitsijoiden ajatusten perille menon esitelmälyhennelmillä. Lisäksi hän on onnistunut saamaan Komeetalle runsaasti julkisuutta paikallislehdessä. Tässä henkilökohtaiset kiitokset tällä kertaa. Pitää jättää palstatilaa muullekin.
Lehden kannessa on havainnepiirros Volsin alueesta, jonka olemme saaneet kunnalta käyttöömme. Alueen rakentaminen vaatii paljon pitkäjänteistä työtä, tai eihän harrastus ole työtä, vaan vastapainoa sille ja mielen virkistystä. Haluan tässä yhteydessä kutsua vähemmän aktiiveja jäseniä mukaan. Esimerkiksi entisen hartiapankkirakentajan kokemuksille olisi käyttöä, ja myös ylimääräisiksi jääneillä tarvikkeilla. Tulkaa mukaan talkoisiin, se on kivaa.
Jarmo Helle
Puheenjohtaja Jarmo Helle jarmo.helle@sci.fi puh. 040-551 7764
Sihteeri Seppo Linnaluoto seppo.linnaluoto@ursa.fi puh. 040-595 3472 tai (09) 2977001
Jäsenmaksut Vuosijäsenen jäsenmaksu vuonna 2003 on 17 euroa, alle 25-vuotiailta 9 euroa ja perhejäseniltä 4 euroa. Yhteisöjäsenen jäsenmaksu on 35 euroa ja kannatusjäsenen 150 euroa.
Syksyn ensimmäinen esitelmä
Syksyn ensimmäinen esitelmä on syyspäiväntasauksena tiistaina
23.9. klo 19. Esitelmän pitää Thomas Hackman Helsingin yliopiston
Tähtitieteen laitokselta ja hänen aiheensa on Spektri kertoo tähdistä.
Tämä edellyttää, että sali on tuolloin vapaana.
Kerhot
Komeetan kerho kokoontuu maanantaisin klo 18 Ljunghedan seurantalolla
Vanha Heikkiläntie 64 noin kilometri Kirkkonummen keskustasta itään.
Heinäkuussa Ljungheda on kiinni, joten silloin kokoontumispaikka vaihtelee.
Lastenkerho on päättynyt tältä keväältä. Se, jatkuuko kerho syksyllä, on hieman epävarmaa.
Matematiikan kerho kokoontuu Markku af Heurlinin kotona erikseen ilmoitettavina ajankohtina. Markku asuu 2,8 km Kirkkonummen keskustasta luoteeseen Volsintietä pitkin osoitteessa Samkullantie 6. Tietoja kerhon kokoontumisesta saa Markulta, puh. 2981479 tai 044-5625601.
Auringonpimennys 31.5.
Varhain lauantaiaamuna 31.5. klo 5.36-7.39 on osittainen auringonpimennys. Pimennys
on suurimmillaan klo 6.36, jolloin peräti 86 % Auringon halkaisijasta on
pimentyneenä. Auringosta näkyy siis vain kapea sirppi. Komeetta järjestää
yhteisen katselutilaisuuden Kirkkonummen keskustassa Koulukeskuksen ja K-Senaattorin
välisellä Haagantien pysäköintialueella.
Kaukoputket ja havaintopaikka
Yhdistyksellä on 11 cm Astroscan-kaukoputki, 11 cm TAL-1 -kaukoputki ja 28 cm Celestron-kaukoputki. Astroscania ja TAL-1:tä säilytetään yhdistyksen kerhohuoneella Ljunghedassa. Yhdistyksen jäsenet voivat lainata Astroscania viikoksi kerhon kokoontuessa. Yhdistyksen uusin hankinta on Celestron-kaukoputki, jota toistaiseksi säilytetään Kaj Wikstetdin kotona. Yhdistyksellä on myös apurahalla hankittu CCD-kamera, jolla on otettu jo ensimmäiset kuvat.
Komeetalla on myös kunnalta saatu havaintopaikka Volsissa, jossa on toistaiseksi suoritettu puuston raivaustöitä. Paikkaan on tarkoitus rakentaa aluksi havaintopiste, ja myöhemmin tähtitorni ja huoltorakennus. Jos haluat osallistua rakennustalkoisiin, ilmoittaudu hallituksen jäsenille!
Seppo Linnaluoto
Jarmo Helle kirjoitti edellisessä lehdessä kesän matkasta Viron tähtiharrastajien kesätapaamiseen 9.-13.8.2003. Itse paikka, Tõravere, on Viron ammattitähtitieteen keskus. Siellä on 1,5 metrin peiliteleskooppi (mm. tähän tutustutaan) ja lukuisia muita kaukoputkia. Suuressa laitosrakennuksessa pidetään luennot viroksi. Töraveren alue on hyvin suuri, jossa on hehtaarikaupalla nurmikkoa jonne voi pystyttää teltat. Päivien aikana käydään alueella olevassa saunassa ja uidaan sen vieressä olevassa lammessa. Vuonna 2000 Tõraveressa oli myös Viron amatööritähtitieteilijöiden kesätapaaminen. Siitä on selostus osoitteessa: http://www.obs.ee/kokkutulekud/ Sinne tulee varmaankin kesäkuussa selostus myös seuraavasta kesätapaamisesta.
Tõravere on lähellä Tarttoa, Viron toiseksi suurinta kaupunkia. Tartossa on Viron ainoa yliopisto. Tartto on viehättävä kaupunki, jossa käydään. Aivan Tarton keskustassa on v. 1810 perustettu vanha observatorio, jossa käydään ohjelman mukaisesti.
Seppo Linnaluoto
Viron tähtiharrastajien vuotuinen kesätapaaminen
Viron tähtiharrastajien vuotuinen kesätapaaminen järjestetään tänä vuonna Tõraveressä, parikymmentä kilometriä Tartosta lounaaseen. Ajankohta on perinteisesti perseidien tähdenlentomaksimin ympärillä elokuussa. Tämän vuoden ohjelmaa ja tarkkaa aikaa ei ole vahvistettu, mutta saamieni tietojen mukaan aloitetaan 9.8 ja lopetetaan 13. tai 14.8. Tänä vuonna Mars on samaan aikaan lähellä parasta oppositiota vuosiin. Vuoden teema onkin Mars, havainnot, teoria ja myös scifi.
Paikalla on mahdollisuus edulliseen teltta- tai patjamajoitukseen. Tarton seudun hotelleista ja matkailukohteista on infoa sivuilla: http://turism.tartumaa.ee
Viime kesäinen matka oli sen verran antoisa, että uudestaan ollaan menossa. Yhteiskuljetusta ei olla järjestämässä. Mennään omilla kulku neuvoilla ja kysytään / tarjotaan ylimääräisiä istumapaikkoja.
Jarmo Helle
Osittainen auringonpimennys näkyy varhain lauantaiaamuna 31.5. klo 5.36-7.39. Pimennys on suurimmillaan klo 6.36, jolloin peräti 86 % Auringon halkaisijasta on pimentyneenä.
Komeetta järjestää pimennyksen katselua esitelmäpaikan ja K-Senaattorin välisellä Haagantien pysäköintipaikalla Kirkkonummen ydinkeskustassa.
Havainto-ohjeet Kesän tähtitaivaassa
Ursa jakaa vuosittain apurahoja harrastajille varsinaisen jaostotoiminnan ulkopuolella suoritettaviin yleishyödyllisiin harrastusprojekteihin. Apurahat annetaan suoranaisiin kuluihin. Apurahojen yleisenä ehtona se, että hankkeiden tai töiden pitää hyödyttää harrastajayhteisöä esim. julkaistavan materiaalin tai tietouden muodossa. Ensimmäiset apurahat myönnettiin Ursan juhlavuonna 1996. Tänä vuonna apurahaa myönnettiin seuraavasti:
Markus Tuukkanen: Suuren kaukoputken rakennusprojektiin.
Ismo Elo: Näyttelyn järjestämiseen.
Aarno Junkkari: Valvontavideokameroiden käyttö tähtikuvauksessa.
Aarno Junkkari on perehtynyt valvonta videokameroihin jo parin kuukauden ajan. Valvontavideokamerat sijoittuvat hinnallisesti nk. webbi-kameroiden ja "oikeiden" CCD-kameroiden väliin. Niiden soveltuvuutta tähtitaivaan kuvaamiseen ei ole kuitenkaan tutkittu, tai sitten tutkimuksia ei ole julkaistu.
Valvontavideokameroita on hyvin monenlaisia: Mm. kamera, jonka kenno on herkistetty infrapuna-aallonpituudelle. Voisiko tällaisella saada esim. auringosta jotakin uutta esiin? Selvitettävää riittää myös kuvausmetodeissa sekä ennen kaikkea mikrotietokonepuolella. Kameran ottama videosignaali on nimittäin taltioitava kovalevylle muokattavaksi. Kuvien jälkikäsittely viekin yleensä huomattavan suuren ajan koko kuvausproseduurista.
Junkkarin saaman apurahan määrä on 500 euroa, jonka hän tulee käyttämään ainakin mikrotietokoneen liitäntäkorttiin ja okulaarisovittimen rakenneosiin. Projektin tulokset julkaistaan verkkosivuilla, jotka avataan syksyllä. Projektin kokonaisaikataulu on yksi vuosi.
Heikki Marttila
Esitelmä tähtitieteen historiasta
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa dosentti Tapio Markkanen Helsingin yliopistosta. Hänen aiheensa oli "Tähtitiedettä Itämeren piirissä - liikkuvuutta ja yhteistyötä halki vuosisatojen". Esitelmää kuulemassa oli 25 henkeä.
Suomalaiset ovat keskiajan lopulta saakka tuoneet Euroopan yliopistoista tietoa tähtitieteestä ja opettaneetkin sitä. Tutkimusyhteistyöhön meiltä on osallistuttu 1700-luvun puolivälistä lähtien. Itämeren ympärysmaiden tähtitieteilijät liikkuivat 1800-luvulla maasta ja tähtitornista toiseen. Nykyisin tähtitieteellinen yhteistyö on maailmanlaajuista, ja suomalaisille tähtitieteilijöille avautuvat maailman parhaat tutkimusmahdollisuudet.
Klikkaa kuvaa!
Dosentti Tapio Markkanen esitelmöi Kirkkonummella.
Aikoinaan tähtitiedettä opetettiin kaikille yliopisto-opiskelijoille. Kirkkolaskentaan mm. kuului se, miten pääsiäispäivä laskettiin. Pääsiäisen ajankohta piti ilmoittaa viimeistään loppiaisena. Silloin ei ollut almanakkoja ja yhteydet olivat muutenkin erittäin hitaat. Pääsiäistä vietetään kevättasauspäivää seuraavan täysikuun jälkeisenä sunnuntaina.
Kopernikus
Ainakin vuodesta 1313 lähtien suomalaiset opiskelivat eurooppalaisissa yliopistoissa. Vuoteen 1640 mennessä tiedetään 135 suomalaisen suorittaneen tutkinnon. Luultavasti noin kaksinkertainen määrä suomalaisia opiskeli yliopistoissa, sillä varsinkin silloin oli yleistä, että opiskeltiin suorittamatta tutkintoa. Suosituin oli Pariisin yliopisto. Sinne tuomiokapituli lähetti lupaavia nuoria opiskelemaan.
Klikkaa kuvaa!
Kopernikus kanunkina Frauenburgissa tekemässä havaintoja.
Nikolaus Kopernikus (1473-1543) opiskeli Krakovan yliopistossa vuodesta 1492, jossa suomalainen Raphael Philippi opiskeli samaan aikaan. Kopernikus toimi loppuelämänsä Frauenburgissa (nyk. Frombork) kanunkina vuosina 1512-43. Wittenbergin yliopiston matematiikan professori Rheticus oli siellä vuosina 1539-41 ja julkaisi Kopernikuksen teoriaa esittelevän kirjan. Kopernikus julkaisi kuolinvuotenaan 1543 vallankumouksellisen teoksensa De revolutionibus orbium coelestium libri VI (Kuusi kirjaa taivaan kehien kiertoliikkestä).
Tycho Brahe (1546-1601) varusti aikakautensa parhaan Tanskan valtion rahoittaman tähtitornin Venin saarelle Juutinraumassa vuosina 1576-97. Hän kehitti ennen kaukoputken keksimistä tehdyt havainnot mahdollisimman tarkoiksi. Hän siirtyi Prahaan vuonna 1599, jossa Johannes Kepleristä(1571-1630) tuli hänen apulaisensa. Kepler esitti lakinsa planeettojen liikkeistä Tychon havaintojen pohjalta.
Klikkaa kuvaa!
Tycho Brahe taivasta havainnoimassa.
Yliopistoja Itämeren rannikolla
Itämeren rannikolla oli seuraavia yliopistoja ennen vuotta 1600: Rostockin yliopisto vuodesta 1419, Greifswaldin yliopisto Pommerissa vuodesta 1458, Kööpenhaminan yliopisto vuodesta 1475, Upsalan yliopisto vuodesta 1477, yliopisto Franfurt an der Oderissa Berliinin lähellä vuodesta 1498 (avattu 1506), Königsbergin (nyk. Kaliningrad) yliopisto vuodesta 1544, Braunsbergin(nyk. Braniewo) yliopisto Itä-Preussissa vuodesta 1568 ja Vilnan yliopisto vuodesta 1578.
Klikkaa
kuvaa!
Markkasen esitelmää kuunteli 25 henkeä.
Ruotsin suurvalta-aikana 1600-luvulla valtakuntaan perustettiin monia yliopistoja. Aikaisemmin maassa oli ollut vain Upsalan yliopisto, joka oli perustettu vuonna 1477. Yliopistoon perustettiin astronomian oppituoli 1595. Tarttoon perusti Kustaa II Aadolf yliopiston 1632. Yliopisto kuului Ruotsiin vuoteen 1710. Turkuun yliopisto perustettiin vuonna 1640. Greifswaldin yliopisto Pommerissa kuului Ruotsiin 1648-1815. Lundiin perustettiinyliopisto vuonna 1668.
Sigfrid Aronus Forsius (n. 1550-1624) oli ensimmäinen tunnettu suomalainen tähtitieteilijä.Hän laati Ruotsin ensimmäiset almanakat, toimi vuoden tähtitieteen professorina Upsalassa ja joutuipa vankilaankin hallituksen vastaisesta vehkeilystä. Vuosikymmenien aikana hän valmisti horoskooppeja ja jatkoi toimia vielä toimiessaan Tammisaaren kirkkoherrana.
Kansainvälistyminen 1700-luvulla
1700-luku oli tieteen kansainvälistymisen aikaa. Pietariin perustettiin tiedeakatemia 1724. Sinne perustettiin myös yliopisto samana vuonna. Myös Tukholmaan perustettiin tiedeakatemia vuonna 1739.
Ranskan tiedeakatemia suositti astemittauksen Tornionlaaksossa 1736-37. Tiedeakatemia lähetti toisen retkikunnan Peruun tarkoituksella ratkaista se, oliko maapallo navoiltaan litistynyt. Tornionlaakson retkikunnan johtaja oli P. L. M. de Maupertuis. Retkikuntaan kuului myös mm. Anders Celsius, joka on tunnettu lämpömittarin asteikon keksijänä. Kun retkikuntien tuloksiaverrattiin, todettiin Maa navoiltaan litistyneeksi.
Ruotsin hallitus perusti Suomeen 1748 maanmittauskomission ja perustettiin tähtitieteellisen observaattorin toimi. Hänen tehtävänään oli suorittaa tähtitieteellisiä ja kolmiomittaushavaintoja. Virkaan nimitettiin Jakob Gadolin (1719-1802).
1750 Ranskan tiedeakatemia päätti lähettää de la Caillen (1713-62) Hyväntoivonniemelle havaitsemaan Kuuta, Marsia ja Venusta samanaikaisesti Euroopasta tehtävien havaintojen kanssa Kuun radan ja Auringon etäisyyden määräämiseksi. Ruotsissa tehtiin useissa paikoissa havaintoja. Kun havainnot koottiin, todettiin ettei Auringon etäisyyttä ollut saatu kyllin tarkasti määrätyksi.
Samaan tarkoitukseen käytettiin harvinaista tapahtumaa, kun vuosina 1761 ja 1769 Venus kulki Auringon pinnan editse. Ruotsissa tapahtumaa havaittiin useilla paikkakunnilla. Kajaanissa tapahtumaa havaitsi Anders Planman (1724-1803), joka toimi Turun akatemiassa fysiikan professorina. Planman kokosi Ruotsissa maailmalla tehdyt havainnot ja saikin niistä Auringon etäisyyden määrätyksi.
Upsalaan perustettiin tähtitieteellinen observatorio vuonna 1742, Tukholmaan ja Vilnaan 1753.
Myös taivaanmekaniikan alalla tapahtui kehitystä. Suomalainen Anders Johan Lexell (1740-84) oli Turun akatemiassa matematiikan dosenttina vuodesta 1763. Hänellä oli toimi Pietarin tiedeakatemiassa vuodesta 1768 ja hän oli siellä akateemikkona vuodesta 1775. Vuonna 1777 Lexell julkaisi sittemmin hänen nimeään kantavan komeetan tutkimuksen. Komeetan rata muuttui Jupiterin vaikutuksesta voimakkaasti. William Herschel 1781 löysi uuden taivaankappaleen. Lexell tutki havaintoja ja totesi, että rata oli lähes ympyrä. Taivaankappaleen täytyi siis olla planeetta, joka myöhemmin sai nimekseen Uranus.
Myöhemmät ajat
1800-luvulla perustettiin lukuisia uusia tähtitorneja ja tähtitieteilijät liikkuivat yhä enemmän maasta toiseen. 1810-luvulla perustettiin tähtitornit Tarttoon, Königsbergiin ja Turkuun. Helsinkiin rakennettiin nykyaikainen tähtitorni 1834. Kun Pulkovoon Pietarin lähelle suunniteltiin samaan aikaan tähtitornia, oppia otettiin Helsingin tähtitornista. Pulkovon tähtitornista tuli suuri keskus, jonka merkitys mm. Suomeen oli hyvin suuri.
1950-luvulla Suomeen tuotiin astrofysiikan tutkimus, joka oli muualla muodostunut tähtitieteen valtavirtaukseksi. Sen jälkeen on maamme kolmen yliopiston ( Helsingin, Turun ja Oulun) tähtitieteen laitokset kansainvälistyneet entistä enemmän. Myös pohjoismaista yhteistyötä harjoitetaan. Kanarian saarilla on NOT-teleskooppi (Nordic Optical Telescope), jossa on Suomessa valmistettu 2,5 metrin peili. Parhaillaan käydään neuvotteluja Suomen liittymisestä Euroopan eteläisen observatorioon eli ESOon. Tämä tähtitieteen eturintaman keskus sijaitsee Pohjois-Chilessä, parhaissa mahdollisissa havainto-oloissa.
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli tällä kertaa vuorossa fysiikan professori Jukka Maalampi, jonka aiheena olivat yhtenäisteoriat. Esitelmää kuulemassa oli 33 henkeä.
Fysiikan tarkoituksena on hankkia empiirisin menetelmin tietoa luonnon lainalaisuuksista ja yhdistää tämä tieto mahdollisimman laajoja ilmiöjoukkoja kattaviksi matemaattisiksi teorioiksi tai malleiksi.
Klikkaa kuvaa!
Professori Jukka Maalampi esitelmöi yhtenäisteorioista Kirkkonummella.
Kuva Seppo Linnaluoto.
Lopullisena päämääränä on löytää yksi, kaiken kattava teoria, joka mahdollisimman vähin lähtöoletuksin selittää - ainakin periaatteessa - kaikki tunnetut luonnonilmiöt. Tällaista "viimeistä teoriaa" ei ole vielä näköpiirissä, mutta sitä kohti on kuljettu jo hyvän matkaa.
Ensimmäinen suuri askel vuorovaikutuksien yhdistämisen tiellä oli havainto, että magneettisilla ja sähköisillä ilmiöillä on yhteinen tausta. Tämä tosiasia on tiivistettynä James Clerk Maxwellin kuuluisiin yhtälöihin, jotka muodostavat sähkömagnetismin teoreettisen perustan.
1960-luvulla todettiin, että heikko ydinvoima ja sähkömagneettinen voima voidaan kuvata yhteisellä teorialla, ja kun näkökulmaa laajennetaan, saadaan myös vahva ydinvoima liitettyä mukaan. Joukosta puuttuu painovoima, jota kuvaavan kvanttiteorian löytäminen on osoittautunut vaikeaksi. Supersäieteoriaa 10- tai 11-ulotteisine avaruuksineen pidetään lupaavana yrityksenä yhdistää se muihin luonnon perusvoimiin.
Fyysikko uskoo yksinkertaisiin yleispäteviin lakeihin
Tässä on pitkät perinteet. Jo antiikin kreikkalaisilla oli muutama alkuaine: maa, ilma, tuli ja vesi (sekä eetteri). 1600-luvun lopulla Isaac Newton osoitti, että sama voima saa omenan putoamaan maahan ja Kuun kiertämään maapalloa.
Sähkömagnetismi
1820-luvulla Ampère, Biot, Oersted ja Savart havaitsivat magnetismin ja sähköisten ilmiöiden yhteyden. Sähkövirta vaikuttaa magneetteihin ja magneetit synnyttävät sähkövirtaa.
Tässä oli tilaus yhtenäiselle kuvaukselle! Tällaisen teki James Clerk Maxwell (1831-79) vuonna 1864 - sähkömagnetismin teorian. Tämä oli ensimmäinen yhtenäisteoria.
Klikkaa kuvaa!
James Clerk Maxwell (1831-79) esitti 1864 sähkömagnetismin teorian,
joka oli ensimmäinen yhtenäisteoria.
Maxwellin neljä yhtälöä kertovat sähkö- ja magneettikenttien yhteyden sähkövirtoihin ja sähkövarauksiin. Sähkö- ja magneettikentät ovat aaltoja, joiden nopeus on valon nopeus. Heinrich Hertz näki tämän kokeellisesti vuonna 1887. Tästä syntyi myöhemmin radiotekniikka.
Albert Einstein (1879-1955) julkaisi vuonna 1905 tutkimuksen "Liikkuvien kappaleiden sähködynamiikasta". Maxwellin yhtälöt toteuttavat suhteellisuusperiaatteen: Johtoon indusoituva jännitys ei riipu siitä, liikkuuko johto magneetin suhteen vai päinvastoin. Valon nopeus on sama havaitsijan nopeudesta riippumatta. Tästä seuraa suppea suhteellisuusteoria.
Klikkaa kuvaa!
Albert Einstein (1879-1955) yritti suhteellisuusteorioidensa keksimisen jälkeen
vuosikymmenien ajan kehittää yhtenäisteoriaa, ilman menestystä.
Seuraavaksi yritettiin yhdistää sähkömagnetismi ja gravitaatio eli painovoima 1900-luvun alussa. Yleisessä suhteellisuusteoriassa yritettiin panna gravitaatio ja sähkömagneettinen voima samaan muottiin. Maailmankuulu suomalainen fyysikko Gunnar Nordström (1881-1923) esitti, että otettaisiin käyttöön viides ulottuvaisuus. Tässä oli ideana se, että gravitaatio on neliulotteisen avaruuden kaarevuutta ja sähkömagneettinen voima olisi kaarevuutta viisiulotteisessa avaruudessa. Myöhemmin saman ajatuksen esittivät Kaluza ja Klein.
Albert Einstein yritti yleisen suhteellisuusteorian keksimisen jälkeen vuosikymmenien ajan kehittää yhtenäisteoriaa, ilman menestystä. Hän teki suuren virheen, ei rakentanut teoriaa kvanttimekaniikan pohjalle.
Juna meni toisaalle
Tällä välin kehitettiin kvanttisähködynamiikka QED, valon ja aineen teoria. Se on äärimmäisen tarkasti testattu kvanttikenttäteoria. Opittiin tuntemaan uusia vuorovaikutuksia, vahva ydinvoima ja heikko ydinvoima.
Opittiin että luonto koostuu perushiukkasista, joita ovat erilaiset kvarkit ja leptonit.
Kvarkit ovat mm. protonien ja neutronien rakenneosia. Leptoneita ovat taas mm. elektroni, myoni ja erilaiset neutriinot.
Klikkaa kuvaa!
Professori Maalammen esitelmää kuunteli 33 henkeä. Kuva Seppo
Linnaluoto.
Luonnon perusvoimat
Ensinnäkin on sähkömagneettinen voima. Se hallitsee atomeita ja molekyylejä, siis tavallista luontoa.
Toiseksi on vahva ydinvoima. Se hallitsee atomiytimiä ja kvarkkeja. Se tulee esille mm. ydinvoimaloissa ja se tuottaa mm. Auringon ja tähtien energian.
Kolmanneksi on heikko ydinvoima. Se tuottaa mm. ytimien beeta-radioaktiivisuuden. Siinä esim. atomiytimessä oleva neutroni hajoaa protoniksi, elekroniksi ja antineutriinoksi.
Neljänneksi on sitten gravitaatio eli painovoima. Se hallitsee mm. taivaanmekaanisia ilmiöitä, pitää ihmiset Maan pinnalla ja Maan Aurinkoa kiertämässä.
Heikon voiman kvanttikenttäteoria
Heikolla voimalla on lyhyt kantama, kvantit ovat painavia hiukkasia. Enrico Fermi (1901-54) kehitti ensimmäisen teorian vuonna 1930. Se oli pistevuorovaikutus, ts. siinä oli äärettömän painava kvantti. Se ei toimi, kun energia kasvaa. Se ei ole mittateoria, eikä sillä ole sopivaa mittasymmetriaa.
Sheldon Glashow (1932-), Steven Weinberg (1933-) ja Abdus Salam (1926-) onnistuivat yhdistämään sähkömagneettisen ja heikon vuorovaikutuksen. Tässä sähköheikkoteoriassa oletetut heikon vuorovaikutuksen välittäjäkvantit, ns. välibosonit, todettiin kokeellisesti 1983 CERN:in laboratoriossa Genevessä. Glashow, Weinberg ja Salam saivat teoriasta Nobelin palkinnon 1979.
Tämä standardimalli on erittäin tarkasti testattu, mutta se tarvitsee ns. Higgsin hiukkasta. Higgsin hiukkasen oletetaan antaneen muille hiukkasille massan maailmankaikkeuden syntyhetkellä, ns. alkuräjähdyksessä. Tätä Higgsin hiukkasta ei ole toistaiseksi löydetty.
Suuri yhtenäisteoria
Vahvalla ydinvoimalla on oma teoriansa, kvanttiväridynamiikka QCD. Se on äärimmäisen menestyksekäs alkeishiukkasten vuorovaikutuksien kuvaus.
Mutta voidaanko sähköheikkoteoria ja kvanttiväridynamiikka yhdistää suureksi yhtenäisteoriaksi? Kun vuorovaikutusenergia on 10 potenssiin 14 gigaelektronivolttia, voimat ovat yhtä suuria. Tällaiset olosuhteet olivat varhaisessa maailmankaikkeudessa. Tällöin kvarkit voivat muuttua leptoneiksi.
Protoni ei ole ikuinen, mutta suunnattoman pitkäikäinen.
Pienillä energioilla on heikko voima. Tällöin sähkömagneettinen voima ja vahva voima ovat hyvin erikokoisia. Voiman suuruus riippuu hiukkasten välisestä etäisyydestä. Jos hiukkaset ovat hyvin lähellä toisiaan, niillä on hyvin suuri energia.
Klikkaa kuvaa!
Professori Maalammen esitelmää kuunteli 33 henkeä. Kuva Seppo
Linnaluoto.
Entä gravitaatio?
Kvanttiteorian muotoileminen gravitaatiolle on vaikeaa, ongelmana on hiukkasten pistemäisyys. Tämä kierretään nykyään sillä tavalla että pisteet korvataan säikeillä. Tämä toimii vain jos ulottuvuuksia on 10, ts. on kuusi uutta suuntaa. Tässä vanhat Nordströmin, Kaluzan ja Kleinin ideat ovat uusiokäytössä!
Missä sitten uudet ulottuvuudet ovat? Ne ovat käpristyneet pieniksi. Hiljattain on tehty sellainen huomio, että jotkut ulottuvuuksista voivat olla makroskooppisia, luokkaa 0,1 mm!
Eräs mahdollisuus voisi olla, että vain gravitaatio tunkeutuu uuteen ulottuvuuteen. Gravitaatio voi olla vain näennäisesti heikko voima, osa tehosta "karkaa" pois neliulotteisesta maailmasta.
Tässä ollaan menossa
Suurista yhtenäisteorioista ei ole todisteita. Supersäiteoriat ovat vielä kehitysasteella. Suuret ylimääräiset ulottuvuudet ovat spekulaatio, jota voidaan testata.
Päämääränä on kaiken teoria, viimeinen teoria tai primääriteoria.
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetta ja Kirkkonummen Kansalaisopisto järjestivät Kirkkonummella esitelmätilaisuuden, jossa professori Markku Poutanen luennoi aiheesta "Kolmas planeetta Auringosta - uusimmat tutkimustulokset". Esitelmää kuunteli 35 henkilöä. Professori Markku Poutanen Geodeettiselta laitokselta on Ursan puheenjohtaja. Koulutukseltaan Markku Poutanen on tähtitieteilijä. Geodeettinen laitos on Kirkkonummen Masalassa.
Esitelmässä kerrottiin planeetta Maan tutkimuksesta, joka viime vuosina on kokenut melkoisia mullistuksia GPS-paikannuksen, satelliittitutkien ja painovoimakenttää mittaavien satelliittien ansiosta. Sulavatko jäätiköt, mitä tapahtuu meren pinnalle ja kuinka Suomen maankamara nousee?
Klikkaa
kuvaa!
Maa avaruudesta. Merten ympäröimä Afrikka. Valkoiset alueet
ovat pilviä lukuunottamatta jään peittämää Etelämannerta.
GPS-paikannus
GPS-järjestelmään kuuluu 24 satelliittia, jotka kiertävät maapalloa ympyrämäisillä 20200 km korkeilla radoilla siten järjestettynä, että millä hyvänsä paikkakunnalla on vähintään neljä satelliittia samanaikaisesti näkyvissä ja käytettävissä paikannukseen.
Klikkaa
kuvaa!
Professori Markku Poutanen esitelmöi planeetta Maasta. Kuva Seppo Linnaluoto.
Suomessa on neljä GPS-asemaa, jotka kuuluvat yleiseurooppalaiseen EUREF-verkkoon ja lisäksi kahdeksan GPS-asemaa, jotka kuuluvat yhteispohjoismaiseen verkkoon. Asemat ovat niin tarkkoja, että ne voivat tuottaa tietoja mm. maankuoren liikuntojen määrittämistä varten.
Metsähovin avaruusgeodeettisella asemalla on lisäksi satelliittilaser, joka kehittää voimakkaita lyhytkestoisia valopulsseja ja lähettää ne prismoilla varustettuja satelliitteja kohden, vastaanottaa näistä heijastuneet pulssit ja mittaa pulssien kulkuajat. Mikäli useammalle maapallon tektoniselle laatalle sijoitettu laser havaitsee samaa satelliittia, voidaan laserien välimatkat laskea samanaikaisista havainnoista.
Havainnot osoittavat, etää tektoniset laatat liikkuvat yleensä muutaman sentin vuodessa. Suurimmat nopeudet, noin 10 cm vuodessa, löytyvät Tyynen valtameren alueelta.
Sulavatko napajäätiköt?
Jos Etelämanner sulaisi, siitä tulisi noin 80 metriä paksu vesikerros valtameriin. Mutta asia ei ole näin yksioikoinen, koska maapallo on elastinen kappale. Meret syvenesivät keskimäärin 15 metriä. Merenpohjia kevyemmät mantereet kohoaisivat samanaikaisesti 35-40 metriä. Merenpinnan nousuksi mannerten rannikoilla jäisi keskimäärin noin 10-15 metriä.
Klikkaa kuvaa!
Esitelmää kuunteli noin 35 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.
Grönlannin mannerjäätikön sulaminen aiheuttaisi vastaavanlaisen muutoksen, mutta mittasuhteiltaan paljon vähäisemmän, sillä Grönlannin vesiarvo on vain noin 10 % Etelämantereen vastaavasta.
Nyt Itämeri nousee 1,5 mm vuodessa, kun taas maanpinta nousee noin 3 mm vuodessa.
Maan radan vaihtelut aiheuttavat pitkäjaksoiset säätilan vaihtelut, mistä aiheutuvat jääkaudet.
Painovoimasatelliitit
Painovoiman mittauksista Suomen alueella vastaa Geodeettinen laitos. Absoluuttiarvot mitataan nykyisin ns. pudotuskojeilla. Absoluuttiarvon mittaaminen on työläs tehtävä, joka kestää useita päiviä. Suhteellisia painovoima-arvoja (painovoimaeroja) voidaan mitata nopeasti gravimetreilla, jotka ovat jousivaa´an erilaisia muunnelmia.
Uusia painovoimaa mittaavia satelliitteja ovat CHAMP, joka on laukaistu 15.7.2000 ja CRACE, joka lähetettiin vuonna 2001. GOCE-tekokuun laukaisua suunnitellaan vuodeksi 2005.
Satelliitit, jotka ovat suhteellisen matalilla radoilla, tulevat hiljalleen kohti maanpintaa ilmakehän kitkan vaikutuksesta. CHAMP-tekokuun suunnitellaan olevan noin viisi vuotta radallaan. Se lähetettiin 450 kilometrin korkeuteen, josta se tulee 300 kilometrin korkeuteen vuosina 2005 tai 2006. Sitten se tulee hyvin nopeasti alas. CRACE-satelliitti on suunnilleen samanlaisella radalla. Se koostuu itseasiassa kahdesta tekokuusta. GOCE-tekokuu on taas hyvin matalalla radalla. Sen suunnitellaan olevan vain 6 tai 12 kuukautta noin 250 km korkeudella.
Satelliittien avulla saavutetaan muutaman sentin tarkkuus.
Klikkaa kuvaa!
Professori Markku Poutanen kertoi myös El Niño -ilmiöstä.
Kuva Seppo Linnaluoto.
Maan magneettikenttä
Maan magneettikenttää selitetään dynamoteorian avulla. Maa on siis ikäänkuin suuri magneetti. Pysyvä rautamagneetti ei kuitenkaan voi olla sen aiheuttaja, koska Maan sisustassa oleva korkea lämpötila tuhoaisi sen. Geomagneettisen kentän aiheuttajaksi voidaan ajatella Maan sisällä kulkevia sähkövirtoja.
Maan magneettikenttä heikkenee nykyisin. Napaisuus vaihtuu muutaman kymmenen tai sadantuhannen vuoden välein. Itse vaihtuminen kestää muutama tuhat vuotta.
Seppo Linnaluoto
Tähtipäiviä on pidetty 1970-luvun alusta lähtien. Ensimmäiset tähtipäivät olivat Turussa, seuraavat Helsingissä. Tähtipäiviä on ollut kaikkialla Suomessa, pohjoisimmat ovat olleet Rovaniemellä, itäisimmät Joensuussa, eteläisimmät Kirkkonummella ja läntisimmät Porissa. Kirkkonummella tähtipäivät on pidetty kaksi kertaa, vuonna 1990 Masalan Majvikissa yksin Ursan järjestämänä ja toiset vuosi sitten Kirkkonummen keskustassa Komeetan järjestämänä. Monessa paikassa tähtipäivät ovat jo olleet kaksi tai kolme kertaa.
Tällä kertaa tuli uusi paikkakunta mukaan, Porvoo, jossa tähtipäivät pidettiin 25.-27.4.2003. Parasta tähtipäivissä oli ehkä sen keskeinen sijainti, se pidettiin Linnankosken lukiolla, joka on aivan Porvoon linja-autoaseman ja torin vieressä.
Klikkaa
kuvaa!
Myös Kirkkonummen Komeetta esittäytyi Porvoossa.
Esitelmätarjonta keskittyi lauantaille. Ensimmäisenä oli Geodeettisen laitoksen professori Markku Poutasen esitelmä planeetta Maasta, joka oli lähes sanasta sanaan sama kuin edellisenä tiistaina Kirkkonummella pidetty. Markku Poutanen on koulutukseltaan tähtitieteilijä, joka on aikaisemmin työskennellyt planeettatutkijana Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella. Esitelmää kuunteli lähes 60 henkeä.
Seuraavaksi lauantain esitelmätarjonnassa olivat vuorossa Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksen tutkijat. Ensimmäisenä heistä oli vuorossa fil. maist. Thomas Hackman, joka esitelmöi aiheesta "Spektri kertoo tähdistä". Esitelmä oli hyvä ja selväpiirteinen ja hän lupasi pitää saman esitelmän Kirkkonummella syyskuussa.
Seuraavana oli vuorossa porvoolainen fil. tri Jukka Piironen, jonka aiheena oli "Elämä maailmankaikkeudessa". Viimeisenä lauantain esitelmätarjonnassa oli fil. maist. Asko Palviainen, joka esitelmöi tähtien synnystä ja astrokemiasta.
Klikkaa kuvaa!
Porvoolainen FT Jukka Piironen esitelmöi.
Sunnuntaina oli vuorossa Juhana Kerttula, joka kertoi matkastaan mielenkiintoisessa esitelmässä "Tähtiharrastusta Iranissa". Tutustuimme uskonnollisen muslimimaan kulttuuriin ja minkälaisia mahdollisuuksia oli harrastaa siellä tähtitiedettä. Juhana Kerttula kertoi mm. esitelmästään, jonka hän piti Iranissa.
Klikkaa kuvaa!
Myös Ursan planetaario oli paikalla.
Viimeisenä esiintyi Ursan meteorijaoston vetäjä Markku Nissinen, jonka aihe oli "Meteoriittijahti ja tulipallohavainnot". Sen jälkeen puhui Tähdet ja avaruus -lehden nykyinen päätoimittaja Marko Pekkola "meteoriittiavannosta" ja sen uutisoinnista. Lähellä Haltiatunturia oli löytynyt järvestä avanto, jota ensin epäiltiin meteoriitin aiheuttamaksi, mutta joka nopeasti paljastui muista syistä syntyneeksi. Esitelmissä oli enimmillään lähes 60 henkeä ja vähimmillään noin 30 henkeä.
Illanvietto järjestettiin Porvoon VPK:n talolla. 25 euron illanviettomaksuun sisältyi hyvää ruokaa ja punaviiniä ruoan kanssa.
Klikkaa kuvaa!
Kukka Viitala ja Ursan pitkäaikainen kirjastonhoitaja Matti Suhonen
illanvietossa.
Illanvietossa jaettiin palkinnot. Porvoon Ursa antoi Castrum-palkinnon porvoolaiselle fysiikan opettaja Peter von Baghille (ks. erillinen juttu).
Ursan vuotuisen Stella Arcti -palkinnon sai tällä kertaa kolme henkilöä. Ensimmäisen sai Jani Katava. Hän on Ursan revontulijaoston pitkäaikainen vetäjä. Toisen sai Matti Lehtonen. Hän on toiminut Ursan aktiivisena jäsenenä jo 30 vuotta ja erityisesti havaintovälineiden valmistajana. Viime aikoina hän on merkittävästi osallistunut Artjärven observatorion rakentamiseen. Kolmanneksi palkinnon sai matemaatikko Esko Lyytinen. Hän on erityisesti toiminut meteoriparvien mallintamisessa.
Erityistä näyttelyä tähtipäiville ei ollut järjestetty, mutta siellä esittäytyivät kuitenkin mm. Warkauden Kassiopeia ja Kirkkonummen Komeetta sekä Ursan Syvä taivas ja Meteorijaostot. Ursan planetaario oli taas mukana. Lapsille oli avaruuslaboratorio, jossa kolmesta purkista tunnistettiin elämän merkkejä. Varsin onnistunut oli ilmainen Veikkö Mäkelän Tähtitaivas-kurssi, jossa oli runsaasti kuulijoita. Osanottajien yöpymistä varten oli varattu toinen koulu noin puolen kilometrin päästä.
Klikkaa kuvaa!
Ilmoittautumispöytä ja näyttely.
Porvoon tähtipäivät olivat asiallisesti järjestetyt. Ne olivat pienimuotoisemmat kuin edelliset Kirkkonummella pidetyt päivät. Esimerkiksi kahvitarjoilua olisi kaivannut tähtipäiväpaikalle, mutta ilmeisesti järjestäjien vähäiset resurssit eivät tähän riittäneet.
Seppo Linnaluoto
Castrum-palkinto voidaan myöntää henkilölle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt tähtiharrastusta Porvoossa. Palkintoon kuuluu digitaalinen mitali laakerinlehdin. Nimi Castrum tulee vastaavasta latinan kielen sanasta, joka tarkoittaa linnaa, linnoitusta tai linnaketta. Sanasta on peräisin myös Porvoon vaakunassa oleva kaupungin tunnuskirjain, C. Kaupungin nimihän (Borgå, "linnajoki") viittaa Porvoonjoen varrelle, Linnanmäen huipulle 1300-luvulla pystettyyn linnakkeeseen.
Klikkaa kuvaa!
Castrum-palkinnon saanut Peter von Bagh.
Peter von Bagh on upeilla valokuvillaan merkittävästi edistänyt porvoolaista tähtiharrastusta ja tehnyt sitä tunnetuksi muun muassa Tähdet ja avaruus -lehden sivuilla. Baghin kuvat ilahduttavat ursalaisia myös Ursan sähköisissä postikorteissa. Lisäksi Bagh on toiminnallaan Linnankosken lukion fysiikan opettajana edistänyt nuorten porvoolaisten kiinnostusta tähtitieteeseen ja maailmankaikkeuteen. Bagh on vetänyt koululla tähtitieteen kurssia, jonka yhteydessä hän on vienyt oppilaitaan havaitsemaan tähtitaivaan kohteita kaukoputkella. Baghia voidaan toisin sanoen pitää eräänlaisena Porvoon tähtinäytöstoiminnan pioneerina.
Ville Hinkkanen
SETI@home
Lehtemme "painoon" mennessä Setillä oli käyttäjiä 4,5 miljoonaa. Suomalaisia heistä oli 40770, jolla määrällä olimme sijalla 15.
Datapaketteja Suomessa oli laskettu yli 12 miljoonaa. Sillä luvulla sijoituimme sijalle 11.
Lisää tilastotietoa löytyy sivulta: www.setiathome.ssl.berkeley.edu/stats/countries.html
Heikki Marttila
Kesäpäivänseisaus on 21.6.2003 klo 22.10. Tällöin Aurinko on pohjoisimmillaan. Päivän pituus on silloin pisimmillään maapallon pohjoisella puoliskolla.
Maa ja Aurinko ovat kauimmillaan toisistaan 4.7. klo 9, jolloin etäisyys on 1,7 % suurempi kuin keskietäisyys.
Syyspäiväntasaus on 23.9. klo 13.47. Tällöin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Aika auringonnoususta auringonlaskuun on samanmittainen (12 tuntia) kaikkialla maapallolla. Auringonpilkkujen määrä on lähtenyt laskuun.
Osittainen auringonpimennys näkyy varhain lauantaiaamuna 31.5. klo 5.36-7.39. Pimennys on suurimmillaan klo 6.36, jolloin peräti 86 % Auringon halkaisijasta on pimentyneenä. Auringosta näkyy siis vain kapea sirppi. Aurinkoa on himmennettävä rautakaupasta saatavalla mahdollisimman tummalla hitsaajan lasilla, ns. Mylar- tai AstroSolar-kalvolla (saa ainakin www.teknofokus.fi) tai kaksinkerroin taitetulla mustaksi valotetulla mustavalkofilmillä. Tarkempia tietoja on Ursan Tähdet 2003 -vuosikirjassa sivulla 43. Komeetta järjestää pimennyksen katselua esitelmäpaikan ja K-Senaattorin välisellä Haagantien pysäköintipaikalla Kirkkonummen ydinkeskustassa.
Täysikuu on 16.5., 14.6., 13.7., 12.8. ja 10.9. Kesäkuussa täysikuun korkeus etelässä on vain viisi astetta. Kuu näkyy kesällä kaikkein huonoimmin, mutta se on toisaalta miltei ainoa taivaankappale, joka näkyy kesän valoisalta taivaalta.
Täydellinen kuunpimennys on 16.5. Parhaiten kuunpimennys näkyy Amerikassa. Se ei näy Suomessa.
Kuu on lähellä Marsia 22.6., 19.7., 17.-18.8. ja 13./14.9. Kuu on lähellä Jupiteria 8./9.5., 4.-6.6., 2.7. ja 24.9. Kuu on lähellä Saturnusta 4.-6.5., 27.7., 24.8. ja 19./20.9.
Merkurius näkyy aamutaivaalla noin 20.9.-10.10. Se tulee paljain silmin näkyviin heti kun se on riittävän korkealla näkyäkseen. Merkurius nousee horisontista parhaimmillaan noin 2,5 tuntia ennen Aurinkoa. Se häviää taivaalta vajaa tunti ennen auringonnousua. Kiikarilla se näkyy pitempään. Tarkempia tietoja Ursan Tähdet 2003 -vuosikirjan sivulla 60.
Mars alkaa näkyä heinäkuussa ja se tulee perihelioppositioon 28.8., jolloin se näkyy koko yön. Tällöin se nousee kaakosta Auringon laskiessa, on etelässä puoli kahden aikaan (jolloin yö on pimeimmillään) ja laskee lounaaseen Auringon noustessa. Tällöin Mars on Jupiteriakin kirkkaampi, mutta se on vain vajaan 15 asteen korkeudella. Mars heikkenee nopeasti myöhemmin syksyllä kun sen etäisyys Maahan kasvaa nopeasti. Marsista näkyy yksityiskohtia kaukoputkella, sen koko on peräti 25 kaarisekuntia. Planeetta on Vesimiehen tähdistössä. Tarkempia tietoja on Ursan Tähdet 2003 -vuosikirjassa sivulla 56.
Jupiter näkyy iltataivaalla vielä toukokuussa hyvin. Se häviää taivaalta kesäkuun loppuun mennessä. Aamutaivaalle Jupiter ilmestyy vasta syyskuussa. Jupiter on Kravun tähdistössä Leijonan oikealla puolella toukokuussa. Syyskuussa Jupiter on Leijonan tähdistössä sen kirkkaimman tähden Reguluksen vasemmalla puolella. Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain (Venuksen jälkeen) planeetoista ja hieman kirkkainta tähteä, Siriusta, kirkkaampi. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.
Saturnus näkyy vielä toukokuun puolivälissä mutta se häviää taivaalta kuun loppuun mennessä. Aamutaivaalle Saturnus ilmestyy elokuussa. Saturnus on kesän jälkeen Kaksosten tähdistössä. Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Perseidien meteoriparvi on maksimissa aamuyöllä 12./13.8. Tällöin voi parhaimmillaan näkyä jopa 60 meteoria tunnissa, luultavasti kuitenkin vain parikymmentä. Meteoreja näkyy parhaiten 10.-13.8.
Parvi on aktiivinen 17.7.-24.8. Parven emokomeetta on Swift-Tuttle. Tällä kertaa 12.8. on täysikuu, joka himmentää runsaasti perseidejä.
Tähtitaivas on kesällä kovin valoisa. Kesällä näkyvät vain kirkkaimmat tähdet. Juhannuksenakin näkyy kaakossa suuri "kesäkolmio", johon kuuluvat Lyyran Vega, Joutsenen Deneb ja Kotkan Altair. Lounaassa näkyy Karhunvartijan Arcturus, pohjoisen tähtitaivaan kirkkain tähti. Ajomiehen Capella on pohjoisessa.
Mikä on himmein tähti, joka näkyy juhannuksena? Siitä on tarkempia tietoja osoitteessa: http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/saa/proj/kesarjm.html
Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Suomeksi kerrotaan kuukauden taivaasta myös osoitteessa: http://www.astronetti.com/taivas/index.htm
Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdistykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta.
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa vaikka Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto
Aika x vaiva on vakio
eli mitä se tarkoittaa:
Projektin alussa (kun on aikaa paljon) nähdään aluksi vähän vaivaa.
Kun aika alkaa lähetä loppua, niin ponnistelujen määrä lähenee ääretöntä.
Tästä seuraa, että jos ei olisi viime tinkaa, niin lehteä ei saataisi valmiiksi.
Heikki Marttila
Komeetta on hankkinut uutta laitteistoa havaintokäyttöä varten. Hallituksen päätöksellä ostettiin Mikko Mannosen Celestron Ultima -kaukoputki. Laite on 28cm (11 tuumaan) Schmidt-Cassegrain –tyylinen kaukoputki. Schmidt-Cassegraineissa on edessä korjauslasi ja sisällä kaksi peiliä. Valonsäteet tulevat okulaariin pääpeilissä olevasta reiästä putken takaosaan. Putki pyörii haarukkakiinnityksessä, joka on taivaannapaan kallistettuna kiinni jalustassa.
Klikkaa kuvaa!
Kuvassa vasemmalla putken entinen omistaja Mikko Mannonen
Putki on varsin järeä ja käytännössä sen käyttökuntoon laittaminen vaatii vähintään kaksi ihmistä. Varsinkin itse putkiosa painaa sen verran, että sen asettaminen jalustalle yksinään on riskialtista puuhaa. Putki olisikin tarkoitus asettaa pysyvästi Komeetan Volsin havaintopaikalle. Havaintopaikalle vaaditaan jonkinlainen lukittava suoja, kuten koppi, jonka katon saa liu´utettua pois tieltä. Suojaa tarvitaan säätä, kosteutta ja muita vaaroja vastaan. Pysyvässä kiinnityksessä kannattaa rakentaa tolppajalusta johon putken kulmarauta kiinnitetään, koska se on tukevampi ratkaisu kuin kaukoputken oma kolmijalka ja sen saa pysyvästi säädettyä oikeaan suuntaan.
Kaukoputken varustukseen kuuluu seuraavia komponentteja:
- Itse putki. 280 mm läpimittainen ja 2800 mm polttovälillä
varustettu f10-aukkoinen Schmidt-Cassegrain-peili- kaukoputki.
- Kolmijalkajalusta "wedge"-kulmaraudalla taivaannapaan suuntaamista
varten. Haarukkaosaan kuuluu rektaskensio- akselilla toimiva seurantamoottori,
jolla voidaan seurata maan pyörimisliikkeestä johtuvaa tähtitaivaan
liikettä.
- Moottori deklinaatioakselille. Tarkoitettu lähinnä valokuvaukseen,
koska korjausliike on hyvin hidasta.
- Kulmapeili kaukoputken perään. Tällä visuaalihavainnot
ovat mukavampia, mutta tähdet näkyvät peilikuvana.
- 32 ja 18 mm okulaarit.
- Punapiste-etsin.
- Käsikapula kaukoputken ohjaamiseen sähköisesti. Tämä
käyttää rektaskensio- ja deklinaatiomoottoreita, joten se ei
ole mikään kaukosäädin kaukoputken suuntaamiseen, vaan pikemminkin
apuväline valokuvaseurantaan.
- Kaukoputken dekoodereihin kiinnitettävä kapula, joka kertoo ainakin
taivaan koordinaatit. Elektroninen apuväline suuntaukseen ja paikallistamiseen.
Kaukoputkesta puuttuu tällä hetkellä kunnollinen etsinputki. Todella pitkästä polttovälistä johtuen suurennokset ovat todella isoja pitkilläkin okulaareilla. Tämä tekee kohteiden hausta vaikeaa. Etsinputken hankkiminen ja sen kiinnittäminen Celestroniin olisi ensimmäisiä tehtäviä.
Kaukoputken kollimointi olisi hyvä tarkistaa. Kerhosta löytyy jonkun verran osaamista Newton-putkien kollimointiin, mutta Schmidt-Cassegrainien kollimointi on vaikeampaa. Kollimointi olisi hyvä teetättää osaavilla asiantuntijoilla, esim. Teknofokuksessa.
CCD- ja valokuvaukseen kaukoputken polttoväli on liian iso. Suomessa ei ole käytännössä koskaan niin hyvää keliä (seeing), että esim. CCD-kameralla kaukoputken koko tarkkuus voitaisiin käyttää. Tätä varten kaukoputkeen voitaisiin tulevaisuudessa hankkia polttovälin supistin valokuvaukseen.
Olemme testanneet Celestronia niin visuaalisesti, kuin CCD-kamerallakin. Putken 11-tuuman peilin valonkeräyskyky on huima, joten ds-kohteet näkyvät erinomaisesti. Putken suurennos on omiaan myös planeettahavaintoihin.
CCD-kamera
Komeetta sai Wihurin rahastolta apurahaa CCD-kameran hankkimista varten. Pitkän pähkäilyn jälkeen CCD-toimikunta (Mikko Mannonen, Mikko Olkkonen ja Kaj Wikstedt) päätti hankkia Starlight Xpress M716-kameran runsailla lisävarustuksilla ja ohjelmistoilla.
CCD-kamera on digitaalinen erityisesti tähtikuvaukseen tarkoitettu kamera. Kuva muodostuu CCD-kennolle kuten tavallisissa digikameroissa ja TV-kameroissa. Erikoisuutena kamerassa on erillinen jäähdytys, joka mahdollistaa pitkät valotusajat vähentämällä lämpökohinaa. CCD-kameralla itsellään voidaan ottaa kuvia tai sitä voidaan käyttää seurantakamerana filmikameralle. Seurantakamerana käyttäminen vaatii kaukoputkea, jossa on seurantajalustassa ns. autoguider-mahdollisuus.
Kamera siis vaatii seurantalaitteiston kuvien ottoon. Edellä mainitusta Celestronista tämä seuranta löytyy, joten kokeilimme kuvien ottoa sen kautta ensitilassa. Saimmekin muutamia kuvia ennen kuin kevään viimeiset pimeät yöt loppuivat tyystin.
Kuvassa on pallomainen tähtijoukko Messier 3 Ajokoirien tähtikuviossa. Näkyvissä on kirjaimellisesti tuhansia tähtiä. Celestronin kautta otetun kuvan suurennoksesta saa jonkinlaisen käsityksen sen mittasuhteissa: kyseinen kuva on vain noin 6x8 kaariminuuttia taivaalta. Kuvan valotusaika CCD-kameralla oli 20 sekuntia. Tähtijoukon kirkkaimmat tähdet ovat n. 12 magnitudia.
Klikkaa kuvaa!
M3 CCD-kameralla kuvattuna 3.5. Kuva Antti Kuosmanen.
Kamera on omiaan syvän taivaan kohteiden kuvaukseen. Himmeätkin tähdet ja yksityiskohdat tulevat esiin melko lyhyillä valotus ajoilla. Planeetta- ja Kuukuvaukseen CCD-kamera ei tarjoa paljoa uutta verrattuna digi- ja videokameroihin. Kuvaaminen vaati erittäin tarkan seurannan ja suuntauksen taivaan pohjoisnapaan.
Kamera olisi tarkoitus saada käyttöön Volsin havaintopaikalle. Tätä varten havaintopaikalle tosin tarvittaisiin pahasti verkkovirtaa. Jo minimikokoonpanossaan kuvauskalusto on aikamoinen johtoviidakko. Kuvaustietokone ja muut lisälaitteet imevät ahnaasti virtaa. Olisi hyvä varmistaa ainakin virta laitteelle, kuvaustilaisuuden pieleen meneminen harmittaisi, jos syynä oli epävarma virtalähde.
Antti Kuosmanen
Planeetat ovat tähtiharrastajien perushavaintokohteita. Vielä Uranus ja Neptunus ovat suhteellisen helppoja havaittavia, kunhan osaa lukea tähtikarttaa. Pluto sen sijaan on jotain muuta. Vähimmäisvaatimus on varsin iso amatöörikaukoputki. Pluton sijainti etelässä Käärmeenkantajan tähdistössä edelleen hankaloittaa sen havainnointia Suomesta.
Seuraavassa selostus keväisestä Pluto-projektistani. Aurinkokunta on ollut minulle aina mielen kiintoisin, niin tutkimuksen ja uutisten seuraamisessa, kuin omassa havaintotoiminnassa. Viimeisen planeetan hakeminen oli tähän luonnollinen jatke.
Klikkaa kuvaa!
Taivas Käärmeenkantajan suuntaan 4.4 klo 4. Pluto on kuvion alaosassa.
3/4.4.2003Torstain puoliltaöin - perjantai aamuun näytti ennusteiden mukaan olevan selkeää ennen myrskyn tuloa, joten lauantai-aamuksi suun nittelema sessioni aikaistui vuorokaudella. Projektin nimi oli Pluton haku. 20cm putki sanotaan vähimmäisvaatimukseksi Pluton näke miselle, joten pitäähän sitä koittaa.
Vaikea kohde, kun näkyy kuukauden ajan alkukeväästä ja silloinkin pitää vielä katsoa hyvä sää ja Kuu pois.
Klo 23 Evitskogiin. Valmistelin putken valmiiksi ulos tarvittavilla tilpehööreillä.
Etsinkartat oli jääneet printtaamatta, joten olin hiukan ATK:n toiminnan armoilla. Klo 24:n jälkeen hain kuivaharjoitteluna M65 ja M66:n sekä niiden pohjoispuolella olevan NGC 3628:n. Näyttivät hyviltä, mutta huolta aiheutti, että aluksi ei edes 12.9 magnitudin tähti tullut esiin. Hiukan pimeänäön kehitystä ja surffailin jo 13.7 magnitudin tähtiä näiden galaksien ympä ristössä. Sisään nokosia ottamaan ja kello soimaan klo 3:40.
Tuskin olin silmäni sulkenut kun kello jo pärähti. Menin ulos käyttäen ainoana valona kännykän ruutua pitääkseni unipimeänäköni. Tammi oli hieman Käärmeenkantajan edessä, joten siirsin putkea muutaman metrin. Jostain syystä en heti tunnistanut tähtikuvion eteläisiä tähtiä etsimessä. Vihdoin Sabik löytyi ja siirryin siitä Käärmeenkantajan nu-tähteen. Siitä vähän luoteeseen ja Pluton paikka alkoi hahmottua 40mm okulaarilla. Plutoa ympäröi alle asteen ympyrässä viisi 9-10 magnitudin tähteä joilla alue oli aika helppo paikallistaa. Tähtikarttaa käytin pientä kannettavaa tietokonetta himmeällä punaisella ruudulla ja Cartes du Ciel - tähtiohjelmaa. Pluton ympäristön himmeät tähdet oli jo valmiiksi ladattu netistä USNO-kartastosta.
Vaihdoin okulaariksi 20 mm Skylinerin oman okulaarin, joka on osoittautunu yllättävän hyväksi. 10.8 magnitudin tähti TYC 5657-00366-1 oli tärkeänä osoittimena oikean paikan löytämiseksi. Sen länsipuolella oleva neljän 12-13 magnitudin tähden muodostaman asterismin pohjoispuolella Pluton piti löytyä. Suuntasin katseeni siis 13.1 ja 13.3 magnitudin tähtiin (USNO-A 0750-10770303 ja 0750-10755076) joiden piti muodostaa kolmion Pluton (13.8m) kanssa. Tässä vaiheessa olin vaihtanut 100x suurennokseen (20mm ja barlow). Kului joitain minuutteja. Siirtelin katsetta ympäri näkökenttää löytääkseni parhaan paikan sivusilmällä katsomiselle. Välähdys Pluton paikalla! Se oli luultavasti se, mutta yritin vielä parempaa paikkaa. Kovan yrityksen jälkeen ja näkökenttää siirtelemällä löysin paikkoja joissa nuo kaksi tähteä ja Pluto muodostivat sivusilmällä suhteellisen selvästi näkyvän kolmion. Pluto oli löytynyt.
Kello oli tuolloin noin 4:20-4:30. Tein näkymästä piirroksen melko nopeasti, koska hämärän tuloon ei ollut enää kovinkaan paljon aikaa. Piirroksessa ei näy paljoa enempää kuin mainitut tähdet, en ruvennut himmeämpiä ympäri okulaaria näkyneitä tähtiä piirtämään. Piirroksen jälkeen alkoi taustataivas jo näyttää vaaleammalta. Pluto näkyi kuitenkin vielä välähdyksenomaisesti 4:50. Klo 5 Aurinko jo kajastikin idässä.
Klikkaa kuvaa!
Piirros klo 04:37-44. Pluto merkitty "PL"-symbolilla.
Minulla kävi hyvä onni sään kanssa. Seeing ei ollut kovin hyvä eli kolme. Taustataivas oli hyvä ja rajamagnitudi noin 6. Tähdet näkyivät hyvin melkein horisonttiin asti, joka olikin kriittistä noin 13 asteen korkeudessa olleelle himmeälle Planeetalle. Pluton löytäminen vaatii siis tarpeeksi suuren kaukoputken lisäksi suunnittelua ja hyvää onnea sääolosuhteiden kanssa.
Antti Kuosmanen
Maata sisemmät planeetat, Merkurius ja Venus, voivat aika ajoin kulkea Auringon pinnan editse. Tällaisia ylikulkuja tapahtuu Merkuriukselle noin 13 kertaa sadassa vuodessa ja Venukselle kaksi kertaa sadassa vuodessa. Tällainen harvinainen Venuksen ylikulku tapahtuu ensi vuonna, 4.6.2004. Tapahtuma näkyy Suomessa.
Edelliset Merkuriuksen ylikulut, jotka näin, tapahtuivat 9.5.1970 ja 10.11.1973. Havaitsin niitä Ursan tornissa Helsingin Kaivopuistossa. Tämän jälkeen Merkuriuksen ylikulkuja on ollut kolme kertaa, mutta ne eivät näkyneet Suomessa.
Tällä kertaa Komeetta näytti yleisölle 7.5. ylikulkua Haagantien päässä olevalla pysäköintipaikalla. Yhdistyksen TAL-1 -peilikaukoputki on erinomainen aurinkokaukoputki, jolla heijastetaan Auringon kuva levylle, josta sitä voi katsoa useampi henkilö yht´aikaa.
Klikkaa kuvaa!
Komeetan kaukoputkella heijastettiin Auringon kuva levylle, josta sitä
saattoi katsoa useita henkilöitä yht´aikaa. Vasemmalla Merja
Heger (komeetan hallituksen jäsen) ja Komeetan puheenjohtaja Jarmo Helle.
Kuva Seppo Linnaluoto.
Heti klo 8.11:n jälkeen Merkurius ilmestyi pienenä mustana pilkkuna Auringon reunalle. Merkuriuksen koko oli vain 12 kaarisekuntia, kun Auringon koko oli 1900 kaarisekuntia.
Klikkaa kuvaa!
Välillä Aurinkoa katsottiin myös kaukoputken läpi, jolloin
aurinkosuodatin oli kaukoputken edessä. Kaukoputkeen katsoo Kaj Wikstedt.
Kuva Seppo Linnaluoto.
Muutama komeetan jäsen kävi aamulla ennen töihin menoa katsomassa. Jaoin yhdistyksen esitteitä, mainostin seuraavaa esitelmää (20.5. klo 19 Juhani Kyröläinen kertoo ufoista Koulukeskuksen auditoriossa) ja kuun lopussa olevaa osittaista auringonpimennystä (31.5. klo 5.36-7.39), jota Komeetta näyttää samalla Haagantien pysäköintipaikalla. Kirkkonummen Komeetan mainosplakaatti oli myös paikalla.
Klikkaa kuvaa!
Pyöreä Merkurius-planeetta lähellä reunaa poistumassa
Auringon pinnalta. Keskellä Auringon pintaa on auringonpilkku. Kuva Aarno
Junkkari.
Yhdistyksen jäseniä ja yleisöä oli ajoittain runsaasti paikalla. Kirkkonummen ammattikulun oppilaita kävi kokonainen joukko. Komeetan puheenjohtaja Jarmo Helle oli myös paikalla. Länsiväylä-lehdestä oli toimittaja ja valokuvaaja tekemässä lehteensä juttua.
Sää oli koko ajan hyvä. Vain ajoittain oli pilviä, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Kello 13.32 ylikulku oli ohi.
Seppo Linnaluoto
Klikkaa kuvaa!
Länsiväylän toimittaja Juhani Koivupuisto keskellä ja
valokuvaaja Timo Simpanen (vas.) tekivät juttua lehteensä. Kuva Seppo
Linnaluoto.
7.5. tapahtunut Merkuriuksen ylikulku on varmasti monen harrastajan kuvaama tapahtuma. Enpä minäkään aikonut jättää tapahtumaa ikuistamatta vaan toin kaukoputkeni ja kuvausvälineistöni Aseko-yhtiöiden pihamaalle. Kuvausvälineet olivat jäädä kuitenkin käyttämättä, sillä uteliaita katselijoita oli välillä jonoksi asti. Vasta n. klo 13 sain kuvauslaitteeni valmiiksi.
Käytin Watecin WAT100N –valvonta videokameraa primäärifokuksessa. Kuvakentän koko, jonka suuruutta olen planeettoja kuva tessani tuskaillut, olikin tällä kertaa varsin sopiva. Merkurius on toki kuvakentässä pikku ruinen, mutta kuvasta sentään välittyy tapahtuman luonne kokonaisuutena. Kuva on yhdistetty Registax-ohjelmalla 17:stä still-kuvasta. Registax on ilmainen ohjelma, joka tuntuu todella mainiolta. Niinpä tulos on kohtuullisen hyvä siihen nähden, että tarkennus ei ollut ilmeisesti aivan kohdallaan. Kuva ei myöskään kerro, kuinka hienosti Merkurius itse asiassa näkyi omin silmin okulaarin läpi.
Klikkaa kuvaa!
Pyöreä Merkurius-planeetta lähellä reunaa poistumassa
Auringon pinnalta. Keskellä Auringon pintaa on auringonpilkku. Kuva Aarno
Junkkari.
Kaukoputkessani oli Mylar-kalvo kokoaukon suotimena. Silti auringossa valoa riittää siinä määrin, että WAT100N:n herkkyys oli muodostua jopa ongelmaksi. Kamerassa on onneksi hyviä säätöjä: mm. suljinnopeus ja vahvistus. Näitä sopivasti säätelemällä sain sopivan himmennyksen aikaiseksi, eikä kuva palanut puhki.
Aarno Junkkari
Aloitin Messier-kohteiden havainnoinnin 15.2.2002 ja olen tähän mennessä nähnyt 87 Messier-kohdetta.
Vuodenvaihteen paikkeilla oli monena päivänä pakkasta melkein kolmekymmentä astetta. Katselimme tähtiä Villen kanssa monena iltana, vaikka oli niin kylmää, että okulaarit pyrkivät jäätymään sormiin kiinni. Uudenvuodenpäivän iltana oli kirkasta ja kiskaisin minun 18" dobsonini pakkaseen jäähtymään. Suomessa hyvin näkyvistä Messierin kohteista minulta puuttuivat M78 ja M46. Kello oli jo yli kymmenen illalla kun tähtäsimme putken kohti Orionin tähtikuvion vasemmalla puolella sijaitsevaa heijastussumua M78.
Klikkaa kuvaa!
M78 etsintäkarttoja.
Käytimme havainnoidessa minun LPR-suodintani. M78 muistutti hiukan varsinaista Orionin sumua M42. M78 on tietenkin vaatimattomampi. Sumun keskellä näkyi kaksi kirkasta tähteä.
M46 on avonainen joukko Peräkeulan tähdistössä. Tämän kohteen erikoisuus on sen sisälläoleva planetaarinen sumu NGC 2438. M46 sijaitsee melko alhaalla kirkkaamman avonaisen joukon M47 lähettyvillä.
Klikkaa kuvaa!
M46 etsintäkartat.
Käytimme havaintoa tehdessämme Villen O-III suodinta ja sen avulla saimme M46:n sisällä olevan planetaarisen sumun näkyviin. M46 oli ensimmäinen havaintoni, josta täytin asianmukaisen deepsky-havaintokortin. Havainnosta kirjoitin korttiin: "M46:ssa kimalteli parikymmentä kirkasta tähteä. Yhteensä näkyvissä oli ehkä satakunta tähteä erillisinä. NGC 2438 näkyi selväreunaisena kiekkona ilman yksityiskohtia. V. Marttila teki saman havainnon."
Myöhemmin nähtäviksi jäävät vielä seuraavat 21 Messier kohdetta:M4, M6, M7, M8, M9, M19, M20, M21, M22, M28, M30, M54, M55, M62, M68, M69, M70, M79, M80, M83 ja M93.
Nämä kaikki ovat alhaisen deklinaationsa takia huonosti nähtävissä Suomesta. Palataan asiaan, kun olen käynyt jossain etelässä katsomassa näitä puuttuvia kohteita.
Mikko Olkkonen
M46 havaintokortti. Huomaa himmeä planetaarinen sumu.
Kun massaltaan suurikokoinen tähti on käyttänyt kaiken polttoaineensa loppuun, se räjähtää hyvin kirkkaana tähtenä eli supernovana. Supernovasta jää jäljelle esim. neutronitähti, joka voidaan joskus havaita nopeasti sykkivänä pulsarina ja myös laajeneva, himmeä räjähdyspilvi. Härän tähtikuviossa oleva Rapusumu (M1) on syntynyt vuonna 1054 räjähtäneestä supernovasta. Sumun keskellä on pulsari, joka säteilee mm. radiosäteilyä ja valoa 0,03 s. jaksolla. Itse sumu säteilee lähes kaikkia sähkömagneettisen säteilyn lajeja. Rapusumu laajenee edelleenkin nopeudella 10 000 km/s.
Klikkaa kuvaa!
Kartta Härän tähdistön alueesta. Saturnus on kartassa
29.4.2003 paikkansa mukaisesti.
Rapusumu on hankala havaittava. Kohde on niin pienikokoinen ja niin himmeä, että sen valo peittyy helposti taivaan valosaasteeseen. Liikkeelle on varmaan kaikista helpoin lähteä Härän tähtikuvion zeeta-tähdestä. Siitä on M1:en matkaa vain reilu aste, mutta koska sumu on heikko, kannattaa tarkka sijainti tarkistaa muiden tähtien avulla.
Vaikka sumua katsoisi 20 cm kaukoputkella, on se silti vain pieni henkäys, mutta havaintoja kannattaa silti tehdä pienemmälläkin putkella ja jopa kiikareilla. Kaikenlaisia suodattimia kannattaa kokeilla kontrastin lisäämiseksi, kuten esimerkiksi Lumiconin DeepSky, UHC tai OIII -suodattimia. Monissa havainto-oppaissa kerrotaan yksityiskohtaisia tietoja kohteen yksityiskohdista. Tässä mennään mielestäni harhapoluille siinä mielessä, että havaintojen harrastaminen pioneerihengellä kärsii. Kun itse löysin taivaalta Nostopainosumun (M27), mielsin sen heti tiimalasin muotoiseksi, koska useimmat havainto-oppaat kertovat sen olevan tiimalasin muotoinen. Joten enpä anna enempää tietoa kohteesta ja sen yksityiskohdista, jotta sen havaitsemisessa säilyy innostus. :-)
Kohde Kirkkaus (Mag) Koko (1´ = 1/60° 1´´ = 1/3600°) M1 8,4 6' * 4'
Ville Marttila
Ps. Suuri vertailu eri suodattimien sopivuudesta sumujen havainnointiin löytyy
osoitteesta:
http://www.cloudynights.com/howto/filters.htm
Markulla tuli "huoltoväli" täyteen, eli hän täytti 50 vuotta. Komeettalaiset kävivät onnittelemassa matematiikkakerhon vetäjää. Tässä ryhmäkuva ja Markun kiitokset.
Klikkaa kuvaa!
Tässä Aarno Junkkarin ottamassa valokuvassa on meidän komeettalaisten
lisäksi muita illan vieraita: naapurini Helena ja Rafael Blomqvist, ystäväni
Tarja ja Raino Nissinen sekä kirkkonummelainen Olli Mäki (oikeassa
laidassa), jonka ehkä jotkut muistavat nyrkkeilyn kevyen sarjan Euroopan
mestarina 1960-luvulla.
Kiitos kaikille täällä syntymäpäivänäni 5.5. käyneille ja samalla myös muillekin komeettalaisille minun muistamisestani ja todella hyvästä lahjasta.
Otin lahjakirjani, Aarhusin yliopisto professorin Helge Krachin "Kvanttisukupolvet - 1900-luvun fysiikka" matkalukemiseksi viime sunnuntaina ja tuskin maltoin sitä koko päivänä käsistäni laskea. Niin kiehtovasti ja monipuolisesti kirjoittaja kertoo fysiikan ajatusmaailman kehittymisestä ja myös sivupoluista. Se vasta antaa mahdollisuuden ymmärtää mistä on kysymys. Esimerkiksi ajatus atomeista eetteripyörteinä oli Lordi Kelvinin vakavasti esittämä ja fyysikoiden piirissä pitkään elänyt teoria.
Markku af Heurlin
Takakansi:
Klikkaa kuvaa!
Pyöreä Merkurius-planeetta lähellä reunaa poistumassa
Auringon pinnalta. Keskellä Auringon pintaa on auringonpilkku. Kuva Aarno
Junkkari.
Klikkaa
kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!