Komeetan pyrstö 2/2002

Sisältö:

YHDISTYSASIAA
Puheenjohtajan palsta
Yhdistyksen kevätkokous
Päätoimittajalta
TAPAHTUMAKALENTERI
Oma kerhohuone menee, Ljungheda tulee
Kerhotoiminta
29. VALTAKUNNALLISET TÄHTIPÄIVÄT
LYHENNELMÄT AIEMMISTA ESITELMISTÄ
Esitelmä mustista aukoista
Esitelmä planeetoista
Valokuvaus dobsonilla onnistuu!
Tähtitaivas keväällä ja kesällä 2002
HAVAINTO- JA KUVAUSPALSTA
Messier-havaintoja osa 1
Tähtitaivasta valokuvaamaan
Muuttuvat tähdet
SETI@home
PITEMMÄSTI
Laitepäivät Hollolassa
JA LYHYESTI
Avaruusaiheisia postimerkkejä

Komeetan Pyrstö 2/2002
Tähtitieteellinen yhdistys Kirkkonummen Komeetta

Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta

Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen:
Kettutie@dlc.fi

YHDISTYSASIAA

Puheenjohtajan palsta

Kevätkauden viimeiset pimeät yöt ovat käsillä. Runsaspilviseltä tuntuneen talven jälkeen on viime viikkoina ollut hyviä havainnointi-ilmoja. Muutama päivä sitten ikkunasta näkyi samalla silmäyksellä neljä planeettaa ja Kuun sirppi. Merkuriuskin olisi ollut samalla linjalla, mutta vastapäiset rakennukset estivät taivaanrannan näkymisen. Saturnuksen peittyminen Kuun taakse jäi tosin pilvien taakse. Tähtikuvioista irrallaan liikkuvia planeettoja on mielenkiintoista seurata ja ne on noviisinkin helppo tunnistaa pienellä harjoittelulla. Nyt keväällä iltataivaalle siirtyneestä Venuksesta voi aloittaa. Etsi auringonlaskun suunnasta kohde, joka on kaikkia tähtiä kirkkaampi ja olet löytänyt kasvihuoneilmiöstä kärsivän sisarplaneettamme.

Maanantain kerhoillat ovat kasvattaneet suosiotaan tasaisesti. Samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten tapaaminen antaa virikkeitä ja ideoita omaan harrasteluun. Mieltä askarruttaneet kysymykset ratkeavat joukossa usein helposti, joku tietää aina enemmän. Keskustelut eivät välttämättä rajoitu tähtitieteeseen tai avaruustekniikkaan, mikä on mielestäni hyvä asia. Tekniikka, fysiikka ja luonnontieteet yleensä tuntuvat olevan yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Huhtikuun lopussa joudumme luopumaan Volsin kerhohuoneesta. Kunta tarvitsee tilat koulukäyttöön, tai sitten ei. Kukaan ei tunnu tietävän. Joka tapauksessa vuokrasopimusta ei jatkettu. Kerhoillat siirtyvät toistaiseksi Ljunghedaan. Emme saa sieltä omaa huonetta, vain viikkoajan. Toisaalta tilaa on enemmän, joten loputkin 80 prosenttia jäsenistä mahtuvat mukaan. Pysyvästi omassa käytössä olevan tilan etsintä jatkuu.

Kirkkonummen valtakunnalliset tähtipäivät lähestyvät. Viikonlopun tapahtumiin osallistunee yli sata tähtiharrastajaa ja lisäksi suuri joukko paikkakuntalaisia tulee kuuntelemaan esitelmiä ja tutustumaan näyttelyyn. Suuri haaste pienelle yhdistykselle. Valmistelut ovat hyvällä mallilla. Vapaaehtoisia avustajia tarvitaan varmistamaan onnistunut läpivienti. Yhdessä se onnistuu.

Jarmo Helle

Yhdistyksen kevätkokous
pidettiin Kirkonkylän koulukeskuksen Yläasteen auditoriossa Kirkkonummella esitelmän jälkeen 12.2.2001 klo 19.40-20.00.

Kokouksessa, jota luotsasi Jarmo Helle, hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös. Samalla myönnettiin hallitukselle ja muille tilivelvollisille vastuuvapaus.

Kokouksessa oli paikalla 9 henkilöä.

Kokouspöytäkirja löytyy yhdistyksen www-sivuilta.

Heikki Marttila

Päätoimittajalta

Tämä yhdistyksen jäsenlehti jaetaan jäsenistön lisäksi nyt myös Tähtipäivien osallistujille. Jäsenien kirjoittamat artikkelit kertovat asiansa lisäksi myös siitä, kuinka harrastus vie miehen. Satunaisista tähtitaivaan tiirailijoista on tullut aktiivisia avaruuden tutkijoita ja kuvaajia.

Vaikka mainitsin tuossa, että harrastus vie miehen, niin on joukossamme myös naisia. Joskin vähemmistönä. Lisää joukkoon mahtuu. Tähtitaivas on yhtä avoin ja kiehtova kaikille.

Tähän lehteen saapui oikein mukavasti jäsenten kirjoittamia omista kokemuksista kertovia artikkeleita. Samaa aktiivisuutta toivotaan jatkossakin.

Lehden teossa joutuu taiton aikana päättämään, milloin lehti menee "kiinni", eli lisää materiaalia ei voi ottaa vastaan. Tämän päivän jälkeen homma on pelkkä raakaa työtä ja WORDin ihmeellisyyksien parissa seikkailua.

Myöskin lehden sivumäärä määrittää lehteen sopivien artikkeleiden määrää. Lehden sivumäärä kasvaa tai pienenee neljän sivun portain. Se osaltaan määrittää, paljonko tekstiä ja kuvia voidaan laittaa työn alla olevaan numeroon ja mitä jätetään seuraavaan.

Kopiointitekniikasta johtuen kuvien laatu ei ollut hyvä. Katsotaan mitä voidaan tehdä jatkossa.

Heikki Marttila

TAPAHTUMAKALENTERI

Oma kerhotila menee, Ljungheda tulee

Meille tutuksi tullut Volsin kerhotila menetettiin huhtikuun lopussa, kun Volsin koulu remontoidaan veikkolalaisten koululaisten koulutiloiksi heidän oman koulunsa remontin ajaksi.

Mutta saamme sen tilalle käyttöömme Ljunghedan seurantalon, jota ylläpitää Mellersta Kyrkslätts ungdomsförening. Sen osoite on Vanha Heikkiläntie 64. Talo sijaitsee kilometrin päässä Kirkkonummen ydinkeskustasta itään, aika lähellä Kirkkonummen kunnantaloa. Heikkiläntien päässä olevalta kioskilta on talolle kävelytie.

Ljungheda on vanha puinen, punaiseksi maalattu mansardikattoinen talo. Siellä on isot tilat. Tavaramme voimme laittaa kaappeihin.

Kerhotoiminta

Komeetan kerho kokoontuu toukokuun alusta lukien Ljunghedassa maanantaisin klo 19-22. Takkaa ei ole, joten makkaranpaisto jää pois ohjelmasta. Mutta Komeetta tarjoaa edelleen kahvia ja keksejä. Videoita luultavasti katsotaan edelleen. Dioja on mahdollista myös katsella samoin kuin kaukoputkella auringonpilkkuja. Kirjoja voi lainata tai ostaa.

Kerhoillat:
6.5, 13.5, 20.5, 27.5, 3.6,10.6,17.6
Kerhoilta alkaa klo 19.00

Heinäkuussa Ljunghedassa ei järjestetä mitään. Mutta luultavasti voimme kokoontua toistemme luona silloin. Elokuun alusta lähtien kerho kokoontunee edelleen samoina aikoina kuin touko-kesäkuussakin.

Lastenkerho
Toukokuussa järjestetään kaksi kertaa lastenkerho Ljunghedassa. Ne ovat keskiviikkoisin 8.5. ja 22.5. klo 17-19. Elokuussa lastenkerho jatkuu.

Valtakunnalliset tähtipäivät 2002

Tähtipäivien teemana on tänä vuonna radioastronomia. Ohjelmassa on retkiä, esitelmiä, illanvietto, planetaarionäytöksiä, näyttely ja jaostoesityksiä. Esitelmiin ja näyttelyyn on yleisölle vapaa pääsy.
Varsinainen tapahtumapaikka: Kirkonkylän Koulukeskuksen Yläaste, Asematien ja Koulupolun risteys

Tähtipäivien ohjelma

Perjantai 17.5.
16-22 Näyttelyn rakennusta

Retki
18.00 Tutustuminen Geodeettiseen laitokseen Masalassa. Tapaaminen paikan päällä.

Lauantai 18.5.
11.00 Tähtipäivien avaus: Kunnanjohtaja Tarmo Aarnio avaa tilaisuuden

Esitelmät
11.05 dos. Hannu Kurki-Suonio: Maailmankaikkeuden taustasäteily
12.00 dos. Juhani Huovelin: Avaruustähtitiede
13.00 - 14.00 Lounastauko
15.00 prof. Kalevi Mattila: Euroopan eteläinen observatorio ja Suomi.
16.00 Markku Nissinen: Meteorien radiohavaitseminen
16.30 Michael Fletcher: Radioastronomiaa harrastajille

Muu ohjelma
14.00 Jaostojen yhteispalaveri

Ursan planetaarionäytökset
13.00 ja 14.00
Pääsymaksut: Aikuiset 2 euroa, lapset 1 euro

Näyttely
Avoinna 11.00-18.00

Illanvietto
Illanvietto on klo 19 Ljunghedan seurantalolla Heikkilässä osoitteessa Vanha Heikkiläntie 64.

Ohjelmassa on ainakin Stella Arcti -palkinnonjako.

Osallistuminen maksaa 25 euroa ja sisältää illallisen.

Illanviettoon liittyvät tiedustelut:
sippe.ruonaniemi@iobox.com tai
puh. (09) 3883878/Eija Nyman

Sunnuntai 19.5.

10.00 - 13.00 Tutustuminen Metsähovin laitoksiin, yhteiskuljetus, bussimaksu 7 euroa
13.00 - 14.00 Lounastauko

Esitelmät
14.00 prof. Esko Valtaoja: Elämää maailmankaikkeudessa?
15.00 prof. Markku Poutanen: Planeetta Maa

Ursan planetaarionäytökset:
11.00, 12.00 ja 13.00
Pääsymaksut: Aikuiset 2 euroa, lapset 1 euro

Näyttely:
Avoinna 10.00-16.00

16.00 Tilaisuuden päätös

Ilmoittautumiset 8.5.2002 mennessä.
Osallistumismaksu 6 euroa.

Lisää tietoa ja ilmoittautumiset http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/tpaivat/

Tapahtumasta voit tiedustella osoitteella kirkkonummen.komeetta@ursa.fi tai puhelimitse:
09 - 297 7001 Seppo Linnaluoto
09 - 221 8734 Hessu ja Sippe Ruonaniemi

Maksut Komeetan tilille 555409-228288 Länsi-Uudenmaan Osuuspankkiin 10.5.2002 mennessä, (kuitti mukaan tapahtumaan)

LYHENNELMÄT AIEMMISTA ESITELMISTÄ

Esitelmä mustista aukoista

Johdanto

Käsite musta aukko on juurtunut jokapäiväiseen kielenkäyttöömme. Tähtitieteessä sillä tarkoitetaan kohdetta, jonka painovoimaa ei mikään pysty voittamaan. Ongelmana on, ettei mustaa aukkoa voi suoraan nähdä. Se paljastuu kuitenkin voimakkaan painovoimakenttänsä välityksellä.

Tähtitieteilijöillä on monia havaintoja kohteista, jotka käyttäytyvät kuin musta aukko. Näiden massat vaihtelevat muutamista Auringon massoista aina miljardeihin Auringon massoihin. Massiivisimmat kohteet löytyvät galaksien keskustoista. Oman Linnunratamme keskustassa on havaintojen mukaan noin 3 miljoonan Auringon massan musta aukko.

Kun halutaan varmentaa, että havainnot liittyvät aitoon mustaan aukkoon, tarkastellaan aukkoa kiertäviä tähtiä ja aukkoon putoavan aineen käyttäytymistä lähellä aukon rajaa eli horisonttia.

Esitelmässä tarkasteltiin mustien aukkojen ominaisuuksia ja menetelmiä, joilla niitä etsitään. Paras näyttö tultaneen saamaan painovoima-aalloilla.

Esitelmöitsijä aloitti tarkastelemalla massan ja painovoiman yhteyttä. Samasta massasta syntyy aina samanlainen painovoimakenttä. Kuun pinnalta pakonopeus on 2,4 km sekunnissa, Maan pinnalta 11 km sekunnissa ja Auringon pinnalta 617 km sekunnissa. Mustasta aukosta valon nopeuskaan ei riitä.

Idea on vanha

Mustan aukon idea on vanha. Ensimmäisenä sen esitti John Michell vuonna 1784 ja hänen jälkeensä 1799 Pierre-Simon Laplace. Idea sai vauhtia vasta, kun Albert Einstein esitti vuonna 1915 yleisen suhteellisuusteoriansa, joka on tarkempi painovoimateoria kuin Newtonin 1600-luvun lopulla esittämä.

Jo seuraavana vuonna Karl Schwarzschild esitti pallomaisen tähden ja samalla mustan aukon ratkaisun Einsteinin kenttäyhtälöille. Sen mukaan tietyllä etäisyydellä massapisteestä aika näyttää pysähtyvän. Tämän Schwarzschildin säteen sisäpuolella aine on luhistunut mustaksi aukoksi. Robert Oppenheimer tarkasteli tähden romahtamista mustaksi aukoksi vuonna 1939 ja Roy Kerr löysi pyörivän mustan aukon ratkaisun vuonna 1963.

Albert Einstein ja toinen aikansa guru Arthur Eddington eivät kuitenkaan uskoneet mustien aukkojen olemassaoloon.

Yleisen suhteellisuusteorian mukaan painovoima eli gravitaatio on avaruusajan kaarevuutta. Kaarevuuden (gravitaation) lähteenä on massa ja kaikki energian muodot. Suhteellisuusteorian mukaan avaruutta voi taivuttaa. Avaruus on kuitenkin 10 potensiin 30 kertaa jäykempää kuin teräs. Kuitenkin tähtien massat saavat avaruudenkin taipumaan. Jos massaa kertyy johonkin paikaan liiaksi, ei avaruus kestä ja massa romahtaa kasaan ja kaareutuu äärettömästi. Tuloksena on musta aukko.

Tähdistä tulee mustia aukkoja

Tähti on vakaa, kun sen sisäinen paine ja painovoima ovat tasapainossa. Sisäistä painetta ylläpitää lämpö, jota tähden ydinreaktiot tuottavat. Kun massiivisen tähden ydinpolttoaine loppuu, siitä tulee epävakaa ja se räjähtää supernovana. Räjähdyksen yhteydessä vapautuu runsaasti energiaa, joka lennättää tähden ulkokuoreen avaruuteen. Sisäosa romahtaa kasaan ja lopputuloksena on joko supertiheä neutronitähti tai sitten musta aukko. Räjähdyksessä syntyvän gravitaatioenergian määrä voi olla noin 10 kertainen verrattuna tähden koko elinkaarensa aikana tuottamaan ydinenergiaan.
Linnunradassa on havaittu viime vuosituhannella paljain silmin neljä supernovaa. Vuonna 1006 havaittiin supernova Suden tähdistössä. Vuonna 1054 kiinalaiset kirjasivat supernovan Härän tähdistössä. Siitä on jäljellä komea Krapusumu ja neutronitähti. Vuonna 1572 havaittiin supernova Kassiopeian ja 1604 Käärmeenkantajan tähdistössä.

Käsitteenä musta aukko löi itsensä läpi 1960-luvulla. Teoriaa kehitettiin ja tähtitieteilijät löysivät taivaalta hyvin energeettisiä kohteita kvasaareja. Niiden energian tuotto pystyttiin selittämään vain mustan aukon avulla. Vähitellen useimmat tutkijat uskoivat mustien aukkojen olemassaoloon. Nimitystä musta aukko ryhtyi käyttämään vuonna 1968 amerikkalainen fyysikko John A. Wheeler.

Mustan aukon ominaisuuksia

Mustalla aukolla on jäljellä ainoastaan painovoimakenttä. Muuten musta aukko on tyhjä avaruuden osa jonka keskellä on singulariteetti, jossa avaruus on kaareutunut äärettömästi. Romahtaneen tähden kaikki aine on keskittynyt singulariteettiin, tilaan, jota ei tunneta, sillä singulariteetissa yleinen suhteellisuusteoriakaan ei ole voimassa. Mustan aukon horisontin sisäpuolelta ei enää pääse pois. Ainoa liike on kohti keskustaa. Vuonna 1974 englantilainen Stephen Hawking hämmästytti tiedemaailmaa kvanttifysikaalisella laskelmallaan, jonka mukaan musta aukko vuotaa säteilemällä. Säteilyn määrä on sen suurempi, mitä pienempi aukko on. Massiivisilla aukoilla tällä ei ole merkitystä.

Mustien aukkojen havaitseminen

Havaittujen mustien aukkojen massat ovat muutamasta Auringon massasta miljardeihin Auringon massoihin. Suoraan mustat aukot eivät näy. Ne tulevat esiin painovoimakenttiensä välityksellä. Kun musta aukko imee ainetta ympäristöstään, aine säteilee voimakkaasti valoa, ultraviolettisäteilyä ja erityisesti röntgensäteilyä. Tavallisesti mustia aukkoja yritetään havaita tutkimalla kaksoistähtiä, joiden toinen komponentti ei näy, mutta säteilee voimakkaasti vaihdellen röntgensäteilyä.

Tietyin edellytyksin näkymätön komponentti on musta aukko, joka imee näkyvästä seuralaistähdestään ainetta, joka pudotessaan aukkoon kuumenee ja säteilee.

Monien galaksien keskustassa oletetaan olevan jättiläismäinen musta aukko, esimerkiksi Linnunradan keskustassa, josta on saatu tarkempia tuloksia vuoden sisällä NASAn röntgensatelliitilla. Galaksin NGC 4258:n keskuksessa on 39 miljoonan Auringon massainen musta aukko, jonka horisontti on pystytty rajaamaan 0,14 parsekin alueelle.

Seppo Linnaluoto

Esitelmä planeetoista

Maankaltaisten planeettojen tutkimus on yhä ajankohtainen aihe tähtitieteessä. Mars, Venus ja Merkurius ovat kiinnostuksen kohteena, koska niitten synty ja ominaisuudet ovat samankaltaisia maapallon kanssa. Mars tunnetaan parhaiten, koska sen pinnalla on oletettu olevan jopa elämää jossain vaiheessa. Venus on lähes maapallon kokoinen mutta silti olosuhteiltaan ja geologialtaan täysin erilainen. Merkurius sisimpänä planeettana tulee vastaanottamaan vuosikymmenen lopulla kaksi luotainta, USA:n Messengerin ja eurooppalaisten BepiColombon. Kaiken kaikkiaan maankaltaisten planeettojen tutkimus on voimakkaassa nousussa.

Merkurius

Merkurius on pienin maankaltaisista planeetoista ja kiertää lähimpänä Aurinkoa. Planeetan läpimitta on vain runsaat 4800 km. Vaikka Merkurius on pieni, se on koostunut hyvin raskaista aineista. Keskitiheys on suunnilleen sama kuin maapallon, joten Merkuriuksella täytyy olla suuri rautasydän.

Tähän mennessä ainoa avaruusluotain, joka on tutkinut Merkuriusta, on Mariner 10, joka lensi kolmeen kertaan planeetan ohi vuosina 1974-75. Silloin luultiin vielä, että Merkurius kääntää aina saman puolen kohti Aurinkoa, niin että se kuvasi joka kerta saman puolen planeetasta. Näin ollen tunnemme vain 43 % planeetan pinnasta.

Maapallolta on uusia tietoja saatu lähinnä radioteleskoopeilla. Tutkasignaaleja on lähetetty Merkuriuksen pinnalle ja havaittu sitten siitä heijastunut signaali. Tuloksista on muun muassa tulkittu, että Merkuriuksen napojen aina pimeydessä olevien kraaterien pohjalla olisi jäätä.

Merkuriuksen kiertoaika Auringon ympäri on noin 88 vuorokautta ja pyörähdysaika on täsmälleen kaksi kolmasosaa tästä arvosta eli vajaa 59 vuorokautta. Pyöriminen on siten lukkiutunut sellaiseen asentoon, että joka toinen kerta periheliin (Aurinkoa lähinnä olevaan pisteeseen) tullessaan Merkurius kääntää aina saman puolen Aurinkoa kohti ja taas joka toinen kerta vastakkaisen puolen.

Lämpötila Merkuriuksen päivän puolella on jopa yli 400 celsiusastetta ja yön puolella noin -180 astetta. Lämpötilaero on näin ollen jopa yli 600 astetta eli enemmän kuin millään muulla planeetalla.

Mariner 10 -avaruusluotaimen kuvista nähdään, että planeetta on täynnä erikokoisia kraattereita kuten meidän Kuussammekin. Kraatterit ovat syntyneet meteoriitti-iskujen tuloksena.

Venus

Planeetta Venus on lähes tarkalleen maapallon kokoinen, mutta olosuhteet Venuksessa ovat aivan erilaiset. Planeetalla on paksu ilmakehä ja se on aina kokonaan pilvien peitossa. Venuksen ilmakehä koostuu lähinnä hiilidioksiinista, jota on 96 prosenttia.

Olosuhteet Venuksen pinnalla ovat todella rankat. Lämpötila on 470-480 celsiusastetta pinnan joka puolella. Tämä lämpötila riittäisi sulattamaan jo esimerkiksi lyijyn. Paine pinnalla on runsaat 90 ilmakehää. Tämä vastaa tilannetta kilometrin syvyydessä merenpinnan alla. Kaasun tiheys pinnalla on noin 60 kertaa niin suuri kuin Maan päällä. Tämä on viidestoistaosa veden tiheydestä. Venuksen pintaa peittää kaikkialla karu kallio.

Esitelmöitsijä näytti runsaasti Magellan-luotaimen tutkaperiaatteella ottamia kuvia Venuksen pinnasta. Magellan tutki Venusta yli neljän vuoden ajan 1990-luvun alusta alkaen. Venus on tuliperäinen kappale, mutta aktiivisuus on laskenut aikojen kuluessa huomattavasti.

Venus kaipaisi lisää tutkimusta, mutta sinne ei suunnitella toistaiseksi ainuttakaan Venus-luotainta.

Maa ja Kuu

Esitelmöitsijä käsitteli lyhyesti myös Maata ja Kuuta. Maan pinnalla on näkyvissä mannerliikuntojen vuoksi vain 2-3 miljardia vuotta vanhaa ainesta, mutta muilla maankaltaisilla planeetoilla on ainesta heti niiden synnystä lähtien eli 4,0-4,5 miljardia vuotta vanhaa. Myös Kuuta voidaan pitää maankaltaisena planeettana sen rakenteen vuoksi.

Mars

Mars muistuttaa monin tavoin Maata. Sen pyörähdysaika on vajaat 25 tuntia ja akseli on suunnilleen yhtä paljon kallellaan kuin Maan. Sillä on ohut kaasukehä. Marsin läpimitta on puolet Maasta ja massaltaan kymmenesosa.

Lämpötila Marsin pinnalla vaihtelee noin nollasta celsiusasteesta noin -100 asteeseen. Ilmanpaine on noin kahdessadasosa Maan ilmanpaineesta. Pääosa Marsin kaasukehästä koostuu hiilidioksidista (95 %) kuten Venuksessakin.

Marsin pinta on punaista pölyaavikkoa. Rautaa Marsin pinnassa on hyvin paljon, joten voi sanoa, että Mars on ruosteessa. Planeetan taivas on punainen johtuen sen ilmakehässä olevasta pölystä.

Marsin (ja koko aurinkokunnan) korkein vuori Olympus Mons kohoaa 22-23 km korkeuteen. Tämä vuori on hyvin laakea. Tämä vuori on tulivuori, joka on sammunut aikoja sitten.

Vesi on joskus virrannut Marsissa, noin 2-3 mijardia vuotta sitten. Tuolloin vesi on aiheuttanut luultavasti jopa koko Marsin pohjoisen alatasangon muuttumisen tulva-altaaksi.

Avaruusluotaimia

Esitelmöitsijä on mukana suunnittelemassa BepiColombo-luotainta, joka on tarkoitus lähettää Merkuriukseen vuosina 2008 tai 2009. Nimi saatiin italialaiselta matemaatikolta Giuseppe (Bepi) Colombolta (1920-84), joka oli keskeisesti mukana Mariner 10 -luotaimen tutkimusohjelmassa. BepiColomboon on tulossa ionimoottori, jonka avulla sen lentoaika maapallolta Merkuriukseen kestää 2,5 vuotta.

NASA:n Messenger-luotain lähetetään jo vuonna 2004 tutkimaan Merkuriusta. Messenger käyttää perinteistä rakettitekniikkaa. Se menee Merkuriukseen hyvin mutkikasta rataa ja saavuttaa sen vasta vuonna 2008.

Esitelmöitsijä puhui vielä Hermes-projektista, joka kuuluu yhtenä kokeena BepiColomboon. BepiColombo-luotaimeen on tarkoitus sijoittaa galliumarsenididetektoriin perustuva röntgendetektori, joka kestää Merkuriuksen lähellä vallitsevan kovan kuumuuden.

Seppo Linnaluoto
 

VALOKUVAUS DOBSONILLA ONNISTUU!

JS-Observatoryn kehittämällä tarkkakäyntisellä ekvatoriaalisella jalustalla ja pitkillä valotusajoilla himmeätkin kohteet voit vangita teleskoopillasi filmeille. Jalusta on sopiva monenkokoisille dobsoneille 250 - millisistä alaspäin tai pelkästään kameroille.

Kirkkaimpien komeettojen kuvaaminen pitkine pyrstöineen onnistuu edelleenkin parhaiten filmeille, mutta ohjausteleskooppi on tässäkin tarpeellinen.

Muita tuotteita harrastajille:
- Täysaukkoiset aurinkosuotimet AS-kalvosta kehystettynä PS-muovista mittojen mukaan.
- Signeerattuja avaruustauluja Vaaniassa kuvatuista kohteista.
- Supernovien etsintäalbumit Set 1 ja Set 2.

Hinta- ja muita tietoja osoitteesta: www.saunalahti.fi/~jsobser/

JS-Observatory, Irjanpolku 8, 15500 Lahti
03-7828 064, 050-5534 354
 

TÄHTITAIVAS KEVÄÄLLÄ JA KESÄLLÄ 2002

Aurinko

Kesäpäivänseisaus on 21.6. klo 16.24. Tällöin Aurinko on pohjoisimmillaan. Päivän pituus on pisimmillään maapallon pohjoisella puoliskolla.

Maa ja Aurinko ovat kauimmillaan toisistaan 6.7. klo 7, jolloin etäisyys on 1,7 % suurempi kuin keskietäisyys.

Auringonpilkut ovat edelleen lähellä maksimiaan, mutta pilkkujen määrä on lähtenyt laskuun.

Kuu

Täysikuu on 27.4., 26.5., 25.6., 24.7. ja 23.8. Kesäkuussa täysikuun korkeus etelässä on vain 4 astetta. Kuu näkyy kesällä kaikkein huonoimmin, mutta se on toisaalta miltei ainoa taivaankappale, joka näkyy kesän valoisalta taivaalta.

Kuu on lähellä Merkuriusta ja Saturnusta 13.5. Kuu on lähellä Venusta, Marsia ja Saturnusta 14.5. Kuu on lähellä Jupiteria 16./17.5.

Kuu on lähellä Jupiteria 12./13.6. ja Venusta 13./14.6. sekä 13.7. Kuu on lähellä Saturnusta 5.8. ja 1./2.9. Kuu on lähellä Jupiteria 4.-5.9.

Planeetat

Vapun tietämissä kaikki paljain silmin näkyvät planeetat ovat iltahämärissä näkyvissä läntisellä taivaalla. Merkurius, Venus, Mars ja Saturnus ovat hyvin lähellä toisiaan luoteessa ja Jupiter niistä vasemmalle lännessä ja korkeammalla. Venus on planeetoista kirkkain, Merkurius ja Saturnus myös melko kirkkaita ja Mars niitä huomattavasti heikompi.

Merkurius näkyy illalla n. 20.4.-10.5. Se on matalalla luoteessa. Se tulee näkyviin noin 55 minuuttia auringonlaskun jälkeen paljain silmin. Kiikarilla se voi näkyä jo aikaisemminkin.

Kaavio Merkuriuksen näkymisestä on Ursan Tähdet 2002 -kirjassa sivulla 31.

Venus näkyy heinäkuun alkuun saakka heti auringonlaskun jälkeen matalalla luoteessa. Venus on planeetoista kirkkain.

Mars näkyy iltataivaalla keväällä suunnilleen toukokuun loppuun saakka. Mars laskee klo 24 jälkeen. Mars etääntyy edelleen ja heikkenee. Mars on enää vähän kirkkaampi kuin Pohjantähti

Jupiter näkyy hyvin iltataivaalla keväällä ja kesäkuussa. Jupiter laskee luoteeseen keskiyön jälkeen. Jupiter alkaa näkyä jälleen aamuyöllä elokuun lopulla itäkoillisessa. Jupiter on Kaksosten tähdistössä.

Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain (Venuksen jälkeen) planeetoista. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.

Saturnus häviää iltataivaalta Auringon läheisyyteen toukokuun puolenvälin tietämillä. Aamutaivaalle Saturnus ilmestyy heinäkuun lopulla.

Saturnus on edelleen Härän tähdistössä sen kirkkaimman tähden Aldebaranin lähettyvillä. Loppukesällä ja syksyllä se on sen vasemmalla puolella.

Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.

Meteorit

Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.

Perseidien meteoriparvi on maksimissa keskiyöllä 12./13.8. Tällöin voi parhaimmillaan näkyä jopa 60 meteoria tunnissa, luultavasti kuitenkin vain parikymmentä. Meteoreja näkyy parhaiten 10.-13.8. Parvi on aktiivinen 17.7.-24.8. Parven emokomeetta on Swift-Tuttle.

Tähdet

Tähtitaivas on kesällä kovin valoisa. Kesällä näkyvät vain kirkkaimmat tähdet. Juhannuksenakin näkyy kaakossa suuri "kesäkolmio", johon kuuluvat Lyyran Vega, Joutsenen Deneb ja Kotkan Altair. Lounaassa näkyy Karhunvartijan Arcturus, pohjoisen tähtitaivaan kirkkain tähti. Ajomiehen Capella on pohjoisessa. Mikä on himmein tähti, joka näkyy juhannuksena? Siitä on tarkempia tietoja osoitteessa:
http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/saa/proj/kesarjm.html

Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa:
http://www.ursa.fi/taivaalla/

Suomeksi kerrotaan kuukauden taivaasta myös osoitteessa:
http://www.astronetti.com/taivas/index.htm

Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdistykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta.

Seppo Linnaluoto
 

HAVAINTO- JA KUVAUSPALSTA

Hypistelin talvella useissa Komeetan kerhoilloissa Messierin luetteloa. Lopulta päätin ostaa sen helmikuussa omakseni. Kirjan innostamana aloin tehdä muistiinpanoja havaitsemistani Messierin kohteista. Olin jo aikaisemmin nähnyt parisenkymmentä Messierin kohdetta, mutta en ollut tehnyt havainnoista muistiinpanoja, joten aloitin nyt muistiinpanojen tekemisen "puhtaalta pöydältä". Selailtuani kirjan läpi aloin kärsimättömänä odotella kirkkaita iltoja ja lopulta 15.2.02 pääsinkin aloittamaan havainnoimisen.

1. Havaintoja Kirkkonummen Kolsarissa 15.2.02

Havainnoin uusilla 15x70 kiikareillani kotipihallani Kolsarissa. Aloitin paljain silmin näkyvistä helpoimmista kohteista:
- M42 eli Orionin sumu. Sumu näkyi melko laajana vaikka meilläpäin on paljon valosaastetta
- M45 eli Plejadit. Parisenkymmentä tähteä kimalteli hienosti.
- M34 avonainen tähtijoukko Perseuksessa. Muutamia tähtiä näkyi erillisinä.
- M35 avonainen tähtijoukko Kaksosissa. Tähtiä näkyi laajana joukkona kivasti melko lähellä Jupiteria
- M36, M37 ja M38. Nämä Ajomiehen avonaiset tähtijoukot näkyivät jonkin verran sumumaisina, mutta myös joitain erillisiä tähtiä oli havaittavissa.
- M103 Avonainen tähtijoukko Kassiopeiassa. Näyttäytyi kolmena peräkkäisenä tähtenä vaikka tähtitaivaskirjallisuudessa yleensä mainitaan, että joukko näyttää kolmiolta.
- M81 ja M82. Nämä kaksi galaksia Iso Karhussa löytyivät Otavan Dubhesta lähtien.Galaksit näkyivät kivasti samassa näkökentässä, mutta jouduin pinnistelemään nähdäkseni galaksit kunnolla
- M41 avonainen joukko Isossa Koirassa näkyi lounaassa aivan lähellä horisonttia. Siinä erottui noin viisi tähteä erillisinä.Yksitoista Messierin kohdetta nähty eli tasan kymmenesosa kaikista. Melko vahva avaus tälle projektille.

2. Kolsarissa 17.2.02

17.2.02 oli jälleen kohtalaisen kirkas keli ja pääsin jatkamaan havainnointia. Eräs helppo kohde oli unohtunut poimia toissailtana: M31 eli Andromedan galaksi. M31 näkyi nyt reilun kokoisena sumuna ja sen verran kirkkaana, että päätin käyttää havaintovälineinä pelkkiä omia silmiäni.

Seuraavaksi kytkin silmieni kanssa sarjaan kiikarini ja yritin niiden avulla nähdä myös Andromedan galaksin seuralaisia M32 ja M110, mutta en saanut kumpaakaan näkyviin erillisinä. Myöskään lähistöllä sijaitsevaa kolmion galaksia M33 en saanut näkyviin. M33 on sikäli outo tapaus, että se ei näy vaikka kirkkaus on selvästi suurempi, kuin M81n ja M82n kirkkaudet. M44 eli Praesepe. Avonainen tähtijoukko Kravussa. Vaikutelma oli Plejadimainen, mutta M44 on jonkin verran himmeämpi.

3. Ursan Laitepäivillä Hollolassa 16.3.02

Edellä mainitut kolmetoista kohdetta nähtyäni vierähti kuukausi muissa puuhissa, mutta 16.3.02 avautui loistava tilaisuus nähdä useita Messier kohteita. Pääsimme nimittäin Ursan laitepäivillä Hollolan Manskivessä katsomaan muiden sinne tuomilla isoilla putkilla. Otimme runsaasti havainnointiaikaa ystävällisiltä Porilaisilta 20 tuumaisen itse tehdyn putken omistajilta.

Tuolla isolla kaukoputkella Bongasin useita minulle uusia Messier kohteita:
- M43 eli Orionin sumun M42 kyljessä oleva pienempi sumu näkyi selvästi erillisenä ja hienosti punaisissa ja vihreissä sävyissä.
- M101 ja M51 eli Tuulimylly- ja Pyörregalaksit. Molemmat löytyivät kätevästi Otavan Alkaidin lähistöltä. Molemmat näkyivät utuläikkinä ja jälkimmäisen vieressä oleva NGC galaksi näkyi hienosti erillisenä.
- M67 avonainen tähtijoukko Kravussa kimalteli meille kivasti.
- M97 eli pöllösumu katsottiin 20 tuumaisella putkella ja se näytti hieman neliömäiseltä.
- M1 eli rapusumu näkyi suurella suurennoksella reilun kokoisena utuläiskänä.
- Pallomaiset joukot M3 ja M13 näkyivät upeina varsinkin jälkimmäisessä näkyi lukemattomia tähtiä erillisinä.

Laitepäivien jäljiltä minulla oli siis 21 kohdetta nähtynä.

4. Star Party Kirkkonummen Oitmäessä 23.3.02

M108 Galaksi Iso Karhussa. Vilkaisimme M108n heti aluksi 8" dobsonilla ja 11" Celestronilla. Galaksi löytyi kätevästi Messier oppaan ohjeiden mukaisesti Otavan kauhan Merakista aloittamalla. Se näkyi heikosti ja pitkulaisena. Siitä olikin enää pieni työ siirtyä parin tähden kautta pöllösumuun M97, jonka katsoimme suurella suurennoksella jo Manskivessä. En saanut tälläkään kertaa kummallakaan putkella pöllön silmiä näkyviin. Sitten työstimme Leijonan galaksikolmikon M65, M66 ja NGC3628. M65 ja M66 näkyivät kohtalaisesti, mutta NGC galaksin paikalla näkyi vain tyhjää avaruutta vaikka putki osoitti varmuudella oikeaan paikkaan.

Kulutin runsaasti aikaa Leijonan toisen galaksikolmikon eli M105, M95 ja M96 löytämiseen, mutta en saanut niitä näkymään. Sitten palasimme Otavan kauhan toiselle nurkalle nimittäin Phecda nimisen tähden vierestä löytyi helpohkosti himmeä galaksi M109.

Samaan aikaan kaima oli saanut suunnattua putkensa Sombrerogalaksiin M104. Galaksi näkyi ihmeellisen selvästi, melkein kuin valokuvissa. Epäilin huijausta, koska muut galaksit olivat olleet äärimmäisen himmeitä eikä niiden muotoa pystynyt juurikaan näkemään.

Messier-oppaan etsintäkarttaan oli printattu säästeliäästi tähtiä Sombrero galaksin ympärille ja niinpä joudumme varmistamaan asiaa vielä jälkikäteen tähtikarttaohjelmiston avulla. Tämän Star Partyn kohokohta oli Sombrero galaksin ohella neitsyen galaksijoukon katsominen. Neitsyestä löytyi ensin kirkas pyöreä sumuläiskä. Kun tämä varmistui jättiläisellipsigalaksiksi M87 oli helppo lähteä järjestyksessä napsimaan muita neitsyen galakseja.

Ensin siirsin putkea oikealle, josta löytyi vierekkäin kirkkaat M84 ja M86. Sitten siirryin takaisin M87n kautta vasemmalle, josta löytyi - pienen Kassiopeiamaisen W-kuvion päistä galaksit M89 ja M90. Viimeiset kaksi galaksia M91 ja M88 olivat himmeitä. Silmiä piti suojella valolta jonkin aikaa ja sittenkin piti vielä katsoa sopivasti kohteen ohi, jolloin galaksit oli tunnistettavissa.

Kotiin ajaessani olin vähällä ajaa mäyrän yli Sepänkylässä. Saavuin kotiin puoli kolmelta aamuyöllä ja kirjasin illan tärkeimmät havainnot. Oitmäen Star Partyn jäljiltä oli nähtynä 33 Messier kohdetta eli kolmasosa koko 110 kohteen urakasta alkaa olla kasassa.

5. Pääsiäisajan havaintoja

25.3.02 bongattiin Volsissa kerhoillan päätteeksi valoisalta pihalta ja utuiselta taivaalta ankean näköinen kaksoistähti M40 Otavasta.

Olimme 30.3.02 pääsiäistä viettämässä Keski-Suomessa Joutsassa ja siellä näin viimeinkin Kassiopeian avonaisen tähtijoukon M52. Olin yrittänyt nähdä sitä monet kerrat tuloksetta kotona Kirkkonummella. Joutsassa kaukana taajamien valoista joukko oli nähtävissä utuisena läiskänä ennen kuun nousua. Avonainen joukko M47 Peräkeulan tähdistössä näkyi helposti kiikareilla, mutta lähistöllä oleva M46 ei näkynyt kunnolla täysikuun paisteen tärvelemällä taivaalla.

6. Suuri Star Party Oitmäessä 5.4.02

Kaj kutsui illaksi Oitmäkeen. Taivas oli kutakuinkin pilvetön ja olosuhteet olivat kohtuulliset lukuun ottamatta Helsingin suunnasta kajastanutta valoa.

Saavuin paikalle vasta pimeän laskeuduttua joskus puoli kymmenen aikaan ja siellä näytti olevan komeetan hallitus paikalla. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut Komeetan hallituksen kokouksesta, vaan kyseessä oli ties kuinka mones Oitmäen Star Party. Kaverit selittivät tohkeissaan kuinka olivat jo nähneet komeetan, Orionin sumun, kaksoisjoukon ja monta muuta kohdetta. Minulla oli mukana vain kiikarit, mutta lainasin jälleen kerran paikalla olleita 8 ja 11 tuumaisia peiliputkia.

Ilta jatkui lupaavasti kun näimme edellisellä kerralla löytymättä jääneen Leijonan oikeanpuoleisemman galaksikolmikon M96, M105 ja M95. Kaupanpäälle näimme vielä M105n vieressä olevan NGC3384 galaksin.

M94: Galaksi Ajokoirissa näytti ellipsimäiseltä ja sumumaiselta. Se löytyi kätevästi lähtien tähdestä Cor Caroli. Samalta suunnalta löytyi myös toinen galaksi M106, joka näytti pitkulaiselta sumulta. M106 oli helppo tunnistaa lähellä olevan tähtirykelmän perusteella. Lähistöllä olevat NGC galaksit olivat liian himmeitä näkyäkseen.

Tässä vaiheessa isäntä lämmitti saunan ja puolet porukasta hylkäsi kaukoputkensa pellolle ja häipyivät saunaan. Me muut menimme sisälle syömään eväitä ja suunnittelemaan tähtikartastojen avulla loppuillan havaintoja.

M58, M59 ja M60 ovat galakseja neitsyessä ja ne löytyivät kivasti järjestyksessä Messier-oppaan etsintäkarttojen avulla. Kaikki kolme näyttivät himmeiltä ja sumumaisilta.

Sitten katsottiin vaihteeksi 11" Celestronilla pallomainen joukko M53 neitsyessä ja jatkettiin auringonkukka- ja mustasilmägalaksien eli M63 ja M64 katsomisella.

Sitten katsottiin seuraava galaksikolmikko Neitsyestä: M99, M98 ja M100.

Lopuksi katsottiin jo aikaisemmin havaittu loistelias Herkuleen pallomainen joukko M13 sekä galaksipari M81 ja M82.

Tämän Star Partyn jäljiltä minulla oli havaittuna tasan 50 Messier kohdetta. Nyt alkaa olla helpot kohteet katsottuna ja jäljellä olevat 60 kohdetta ovat haastavampia. Tähän mennessä havaituista kohteista upeimmalta näytti ehkä Sombrero galaksi tai Neitsyen isot ellipsigalaksit. Vaatimattomin kohde oli aneemisen näköinen kaksoistähti M40, mutta sekin oli katsottava koska sille on jostain syystä annettu paikka Messier luettelosta.

En tiedä näenkö koskaan kaikkia Messierin kohteita, mutta aion kuitenkin jatkaa niiden havainnointia ja suunnitelmissani on myöskin raportoida havainnot tulevissa Komeetan pyrstöissä.

Mikko Olkkonen
 

Tähtitaivasta valokuvaamaan

Mitä tähtivalokuvaus minimissään vaatii? Kameraksi käy melkein mikä vaan, kunhan siinä on mahdollisuus asettaa suljin B-asentoon ja kamerassa on jalustakierre. Parhaita kameroita ovat vanhat täysin mekaaniset kamerat, koska ne toimivat kylmemmissäkin olosuhteissa. Lisäksi automaattitarkennus ja kaikki muu elektroniikka toimivat epävarmasti tähtikuvauksessa.

Kamera täytyy asettaa jalustalle, mielellään tukevalle sellaiselle. Lankalaukaisin on myös pakollinen, lukittava sellainen, jotta kuvaa viitsii valottaa pitempäänkin. Mikäli laukaisin ei ole lukittavaa mallia voi yrittää kiilata laukaisinta teipillä kiinni, mutta pitemmänpäälle tämä syö hermoja (ja teippiä). Objektiivin on syytä olla mahdollisimman valovoimainen esim. 2...4, mutta Kuun ja Auringon kuvaukseen käy heikkovalovoimaisempi lasi (esim. 10), koska nämä ovat niin kirkkaita kohteita. Tällaisella kalustuksella pääsee kuvaamaan tähtikuvioita, kirkkaimpia tähtiä ja muita paljain silmin näkyviä kohteita sekä tähtien pyörimisliikettä.

Syvän taivaan kohteiden kuten sumujen, tähtijoukkojen yms. kohteiden kuvaukseen tarvitaan jo seurantaa. Seurantalaitteeksi käy hyvin kaukoputki, joka on varustettu ekvaattorisella jalustalla, kamerapitimellä, ristikko-okulaarilla ja hienoliikunnalla. Jos käytössä ei ole ekvaattorista jalustaa tulee kuvaan nk. kuvakentän kiertymä. Hyvä esimerkki kuvaukseen sopivasta kaukoputkesta on Tal-1 peilikaukoputki. "Tallin" etuna on mm. erittäin tukeva jalusta ja vakiovarusteena tuleva okulaariin laitettava ristikko. Tällaisella kalusteella voi kuvata mm. Pohjois-Amerikkasumua, Kaliforniasumua ja vaikka Linnunradan rakenteita.

Suoraan kaukoputken polttotasosta kuvaaminen vaatii erittäin tukevan jalustan, hyvän seurantakoneiston ja hyvälaatuisen hienoliikunnan. Tällainen kuvaus on hankalaa erittäin tarkan seurannan takia. Suositeltavampaa on kuvata ensiksi kameran normaaleilla objektiiveilla.

Seurannan tarkkuus

Kuvattaessa kameran lyhytpolttovälisillä objektiiveilla tarvittava seurannan tarkkuus ei ole huikea: jopa usean sekunnin heitto on sallittua. Laskukaavoja seurannan tarkkuuden laskemiseksi on paljon olemassa. Kaikki antavat vähän erilaisia tuloksia, joten kannattaa harrastaa empiiristä tiedettä oikeiden arvojen etsinnässä.

Filmin valinta

Filmiksi kannattaa valita diafilmi, koska tällöin filmin kehitysprosessit eivät enää vaikuta itse kuvaan kuten käy mustavalko- ja värinegatiivifilmeissä. Kaikenlaisia "sadetansseja" voi värinegatiivifilmien ympärillä tehdä, jotta nämä kävisivät tähtivalokuvaukseen, mutta diafilmi on varma valinta. Diafilmejä on herkkyyksissä 64-3200. Mitä herkempi filmi sitä lyhyemmäksi valotusajat tulevat, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä herkempi filmi on sitä nopeammin sen herkkyys tippuu valotusajan kasvaessa. Esim. käyttämäni ISO1600 -filmin herkkyys 2 minuutin valotuksen jälkeen on 400. Jokaisella filmillä on oma herkkyyden tippumisensa, joten kokeilu tässäkin on paikallaan. Itse olen kuvannut mm. filmeillä Kodak Elite Chrome (ISO 400) ja Kodak EKTACHROME P1600 Professional Film (ISO 1600). Jälkimmäisen filmin hinta on huikea, joten harjoitteluun kannattaa käyttää jotain muuta filmiä. Alan lehdissä on joskus filmitestejä, joita kannattaa lukea. Diafilmiä kehitettäväksi vietäessä on syytä tilata kuvat leikkaamattomana ja kehystää kuvat itse. Näin vältytään virheelliseltä leikkaukselta.

Valotusajat

Voiko tähtivalokuvan ylivalottaa? Kyllä voi, mutta ongelmana ei niinkään ole itse kohteiden ylivalottuminen vaan taivaan hehkun ja muun valosaasteen aiheuttama ongelma. Valotusajat kannattaa etsiä haarukoimalla. Esimerkiksi 30s, 1min, 3min, 5min, 10min... valotusaikoja voidaan käyttää. Objektiivin aukkosuhde (= objektiivin polttoväli/objektiivin halkaisija) on kuvattaessa on tärkeä. Ero aukkojen 16 ja 2 välillä on 64 kertainen. Eli kuvattaessa aukolla 16 valotusaika on 64 kertaa pitempi kuin aukolla 2 ( (16/2)² = 64 ). Suurta aukkoa (siis pieni lukema) käytettäessä kuvaan tulee huomattava reunojen epäterävyys. Aukkoja 2...8 kannattaa kokeilla.

Objektiivi

Objektiivin tarkennus äärettömyyteen kannata tarkistaa siten, että katsomme vaikka kaukana olevan talon kulmaa ja tarkennamme kuvan siihen. Tämän jälkeen merkkaamme oikean tarkennuksen teipillä objektiiviin. Näin kuvattaessa ei tarvitse enää tarkentaa objektiivia erikseen. Mikäli objektiivin huurtuminen tulee ongelmaksi, sen eteen voidaan laittaa huurreputki. Mikäli mahdollista kannattaa ottaa käyttöön mahdollisimman suuripolttovälinen objektiivi kuin mitä seurantamenetelmällä voidaan käyttää. Tal 1 -kaukoputkea käytettäessä 500 mm:n polttovälinen objektiivi on jo liian suuri. Objektiivin muodostama kuvakenttä saadaan lasketuksi oheisen kuvan avulla. Kaksi kertaa kulma (on objektiivin kuvakenttä. Mikäli käytössä on filmi joka ei ole neliönmuotoinen, laskemme sekä kuvan vaaka- että pystykentän (katso kuvaa alla).

Käytäntö

Kuten silmin havaittaessakin valokuvattaessa pitää päästä mahdollisimman pimeään paikkaan. Paikkaan, jossa ei ole yhtään suoraa valoa. Jalustan suuntaukseen riittää karkea suuntaus eli riittää kun tähdätään Pohjantähteen tuntiakselilla. Seuraavaksi kiinnitämme jalustaan kameran, lankalaukaisimen ja etsimme taivaalta kirkkaan tähden, jota voimme putkella seurata. Käännämme kameran kohti kuvattavaa kohdetta kameran etsintä avuksi käyttäen. Eritäin tarkka suuntaus ei ole tärkeää, koska objektiivin polttoväli on suhteellisen pieni. Tarkastamme vielä, että seurantatähti on ristikon keskellä ja että kamera katso oikeaan suuntaan taivasta. Tarkennamme seurantatähden kuvan epäteräväksi mikäli ristikko ei ole taustavalaistu.

Viritämme kameran ja laukaisemme sen, mutta annamme vielä objektiivin suojuksen tai sen puutteessa paperilapun olla objektiivin edessä. Näin vältämme laukaisutärähdyksen aiheuttaman virheen. Siirrämme vielä seurantatähden ristikon keskelle, otamme objektiivin suojan pois ja aloitamme seurannan.

Valotusajan voi hyvin mitata kellolla, joka antaa äänimerkin, koska viisareiden seuraaminen tai mielessä laskeminen on työlästä. Seurannan aikana on hyvä istua vaikka porrasjakkaran päällä, koska muuten selkä ja jalat väsyvät jo muutaman minuutin jälkeen. Valotuksen jälkeen merkitsemme muistiin ainakin kuvatun kohteen, käytetyn objektiivin, aukkosuhteen ja filmin. Valotusaikatieto ilman aukkosuhteen ja filmin herkkyyden tietämistä on käyttökelvoton! Vajailla tiedoilla esiteltyjä kuvia löytyy mm. Tähdet ja avaruus -lehdestä. :-)

Lisälukemista:
- Tähtitieteen harrastajan käsikirja 3
- Paljon asiaa CCD -kuvauksesta:
http://ccdastrophotography.com/
- Paljon linkkejä harrastajien sivuille:
http://members.prestige.net/rickb/
- Filmitestejä, WIDE-FIELD ASTROPHOTOGRAPHY -dokumentti, kuvia, yms.: http://www.robertreeves.com/
- Astrophotography for the amateur -kirja, kirj. Michael A. Covington

Ville Marttila

Ps. Olen kirjoittanut tekstin omien kokemusteni ja lukemiseni perusteella.

Muuttuvat tähdet

Muuttujien merkitys tähtitieteelle on suuri: On mm. havaittu, että eräiden muuttujien periodi-magnitudisuhde on vakio. Tällaisten muuttujan avulla voidaan määritellä galaksien etäisyyksiä. Muuttujat on jaettu neljään pääluokkaan sen mukaan, mistä kirkkauden vaihtelu johtuu: Sykkivät, purkautuvat, pimennysmuuttujat ja pyörivät muuttujat. Tähti saattaa kuulua samanaikaisesti useaan eri muuttujaluokkaan. Muuttujien luokitus on sen verran pitkä asia, että sillä täyttäisi hyvinkin yhden Komeetan Pyrstön palstatilan. Sen vuoksi jätän tarkemman selostuksen väliin, ja liitän sen sijaan pari linkkiä artikkelin loppuun.

Joka tapauksessa on aina mielenkiintoista tietää, mistä havaittavan tähden kirkkauden vaihtelu johtuu. Onko kyseessä kaksoistähti, jonka komponentit ajoittain peittävät toisensa? Vai onko kyseessä tähti, joka aika ajoin heittää jonkinlaisen hiilivaipan ympärilleen?

Muuttujia voi havaita esim. kiikareilla, joiden alla olisi hyvä olla tukeva jalusta. Kiikareilla ei voi havaita esim. Mira-tyyppisten muuttujien koko vaihteluväliä, vaan siihen tarvitaan vähintään 15 cm kaukoputki, jonka rajamagnitudi on n. 13. Oma havaintovälineeni onkin juuri passelisti 15 cm F4.9 Dobson, joten valitsemani kohteet näkyvät sillä koko jaksonsa ajan - hyvissä olosuhteissa.

Omat havaintoni

Olen tehnyt kevättalven aikana satunnaisia havaintoja neljästä muuttujasta. Suluissa ovat tähden strategiset tiedot eli tyyppi, vaihteluväli ja jakso.

R Leo (M, 5.8 - 10.0, 310)
Z Uma (SR, 6.4. - 9.3, 196)
T Uma (M, 7.7 - 12.9, 257)
S Uma (M, 7.8 - 11.7, 226)

Ison Karhun (Uma = Ursa Major) muuttujat valitsin siksi, että ne näkyvät varmimmin pihaltani, josta alempiin kulmiin on jonkin verran näköesteitä. T Uma:n himmeimmät arvot taitavat olla kaukoputkeni rajamagnitudin alarajoilla, mutta sekin on ihan mielenkiintoista todeta sitten kun tähti himmenee minimiinsä.

Tehdessäni ensimmäisiä havaintoja helmikuussa, kohtasin heti joitakin hankaluuksia: Ensimmäinen vaikeus oli löytää muuttuja! Tämä johtui mm. siitä, etten osannut käyttää hakukarttaa. En myöskään heti selvittänyt, mikä on okulaarini näkökenttä kartalla, ja senpä vuoksi etsintä oli aika holtitonta. Myöhemmin piirsin kartoille ympyrän kuvaamaan kaukoputkeni näkökenttää. Seuraava virheeni oli käyttää turhan suurta suurennosta, mikä pienensi näkökenttää. Tämä hankaloitti tähtihyppelyä, mutta lisäksi kävi usein niin, etteivät vertailutähdet mahtuneet samaan kuvakenttään. Myöhemmin hoksasin käyttää okulaaria, jolla suurennos olisi mahdollisimman pieni - omassa putkessani 24x. Suurennosta tarvitaan vasta himmeissä muuttujissa (<10 mag.)

Tein havaintoja tietämättä, mikä on kohteiden "oikea" kirkkaus. Lähes realiaikaisen kirkkauskäyrän voisi nimittäin hakea esim. AAVSO:n sivuilta. Käyrä hahmottuu useiden, ympäri maailmaa olevien harrastajien havainnoista. Tehtyäni pari havaintoa, kävin lopulta sivuilla, ja tulostin käyrät. Sijoitin taulukkoon omat arviointini, ja iloni oli suuri, kun huomasin tehneeni varsin yhtäpitäviä havaintoja kokeneemman kansainvälisen havaitsijajoukon kanssa. Ylipäätään tähden käyrää ei kannata ottaa etukäteen selville, ettei arviointiin tulisi epätieteellistä "aavistamista".

R Leo on erikoinen, koska siitä tekemäni arviot olivat säännönmukaisesti jonkin verran kirkkaampia kuin AAVSON käyrässä. Tämän voinee selittää nk. Purkinjen efektillä eli sillä, että katsottaessa punaista kohdetta, se alkaa hyvin pian kirkastumaan (siis silmissä). Ensimmäisen havainnon ja vaikkapa 30 sekunnin tuijotuksen jälkeen tehdyllä havainnolla saattaa olla jopa 1 magnitudin ero! R Leo on nimenomaan hyvin punainen tähti.

Muuttujien havaitseminen on mielestäni hauskaa ja antaa sopivasti "ryhtiä" havaintotoimintaan. Olen siinä mielestäni oppinut paljon mm. kohteen etsimisestä (tähtihyppely). Kaukoputkeni näkökentät eri okulaareilla on tullut lopultakin määriteltyä, ja magnituditkin alkavat vähitellen hahmottua. Ja mielihyvää tuotti sekin, kun eräänä iltana bongasin NGC4605 -galaksin, joka on kaukoputkelleni "niillä rajoilla". Enkä varmaankaan olisi sitä löytänyt (ainakaan ihan lähiaikoina) ellei se olisi ollut merkittynä S UMa:n hakukarttaan ja sijaitseekin ihan siinä S UMa:n vieressä (amatöörin eksakteja ilmaisuja kohteen paikasta taivaalla).

Muutkin mukaan

Olen "julistanut" yhdistykselle havainto-ohjelman, joka koostuu tässä yhteydessä mainitsemistani neljästä muuttujista. Nämä ovat helpohkoja kohteita. Niistä voi tehdä havaintoja myös kiikareilla ainakin jakson kirkkaimpina aikoina, parhaiten kuitenkin R Leo:sta ja Z Uma:sta. Kiikareille Ison Karhun kohteet voivat olla hieman hankalia, koska ne ovat ihan pään päällä, jolloin niskat ovat tiukoilla. R Leo on siinä suhteessa mukavampi.

Pyrin järjestämään kerholle kansion, jossa kullekin tähdelle on havaintotaulukko. Taulukoihin saa käydä merkitsemässä kirkkaushavaintonsa. Käyrien hahmottumista on sitten mukava seurata ajan mittaan. Syksyllä voidaan muuttaa kohteita tarpeen mukaan.

Lisätietoa (engl.), käyriä ja hakukarttoja saa AAVSOn sivuilta: www.aavso.org

Ursan muuttujajaoston osoite on www.ursa.fi/ursa/jaostot/muuttujat

SETI@home

Varsin usealla yhdistyksemme jäsenellä on koti- tai työtiekone hyötykäytössä, eli etsimässä elämän merkkejä avaruudesta. Tietokoneen näytönsäästäjänä toimii laskentaohjelma, joka etsii datapaketeista jotkin säännöllistä tai jokin muuta merkkiä avaruuden älykkäästä elämästä.

Lisätietoa tästä näytönsäästäjästä saa osoitteesta:
http://www.setiathome.ssl.berkeley.edu

Saman osoitteen sivuilta löytyy myös tilastotietoa käyttäjistä. Tässä joitakin palasia:

Käyttäjiä oli lehden painoon mennessä 3.697.269, eli tässä on ilmeisesti suurin laskentaverkko.

Laskettavaksi tulevan datapaketin koko on noin 340 k. Näitä paketteja ja tuloksia on lähetetty 499.177.153 kpl

Keskimääräinen CPU-aika datapakettia kohden on 16 h 56 min.

Eniten käyttäjiä on Yhdysvalloissa, eli 1.536.102. Siellä on myös eniten laskettuja tuloksia 262.053.081. Yhdysvaltojen johtoasema on luonnollista, sillä onhan se suuri maa ja siellä kaikki on suurta.

Katsotaanpa kuitenkin mistä löytyy aktiivisimmat maat:

Eniten laskettuja paketteja väestömäärään verrattuna:
1. Pitcaim Islands:320 pakettia (väestömäärä 49, käyttäjiä 27)
2. Antarctica (siis Etelämanner): 198190 pakettia (väestömäärä 3786, käyttäjiä 196)
--
9. Suomi: 7030761 pakettia (väestömäärä 5158392, käyttäjiä 33310)
--
14. Ruotsi: 10.624.393 pakettia (väestömäärä 8.870.660, käyttäjiä 49.835)

Eniten laskettuja paketteja/käyttäjä:
1. Tuvalu: 1594 pakettia (25 käyttäjää)
2. Campia: 1194 pakettia, (37 käyttäjää)
--
23. Ruotsi: 213 pakettia
--
27. Suomi: 211 pakettia

Tässä kohden olisi kirittävää aivan maaotteluhenkeen. Jos vaikka lätkäottelut menee poskelleen, niin kyllä tässä lajissa meidän pitää Ruotsi voittaa.

Ville on asentanut Seti-ohjelman kotikoneisiimme ja ne rouskuttaa paketteja jatkuvasti. Listoilla olemme seuraavasti:
- laskettuja paketteja 679
- keskimääräinen päivätulos 1,06 pakettia/päivä
- CPU-aikaa 20315 tuntia
- sijoitus käyttäjien listalla 154.841.

Heikki Marttila

PITEMMÄSTI
 

Laitepäivät Hollolassa

Kirkkonummen Komeetta oli komeasti edustettuna, sillä paikalle oli saapunut yhdeksän Komeettalaista: Linnaluodon Seppo, Jarmo Helle, Marttilan Heikki ja Ville, Junkkarin Aarno, Mannosen Mikko 11" SCT Celestroninsa kanssa, Wikstedtin Kaj, Olkkosen Mikko, sekä allekirjoittanut. Kaikkiaan Komeettalaiset edustivat yli kymmentä prosenttia koko laitepäivien osallistujista.

Manskiven toimintakeskus sijaitsee koordinaateissa N61°05.644', E25°21.334' (WGS 84), Vesijärven rannalla. Sijainti laitepäiviä ajatellen on hyvä, sillä hieman syrjäisen sijaintinsa ansiosta paikka on suhteellisen vapaa valosaasteesta, mutta silti kohtuullisen keskeisellä paikalla ajatellen eri suunnilta saapuvia harrastajia. Lahden valot kajastivat illalla lounaasta, mutteivät häiritsevästi. Itse toimintakeskus vaikutti toimivalta ja riittävän tilavalta tämän tyyppistä tapahtumaa ajatellen.

Runsaasti ohjelmaa ja esittelyjä

Viime vuoden laitepäivistä oli kuulunut jossakin määrin kritiikkiä; lähinnä puutteellista ohjelmaa harmiteltiin. Tänä vuonna oli ilmeisesti otettu edellisvuodesta opiksi, sillä ohjelma oli erittäin mallikelpoinen. Saapuminen oli ajoitettu perjantaille. Kuten moni muu, saavuin kuitenkin paikalle Olkkosen Mikon kanssa vasta lauantai-aamupäivällä, parahiksi kuulemaan laitepäivien virallisen avauksen kello 11. Loppupäivän ohjelma muodostui kiinnostavista esityksistä. Jouni Sorvali ja Kari Laihia esittelivät rakentamiaan tähtivalokuvaukseen tarkoitettuja ns. "ladonovi" (barndoor) seurantajärjestelmiä. Ratkaisut olivat toisistaan hieman eriävät, mikä antoikin asiasta kiinnostuneelle oivallisen mahdollisuuden tarkastella eri lähestymistapoja. Puusepäntaitoja oli näissäkin projekteissa tarvittu!

Seuraavaksi siirryttiin puusepäntaidoista tietotekniikan pariin, kun Veikko Mäkelä kertoi tähtitieteellisten palveluiden toteuttamisesta tietoverkoissa. Ursan webbisivut tarjoavat tähtitieteen harrastajalle paljon tietoa ja palveluita, joten ei ole yllättävää, että sivut ovatkin ahkerassa käytössä. Mäkelän esityksen aikana oli mahdollista osallistua sivujen kehitystyöhön ideoimalla ja antamalla palautetta.

Tähtiharrastajat tuntuvat olevan ahkeria rakentamaan, ja innovaatiokykyä ja idearikkautta löytyy hämmästeltäväksi asti. Hyvä esimerkki tästä oli Jorma Lamerannan esitys uudesta kaukoputkestaan. Lamerannan suunnittelun lähtökohtana oli ollut rakentaa pieneen tilaan mahtuva, helposti kuljetettava ja kevyt peilikaukoputki. Eräänä kriteerinä putki tuli voida kuljettaa lentokoneessa matkatavarana ilman ylipainosta kertyvää lisämaksua. Kaukoputken kokonaispaino peileineen oli noin 20 kg, mikä on hämmästyttävä saavutus huomioiden putken koon. Putki oli myös rakenteeltaan suunniteltu siten, että se voitiin purkaa osiin, ja pakata jalustaelementin sisälle, avorakenteisen kaukoputken alumiinisia ristikkoputkia lukuun ottamatta.

Purettuna kuljetuskokoonpanoonsa kaukoputki oli hämmentävä ilmestys: sileä, sininen kuutio, jonka ulkopinnoilla ei ollut mitään kuljetuksen aikana mahdollisesti kiinni jääviä ulkonemia. Kaukoputken rakenteessa oli käytetty mm. vohvelirakenteita ja muita keventäviä ratkaisuja. Kärsivällisyyttä kuitenkin on tarvittu, sillä Lameranta kertoi rakentaneensa putkea puolitoista vuotta. Varsinaiseen kenttätestiin putki ei vielä ollut päässyt, joten iltaa odotettiin tämänkin vuoksi innokkaasti.

Tornihanke

Iltapäivän tiiviin ja mielenkiintoisen ohjelman katkaisi hetkeksi ruokailu. Toisille tämä tarkoitti kylmää pizzaa ja kokista, mutta Olkkosen Mikon kanssa päätimme tehdä lyhyen sight-seeingin, ja kävimme aterioimassa toisaalla. Ravittuamme itsemme palasimme takaisin kuulemaan erityisen mielenkiintoisesta Ursan Artjärven havaintokeskushankkeesta, jota esitteli projektin päällikkö Jukka-Pekka Teitto.

Ursan nykyinen tähtitorni Kaivopuistossa on palvellut Ursalaisia vuosikymmenien ajan, mutta sijainniltaan ja tiloiltaan se ei pitkään aikaan ole ollut riittävä. Ursalaisten pitkäaikainen haave uudesta ja paremmasta observatoriosta on nyt toteutumassa. Ursa rakentaa Euroopan Unionin, Etelä-Suomen lääninhallituksen, ja Artjärven kunnan rahoitustuen, sekä Ursalaisten talkootyön avulla vuosien 2002-2004 aikana havainto-, ja kurssikeskuksen Artjärvelle. Tavoitteena on toteuttaa nykyaikainen observatorio ursalaisten ja muiden suomalaisten tähtiharrastajien käyttöön.

Havaintolaitteistoon tulee kuulumaan mm. 16" Meade LX-200 Schmitt-Cassegrain peilikaukoputki. Malli on vastaava, kuin Jyväskylän Siriuksella, mutta uudempi. Itse observatoriokupolin lisäksi suunnitelmiin sisältyy myös hienot, erittäin tilavat hirsiset majoitus-, kurssi-, ja tekniset tilat. Varaus on myös toiselle observatoriokupolille.

Suunnitellun uuden havaintokeskuksen vieressä toimii Artjärven viestitekninen yhdistys, joka mahdollistaa erilaiset yhteistyömuodot radioharrastajien kanssa. Artjärvi sijaitsee Päijät-Hämeessä, ja on sen kaakkoisin kunta. Sen naapurikuntia ovat Orimattila, Myrskylä, Iitti ja Lapinjärvi. Ajomatkaa Artjärvelle tulee pääkaupunkiseudulta puolisentoista tuntia. Havaintokeskusprojektilla on omat tiedotussivut osoitteessa: http://www.ursa.fi/ursa/artjarvi/

Hanke on Ursalaisille ja kaikille tähtiharrastajille ainutlaatuinen tilaisuus, jonka toteutuminen on nyt pitkälti kiinni myös meistä harrastajista löytyvästä talkoohengestä. Kaikkien panosta tarvitaan hankkeen onnistumiseksi. Ei hukata tätä tilaisuutta!

Tähtikuvaus

Tähtivalokuvaus tuntui kiinnostavan monia. Digikameroiden yleistyminen, niiden ominaisuuksien parantuminen ja hintojen vähittäinen lasku ovat saanet monet pohtimaan niiden soveltumista tähtivalokuvaukseen.

Tähtikuvaukseen erityisesti tarkoitettuja CCD-kameroita on ollut jo pidemmän aikaa, mutta niiden hinnat ovat usein harrastajabudjetin ulottumattomissa, ja niiden käyttö edellyttää muutenkin asiaan paremmin perehtymistä. Tavallinen kuluttajahintainen digikamera olisi mielenkiintoinen vaihtoehto tähtikuvauksessa tavallisen kameran rinnalla; ei kuvien kehityskustannuksia, välitön kuvien katselu, helppo arkistointi tietokoneella, jakelu tietoverkoissa, ja kuvankäsittelyn mahdollisuudet ovat vain joitakin digikameran puolesta puhuvia ominaisuuksia.

Mutta onko digikamerasta kuitenkaan korvaamaan perinteistä kameraa ja diaa? Asiaan antoi valaistusta Veijo Timonen esityksessään, jossa hän jakoi kokemuksiaan kuluttajahintaisen digikameran käytöstä tähtivalokuvauksessa. Timonen esittelikin joitakin hämmästyttävän hienoja digikameralla otettuja kuvia planeetoista ja syvän taivaan kohteista. Myöhemmin illalla Timonen nappasi Orionin suuresta kaasusumusta (M42) upean kuvan, jossa väritkin erottuivat hienosti. Selvästi digikameralla on käyttöä tähtikuvauksessa, vaikka ongelmakohtiakin löytyy. Digikameran CCD-kennot eivät ole jäähdytettyjä, joten kuvien kohina on huomattava ongelma. Harva digikamera myöskään sallii muutamia sekunteja pidempiä valotusaikoja, mikä olisi tähtikuvauksessa tärkeää.

Selväksi kuitenkin kävi, että kehitys menee eteenpäin nopeasti, ja kuluttajahintaiset digikamerat soveltuvat yhä paremmin myös tähtiharrastajan välineiksi.

Katse taivaalle

Tiiviin mutta mielenkiintoisen luento- ja esityspäivän jälkeen oli aika siirtyä ulos nauttimaan hiljalleen hämärtyvästä illasta, jossa lauantai huipentui illan tähtikarnevaaleihin. Pihalla olikin runsain määrin erikokoisia ja -tyyppisiä kaukoputkia, 60-senttisestä Obsessionista kohti pienempiä kokoja edeten. Laskin nopeasti parikymmentä kaukoputkea, mutta niitä saattoi olla enemmänkin. Sää oli kirkas, ja bongasimme kilvan kohteita taivaan pimetessä. Erityinen kiitos kuuluu niille Porista tulleille harrastajille, jotka taukoamatta hakivat upeita kohteita katsottavaksi muhkealla 50 senttisellä peilikaukoputkellaan!

Illan aikana havaitsin parikymmentä Messierin kohdetta, galakseja, Jupiterin ja Saturnuksen kuineen, Kuun ja maatamon, kaksi Iridium-satelliitin välähdystä, ja komeetta Ikeya-Zhangin, joka yllättäen näkyi hienoiten kiikareilla lähes kahden asteen pituisena. Jorma Lamerannan itserakentama huippukevyt ja modulaarinen kaukoputki pääsi myös kenttätestiin, ja osoittautui varsin mallikelpoiseksi kaukoputkeksi. Syvän taivaan kohteet erottuivat sillä oikein kauniisti. Tekijä voi huoletta olla tyytyväinen työnsä tulokseen!

En ollut aiemmin nähnyt yhden illan aikana niin monta kohdetta, kuin tuolloin lauantaina. Ilta oli upea, ja mieliinpainuva. Puolen yön lähestyessä lähdimme Olkkosen Mikon kanssa ajelemaan kotiinpäin. Olimme päättäneet aiemmin viettää paikalla vain lauantain, jolle ohjelman pääosa keskittyikin. Esitysten, luentojen ja Messier-maratonin jälkeen sulateltavaa oli riittämiin jo yhdenkin päivän osalta. Tähtikirkkaassa yössä ajelimme kohti kotia, ja kertasimme päivän tapahtumia. Ensi vuonna uudestaan!

Mika Latokartano
 

JA LYHYESTI

Avaruusaiheisia postimerkkejä

Apollo-Sojuz testiprojektilla haluttiin kokeilla USA:n ja Neuvostoliiton miehitettyjen alusten kohtaamista ja telakointia. Onnistuessaan tämä mahdollistaisi kansainväliset pelastusoperaatiot ja yhteiset avaruuslennot. Amerikkalaiset käyttivät Apollo-alusta, jollainen oli jo kiertänyt Kuuta useasti ja kuljettanut miehistöjä Skylabiin. Venäläisten Sojuz oli ollut miehitettyjen lentojen peruskalustoa vuodesta 1967. NASA suunnitteli ja rakensi telakointimodulin, joka toimi ilmalukkona ja käytävänä alusten välillä. Lennot tapahtuivat heinäkuussa 1975. Apollo ja Sojuz olivat kiinnittyneinä kaksi vuorokautta.

Kaikki oheiset merkit ovat Neuvostoliitosta. Kaksi on julkaistu lennon vuonna kuvaten Sojuzin lähtöä Baikonurista ja telakointia. Kolmas on julkaistu 1977 sarjassa 20 vuotta kosmista tutkimusta alaotsikkona kansainvälinen yhteistyö avaruudessa

Jarmo Helle