Klikkaa
kuvaa!
Komeetan talvipäivillä lähetettiin raketteja. Katso kertomusta!
Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsenlehti
Klikkaa kuvaa! Klikkaa
kuvaa!
Komeetan talvipäivillä lähetettiin raketteja. Katso kertomusta!
Yhdistysasiaa
Puheenjohtajan palsta
Kokousasiaa lyhyesti
Yhteystietoja
Tapahtumakalenteri
Kerhoillat
Lasten kerho
Kevään 2003 esitelmät
Viron tähtiharrastajien vuotuinen kesätapaaminen
Lyhennelmät aiemmista esitelmistä
Antennit kohti avaruutta
Planeetat ja antiikin mytologia
Tähtitaivas keväällä 2003
Web-kameran liittäminen kaukoputkeen
Komeetan talvipäivät
Testissä: Valvontakamera Watec 100N
Aurinkoa ...
Messier-havaintoja, osa 4
Komeettahavainnointia Komeetassa
Kuu
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/
Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen:
Vilkas toimintavuosi on takana. Talous on kunnossa, ja se antaa edellytykset vakiintuneiden toimintojen jatkumiselle.
Uusia haasteita tuo kunnalta saatu käyttöoikeus havaintopaikka-alueeseen. Noin 4000 neliön alue sijaitsee Volsissa, kuutisen kilometriä kirkolta. Havainto-olosuhteet ovat melko hyvät. Muutaman kymmenen metrin päässä ajotiestä on avokallio, jonka laelle voi pystyttää kaukoputken vaikka heti. Kunta ei peri alueesta vuokraa, mutta edellyttää, että sitä käytetään aiottuun tarkoitukseen.
Kevään kuluessa pääsemme kaatamaan näkyvyyttä haittaavia puita ja parantamaan kulkureittiä kalliolle, johon pystytetään kiinteä jalusta. Jalustan kiinnikkeisiin voivat halukkaat rakentaa adapterin omalle putkelleen.
Jatkossa on tarkoitus rakentaa alueelle tähtitorni ja huoltorakennus. Tämä on iso hanke pienelle kerholle, sekä taloudellisesti että toiminnallisesti. Kunnon projektisuunnitelman teko on oleelista. Kun päätetään, mitä halutaan, ja missä aikataulussa, voidaan tehdä budjetti. Suunnitelman ja budjetin kanssa voidaan lähestyä rahoittajia ja yhteistyökumppaneita.
Tässä hankkeessa tarvitaan muidenkin, kuin aktiivisimpien komeettalaisten panosta. Jäsenistössä löytyy varmasti sekä osaamista että kontakteja, jotka ovat hyödyksi. Kun päästään rakentamaan, on hanslankareillekin käyttöä.
Jarmo Helle
Syyskokouksessa 2.11.02 henkilövalinnat (kertauksen vuoksi): Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin seuraavaksi toimintavuodeksi Jarmo Helle ja muiksi jäseniksi Seppo Linnaluoto, Seppo Ritamäki, Merja Heger ja Ville Marttila. Ensimmäiseksi varajäseneksi valittiin Kaj Wikstedt ja toiseksi varajäseneksi Raoul Kempe.
Tilintarkastajiksi valittiin Matti Paavola ja Hannu Hongisto sekä heidän varamiehekseen Markku af Heurlin.
Hallituksen kokouksessa 10.2 päätettiin: Hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin Seppo Ritamäki. Seppo Linnaluoto jatkaa sihteerinä.
Varainhoitajaksi valittiin Tuire Marttila. Jäsenluettelon pitäjäksi ja jäsenmaksujen perijäksi valittiin Jim Duncker.
Kevätkokouksessa 18.2 päätettiin: Hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2002. Myönnettiin hallitukselle ja muille tilivelvollisille vastuuvapaus.
Jäsenmaksut: Vuosijäsenen jäsenmaksu vuonna 2003 on 17 euroa, alle 25-vuotiailta 9 euroa ja perhejäseniltä 4 euroa. Yhteisöjäsenen jäsenmaksu on 35 euroa ja kannatusjäsenen 150 euroa.
Yhteystietoja: Puheenjohtaja Jarmo Helle, sähköposti: jarmo.helle@sci.fi, puh. 040-551 7764
Sihteeri Seppo Linnaluoto, sähköposti: seppo.linnaluoto@ursa.fi, puh. (09)2977001, 040-595 3472
Kerhoillat
Kerhoillat maanantaisin klo 18.00 Ljunghedan seurantalolla, Vanha Heikkilänti 64. Paikka on kilometri Kirkkonummen ydinkeskustasta itään.
Lasten kerho
Lasten kerho kokoontuu Mäkituvalla, Kuninkaantie 5-7 A. Paikka on puoli kilometriä Kirkkonummen kirkosta länteen. Vetäjinä ovat Eija Nyman ja Seppo Linnaluoto.
Lastenkerhon kerhoillat ovat:
Tiistai 11.03. klo 18.30
Tiistai 01.04. klo 18.30
Tiistai 15.04. klo 18.30
Tiistai 29.04. klo 18.30
Kirkkonummen Komeetta järjestää seuraavat esitelmät Kirkkonummen keskustan koulukeskuksen Kirkkoharjun koulun auditoriossa:
Tiistai 25.3. klo 19.00 professori Jukka Maalampi: Yhtenäisteoriat
Fysiikan tarkoituksena on hankkia empiirisin menetelmin tietoa luonnon lainalaisuuksista ja yhdistää tämä tieto mahdollisimman laajoja ilmiöjoukkoja kattaviksi matemaattisiksi teorioiksi tai malleiksi.Lopullisena päämääränä on löytää yksi, kaiken kattava teoria, joka mahdollisimman vähin lähtöoletuksin selittää - ainakin periaatteessa - kaikki tunnetut luonnonilmiöt. Tällaista "viimeistä teoriaa" ei ole vielä näköpiirissä, mutta sitä kohti on kuljettu jo hyvän matkaa. Ensimmäinen suuri askel vuorovaikutuksien yhdistämisen tiellä oli havainto, että magneettisilla ja sähköisillä ilmiöillä on yhteinen tausta. Tämä tosiasia on tiivistettynä James Clerk Maxwellin kuuluisiin yhtälöihin, jotka muodostavat sähkömagnetismin teoreettisen perustan. 1960-luvulla todettiin, että heikko ydinvoima ja sähkömagneettinen voima voidaan kuvata yhteisellä teorialla, ja kun näkökulmaa laajennetaan, saadaan myös vahva ydinvoima liitettyä mukaan. Joukosta puuttuu painovoima, jota kuvaavan kvanttiteorian löytäminen on osoittautunut vaikeaksi. Supersäieteoriaa 10- tai 11-ulotteisine avaruuksineen pidetään lupaavana yrityksenä yhdistää se muihin luonnon perusvoimiin.
Jukka Maalampi on fysiikan professorina Jyväskylän yliopistossa. Hän on tunnettu monista kirjoistaan ja käännöksistään.
Tiistai 22.04. klo 19.00 Prof. Markku Poutanen: Kolmas planeetta Auringosta - uusimmat tutkimustulokset
Esitelmässä kerrotaan planeetta Maan tutkimuksesta, joka viime vuosina on kokenut melkoisia mullistuksia GPS-paikannuksen, satelliittitutkien ja painovoimakenttää mittaavien satelliittien ansiosta. Sulavatko jäätiköt, mitä tapahtuu meren pinnalle ja kuinka Suomen maankamara nousee.
Professori Markku Poutanen Geodeettiselta laitokselta on Ursan puheenjohtaja. Hän toimi aikaisemmin planeettatutkijana Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella.
Tiistai 20.05. klo 19.00 FM Juhani Kyröläinen: Ufot
Esitelmässä tarkastellaan mm. ufojen eli tunnistamattomien lentävien kappaleiden lyhyttä historiaa. Mitä on ufotutkimus? Onko ufotutkimuksella annettavaa?
Fil. maist. Juhani Kyröläinen toimi aikaisemmin tutkijana Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella. Nykyään hän toimii Yliopiston ATK-osastolla.
Maaliskuun ja toukokuun esitelmät rahoittaa Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta ja huhtikuun esitelmän Kirkkonummen kansalaisopisto. Esitelmiin on vapaa pääsy. Esitelmien yhteydessä on mahdollista ostaa Ursan kirjallisuutta.
Viron tähtiharrastajien vuotuinen kesätapaaminen
Viron tähtiharrastajien vuotuinen kesätapaaminen järjestetään tänä vuonna Tõraveressä, parikymmentä kilometriä Tartosta lounaaseen. Tõravere on Viron tähtitieteen keskus. Ajankohta on perinteisesti perseidien tähdenlentomaksimin ympärillä elokuussa. Tämän vuoden ohjelmaa ja tarkkaa aikaa ei ole vahvistettu, mutta saamieni tietojen mukaan aloitetaan 9.8 ja lopetetaan 13. tai 14.8. Tänä vuonna Mars on samaan aikaan lähellä parasta oppositiota vuosiin. Vuoden teema onkin Mars, havainnot, teoria ja myös scifi.
Paikalla on mahdollisuus edulliseen teltta- tai patjamajoitukseen. Tarton seudun hotelleista ja matkailukohteista on infoa sivuilla:http://turism.tartumaa.ee
Edellisiin tapahtumiin voi perehtyä Tarton tähtitornin sivuilla http://www.obs.ee valitsemalla linkin Astronoomiahuviliste kokku tulekud. Tänne tulee aikanaan infoa myös ensi kesän ohjelmasta.
Viime vuoden kokoontumiseen Hiidenmaalla osallistui 6 Komeetan jäsentä ja 2 muuten vain suomalaista. Kokemuksiamme löytyy Pyrstön artikkelista http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/pyrsto32002.htm#hii
Matka oli sen verran antoisa, että uudestaan ollaan menossa. Yhteiskuljetusta ei olla järjes tämässä. Mennään omilla kulkuneuvoilla ja kysytään / tarjotaan ylimääräisiä istumapaikkoja.
Jarmo Helle
LYHENNELMÄT AIEMMISTA ESITELMISTÄ
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli tällä kertaa vuorossa dosentti Merja Tornikoski Teknillisen Korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusasemalta. Hänen esitelmänsä aihe oli Antennit kohti avaruutta - kuinka tutkitaan kvasaarien kuisketta ja auringon jyminää. Esitelmää kuulemassa oli 24 henkeä. Esitelmä järjestettiin yhdessä Kirkkonummen Kansalaisopiston kanssa.
Esitelmässä kerrottiin, minkälaista tähtitieteen tutkimusta voidaan tehdä radioteleskoopeilla ja esiteltiin erityisesti Metsähovin radiotutkimusasemalla Kirkkonummella tehtävää tutkimusta. Lisäksi esitelmässä kurkistettiin radioastronomian lähitulevaisuuteen eli antenneihin Andien vuoristossa ja Maan kiertoradalla sekä niiden antamiin uusiin huimiin mahdollisuuksiin.
Klikkaa kuvaa!
Merja Tornikoski pitää esitelmää Kirkkonummella.
Sähkömagneettinen säteily
Esitelmöitsijä aloitti kertomalla, millaista sähkömagneettista säteilyä on ja miten se läpäisee Maan ilmakehän. Perinteisesti tähtitieteilijät ovat havainneet näkyvää valoa. Näkyvä valo läpäisee melko hyvin ilmakehän. Sehän näkyy esim. siitä, että Aurinko ja muut tähdet näkyvät hyvin. Vuonna 1932 havaittiin, että avaruudesta tulee myös radioaaltoja. Ne muodostavat radioikkunan. Myös osa infrapunasäteilystä läpäisee ilmakehän. Mutta gamma-, röntgen- ja ultraviolettisäteily ei pääse lainkaan ilmakehän läpi. Avaruudesta tulee kuitenkin kaikkia näitä säteilylajeja. Niitä joudutaan havaitsemaan ilmakehän ulkopuolelta, siis satelliiteista käsin.
Metsähovin radiotutkimusasema
Metsähovin radiotutkimusasema on Teknillisen korkeakoulun alainen erillislaitos. Se sijaitsee Kirkkonummella Kylmälän kylässä. Radiotutkimusaseman radioteleskoopin halkaisija on 13,7 metriä. Sen ympärillä on 20-metrinen suojakupu suojaamassa antennia sään vaikutuksilta ja Auringon lämpösäteilyltä. Vastaanottimen syöttötorvi ja korkeataajuusosa sijaitsevat lähellä antennin polttopistettä, josta signaali johdetaan eteenpäin ja lopuksi analogisesta digitaaliseksi muunnettu signaali luetaan tietokoneelle. Metsähovin radioteleskoopilla voidaan tehdä havaintoja jopa 3 mm aallonpituudella. Tärkeimmät havaintokohteet ovat Aurinko ja kvasaarit.
Klikkaa kuvaa!
Ilmakuva Metsähovin alueesta. Keskellä radioteleskooppi, oikealla
Geodeettisen laitoksen havaintoasema ja takana metsässä Helsingin
yliopiston kolme tähtitornia.
Useimmat tähtitaivaan kohteet säteilevät kaikilla sähkömagneettisen säteilyn alueilla, siis ei pelkästään näkyvää valoa. Radiohavainnot ovat tärkeä osa kokonaisuuden ymmärtämistä. Metsähovissa voidaan tehdä radiohavaintoja myös päivällä ja pilvisellä säällä. Ainoastaan vesi- ja lumisateella ei voi tehdä havaintoja.
Klikkaa kuvaa!
Metsähovin radioteleskoopin suojakupu vaihdettiin vuonna 1991. Huomaa
miehet radioteleskoopin alaosan edessä.
Kvasaaritutkimus
Kvasaarit löydettiin vuonna 1963. Niillä on erittäin suuri punasiirtymä, mutta ne ovat silti tähtimäisiä (siis pistemäisiä) kohteita. Kvasaari merkitsee tähdenkaltaista radiolähdettä (englanniksi quasistellar radio source).
Nykyään tiedetään, että kvasaarit ovat galaksien ytimiä, jotka johonkin suuntaan säteilevät erittäin aktiivisesti. Oletetaan, että kvasaarit muodostuvat jättiläismäisistä mustista aukoista, joiden massa on 10 miljoonasta miljardiin auringon massaan. Tätä kiertää ns. kertymäkiekko sekä paksumpi molekyylitorus. Kvasaarin energianlähde on gravitaatioenergia, jota vapautuu kaasun kertyessä mustaan aukkoon.
Kvasaarien kirkkaus vaihtelee nopeasti, jopa muutamassa vuorokaudessa. Tämä merkitsee sitä, että säteilevä alue on kooltaan vain aurinkokunnan kokoluokkaa. Metsähovissa on mitattu kvasaarien radiokirkkauden vaihteluita jopa vuodesta 1980 lähtien. Nykyisin Metsähovissa seurataan jatkuvasti yli sadan kvasaarin säteilyä ja säteilyssä tapahtuvia purkauksia sekä tutkitaan muita, aiemmin vähemmin havaittuja kvasaariotoksia.
Aurinkotutkimus
Aurinko on ainoa tähti, jonka pintaa voimme tutkia. Auringon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään muidenkin vastaavankaltaisten tähtien rakennetta.
Metsähovissa tehdään radioalueen karttoja Auringosta sekä seurataan radiopurkausten kehittymistä. Radioalueen aktiivisuus on usein samankaltaista auringonpilkkuaktiivisuuden kanssa.
Auringon purkauksilla on vaikutuksia myös Maassa, mm. revontulina, häiriöinä radioliikenteessä, sähkökatkoina ja satelliittien komponenttien vaurioitumisena.
Muu tutkimus
Helsingin yliopiston tutkijat ovat harjoittaneet Metsähovin laitteilla avaruuden molekyylisäteilyn tutkimusta jo pitkään. Molekyylisäteilyä tulee varsinkin oman Linnunratamme keskuksen lähialueilta, jossa syntyy jatkuvasti uusia tähtiä. Avaruudesta on löydetty yli sata erilaista molekyyliä, joiden joukossa on sellaisia aineita kuin vesihöyry, muurahaishappo, häkä ja metanoli.
VLBI- eli pitkäkantainterferometriasssa käytetään samanaikaisesti useita toisistaan etäällä sijaitsevia radioteleskooppeja saman kohteen mittaamiseen. Näin voidaan tehdä hyvin tarkkoja radiosäteilykarttoja kaukaisista kohteista. Radioastronomia on nykyisin erottelutarkkuudeltaan ylivoimainen. Esimerkiksi parhaat optiset mittaukset ovat kertaluokkia epätarkempia. Radioastronomiassa voidaan erottelutarkkuutta vieläkin parantaa käyttämällä mittauksiin lyhyempiä aallonpituuksia tai lisäämällä antennien välimatkaa, jopa viemällä antenneja avaruuteen. Metsähovi on ensimmäisten mukana hyödyntämässä näitä molempia mahdollisuuksia eli millimetri-VLBI:ssä ja satelliitti-VLBI:ssä.
Ongelmia
Radiotaajuudet ovat ehtyvä luonnonvara! Taajuuskaistan käyttö radioastronomiaan on ns. passiivista käyttöä, aktiivinen kayttö on häiriötä! Radiohäiriöitä aiheuttaa kaikenlainen radioliikenne, kuten GSM-puhelimet, radio- ja TV-lähetykset jne.
Ainoastaan alle prosentti pienitaajuuksisemmista alueista on varattu radioastronomian käyttöön ja muutama prosentti suuremmista taajuuksista.
Tulevaisuus
Radiohäiriöiden lisääntyessä ja vapaiden radiotaajuuksien vähentyessä radioastronomit kehittävät erilaisia suodatus- ja puhdistustekniikoita häiriösäteilyn vaikutusten vähentämiseksi. Lisäksi tärkeimpiä radioastronomisia taajuuksia pyritään rauhoittamaan vain tieteelliseen käyttöön. Samalla kuitenkin pyritään yhä enenevässä määrin rakentamaan radioteleskooppeja, jotka sijaitsevat joko Maassa mahdollisimman häiriöttömillä alueilla, kuten korkealla vuoristossa, tai peräti avaruudessa: Maan kiertoradalla olevia radioalueen satelliitteja on jo nyt toiminnassa ja uusia laukaistaan vielä tämän vuosikymmenen aikana.
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli tällä kertaa vuorossa klassillisen filologian professori Paavo Castrén, jonka aiheena oli Planeetat ja antiikin mytologia. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Kuulijoita oli lähes 50.
Klikkaa kuvaa!
Professori Castrén esitelmöimässä.
Planeettojen nimillä on takanaan vuosituhantinen historia, joka ulottuu aina Kaksoisvirran maiden kulttuureihin saakka. Sieltä tieto ja nimet ovat kulkeutuneet Kreikan ja Rooman välityksellä osaksi eurooppalaista kulttuuria. Koska viikonpäivät ovat saaneet alun perin nimensä planeettojen ja niihin yhdistettyjen jumalolentojen mukaan, joudumme joka päivä tekemisiin tämän vuosituhantisen tradition kanssa. Myös astrologia saa selityksensä siitä, että taivaankappaleet kuviteltiin alkuaan jumalolennoiksi. Useimmat antiikin oppineista suhtautuivat siihen kuitenkin yhtä torjuvasti kuin nykyinenkin tiede. Siitä huolimatta suuri yleisö on aina halunnut horoskooppinsa ja ollut valmis niistä maksamaankin.
Babylonia
Esitelmöitsijä aloitti babylonialaisesta kulttuurista. Heidän tunnetuin kuninkaansa Hammurabi eli joko 1792-1750 tai 1728-1686 ennen ajanlaskumme alkua. Babylonian ns. uusi valtakunta oli 626-539 eKr, jonka tunnetuin kuningas oli Nebukadnessar, joka mm. kuljetti israelilaiset pakkosiirtolaisuuteen.
Babylonialaisten planeetat olivat Kuu, Aurinko, Marduk (Jupiter), Ishtar (Venus), Winib (Satúrnus), Nebo (Merkurius) ja Nergal (Mars). Kuu ja Aurinko laskettiin antiikin aikoina planeetoiksi, koska ne liikkuivat, kun taas (kiinto)tähdet näyttivät olevan paikoillaan.
Klikkaa kuvaa!
Esitelmää kuulemassa oli lähes 50 henkeä.
Kreikka
Varhaisten kreikkalaisten planeettojen nimet olivat: Eosforos ja Hesperos (Venus ammu- ja iltatähtenä), Stilbon (Merkurius), Pyroeis (Mars), Faethon (Jupiter) ja Fainon (Saturnus).
Joonialaiset luonnonfilosofit
Miletolainen Thales (n. 624-546 eKr) tunsi egyptiläisen ja babylonialaisen astronomian saavutukset. Hänen perusaineensa oli vesi, josta kaikki koostui. Hän oli myös panteisti. Hän ennusti ensimmäisenä auringonpimennyksen, joka tapahtui 28.5.585 eKr.
Anaksimandros (610-546 eKr) määritteli ensimmäisenä kevät- ja syyspäiväntasaukset. Sensijaan kesäpäivänseisaus ja talvipäivänseisaus (eli pisin ja lyhin päivä) tunnettiin jo paljon varhaisempina aikoina, luultavasti jo kivikautena. Hän piirsi ensimmäisenä maailmankarttoja. Hän myös määritteli sfäärejä.
Anaksimeneksen (585-525 eKr) mielestä Maa oli ilmassa leijuva laatta, jonka suhteet olivat yhden suhde kolmeen. Aurinko, Kuu ja tähdet olivat sen luomia tulikieliä.
Anaksagoras (500-428 eKr) kielsi Auringon ja Kuun jumalisuuden. Hänen mielestään Aurinko oli tulista massaa. Hänet tuomittiin tästä vuonna 433. Hän myös tulkitsi auringonpimennyksen oikein, eli Kuu peittää Auringon.
Seitsemän viisasta
Thales oli seitsemästä viisaasta ainoa tiedemies, muut olivat valtiomiehiä. He olivat Bias, Khilon, Kleobulos, Periandros, Pittakos ja Solon.
300 luvulta eKr lähtien planeetat olivat järjestyksessä Hermes (Merkurius), Afrodite (Venus), Ares (Mars), Zeus (Jupiter) ja Kronos (Saturnus).
Platonin (427-347 eKr) planeettojen järjestys oli Maasta katsoen: Kuu, Aurinko, Venus, Merkurius, Mars, Jupiter ja Saturnus. Hän myös sanoi, että planeettojen liikkeitten täytyy olla lainalaisia, vaikka ne meistä näyttävät säännöttömiltä.
Kuuluisan matemaatikon ja tähtitieteilijän Eudoksoksen (390-335 eKr) onnistui laskea planeettojen radat ja kiertoaika.
Roomalaisten jumalien nimet olivat samat kuin planeettojen. Ne olivat Saturnus, Jupiter, Mars, Aurinko, Venus, Merkurius ja Kuu.
Maan pallonmuotoisuus
Elealaisen filosofikoulukunnan varhainen edustaja Parmenides (n. 520-440) päätyi jo Maan pallonmuotoisuuteen teoreettisen ajattelun kautta. Knidoslainen matemaatikko Eudoksos (n. 390-335) oli jo varma pallon muodosta ja määritteli maan ympärysmitankin varsin tarkasti. Myös Demokritoksen oppilas Bion (n. 300) piti pallon muotoa itsestäänselvyytenä. Aleksandrian kirjaston esimies Eratosthenes (n. 276-194 eKr) sitten todella mittasi Maan ympärysmitan.
Viikonpäivät
Viikonpäivät ovat saaneet nimensä planeettojen ja niihin liittyvien jumalolentojen mukaan.
Sunnuntai on Auringon päivä. Latinaksi se on Dies Solis tai Dies dominica, italiaksi domenica, ranskaksi dimanche, englanniksi Sunday ja saksaksi Sonntag.
Maanantai on Kuun päivä. Latinaksi se on Dies Lunae, italiaksi lunedi, ranskaksi lundi, englanniksi Monday ja saksaksi Montag.
Tiistai on Marsin päivä. Latinaksi se on Dies Martis, italiaksi martedi, ranskaksi mardi, englanniksi Tuesday ja saksaksi Dienstag. Saksankielinen nimitys tulee germaanien pääjumalasta.
Keskiviikko on Merkuriuksen päivä. Latinaksi se on Dies Merkurii, italiaksi mercoledi, ranskaksi mercredi, englanniksi Wednesday (Wodanin päivä), ruotsiksi onsdag (Wodan eli Odin oli germaanien myrskyn jumala, myöhemmin pääjumala) ja saksaksi Mittwoch.
Torstai on Jupiterin päivä. Latinaksi se on Dies Jovis, italiaksi giovedi, ranskaksi jeudi, englanniksi Thursday, saksaksi Donnerstag ja ruotsiksi torsdag. Useilla kielillä (myös suomeksi) se on pohjoismaisen Tor-jumalan päivä.
Klikkaa kuvaa!
Zeus eli Jupiter oli kreikkalaisten ja roomalaisten pääjumala.
Perjantai on Venuksen päivä. Latinaksi se on Dies Veneris, italiaksi venerdi, ranskaksi vendredi, englanniksi Friday, saksaksi Freitag ja ruotsiksi fredag. Useilla kielillä se on rakkauden jumalattaren Frian, Freian tai Frouwan päivä.
Lauantai on Saturnuksen päivä. Latinaksi se on Dies Saturni, italiaksi sabato, ranskaksi samedi, englanniksi Saturday, saksaksi Sonnabend ja ruotsiksi lördag. Ruotsin ja suomen kielen nimitys on alkujaan merkinnyt mahdollisesti kylpypäivää.
Seuraavana on vuorossa Komeetan esitelmäsarjassa vuorossa syksyltä siirtynyt dosentti Tapio Markkanen, jonka aiheena on "Tähtitiedettä Itämeren piirissä - liikkuvuutta ja yhteistyötä halki vuosisatojen". Esitelmä on Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa 18.2. klo 18.30.
Seppo Linnaluoto
Esitelmälyhennelmät löytyvät Komeetan sivuilta: www.ursa.fi/yhd/komeetta
Kevätpäiväntasaus on 21.3.2003 klo 3.00. Tällöin Aurinko on siirtyy taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Päivän pituus on silloin kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkä.
Auringonpilkkujen määrä on lähtenyt laskuun.
Kesäaikaan siirrytään sunnuntaina 30.3., jolloin kellon näyttämää vähennetään tunnilla.
Osittainen auringonpimennys näkyy aamuyöllä 31.5. klo 5.36-7.39.
Kevätiltoina kasvava Kuu näkyy erityisen hyvin iltataivaalla. Täysikuu on 18.3., 16.4. ja 16.5.
Kuu on lähellä Jupiteria 14./15.3., 10.-12.4. ja 8./9.5. Kuu on lähellä Saturnusta 10.-12.3., 7./8.4. ja 4.-6.5.
Merkurius näkyy iltataivaalla noin 5.-20.4. Se tulee paljain silmin näkyviin noin 50 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Sen jälkeen se näkyy noin tunnin ajan kunnes se laskee horisontin taakse.
Tarkempia tietoja Ursan Tähdet 2003 -vuosikirjan sivulla 37.
Merkuriuksen ylikulku Auringon pinnan editse näkyy kaukoputkella aamupäivällä 7.5. klo 8.11-13.32. Merkuriuksen koko on 12 kaarisekuntia, joten sen näkemiseen tarvitaan kaukoputki, jolla voi katsoa Aurinkoa. Komeetta järjestänee tilaisuuden kaukoputkellaan nähdä Merkuriuksen Kirkkonummen keskustassa.
Jupiter on etelässä 49 asteen korkeudella 10.3. klo 22. Jupiter laskee luoteeseen ennen auringonnousua. Jupiter on Kravun tähdistössä Leijonan oikealla puolella. Keväällä Jupiter on lähellä Praesepen avointa tähtijoukkoa. Se näkyy samassa näkökentässä joukon kanssa kiikarilla. Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain (Venuksen jälkeen) planeetoista. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.
Saturnus on etelässä 52 asteen korkeudella ennen maaliskuun puoliväliä auringonlaskun aikaan. Saturnus laskee maaliskuun alussa klo 4 luoteeseen ja huhtikuun lopulla klo 2. Saturnus on Härän tähdistön vasemmassa laidassa Orionin tähdistön yläpuolella. Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Lyridit on aktiivinen 16.-25.4. Maksimi on 22.4. Parhainta aikaa parven havaisemiseen on aamuyöllä, jolloin voi nähdä kymmenkunta lyridiä tunnissa.
Talvi-iltojen taivasta hallitsevat kirkkaat tähdistöt. Orionin tähdistö on talvitaivaan kaunistus. Sen keskellä on kolmen tähden muodostama suora rivi, Orionin vyö. Vyön linjaa vasemmalle alaviistoon loistaa Sirius, koko taivaan kirkkain tähti. Se on väriltään valkoinen, mutta matalalla ollessaan se ilmakerrosten vaikutuksesta tuikkii kaikissa sateenkaaren väreissä. Kevättalvella Orion on eteläkaakkoisella taivaalla heti illan pimettyä.
Linnunrata kulkee taivaalla luoteesta Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian, Perseuksen ja Ajomiehen kautta.
Leijona on jo idässä kokonaan näkyvissä. Myöhemmin kevätiltoina Leijonan tähdistö on eteläisellä taivaalla. Ison karhun Otava on suoraan pään yläpuolella. Neitsyen tähdistö on saapumassa myös eteläiselle taivaalle. Karhunvartijan kirkas Arcturus-tähti on nousemassa korkeammalle. Otavan varsi osoittaa Arcturukseen.
Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Suomeksi kerrotaan kuukauden taivaasta myös osoitteessa: http://www.astronetti.com/taivas/index.htm
Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdistykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta.
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa vaikka Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto
Internetistä löytyy runsaasti ohjeita siitä, miten Web-kameran voi kytkeä kaukoputkeen. Web-kameroiden ominaisuudet eivät millään riitä vaativampaan deep sky -kuvaukseen, mutta kirkkaista kohteista kuten planeetoista ja Kuusta sillä voi ottaa kelvollisia kuvia.
Minulla oli Logitech web -kamera ja aloitin purkamalla sen osiin. Asensin web-kameran CCD-kennon ja sen ympärillä olevan elektroniikan 50 mm viemäriputkesta sahaamaani noin 12 cm pitkän putkenpätkän sisään.
Klikkaa kuvaa!
Kamera 50 mm viemäriputken sisällä. Kameran elektroniikan
keskellä on CCD-kenno, jonka välityksellä kuva tallentuu. Kuminauhat
pitävät elektroniikan paikoillaan.
Kameran elektroniikkaa ei tarvinnut häkätä mitenkään. Kamerani CCD-kennon koko on pieni, noin 2 x 3 mm, joten kuva-alasta tulee minun 1000 mm polttovälin omaavaan kaukoputkeen asennettuna vain noin 6 x 8 kaariminuuttia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Kuuta kuvattaessa vain alle kymmenesosa koko Kuun näkyvästä pinnasta saadaan kuvattua kerralla.
Tämä kamera liitetään kaukoputkeen kahden tuuman okulaarisovitteen avulla. Tietokoneeseen kamera liitetään alkuperäisen USB-liittimen välityksellä.
Klikkaa kuvaa!
Web kamera valmiina tähtikuvaukseen
Olen käyttänyt tätä Web-kameraa 20 cm Helios Skyliner -peiliputkessa ja kuvannut sillä Aurinkoa, Kuuta, planeettoja, kaksoistähteä Mizar ja pallomaista joukkoa M13. Kameran herkkyys- ja kohinaominaisuudet ovat vaatimattomia ja niinpä Kuu- ja planeettakuvat ovat onnistuneet parhaiten. Auringonpilkuista en ole saanut kelvollisia kuvia, vaikka kohteen kirkkaus on enemmän kuin riittävä.
Klikkaa kuvaa!
Kuun Moretus-kraatterin ympäristöä web-kameralla kuvattuna.
Klikkaa kuvaa!
Kuun Ptolemaios-kraatterin ympäristöä web -kameralla kuvattuna.
Web-kameran suurin etu on hinta: kameran ja muut tarvittavat kilkkeet saa muutamalla kympillä. Aion jatkossa harjoitella parempien kuvien muodostamista tällä kameralla kuvatusta videoaineistosta ja muuta kuvien jatkokäsittelyä.
Mikko Olkkonen
Komeetan ensimmäiset talvipäivät järjestettiin tammi-helmikuun vaihteessa koulujen kesäsiirtolassa Lillkanskogissa Porkkalanniemessä. Paikkaa testattiin jo vuosi sitten Ursan kerhoseminaarissa. Leiri oli suunnattu kaikenikäisille, erityisesti vasta-alkajille. Osanottajamäärä oli positiivinen yllätys, yöpyjiä oli yli 40, mukana kymmenkunta alle rippikouluikäistä. Väestä valtaosa oli muualta kuin Kirkkonummelta.
Havainnoinnin kannalta perjantai-illan sää oli mainio. Taivas oli aivan kirkas ja myös Linnunrata näkyi hyvin. Alkuillasta kävimme meren lahdelle seuraamassa laskettua kansainvälisen avaruusaseman ohilentoa. Aikataulussa näkyi olevan. Veikko Mäkelä bongasi jäältä komeetta C/2002 V1 (NEAT):in 7x50 kiikareilla.
Myöhemmin pihalla oli käytettävissä joukko kaukoputkia, suurimpana Mikko Olkkosen 18-tuumainen. Puut muodostivat jonkun verran reunaesteitä, mutta tähtiä näkyi monin verroin enemmän kuin valosaasteisessa kirkon kylässämme. Koska joukossa oli paljon harrastuksen alkutaipaleella olevia, planeetat ja muut tutut kohteet olivat etusijalla. Yleisö huokaili onnellisena kun katsottiin Jupiteria ja Saturnusta. Jupiterin vyöt, Saturnuksen renkaat ja niiden Cassinin jako näkyivät loppuillan aikana hienosti, kun putket olivat kunnolla jäähtynyt kahdenkymmenen asteen pakkaseen.
Myös syvän taivaan kohteita havaittiin, muun muassa galaksi M102, Orionin sumu ja sen vieressä moninkertainen tähti Trapetsi, avonaiset joukot M52 ja M103 Cassiopeiasta sekä planetaarinen Pöllösumu. Pari Riku Henrikssonin syvän taivaan havaintoa löytyy Deep Sky Archivesta, http://archive.ermiksson.net/ klikkaamalla Browse observations ja antamalla hakusanaksi Henriksson.
Jälkeen päin huomasimme, että havaintotoimintaa olisi pitänyt organisoida. Pari putkivääpeliä voisi etukäteen miettiä sopivia paikalla hyvin näkyviä kohteita ja kierrellä opastamassa välineiden käyttöä. Tehdyt havainnot voisi kerätä yhteen ja käydä läpi seuraavana aamuna mielellään kuvien kera.
Lauantaiaamuna teekkareiden rakettikerhon iskuryhmä kertoi toiminnastaan. Pienoisrakettien lähetys vaatii hyväksytysti suoritetun kurssin ja voimanlähteenä saa käyttää vain kaupallisia valmiita moottoreita. Kuoren rakentaminen jää sitten harrastajalle. Teoriaosan jälkeen siirryimme jäälle seuraamaan käytännön toimintaa. Kolme sekuntia palava ajopanos nosti raketit noin 100 metrin korkeuteen, jossa laukaistiin laskuvarjo tai streameri. Parissa tapauksessa kuormana oli liidokki, joka leijaili omia aikojaan alas.
Klikkaa
kuvaa!
Pienoisraketti lähetettiin läheisen merenlahden jäältä.
Tietopuolisena antina oli kuusi luentoa tähtiharrastuksesta yleensä, syvän taivaan havaitsemisesta, tietokoneesta apuvälineenä, muuttuvista tähdistä, valokuvauksesta ja kuluvan vuoden taivasnäkymistä.
Rankin osuus oli avannon teko lahteen. Jäätä oli reilut puoli metriä ja tekijät ja välineet taisivat olla eri paria. Saatiin kuitenkin vettä rantasaunaan ja tulihan käytyä uimassakin.
Leiri oli todella positiivinen kokemus. Osanottajia oli 56 ympäri Etelä-Suomea. Yhteistyö- ja elo ventovieraiden kanssa oli kitkatonta. Komeetta sai kiitosta järjestelyistä ja monet lupasivat jo tulla ensi vuonna uudelleen. Uusia jäseniä yhdistykseen tuli 6 leirin johdosta. Kesäsiirtola saattaa käydä ahtaaksi
Jarmo Helle
Wat-100N mustavalkoinen CCD-videokamera, lisänimeltään Neptune 100, on japanilaisen Watec Co:n valmistama ja sitä tuo maahan Aseko Elektroniikka Kirkkonummen Masalassa. Watec tekee pääasiassa erilaisia valvontakameroita, mutta Wat-100N soveltuu herkkyytensä vuoksi myös tähtitaivaan kuvaamiseen.
Vai soveltuuko? Siitä yritin ottaa selvää.
CCD-kennon tehollinen mitta on 6,5 mm x 4,8 mm. Pikseleitä siinä on 752 x 582 = 437664. Koska kyseessä on nimenomaan videokamera, muodostetaan pikseleistä PAL-standardin mukainen videosignaali eli 570 TV-juovaa. Tässä CCD-videokamera eroaakin nk. normaaleista astonomisista tai muista digitaalikameroista, joilla voidaan valottaa kohdetta pidempään. Videokamera ottaa jatkuvaa kuvaa, jota se lähettää saman tien signaalina ulos. Valotusajan puutetta kompensoidaan kennon herkkyydellä, joka on 0.001 luxia aukkosuhteella F1.4. Tätä arvoa ei amatööri hahmota muuten kuin testaamalla.
Valvontakameroissa on oma kierrestandardinsa, nk. C-kierre, ja niinpä oli ensin turvauduttava metallimiehen ja sorvin apuun. Sovitteen avulla kamera saadaan suoraan kaukoputken tarken ninlaitteeseen. Seuraavaksi piti kaukoputken pääpeiliä vielä siirtää ylemmäs, jotta kuvataso yltäsi CCD-kennoon. Lopuksi piti hankkia vempain, jolla videosignaali saadaan mikro tietokoneelle. Halusin käyttää kannettavaa PC:tä, joten hankin Hauppaugen USB-liitäntäisen TV/Videovastaanottimen. Se maksoi 130 euroa.
Ja sitten vain kuuta ja planeettoja kuvaamaan.
Ensimmäisinä kirkkaina iltoina olikin parahiksi täysikuu, johon kamera oli helppo tarkentaa. Videoin minuutin verran kuuta ilman seurantaa. Kuu lipui juhlavasti kannettavani kuvaruudulla. Hauppaugen ohjelma tallensi sitä AVI-formaatissa. Seuraavaksi filmasin Jupiteria. Myös minuutin. Tässä vaiheessa PC:ni kovalevy täyttyi!
Klikkaa kuvaa!
Aarnon kuvaama kuu,kuvan resoluutio 240 x 320.
Varoitus pakkaamattoman AVI:n tilantarpeesta löytyi kyllä ohjeista – jälkeenpäin.
Seuraavina pilvisinä iltoina koetin muodostaa AstroStack2-ohjelmalla videoistani tarkempaa kuvaa. Tätä sanotaan pinoamiseksi. Siinä ohjelma kaivaa videosta peräkkäisiä kuvia ja pinoaa ne, jolloin muodostuu yksi parempilaatuinen kuva. Tämä ei jostain syystä onnistunut mainituille AVI-tiedostoille ennen kuin imuroin tucows.com:ista Random Frame –nimisen ohjelman. Sillä voi ottaa AVI:sta haluamastaan kohtaa halutun määrän erillisiä kuvia, nk freimejä. Noukin kuuvideosta 50 kuvaa, jotka AstroStack tyylikkäästi pinosi. Muodostui varsin kelvollinen kuva. Jälkeenpäin sain kyllä saman aikaiseksi myös suoraan AstroStack:illä. Hienoa AstroStack2-ohjelmassa on se, että se osaa latoa päällekkäin kuvia, joissa kohde on liikkunut. Edellytys lienee kuitenkin se, että kuva on kohdetta lukuun ottamatta täysin musta. Seurantalaite ei siis ole välttämätön - joskin se helpottaisi elämää tuntuvasti…
Koska videokuvat ovat resoluutioltaan ”vain” 240 x 320 pikseliä, kokeilin myös still-kuvien ottamista. Käytin resoluutiota 600 x 800. Tämä onnistui kyllä hyvin. Kuuta ei niinä iltoina ollut, mutta suuret planeetat kuvasin. Parempi resoluutio ei kuitenkaan tuonut planeettakuviin parannusta. Ongelma on varmasti valo kuvauksen harrastajille tuttu: Suurennos, joka valokuvaamisessa riippuu ainoastaan kauko putken polttovälistä. Mitä lyhempi polttoväli, sitä pienempi kuva kennolle muodostuu. Minun kaukoputkeni polttoväli on 750 mm ja 2xBarlowilla 1500 mm. Tällä polttovälillä esim. Jupiter käyttää Wat-100N:n CCD-kennolta vain n. 30 x 35 pikselin suuruisen alan!
Klikkaa kuvaa!
Kameran asennus putkeen
Wat-100N maksaa n. 500 euroa, joten se on selvästi edullisempi kuin pienimmät varsinaiset astronomiset kamerat. Hintaa on kuitenkin sen verran paljon, ettei sitä ihan heräteostona pidä hankkia. Korkeahkoa hintaa selittää se, että kamerassa on säätöjä, mm. vahvistus ja suljinnopeus, jotka tuntuivat kyllä olevan aivan ehdottomia. Säätöjen avulla sain mm. Jupiterin pilvivyöhykkeet esiin. Ja ilman näitä säätöjä olisi kuu ollut pelkkä kirkas lamppu.
Klikkaa kuvaa!
Kamera ja sorvattu sovitin.
Tulevina kirkkaina iltoina testaan, kuinka CCD-kennolle tarttuvat esim. Seulaset, Andromedan galaksi M31 tai Orionin kaasusumu M42. Esittelen kameraa myös laitepäivillä Lopen Räyskälässä 22.-23. maaliskuuta.
Aarno Junkkari
Klikkaa
kuvaa!
Auringonpilkkuja kuvattuna kaukoputken läpi. Kaukoputki 20cm f/6 dobson,
2 * telejatke -> f/12, aurinkosuodatin, filminä Kodak T400CN mv-negatiivifilmi
herkkyys 400. Kuvan ottaja ja negatiivin skannaaja Kaj Wikstedt.
Aloitin Messierkohteiden havainnoinnin 15.2.02 ja olen tähän mennessä bongannut 86 Messierkohdetta. Niiden havaitsemisesta on kerrottu kolmessa tätä edeltävässä Komeetan pyrstössä. Niissä käsitellyt Messierkohteet ovat:
M1, M2, M3, M5, M10, M11, M12, M13, M14, M15, M16, M17, M18, M23, M24, M25, M26, M27, M29, M31, M32, M33, M34, M35, M36, M37, M38, M39, M40, M41, M42, M43, M44, M45, M47, M48, M49, M50, M51, M52, M53, M56, M57, M58, M59, M60, M61, M63, M64, M65, M66, M67, M71, M72, M73, M74, M75, M76, M81, M82, M84, M85, M86, M87, M88, M89, M90, M91, M92, M94, M95, M96, M97, M98, M99, M100, M101, M102, M103, M104, M105, M106, M107, M108, M109 ja M110.
Ostin 18 tuumaisen dobsonin, jotta näkisin entistä himmeämpiä kohteita. Kokeilin sitä kotipihallani Kolsarissa ja huomasin heti, että sen erotuskyky on selvästi parempi kuin minulla olevan 8 tuumaisen Helios Skylinerin. Sen sijaan en saanut tällä isollakaan putkella näkyviin kovinkaan himmeitä kohteita valosaasteen riivaamalta pihaltani.
klikkaa kuvaa!
Mikko ja 18:n tuuman dobson.
Jäljellä olevista kahdestakymmenestäneljästä messierkohteesta Suomesta näkyy vielä kohtuullisesti kolme: M46, M77 ja M78. Päätin ensimmäiseksi etsiä tuon galaksin M77/NGC1068 Valaan tähdistöstä. Kirjojen mukaan M77 on Seyfertin galaksi eli sen ytimessä on poikkeuksellista aktiivisuutta. Sen keskustasta suihkuaa kuulemma kaasua ällistyttävällä nopeudella. Havainnoin M77n Kolsarissa 29.10.02 noin klo 23. Keli oli kyllä ihan kelvollinen, mutta kohde oli melko matalalla, joten jouduin katsomaan sen käytän nössä kahden katulampun välistä! Käytin 20mm okulaaria joka antaa 114-kertaisen suurennoksen. Alla etsintäkartat.
klikkaa kuvaa!
klikkaa kuvaa!
klikkaa kuvaa!
M77:n etsintäkartat. Kuten yllä olevista kartoista ilmenee, M77
löytyy kartoista, sen koordinaatit ovat: rektaskensio 2 h 42,7 min, deklinaatio
-0 astetta 1´.
M77 löytyy Valaan tähdistön kirkkaan delta-tähden lähettyviltä. Galaksi näyttäytyi minulle pyöreänä sumuna ja sen keskusta näkyi hienosti ikään kuin erillisenä kirkkaana alueena. Muita yksityiskohtia ei näkynyt. Otollisissa olosuhteissa sen kierrehaarat olisivat olleet varmaankin nähtävissä.
M77:n jälkeen minulle jää vielä myöhemmin nähtäviksi seuraavat kohteet:M4, M6, M7, M8, M9, M19, M20, M21, M22, M28, M30, M46, M54, M55, M62, M68, M69, M70, M78, M79, M80, M83 ja M93.
Näistä ainoastaan M46 ja M78 näkyvät Suomesta kunnolla. Minulla ei ole etelänmatkoja buukattuna, joten seuraavaksi katson nuo M46 ja M78.
Mikko Olkkonen
Seuraavassa on tekemäni komeettahavainnot keväällä ja syksyllä 2002 sekä nyt kuluvana talvena. Komeettainnostukseni alkoi noin vuosi sitten hienosta, paljain silminkin näkyneestä, komeetasta Ikeya-Zhang. Tuota komeettaa lähinnä valokuvasin ja havaitsin huvikseni TAL-1 kaukoputkellani. Varsinaiset havainnot alkoivat syksyllä Hönigin komeetasta. Lähetin havaintoja Ursan Kuu, planeetat ja komeetat –jaostolle. Kuluneena syksynä ja talvena olen havainnut melkein jokaista sopivan kirkasta komeettaa (vähinään 8-9 magnitudia). Talven aikana tulivat ensin Kudo-Fujikawa ja sitten NEAT, jotka olivat varsin mielenkiintoisia havaittavia. Komeetan radat veivät ne lähelle Aurinkoa Maasta katsoen ja niitä oli mahdollista seurata internetistä SOHO-luotaimen (www-sivut http://sohowww.nascom.nasa.gov/) kuvista sen jälkeen, kun niitä oli ensin viikkokausia havainnut itse sään salliessa. Tämä havaintojen jatkaminen ja komeetan kehityksen seuraaminen on ollut niitten havainnoinnissa mielen kiintoisinta. Komeetat ovat dynaamisimpia kappaleita joita harrastaja voi havaita. Niiden paikat taivaalla muuttuvat päivittäin, aivan kuten planeettojen. Komeetat kirkastuvat kun ne tulevat lähemmäksi aurinkoa, niiden koma eli keskus pienenee ja niille saattaa ilmestyä havaittava pyrstö.
Alla olevissa havainnoissa on piirroksia jotka yrittävät esittää mitä näin kunakin iltana okulaarissa. Myös komeetan koko ja mahdollinen pyrstö ilmoitetaan havainnoissa. Komeetan kirkkaus määritellään vertailemalla sitä epätarkennettujen tähtien kirkkauteen. Komeetan DC-arvo kertoo koman tiiviysasteen. Arvo 0 tarkoittaa diffuusia tasavaloista komeettaa ja 9 tähtimäistä. Lisää komeetoista ja muiden harrastajien havaintoja voi lukea KPK-jaosto kotisivuilta osoitteesta http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/kpk/komeetat/ .
Ikeya-Zhang 4.4.2002
Kevään 2002 upea komeetta Ikeya-Zhang valokuvattu Evitskogissa, Kirkkonummella.
Kuvassa näkyy myös M31, eli Andromedan galaksi (lähellä
komeettaa, siitä alas oikealle). Tästä alkoi komeettainnostukseni.
Kuvassa näkyy pitkä sinertävä kaasupyrstö, sekä
lyhyempi mutta laajempi pölypyrstö.
26.8.2002 Komeetta Hoenig
Havaitsin komeetta C2002 O4 Hoenigiä 25/26. elokuuta Evitskogissa, Kirkkonummella.
Selkeä keli, mutta kirkas Kuu haittasi havainnointia. Komeetta näytti
himmeältä kaukoputkessakin - meni noin 20 minuuttia että uskoin
todella löytäneeni sen. Komeetta näytti diffuusilta sumuläikältä
ilman koman keskipistettä tai pyrstöä. Yritin arvioida komeetan
kirkkautta, mutta sain epätarkennusmenetelmällä magnitudiksi
9,5-10 joka tuntuu aivan liian himmeältä. Havaintoväline TAL-1
110 mm f/7,4 Newton-putki, 25 mm okulaari.
RA: 14.21
Dekl: 72.36
Piirros on aloitettu klo 0.00. Piirroksen koordinaatit (keskitetty komeettaan)
otettu XEphem-tähtikarttaohjelmasta, josta myös tunnistetut tähdet
(Hipporacos ja Tycho2 tähtikatalogit). Ympyröity tähti (m) on
vertailutähti magnitudin arviointia varten.
3.9.2002
Hoenig kuvattu 3.9 noin klo 23. Komeetta on kuvan keskellä oleva vihertävä
täplä. Mamiya 50 mm f1.7. Kuva rajattu kokokuvasta. Komeetta oli varsin
matalalla, joten kuvassa näkyy valosaastetta. Lisäksi illan aikana
oli revontulia. Kuva otettu Evitskogissa.
21.12.2002 Komeetta Kudo-Fujikawa (C/2002 X5)
Löysin Kudo-Fujikawan ensimmäistä kertaa ennen kello 18:aa. Komeetta oli tuskin näkyvissä ja se oli tasaisen himmeä. Myös lähistöllä ollut M13 näkyi todella kehnosti, niin huono oli taivaan läpinäkyvyys. Pian taivaan peittivät pilvet ja havainnointi tuli mahdottomaksi.
23.12.2002
Piirroshavainto Kudo-Fujikawasta 23.12.2002 klo 18:25 EET. Paikka Evitskog, Kirkkonummi. Havaintoväline TAL-1 110/805mm 32x. Koman DC noin 5. Kuvasta kuvankäsittelyohjelmalla mitattu koman halkaisija n. 7' (verrattu tunnistettujen tähtien etäisyyteen ja näkökentän halkaisijaan). Keli -10 astetta pakkasta, kirkas taivas (Linnunrata näkyy).
Tähdet ja pohjoisen suunta tunnistettu tähtikartastosta ja merkitty piirrokseen myöhemmin. Mielenkiinnon vuoksi tunnistin kartastosta samat tähdet kuin Jarmo Moilanen, koska piirrokseni on vain 10-15 min myöhem min tehty.
Komeetan himmeä koma kirkastuu keskelle. Kirkastuminen paljon selvempää kuin kaksi päivää aikaisemmin, jolloin komeetta oli pelkkä diffuusi läiskä. Olosuhteet olivat silloin huonommat. Ei pyrstöä havaittavissa.
Kuvasin komeettaa kameralla normaaliobjektiivilla 1, 2 ja 4 minuutin valotukset 800 ASA:n filmille kaukoputkiseurannalla. Kuvat tulevat "joskus".
1.1.2003
Kävin etsimässä Kudo-Fujikawaa kiikarilla Espoon Kivenlahdessa klo 18.30-19.00. Kova pakkanen, -20 astetta, ja huono läpinäkyvyys ilmassa, sekä Espoon valosaasteet haittasivat havainnointia. Luulen, että sain komeetan silmiini kerran. Ainakin siinä kohtaa tähtitaivasta ei ole vastaavan kirkkauden kohteita. Kohde näytti enemmän tähtimäiseltä, kuin edellispäivinä nähdyltä utupallolta. Ehkä siitä näkyi vain keskustan kirkastuma?
13.1.2003
Piirroshavainto klo 17:50 Evitskogissa. Havaintoväline M110/805, 32x. Koman DC 7, halkaisija n. 6'. Kirkkaus puuttuu.
Lähdin hyvissä ajoin metsästämään Kudo-Fujikawaa, kun säät näyttivät vihdoinkin suosivan ainakin muutaman tunnin ajan. Pakkasta hiukan alle kymmenen astetta, taivaan läpinäkyvyys kohtuullisen hyvä, mutta maanpinnan lähellä oli pakkasutua. Kirkas kuu haittasi myös havainnointia.
Komeetta löytyi varsin helposti ja se olikin kirkastunut huomattavasti sitten viime näkemän. Komeetan keskus oli kirkas ja melkein kiekkomainen. Keskuksesta koma himmeni hyvin nopeasti näkymättömiin, jättäen koman koon itse asiassa pienemmäksi kuin aikaisimmilla havainnoilla. Voi olla, että komeetan himmeämpiä osia jäi taustataivaan vaaleuden peittämäksi. Jotain aavistusta komeetan pyrstöstä taisin saada.
Piirroksen kanssa meinasi käydä vahinko, koska lopussa pääsivät puiden latvat yllättämään. Ensin huomasin ne kun vilkaisin horisonttiin, ja sitten puut näkyivätkin jo okulaarissa! Sain piirroksen tehtyä, mutta kirkkaushavainnot jäivät tekemättä. Kudo-Fujikawa laski puitten lomaan klo 17:58.
19.1.2003 Komeetta Kudo-Fujikawa (C/2002 X5)
Espoo, Kivenlahti. Klo 6:50 - 7:10. Havain toväline B20x60. Mag 5.5. Koma 7', DC 6.
Piirros klo 7.00-7.10.
Kävin aamutuimaan katsomassa Kudo-Fujikawaa kiikarilla. Nolla-asteen keli. Kaupungin valosaaste ja ulkovalot haittasivat. Täysikuuta tuskin huomasi valoloistossa.
Komeetta löytyi varsin mukavasti Eta Aquilan vierestä. Samantyylinen keskelle kirkastuva utupallo kuin aiemmin. Oli suunnilleen saman kirkkauksineen kuin tähti 58 Aql In-Out -menetelmällä, eli oli taas kirkastunut. Pyrstöä en erottanut.
13.1.2003 Komeetta C/2002 V1 (NEAT)
Piirroshavainto klo 18:50 Evitskogissa. Havaintoväline M110/805, 32x. Koman DC 2, halkaisija n. 10'. Kirkkaushavaintoa ei yritetty.
Sää sama kuin Kudo-Fujikawa havainnossa. NEAT:in komeetta C/2002 V1 löytyi varsin helposti Pegasus-neliön tähden Algenibin alta. Komeetta oli himmeä ja diffuusi, mutta varsin suurikokoinen - isompi kuin samana iltana havaittu Kudo-Fujikawa. Näiden kahden havainnon välillä oli myös taustataivaan värien ero melkoinen, NEAT:in alla sitä pystyi jo kutsumaan mustaksi. Taustataivaan väri varmasti auttoi NEAT:in havaitsemista niin laajana.
30.1.2003
Havainto klo 18:50 Evitskogissa. Havaintoväline M110/805, 32x. Mag n. 6.4 (In-Out). Koman DC 7, halkaisija 9'. Pyrstö 25' PA 54.
Piirros klo 18:50-19:00
Yllättäen sää pysyi alkuillasta kirkkaana, joten lähdin etsimään NEATia Kirkkonummelta käsin. Idän suunnalla oli repaleisia pilviä, mutta onneksi komeetan puolella oli kirkas tähtitaivas. Lämpötila -13 astetta.
NEAT löytyi sutjakasti aloittamalla Pegasus-neliön Markabista. Komeetta oli kirkastunut selvästi ja komalla oli varsin valovoimainen keskus. Aikani komeettaa katseltuani tajusin, että sillä näkyy sivusilmällä pyrstö! Tarkistin pyrstön suunnan vielä myöhemmin tähtikarttaohjelmalla. Komeetta näkyi myös TAL-1:n etsimessä ihan mukavasti.
7.2.2003
Havainto klo 18:30 Evitskogissa. Havaintoväline M110/805, 32x. Kirkkaus puuttuu, arvio 4.5-5 m. Koman DC 8, halkaisija 6'. Pyrstö 25' PA 60.
Piirros klo 18:30-18:45
Yritin NEATia vielä, kun taivaalla oli hetken aikaa pilvetöntä oikeassa suunnassa. Kuunsirppi oli varsin lähellä komeettaa ja haittasi jonkun verran. Läpinäkyvyys horisontin tuntumassa oli myöskin erittäin huono. Kaukoputkella oli vaikea löytää tähtiä ollenkaan. Komeetalla näkyi heti ensi näkemällä leveä viuhkamainen pyrstö. Viuhkan pituus oli ehkä n 10'. Lisäksi sivusilmällä näkyi pitempi pyrstö josta otin havainnon suunnan ja pituuden.
Koma oli kirkas ja pienentynyt selvästi, joka varmaankin osaksi johtuu olosuhteista. Ikävä kyllä en saanut komeetasta kunnollista kirkkausarvioita. Näkökentän ympäriltä ei tuntunut löytyvän sopivia vertailutähtiä ja komeetta painui puiden taakse liian nopeasti. Olisi ehkä pitänyt koittaa kirkkaushavaintoa kiikarilla, jos se olisi sattunut mukaan. Joka tapauksessa NEAT oli varmaankin aika kirkas - ainoita tähtiä joita sitä etsiessäni sain etsinputkeen oli zeta ja ksi Pegasi (mag 3.4 ja 4.2) ja komeetta itse näkyi myös hetkellisesti etsinputkella.
20.2.2003 Komeetta C/2002 Y1 (Juels-Holvorcem)
Havainto klo 19.50, paikka Oitbacka, Kirkkonummi. Havaintoväline M200/1000, 31.25x. Kirkkaus n. 8.8m. Koman DC 2, halkaisija 13'. Ei pyrstöä.
Havaitsin Oitbackan star partyjen aluksi komeetta Juels-Holvorcemia ensimmäistä kertaa. Pari astetta pakkasta ja taivaan läpinäkyvyys kohtalaisen hyvä. Komeettaa havaitsivat myös kerho-Komeetan Kaj Wikstedt, Jarno Helle, Ville Marttila ja Mikko Olkkonen. Muuten ilta kului syvän taivaan kohteita ja Jupiteria havaitessa.
Komeetta oli hiukan keskelle kirkastuva sumutäplä. Komeetta näkyi okulaarin 1.5 asteen näkö kentässä aika suurena. Minulla oli myös mahdollisuus koettaa LPR-suodatinta komeettaan. Suodattimella komeetta vaikutti kirkkaammalta. Kirkkaus myöskin levisi enemmän reunoille, eli keskustan kirkastuma tuntui laajemmalta. Komeetta ei kuitenkaan kokonaisuudessaan näyttänyt suuremmalta kuin ilman suodatinta.
21.2.2003
Havainto klo 20.40, paikka Evitskog, Kirkkonummi. Havaintoväline M200/1000, 50x. Kirkkaus 8.8m. Koman DC 2, halkaisija 13'. Ei pyrstöä.
Havaitsin uudella putkellani J-H:ta lähinnä varmistaakseni torstaisen kirkkaushavaintoni. Sain In-Out menetelmällä ihan saman tuloksen, mag 8.8. Hyvä läpinäkyvyys, muutama aste pakkasta.
Antti Kuosmanen
Onkohan olemassa yhtään ihmistä, joka olisi välttynyt kuun näkemiseltä? Ei varmaankaan, mutta kuinka moni on yrittänyt löytää kuusta jotain tiettyä kraateria tai vuorta? Todennäköisesti harvempi joukko. Kuu on syväntaivaan havainnoinnin harrastajille lähinnä kiusanhenki, koska se on niin kirkas että se peittää loistollaan alle sumut ja galaksit. Täysi kuu on jopa niin kirkas, että se tekee selvästi näkyvän varjon.
Kun itse opettelin kaukoputkeni käyttöä, kuu oli planeettojen ohella yksi suosikkikohteistani. Ehkäpä tämä siksi, koska kaukoputken suun taaminen paljain silmin näkyvään kohteeseen on helppoa ja valosaasteinen havaintopaikkakin käy hyvin kuun havainnointiin. Aikoinaan minulla ei ollut kuukarttaa, joten olin liikkeellä pioneerihengellä tutkien kraatereita ja vuoria. Kuusta löytyy yllättävän paljon mielenkiintoista katsottavaa kun vain jaksaa keskittyä havainnointiin ja pioneerihenki ilman kuu karttojen käyttöä antaa oman mielenkiintoisen lisän. On yllättävää miten okulaarin linssien pinnoilla olevat pölyhiukkaset ja karvat tulevat hyvin näkyviin niiden ollessa kirkkaan kuun päällä.
Kuun kiinnostavin tutkimus alue on terminaattori (eli päivän ja yön raja), koska siellä Auringon valo tekee varjoja ja kraaterit ja vuoret tulevat hyvin näkyviin. Täysi kuu on tylsä havaittava, koska kraaterit ja vuoret eivät näy kunnolla. Täysikuulla voi bongailla kraaterien säteitä, jotka ovat syntyneet kun meteoriitin törmäyksessä lentänyt materiaali on pyyhkinyt pitkin kuun pintaa. Kuun ollessa matalalla se on ilmakehän heijastumisten takia punertava, mutta mitä korkeammalle se nousee sitä harmaammaksi se muuttuu. Mitä uudempi kuu on sitä aikaisemmin se nousee horisontin yläpuolelle.
Kiikareilla kannatta myös kuuta havainnoida. Se ei ole yhtä tehokas väline kuin kaukoputki, mutta sillä saa jo hyvin näkyviin kuun meret ja terminaattorista kraatereita.
Itse en ole törmännyt usein yksityiskohtaisiin kuukarttoihin. Ursalla oli aikoinaan (vai oli kohan?) myynnissä kuukarttajuliste, josta näkyi kraatereita jo kohtuullisen selkeästi. Monet tietokonetähtikarttaohjelmat näyttävät kuun ja sen vaiheen, mutta eivät yksityiskohtia. Kuukarttaohjelma Virtualmoon antaa hyviä karttoja ja tietoa kuun vaiheesta ja kraatereiden koosta ja lisäksi se on vielä maksuton.
Klikkaa kuvaa!
Virtualmoon antaa hienoja ja yksityiskohtaisia karttoja kuusta. Kuvassa kartta
Plato-kraaterista. Ohjelman asennus CD on lainattavissa yhdistyksen "päämajasta".
Kuun kuvaus
Kuu on yllättävän helppo kuvata johtuen sen suuresta kirkkaudesta. Kuu on taivaalla yllättävän pieni. Sen näennäishalkaisija on vain n. 0,5°, joten sen kuvaamisessa kannattaa käytää pitkäpolttovälistä objektiivia. Kuun koko filmillä millimetreinä voidaan karkeasti laske kaavalla d = f/110, jossa d = kuun halkaisija filmillä millimetreinä ja f = objektiivin polttoväli millimetreinä. Esimerkiksi 1000 mm objektiivia käytettäessä kuun halkaisija filmillä on n. 9 mm. Mikäli omistaa telejatkeen kannattaa sekin ottaa käyttöön. Objektiivin aukkosuhteella ei ole kuun kirkkauden takia valtavasti merkitystä F/10 on vielä aivan sopiva kuun kuvaukseen ainoastaan kuun ohuimmat sirpit ja kuunpimennykset sekä maatamoiden kuvaukset voivat tuottaa ongelmia vielä ISO 400 filmillä, mikäli ei ole käytettävissä seurantakoneistoa. Kuuta kuvattaessa valotus ajat ovat sekunnin osia tai korkeintaan muutamia sekunteja kuun vaiheesta riippuen. Maksimivalotusaika ilman seurantaa riippuu objektiivin polttovälistä. Mitä pidempi poltto väli sitä pienemmän ajan voi maksimissaan valottaa. Esimerkiksi 1000 mm objektiivilla 1/4s valotusaikaan saa vielä terävän kuvan, mutta 200 mm objektiivilla voi valottaa sekunninkin. Kattava valotusaikataulukko kuun (ja muidenkin kohteiden) kuvaukseen kirjassa Astrophotography for the Amateur. Kirjassa on myös taulukko maksimivalotusajoille eri kokoi silla objektiiveilla ilman seurantaa (kirja on lainattavissa yhdistyksen kirjastosta). Valotus aikoja kannattaa kuitenkin haarukoida melkoi sella välillä.
Kaukoputken läpi voi kuuta myös kuvata. Pienenkin kaukoputken polttoväli on helposti 1000 mm, joten kuusta saa jo kivan kokoisen. Tapoja on useita. Helpoin tapa on kiinnittää kameran runko (tarkennuksen takia on lähes välttämättömyys käyttää peiliheijastus kameroita) sovittimen avulla tarkennus laitteeseen. Rungon ja tarkennuslaitteen väliin voi laittaa telejatkeen tai barlow -linssin polttoväliä suurentamaan. Kun kaukoputkeen kiinnitetään ensin okulaari ja sen jatkeeksi laitetaan kamera, on mahdollisuus saada kuusta jo varsin suuriakin suurennoksia. Myös muita kuvaustapoja on olemassa, mutta tässä yleisimmin käytetyt. Oli kuvaustapa mikä tahansa, kuvan tarkennus on tehtävä erittäin tarkasti. Kameran laukaisu kannattaa tehdä aina lankalaukaisimella, koska pienetkin tärähdykset voivat tehdä kuvasta epäterävän. Jotkin kaukoputken eivät välttämättä pysty tarken tamaan kohteen kuvaa filmille. Tämä ongelma voi tulla vastaan erityisesti newton-tyyppisten pelikaukoputkien käyttäjille. Käytännössä putken sopivuutta kuvaukseen ei voi selvittää oikeastaan muuten kuin kokeilemalla.
Filmin valinta on aina hankalaa. Mitä herkempi filmi sitä pienemmät valotusajat, mutta taas rakeisempi kuva. ISO 400 -filmi sopii kuukuvaukseen oli kuun vaihe lähes mikä tahansa.
"Tunninkuvat" tekevät usein avaruuskuvista karmeaa jälkeä, mutta kuukuvat onnistuvat usein paremmin. Itselläni ei ole juurikaan kokomusta taivaan kuvaamisesta negatiivifilmeille, em. tieto on Astrophotography for the Amateur -kirjasta. Dokumentointi on tärkeä tehdä kunnolla. Jokaisen otoksen valotusajan, kuvaustavan ja päivämäärän kirjaaminen ylös käy hermoille, mutta työ on sen arvoista. Kun kuukuva on valmiina diana tai paperina ongelmaksi voi tulla se, että miten päin kuvan tulee olla. Mikäli kuusta ei erotu tunnistettavia kraatereita kuvan suunnan päättely tulee hankalaksi (on kokemusta). Eipä muuten haittaisi jos kuusta tekisi piirroken (hyvin karkeakin riittää), jotta kuun suunta voitaisiin helpommin päätellä. Itse kirjaan valotusaikatiedot kuvauksen aikana paperille ja myöhemmin siirrän ne Excel-taulukkon. Excel-taulukon suuri etu on siinä että se ei repeile eikä rypisty. ;-)
Kun olen kuvannut Kuuta 1000 mm peilitelellä kuvat ovat olleet hyvännäköisiä diaa katsottaessa valoa vasten, mutta heijastettuna tai skannattuna jälki on ollut pettymys. Kraaterit ja meret ovat olleet tuhnuisia ja filmin (ISO 400) rae ja/tai optiikan erotuskyky on tullut vastaan. Kokeiltuani kuvausta Helios -kaukoputken läpi polttovälin kaksinkertaistavan barlow -linssin kanssa tulokset olivat jo aivan toisenlaisia. Kuun meret ovat tarkkarajaisempia ja terminaattorin kraaterit näkyvät jo hyvin. Kuun kuva oli jo niin iso, että se ei enää mahtunut kokonaan kinofilmille. Olen havainnut, että tärkeämpää kuin hienorakeinen filmi on tarkasti tehty tarkennus ja hyvä sää. Jos kuun pinta näkyy optiikan läpi katsottuna väreilevän ei kannata huippulaadukkaita kuvia odottaakaan.
Klikkaa
kuvaa!
20cm f/5 newton tyyppinen Helios peilikaukoputki kuukuvaus valmiina. Mukana
myös 2 * barlowlinssi, joka antaa efektiiviseksi polttoväliksi 2000
mm. Kamerana manuaali-Zenit ja välissä sovitinrengas.
Ville Marttila
JK
Sovittimia kaukoputkiin myy mm. Teknofokus http://www.teknofokus.fi/ Lisää tietoa kuun havainnoinnista on Tähtitieteen harrastajan käsikirja 4:ssa.
Laskukaavoja ja tietoa kuun kuvaamiseen on mm. kirjoissa Tähtitieteen harrastajan käsikirja 3 ja Astrophotography for the Amateur
Klikkaa kuvaa!
Kuu kuvattuna okulaarisuurennuksella, 13 cm/F7 Newton-peilikaukoputki ja
Olympus C200 digitaalikamera. Kuva Aarno Junkkari.
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa
kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa piirrosta!
Klikkaa piirrosta!