Kansikuva:
Se on siinä! Tähtitornista enemmän sisäsivulla.
Toivotamme kaikille tähtiharrastajille Hyvää Joulua ja kirkkaita tähtitaivaita ensi vuodeksi!
Sisällys
Matkakuvia
Seuraava Pyrstö
Tapahtumakalenteri
Kuva kerhoillasta
Talvileiri 2005
Komakallion tähtitorni on valmistunut
Tähtitaivas talvella 2004-2005
Laskeutuminen Titaniin
Uusi kaukoputki
Muut lehdet
Esitelmien lyhennelmät
Esitelmä Auringon myrskyistä
Pilvisyyden ennustaminen
Käynti Tekniikan museossa
Syyskokouksessa päätettyä
Talousarvio 2005
Toimintasuunnitelma vuodelle 2005
Seuraavassa on kuvia Mikko Olkkosen ja Antti Kuosmasen Australiaan suuntautuneelta matkalta elokuussa 2004.
Klikkaa kuvaa!
Iso Magellanin Pilvi. Kuvattu Australiassa elokuussa 2004.
Klikkaa kuvaa!
Pimeä Hiilisäkki-sumu ja sen oikealla puolella Etelän risti.
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta: www.ursa.fi/yhd/komeetta
Seuraava lehti ilmestyy helmikuun lopulla. Lehteen tuleva materiaali toimitettava 10.2.2005 mennessä osoitteeseen: hemar@kolumbus.fi
Heikki Marttila
Esitelmät
Vanhaan tapaan esitelmät ovat Kirkkonummella Kirkkoharjun koulun auditoriossa. Se on koulukeskuksen kaakkoisessa ulkokulmassa parisataa metriä rautatieasemalta pohjoiseen Asematien ja Koulupolun risteyksessä. Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta rahoittaa tammi-huhtikuun esitelmät. Toukokuun esitelmä järjestetään yhdessä Kirkkonummen Kansalaisopiston kanssa.
Esitelmiin on vapaa pääsy. Esitelmien yhteydessä voi ostaa Ursan kirjoja.
18.1. (ti) klo 18.30. Dosentti Heikki Nevanlinna: Aurinko ja sykliset ilmastonmuutokset. Heikki Nevanlinna on Ilmatieteen laitokselta.
15.2. (ti) klo 18.30. Dosentti Matti Tarvainen: Maanjäristykset. Seismologi Matti Tarvainen on Helsingin yliopiston Seismologian laitokselta. Esitelmän jälkeen on Komeetan kevätkokous.
15.3. (ti) klo 18.30. Dosentti Juhani Huovelin: Tähdet kertovat - mitä kertovat mittauksemme Auringon röntgensäteilystä? Hän on Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitokselta.
12.4. (ti) klo 18.30 Fil. maist. Vesa Muhonen: Maailmankaikkeus nyt. Hän on Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitokselta.
10.5 (ti) klo 18.30 Leo Takalo Kvasaaritutkimusta Tuorlan observatoriossa. Hän on Turun yliopiston Tuorlan observatoriosta.
Kevätkokous
Kirkkonummen Komeetan sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 15.2.2004 klo 18.30 pidettävän esitelmän jälkeen. Kokouksessa käsitellään mm. toimintakertomus ja tilinpäätös.
Kerhot
Komeetan kerho kokoontuu maanantaisin klo 18-20 Komeetan kerhohuoneessa Volsin koululla Volskotia vastapäätä. Katso Komeetan sivulta.
Lastenkerho kokoontuu Mäkituvalla, Kuninkaantie 5-7 A, vain parisataa metriä Kirkkonummen torilta länteen. Kevätkauden kokoontumispäivät ovat: 25.1., 8.2., 22.2., 8.3., 22.3., 5.4., 19.4. ja 3.5. Päivät ovat tiistai-iltoja. Kerho kokoontuu klo 18.30-20.
Luonnontieteen kerho kokoontuu Markku af Heurlinin kotona noin joka toinen viikko. Markku asuu noin 3 km Kirkkonummen keskustasta luoteeseen Volsintietä pitkin osoitteessa Samkullantie 6. Tietoja kerhon kokoontumisesta saa Markulta, puh. 2981479 tai 044-5625601.
Kerhohuone
Komeetta on jälleen vuokrannut Volsin koululta sen oikeassa etukulmassa olevan huoneen. Koulu on vastapäätä Volskotia. Se on Kirkkonummen keskustasta 6 km luoteeseen pitkin Volsintietä. Komeetta on ollut siellä ennenkin vuosina 2001-2002. Huoneessa on takka, johon sytytetään tuli aina maanantai-iltoina kerhon kokoontuessa. Takassa voi paistaa makkaraa. Kahvia ja/tai teetä tarjotaan. Kirjaston kirjat ja lehdet ovat hyvin esillä. Niitä voi saada kotilainaksi.
Tähtinäytännöt tähtitornilla
Komeetan ensimmäinen tähtitorni on valmistunut Volsiin. Siinä on syrjään työnnettävä katto, niin että havaittaessa koko taivas on näkyvissä. Tähtinäytäntöjä on sunnuntaisin SELKEÄLLÄ säällä klo 19-21 sekä mahdollisesti maanantaisin kerhoiltojen jälkeen.
Kuvakertomus tornin valmistumisesta on osoitteessa: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/vols10.htm
Tähtitorni sijaitsee 6 km päässä Kirkkonummen keskustasta. Tornille ajetaan keskustasta Volsintietä pitkin ja käännytään vasemmalle 300 m ennen Volskotia (ja Komeetan kerhohuonetta) Mariefredintielle, jota ajetaan 250 metriä. Sitten käännytään oikealle Bergvikintielle, jota ajetaan 500 m. Sitten käännytään oikealle kohti radiomastoa. Tiessä on jyrkkä ylämäki, jota voi olla vaikeaa päästä talviliukkailla ylös. Tie kääntyy vasemmalle, mutta me jatkamme työmaakopin ohi metsäpolulle, jota on 50 metriä. Tullaan avokalliolle, jossa on tavallisen mökin näköinen tähtitorni. Illalla on täysin pimeää, joten taskulamppu on välttämätön. Lämmintä pitää olla päällä.
Kartta paikasta on osoitteessa: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/Havaintopaikka/vols.htm
Seppo Linnaluoto
Klikkaa kuvaa!
Janne Turtiainen viimeistelemässä kerhon uusinta hankintaa, tarjouksesta
hankittua kaukoputkea. Putkea myi Lidl. Putken laatu herätti keskustelua.
Paikka
Talvileirin pitopaikka sama kuin aiempina vuosina, eli Lillkanskogin kesäsiirtola Kirkkonummella.
Leiri alkaa perjantaina 28.01.2005 ja päättyy sunnuntaina 30.01. Talvileirin järjestäjänä on Kirkkonummen Komeetta.
Yleistä
Leirin ohjelma on suunniteltu kaikenikäisille tähtiharrastajille ja erityi sesti vasta-alkajille. Paikalla on kokeneita harrastajia, joiden ohjauksessa pääset muka vasti tutustumaan käytän nön havaintotoimintaan. Käytet tävissä on useita erikokoisia kaukoputkia. Illan taivashavainnot tehdään pihalta tai lä heisen merenlahden jäältä. Järjestetyn ohjelman ohella aikaa on myös saunomiselle, leppoisalle yhdessäololle ja ulkoilulle.
Ruokailut
Paikalla ei ole järjestettyä ruokailua, mutta käytössä on keittiö astioineen, liesi, tehokkaat uunit, jääkaappi, tilava kylmiö ja mikroaaltouuni. Ota riittävästi evästä mukaan, sillä lähimpään kauppaan on liki 20 km.
Majoitus
Majoittumista varten on kaksi erillistä majoitusrakennusta, joissa kummassakin on useita huoneita sekä yhteinen takkahuone. Vuodepaikkoja on kaikkiaan 55. Vuoteissa on vain tyyny ja huopa, joten ota omat lakanat tai makuupussi mukaan, halutessasi myös oma peitto ja tyyny. Varaudu siihen, että pakkasella joissakin huoneissa voi olla kylmä. Koska leirille on tulossa lapsiperheitä ja muitakin, jotka haluavat rauhallisen yöunen, on toinen rakennuksista nk. nukkuvien rakennus ja toinen valvovien rakennus. Kerro ilmoittautuessasi, kumpaan rakennukseen haluat.
Ajo-ohje
Lillkanskogiin mennään siten, että noin 2 km Kirkkonummen keskustasta Helsinkiin päin Hangontieltä käännytään kohti Porkkalaa, jonne ajetaan n. 15 km. Sitten on silta, kesäkahvila ja 100 metrin päässä pieni tie oikeaan. Tienviitassa lukee "Kesäsiirtola". Ajetaan n. 600 metriä tien päähän saakka. Porkkalaan pääsee myös bussilla.
Kimppakyyti
Viime leirilläkin kimppakyyti toimi mukavasti. Ilmoita (Aarnolle) jos tarvitset tai voit tarjota kyytiä. Kyyti voi olla tarpeen esim. Kirkkonummen rautatieasemalta leirille ja takaisin, koska bussivuorot ovat etenkin sunnuntaina harvassa.
Ilmoittautuminen
Ennakkoilmoittautuminen ei ole välttämätöntä, mutta sillä varmistat majoituspaikkasi. Ilmoittautuminen sujuu parhaiten ilmoittautumislomakkeella, joka löytyy osoitteesta: www.ursa.fi/yhd/komeetta/tl2005/ilmoittaudu.html
Voit myös ilmoittautua puhelimitse: Aarno Junkkari, 050-338 0678. Ilmoita silloin nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi (jos on) ja puhelinnumerosi.
Vaikka ennakkoilmoittautuminen ei ole välttämätöntä, järjestelyjen sujumiseksi toivomme varmistusta tulostasi 26.01 mennessä.
Lisää tietoa mm. majoitus- ja kimppakyytitilanteesta löytyy linkistä: www.ursa.fi/yhd/komeetta/tl2005/
Osallistumis- ja yöpymismaksut
18 vuotta täyttänyt, ei Komeetan jäsen
- osanottomaksu 8 e
- yöpyminen, 6 e/yö
alle 18-vuotias, ei Komeetan jäsen
- osanottomaksu 4 e
- yöpyminen, 4 e/yö
18 vuotta täyttänyt Komeetan jäsen
- osanottomaksu 6 e
- yöpyminen, 4 e/yö
alle 18-vuotias, Komeetan jäsen
- osanottomaksu 3 e
- yöpyminen, 3 e/yö
OHJELMA
Perjantai 28.1.2005
16:00 Leiri alkaa
20:00 Ohjattua havaintotoimintaa
------------------------------------
18:00 Sauna, naiset
20:00 Sauna, miehet
22:00 Ursan video/elokuva
Lauantai 29.1.2005
08:00 Aamiainen
10:00-12:00 Tähtitaivaan kurssi, Veikko Mäkelä
13:00 Saturnus-tutkimus, Ari-Matti Harri
15:00 Astrobiologia, Harry Lehto
18:00 Painottomuuslento, Mikko Suominen
20:00 Ohjattua havaintotoimintaa
------------------------------------
18:00 Sauna, naiset
20:00 Sauna, miehet
22:00 Ursan video/elokuva
Sunnuntai 30.1.2005
08:00 Aamiainen
09:30 Edellisen yön havaintojen tarkastelua, Aarno Junkkari
11:00 Vuoden 2005 taivaalla tapahtuu, Seppo Linnaluoto
12:30 Leirin päätöspalaveri
14:00 Siivous ja leirin purku, kaikki
16:00 Leiri päättyy
Esitelmien ja kurssin rahoittamiseen osallistuvat Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta ja OK-opintokeskus.
Kuva aiemmalta talvileiriltä
Kuten Komeetan pyrstössäkin on jo monet kerrat todettu, sai Komeetta Kirkkonummen kunnalta noin kaksi vuotta sitten käyttöoikeuden Volsissa sijaitsevan maa-alueen käyttämiseen tähtitieteellisenä havaintopaikkana. Monet meistä osallistuivat Komeetan jäsenistön keskuudessa käytyyn värikkääseen keskusteluun, jonka tuloksena kukkula nimettiin Komakallioksi ja sinne päätettiin rakentaa ensiksi tähtitorni, jonka katto on työnnettävissä sivuun kiskoja pitkin. Tämän ratkaisun eduiksi todettiin yksinkertaisuus ja kohtuulliset rakentamiskustannukset.
Lahjoituksia päätettiin pyytää Komeetan jäsenkunnalta, vaikka moni arveli, että näin saataisiin kokoon korkeintaan pari sataa euroa. Komeetan jäsenistö kuitenkin oli erimieltä ja ilmaisi hankkeelle vahvan tukensa lahjoittamalla lähes kaksi tuhatta euroa! Lahjoitettu summa oli sopivasti samaa suuruusluokkaa, kuin mitä tornin rakentamisen oli arvioitu maksavan.
Klikkaa kuvaa!
Tornin peruskivi muurattiin Venuksen ylikulun muistoksi.
Kevääseen mennessä oli hankkeessa keskitytty lähinnä puhumiseen ja paperitöihin, mutta lahjoitusten virratessa Komeetan tilille alkoi tapahtua myös käytännön tasolla: tornin peruskivi eli jalustatolpan alaosa valettiin Venuksen ylikulun muistoksi. Kesällä saatiin tornin perustus ja lattia kutakuinkin valmiiksi.
Syksyyn tultaessa pystytettiin tornin seinät ja jatkettiin tornin katon tekemisellä. Tähtitornien katot vaativat aina erikoisratkaisuja ja tässäkin tapauksessa katto ja sen liukumekanismin valmistaminen lopulliseen kuntoon vaativat useita talkoita. Samaan aikaan toisaalla valmistettiin kaukoputken kiinnittämisessä ja säätämisessä tarvittava välikappale, wedge.
Klikkaa kuvaa!
Lattiatöitä tehtiin kesällä.
Kesän ja syksyn aikana järjestettiin muutaman tunnin talkoita yhteensä parisenkymmentä kertaa ja mukana oli yleensä 5-10 aktiivia.
Marraskuun 13. talkoot olivat normaalia juhlallisemmat: Komeetan 11 tuumainen Celestron kaunokainen nostettiin valmiin wedgen päälle paikalleen ja torni todettiin juhlallisin menoin valmiiksi. Pienimuotoinen rakennuksen ehostaminen ja kaukoputken tarkempi suuntaaminen jäivät myöhemmin tehtäviksi.
Klikkaa kuvaa!
Komeetan kaukoputki jalustalle asennettuna.
Havaintopaikan kehittäminen
Komakallion kehittämistä varten on anottu rahaa useilta tahoilta ja havaintopaikkaa tullaankin kehittämään käytettävissä olevien varojen puitteissa. Keskusteluja on käyty muun muassa ajokelpoisen tien jatkamisesta aivan tornin välittömään läheisyyteen. Tällä hetkellä ajokelpoiselta tieltä on noin 50 metrin mittainen polku tornille. Polku on kohtalaisessa kunnossa, mutta raskaiden tavaroiden kuljettaminen pimeässä olisi kieltämättä huomattavasti kätevämpää, mikäli auton voisi ajaa aivan tornin viereen. Tien tekemisen lisäksi on keskusteltu sähköliittymän hankkimisesta lähinnä tietokoneiden ja kameroiden tarpeisiin.
Havaitsemaan
Parhaimmat kiitokset kaikille lahjoittajille, talkoisiin osallistuneille tai hanketta muuten edistäneille! Nyt on sopiva aika nauttia lahjoitusten ja työn tuloksista: Komakalliolla tullaan järjestämään yleisönäytöksiä selkeän sään vallitessa sunnuntaisin klo 19-21. Selkeän sään vallitessa kuu tulee olemaan hyvin näkyvissä parina sunnuntaina kuukausittain. Talven aikana on mahdollista katsoa mm. Saturnusta. Jupiter on näkyvissä vasta myöhemmin yöllä, mutta nousee talven edetessä aikaisemmin. Syväntaivaan kohteita kuten avonaisia tähtijoukkoja ja galakseja on nähtävissä joka sunnuntai kunhan vain on riittävän pimeää ja pilvetöntä.
Klikkaa kuvaa!
Seppo Linnaluoto ja Antti Kuosmanen havaitsemassa.
Ajo-ohjeet Komakalliolle ja muuta asiaan liittyvää tietoa on nähtävänä Komeetan internet sivuilla (www.ursa.fi/yhd/komeetta) kohdassa "Komeetan tulevat tapahtumat". Internet-sivustolla on muun muassa talkoissa otettuja valokuvia ja havaintopaikan kehittämiseen liittyviä suunnitelmia. Lisäksi on keskusteltu tornin ja kaukoputken käyttökoulutuksen järjestämisestä. Tähän koulutussessioon osallistuminen valmistaa tornin ja kaukoputken itsenäisempään käyttöön.
Mikko Olkkonen
Aurinko
Talvipäivänseisaus on 21.12.2004 klo 14.42. Tällöin Aurinko on eteläisimmillään ja päivä on lyhimmillään maapallon pohjoisella puoliskolla.
Auringonpilkkujen määrä on laskussa.
Täysikuu on 26.12., 25.1. ja 24.2.
Kuu on lähellä Venusta ja Marsia 10.12.
Kuu on lähellä Marsia 7.1. ja 5.2.
Kuu on lähellä Jupiteria 7.12., 4.1., 31.1. ja 27.-28.2.
Kuu on lähellä Saturnusta 27.-28.12., 23.-24.1. ja 20.-21.2.
Merkurius ei näy Suomessa marras-helmikuussa paitsi mahdollisesti joulun jälkeen aamutaivaalla klo 8:n jälkeen. Merkurius on kauimmillaan Auringon suunnasta 29.12., jolloin sen suurin elongaatio on 22 astetta. Merkurius on lähellä Venusta 29.-31.12. Kiikarilla se saattaa näkyä.
Venus näkyy vielä joulukuussa aamulla noin klo 8. Venus on planeetoista kirkkain. Venus on lähellä Marsia 4.-7.12.
Maa on lähimpänä Aurinkoa 2.1.2005 klo 3. Tällöin Maa on lähes 2 % keskietäisyyttä lähempänä.
Mars näkyy aamutaivaalla ainakin kiikarilla joulu-tammikuussa. Mars on enää vähän kirkkaampi kuin Pohjantähti.
Jupiter nousee joulun tienoilla klo 2 idästä. 23.1. Jupiter nousee klo 24 ja se on etelässä 24 asteen korkeudella klo 5.30.
Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain (Venuksen jälkeen) planeetoista. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.
Saturnus on oppositiossa 14.1. Tällöin Saturnus näkyy koko pimeän ajan eli se nousee koillisesta Auringon laskiessa, on puolenyön aikaan etelässä yli 50 asteen korkeudella ja laskee luoteeseen Auringon noustessa. Saturnus on Kaksosten tähdistössä.
Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.
Komeetta Machholz
Komeetta C/2004 Q2 Machholzin löysi yhdysvaltalainen komeetanmetsästäjä Don Machholz 27.8. 25 cm:n kaukoputkella. Tämä oli jo kymmenes Machholzin löytämä komeetta. Machholzin komeetta näkyy Suomessa koko talven ja kevään ajan.
Joulukuun puolivälissä komeetta on jo paremmin näkyvissä Suomessa. Sitä voi yrittää havaita jo kiikarilla. Tulloin komeetan kirkaaus on 5 magnitudia. Komeetta jatkaa nousuaan kohti Härän tähdistöä. Kirkkaimmillaan se on 8.-9.1., jolloin sen kirkkaudeksi on ennustettu 4,1 magnitudia. Tuolloin se on lähellä Plejadien tähtijoukkoa. Komeetta kulkee tammikuun aikana Perseuksen tähdistön läpi kirkkauden pysyessä lähes ennallaan eli 4,6 magnitudia.
Seuraava linkki kannattaa katsoa: http://www.astronetti.com/taivas/komeetta.htm
Myös Tähdet ja avaruus -lehden numeron 7 sivuilla 64-65 on juttua ja kartta Machholzista.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Geminidit on vuoden aktiivisimpia meteoriparvia. Niitä näkyy 7.-17.12. Meteoreja näkyy runsaasti useina öinä. Suurimmillaan aktiivisuus on 13./14.12. puolenyön maissa. Kuu ei haittaa havaintoja. Geminidit näyttävät tulevan Kaksosten Castorin suunnalta.
Kvadrantideja näkyy 1.-5.1. Se on myös vuoden aktiivisimpia parvia. Maksimi on 3.1. klo 14, joten se ei näkyy tällä kertaa heikosti. 3.1. illan pimettyä kannattaa kuitenkin yrittää. Tähdenlennot näyttävät tulevan kymmenkunta astetta Otavan kauhan varren päästä vasemmalle. Huippuvaihe kestää vain muutamia tunteja.
Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa. Hämärän kääntyessä pimeäksi "Kesäkolmio", Joutsenen, Lyyran ja Kotkan päätähtien muodostama laaja kuvio on vielä korkealla lounaassa.
Iltayöstä talven kirkkaat tähdistöt ovat jo korkealla kaakossa. Kirkas Orion suorine vöineen on jo korkealla. Kaksosten tähdistö on jo hyvin havaittavissa. Aivan etelässä on Härän tähdistö. Härästä löytyy kaksikin paljain silmin näkyvää avointa tähtijoukkoa: Hyadit sekä Plejadit eli Seulaset.
Otava (Iso Karhu) on koillisessa. Idästä on nousemassa Leijonan tähdistö.
Tammikuussa Etelä-Suomessa on pimeää 14 tuntia. Tänä aikana tähtitaivaan ilme ehtii muuttua täydellisesti. Illansuussa länteen ja luoteeseen laskevat tähtikuviot ehtivät jälleen nousta ennen aamunkoittoa.
Iltayön taivasta hallitsevat kirkkaat talven tähdistöt. Orionin tähdistö on talvitaivaan kaunistus. Sen keskellä on kolmen tähden muodostama suora rivi, Orionin vyö. Vyön linjaa vasemmalle alaviistoon loistaa Sirius, koko taivaan kirkkain tähti. Se on väriltään valkoinen, mutta matalalla ollessaan se ilmakerrosten vaikutuksesta tuikkii kaikissa sateenkaaren väreissä.
Linnunrata kulkee taivaalla luoteesta Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian, Perseuksen ja Ajomiehen kautta. Leijona on jo idässä kokonaan näkyvissä.
Helmikuussa yöt alkavat jo selvästi lyhentyä. Etelä-Suomessa on kuun alussa pimeää noin 13 tuntia. Helmikuun lopussa pimeyden kesto on enää hieman alle puoli vuorokautta.
Mistä saa tietoa?
Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Suomeksi kerrotaan taivaasta myös osoitteessa: http://www.astronetti.com/taivas/index.htm
Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdistykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta.
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa vaikka Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto
Tammikuun puolivälissä laskeutuu Euroopan avaruusjärjestön (ESA) laskeutumisalus Huygens Saturnuksen suurimpaan kuuhun, Titaniin. Huygens-alus on osa näillä näkymin viimeistä suurta luotainta Cassinia. Cassini-Huygenes, kuten luotaimen koko nimi kuuluu, on ollut matkalla lokakuusta 1997 lähtien, ja kuten moni on varmaan tiedotusvälineistä nähnyt, se saapui Saturnuksen kiertoradalle tämän vuoden heinäkuussa. Cassini itsessään on NASA:n rakentama luotain, vaikkakin osa sen tieteellisestä laitteistosta tulee myös ESA:lta.
Cassinin ja Huygensin kokoero on suuri monessa suhteessa. Koko luotainkomeus painaa melkein kuusi tonnia – Huygens-laskeutujan paino on 350 kg. Cassinin päätehtävän kesto on 4 vuotta, Huygensin koko tehtävä kestää enimmillään 5-6 tuntia. Mutta Huygensilla on kuitenkin tärkeä osa tutkimuksessa koko missiossa. Vain se on varustettu lämpökilvellä joka mahdollistaa laskeutumisen Titaniin. Vain se pystyy fyysisesti mittaamaan Titanin kaasukehän koostumuksen. Vain Huygensilta saamme lähikuvat pilvien kätkemästä pinnasta.
Matka kohti pintaa
Cassini toimii Huygensille emäaluksena. Huygens on matkannut Cassiniin tarrautuneena ja Cassini suuntaa sen kohti Titania. Joulupäivänä Huygens irrotetaan emäaluksestaan ja se aloittaa vääjäämättömän tippumisensa kohti Titania. Pian tämän jälkeen Cassinin täytyy tehdä rakettimoottoreilla pieni korjausliike, jotta se ei seuraa Huygensia Titanin kaasukehään. Tämän jälkeen, kuten suurimman osan 7 vuoden matkastaan, Huygens on taas hiljaa. Ainoa toimiva järjestelmä laskeutujalla on kolmoisvarmistettu ajastin, joka laskee sekunteja kohti Titanin kaasukehään iskeytymistä.
Huygensilla itsellään ei ole tarpeeksi tehokasta radiota, jotta se voisi lähettää tulokset suoraan Maahan. Cassini seuraakin Huygensia ja toimii välitysasemana sen radiosignaaleille. Tähän liittyykin suurin Cassini-Huygensia kohdannut ongelma. Suunnitteluvaiheessa ei tajuttu ottaa huomioon Doppler-efektin vaikutusta radiosignaaliin. Cassinin oli suunniteltu ohittavan Titan vain muutaman tuhannen kilometrin korkeudesta, kun samaan aikaan Huygen laskeutuisi läpi sen kaasukehän. Tämä pieni välimatka aiheuttaisi suuren Doppler-efektin, joka muuttaisi Cassinin vastaanottaman radiosignaalin taajuutta. Suunnitelmaa täytyi muuttaa, koska oli mahdollista että tutkimustulokset menetettäisiin radio-ongelman takia. Ratkaisu oli siirtää Cassini kauemmaksi Titanista – 60.000 km päähän. Näin Huygensin lähettämät radiosignaalit pysyisivät vastaanotettavalla taajuusalueella.
Klikkaa kuvaa!
Huygensin laskeutumisen vaiheet. NASA.
Aamulla tammikuun 15. Huygens saapuu viimeinkin Titaniin. Ajastimet herättävät aluksen ja sen varsinainen tehtävä alkaa. Suurin jarrutus tapahtuu käyttäen lämpökilpeä. Tulisen alun jälkeen kolme erillistä varjoa hidastavat Huygensin laskeutumista. 8-metrinen päävarjo toimii noin 15 minuutin ajan, jonka jälkeen se irrotetaan. Titanin kaasukehän paksuudesta johtuen seuraavan parin tunnin laskeutumiseen riittää vain kolme metriä leveä varjo. Laskeutumisen ajan Huygensin instrumentit keräävät tietoa Titanin kaasukehän koostumuksesta. Kamera ottaa kuvia pilvistä ja kuun pinnanmuodoista. Pinnan lähestyessä alus sytyttää lampun, jolla on tarkoitus mitata kuuperän heijastavuutta. Doppler-efektiä voidaan käyttää hyödyksikin, laskeutumisen aikana siitä pystytään mittaamaan tuulen nopeuksia kaasukehässä.
Klikkaa kuvaa!
Huygens-laskeutujan malli Avaruus 2003-näyttelyssä. Kuva Antti Kuosmanen.
Huygensin varsinainen tehtävä on siis Titanin kaasukehän mittaaminen. Se ei ole varsinainen laskeutuja siinä mielessä, että ei olla varma kestääkö se varsinaisen pinnalle osumisen. On kuitenkin todennäköistä että noin 25 km/h nopeudella tapahtuva laskeutuminen on selvittävissä ehjänä. Cassini on nyt kiertänyt Saturnusta kahden kierroksen ajan, eikä vieläkään ole selvä, minkälaiseen maastoon Huygens tulee laskeutumaan. Ainakaan suoria merkkejä suurista metaanimeristä ei ole Titanin pinnalla nähty. Joka tapauksessa laskeutumisen jälkeinen tehtävä on lyhyt – ehkä vain muutaman minuutin, parhaimmillaan pari tuntia, jonka laskeutujan patterit kestävät. Tämän jälkeen Cassini kääntää radionsa maahan, jotta se voi lähettää mittaustulokset odottaville tiedemiehille ja jännittäville avaruusintoilijoille.
Antti Kuosmanen
Minulla on ollut varsin pitkään käytössä Tal-1 peilikaukoputki. Sillä olen tehnyt visuaalihavaintoja ja käyttänyt sitä seurantajalustana tähtikuvauksessa. Tal-1 on varsin hankala siirrettävä, joten putken käyttökuntoon asettaminen vaati paljon vaivaa. Käyttämässäni Tal-1 mallissa ei ollut seurantamoottoria, joten seurannan jouduin tekemään käsipelin kääntämällä hienoliikuntoja. Käsin kääntäminen ei ollut tarkka ja pitemmän päälle se alkoi hieman rassata. Projektiksi tuli uuden kaukoputken hankinta.
Uusi kaukoputkikokonaisuus on kasattu monesta paikasta ostetuista osista. Itse kaukoputki on Ursan myymä maksutov -peilikaukoputki. Ursalla oli myytävänä kahta maksutov -mallia, joista valitsin pienemmän, hieman halvemman hinnan ja paremman kuljetettavuuden takia. Objektiivin halkaisija on 10 cm ja polttoväli 1300 mm, joten aukkosuhteeksi tulee 13. Putken mukana tuli 25 mm ja 10 mm okulaarit, joilla saadaan 52 ja 130 kertaiset suurennokset. Ostin lisäksi 40 mm okulaarin, jolla suurennukseksi tulee 33. Pienimmällä suurennuksella taivaalta näkyy kerralla 1,5 astetta, joka on noin kolme kertaa täyden kuun halkaisija.
Maksutovin mukana tuli jalusta, jossa ei ollut seurantamoottoria. Sen jätin käyttämättä ja ostin Teknofokuksesta EQ-5 ekvaattorisen jalustan. EQ-5 jalusta on putken mukana tullutta jykevämpi ja lisäksi siinä on moottori tuntiakselilla. Kaukoputken pohjassa on jalustaruuvi, josta sen pystyi kiinnittämään jalustaan helposti. Jalustan yksi akseli suunnataan maapallon pyörimisakselin suuntaisesti ja tätä akselia kiertämällä kaukoputki seuraa taivaan liikettä. Suuntaus voidaan tehdä karkeasti tuntiakselin sisälle asetetulla suuntausputkella, jolla akseli tähdätään suuntausputken lankaristikon avulla osoittamaan pohjantähteä. Mikäli seuranta halutaan hyvin tarkaksi jalustan suuntauksessa ei saa olla pienintäkään epätarkkuutta. Suuntauksen voi tarkistaa katsomalla kirkasta tähteä ja päätellä sen liikkumista kuvakentästä mihin suuntaan jalustaa on käännettävä. Tarkan suuntauksen harjoitteleminen onkin minun tuleva projektini.
Maksutovin mukana tuli putken suuntaukseen nk. punapiste-etsin, joka heijastaa punaisen ledin valon kirkkaalle muoville. Tämän pisteen avulla kaukoputki suunnattaisiin kohteeseen. Punapiste-etsimessä ei ole varsinaista optiikkaa joten se ei suurenna ja sen läpi näkyy saman verran tähtiä kuin paljaalla silmillä katsottaessakin. Testailin etsintä ja tulin tulokseen, että normaali kiikarietsin on kätevämpi. Tilasin Teknofokuksesta normaalin 6x30 etsimen.
Klikkaa kuvaa!
Tässä se kokonaisuus on.
Värkkäsin itse latta-alumiinista jalustaan pienen telineen, johon voi laittaa kuulapolven kiinni kameroiden kiinnitystä varten. Näin kamera ja kaukoputki voivat olla samaan aikaan paikalla jalustassa ja valotuksen aikana voidaan jalustan käyntivirheitä korjata, tarkkailemalla kaukoputken läpi kirkasta tähteä. Lisäksi hommasin okulaarin, jossa on valaistu lankaristikko, jonka keskellä seurantatähteä voi pitää tarkasti.
Tämän syksyn olen käyttänyt uutta havaintolaitetta ja olen siihen varsin tyytyväinen. Seuranta on tarkka ja kaukoputken kuvan laatu on erinomainen. Rahaa tosin paloi monta sataa euroa. En ole kokonaiskustannuksia edes laskenut.
Olen ostanut tähtitaivaan ja revontulien kuvaukseen Asahin valmistaman 28mm F/3,5 S-M-C Takumar objektiivin. Objektiivissa on M42 kierre, joten se menee mm. vanhoihin Praktica, Zenit ja Pentax kameroihin, joissa on kierrekiinnitys. Objektiivimallin valmistus on aloitettu vuonna 1971 ja lopetettu vuonna 1979. Ensimmäisten testien mukaan suurilla himmenninaukoilla kuvien reunoilla on pientä epäterävyyttä, mutta käytännössä tämä ei juuri haittaa.
Ville Marttila
Tähdet ja avaruus julkaisi tämän vuoden numerossa 7 Antti Kuosmasen matkakertomuksen. Tilaa kertomukselle oli varattu värikuvineen aukeaman verran.
Jos Tähdet ja avaruus ei tule kotiin, niin lehden voi käydä lukemassa kerhoillassa.
Heikki Marttila
Esitelmien lyhennelmät ovat myös luettavissa yhdistyksemme sivuilta ositteesta: www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelmalyh.htm
Kirkkonummen Komeetta järjesti esitelmätilaisuuden, jossa professori Hannu Koskinen kertoi Auringon myrskyistä. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmä pidettiin Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Esitelmällä oli 48 kuulijaa. Kesken esitelmää palohälytin pärähti soimaan ja kaikki ihmiset poistuivat auditoriosta. Kyse oli väärästä hälytyksestä ja pian esitelmää jatkettiin.
Hannu Koskinen on Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori. Hänen mielenkiintonsa avaruusasioissa alkaa revontulista ja ulottuu jonnekin alkuräjähdyksen tienoille. Siihen väliin jää mukavasti kaikenlaista mielenkiintoista, mm. meidän ihmisten näkökulmasta kaikkein tärkein keski-ikäinen tähti, Aurinko.
Klikkaa
kuvaa!
Professori Hannu Koskinen esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Aurinko on näin syksyn pimeitä aikoja lukuunottamatta niin jokapäiväinen ilmestys, ettemme aina muista arvostaa joitakin sen hyvin erikoisia ominaisuuksia. Auringon ei tarvitsisi olla kovinkaan paljon kuumempi tai kylmempi, kun meitä ei enää olisi sitä palvomassa. Aurinko on myös aktiivinen tähti, jonka pinta ja ilmakehä ovat jatkuvassa käymistilassa. Auringossa myrskyää jatkuvasti. Auringon myrskyt vaikuttavat voimakkaimmillaan myös meidän arkipäiväämme aiheuttaen häiriöitä avaruusalusten toiminnoissa, tietoliikenneyhteyksissä ja energianjakeluverkoissa. Ja huonosti voi käydä myös avaruuslentäjien, jos he sattuvat olemaan ulkosalla kovan aurinkomyrskyn aikana. Mutta jälleen onneksemme Aurinko on vertaistensa tähtien joukossa sieltä rauhallisemmasta päästä. Tässä esitelmässä tutustutaan siihen, mitä on Auringon myrskyjen takana, kuinka myrskyjen vaikutukset pääsevät Maahan asti ja millaista vahinkoa ne saattavat täällä aiheuttaa.
Auringon myrskyt
Lokakuun 28. päivä viime vuonna oli Auringon myrsky. Se aiheutti runsaasti ongelmia. Se aiheutti suurimman suomalaisessa kaasuverkossa havaitun häiriövirran. Ruotsissa oli tunnin sähkökatko. Lentoliikenteessä oli häiriöitä radioliikenteessä. Ainakin kahdessakymmenessä satelliitissa oli toimintahäiriöitä, mm. Marsiin matkalla olleissa. Kansainvälisellä avaruusasemalla astronautit joutuivat olemaan sisätiloissa. Avaruusasemalla oli toimintahäiriöitä, mm. sen rata aleni, koska ilmakehän kitka oli tavallista suurempi. Satelliittipaikannuksessa oli ongelmia.
Muutamaa päivää myöhemmin, 4. marraskuuta, oli vielä isompi purkaus, mutta onneksi se ei suuntautunut Maahan.
Klikkaa kuvaa!
Professori Koskisen esitelmää kuunteli 48 kuulijaa. Kuva Seppo Linnaluoto.
Myrskyjen lähde: Aurinko
Aurinko on 4,6 miljardia vuotta vanha. Edellisten sukupolvien tähdet, pääasiassa supernovaräjähdykset, ovat rikastaneet uusilla alkuaineilla kaasu- ja pölypilveä, joka sitten painovoiman vaikutuksesta romahti ja Aurinko syntyi. Samalla syntyi muitakin tähtiä.
Etäisyys Maahan on noin 150 miljoonaa kilometriä. Auringon massa on kaksi kertaa kymmenen potensiin kolmekymmentä kiloa. Tämä on 330 000 kertaa maapallon massa.
Auringon läpimitta on 1,4 miljoonaa kilometriä eli 109 kertaa maapallon halkaisija.
Aurinko tuottaa energiaa 3,84 kertaa 10 potenssiin 26 watin teholla. Tämä on 60 miljoonaa 1000 megawatin voimalaa jokaista maapallon asukasta kohti. Auringon efektiivinen pintalämpötila on 5778 kelvin-astetta.
1900-luvun alussa ei tunnettu mitään mekanismia, jolla olisi pystytty tuottamaan tällaisia energiamääriä.
Piti keksiä kvanttifysiikka ja ydinvoimat 1920- ja 1930-luvuilla. Vuosina 1938 ja 1939 opittiin tuntemaan tärkeimmät ydinreaktiot. Opittiin tuntemaan se, että neljästä protonista tuli heliumydin. Tarpeeksi energiaa saatiin siten, että neljä miljoonaa tonnia materiaa muuttuu energiaksi joka sekunti.
Klikkaa
kuvaa!
Auringon sisärakenne. Kuva ESA.
Auringon atmosfääri
Aurinko on läpikotaisin kaasumaista. Auringon "pinnaksi" nimitämme kerosta, jossa Auringon kaasu muuttuu läpinäkyväksi. Tätä kerrosta nimitetään fotosfääriksi. Sen paksuus on 500 km. Sen alueella lämpötila laskee 4000 astetta.
Fotosfäärin yläpuolella on 1500 km paksuinen kromosfääri. Sen alueella lämpötila kohoaa 10.000 astetta.
Kromosfäärin yläpuolella on korona. Siellä lämpötila kohoaa miljoonasta kahteen miljoonaan astetta. Korona laajenee ulospäin aurinkotuulena. Massavirtaus on noin miljoona tonnia sekunnissa.
Aurinkotuuli on peräisin koronan aukoista. Se puhaltaa jatkuvasti ja kuljettaa mukanaan Auringon magneettikenttää. Sen nopeus, tiheys. lämpötila ja magneettikenttä vaihtelevat suuresti. Aurinkotuuli siirtää Auringon ilmakehän myrskyt kaikkialle aurinkokuntaan, myös Maahan.
Klikkaa
kuvaa!
Esitelmä käsitteli Auringon vaikutusta Maahan mm. aurinkotuulta. Kuva
ESA.
Auringonpilkut ja magneettikenttä
Galileo Galilei löysi auringonpilkut vuonna 1610. George Hale huomasi v. 1908 että pilkkuihin liittyy voimakas magneettikenttä.
Magneettikentän rakenne on monimutkainen. Auringon magneettikentän navat vaihtavat paikkaa noin 11 vuoden välein. Myös auringonpilkkujen esiintymisellä on noin 11 vuoden jakso.
Avaruusmyrskyt ja avaruussää
Auringon lyhytaikaisesta aktiivisuudesta johtuu muutoksia aurinkotuulessa, Maan magnetosfäärissä, ionosfäärissä, ilmakehässä ja maanpinnalla. Avaruussää vaikuttaa teknologisiin järjestelmiin avaruudessa ja maanpinnalla sekä saattaa olla haitallista ihmisten terveydelle, erototen avaruudessa.
Roihupurkaukset eli flaret ovat nopeita energiapurkauksia. Niissä vapautuu energiaa 2-20 minuutin aikana 10 potenssiin 25 joulea. Tämä on saman verran kuin Loviisan ydinvoimalaitoksen tuotanto 300 miljoonassa vuodessa.
Magneettiset myrskyt ovat lähtöisin Auringosta. Myrskyjen vaikutuksesta maapallon magneettikenttä häiriintyy kaikkialla. Revontulialueilla on alimyrskyjä, eli näkyy kirkkaita revontulipurkauksia. Myös voimakkaita sähkövirtoja on 100 km korkeudella. Suomessa avaruussää siis myös näkyy kirkkaiden revontulten muodossa. Avaruusmyrskyjen vaikutuksia kuvattiin esitelmän alussa.
Uusia ikkunoita Aurinkoon
ESA:n ja NASA:n yhteinen SOHO-luotain on tukinut Aurinkoa vuodesta 1995. NASA:n Trace-luotain on kuvannut Aurinkoa vuodesta 1998. NASA:n Rhessi-luotain on tukinut hiukkasten kiihdytystä Auringon purkasten yhteydessä vuodesta 2002.
NASA:n Stereo-luotain lähetetään ensi vuonna Aurinkoa tutkimaan. ESA:n Solar Orbiter -luotain on tarkoitus lähettää Aurinkoa tutkimaan vuonna 2013.
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetta ja Kirkkonummen kansalaisopisto järjestivät Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa esitelmätilaisuuden, jossa TV-meteorologi Seija Paasonen kertoi Pilvisyyden ennustamisesta. Esitelmällä oli noin 94 kuulijaa.
Seija Paasonen
Seija Paasonen kertoi pääpiirtein pilvien muodostumisesta, kuinka meteorologisin menetelmin ja apuvälinein pilviä ennustetaan, antoi nyrkkisääntöjä, kuinka itse voi ennustaa pilvien syntyä tai kehittymistä. Lisäksi hän kertoi kanavista ja välineistä, joista voi etsiä tietoa pilvisyydestä. Esitystä havainnollistettiin lukuisin diakuvin.
Seija Paasonen on YLEn TV-uutisten meteorologi ja TV-uutisten säätoimituksen esimies. Ennen YLEen siirtymistään hän työskenteli Ilmatieteen laitoksella mm. päivystävänä meteorologina sekä tutkijana maatalouden sääpalveluprojektissa.
Klikkaa
kuvaa!
TV-meteorologi Seija Paasonen luennoi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Esitelmöitsijä aloitti kertomalla, että pilvisyyden ja sateen ennustaminen on vaikeaa. Esim. lämpötilan ennustaminen on helpompaa, sillä lämpötila on ns. jatkuva suure. Pilviä ja sateita syntyy ja kuolee. Syntymekanismiin vaikuttavat niin suuren mittakaavan tapahtumat ilmakehässä kuin paikalliset vaikutukset. Kaikkia olosuhteita ei tiedetä riittävän tarkasti, jotta paikallisennustaminen olisi helppoa. Esim. sumupilvien syntyminen ja hälveneminen ovat haastavia ennsutajalle sekä kuinka pitkälle sisämaahan merituuli yltää ja pitää taivaan selkeänä.
Yön säätä seuraavan ja ennakoivan kannalta kaikki kehitys ei ole mennyt hyvän suuntaan. Säähavaintoasemilta saa yhä vähemmän tietoa pilvisyydestä. Ns. silmähavaintoja tehdään entistä vähemmän. Yösääkarttaa ei enää näytetä esim. Kakkosen sääohjelmassa televisiossa muuta kuin poikkeustilanteissa. Seija Paasonen kyselikin yleisöltä mielipiteitä ja toiveita säätietojen esittämisestä.
Monet seuraavat pilvisyyden kehitystä ja ennusteita tähtitaivaan tarkkailun kannalta. On myös sellaisia ihmisiä, joille kesätaivaan pilvisyys on tärkeää. On tärkeää, että osaa itse vetää johtopäätöksiä seuraamistaan sääennusteista ja havaitsemastaan taivaan tilasta.
Nykyään sääennusteita saa monista välineistä. Mitä tarkempaa tietoa esim. pilvisyydestä tarvitsee, sitä hankalampi sitä on poimia ns. yleisennusteista. Esim. television muutaman minuutin ennusteissa on suuria ennustusalueita kerralla.
Suomen pilvioloista
Tilastotietoja pilvisyydestä on aika niukalti ja aina vain niukemmin niitä kertyy. Monia havaintoasemia on automatisoitu, jolloin niistä ei saada pilvitietoja. Havaintotietoja on korvattu satelliittihavainnoilla. Pimeinä öinä ihmisen tekemät pilvihavainnot ovat myös olleet vähän arveluttavia. Osa havaintoasemista on öisin miehittämättömiä.
Tilastoissa pilvisyyttä on tarkasteltu aamu-, iltapäivä- ja iltahavainnon perustella. Kokonaispilvisyys on prosenttiluku, kuinka paljon taivaankannesta on pilvien peitossa kullakin havaintohetkellä. Kokonaispilvisyys ei erittele pilvien laatua, ts. ohuet yläpilvet kirjautuvat samoin kuin paksut pilvet.
Kokonaispilvisyys on pienimmillään touko-kesäkuun öinä, Helsinki-Vantaan lentokentällä se on vain 45 %. Vuoden pilvisimmät kuukaudet ovat marras-joulukuu, jolloin kokonaispilvisyys on 80 %. Vuorokausivaihtelua ei juuri ole talvella, mutta maaliskuun yöt ovat hieman selkeämmät ja kesäyöt ovat vielä selkeämmät. Maalis-huhtikuun öinä on keskimäärin 60 % pilvisyys.
Suomessa sisämaassa on hieman pilvisempää kuin rannikolla, jossa pilvisyys on 65-70 %.
Keskipilvisyys on maaliskuussa alhaisimmillaan. Se on noin 57 %. Helsingissä tosin kesäkuu on yhtä selkeä, sisämaassa maaliskuu on selvästi kaikista vuoden kuukausista vähäpilvisin.
Pilvisiä päiviä on kaikkina kuukausina enemmän kuin selkeitä. Maaliskuu on kaikista kuukausista selkein. Silloin päivistä 20 % on selkeitä ja 30 % pilvisiä.
Talvella joulu-helmikuussa selkeitä päiviä on vain 2-3 kuukaudessa, pilvisiä päiviä on 12-20. Kesällä kesä-elokuussa selkeitä päiviä on 2-5 kuukaudessa ja 7-13 pilvistä päivää.
Miten pilvisyyttä ennustetaan?
Meteorologi tutustuu suursäätilaan. Hän ottaa selville matala- ja korkeapaineet, ilmakehän kosteuden ja lämpötilan eri korkeuksilla sekä ilmavirtaukset eri korkeuksilla. Hän tutustuu satelliittikuviin, tutkakuviin, luotauksiin ja pintasäähavaintoihin. Hän tekee tietokone-ennusteita.
Pilvisyys on hyvin vaikea suure ennustaa numeerisesti. Se johdetaan muista suureista. Varsinkin paikalliset pilvet ovat pienempiä kuin ns. hilaväli, jolloin itse malli ei pysty niitä tuottamaan.
Klikkaa
kuvaa!
Seija Paasosen esitelmää kuunteli lähes 100 henkeä. Kuva
Seppo Linnaluoto.
Pilvien synty
Pilvien muodostumiseen tarvitaan kosteutta ja kosteuteen nähden sopivan matala lämpötila. Ilmassa oleva vesihöyry tiivistyy pilvipisaroiksi tai härmistyy jääkiteiksi sopivien ytimien ympärille.
Pilvipisaroiden koko on noin sadasosamillimetrin luokkaa.
Pilvet syntyvät siten että esim. ilma kohoaa ylöspäin, jolloin se jäähtyy. Matalapaineisiin ja säärintamiin liittyy laaja-alaisia pilvimuodostelmia.
Lämmin rintama syntyy, kun lämmin ilma nousee kylmän ilman pintaa pitkin ylöspäin. Syntyvä pilvialue on laaja ja paksunee maanpintarintaman lähestyessä.
Kylmässä rintamassa ilman kohoaminen tapahtuu nopeammin, pilvivyöhykekin on kapeampi. Okluusiorintamassa kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman.
Rintamat. Seija Paasonen havainnollisti piirrosten avulla.
Yläpilvet ovat 4-10 km korkeudessa. Ne muodostuvat jääkiteistä. Ne ovat usein ohuita, valkoisia haituvia tai säikeitä. Joskus taivaan peittää ohut harso, jonka läpi aurinko paistaa. Tällöin usein muodostuu halo. Haloja syntyy sen mukaan, minkä muotoisia jääkiteitä on pilvessä ja missä kulmassa ne taittavat ja heijastavat valoa. Tiivistymisjanat ja niiden häviäminen kertovat ilmakehän kosteudesta.
Keskipilvet ovat noin 2-5 km korkeudessa. Ne ovat ns. sekapilviä, eli niissä on sekä vettä että jäätä. Sekapilven lämpötila voi olla jopa -30...-40 astetta. Ohuiden keskipilvien läpi aurinko voi näkyä haaleana läikkänä. Auringon ympärillä saattaa näkyä ns. kehä, auringon valo taipuu pilven vesipisaroissa.
Sade saattaa alkaa jo keskipilvestä, mutta se ei välttämättä yllä maahan asti.
Alapilvien korkeus on maanpinnalta noin 2 km korkeuteen. Niitä ovat kumpupilvet, kumpukerrospilvet, sumupilvet ja sumut.
Paksujen pilvien korkeus on alapilvien tasolta yläpilvien korkeudelle. Niitä ovat kuuropilvet, ukkospilvet ja aidot sadepilvet.
Tuulisääntönä on se, että jos on selkä tuulta vasten, matalapaineen keskus on vasemmalla etuviistossa. Tämä pätee suurille sääjärjestelmille, kun tuuli on vähintään kohtalaista.
Klikkaa
kuvaa!
Seija Paasosen esitelmää kuunteli lähes 100 henkeä. Kuva
Seppo Linnaluoto.
Pilvisyystietoja ja -ennusteita
Pilvisyystietoja ja -ennusteita saa televisiosta ja radiosta sekä Ilmatieteen laitokselta, jossa on mm. satelliittikuvia ja yleisennusteita. Yksityisiä ennustustietoja saa Forecalta. Monenlaista säätietoutta saa osoitteesta: http://www.algonet.se/~peogan/ponywx.html.
Pilviennusteita Suomen etelä- ja keskiosaan saa osoitteesta:
weather.icm.edu.pl/english/weathfrcst/weatherforecast.html. Satelliittikuvia
on osoitteessa: www.intellicast.com/Local/IntlLocalWide.asp?loc=efhk&seg=LocalWeather&prodgrp=Europe&product=World&prodnav=none.
Tekstitelevisiossa on sivulla 428 lentokenttähavaintoja ja seuraavalla
sivulla ennusteita.
Seppo Linnaluoto
Ursan ja Tekniikan museon yhteistyö on pitkäaikaista. Kauan sitten Ursan siirrettävällä planetaariolla oli vakinainen paikka Tekniikan museolla. Minä olin järjestämässä aikoinaan useita näyttelyitä Tekniikan museolle, viimeksi Ursan juhlanäyttelyn 1996.
Nyt Tekniikan museossa on ollut jo huhtikuusta lähtien näyttely "Näkyykö tähtiä". Ursan näyttely on Tekniikan museon vaihtuvien näyttelyiden osastolla vielä vuoden loppuun asti. Tekniikan museo on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 12-16. Tekniikan museo sijaitsee Vantaanjoen suulla olevalla Kuninkaankartanonsaarella. Pääsymaksu on aikuisilta 5 euroa ja lapsilta 1 euro. Pääsyliput planetaarioon maksoivat 2 euroa aikuisilta ja euron lapsilta. Seuraava planetaarioesitys nimeltään "joulun erikoisnäytös" Tekniikan museossa on lauantaina 18.12. klo 14.
Kirkkonummen Komeetta järjesti Tekniikan museoon retken 20.11., koska silloin oli Ursan planetaariossa esitys. Tekniikan museossa kävi kymmenkunta komeettalaista. Se oli juuri se päivä, jolloin Helsingin keskustaan satoi valtavasti lunta, onneksi Tekniikan museo oli runsaimman lumentulon ulkopuolella.
Klikkaa kuvaa!
Yleisnäkymä Ursan näyttelyosastolle. Oikealla on aurinkokunnan
tienviitat, joka on aivan säätämättä. Sen takana näkyy
aurinkokuntaa mittakaavassa 1:1 miljardi, jossa on 1,4 metrinen Aurinko ja mm.
12-senttinen Saturnus. Helsingin kartan takana näkyy osa Ursan planetaariota.
Kuva Ursa.
Ursan näyttelyn ovat pystyttäneet Arja Hokkanen ja Tuukka Perhoniemi ja muu Ursan väki. Teknisenä asiantuntijana on ollut Antti Jännes.
Ursan näyttelyssä on mm. iso planisfääri, aurinkokunnan tienviitat, aurinkokunnan pienoismalli 1:1miljardi mittakaavassa, kulmanmittausvälineitä, Galilein kaukoputki, spektroskooppi ja historiallinen kuvasarja kivikaudesta nykyaikaan.
Oikealla oleva tolppa ja putki kuvaavat Galilein valmistamaa kaukoputkea. Sillä tarkasteltiin ilmassa roikkuvia Kuuta ja planeettaa. Nykyaikaista kaukoputkea edustaa TAL-1 -kaukoputki, jollainen Komeetallakin on. Taustalla näkyy muutamia tauluja historiallisesta sarjasta, joka alkoi kivikaudelta ja jatkui nykypäivään. Kuva Ursa.
Kannattaa katsoa! Näyttelyyn kannattaa mennä heti kello kahdeltatoista. Ainakin minulla meni koko aika jo Ursan näyttelyssä, Tekniikan museon perusnäyttelyä en sillä kertaa ennättänyt katsoa ollenkaan.
Seppo Linnaluoto
Yhdistyksen syyskokous pidettiin Seija Paasosen luennon jälkeen. Runsaslukuisesta luentoväestä jäi kokoukseen 12 henkeä.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Mikko Olkkonen ja hänen luotsaamana saatiin ensivuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttyä. Lisäksi valittiin yhdistykselle hallitus uudelle toimikaudelle.
Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Hannu Hongisto ja hallituksen muiksi jäseniksi Kaj Wikstedt, Ville Marttila ja Seppo Linnaluoto. Ensimmäiseksi varajäseneksi valittiin Raoul Kempe ja toiseksi varajäseneksi Markku af Heurlin.
Puheenjohtajaksi valittiin Hannu Hongisto.
Seuraavan toimintavuoden tilintarkastajiksi valittiin Erkki Karumaa ja Janne Turtiainen sekä heidän varamiehikseen Risto Janhonen ja Olli Kilpinen.
Heikki Marttila
Tulot
euroa Jäsenmaksut 1800 Kirjamyynti 900 Talvileirin tuotot 500 Yleisavustus 1000 Opintokerhon avustus 300 Muut avustukset 24000 Tulot yhteensä 28500 Menot Myyntikirjojen ostot 700 Vuokrakulut 1200 Kirjaston kirjat 200 Opintopiirin kulut 300 Esitelmätilaisuudet 200 Lastenkerhon kulut 500 Talvileirin kulut 500 Pankkikulut 80 Postitus-, puhelin- ja nettikulut 300 Toimisto- ym. kulut 120 Laitehankinnat 400 Havaintopaikan kulut 24000 Menot yhteensä 28500 Vuoden 2005 jäsenmaksut: yli 25-vuotiaat 20 euroa alle 25-vuotiaat 10 euroa perhejäsenet 5 euroa yhteisöjäsenet 40 euroa kannattajajäsenet 200 euroa
1. Yleistä
Yhdistys perustettiin 24.5.2000. Yhdistys on osallistunut tähän mennessä viidesti Kirkkonummipäiviin, on järjestänyt valtakunnalliset tähtipäivät, kerhoiltoja on kerran viikossa ja on järjestänyt esitelmätilaisuuksia kerran kuussa. Lastenkerho kokoontuu joka toinen viikko. Tavoitteena on aloittaa Volsin tähtitornin säännöllinen toiminta.
2. Hallitus
Yhdistyksen hallitus kokoontuu tarpeen vaatiessa, vähintään neljä kertaa vuodessa. Yhdistyksen syyskokous valitsee hallituksen ja sen puheenjohtajan, muut toimihenkilöt valitsee hallitus.
3. Talous
Yhdistyksen taloudelle luo hyvän pohjan yhdistyksen keräämät jäsenmaksut. Yhdistyksen jäsenmaksu on yli 25-vuotiailta 20 euroa, tätä nuoremmilta 10 euroa ja perhejäseniltä 5 euroa. Yhteisöjäsenten jäsenmaksu on 40 euroa ja kannatusjäsenten 200 euroa.
Yhdistys anoo Kirkkonummen kunnalta toiminta-avustusta. Yhdistys anoo lisäksi apurahoja yksityisiltä rahastoilta ja säätiöiltä.
Ursalta hankitaan kirjallisuutta, jota myydään jäsenille ja yleisölle.
4. Kokoukset
Yhdistys pitää kevätkokouksen helmi-maaliskuussa. Kevätkokouksessa hyväksytään mm. toimintakertomus ja tilinpäätös. Syyskokous pidetään loka-marraskuussa. Syyskokouksessa hyväksytään mm. toimintasuunnitelma ja talousarvio, päätetään jäsenmaksuista ja valitaan uusi hallitus.
5. Esitelmät
Esitelmätilaisuuksia pidetään kerran kuussa paitsi kesällä. Esitelmät pidetään yleensä Kirkkonummen kirkonkylän koulukeskuksen auditoriossa. Esitelmätilaisuuksille pyritään järjestämään rahoitus Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunnalta tai Kirkkonummen Kansalaisopistolta. Seuraavat esitelmät ovat varmistuneet: 18.1. Heikki Nevanlinna: Aurinko ja sykliset ilmastonmuutokset, 15.2. Matti Tarvainen: Maanjäristykset.
6. Retket
Yhdistys järjestää koko perheen retkiä lähiseudulle. Mahdollisesti järjestetään myös retkiä muualle Suomeen, kuten Tuorlan observatorioon.
7. Kerhoillat
Jäsenille pidetään kerhoiltoja kerran viikossa. Kerhoilloissa katsotaan jokin diasarja tai pidetään pienimuotoinen alustus. Selkeällä säällä katsotaan kesällä Aurinkoa tai talvikaudella tähtiä. Yhdistykselle järjestetään pikkujoulut.
8. Lastenkerho
Lasten kerhoiltoja pidetään joka toinen viikko. Illoissa tehdään tähtiharrastusta tutuksi katsomalla diakuvia ja askartelemalla. Selkeällä säällä katsotaan Aurinkoa tai tähtiä.
9. Luonnontieteen kerho
Yhdistyksessä toimii myös luonnontieteen kerho, jota pitää Markku af Heurlin. Se kokoontuu noin joka toinen viikko.
10. Tähtitorni ja havaintovälineet
Yhdistyksellä on kunnalta saatu havaintopaikka Volsissa. Sinne on valmistettu tähtitorni, jossa on havaittaessa syrjään työnnettävä katto. Sinne on sijoitettu yhdistyksen 28 cm Celestron-kaukoputki. Yhdistykselle on hankittu CCD-kamera Wihurin rahaston apurahalla. CCD-kameraa käytetään 28 cm:n Celestron-kaukoputken kanssa.
Tähtitornilla aloitetaan säännölliset yleisönäytännöt. Siellä voidaan myös järjestää tilausnäytöksiä mm. koululuokille.
Yhdistyksellä on siirrettävä 11 cm TAL-1 peilikaukoputki. Yhdistyksellä on myös Astroscan-kaukoputki, jota lainataan jäsenille.
Jatketaan vuoden 2005 aikana Volsin havaintokeskuksen kehittämistä käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa..
11. Kirjasto
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa antaa Komeetalle uudet kirjansa ja Tähdet ja avaruus -lehden. Muilta tähtiyhdistyksiltä saadaan jäsenlehtiä. Komeetta ostaa vanhempia Ursan kirjoja ja muita kuin Ursan kirjoja.
Kirjastoa kartutetaan mm. opintokerhon valtionavulla. Kirjastosta lainataan myös yhdistyksen jäsenten omistamia kirjoja ja lehtiä.
12. Lehti ja tiedotustoiminta
Yhdistys julkaisee lehteään Komeetan Pyrstöä neljästä kuuteen kertaa. Lehti julkaistaan paperimuodossa ja verkkoversiona.
Kirkkonummen Sanomissa ja Länsiväylässä julkaistaan kirjoituksia yhdistyksen toiminnasta, varsinkin esitelmätilaisuuksista. Mainituissa lehdissä ja Helsingin Sanomissa julkaistaan ilmoituksia yhdistyksen toiminnasta. Myös pyritään esiintymään radioissa.
Yhdistyksessä tehdään myös yhdistys- ja toimintaesitteet.
13. www-sivut ja muu sähköinen tiedotus
Yhdistyksen www-sivuja kehitetään edelleen Ursan palvelimella. www-sivuilla julkaistaan mm. esitelmien lyhennelmät, lehti Komeetan pyrstö jne. lähes kaikki yhdistyksen piirissä syntyvät kirjoitukset. Siellä julkaistaan myös runsaasti kuvia. Sähköpostilistan avulla tiedotetaan yhdistyksen toiminnasta.
14. Opintokerho
Viikoittaisten kerhokokoontumisten yhteydessä toimii Komeetan opintokerho, joka saa valtionapua kolme euroa tunnilta. Valtionapu käytetään yleensä kirjojen ostamiseen tai lehtitilauksiin.
15. Talvipäivät
Komeetan talvileiri järjestetään 28.-30.1.2005 Lillkanskogin kesäsiirtolassa Porkkalanniemellä. Talvileiri on suunnattu kaikenikäisille tähtiharrastajille ja erityisesti vasta-alkajille. Kävijöitä odotetaan edellisvuosien tapaan 60-80 henkeä, joista puolet on nuoria ja lapsia. Leirillä opetellaan kaukoputken käyttöä teoriassa ja käytännössä. Lisäksi on luentoja, saunomista ja ulkoilua. Mm. tutkija Ari-Matti Harri Ilmatieteen laitokselta kertoo Saturnus-luotaimesta ja Harry Lehto Tuorlan observatoriosta astrobiologiasta. Kustannusten kattamiseksi leiristä peritään osallistumismaksu.
16. Muu toiminta
Yhdistys osallistuu mm. Kirkkonummipäiviin elo-syyskuun vaihteessa.
Klikkaa kuvaa!
