Artjärven tähtitorni. Kuva
Seppo Linnaluoto. Komeetan pyrstö 1/2004
Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsenlehti
Artjärven tähtitorni. Kuva
Seppo Linnaluoto.
Komeettalaisten käynnistä Artjärvellä toisaalla tässä lehdessä.
Sisällys:
Laitepäivät
Mikko ja havaintopaikkaprojekti
Nimikilpailu
Esitelmälyhennelmät
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen: Hemar@kolumbus.fi
Yhteystietoja
Puheenjohtaja
Jarmo Helle jarmo.helle@sci.fi
040-551 7764
Sihteeri
Seppo Linnaluoto linnaluo@ursa.fi
040-595 3472
(09) 2977001
Sää ei suosinut havainnointia, mutta muuten talvipäivät sujuivat hyvin. Osanottajia oli kuusikymmentä.
Klikkaa kuvaa!
Mars-tutkimuksessa ovat suomalaiset myös mukana. Asiasta kertoi Ari-Matti
Harri.
Klikkaa kuvaa!
Spirit- ja Opportunity-lasteutumisluotaimet laskeutuivat tammikuussa 2004
Marsin pinnalle onnistuneesti.
Kirkkonummelainen tutkija Johanna Torppa kertoi tiestään asteroiditutkijaksi
Klikkaa kuvaa!
Veikko Mäkelä havainnollisti tähtitaivaan tapahtumia.
Klikkaa kuvaa!
Aarno Junkkari oli jälleen tehnyt suuren työn Talvipäivien
eteen.
Klikkaa kuvaa!
Saunan vesi otettiin merenlahdesta. Avannonteossa perhe Kivekäs, Teuvo
Mikkonen ja Ville Marttila.
Klikkaa kuvaa!
Luennot mietityttivät sekä nuoria että vanhoja. Kuvassa edessä
Jussi Joki, takana Juha Sopanen.
Laitepäivät
Tämän vuoden laitepäivät pidetään viikonloppuna 5.-7.3.2004 Kirkkonummen Porkkalassa Lillkanskogin kesäsiirtolassa, jossa oli viimeksi Komeetan talvileiri. Laitepäivien järjestelyistä vastaavat Ursa ja Komeetta. Laitepäiviä on järjestetty lukuisia kertoja aiemmin, ks. http://www.ursa.fi/ursa/tapahtumat/laitepaivat.html
Laitepäiville tulee runsaasti kaukoputkia, mm. maailman suurin (peilin halkaisija 63 cm) kaupallisesti valmistettava peilikaukoputki. Laitepäivistä on erillinen kirjoitus tässä lehdessä. Laitepäivistä tarkemmin:
http://www.ursa.fi/ursa/tapahtumat/laitepaivat2004
Esitelmät ovat vanhaan tapaan Kirkkonummella Kirkkoharjun koulun auditoriossa. Se on koulukeskuksen kaakkoisessa ulkokulmassa parisataa metriä rautatieasemalta pohjoiseen Asematien ja Koulupolun risteyksessä. Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta rahoittaa huhti-toukokuun esitelmät. Maaliskuun esitelmän rahoittaa Kirkkonummen Kansalaisopisto. Esitelmiin on vapaa pääsy. Esitelmien yhteydessä voi ostaa Ursan kirjoja.
9.3. (tiistai) klo 18.30 professori Esko Valtaoja esitelmöi. Aihe on Kuvitellut ja todelliset maailmanloput. Esko Valtaoja toimii avaruustähtitieteen professorina Turun yliopiston Tuorlan observatoriossa. Hän on kirjoittanut mm. kirjan Kotona maailmankaikkeudessa, joka voitti Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2002. Kirjaa saa Komeetasta kerhoilloissa ja esitelmien yhteydessä.
13.4. (tiistai) klo 18.30 professori Kari Enqvist esitelmöi aiheesta Mitä oli ennen alkuräjähdystää Kari Enqvist on fysiikan professorina Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut monia kirjoja fysikaalisista aiheista.
11.5. (tiistai) klo 18.30 dosentti Jukka Piironen kertoo Mars-tutkimuksesta. Jukka Piironen toimii dosenttina Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella.
Komeetan kerho kokoontuu maanantaisin klo 18 Ljunghedan seurantalolla Vanha Heikkiläntie 64 noin kilometri Kirkkonummen keskustasta itään.
Lastenkerho kokoontuu Mäkituvalla, Kuninkaantie 5-7 A, vain parisataa metriä Kirkkonummen torilta länteen. Mäkituvalla on oma ovi kerrostalon katutasossa. Kevätkaudelle on suunniteltu seuraavia kokoontumispäiviä: 17.2., 2.3., 16.3., 30.3., 20.4. ja 4.5. Päivät ovat tiistai-iltoja. Kerho kokoontuu klo 18.30-20.
Fysiikan kerho kokoontuu Markku af Heurlinin kotona erikseen ilmoitettavina ajankohtina. Markku asuu 2,8 km Kirkkonummen keskustasta luoteeseen Volsintietä pitkin osoitteessa Samkullantie 6. Tietoja kerhon kokoontumisesta saa Markulta, puh. 2981479 tai 044-5625601.
Yhdistyksellä on 11 cm Astroscan-kaukoputki, 11 cm TAL-1 -kaukoputki ja 28 cm Celestron-kaukoputki. Astroscania ja TAL-1:tä säilytetään yhdistyksen kerhohuoneella Ljunghedassa.
Yhdistyksen jäsenet voivat lainata Astroscania viikoksi kerhon kokoontuessa.
Yhdistyksen uusin hankinta on Celestron-kaukoputki, jota toistaiseksi säilytetään kerholaisten kotona. Yhdistyksellä on myös apurahalla hankittu CCD-kamera, jolla on otettu kuvia, joita on mm. kuvagalleriassa osoitteessa: http://smurffi.dna.fi/komeetta/ CCD-kameran käytössä opastaa Antti Kuosmanen.
Komeetalla on myös kunnalta saatu havaintopaikka Volsissa, jossa on toistaiseksi suoritettu puuston raivaustöitä ja viety paikalle työmaakoppi. Paikkaan on tarkoitus rakentaa aluksi havaintopiste, ja myöhemmin tähtitorni ja huoltorakennus. Havaintopaikkaa varten on tarkoitus hakea LEADER+-tukea. Jos haluat osallistua rakennustalkoisiin, ilmoittaudu hallituksen jäsenille!
Seppo Linnaluoto
Tämän vuoden laitepäivät pidetään viikonloppuna 5.-7.3.2004 Kirkkonummen Porkkalassa Lillkanskogin kesäsiirtolassa.
Laitepäivien järjestelyistä vastaavat Ursa sekä Kirkkonummen Komeetta. Laitepäivien sisältää ja ohjelmaa on pähkäilty porukalla etupäässä sähköpostitse. Aarno Junkkari on valmistellut laitepäiväsivut ja lopullinen ohjelma kootaan sinne. Ajatuksena on pitää perinteiset "parannetut" laitepäivät, jotka tukeutuvat selkeään ohjelmarunkoon ja antavat myös mahdollisuuden vapaamuotoiselle toiminnalle ja harrastamiselle. Osastokokouksille ja muille mahdollisesti tarvittaville pienryhmille järjestetään kokoontumisaikaa ja ohjelmasta pyritään tekemään mielenkiintoinen sekä kattava - ei kuitenkaan liian tiukka! Jos ilmat sallivat, on tarkoitus tehdä havaintoja ja testailla laitteita. Laitepäivien paikka ja sijainti antavat erinomaiset puitteet yhteisilleesityksille, jaostokokouksille sekä omatoimiselle harrastamiselle pienryhmissä.
Laitepäivien ohjelma jakautuu perjantaille, lauantaille ja sunnuntaille.
Perjantaina iltapäivällä kokoonnutaan ja majoitutaan, saunotaan ja sään salliessa tehdään havaintoja. Illalla voidaan vaihtoehtoisesti katsella erilaisia kuvaesityksiä tai demoja.
Lauantaina vertaillaan havaintoja ja pidetään jaostokokouksia. Päivän aikana pidetään tarkennetun ohjelman mukaisesti erilaisia alustuksia ja esityksiä. Ilta on varattu saunomiseen, havaintoihin ja erilaisten esitysten katseluun.
Sunnuntaina vertaillaan yön havaintoja, pidetään jaostokokouksia sekä aihedemoja. Iltapäivällä pidetään loppupalaveri, järjestetään paikat ja lähdetään kotimatkalle viimeistään klo 17.
Majoitustilat riittävät noin viidellekymmenelle, mukaan on syytä varta omat vuodevaatteet tai makuupussi. Ruokailu tapahtuu omatoimisesti ja käytössä on kaikki normaalikeittiön mukavuudet. Ajo-ohjeet, kartat ja paikkatietous löytyvät laitepäiväsivuilta.
Klikkaa kuvaa!
Ruokailu perustuu laitepäivillä omatoimisuuteen, kuten perustui
talvipäivilläkin. Kaj Wikstedt nauttimassa mikropitsaa. Lihapiirakka
nakeilla oli myös osanottajien suosikkilistalla. Oikealla Heikki Hongisto.
Laitepäivien jonkinlaiseksi "teemaksi" on muodostumassa erilaiset digikuvaukseen ja kuvankäsittelyyn liittyvät aiheet. Alustavasti ohjelmassa ollaan varauduttu seuraaviin esityksiin. Veikko Mäkelä on lupautunut selvittelemään URSAn ohjelmarekisteriä.
Markku Leino esittelee kaukoputken optiikan mallintamista sädeoptiikalla.
Arto Oksanen esittelee Nyrölän laitteistoja ja niiden käyttöä, sekä Kimmo Hytti esittelee webbikameralla otettujen digikuvien käsittelyä Registaxilla. Tämän lisäksi on ilmassa leijunut muutamia muitakin aiheita. On puhuttu ratalaskennasta ja erilaisista webbiohjelmointiprojekteista. Samoin on ollut keskustelua uudesta laiterakenteluoppaasta. Myäs erilaisille tietoiskuille voidaan tarvittaessa varata aikaa.
Toivottavaa olisi, että päiville saataisiin hyvä ja edustava valikoima erilaisia kaukoputkia, laitteita, tietokoneita ja ohjelmistoja. Näin jaostojen ulkopuoliset vierailijat ja harrastajat saisivat jonkinlaisen kuvan nykyharrastajien laitteista! Paikalle pyritään myös kokoamaan monipuolinen ja hyvä laiterakentajien kirppis/vaihtopöytä. Tähän olisi hyvä saada paljon käyttökelpoista tarpeellista ja tarpeetonta harrastusmateriaali lasiaihioista kirjoihin. Perinteisesti laitepäivillä on aina ollut "liikkuva optinen kauppa" mainioine laitepäivän erikoistarjouksineen!
Klikkaa
kuvaa!
Komeettalaisten putki. Taustalla vasemmalla Lillkanskogin kesäsiirtolan
päärakennus, oikealla kaksi majoitusrakennusta.
Odotettavissa on siis mielenkiintoinen tapaaminen, johon odotetaan laiteharrastajien runsasta osanottoa. Laitepäivien ohjelma ideoita ja -aiheita odotellaan edelleen. Niitä kannatta esittää sähköpostin (listan) kautta. Kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita! Laitepäivistä tarkemmin osoitteesta: http://www.ursa.fi/ursa/tapahtumat/laitepaivat2004 ja lisätietoja Ursan toimistosta tai Komeetan sihteeri Seppo Linnaluodolta.
Laiteterveisin Martti Muinonen
Sovin komeetan hallituksen kanssa, että jätän hallituksen ja panostan vastaavasti enemmän Komeetan Volsin havaintokeskusprojektiin. Minulla on kiusallisen vähän aikaa käytettävissäni tähän hankkeeseen, joten keskityn lähinnä hankkeen suunnitteluun ja talkoiden organisoimiseen.
Projektin suunnittelukokouksessa 2.2.04 keskusteltiin projektin jakamisesta karkeasti neljään vaiheeseen:
1) parakki ja raivaus
2) "karvalakki"-torni
3) varsinainen tähtitorni
4) huoltorakennus
Kokouksessa todettiin, että hanke edistyy hitaasti tähtitornin ja huoltorakennuksen suunnittelun sekä niiden rahoituksen osalta. Niinpä päätettiin tutkia mahdollisuus keskittyä ensin vaiheen 2 eli "karvalakki"-mallisen tähtitornin (katso kuva 2) toteuttamiseen ilman TE-keskuksen tukea. Kirjoitan tähän artikkeliin kuitenkin myös vaiheiden 3 ja 4 alustavista suunnitelmista.
Klikkaa kuvaa!
Kuva 1. Havaintokeskusprojektin vaiheistus.
Vaihe 1: Parakki ja raivaus
Havaintopaikalla on jo joitakin kuukausia ollut parakki, jota voidaan käyttää taukopaikkana. Toinen merkittävä ja paljolti jo suoritettu työ on tontin raivaaminen. Puita on kaadettu rakennusten tieltä ja tarvittavan näköalan aikaansaamiseksi. Kiitokset oma-aloitteisuudesta Kaj Wikstedtille parakin järjestämisessä ja kaikelle talkooväelle raivaustöihin osallistumisesta.
Klikkaa kuvaa!
Kuva 2. Talkoot Komeetan havaintopaikalla Volsissa.
Vaihe 2: "Karvalakki"-torni
"Karvalakki"-mallisen tähtitornin tarkoitus on suojata kiinteästi asennettua kaukoputkea sateelta ja ilkivallalta. Tätä tornia on myös kutsuttu "kanakopiksi". Tämä tähtitorni on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2004 aikana ja pääosin jo kesän kuluessa. Torni tulee paljolti muistuttamaan kuvan 3 esittämää Jyväskylän Siriuksen vastaavaa tornia. Tämän osahankkeen kustannukset nousevat enintään kahteen tuhanteen euroon. On varauduttava siihen, että tämä torni rakennetaan tarvittaessa ilman ulkopuolista rahoitusta.
Klikkaa kuvaa!
Kuva 3. Jyväskylän Siriuksen "karvalakki"-mallinen tähtitorni.
Vaihe 3: Tähtitorni
Havaintokeskuksen varsinainen tähtitorni on alustavasti suunniteltu valmistuvaksi vuoden 2005 aikana. Tämän tornin esikuvana voidaan käyttää esimerkiksi kuvan 4 tornia. Tämän tähtitornin tekeminen on selvästi "karvalakki"-tornia työläämpää ja kalliimpaa jo pelkästään sen takia, että ennen tämän tornin rakentamista olisi luontevaa hankkia sähköliittymä ja tehdä tie ylös havaintopaikalle. Projektin suunnittelukokouksessa 2.2.04 keskusteltiin siitä, tarvitsemmeko tätä tornia vai riittääkö "karvalakki"-mallinen torni Komeetan tarpeisiin. Korkeamman tornin eduiksi todettiin parempi näkyvyys lähelle horisonttia sekä mahdollisesti vähäisempi havainnointia haittaava kosteus.
Vaihe 4: Huoltorakennus
Havaintokeskushankkeen huipennukseksi on kaavailtu erillisen huoltorakennuksen rakentamista. Tämä rakennus on alustavasti suunniteltu valmistuvaksi vuoden 2006 aikana. Tosin suunnittelukokouksessa keskusteltiin siitä, pitäisikö hanketta lykätä ja siitä pystymmekö järjestämään riittävän rahoituksen. Lisäksi keskusteltiin kumpi pitäisi tehdä ensin: huoltorakennus vai tähtitorni. Suunnittelukokouksessa saatiin kuitenkin alustavasti sovittua joitakin huoltorakennuksen suunnitteluperiaatteita:
- lähdetään liikkeelle ensin tilatarpeista ja vasta sitten mietitään rakenneratkaisuja
- tavoitellaan enemmin suurta yhtenäistä tilaa kuin makuuhuoneita
- tehdään rossipohja (= ei laattaperustusta)
- rakennukseen ei tehdä käyttö- eikä jätevesijärjestelmiä, mutta pyritään varautumaan siihen, että vesihuolto lisätään joskus myöhemmin
- selvitetään hirsirungon ohella muita mahdollisia runkoratkaisuja
Kuva 4. Tyypillinen Tähtitorni. (Siht. huom. Torni on Ursan Artjärven tähtitorni. Ks. kansikuvaa!)
Keskittykäämme nyt lähiviikkoina vaiheen 2 eli "karvalakki"-mallisen tähtitornin suunnitteluun, jotta voimme heti lumen sulaessa siirtyä paikanpäälle käytännön rakentamiseen. Ota yhteyttä, mikäli sinulla on hankkeeseen liittyviä ideoita tai voit tehdä jotain muuta hankkeen hyväksi. Muista osallistua havaintokeskuksen nimikilpailuun!
Mikko Olkkonen
Nimikilpailu
Mikä annetaan Komeetan havaintokeskuksen nimeksi? Lähetä ehdotuksesi 31.3 mennessä Mikko Olkkoselle ( molkko@hotmail.com). Komeetan hallituksen nimittämä nimitoimikunta julkaisee voittavan ehdotuksen seuraavassa Komeetan Pyrstössä.
Palkintoja luvassa!
(Siht. huom. Komeetalla ei liene varoja tehdä "Karvalakki"-tähtitornia omin varoin. Se että Komeetalla oli varaa ostaa 1000 euron arvoinen kaukoputki keväällä 2003, johtui siitä, että Komeetalle oli kolmen vuoden ajan kerääntynyt varoja. Nyt ne on käytetty, ja viime vuodelta tuli yli 1300 euroa alijäämää. Vuoden 2004 alussa pankissa ja kassassa oli vain 267 euroa.)
Kevätpäiväntasaus on 20.3.2004 klo 8.49. Tällöin Aurinko on siirtyy taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Päivän pituus on silloin kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkä.
Auringonpilkkujen määrä on laskussa.
Kesäaikaan siirrytään sunnuntaina 28.3., jolloin kellon näyttämää lisätään tunnilla.
Täysikuu on 7.3., 5.4. ja 5.5.
Kuu on lähellä Venusta 23.-24.2., 24.3., 22./23.4. ja 20.-22.5.
Kuu on lähellä Marsia 25.-26.2., 25./26.3., 23./24.4. ja 22./23.5.
Kuu on lähellä Jupiteria 6./7.3., 2./3.4., 29.-30.4. ja 27./28.5.
Kuu on lähellä Saturnusta 29.2.-2.3., 28./29.3., 25.4. ja 22.-25.5.
Täydellinen kuunpimennys 4./5.5.
Osittainen kuunpimennys alkaa 4.5. klo 21.48. Kuu on kokonaan täysvarjossa klo 22.52-0.08. Tällöinkin Kuu näkyy heikosti punertavana, sillä Kuuhun taittuu valoa Maan ilmakehän kautta. Kuu on melko matalalla, sillä ollessaan etelässä klo 1.20 se on 12 asteen korkeudella. Osittainen vaihe päättyy klo 1.12. Tarkempia tietoja katso Tähdet 2004 sivu 42.
Venuksen ylikulku 8.6.
Edellistä Venuksen ylikulkua ei kukaan nykyisin elävä ihminen ole nähnyt, se näkyi v. 1882, eikä se edes näkynyt Suomessa. Tiistaina 8.6. Venus menee Auringon eteen klo 8.19 ja ylikulku päättyy klo 14.22. Venuksen koko on 58 kaarisekuntia ja Auringon 1900 kaarisekuntia. Seuraava Venuksen ylikulku tapahtuu 6.6.2012, jonka loppuhetket näkyvät Suomessa. Tarkempia tietoja katso Tähdet 2004 sivu 48.
Planeetat
Planeetat näkyvät maaliskuun lopulta toukokuuhun melko lähekkäin. Maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla Merkurius, Venus, Mars ja Saturnus ovat melko lähekkäin suorassa rivissä. Jupiter on hieman kauempana. Toukokuun alkupuolella Venus, Mars ja Saturnus ovat lähellä toisiaan rivissä. Toukokuun loppupuolella Mars ja Saturnus ovat hyvin lähekkäin.
Merkurius näkyy iltataivaalla noin 18.3.-5.4. Se tulee paljain silmin näkyviin noin 50 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Sen jälkeen se näkyy noin tunnin ajan kunnes se laskee horisontin taakse. Tarkempia tietoja Ursan Tähdet 2004 -vuosikirjan sivulla 31.
Venus näkyy kevätiltaisin mitä parhaiten. Venuksen suurin itäinen elongaatio eli kulmaetäisyys Auringosta on 29.3., jolloin sen etäisyys Auringosta on 46 astetta. Venus on maaliskuun loppupuolelta toukokuuhun melko lähellä Marsia.
Venus on planeetoista kirkkain.
Mars on illan tultua lounaassa ja laskee loppukevääseen asti noin klo 1 (kesäajan tultua voimaan klo 2). Mars heikkenee etäisyyden siihen kasvaessa. Maaliskuussa se on enää suunnilleen yhtä kirkas kuin Deneb (Joutsenen kirkkain tähti) tai Regulus (Leijonan kirkkain tähti).
Mars on helmikuussa Oinaan tähdistössä, josta se siirtyy maaliskuussa Härkään. Se siirtyy toukokuun alkupuolella Kaksosiin. Maaliskuun loppupuolella se on Plejadien eteläpuolella. Se on melko lähellä Venusta maaliskuun lopulta toukokuuhun.
Jupiter on 4.3. oppositiossa. Tällöin se nousee auringonlaskun aikaan idästä, on keskiyöllä etelässä ja laskee Auringon noustessa länteen. Jupiter näkyy hyvin toukokuun loppuun saakka.
Jupiter on Leijonan tähdistössä.
Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain (Venuksen jälkeen) planeetoista. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.
Saturnus näkyy mainiosti keväällä toukokuun loppuun saakka. Se on etelässä maaliskuun alussa klo 20 ja laskee klo 5.
Saturnus on Kaksosten tähdistössä. Saturnuksen renkaiden kaltevuuskulma on lähes suurimmillaan eli 26 astetta.
Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin Saturnuksen kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.
Komeetat
Komeetat löydetään jopa vain pari kuukautta ennen kuin ne ovat lähimmillään. Touko-kesäkuussa saattaa komeetta C/2001 Q4 (NEAT) olla nähtävissä Etelä-Suomessa valoisista kesäöistä huolimatta, sillä komeetan kirkkaus saattaa olla jopa 0-1 magnitudia.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Lyridit on aktiivinen 16.-25.4. Maksimi on 22.4. Parhainta aikaa parven havaitsemiseen on aamuyöllä, jolloin voi nähdä kymmenkunta lyridiä tunnissa.
Talvi-iltojen taivasta hallitsevat kirkkaat tähdistöt. Orionin tähdistö on talvitaivaan kaunistus. Sen keskellä on kolmen tähden muodostama suora rivi, Orionin vyö. Vyön linjaa vasemmalle alaviistoon loistaa Sirius, koko taivaan kirkkain tähti. Se on väriltään valkoinen, mutta matalalla ollessaan se ilmakerrosten vaikutuksesta tuikkii kaikissa sateenkaaren väreissä. Kevättalvella Orion on eteläkaakkoisella taivaalla heti illan pimettyä.
Linnunrata kulkee taivaalla luoteesta Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian, Perseuksen ja Ajomiehen kautta. Leijona on jo idässä kokonaan näkyvissä.
Myöhemmin kevätiltoina Leijonan tähdistö on eteläisellä taivaalla. Ison karhun Otava on suoraan pään yläpuolella. Neitsyen tähdistö on saapumassa myös eteläiselle taivaalle. Karhunvartijan kirkas Arcturus-tähti on nousemassa korkeammalle. Otavan varsi osoittaa Arcturukseen.
Mistä saa tietoa
Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa:
Komeetan jäsen Jim Duncker laatii kuukausittain tähtikartat ja muuta tietoa. Osoite:
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/taivas.htm
Suomeksi kerrotaan kuukauden taivaasta myös osoitteessa:
http://www.astronetti.com/taivas/index.htm
Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdistykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta.
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa vaikka Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto
Kun kameran suuntaa kohti tähtitaivasta ja valottaa filmiä pitkän aikaa tulee tähtien kuvat filmille näkyviin viivoina. Tämä johtuu siitä kun maapallo pyörii itsensä ympäri kerran vuorokaudessa niin tähtitaivas myöskin "pyörii". Tällaisten viivakuvien ottaminen on ehkäpä helpoin tapa aloittaa tähtikuvaus, koska varsinaista "oikeaa" valotusaikaa tai muita arvoja ei ole.
Viivakuvien ottaminen ei vaadi kummoistakaan laitteistoa. Kamera, jossa on B- tai T-asento, lukittava lankalaukaisin ja normaali kamerajalusta. Lankalaukaisin voi olla myös normaali, eli sellainen, jossa ei ole lukitusruuvia. Tällöin lukitus voidaan tehdä teipillä tai jollain muulla tavalla. Lukittavan version käyttö on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa, joten sellainen kannattaa hankkia. Objektiivina voi käytännässä olla mikä vain. Mitä pidempi objektiivi sitä nopeammin tähdet piirtyvät viivoiksi. Itse olen kuvaillut viivoja 37 mm - 500 mm laseilla. Tosin 500 mm putkella kuvatut ruudut eivät olleet kovin kummoisen näköisiä.
Kuvauksia tehtäessä kannattaa ottaa valotuksia monella eri valotusajalla. 50 mm optiikalla saa lyhyet viivat jo 5 min valotuksella ja valottamalla esim. 10 min tai 20 min. viivat tulevat jo huomattavasti pidemmiksi. Mikäli taivaalla ei ole paljoa valosaastetta voi yrittää ottaa tunnin tai jopa useamman tunnin valotuksia.
Filmiksi viivakuviin käy monentyyppiset filmit. Mikäli kehittää paperikuvansa "tunninkuvassa" on turvallisempaa olla käyttämättä värinegatiivifilmiä, koska kehityskoneet säätävät värit yleensä väärin. Itse olen kerran saanut kehityksestä viirukuvan, jonka tausta oli vaalean punainen. Mikäli paperikuvia haluaa nopeasti, on parempi käyttää mustavalkofilmiä kuten Kodak T-Max Pro 100 tai Kodak T400CN. Diafilmi sopii hyvin myäs viivakuvaukseen. Hyviä valintoja ovat Kodak Elitechrome 100, 200 ja 400. Myös muilta valmistajilta löytyy hyviä filmejä. Itse otan seuraavaksi testiin Fujifilmin Fujichrome 100F diafilmin. Filmin herkkyyden ei tarvitsisi olla suuri. Suurena ongelmana viivakuvauksessa on taivaalla oleva suuri valosaasteen määrä, joten suuresta herkkyydestä voi olla myös haittaa. 100-200 ASA:n filmi on hyvä valinta, mutta myös muu herkkyyskin käy. Viivakuvauksessa on eduksi jos filmin herkkyys tippuu nopeasti. Tällöin valosaasteen vaikutus pienenee.
Klikkaa kuvaa!
Laitteisto valmiina viivakuvauksia
varten. Kameran objektiivin edessä oleva "tötterö"
on itse askarreltu vastavalosuoja.
Mikäli kuvia otetaan lähellä talojen tai katulamppujen valoa, kannattaa käyttää vastavalosuojaa. Itse olen askarrellut vastavalosuojan pahviputkesta. Sahasin n. 20 cm pitkän palasen, jonka halkaisin yhdeltä sivulta kiinnityksen helpottamiseksi ja maalasin sisältä mustaksi. 20 cm on hyvä pituus omalle 85 mm teleobjektiivilleni. Koska valotusajat ovat viivakuvauksessa pitkiä optiikan huurtuminen on suuri ongelma. Vastavalosuoja toimii myös hyvin huurreputkena pitäen optiikan kirkkaana.
Klikkaa kuvaa!
Perseuksen tähtikuvion viivaversio kuvattuna 37 mm f:2,8 objektiivilla.
Käytössä aukko 5,6 ja filminä Kodak Ektachrome 1600P, joka
kehitettiin arvoon 1600. Valotusaika 10 minuuttia. Kuvan vasemmassa alanurkassa
näkyy avonainen tähtijoukko M45 eli Seulaset ja oikeassa ylänurkassa
Kassiopeian tähtikuvio. Kuva on otettu 25.3.2003. Kuva Ville Marttila.
Koska viivakuvat eivät ole "tieteellisiä" niiden kanssa voi "taiteilla". Kauniita viirukuvia saa, kun objektiivin suuntaa niin, että esim. horisontti, puu tai maisema tulee mukaan kuvaan. Kuva, jossa optiikka on suunnattu suoraan Pohjantähteen niin, että vain tähtien viivat ovat näkyvissä, on aika tylsän näköinen. Kovimmat kuvaajat voivat yrittää kuvata viivakuvia peilityynen veden tai jään pinnasta. Yhden tieteellisen asian voi viivakuvilla todistaa. Pohjantähti ei ole aivan taivaan navan kohdalla. Pitkillä optiikoilla saa Pohjantähden liikkeen näkyviin jo alle tunnin valotuksella.
Vaikka viivakuvien ottaminen ei kauheasti kiinnostaisi, kannattaa harjoitella niiden ottoa. Mikäli jonain selkeänä iltana ei pääse syystä taikka toisesta havaitsemaan voi hyvän sään hyödyntää vaikka muutamalla tunnin mittaisella viivakuvalla.
Ville Marttila
Elmeri Saarenpää on piirtänyt avaruusaiheisen jääkiekkomaalivahdin maskin. Tällä piirustuksella on Elmeri osallistunut jääkiekkolehden piirustuskilpailuun.
Elemerin piirustuksia on ollut aiemminkin Pyrstössä.
Lauantaina 7.2. lähti Kirkkonummelta Erkki Karumaa, Risto Janhonen ja Seppo Linnaluoto kohti Artjärveä. Otimme vielä Helsingin Tapaninkylästä Eija Nymanin mukaan. Matka Kirkkonummelta Artjärvelle on noin 150 km, joten ei siitä kyllä ole iltahavaintopaikaksi kirkkonummelaisille Ursan jäsenille. Mutta kylläkin viikonloppumatkan kohteeksi siitä on, kun se valmistuu.
Vasemmalta Erkki Karumaa, Seppo Linnaluoto ja Risto Janhonen. Kuva Eija Nyman.
Ursan havaintokeskus on korkean kallion päällä, jonne emme uskaltaneet ajaa autolla. Oli sinne kyllä yksi auto uskaltanut mennä jäistä mäkeä pitkin, mutta useimmat autoilijat olivat jättäneet autonsa kallion juurelle.
Tornin vierellä Eija Nyman. Kuva Seppo Linnaluoto.
Lauantai on pysyvä talkoopäivä. Siellä oli nytkin puolisen
tusinaa talkoolaista. Paikka valmistuu ensi vuoden loppuun mennessä.
Hankkeen koko budjetti on noin 250.000 euroa. Tästä 69 % saadaan EU-tukea rakennerahastosta. Artjärven kunta tukee hanketta myös. Loppu jää Ursan kontolle. Siitä suurin osa saadaan kokoon talkoilla.
Tähtitornia esitteli hankkeen vetäjä Jukka-Pekka Teitto. Kuva Seppo Linnaluoto
Hankkeen vetäjä Jukka-Pekka Teitto esitteli meille paikkaa. Tilava tähtitorni on valmiina, kaukoputkea vain ei ole vielä asennettu. Se pannaan paikoilleen myöhemmin tänä keväänä. Se on 40 cm Meade-mallinen peilikaukoputki.
Ohjausrakennus on melko valmiina. Kuva Seppo Linnaluoto.
Työn alla oli noin 70 neliön kokoinen ohjausrakennus. Sinne oli vielä samana päivänä tarkoitus laittaa lämmitys päälle.
Myöhemmin tänä vuonna alkaa päärakennuksen pystyttäminen. Siitä tulee kaksikerroksinen noin 200-neliöinen rakennus. Paikalle on rakenteilla myös grillikatos. Pieni varastokoppi oli valmiina, samoin pieni kompostikäymälä.
Komeetan on tarkoitus hakea LEADER+ -tukea omalle Volsissa sijaitsevalle havaintokeskuksellemme. Tuki tulee 50-prosenttisesti EU:lta, 30 % valtiolta ja 20 % kunnalta. Kokonaiskuluihin saadaan 50-60 % LEADER+ -avustusta, lopuista puolet voidaan kattaa talkoilla ja lopuista puolet täytyy saada muualta.
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa dosentti Jorma Harju, jonka aiheena oli tähtienvälinen kemia. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmää kuunteli 41 henkeä.
Klikkaa
kuvaa!
Dosentti Jorma Harju
Jorma Harju on tutkija ja tähtitieteen dosentti Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella. Hän tutkii tähtienvälisiä molekyylipilviä ja tähtien syntyä pääasiassa radiospektriviivojen avulla.
Tiheistä tähtienvälisistä pilvistä ja kuolevia tähtiä ympäröivistä pölyvaipoista on löydetty tähän mennessä runsaat 120 erilaista molekyyliä. Sekä tähtitieteilijöitä että kemistejä kiinnostaa molekyylien muodostuminen avaruuden äärimmäisissä olosuhteissa, sekä niiden hyväksikäyttö aineen kosmisen kiertokulun tutkimuksessa. Viimeaikoina mielenkiinto on kohdistunut erityisestielämän synnyn kannalta tärkeisiin aineisiin.
Kuolevat tähdet pölytehtaina
Auringon kaltaisen tähden kehityksen loppuvaiheissa, kun vety tähden keskustassa on loppunut, tähden ulko-osat paisuvat valtavasti ja tähdestä tulee punainen jättiläinen. Tämän jälkeen tähdestä tulee planetaarinen sumu. Näissä symmetrinen kaasuvirtaus saa aikaan paksun kaasu- ja pölyvaipan. Näitä kuolevia tähtiä tutkitaan infrapuna- ja radiospektroskopian avulla.
Dosentti Harjun esitelmää Kirkkonummella kuunteli yli 40 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.
Kaasu voi tiivistyä kiinteiksi pölyhiukkasiksi ja aine ajautuu sitten tähtienväliseen avaruuteen säteilypaineen puhaltamana. Pölyhiukkaset muodostuvat noin 1000 asteen lämpötilassa. Suurin osa tähtipölystä syntyy pieni- ja keskimassaisissa tähdissä.
Pölypilvet kemian laboratorioina
Pölypilvet toimivat todellisina tähtienvälisen kemian laboratorioina. Avaruuden ultraviolettisäteily pyrkii hajottamaan molekyyleja. Pölypilvissä molekyylit voivat kuitenkin säilyä, sillä pöly pimentää pilvien sisäosat.
Kaksiatomiset vetymolekyylit syntyvät pölyhiukkasten pinnalla. Tämä onyleisin molekyyli, mutta sitä ei voi tavallisesti havaita. Tähtienvälisissä pilvissä pölyä on vain noin sadasosa kaasun määrästä. Pöly saa pilvet näkymään valokuvissa tummina alueina, kun taas kaasu on yleensä näkymätöntä. Sitä voidaan kuitenkin tutkia radiospektrien avulla.
Useimmiten havaittuja molekyylejä ovat: hiilimonoksidi, hydroksyyli, ammoniakki, hiilimonosulfidi, formaldehydi, sekä diatsenyyli- ja formyyli-ionit.
Tähtien syntysijat
Prototähdet eli syntyvien tähtien esiasteet löydetään molekyylipilvien kylmistä, tiheistä ytimistä. Näissä alueissa useimmat molekyylit jäätyvät pölyhiukkasten pinnalle. Jotkut typpiyhdisteet näyttävät pystyvän vastustamaan jäätymistä pitempään kuin muut. Aivan ydinten keskustoissa ovat lopulta jäljellä vain erilaiset vety-yhdisteet.
Kaasu- ja pölypilven tihentymän sisältäpäin alkava luhistuminen johtaa tasalämpöisen, tasapainossa olevan ytimen eli prototähden muodostumiseen. Navoilta lähtevät suihkut jarruttavat magneettikentän avustuksella tähden pyörimistä, ja samalla lakaisevat sen ympäristön puhtaaksi kaasusta ja pölystä - lukuunottamatta ekvaattoritasoon jäävää kiekkoa, josta syntyy planeettajärjestelmä.
Useimmat tähdet ovat kaksoistähtiä tai moninkertaisia tähtiä. Tähden muodostuminen kestää yleensä yli kymmenen miljoonaa vuotta.
Planeettojen aine on kokenut monenlaisia prosesseja. Auringon alkusumun koostumuksesta saa ehkä parhaiten tietoa meteoriittien ja komeettojen avulla.
Jotkut meteoriittien materiaalit, kuten piikarbidijyväset ja grafiitti, ovat säilyneet muuttumattomina siitä, kun ne syntyivät, orgaaniset aineet ovat melko varmasti peräisin tähtienvälisistä pilvistä. Komeetoista havaitut molekyylien runsaussuhteet vastaavat tähtienvälisten pölyhiukkasten jäävaippoja.
Klikkaa
kuvaa!
Dosentti Jorma Harju työskentelee Helsingin yliopiston Tähtitieteen
laitoksella.
Yhteenveto
Tähtienväliset pölyhiukkaset ovat muodostuneet kuolevien tähtien ympärillä. Ilman pölyä molekyylit eivät voisi muodostua eivätkä pysyä koossa avaruudessa. Molekyylipilvien tiheimmissä osissa lähes kaikki muut kuin vetyä sisältävät yhdisteet jäätyvät pölyhiukkasten pinnalle.
Helsingin yliopiston tähtitieteilijät ovat tutkineet tähtienvälisiä pilviä mm. Effelsbergissä Saksassa 100 metrin radioteleskoopilla.
Aineen prosessointi kuitenkin jatkuu pölyhiukkasten pinnalla. Jäävaipat haihtuvat syntyvien tähtien ympäristössä ja siten rikastuttavat kaasutilan kemiaa. Jäävaippojen valoreaktiot tähtiä ympäröivissä kiekoissa todennäköisesti johtavat yhä monimutkaisempien yhdisteiden, kuten aminohappojen syntyyn.
He ovat myös tutkineet tähtienvälisiä pilviä mm. Australiassa olevalla ATCA-radioteleskoopilla.
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa avaruustähtitieteen dosentti Karri Muinonen, jonka aiheena oli Kuu eilen, tänään ja huomenna. Luento pidettiin Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa ja sen rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmää kuunteli 30 kuulijaa.
Klikkaa kuvaa!
Dosentti Karri Muinonen.
Dosentti Karri Muinonen Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitokselta on aurinkokunnan kappaleiden tutkija. Hän tutkii erityisesti pikkuplaneettoja (eli asteroideja) ja muita kiinteäpintaisia kappaleita. Esitelmöitsijä kertoi Kuu-tutkimuksen tulevaisuudesta ja menneisyydestä sekä suomalaispanoksesta erityisesti SMART-1 -luotaimen AMIE-kamerakuvien tulkinnassa. Tässä on suomalaisilla suuri osuus.
Klikkaa kuvaa!
Dosentti Karri Muinosen esitelmää
Kirkkonummella kuuli 30 kuulijaa. Kuva Seppo Linnaluoto.
Perustietoa Kuusta
Kuu on läheinen naapurimme avaruudessa. Kuu kiertää Maan ympäri kerran kuukaudessa. Tähtien suhteen Kuun kierros kestää 27,3 vuorokautta. Tämä on sideerinen kuukausi. Käytännössä tärkeämpi on kuitenkin synodinen kuukausi eli aika esimerkiksi täysikuusta seuraavaan täysikuuhun. Se on pitempi kuin sideerinen kuukausi, koska yhden sideerisen kierroksen aikanamaapallo on ehtinyt liikkua radallaan Auringon ympäri, ja Kuun on edettävä vielä hieman lisää tullakseen samaan asemaan Maan ja Auringon suhteen. Auringosta katsoen Maa ja Kuu näyttää kaksoisplaneetalta. Kuu näyttää kiertävän Aurinkoa, se vain hieman heilahtelee Maan ympärillä.
Klikkaa kuvaa!
Täysikuu.
Kuun etäisyys Maasta on keskimäärin 384000 km. Auringon säde on 696000 km; Kuu mahtuisi siis mainiosti kiertämään Auringon sisällä.
Kuun halkaisija on 3476 km. Kuu on siis yli neljäsosa Maan halkaisijasta. Massaltaan Kuu taas on vain 80-osa Maasta. Kuun massa on kylläkin suhteessa emoplaneettansa massaan suurin kuun massa lukuunottamatta Pluton kuuta.
Täydenkuun kirkkaus on -12,7 magnitudia. Taivaankappaleista kirkkain on tietysti Aurinko, sen magnitudi on -26,8. Kirkkaudeltaan kolmas taivaankappale on Venus, jonka magnitudi on -4,4. Viiden magnitudin erotus vastaa 100-kertaista kirkkaussuhdetta.
Luotaimia Kuuhun
Kuun pintaa peittää jopa kymmenien metrien paksuinen regoliittikerros, joka on suurimmaksi osaksi pölyä. Hiukkaset ovat muutaman sadasosamillin kokoisia. Se on syntynyt asteroidien ja komeettojen pommitusten tuloksena.
Kuulla on selvä oppositioefekti, joka aiheutuu moninkertaisen sironnan interferensista ja varjostusilmiöstä.
Klikkaa kuvaa!
Karri Muinosen esitelmöi
Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Syyskuussa 1959 Neuvostoliiton Luna 2 -luotain osui ensimmäisenä Kuun pintaan. Seuraavassa kuussa Luna 3 kiersi Kuun taitse ja lähetti ensimmäiset kuvat Kuun Maahan näkymättömästä puolesta.
Heinäkuussa 1964 Yhdysvaltain Ranger 7 otti kuvia Kuusta ennen törmäämistään Kuun pintaan. Helmikuussa 1966 Neuvostoliiton Luna 9 laskeutui ensimmäisenä pehmeästi Kuun pinnalle ja otti kuvia. Seuraavassa kesäkuussa USA:n Surveyor 1 teki saman. Elokuussa 1966 USA:n Lunar Orbiter1 asettui Kuuta kiertämään ja kartoitti sen pintaa. Syyskuussa 1968 Neuvostoliitto lähetti Zond 5:n, joka kiersi Kuun, otti kuvia ja palasi Maahan.
Joulukuussa miehitetty Apollo 8 kiersi Kuun ja palasi Maahan. Sitten heinäkuussa 1969 Apollo 11 laskeutui Kuuhun ja Neil Armstrong ensimmäisenä ihmisenä käveli Kuun pinnalla. Vuosina 1969-72 yhteensä 6 Apollo-alusta laskeutui Kuuhun ja 12 ihmistä käveli Kuussa.
Klikkaa kuvaa!
Apollo 17:n astronautti Harrison
Schmitt Kuun pinnalla vuonna 1972. Apollolento oli viimeinen.
Syyskuussa Neuvostoliiton Luna 16 toi näyttetä Kuun pinnalta Maahan. Marraskuussa 1970 Kuuhun laskeutui Lunokhod 1, joka kulki kilometrikaupalla Kuun pinnalla. Automaattinen näytteennoutaja Luna 24 kävi Kuussa elokuussa 1976. Tämän jälkeen alkoi pitkä tauko kuulennoissa.
1989 Jupiteriin lähetetty USA:n Galileo-luotain kuvasi Kuuta kahdella ohilennolla. 1994 Clementine luotain lähetettiin Kuuta kiertämään. Se kartoitti koko Kuun pinnan. Clementine ja Lunar Prospector löysivät merkkejä jäästä Kuun napa-alueilta. Jää on pinnan alla kraattereissa, joiden pohjat ovat aina varjossa.
Viime vuoden syyskuussa matkaan lähetettiin SMART-1 kohti Kuuta. Siinä kokeillaan hyvin heikkotehoista ioni-mottoria, joka vie SMART-1:n 1,5 vuodessa Kuuhun. Suomalaisilla tutkijoilla on suuri vastuu sen AMIE-kameran kuvien tulkinnassa.
Klikkaa kuvaa!
Dosentti Karri Muinonen työskentelee
Yliopiston Observatoriossa Tähtitorninmäellä.
Avoimia kysymyksiä
Avoinna on edelleen useita kysymyksiä.
Miten Kuu on syntynyt?
Onko Kuu tosiaan syntynyt noin 4 miljardia vuotta sitten, kun Maa ja Marsin kokoinen kappale on törmännyt. Millainen on Maan ja Kuun tulevaisuus?
Miksi Kuun mare-alueet ovat kasautuneet Kuun näkyvälle puoliskolle?
Miksi Kuun massakeskipiste poikkeaa geometrisestä keskipisteestä? Ne poikkeavat 2,5 km toisistaan. Onko tämä vuorovesivoimien vaikutusta?
Kuussa on todennäköisesti vettä. Mitä ihminen aikoo sillä tehdä? 12 ihmistä on kävellyt Kuun pinnalla. Kuka on 13.? Ja kuka on ensimmäinen naispuolinen kuukävelijä? Ja milloin seuraavat ihmiset menevät Kuuhun?
Seppo Linnaluoto
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa
kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa
kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
