Seulaset Seppo Ritamäen kuvaamana. Kuvaan liittyvää asiaa lehden alussa.
Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsenlehti
Seulaset Seppo Ritamäen kuvaamana. Kuvaan liittyvää asiaa
lehden alussa.
Kaikille tähtiharrastajille toivotamme tähtikirkasta Joulua ja Uutta Vuotta!
Kansikuva
Lyyran rengassumu
Kirkkonummen Komeetta
Tähtitaivas talvella 2008-09
Tapahtumakalenteri
Talvileiri 2009
Tähtitieteen jatkokurssi Kirkkonummella
Ursan tapahtunia Artjärvellä
Tähtitaivas verkossa
Tieteen päivät Helsingissä 7.-11.1.
Mikkelin Ursa 85-vuotias
Lahden Ursa 60 vuotta
Komeetan pikkujoulut
Komeetan syyskokous
Tilaa Ursa Minor!
Mars - Phoenixin päätehtävä
Kirkkonummipäivät 29.-31.8.
Iso-Heikilän torneilla
Käynti savutusten näyttelyn raunioilla
Kesän kokemuksia järjestelmäkameran fokusoinnista
tähtikuvauksessa
Esitelmien lyhennelmät
Mitä aine on?
Rapusumu
M 27, Nostopainosumu
Sateenkaari
Etukannessa on osa erittäin tunnetusta Plejadien avonaisesta tähtijoukosta (M45). Tähtijoukko tunnetaan myös nimellä Seulaset. Tähtien ympärillä on heijastussumuja, suurin sinertävä sumu kuvan vasemmassa alakulmassa on Meropen ympärillä. Meropesta myötäpäivään kiertäen ovat kirkkaimpien tähtien nimet Alcyone, Maia ja Electra.
Optiikkana käytin 800 mm/f4 Newtonia (Vixen) ja kamera oli Canon EOS 350D. Kuvassa on pinottuna 12 valotusta, valotusaika oli 60..100 s ja kameran herkkyys ISO 1600. Kameran oma kohinanpoistotoiminto oli päällä. Tästä toiminnosta on hyötyä, mutta se hidastaa kuvien ottoa. Valotuksien väliin tulee lähes valotusajan pituinen aika, jolloin kamera työstää kuvaa eikä uutta valotusta voi aloittaa. Tällä kuvauskerralla valotuksienmäärä jäi näin vähäiseksi pilvisyyden takia.
Seppo Ritamäki
Kuvassa on kuuluisa Lyyran tähtikuvion planetaarinen sumu, M57. Kohteen näennäinen koko on hyvin pieni, noin 1 kaariminuutti. Koko vastaa likimain planeetta Jupiterin kokoa. Sumu ei näkynyt etsinkaukoputkella, mutta arvasin sen paikan kahden Lyyraan kuuluvan tähden (Sulafat ja Sheliak) avulla.
Minulla on käytössä 800 mm / f4 Newton (Vixen) ja sen polttoväli on tähän kohteeseen aivan liian lyhyt. 2x Barlow linssi olisi helpottanut tilannetta. Kompensoin lyhyttä polttoväliä kuvaamalla 140 ruutua ja pinoamalla ne RegiStax ohjelmalla päällekkäin. Tämä menettely poisti kameran pienestä pikselimäärästä aiheutuvan ruudutuksen, mutta tähdet jäivät isoiksi johtuen pienestä polttovälistä.
Kamerana käytin modattua Canon EOS 350D:tä ja valotin 140 x 20s kuvaa ISO 800 herkkyydellä. Kameraan on vaihdettu jyrkempi IR-suodatin (Baader), jolloin kennolle pääsee myös vedyn spektrin alfa-viiva. Suodatin maksoi 90 euroa postimaksuineen. Suodattimen voi tilata Baaderilta. He lähettävät suodattimen ja laskun samassa kirjekuoressa. Modatulla kameralla voi ottaa myös maallisia valokuvia korjaamalla hieman valkotasapainoa. Modaamattomallakin kameralla kannattaa tätä sumua kuvata, punainen rengas jää tosin hieman himmeämmäksi.
Seppo Ritamäki
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta
Yhdistyksen yhteystiedot:
Puheenjohtaja Hannu Hongisto
puh. 040-7248 637, 09-2217 992
sähköposti: hannu.hongisto@gtk.fi
Sihteeri Seppo Linnaluoto
Framnäsintie 2 E 21, 02430 Masala
puh. 040-5953 472, 09-2977001
sähköposti: linnaluo@ursa.fi
Yhdistyksen sähköpostiosoite:
Komeetan pyrstö:
Vastaava toimittaja Heikki Marttila
puh. 040-7741 869
sähköposti: hemar@kolumbus.fi
Komeetan pyrstö on yhdistyksen jäsenmaksuun sisältyvä jäsenlehti. Seuraava Komeetan pyrstö ilmestyy helmikuussa 2009. Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen: hemar@kolumbus.f
Komeetan pyrstön lisäksi tulevista tapahtumista kerrotaan tiedotteilla, joita on jaossa esitelmien yhteydessä.
Aurinko
Talvipäivänseisaus on 21.12.2008 klo 14.04. Tällöin Aurinko on eteläisimmillään ja päivä on lyhimmillään maapallon pohjoisella puoliskolla.
Auringonpilkkujen määrä on ollut pitkään minimissä, mutta kyllä ne jossain vaiheessa lisääntyvät.
Täysikuu on 12.12., 11.1. ja 9.2.
Kuu on lähellä Venusta 31.12., 29.-30.1. ja 27.-28.2.
Kuu on lähellä Saturnusta 19.12., 14./15.2. ja 11.2.
Kuu peittää Plejadien kirkkaimmat tähdet 7.1. illalla noin klo 19-21. Tarkemmat ajat ks. Tähdet 2009 s. 136 ja kuva peitosta s. 20. Tämä on viimeinen tämänkertaisesta Plejadien peittosarjasta.
Kuun puolivarjopimennys 9.2. on syvimmillään klo 16.38, mutta Aurinko laskee vasta 16.55, joten pimennys ei näy Suomessa. Ks. Tähdet 2009 s. 26.
Merkurius näkyy hyvin matalalla iltataivaalla noin 30.12.-10.1. klo 16 jälkeen lounaan suunnalla. Merkurius on kirkkaampi näkyvyyskautensa alussa. Tarkempia tietoja on Tähdet 2009 -vuosikirjan sivulla 18.
Venus näkyy iltataivaalla maaliskuulle saakka. Uutenavuotena se laskee klo 20 ja helmikuun lopulla klo 22. Venus ohitti Jupiterin 30.11. ja lehden ilmestymisen aikoihin se on Jupiterin vasemmalla puolella. Venus on suurimmassa itäisessä elongaatiossa 14.1. - Venus on tähtimäisistä taivaankappaleista kirkkain.
Maa on lähimpänä Aurinkoa 4.1.2009 klo 17. Tällöin Maa on lähes 2 % keskietäisyyttä lähempänä.
Mars ei näy.
Jupiter näkyy vielä joulukuussa Auringon laskettua lounaisella taivaalla. Jupiter näkyy joulukuussa kirkkaamman Venuksen oikealla puolella.
Saturnus nousee jouluna klo 23 ja helmikuun alkupuolella klo 20. Saturnus on etelässä joulukuun puolivälissä klo 6 ja helmikuun alussa klo 3 noin 36 asteen korkeudella. Oppositiossa Saturnus on 8.3. Tällöin se nousee Auringon laskiessa, on etelässä puolilta öin ja laskee auringonnousun aikaan. Saturnus on Leijonan tähdistön itäosassa.
Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan melko kirkkaat tähdet Aldebaran, Altair ja Betelgeuze. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10-senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita. Saturnuksen renkaat näkyvät hyvin kapeina.
Uranus on joulukuun puolivälissa etelässä klo 18. Sen kirkkaus on 5,8 magnitudia, joten se näkyy täysin pimeässä periaatteessa paljain silminkin, mutta ongelmana on sen tunnistaminen. Uranus on Vesimiehen tähdistössä. Etsimiskartta on välttämätön, sellainen löytyy esim. Tähdet 2008 -kirjan sivulta 123. Kaukoputkella hyvin suurella suurennuksella se näkyy pienenä vihertävänä levynä.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Geminidit on vuoden aktiivisimpia meteoriparvia. Niitä näkyy 7.-17.12. Meteoreja näkyy runsaasti useina öinä. Suurimmillaan aktiivisuus on 13./14.12. Täysikuu (12.12.) haittaa havaintoja maksimin aikaan. Geminidit näyttävät tulevan Kaksosten Castorin suunnalta.
Kvadrantideja näkyy 1.-5.1. Se on myös vuoden aktiivisimpia parvia. Maksimi on 3.1. iltapäivällä. Kuu ei haittaa havaitsemista. Tähdenlennot näyttävät tulevan kymmenkunta astetta Otavan kauhan varren päästä vasemmalle. Huippuvaihe kestää vain muutamia tunteja, joten sitä kannattaa katsoa 3.1. heti illan pimettyä.
Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa. Hämärän kääntyessä pimeäksi "Kesäkolmio", Joutsenen, Lyyran ja Kotkan päätähtien muodostama laaja kuvio on vielä korkealla lounaassa.
Iltayöstä talven kirkkaat tähdistöt ovat jo korkealla kaakossa. Kirkas Orion suorine vöineen on jo korkealla. Kaksosten tähdistö on jo hyvin havaittavissa. Aivan etelässä on Härän tähdistö. Härästä löytyy kaksikin paljain silmin näkyvää avointa tähtijoukkoa: Hyadit sekä Plejadit eli Seulaset.
Otava (Iso Karhu) on koillisessa. Idästä on nousemassa Leijonan tähdistö.
Tammikuussa Etelä-Suomessa on pimeää 14 tuntia. Tänä aikana tähtitaivaan ilme ehtii muuttua täydellisesti. Illansuussa länteen ja luoteeseen laskevat tähtikuviot ehtivät jälleen nousta ennen aamunkoittoa.
Iltayön taivasta hallitsevat kirkkaat talven tähdistöt. Orionin tähdistö on talvitaivaan kaunistus. Sen keskellä on kolmen tähden muodostama suora rivi, Orionin vyö. Vyön linjaa vasemmalle alaviistoon loistaa Sirius, koko taivaan kirkkain tähti. Se on väriltään valkoinen, mutta matalalla ollessaan se ilmakerrosten vaikutuksesta tuikkii kaikissa sateenkaaren väreissä.
Linnunrata kulkee taivaalla luoteesta Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian, Perseuksen ja Ajomiehen kautta. Leijona on jo idässä kokonaan näkyvissä.
Helmikuussa yöt alkavat jo selvästi lyhentyä. Etelä-Suomessa on kuun alussa pimeää noin 13 tuntia. Helmikuun lopussa pimeyden kesto on enää hieman alle puoli vuorokautta.
Mistä saa tietoa?
Tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 897 on tietoja tähtitaivaasta.
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto
Kartat tapahtumien paikoista ovat Kirkkonummen Komeetan kotisivun kohdassa Ajankohtaista.
Esitelmät
Esitelmät ovat vanhaan tapaan Kirkkonummella Kirkkoharjun koulun auditoriossa. Se on koulukeskuksen kaakkoisessa ulkokulmassa parisataa metriä rautatieasemalta pohjoiseen Asematien ja Koulupolun risteyksessä.
Kirkkonummen Kansalaisopisto rahoittaa joulukuun ja Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta tammi-helmikuun esitelmän. Esitelmiin on vapaa pääsy. Esitelmien yhteydessä voi ostaa Ursan kirjoja.
Esitelmäpäivät tiistaisin klo 18.30:
16.12.2008 Harri Haukka: Mars ja Phoenix-luotaimen tulokset
13.1.2009 Heikki Nevanlinna: Avaruustutkimus eilen ja tänään
10.2.2009 Rami Vainio: Aurinko, minne sen vaikutus ulottuu?
Esitelmän jälkeen on Komeetan sääntömääräinen
kevätkokous.
Seuraavat esitelmät: 10.3., 7.4. ja 5.5. Esitelmöitsijät ja aiheet varmistuvat myöhemmin.
Kevätkokous
Sääntömääräinen kevätkokous pidetään 10.2. olevan esitelmän jälkeen esitelmäpaikassa. Käsitellään sääntömääräiset asiat, kuten hyväksytään toimintakertomus ja tilinpäätös.
Talvileiri
Komeetan talvileiri pidetään tällä kertaa Ursan kurssi- ja havaintokeskuksessa Artjärvellä 23.-25.1. Osanottomaksu Komeetan jäseniltä 10 euroa ja muilta 15 euroa. Katso erillistä ilmoitusta.
Kerhot
Komeetan kerho kokoontuu maanantaisin klo 18-20 Komeetan kerhohuoneessa Volsin entisellä koululla Volskotia vastapäätä. Katso Komeetan sivulta.
Lastenkerho kokoontuu joka toinen tiistai Mäkituvalla, Kuninkaantie 5-7 A, vain muutama sata metriä Kirkkonummen torilta länteen. Kevätkauden kokoontumispäivät ovat: 20.1., 3.2., 17.2., 3.3., 17.3., 31.3., 14.4. ja 28.4. Kerho kokoontuu tiistaisin klo 18.30-20.
Luonnontieteen kerho kokoontuu Markku af Heurlinin kotona noin joka toinen viikko. Markku asuu nykyään Heikkilässä osoitteessa Tolsanpolku 6 A 4. Tietoja kerhon kokoontumisesta saa Markulta, puh. 2981479 tai 044-5625601.
Kerhohuone
Komeetta on vuokrannut Volsin koululta sen oikeassa etukulmassa olevan huoneen. Koulu on vastapäätä Volskotia. Se on Kirkkonummen keskustasta 6 km luoteeseen pitkin Volsintietä. Huoneessa on takka, johon sytytetään tuli aina maanantai-iltoina kerhon kokoontuessa. Takassa voi paistaa makkaraa. Kahvia ja/tai teetä ja keksejä tarjotaan. Kirjaston kirjat ja lehdet ovat hyvin esillä. Niitä voi saada kotilainaksi.
Vuokrasopimusta on jatkettu heinäkuun 2009 loppuun saakka.
Tähtinäytännöt
Komeetan tähtitorni on Volsissa. Siinä on syrjään työnnettävä katto, niin että havaittaessa koko taivas on näkyvissä.
Tähtinäytännöt sunnuntaisin selkeällä säällä:
- 22.2. klo 19-21
1.3. - 22.3. klo 20-22
29.3.- 5.4. klo 21-22
Kuvakertomusta tähtitornin valmistamisesta on osoitteessa: www.ursa.fi/yhd/komeetta/vols10.htm .
Tornille on rakennettu tie ja vedetty sähköt. Yhdistyksen CCD-kamera ja tietokone ovat jäsenten käytettävissä kuvausta varten.
Uusi torni on myös valmistunut vanhan viereen. Siihen on sijoitettu yhdistyksen uusi 11 cm linssikaukoputki, missä on ns. goto-jalusta.
Tähtitornit sijaitsevat 6 km päässä Kirkkonummen keskustasta
pitkin Volsintietä. 300 m ennen Volskotia (ja Komeetan kerhohuonetta) käännytään
vasemmalle Mariefredintielle, jota ajetaan 250 metriä. Sitten käännytään
oikealle Bergvikintielle, jota ajetaan 500 m. Sitten käännytään
oikealle kohti radiomastoa. Tiessä on jyrkkä ylämäki, jota
voi olla vaikeaa päästä talviliukkailla ylös. Tie kääntyy
vasemmalle, mutta me jatkamme suoraan 50 metriä. Tullaan avokalliolle,
jossa on tavallisen mökin näköinen tähtitorni. Illalla on
täysin pimeää, joten taskulamppu on tarpeellinen. Lämmintä
pitää olla päällä. Karttoja paikasta on osoitteessa:
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/Havaintopaikka/vols.htm
Paikka
Talvileirin pidetään tällä kertaa Ursan havaintokeskuksessa
Artjärvellä. Talvileirin järjestäjänä on Kirkkonummen
Komeetta. Artjärven sivut ovat osoitteessa:
www.ursa.fi/ursa/artjarvi/
Tämä on mainio tilaisuus tutustua Ursan Artjärvihankkeeseen. Siellä on käyttövalmiina 42 cm Meade kaukoputki. Siellä on myös yli 90 cm kaukoputki, mutta sen paranteleminen on edelleen kesken.
Aika
Leiri alkaa perjantaina 23.1.2009 noin klo 17 ja päättyy sunnuntaina 25.1. noin klo 16.
Klikkaa kuvaa!
Vuoden 2007 Talvileirin talvipäivä
Yleistä
Leirin ohjelma on suunniteltu kaikenikäisille tähtiharrastajille. Paikalla on kokeneita harrastajia, joiden ohjauksessa pääset mukavasti tutustumaan käytännön havaintotoimintaan. Käytettävissä on useita erikokoisia kaukoputkia. Voit myös tuoda oman kaukoputkesi tai kiikarin. Illan taivashavainnot tehdään havaintotasolta tai tähtitornista. Päivällä sekä illalla pilvisellä säällä katsotaan Komeetan tai Ursan videoita. Järjestetyn ohjelman ohella aikaa on myös saunomiselle, leppoisalle yhdessäololle ja ulkoilulle.
Paikalla on internet-yhteys, joten kannattaa ottaa oma tietokone mukaan.
Ohjelma
Ohjelmassa on mm. syvän taivaan kohteiden havaitsemista, joista puhuu Risto Heikkilä. Mikko Suominen esittelee tähtikarttaohjelmia, mm. Celestiaa, Stellariumia ja Orbiteria. Veikko Mäkelä esittelee tietotekniikkaa harrastajan apuna. Antti Kuosmanen esittelee tähtikuvausta ja Ville Lindfors kuvankäsittelyä. Seppo Linnaluoto kertoo vuoden 2009 tähtitaivaasta.
Klikkaa kuvaa!
Risto Heikkilä oli luennoimassa myös vuoden 2007 Talvileirillä.
Ruokailut
Paikalla ei ole järjestettyä ruokailua, mutta käytössä on keittiö astioineen, liesi, uuni, jääkaappi ja mikroaaltouuni. Ota riittävästi evästä mukaan, sillä lähimpään kauppaan on noin 10 km. Komeetta järjestää todennäköisesti aamupuuroa sekä kahvia, joista peritään vapaaehtoinen maksu.
Majoitus
Majoittumista varten on päärakennus, jossa on useita huoneita. Vuodepaikkoja on päärakennuksessa 18. Vuoteissa on vain tyyny, joten ota omat lakanat ja peitto tai makuupussi mukaan. Mikäli päärakennuksen makuupaikat eivät riitä, käytettävissä on myös ohjausrakennus, jossa on 8 makuupaikkaa.
Ajo-ohje
Paikka sijaitsee Porvoon, Kouvolan ja Lahden välillä. Ajetaan Porvoon kautta. Koskenkylän tienhaarasta ajetaan 30 km kohti Kouvolaa. Pukaron Paroonin kauppakeskuksen jälkeen on vielä muutama kilometri. Käännytään vasemmalle kohti Artjärveä Kimonkyläntietä, jota ajetaan 5 km. Kun ylitetään Artjärven raja, ollaan hyvin lähellä. Käännytään oikealle "Tähtikallio" ja "Viestikallio" tienviitalta. Jätetään auto alas varsinkin jos on liukasta.
Kimppakyyti
Tällä kertaa kimppakyyti on entistäkin tärkeämpi, koska matkaa on noin 140 km. Ilmoita jos tarvitset tai voit tarjota kyytiä.
Ilmoittautuminen
Ilmoittautuminen sujuu parhaiten ilmoittautumislomakkeella, joka löytyy
osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta/tl2009/ilmoittaudu.html
Voit myös ilmoittautua puhelimitse: Seppo Linnaluoto, puh. (09)2977001 tai 040-5953472. Ilmoita silloin nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi (jos on) ja puhelinnumerosi.
Toivomme varmistusta tulostasi 21.1. mennessä.
Lisää tietoa mm. majoitus- ja kimppakyytitilanteesta löytyy linkistä.
Osallistumismaksut:
Komeetan jäsen 10 euroa
Muut 15 euroa
TALVILEIRIN 2009 OHJELMA (alustava)
Perjantai 23.1.2009
17.00 Leiri alkaa
18.00 Leirin avaus, Aarno Junkkari ja Seppo Linnaluoto
19.00 Tietotekniikka tähtiharrastajan apuna, Veikko Mäkelä
Tälle luennolle on vapaa pääsy.
20.30 Sauna
Lauantai 24.1.2009
12.00 Tähtitieteelliset ohjelmat ja tähtikartat, Mikko Suominen
15.00 Syvän taivaan kohteet, Risto Heikkilä
17.00 Tähtikuvaus, Antti Kuosmanen
Kuvankäsittely,
Ville Lindfors
20.00 Sauna, naiset
21.00 Sauna, miehet
Sunnuntai 25.1.2009
10.00 Edellisten öiden havaintojen tarkastelua, Aarno Junkkari
11.30 Vuoden 2009 taivaalla tapahtuu, Seppo Linnaluoto
13.30 Leirin päätöspalaveri
14.00 Siivous ja leirin purku, kaikki
16.00 Leiri päättyy
Esitelmien ja leirin rahoittamiseen osallistuu OK-opintokeskus ja Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta.
TÄHTITIETEEN JATKOKURSSI KIRKKONUMMELLA
Seppo Linnaluoto pitää tähtitieteen jatkokurssin Kirkkonummen koulukeskuksessa. Kurssi kestää 6 kertaa keskiviikkoisin 21.1.-4.3. klo 19-20.30.
Kurssin yhteydessä käydään selkeällä säällä Komeetan tähtitornissa Volsissa.
Tarkemmat tiedot Kansalaisopistosta.
Kurssi maksaa 28 euroa. Kurssin numero on 070004.
Ursan kerho- ja yhdistysjaoston vuotuinen kerhoseminaari on Artjärvellä 16.-18.1.2009. Siellä on tarkoitus mm. käsitellä Kansainvälistä tähtitieteen vuotta 2009.
Ursan aurinkokuntatapaaminen on Artjärvellä 30.1.-1.2.2009.
Ursan laitepäivät ovat Artjärvellä 20.-22.3.2009.
Jim Duncker on laatinut joulukuun 2008 tähtitaivaan kartat. Horisontit, Kuun ja Uranuksen sekä Neptunuksen paikat ovat täsmälleen oikein 15.12.2008 klo 20. Osoite: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/taivas.htm
Vuonna 2009 vietetään kansainvälistä tähtitieteen vuotta. Vuoden avajaisia vietetään Tieteen päivien yhteydessä Tieteiden yönä. Avajaistilaisuus järjestetään Senaatintorilla torstaina 08.01.2009 klo 18.00 Aleksanteri II:n patsaan juurella jalustan Tiedetär-hahmon (Valtioneuvoston linnan puoli) lähituntumassa.
Helsingin yliopiston päärakennuksessa pidetään Tieteen päivät keskiviikosta sunnuntaihin 7.-11.1.2009. Päivien teemana on evoluutio. Täydellinen ohjelma on osoitteessa: www.tieteenpaivat.fi/
Seuraavassa on poimintoja tähtitieteestä kiinnostuneille.
KESKIVIIKKO 7.1.2009
12.00-14.00 KOSMINEN EVOLUUTIO
Päärakennus, pieni juhlasali (4. krs.)
Puheenjohtaja: professori Kari Enqvist (Helsingin yliopisto)
Professori Kari Enqvist (Helsingin yliopisto): Aineen synty
Dosentti Hannu Kurki-Suonio (Helsingin yliopisto): Rakenteen synty
Dosentti Karri Muinonen (Helsingin yliopisto): Aurinkokunnan evoluutio
14.30-16.30 Kansainvälinen tähtitieteen vuosi 2009 –
IHMINEN ON SOKEA MAAILMANKAIKKEUDELLE
Päärakennus, pieni juhlasali (4. krs.)
Järjestäjä: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Puheenjohtaja: professori Kalevi Mattila (Helsingin yliopisto)
Ph.D. Robert Fosbury (European Southern Observatory, München): The Hidden
Universe
Dosentti Harry J. Lehto (Turun yliopisto): Elämän ja sen löytämisen
mahdollisuudet maailmankaikkeudessa
Professori Tapio Markkanen (Helsingin yliopisto): Mikro- ja makromaailman avautuminen
ihmisen katseelle
TORSTAI 8.1.2009
15.00-16.00 PÄIVÄN PAINI: Perimmäinen tieto maailmasta empiirisesti
vai ajattelemalla?
Päärakennus, sali 5 (3 krs.)
Mattotuomari: professori Leila Haaparanta (Tampereen yliopisto)
Painijat: professori Kari Enqvist (Helsingin yliopisto) ja vs. dosentti akatemiatutkija
Timo Kaitaro (Helsingin yliopisto)
TIETEIDEN TALO torstaina
Kirkkokatu 6, sali 309 klo 18.00…21.30 Planetaarioesityksiä (Tähtitieteellinen
yhdistys Ursa)
Näytökset alkavat klo 18, 19, 20 ja 21. Näytökset kestävät
noin puoli tuntia, planetarioon mahtuu kerrallaan enintään 20 katsojaa.
Vapaa pääsy. Salin edustalla planisfäärin esittelyä,
paikalla on myös päivystävä tähtitieteilijä.
TÄHTITAIVAS PLANETAARIOSSA
Päärakennus, ala-aula
Tähtitieteellinen yhdistys Ursan pienoisplanetaariossa 25 minuutin maailmankaikkeusesityksiä.
Planetaarioon mahtuu kerralla n. 30 henkeä. Hae ilmainen lippu näytökseen
Ursan tiskiltä. Lisätietoja: Ursa, puh. (09) 684 0400, ursa@ursa.fi
Seuraavassa planetaarionäytäntöjen ajat
Keskiviikko klo 12.30-13.00, 14.00-14.30, 15.30-16.00, 16.30-17.00
Torstai klo 9.30-10.00, 11.00-11.30, 12.30-13.00, 14.30-15.00, 16.15-16.45
Perjantai klo 9.30-10.00, 11.00-11.30, 12.00-12.30, 14.15-14.45, 16.00-16.30
(ruotsiksi)
Lauantai klo 10.30-11.00, 12.00-12.30, 13.30-14.00, 15.00-15.30
Sunnuntai klo 12.00-12.30, 13.00-13.30, 14.00-14.30, 15.00-15.30
Lokakuun alussa Mikkelin Ursa vietti 85-vuotisjuhlia. Se on siis perustettu 1923. 1920-luvulla Ursaan perustettiin kaikkiaan 8 paikallisosastoa. Ursa antoi paikallisosastoille 6 cm linssikaukoputken käytettäväksi.
Ursassa 1926-27 oli 314 jäsentä, mikä oli jäsenten maksimimäärä pitkään aikaan.
Mikkelin Ursan juhlajuliste.
Turun Ursa itsenäistyi 1928. Sen puheenjohtaja oli Yrjö Väisälä, joka mm. käytti Turun Ursaa apuna tieteen teossa.
1930-luvun alkupuolella kaikki paikallisosastot lakkasivat paitsi Mikkeli, jossa oli vähimmillään 5 jäsentä. Ursan paikallisosastojen jäsenet eivät siirtyneet yleiseen maaseutuosastoon, vaan jäivät kokonaan pois. Yleisessä maaseutuosastossa oli 1930-luvulla vain alle 20 jäsentä.
Klikkaa kuvaa!
Mikkelin Ursan näyttelyä.
Mikkelin Ursa sai tähtitornin Kiiskinmäen vesitornin huipulle 1954.
Mikkelin Ursa piti 85-vuotisjuhlansa lauantaina 4.10. Mikkelin pääkirjastossa. Juhlapaikalla oli pieni näyttely, komea kakku ja kahvitarjoilu. Mikkelin Ursan toiminnasta ja historiasta pidettiin esitelmä.
Klikkaa kuvaa!
Varapuheenjohtaja Aki Taavitsainen kertoo mm. Mikkelin Ursan historiasta.
Klikkaa kuvaa!
Mikkelin Ursan juhlakakusta on syöty jo noin puolet.
Klikkaa kuvaa!
Seppo Linnaluodon kakunpalalle tuli Mikkelin Ursan perustamisvuosi 1923.
Teksti ja kuvat Seppo Linnaluoto
Vieraile sivuilla: www.ursa.fi/yhd/MikkelinUrsa
Lahden Ursa vietti 60-vuotisjuhliaan Artjärvellä. Lahden Ursa siis perustettiin 1948. Alussa siinä oli jopa enemmän jäseniä kuin pää-Ursassa. Lahden Ursa vietti juhliaan 18.11. Ursan Artjärven keskuksessa.
Ensimmäisenä Veikko Mäkelä kertoi aiheesta Tähtitaivas paljain silmin. Sitten Lahden Ursan kunniapuheenjohtaja Juhani Salmi esitteli Artjärven tähtitorneja. Isoa kaukoputkea täytyy edelleen parannella.
Klikkaa kuvaa!
Artjärven havaintokeskuksen kolme tähtitornia. Vasemmassa tornissa
on 40 cm putki, keskimmäisessä 91 cm putki. Oikealla oleva keskeneräinen
torni on tarkoitettu tilapäisille putkille.
Puheenjohtaja Marko Kämäräinen kertoi Auringon rakenteesta ja valokuvaamisesta. Esitelmästä selvisi mm., minkä takia en ole saanut Coronadolla kuvia Auringosta. Zoomia kamerassani on liikaa.
Sitten Lahden Ursan perustajajäsen Heikki Reijonen kertoi yhdistyksen alkuvaiheista. Hän oli yhdistyksen sihteerinä, jonka tehtävänä oli mm. jäsenmaksujen kerääminen. Siinä olikin kova urakka. Tohtori Pentti Kalaja piti esitelmän.
Klikkaa kuvaa!
Juhlien osanottajat yhteiskuvassa Artjärven päärakennuksen
portailla.
Lisäksi esitettiin Ursan omistamaa mykkäfilmiä. Joku luki saksankielisen filmitekstin. Rovasti Varjovaaralla oli tapana näyttää tähtien ekstrafokaalikuvia, että tähdet näkyisivät isoina. Reijonen piti myös tähtiharrastuksesta kertovan museon perustamista tarpeellisena.
Kukka Viitala ilmoitti olevansa Ursan uusi jäsenyhdyshenkilö. Juhani Salmi kertoi hauskalla tavalla muistelmiaan tähtiharrastuksestaan aiheena Kipinä tähtivalokuvaukseen, lupa valvoa.
Lopuksi jaettiin tunnustuspalkintoja. Jakajina toimivat Lahden Ursan puheenjohtaja Marko Kämäräinen sekä Jyrki Keski-Jylhä. Tunnustuksia saivat Yrjö Pullinen, Jussi Alatalo, Heikki Reijonen, Pertti Reijonen, Markku Pyykkönen, Reijo Heikkinen, Jyrki Keski-Jylhä, Aaro Merikara ja Kari Wilkman. Viime mainittu piti kiitospuheen. Kari Wilkman oli tähtinäyttäjänä ja jäsenmaksujen kerääjänä sekä on ollut Lahden Ursan jäsenenä vuodesta 1957. Itse olen oppinut tuntemaan hänet Ursan pitkäaikaisena tilintarkastajana.
Klikkaa kuvaa!
Palkinnon saajat kuvassa. Vasemmalta Juhani Salmi, Kari Wilkman, Yrjö
Pullinen, Heikki Reijonen sekä palkintojen jakajat Marko Kämäräinen
ja Jyrki Keski-Jylhä. Kuvat Seppo Linnaluoto.
Teksti ja kuvat Seppo Linnaluoto
Vieraile Lahden Ursan sivuilla.
Komeetan pikkujouluja vietettiin lauantaina 29.11. Aarno Junkkarin tilavassa omakotitalossa Kirkkonummen Neidonkalliossa.
Klikkaa kuvaa!
Vasemmalta Erkki Muje, Antti Kuosmanen, Tuija Mannersola ja Hannu
Hongisto. Kuvat Seppo
Linnaluoto.
Vieraita oli kymmenkunta. Tilaisuus aloitettiin syömällä maittavaa ruokaa ruokajuomineen.
Klikkaa kuvaa!
Komeetan pikkujouluissa. Keskellä Aarno Junkkari.
Aarnon puulämmitteisessä saunassa nautittiin maittavat löylyt. Seppo Linnaluoto oli ottanut Komeetan kirjastosta Avaruuskansiot-DVDn, jota katsottiin televisiosta.
Tarjoilua lukuun ottamatta tilaisuus muistutti Komeetan kerhoiltaa.
Klikkaa kuvaa!
Vasemmalta Ville Marttila, Risto Janhonen ja Mikko Olkkonen.
Teksti ja kuva Seppo Linnaluoto
TUORETTA ASIAA!
Muista avaruusasioiden ajankohtaissivut, eli www.avaruus.fi.
Komeetan syyskokous pidettiin 18.11.2008 pidetyn esitelmän jälkeen. Paikalla oli 10 komeettalaista. Hallituksen esitys seuraavan vuoden toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi hyväksyttiin sellaisenaan.
Toimintasuunnitelma ja talousarvio on luettavissa Komeetan sivuilla.
Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin seuraavaksi toimintavuodeksi Hannu Hongisto ja muiksi jäseniksi Ville Lindfors, Ville Marttila ja Seppo Linnaluoto. Ensimmäiseksi varajäseneksi valittiin Kaj Wikstedt ja toiseksi Raoul Kempe.
Tilintarkastajiksi valittiin Olli Kilpinen ja Jarmo Helle sekä heidän varamiehikseen Mikko Olkkonen ja Kai Nyman.
Muina yhdistyksen toimihenkilöinä jatkavat: varainhoitajana Tuire Marttila, jäsenrekisteriä ja jäsenmaksujen perimistä hoitaa Jim Duncker. Komeetan pyrstöä koostaa Heikki Marttila.
Ursa Minor on Ursan julkaisema tähtiharrastuksen erikoislehti. Havaintokohteita, harrastajahavaintoja ja -tekniikkaa. Tapahtumia ja yhdistystoimintaa. Ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Tilaa tästä linkistä. Vuosikerta 2009 maksaa Ursan jäseniltä 15 e ja muilta 20 e. Puhelin Ursaan on (09) 6840400, sähköposti: ursa@ursa.fi
Phoenix on Nasan, Jet Propulsion Laboratoryn ja Arizonan yliopiston Mars-luotainprojekti, joka laskeutui Marsin napaseuduille toukokuun lopulla. Phoenixista on ollut paljon uutisia mediassa. Tässä artikkelissa keskityn joihinkin spesifisiin asioihin Phoenixista, joihin ei ole välttämättä suuressa mediassa keskitytty.
Mars-laskeutuja Phoenixin päätehtävä eli "Primary mission" päättyi 90 solin jälkeen. Sol on yksi Mars-vuorokausi, eli 24 tuntia ja noin 40 minuuttia. Päätehtävä on Nasan termi tietylle ajanjaksolle, jonka aikana luotaimen pitää saavuttaa tietyt ennalta määritetyt tavoitteet, että luotaimen voidaan ajatella onnistuneen tehtävässään. Päätehtävän jälkeiselle ajalle pitää hakea erikseen pidennystä. Phoenixin pidennetty tehtävä kesti marraskuun loppuun, mutta tässä vaiheessa kontakti laskeutujaan oli jo menetetty.
Phoenix kohtasi loppunsa hieman odotettua aiemmin, koska yllättänyt pölymyrsky laski aurinkoenergian määrää. Arvioidaan, että Phoenixin aurinkopaneelien kokoiselle alueelle kertyy yli tonni hiilihappojäätä talven aikana, joten on käytännössä varmaa, että luotain ei tule heräämään uudestaan taas kevään tullessa.
Median uutisista ja lehdistötiedotuksista päätellen kaikki Phoenixillä näyttäisi menneen hyvin. Kemialliseen kokeeseen on tiputettu näytteitä, ja perkloraatista on kohistu. Mikroskoopit ovat ottaneet Mars-hiukkasista kuvia ja jatkuvia säämittauksia on tehty. Suurempia teknisiä ongelmia ei ole ollut varsinaisessa luotaimessa tai Mars-kiertolaisten välittämässä kommunikaatioyhteydessäkään.
TEGA-murheenkryyni
Phoenix laskeutui erinomaiselle paikalle, ja siihen ei tarvittu edes onnea. Mars Odysseyn ilmaisimet ennustivat, että kaivattua vesijäätä löytyy jo 5cm syvyydellä pinnasta. Jo ensimmäisinä päivinä laskeutumisen jälkeen selvisi, että ennustus oli osunut nappiin. 5-10cm syvyydessä hiekan alla oli kokonainen jääkenttä. TEGA eli Thermal and Evolved Gas Analyzer on Phoenixin paras instrumentti jään tutkimiseen. Sen spektrometri pystyy mittaamaan alkuaineiden määriä materiaalissa, kun niitä kuumennetaan laitteen pienissä uuneissa.
TEGA:n vaikeudet alkoivat heti alusta lähtien. Ensimmäisen näyteuunin luukut avautuivat vain puoliksi. Syyksi paljastui muutamaa viikkoa myöhemmin ilmeisesti mekaaninen ongelma luukkujen avausmekanismissa. Avautu neessa luukussa oli kuitenkin tarpeeksi tilaa näytettä varten, ja Phoenixin kauha tiputtikin niin paljon marsperää luukkuun, että TEGA näytti melkein hautautuvan alle! Seuraavana päivänä saatiin kuitenkin ihmetellä, kun instrumentit kertoivat, että yhtään materiaalia ei ollut tippunut luukun siivilän läpi uuniin.
Klikkaa
kuvaa!
TEGA-instrumentti Phoenixin SSI-kameran kuvaamana. Etualalla oikealla ainoa
näytteenottolaite, jonka molemmat luukut avautuivat kokonaan. Instrumentin
päällä on ylimääräistä hiekkaa aiemmista
näytteistä. Kuva: NASA/JPL-Caltech/University of Arizona.
Hiekkaa yritettiin tiputtaa TEGA:an ravistamalla laitteen vibraattoria. Vihdoinkin näyte onnistuttiin saamaan uuniin, tosin neljän päivän ja seitsemän ravistusyrityksen jälkeen. TEGA-tutkijat saivat hetken iloita ensimmäisestä näytteestä, kunnes löydettiin taas uusi ongelma. Pitkäaikainen laitteen ravistelu oli aiheuttanut oikosulun jossain ensimmäisessä TEGA:n näytteenottolaitteessa. Vika ei haittaisi TEGA:a muilta osin tällä hetkellä, mutta pelättiin että uusia oikosulkuja voisi esiintyä tulevaisuudessa.
TEGA:n kanssa pystyttiin kuitenkin jatkamaan, vaikka osissa näytteenottolaitteista luukut avautuivat vain noin 30 astetta. Uusia ongelmia ilmeni, kun vihdoin päästiin varsinaiseen jääkerrokseen. Tällä kertaa syyllinen ei ollut kuitenkaan varsinaisesti TEGA. Phoenixin kaivuukäsivarressa on eräänlainen motorisoitu raastin, joka mahdollistaa jäähileen keräämisen. Jäätä saatiinkin kerättyä ja toimitettua kauhan perälle, mutta kaikkien yllätykseksi se jäikin kauhaan kiinni, kun sitä yritettiin tiputtaa TEGA:n ammottavaan luukkuun. Tutkijat joutuivat taas suunnittelemaan uusia keinoja onnistuneen näytteen saamiseksi.
Jäästä kuitenkin saatiin pieni näyte myöhemmin, mutta se lähinnä vain varmisti veden olemassaolon. Tarkempia tietoja varten tarvittiin näyte, jonka jääpitoisuus on suurempi. Päätehtävän lopussa tuli selville uusi kriittinen ongelma TEGA:ssa. Uunien kuumentavat kaasut kuljetetaan spektrometriin laitteen omien kaasujen avulla. Nyt selvisi, että kuljetuskaasuja ohjaavassa venttiilissä oli vikaa.
Tutkijat aikoivat yrittää saada näytteet ilmaisimeen käyttämällä jäästä vapautuvaa vesihöyryä kuljettimena. TEGA ei kuitenkaan onnistunut saamaan parempaa näytettä vesijäästä, joten tältä osin Phoenixin tehtävä Marsissa ei ollut täysin onnistunut.
Antti Kuosmanen
Kirkkonummen Komeetta osallistui lauantaina 30.8. Kirkkonummipäivien toritapahtumaan, kuten joka kerta aikaisemminkin. Päivä oli osittain selkeä, joten Aurinkoa pystyttiin ajoittain näyttämään. Sunnuntai-ilta oli tällä kertaa selkeä, joten Komakallion tornissa näytettiin tähtiä yleisölle.
Klikkaa kuvaa!
Kirkkonummen Sanomien ruotsinkielinen avustaja Gunvor Westren-Doll puhuu
Hannu Hongiston kanssa.
Klikkaa kuvaa!
Kirkkonummen Komeetta esittäytyi tavanomaisella paikallaan kirkon vieressä.
Teksti ja kuvat Seppo Linnaluoto
Elokuun lopulla teimme retken Kustaviin Kai Nymanin kesämökille. Teimme siellä useita veneretkiä kauas merelle.
Paluumatkalla poikkesimme Iso-Heikkilän tähtitorniin, jota meille esitteli Mika Aarnio.
Iso-Heikkilän tähtitornin on rakennuttanut Turun yliopisto 1935-36. Teknisenä suunnittelijana toimi Yrjö Väisälä. Hän löysi siellä ryhmineen 807 asteroidia ja 7 komeettaa. 1950-luvulla Yliopisto rakennutti uuden keskuksen Piikkiön Tuorlaan.
Nykyään Iso-Heikkilä on Turun Ursan käytössä. Yhdistys järjestää siellä mm. yleisölle tähtinäytöksiä ja pitää omia kerhoiltojaan.
Etelän suunnalla oleva kerrostalo estää näkymät alle 20 asteen korkeudelle.
Klikkaa kuvaa!
Iso-Heikkilän tähtitorni.
Klikkaa kuvaa!
Toisessa tornissa on 15 ja 13 sentin linssikaukoputket sekä Schmidt-teleskooppi.
Klikkaa kuvaa!
Turun Ursan Celestron-putki.
Klikkaa kuvaa!
Toisessa tornissa on Celestronin Schmidt-Cassegrain-putki, jossa on GOTO-jalusta.
Vasemmalta Kaj Wikstedt ja Mika Aarnio.
Klikkaa kuvaa!
Turun Ursan kerhohuone. Kuvassa vasemmalta Markku af Heurlin, Kaj Wikstedt (selin)
ja Ville Lindfors.
Teksti ja kuvat Seppo Linnaluoto
Yli 25 vuotta sitten tein työmatkoja entisen Neuvostoliiton alueelle. Yksi kohdepaikka oli Moskova. Moskova toimi myös läpikulkupaikkana mentäessä muihin kaupunkeihin.
Moskovassa yövyin usein Kosmos-hotellissa, jonka lähellä sijaitsee Kansantalouden saavutusten näyttely (VDNH). Näyttelyalueella oli useiden eri Neuvostovaltioiden omia näyttelyhalleja ja niiden lisäksi eri aiheille omistettuja rakennuksia, kuten lääketiede, radioelektroniikka ja avaruustekniikka.
Vapaa-aikoina kävin usein kiertämässä tätä näyttelyaluetta ja tutustumassa kansantalouden saavutuksiin, todellisiin tai tavoitteellisiin.
Tämän kesän Moskovan työmatkaan tuli ihmeellinen yllätys. Työkaverilleni ja minulle jäi yksi vapaapäivä aikaa kiertää Moskovassa. Ja siihen kiertoon sisältyi metrolla ajo saavutusten näyttelyn metroasemalle ja näyttelyssä käynti.
Näyttelyalue oli muuttunut huomattavasti. Tosin ulkoalueen rakennukset olivat paikoillaan, mutta näyttelyhallit olivat valjastettu kaupallisten näyttelyiden käyttöön. Entisajan suosikissani, eli avaruushallissa, oli pelkkää tyhjyyttä. Kaikki tavarat olivat viety pois. Ulkoalueella oli jäljellä Vostok-1.
Osa ulko-alueista ja halleista oli valjastettu kaiken maailman rihkamatavaran ja merkkitavaran myyntiin.
Metroasemalla tosin huomasin kyltin, jossa opastettiin Avaruus-museoon. Sen etsiminen ja siellä käynti jäi seuraavaan kertaan.
Allaolevien kuvien lisäksi Seppo Linnaluodon ja Heikki Marttilan kuvia on loka-, marras- ja joulukuun kalenterissa.
Klikkaa kuvaa!
Näyttelyalueen ovat vallanneet myyntikojut. Kuva on syyskuulta 2008.
Klikkaa kuvaa!
Vostok 1 -avaruusraketti oli edelleen entisen Kosmos-hallin edustalla
Klikkaa
kuvaa!
Vostok-1:n raketilla varustettu istuin. Kuva on vuodelta 1979.
klikkaa
kuvaa!
Vuonna 1975 USAn ja Neuvostoliiton avaruusalukset telakoituvat avaruudessa.
Kysymyksessä oli Sojuz-Apollo –lento. Tässä kopio Sojuz-aluksesta.
Kuva on vuodelta 1979.
Teksti ja kuvat Heikki Marttila
Kuvailin viime kautena tähtikuvia useaan otteeseen, toisinaan kuvat olivat teräviä, toisinaan ei. Pohdiskelin ilmakehän väreilyn aiheuttavan ilmiön. Kuvasin etupäässä näennäisesti suuria kohteita, jotka täyttivät suuren osan kameran kuvakentästä. Suurissa kohteissa ei kuvan äärimmäinen terävyyskään ollut niin tärkeää ja kuvakenttään mahtui aina kirkkaita tähtiä, jotka näyttivät epäteräviltä optiikan ja kameran epäideaalisuuksien takia.
Tänä syksynä paljastui kuitenkin karmea totuus: kuvien fokusointi oli useassa kuvasarjassa epäonnistunut. Ostin kesällä Canon EOS 450D:n ja kuvittelin “live” kuvan kameran näytöllä ratkaisevan tarkennusongelman. Ensimmäinen tähtikuvausyritykseni elokuun alkupuolella epäonnistui täydellisesti, sillä en saanut kameraa kunnolla fokukseen.
Ensinnä koitin tarkentaa Vegaan ja yritin arvailla milloin tähden kuva on pienimmillään, mutta turhaan, en saanut kameraa fokusoitua. Valitsin himmeämmän tähden Lyyran Sulafatin ja tarkensin uudelleen, mutta jälleen huonoin tuloksin, joskin fokusointi himmeään tähteen onnistui hieman paremmin. Käytin kamerassa olevaa “live” kuvan suurennusta 5x ja 10x, tämä suurennusmahdollisuus on erittäin käyttökelpoinen ominaisuus.
Googletin ankarasti ja yritin löytää netistä ratkaisun tarkennusongelmaan. Löysin artikkelin Hartmannin maskista, joka kirjoittajan mielestä auttaa huomattavasti fokusoinnissa. Tein tämän maskin mustaksi maalatusta pahvilevystä johon leikkasin kolme reikää ja kiinnitin sen Newton kaukoputken eteen. Netistä löytyy tarkemmat rakennusohjeet. Tästä osoitteesta löytyy lisää tietoa.
Maski hajottaa tähden kuvan kolmeen osaan ja tarkennuslaitteella yritetään saada nämä kuvat päällekkäin. Tarkensin EOS 350D:n muutaman kerran maskilla ja etsimellä kirkkaaseen Vegaan, mutta oli vaikea sanoa koska kolme kuvaa on päällekkäin etsinkuvan pienuuden takia. Kuitenkin tämä tarkennusmenetelmä on paljon parempi kuin pelkkä etsin. Tähän EOS 350D:n on vaihdettu jyrkempi IR-suodin ja näin se on herkempi vedyn säteilemälle punaiselle valolle. Palasin fokusointiongelmaan lokakuulla uudestaan ja kokeilin EOS 450D:n “live” etsinkuvaa ja Hartmannin maskia. Tulos oli erinomainen, fokusointi osui joka kerralla täsmälleen kohdalleen.
Voin suositella “live” kuvalla varustettua järjestelmäkameraa ja Hartmannin maskia tähtikuvaukseen. IR-suodattimen vaihto jyrkempään kannattaa myös tehdä, tosin kuvattaessa maallisia kohteita joutuu valkotasapainoa säätämään.
Seppo Ritamäki
Esitelmien lyhennelmät ovat myös luettavissa yhdistyksemme sivuilta osoitteesta: www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelmalyh.htm
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli 23.9.2008 vuorossa professori Jukka Maalampi, jonka aiheena oli Mitä aine on. Esitelmä pidettiin Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta rahoitti esitelmän. Esitelmällä oli 78 kuulijaa.
Esitelmässä kerrottiin siitä, miten tieteen käsitys aineen olemuksesta on muuttunut ja kehittynyt vuosituhansien aikana. Keskeisiä virstanpylväitä ovat olleet tyhjyyden hyväksyminen osaksi ainetta, aineen atomaarisuus, atomien pysyvyys ja monet "turhat" aineen muodot. Koostuuko aine ehkä kymmenessä ulottuvuudessa väräjävistä säikeistä? Eräs avoin kysymys on aineen massan alkuperä, johon pyritään saamaan vastaus CERNin uudella LHC-kiihdyttimellä tehtävillä kokeilla. Etsintäkuulutettuna on ns. Higgsin hiukkanen.
Klikkaa kuvaa!
Professori Jukka Maalampi esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Jukka Maalampi toimii fysiikan professorina Jyväskylän yliopistossa. Hänen tutkimusalanaan on teoreettinen hiukkasfysiikka, erityisesti hiukkasastrofysiikka ja hiukkaskosmologia. Hän luennoi myös fysiikan historiasta. Maalampi on myös ollut aktiivinen fysiikan yleistajuistaja. Hänen viimeisin kirjansa Maailmanviiva, Albert Einstein ja moderni fysiikka ilmestyi Ursan kustantamana 2006. Kirja ilmestyi hiljattain myös saksaksi.
Historia
Miten käsitys aineen perimmäisestä rakenteesta on kehittynyt aikojen kuluessa? Mitä ajattelemme siitä nyt?
Esitemässä tarkasteltiin näitä kysymyksiä lähtemällä liikkeelle antiikin kreikkalaisten ainekäsityksistä. Anaksimandros (609-546 eaa) esitti, että maailmankaikkeus syntyi alkukaaoksesta tai ”alkumassasta” apeironista, joka on sukua tyhjiölle. Anaksimenes (585-525 eaa) taas oli sitä mieltä, että kaikki olevainen on ilmaa vaihtelevalla tiheydellä. Esimerkiksi kivet ovat ilmaa, mutta erityisen tiheää ilmaa.
Empedokles (490-430 eaa) taas esitti, että kaikki aine koostuu neljästä alkuaineesta eli elementistä, jotka olivat tuli, vesi, maa ja ilma. Elementit eivät muutu toisikseen, mutta ne vuorovaikuttavat keskenään. Vuorovaikutuksia Empedokles kutsui vihaksi ja rakkaudeksi. Neljän elementin teoria säilyi renesanssiin (vuosiin 1300-1500) asti.
Leukippos ja hänen oppilaansa Demokritos (n. 370-460 eaa) esittivät, että kaikkeus koostuu tyhjyydestä ja siellä liikkuvista atomeista ja niiden muodostamista kappaleista. Atomeilla vain muutamia ominaisuuksia: koko, muoto ja massa. Muodot selittivät mm. aineen maun. Tyhjiö eli vakuumi tarkoittaa sitä, että ei ole mitään.
Klikkaa kuvaa!
Maalammen esitelmää kuunteli 78 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.
Tyhjyyden kauhu
Uudella ajalla kreikkalaisten tyhjyys herätti vastustusta. René Descartes (1596-1650) esitti, että tyhjä avaruus on ajatuksenakin mahdoton. Plenum eli eetteri täyttää koko avaruuden. Aine on jatkuvaa. Eetterihypoteesi oli fysiikassa laajasti hyväksytty dogmi, joka hallitsi fysiikkaa 1900-luvun alkuun asti.
Evangelista Torricelli (1608-1647) sai aikaan ensimmäisen tyhjiön vuonna 1643. Hän täytti pitkän lasiputken elohopealla. Sitten hän käänsi putken ympäri ja laittoi sen avonaisen pään elohopea-astiaan. Elohopeaa oli putkessa 760 mm verran ja sen yläpuolella oli tyhjiö.
Atomit takaisin luonnontieteisiin
John Dalton (1766-1844) selitti 1800-luvun alussa kemialliset reaktiot atomien ja molekyylien avulla. Kullakin alkuaineella on omat atominsa, jotka eroavat massaltaan. Tällä tavalla oli ymmärettävissä kemiallisten yhdisteiden synty ja luonne. Useimmat fyysikot eivät uskoneet Daltonin ajatuksiin, tyhjyys atomien välillä epäilytti.
Ludvig Boltzman (1844-1906) otti kuitenkin Daltonin teorian vakavasti. Hän kehitti kaasujen tilastollisen teorian, jossa kaasun rakenneosina olivat atomit ja molekyylit. Atomeista ja molekyyleistä tuli fyysikoille todellisuutta, kun Albert Einstein (1879-1955) esitti 1905 selityksen Brownin liikkeelle. Brownin liike on pienten ainehiukkasten satunnaista poukkoilua nesteessä, jota voi seurata mikroskoopilla. Einstein pystyi selittämään tämän poukkoilun Boltzmannin teorian avulla. Jean Perrinin (1870-1942) koetulokset vahvistivat Einsteinin laskelmat, mikä oli lopullinen voitto atomiteorialle.
Atomin rakenne selviää
Spektriviivat olivat ensimmäinen vihje atomin sisäisestä rakenteesta. J.J. Thomson (1856-1940) löysi elektronin vuonna 1897. Elektronit ovat vastuussa atomien kemiallisista ominaisuuksista. Ernest Rutherford (1871-19379 löysi atomista ytimen. Ydin on läpimitaltaan vain miljoonasosa koko atomin koosta. Jos ydin olisi jalkapallon kokoinen, elektronit kiertäisivät sitä satojen metrien etäisyydellä. Atomi on siis enimmäkseen tyhjää!
Niels Bohrin atomimalli
Niels Bohr (1885-1962) esitti, että klassisen fysiikan lait eivät päde atomissa. Energia on kvantittunut eli elektronit voivat liikkua siellä vain tietyillä erillisillä nopeuksilla.
Klikkaa kuvaa!
Niels Bohr Kööpenhaminassa vuonna 1935. Kuva Wikipedia.
Mikä sitten pitää pitää atomin koossa? Vastaus on kvanttimekaniikka! Atomin hajottamiseen tarvitaan tietty vähimmäismäärä energiaa. Normaalioloissa atomien törmäyksissä on vähemmän energiaa. Aine säilyttää rakenteensa.
Atomin puristaminen kokoon vaatii äärimmäiset olosuhteet. Tähtien romahduksessa elektronit joutuvat ytimiin ja syntyy neutronitähti. Tiheys on sama kuin ydinaineen tiheys eli 10 potenssiin 18 kg kuutiometrissä.
Ensimmäiset hiukkaset
Protonia ja elektronia pidettiin jonkin aikaa aineen perusosina. Mutta sitten löydettiin neutroni vuonna 1932, joita on atomiytimissä suunnilleen yhtä paljon kuin protonejakin.
Paul Dirac (1902-1984) keksi antihiukkaset vuonna 1928. Antihiukkaset olivat ensimmäinen aineen "tarpeeton" muoto. Niitä ei ole eikä tarvita pysyvän aineen rakenneosina. Vuonna 1931 keksittiin teoreettisesti neutriino, joka todennettiin kokeellisesti vasta vuonna 1956. Neutriinon vuorovaikutus muun aineen kanssa on äärimmäisen vähäistä. Niitä syntyy radioaktiivisten ytimien beetasäteilyn yhteydessä.
Myoni keksittiin 1938, pioni 1945 jne. Tarpeettomia, ei-pysyviä hiukkasia alettiin löytää runsaasti. Kiihdyttimillä löydettiin kymmenittäin erilaisia hadroneita. Nyt niitä tunnetaan jo noin 400.
1960-luvulla keksittiin kvarkkimalli, joka selitti näiden satojen hiukkasten alkuperän. Hadronit muodostuvat kolmesta kvarkista tai kvarkista ja antikvarkista.
Perushiukkaset
Tämän hetkisen käsityksen mukaan perushiukkasia ovat kuusi kvarkkia, kuusi leptonia ja perusvoimien välittäjähiukkaset. Leptoneja ovat kolme neutriinoa sekä elektroni, myoni ja tau-hiukkanen. Voimien välittäjähiukkasia ovat fotoni, gluoni sekä Z- ja W-bosoni.
Avoimia kysymyksiä ovat mm. onko perushiukkasilla alkeellisempi alirakenne? Mikä on massan alkuperä. Mikä on painovoiman kvanttiluonne. Kysytäänkö aineen perimmäsitä rakennetta pohdittaessa ylipäänsä oikeita kysymyksiä?
Seuraavassa tarkastellaan kysymyksiä yksityiskohtaisemmin. Ensinnäkin onko lisää alirakenteita? Nykyisin tunnetaan seuraavat rakenteet: molekyylit, atomit, ytimet, nukleonit (ytimen hiukkaset) ja kvarkit. Jatkuuko ketju? Loppuvatko tutkimisen keinot?
Einstein esitti kuuluisan kaavansa sata vuotta sitten: energia on yhtä kuin massa kertaa valon nopeus toiseen potenssiin. Massa mittaa hiukkasen sisäistä energiaa. Mitä sitten on "varsinainen" massa?
Higgsin kenttä
Massan alkuperä on nykyisen käsityksen mukaan seuraavanlainen. Avaruuden täyttää Higgsin kenttä, jonka vaikutus hiukkasiin ilmenee massana. Higgsin hiukkasta ei ole vielä löydetty. Sitä yritetään etsiä Sveitsin Genevessä olevalla CERNin uudella LHC-laitteella, joka on sijoitettu maanalaiseen 27 km mittaiseen tunneliin.
Jukka Maalampi vertasi Higgsin kenttää ja hiukkasta Keskustan puoluekokoukseen. Puoluekokousväki on ikään kuin Higgsin kenttä. Matti Vanhanen saapuu - hiukkanen saapuu. Vanhanen kerää ympärilleen väkeä, eteneminen hidastuu. Tämä on: hiukkanen saa massan, nopeus on pienempi kuin valon nopeus. Toisella kertaa joku huutaa salin ovelta: " Matti tulee naisen kanssa". Tieto leviää suusta suuhun läpi salin. Saliin syntyy ”häiriö”. Ja tämä on Higgsin hiukkanen.
Painovoiman kvanttiluonne on myös vaikea ongelma. Lupaavin teoria on supersäieteoria. Hiukkaset ovat sen mukaan erilaisia säikeiden värähtelyjä 10-ulotteisessa avaruudessa. Tämä olisi täysin uusi kuva aineesta!
Uusin teoria on teoria ns. epähiukkasesta. Niin sanotuissa skaalattomissa teorioissa, joita teoreetikot ovat tutkineet, aine ei voi olla hiukkasina. Skaalattomuus tarkoittaa sitä, että luonto näyttää samalta kaikissa kokoluokissa. Kun vuorovaikutuksen energia pienenee, kaiken pitäisi skaalata mukana. Massa on muuttumaton, joten se rikkoo skaalattomuuden. Aine on energiaa, mutta energia ei ole massan muodossa. Epähiukkaset olisivat ”piilovaikuttajina” tavallisen aineen ilmiöissä.
Jukka Maalampi ja Seppo Linnaluoto
Klikkaa kuvaa!
Messier 1 eli Rapusumu on vuonna 1054 räjähtäneen supernovan
jäänne. Vety-alfa-aallonpituuden säteily on tässä kuvassa
punaista. Kuvausvälineet: William-Optics FLT-110 -refraktori, Atik ATK
16HR-CCD-kamera. Valotus: 10x 120 s L-suodin, 6x 600 s H-alfa-suodin, 5x 120
s kukin RGB-suotimista. Kuva Antti Kuosmanen.
Klikkaa
kuvaa!
Nostopainosumu M27 kuvattuna 25.9.2008. Kamerana Canon EOS 300D digijärjestelmäkamera
ja objektiivina 400 mm f/5,6 täydellä aukolla. Kuva Ville Marttila.
Klikkaa
kuvaa!
Sateenkaaren kuva on koostettu kolmesta kuvasta. Kuvat ovat otettu Siuntiossa
24.8.2008 noin kello 20.50 Kustaviin suuntautuneen retken kotimatkalla. Kuvaaja
Ville Lindfors.
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!