Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsentiedote nro 3/2001
Sisällys:
Kerhoillat
Lasten kerhoillat
Kerhotila. Sitten kun...
Sääntömääräinen syyskokous
Tapahtumakalenteri
Tähtiharrastuspäivä 10.11.
Tulevat esitelmät - Syksyn esitelmät
Lyhennelmät syksyn esitelmistä
Esitelmä tähtienvälisestä
aineesta
Esitelmä galakseista
Erään kaukoputken tarina
Lyhyesti...
Retki Tytyrin kaivosmuseoon
... ja Metsähoviin
... ja myöskin Räyskälään
Taivassivuja
Tietokilpailu avaruudesta lapsille
Ja pitemmästi
Matkaraportti Mt. Hamiltonilta
Tähtitaivas syksyllä 2001
Putkesta ja putkenpäästä eli asiasta ja asian vierestä
Se suttuinen tähti
Vastaukset tietokilpailukysymyksiin
Havaintopalsta
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta
Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen:
Kettutie@dlc.fi
Yhdistysasiaa: Kerhotila. Nyt
Kerhoiltoja on joka maanantai klo 18 alkaen paitsi silloin kun on esitelmä eli 12.11. ja 10.12.
Kerhoillat ovat Volsin koululla Volsintiellä vastapäätä Vols-kotia n. 6 km Kirkkonummen keskustasta luoteeseen. Kerhoilloissa keskustelaan tähtiharrastuksesta ja yhdistyksen asioista sekä katsotaan videoita. Yhdistys tarjoaa kahvia. Takkaan sytytetään tuli makkaranpaistoa varten. Kerhoilloissa voi myös ostaa Ursan kirjoja. Yhdistyksen kirjastosta voi lainata kirjoja tai lehtiä.
Selkeällä säällä katsotaan tähtiä yhdistyksen kaukoputkella. Jos sinun on hankala päästä paikalle, ota yhteyttä hallituksen jäseniin tai muihin aktiivijäseniin.
Lasten kerhoillat on tarkoitettu 5-12 -vuotiaille. Ne ovat Volsin kerhohuoneella tiistaisin parittomina viikkoina klo 18.30-20.00. Kerho on tarkoitettu yhdistyksen jäsenille. Kerhossa katsotaan diakuvia tai videoita, piirretään ja askarrellaan. Sään salliessa katsotaan kaukoputkella taivaalle. Vanhemmat voivat olla toisessa huoneessa lastenkerhon ajan. Kerhoillat ovat 6.11., 20.11. ja 4.12.
Kerhotilamme vuokrasopimus päättyy helmikuun lopussa. Keväällä tiloihin tulee evakkoon remontin tieltä Veikkolan koulun oppilaita.
Etsimme kerhotiloja. Tilaa tarvitaan parikymmentä neliötä. Hyvä olisi, jos tilassa olisi erillinen työpajaksi sopiva tila. Toinen puoli voisi olla videoiden katselu- ja kirjastotila. Takka ei välttämätön, muuta suotava.
Jos tiedät, mistä saisi tilan vuokrattua kohtuu hintaan, ilmoita asiasta Aarno Junkkarille tai Seppo Linnaluodolle.
Maanantaina 12.11.2001 klo 18 pidettävän esitelmän jälkeen pidetään Tähtitieteellinen yhdistys Kirkkonummen Komeetan sääntömääräinen syyskokous Kirkkonummen keskustan koulukeskuksen yläasteen auditoriossa.
Silloin mm. valitaan yhdistykselle uusi hallitus, päätetään jäsenmaksuista ja päätetään toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta.
Päivä Aika Aihe ja paikka, järjestäjä
Ma 29.10. 18.00 Jäsenilta, kerhotila, Komeetta
2.…4.11. 10- Avaruus 2001, Kaapelitehdas, Ursa
Ma 5.11. 18.00 Jäsenilta, kerhotila, Komeetta
Ti 6.11. 18.30 Lastenkerho, kerhotila, Komeetta
La 10.11. 16.00 Tähtiharrastuspäivä, kerhotila
Ma 12.11. 18.00 Esitelmä, Koulukeskuksen auditorio, Komeetta
Ma 12.11. Esitelmän jälkeen syyskokous, Komeetta
Ma 19.11. 18.00 Jäsenilta, kerhotila, Komeetta
Ti 20.11. 18.30 Lastenkerho, kerhotila, Komeetta
Ma 26.11. 18.00 Jäsenilta, kerhoilta, Komeetta
Ma 3.12. 18.00 Jäsenilta, kerhotila, Komeetta
Ti 4.12. 18.30 Lastenkerho, kerhotila, Komeetta
Ma 10.12. 18.00 Esitelmä, Koulukeskuksen auditorio, Komeetta
Ma 17.12. 18.00 Jäsenilta, kerhotila, Komeetta
Ma 31.12. 18.00 Jäsenilta, kerhotila, Komeetta
Lauantaina 10.11. klo 16-20 vietetään tähtiharrastuspäivää yhdistyksen Volsin kerhotiloissa. Tällöin yleisöllä on mahdollisuus tutustua Komeetan toimintaan. Tarjotaan kahvia, mehua ja keksejä. Myytävänä Ursan kirjallisuutta. Jos on selkeää, katsotaan yhdistyksen kaukoputkella tähtitaivasta. Jäsenet voivat tuoda omat kaukoputkensa.
Syksyn esitelmät
Molemmat esitelmät ovat Kirkkonummen keskustan koulukeskuksen yläasteen auditoriossa poliisiasemaa vastapäätä.
Maanantaina 12.11.2001 klo 18.
Lauri J. Pesonen: Kääntyykö Maan magneettikenttä?
Esitelmässä luodaan katsaus planeettakuntamme magneettikenttiin, erityisesti planeetta Maan magneettikenttään, sen paikallisiin ja ajallisiin vaihteluihin. Esitelmässä kerrotaan myös mikä rooli Maan magneettikentän tutkimuksilla on ollut Maan sisuksen kartoittamiselle ja ihmiskunnan kehitykselle. Lauri Pesonen on Geofysiikan professori Helsingin yliopiston Geofysiikan laitoksella. Hänen erikoisalansa on kiinteän Maan geofysiikka.
Maanantaina 10.12.2001 klo 18
Kari Lumme: Jättiläisplaneetat
Aurinkokuntamme jättiläisplaneetat ovat Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Ne ovat aivan erilaisia kuin maankaltaiset planeetat, ne ovat paljon suurempia, ne ovat suurimmaksi osaksi nestemäisiä, niillä on paljon kuita ja renkaat ympärillään. Kari Lumme on professorina Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella. Esitelmät rahoittaa Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmiin on vapaa pääsy. Esitelmien yhteydessä on mahdollista ostaa Ursan kirjallisuutta.
Esitelmä tähtienvälisestä aineesta
Kirkkonummen Komeetan syksyn esitelmäsarjan aloitti Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksessa tutkijana työskentelevä fil. tri Mika Juvela. Hänen esitelmänsä aiheena oli tähtienvälinen aine. Esitelmää kuulemassa oli 31 henkeä. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta.
Esitelmöitsijä aloitti esittämällä muutamia kysymyksiä. Mitä tähtienvälinen aine on? Miten se voidaan havaita? Mitkä ovat sen ominaisuudet? Mitä havaintolaitteita käytetään tähtienvälisen aineen tutkimuksessa?
Mitä tähtienvälinen aine on
Mitä tähtienvälinen aine sitten on? Sitä on kaikki aine, joka on galakseissa tähtienvälisessä avaruudessa. Tässä keskitytään oman galaksimme, Linnunradan, tähtienväliseen aineeseen.
Linnunradan massasta noin 1/10-osa on tähtienvälisenä aineena, suurin osa on tähdissä. Tähtienvälisen aineen keskitiheys on ainoastaan 1 atomi kuutiosenttimetrissä.
Tähtienvälinen aine ei ole tasaisesti jakautunut. Aine on keskittynyt Linnunradan tasoon, spiraalihaaroihin. Tähtienvälinen aine muodostaa pilviä, joissa tiheys voi nousta kertaluokkia suuremmaksi. Se on noin 10-1000 atomia kuutiosenttimetrissä.
Tähtienvälinen aine koostuu kahdesta osasta, kaasusta ja pölystä. Suurin osa on kaasua. Olosuhteista riippuen kaasu voi koostua vapaista atomeista, molekyyleistä tai ioneista.
Tähtienvälisestä aineesta noin 1/100-osa on pölyä. Pöly koostuu kiinteistä hiukkasista, joiden koko on alle 1/1000-osa millimetristä. Tähtienvälinen kaasu koostuu pääasiassa vedystä (90 %) ja heliumista (10 %). Lisänä on hieman raskaampia alkuaineita esim. hiiltä, happea, typpeä, rikkiä jne. esim. hiilen tai hapen suhteelliset runsaudet ovat noin 1/10000.
Suuri osa Linnunradan kaasusta on neutraalia vetyä. Kaasu on atomeina. Neutraalin vedyn säteilyn perusteella johdettiin ensimmäinen kuva Linnunradan spiraalirakenteesta. Neutraali vety säteilee 21 cm:n aallonpituudella. Tämä radiosäteily kulkee esteettä läpi koko galaksin. Tämä säteily voidaan kartoittaa radioteleskoopeilla.
Tiheimmissä pilvissä suuri tiheys lisää molekyylien syntynopeutta. Pilvissä olevan pölyn ansiosta pilven sisäosat ovat suojassa tähtien lähettämältä säteilyltä, joka voisi hajottaa syntyvät molekyylit. Vedyn lisäksi muutkin alkuaineet muodostavat molekyylejä, esim. hiilimonoksidia, ammoniakkia, vettä jne.
Tähtienvälisen aineen massasta on 1/100-osa pölyä. Hiukkasten koko on 1/1000-1/100000 mm. Pienimmät pölyhiukkaset vastaavat kooltaan suuria molekyylejä. Pöly koostuu pääosin hiili- ja piiyhdisteistä. Pöly on ärkeää, koska se voi imeä itseensä eli absorboida tähtien lähettämää säteilyä.
Pöly suojaa kaasua säteilyn aiheuttamalta ionisaatiolta ja molekyylien hajoamiselta. Pöly vaimentaa enemmän sinistä kuin punaista valoa. Imetty säteilyenergia nostaa pölyhiukkasten lämpötilaa. Pöly säteilee itse näkyvää valoa pidemmillä aallonpituuksilla eli infrapunaisessa. Tähtienväliset pilvet Jättiläismolekyylipilvien massat ovat miljoonia Auringon massoja ja koko satoja valovuosia. Kaasun lämpötila on noin 40 kelviniä eli -230 celsius-astetta. Pimeiden sumujen massa on noin 1000 Auringon massaa ja koko kymmeniä valovuosia. Kaasun lämpötila on noin 10-20 kelviniä.
Pienimmät tähtienväliset pilvet ovat globuleita. Ne ovat pieniä, erillisiä pimeitä sumuja, joiden massa on joitakin Auringon massoja.
Yhteenvetona esitelmöitsijä totesi, että neutraa- lin vedyn pilviin kuuluu noin neljäsosa tähtienvälisestä aineesta. Jättiläismolekyylipilviin kuluu samoin neljäsosa aineesta. Ns. kuumaan komponenttiin kuuluu 5 % aineesta. Loput noin puolet tähtienvälisestä aineesta on pilvien välillä.
Tähtien synty Molekyylipilvissä syntyy tiheitä pilviytimiä. Pöly varjostaa ulkoa tulevaa säteilyä ja molekyylien lähettämä säteily jäähdyttää pilveä. Lämpötilan lasku pienentää kaasun painetta ja painovoima voi puristaa ytimen kokoon. Luhistuminen johtaa yhden tai tavallisesti useamman tähden syntyyn.
Massiiviset tähdet syntyvät jättiläismolekyylipilvissä. Pienimassaisissa sumuissa syntyy pääasiassa pienimassaisia tähtiä. Ajan mittaan pilvet häviävät, mutta uusia syntyy tilalle.
Miten havaitaan
Tähtienvälistä ainetta voidaan havaita sen lähettämän tai absorboiman säteilyn avulla. Silmällä voi havaita ainoastaan pölystä sirottunutta valoa. Tähtien ympärillä voidaan havaita heijastussumuja, josta esimerkkinä ovat Plejadit. Aurinkokunnassamme oleva pöly nähdään eläinratavalona.
Toisaalta voidaan havaita tähtien valon vaimeneminen eli absorptio. Tiheät pilvet peittävät takana olevia tähtiä ja näkyvät tähdettöminä alueina eli pimeinä sumuina. Maan ilmakehä ei äpäise hyvin läheskään kaikkia aallonpituuksia, etenkään kaukoinfrapunaisessa ja mikroaaltoalueessa. Havainnot pyritään tekemään korkeilta vuorilta tai ilmakehän ulkopuolelta, satelliiteista.
1983 lähetetty IRAS-satelliitti kartoitti koko taivaan neljällä infrapunaisen aallonpituudella. 1989 lähetetty COBE-satelliitti kartoitti koko taivaan 10 eri infrapunaisen aallonpituudella. ISO-satelliitti lensi 1995-98. Sen pääpeili oli 60 cm läpimittainen. Se havaitsi yksittäisiä kohteita eri lähi-infrapunan ja kaukoinfrapunaisen aallonpituuksilla.
Suomalaiset tutkijat ovat tehneet paljon havaintoja Kirkkonummen Metsähovissa olevalla 14 metrin radioteleskoopilla. Tällä voidaan havaita yli 1 mm aallonpituuksilla mm. tähtienvälisen aineessa olevien molekyylien (esim. hiilimonoksidin) lähettämän spektriviivasäteilyn avulla.
Suomalaiset ovat käyttäneet myös Chilessä olevaa SEST-teleskooppia, joka sijaitsee noin 2,5 km korkeudessa. Kuiva ilmasto ja korkea sijainti mahdollistavat havainnot alle 1 mm aallonpituuksilla.
Lopuksi esitelmöitsijä kertoi Australiassa olevasta ATCA-radiointerferometrista, jossa on kuusi 22 metrin antennia. Chileen on suunnitteilla 64:n 12 metrin antennin muodostama ALMA-interferometri, jolla päästään 0,01 kaarisekunnin erotuskykyyn.
Seppo Linnaluoto
Esitelmä galakseista
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa dosentti Karl Johan Donner Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitokselta. Hänen aiheenaan olivat galaksit. Esitelmää kuulemassa oli peräti 90 henkeä, mikä on tähänastinen ennätys. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta.
Perusasiat galakseista
Galaksit muodostavat maailmankaikkeuden perusrakenteet. Ulkonäkönsä perusteella ne voidaan jakaa selvästi erottuviin luokkiin. Mistä eri galaksityypit johtuvat ja miten galaksit ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa? Näihin kysymyksiin esitelmöitsijä pyrki löytämään vastauksen.
Galaksit koostuvat tähdistä ja tähtienvälisestä aineesta. Joidenkin galaksien rakenne on hyvin yksinkertainen, ne ovat vain normaalien tähtien muodostamia järjestelmiä ilman erikoisia tuntomerkkejä. Toiset taas ovat monimutkaisia systeemejä, joissa useat eri komponentit (tähdet, neutraali ja ionisoitunut tähtienvälinen kaasu, pöly, molekyylipilvet, magneettikentät, kosmiset säteet ...) vuorovaikuttavat keskenään. Mutta galaksit voidaan luokitella
Galaksit muodostavat pienempiä ryhmiä ja isoja joukkoja avaruudessa. Monien galaksien keskellä on hyvin pieni tiivis ydin. Joskus tämä on niin kirkas, että se peittää alleen koko muun galaksin säteilyn.
Kirkkaimmat galaksit vastaavat noin biljoonaa Aurinkoa, mutta useimpien kirkkaus on paljon pienempi, pienimmillä noin satatuhatta Aurinkoa. Ison galaksin massa on noin 10 biljoonaa Auringon massaa ja säde 100.000 valovuotta ja kääpiön noin 10 miljoonaa Auringon massaa ja säde tuhat valovuotta.
Hiukan historiaa
Vielä 1920-luvulla maailmankuva oli hyvin yksinkertainen. Maailmankaikkeus koostui pelkästään tähdistä. Aurinko oli suunnilleen keskellä maailmankaikkeutta.
1930-luvulle tultaessa maailmankuva oli täysin muuttunut. Edwin Hubble osoitti vuonna 1923, että Andromedan sumu M31 on selvästi Linnunradan ulkopuolella ja ratkaisi näin pitkäaikaisen kiistakysymyksen nebuloosien ja Linnunradan suhteesta. Runsaslukuisina näkyvät galaksit muodostavat Linnunradan mittasuhteita tavattoman paljon suuremman galaksiavaruuden.
Edwin Hubble havaitsi 1920-luvun lopulla, että galaksien lähettämässä säteilyssä spektriviivat ovat siirtyneet pitempien aallonpituuksien suuntaan sitä enemmän mitä kauempana galaksit ovat. Tätä sanotaan nykyisin Hubblen laiksi. Galaksit etääntyvät toisistaan sitä nopeammin mitä suurempi on niiden välimatka. Avaruus laajenee.
Galaksien luokittelusta
Ensimmäisenä askeleena kohti galaksien teoriaa on hyvä yrittää luokitella niitä muodon perusteella. Näin saatava kuva perustuu kuitenkin vain sellaisiin galakseihin, jotka ovat tarpeeksi suuria ja kirkkaita näkyäkseen hyvin taivaalla. Jos galaksin säde on liian suuri kirkkauteen nähden eli pintakirkkaus on pieni, galaksi häviää taustataivaan valoon. Jos säde taas on liian pieni, galaksi näyttää tähdeltä eikä sitä huomata ilman tarkempia spektroskooppisia tutkimuksia. Muutama läheinen kääpiögalaksi, joiden tähdet voidaan nähdä yksittäin, on havaittu.
Edwin Hubble esitti vuonna 1926 luokittelujärjestelmän, jossa päätyyppejä on kolme: elliptiset, linssimäiset ja spiraaligalaksit. Spiraaligalaksit jaetaan lisäksi kahteen sarjaan, normaalit ja sauvaspiraalit. Tämän lisäksi on olemassa epäsäännöllisten galaksien luokka.
Ellipsigalaksit näkyvät taivaalla elliptisinä tähtitiivistyminä, joissa pintakirkkaus pienenee tasaisesti ulospäin mentäessä. Normaalisti niissä ei näy merkkejä tähtienvälisestä aineesta kuten pölyraitoja tai nuoria tähtiä.
Normaaleihin ellipsigalakseihin liittyvät cD-tyypin jättiläisellipsit. Nämä galaksit ovat yleensä galaksijoukkojen keskellä.
Spiraaligalakseille on luonteenomaista kiekossa näkyvä spiraalirakenne. Niissä on keskuspullistuma, jonka rakenne muistuttaa elliptistä galaksia. Sen ympärillä on ohut kaasusta ja pölystä koostuva kiekko, jossa jatkuvasti muodostuu uusia tähtiä ja jossa tavallisesti on myös selkeä spiraalikuvio. Galaksin keskustassa on musta aukko, jonka massa on miljoonasta sataan miljoonaan Auringon massaan.
Galakseissa on lisäksi pimeää ainetta. Sitä on jopa 10 kertaa enemmän kuin näkyvää ainetta. Ei lainkaan tiedetä, missä muodossa pimeä aine on.
Galaksien vuorovaikutukset
Galaksien väliset etäisyydet eivät ole kovin paljon suurempia kuin niiden läpimitat ja siksi niiden väliset vuorovaikutukset ovat yleisiä. Kahden läheisen galaksin välinen gravitaatiovoima aiheuttaa voimakkaan vuorovesi-ilmiön, joka voi suuresti muuttaa galaksien ulkonäköä.
Pienikin häiriö voi synnyttää galakseihin spiraalihaaroja tai sauvan. Voimakkaammassa häiriössä galaksien muoto voi kokonaan vää- ristyä, ja vuorovesivoiman tuottamat "sillat" ja "hännät" voivat yhdistää galakseja. Kaikkein voimakkaimmissa vuorovaikutuksissa kaksi galaksia voi kokonaan sulautua yhteen, jolloin esim. kaksi spiraaligalaksia voi yhdistyä elliptiseksi galaksiksi.
Riippuuko luokittelu iästä?
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on huomattu, että alunperin galaksit olivat pieniä ja epämääräisiä. Nykyään galaksit sopivat hyvin Hubblen luokkiin. Ne ovat myös varsin suurikokoisia.
Mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään, sitä huonommin galaksit sopivat Hubblen luokkiin.
Aiemman käsityksen mukaan galaksit syntyvät suurten kaasupilvien luhistuessa. Tällöin syntyvän galaksin ominaisuudet, kuten sen Hubblen luokka, riippuvat luhistuvan kaasupilven tilasta. Nykyisin ajatellaan, että suuret galaksit ovat syntyneet useiden pienempien galaksien sulautuessa yhteen.
Voimakkaat vuorovaikutukset ja galaksien sulautumiset olivat paljon yleisempiä aikaisemmin, kun maailmankaikkeus oli pienempi ja samoin galaksien väliset etäisyydet. Vasta kun sulautumisia ei enää paljon tapahdu, voivat galaksit asettua Hubblen luokittelun mukaisiin muotoihin. On kuitenkin edelleen avoin kysymys, miten juuri havaittujen luokkien synty voidaan ymmärtää.
Seppo Linnaluoto
Kuvauskalustoa
Tähtikuvaukseen ei välttämättä tarvita kalliita ja huippuhienoja laitteita. Ville Marttilan kuvauskalusto on hankittu halvalla muinaisesta Neuvostoliitosta ja nykyisestä Virosta. Käyttökelpoista saa edulliseenkin hintaan.
Villen Tal-1-putken kameratelineeseen on kiinnitetty Zenit-kamera. Putkea käytetään seurannassa, kamera kuvaa oman objektiivin kautta.
Olen jo jonkin aikaa haaveillut oman isohkon tähtikaukoputken rakentamisesta. Itseasiassa vuodesta 1986 asti, jolloin sain Turusen Kaukoputken rakentajan käsikirjan. Vuodet vierivät, ja mitään ei tapahtunut, mutta sitten eräänä keväänä päätin, että olisikohan jo aika alkaa rakentelemaan sitä kaukoputkea.
Päätin rakentaa 20 senttisen Dobson tyyppisen peilikaukoputken. Koska minulla ei juurikaan ollut kokemusta ison peilin hiomisesta, tilasin optiikan valmiina Teknofokuksesta ja keskityin vain mekaanisten osien rakentamiseen.
Erityyppisten putkikonstruktioiden kanssa pähkäiltyäni silmiini osui Sky&Telescopen 12/2000 numerossa ollut juttu yksinkertaisesta avorakenteisesta putkesta, se näytti yksinkertaisuudessaan hienolta ja helposti rakennettavalta ratkaisulta, lisäksi putken rakenne on samantyyppinen kuin isommissa putkissa, joten siitä saisi kokemusta avorakenteisen putken ongelmista tulevaisuuden isompia putkiprojekteja ajatellen.
Ideana tässä putkityypissä on se että yläosa on pelkkä puurinkula, johon on kiinnitetty apupeili sekä fokusointilaite. Puurinkula pidetään oikealla etäisyydellä pääpeilistä 8 puutangon (truss tubes) avulla, jotka ovat kulmassa niin että niihin kohdistuu pääasiassa puristus- tai vetojännityksiä, mikä tekee rakenteesta tukevan. Alaosa putkesta on peililaatikko, jossa on puoliympyrän muotoiset sivulevyt, nämä sivulevyt lepäävät 4:n teflonpalan päällä, ja putkea voidaan kallistaa pystysuunnassa tämän akselin ympäri. Koko putki lepää maalevyyn kiinnitettyjen 3:n teflonpalan ja 6 mm:n akselin varassa, ja sivuttaiskääntö puolestaan onnistuu tämän akselin ympäri. Tätä yksinkertaista jalustaratkaisua kutsutaan Dobson-jalustaksi keksijänsä John Dobsonin mukaan.
Putki on rakennettu koivuvanerista ja putki on mahdollista rakentaa yksinkertaisilla käsityökaluilla. Omassa tapauksessani näihin yksinkertaisiin käsityökaluihin kuuluivat sorvi, yläjyrsin, tig, pylväsporakone, tasohiomakone sekä sähköinen pistosaha. Aikaa kaukoputken rakenteluun tuhraantui noin 1/2 vuotta, varsinaisia työtunteja oli kolmisenkymmentä.
Ensimmäinen valo
Viimeiset hienosäädöt ja virittelyt tein Kaj Wikstedtin työpajassa 19.8.2001, kello oli n. 00.30, herra Murphy oli vielä kesälomilla koskapa oli syksyn ensimmäinen pimeä ja pilvetön yö. Kannoin putken vielä hieman keskeneräisenä pihalle, kollimoin putken optiikan niin hyvin kun kiireessä maltoin ja otin ensimmäiseksi kohteeksi Vegan, tarkistin että kaikki okulaarit todellakin sai fokusoitua, asian olimme toki tarkistaneet jo etukäteen tankoja päivemmällä mitoittaessamme tarkentaen kaukoputken kaukana näkyvään sähkömastoon. Optiikka näytti hyvältä, en tosin ole niin paljon optiikan ns. tähtitestaukseen perehtynyt, että olisin pienempiä virheitä edes pystynyt tulkitsemaan tähden kuvasta.
Kaukoputken ensimmäinen varsinainen syväntaivaan kohde oli M13, pallomainen tähtijoukko Herkuleksessa, näkymä oli upea verrattuna yhdistyksen TAL-1 -kaukoputkeen, erillisiä tähtiä ja tähtirihmoja näkyi aivan keskustaan asti ja myös yksi tummempi pölyjuova halkaisi joukon. Ns. mersun merkkiä en tosin onnistunut näkemään. Muita illan kohteita oli M31 Andromedan galaksi, M51 pyörregalaksi sekä M57 Lyyran rengassumu. Kaikki näkyivät upeasti, ja kaikenkaikkiaan voi sanoa, että putken rakentaminen kannatti. Täysin ongelmaton tämän tyyppinen putki ei tosin ole, optiikka huurtuu, sivuvalo on ongelmana, jne. Mutta siinäpä se hauskuus onkin, kun voi mietiskellä miten putkestaan saisi vielä paremmin toimivan.
Lisätietoa
Jos kaukoputken rakennus kiinnostaa, kannattaa tulla pyörähtämään Komeetan kerhoiltaan, myös netistä löytyy kaukoputkirakentajalle paljon informaatiota.
Alkuperäinen Sky&Telescopen artikkeli rakennuspiirrustuksineen löytyy netistä : personal.nbnet.nb.ca/bleger/scope/
Suomalainen kaukoputkitarvikkeiden myyjä: www.teknofokus.fi
Mikko Mannonen
Sitten viime tarinoinnin jälkeen ollaan tehty muutama retkikin. Kotoiseen maaperään tutustuttiin käymällä Tytyrin kalkkikaivoksessa Lohjalla. Matkan oli junaillut Markku av Heurlin. Kaivoksen käytöstä poistettuihin osiin on tehty yleisölle tarkoitettu kulkureitti, jonka varrella on erilaisia taideteoksia. Ilman niitäkin kaivostunnelit yksistään ovat nähtävyys. Paikalla voi tutustua myös kaivosmuseoon, johon on koottu vanhaa kaivoksessa käytettyä välineistöä. Oman mielenkiintoisen lisän käyntiin tuo kulku maan alle. Sinne mennään vanhalla kaivoshissillä, joka kulkee pitkin kaltevia kiskoja.
Paluumatkalla Tytyrin kaivoksesta poikettiin vanhalla padolla. Paikalla oli vielä vanha mylly, joka on toiminut vesivoimalla. Näitä erikoisuuksia ei löydä, jos ajelee pitkin moottoriteitä, pitää tutkia karttaa ja rohkeasti poiketa sivutielle.
Linnaluodon Seppo johdatti porukan Metsähoviin, jossa tutustuttiin tähtitorneihin. Paikalla nähtiin yksi käytössä oleva putki ja kaksi, joita ei käytetä. Hyvät tähtitornit rapistuvat käytön puutteessa. Näistä käyttämättömistä putkista on yksi hankittu vaihtokaupalla Neuvostoliitosta. Putkelle on rakennettu torni ja putki on sinne pystytetty ja sinne on jäänyt käyttöä vaille. Mitä tuhlausta!
Lopen Räyskälässä oli Cygnus-tapahtuma, jonne yhdistyksemme puuhahenkilöt olivat tehneet luontopolun kilpailukysymyksineen. Tapahtumassa oli lähes 140 kävijää pääasiassa Etelä-Suomen alueelta. Tapahtumassa oli luentoja, tähtien katselua makkaranpaistoa ja yhdessäoloa.
Kirjoitellut Heikki Marttila
Jim Duncker on jälleen tehnyt uudet taivassivut osoitteeseen: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/taivas.htm
Tähtikartat ovat täsmälleen oikein 15.11.2001 klo 22.
Seppo Linnaluodon laatima sanallinen selostus tähtitaivaasta löytyy osoitteesta: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/taivassyksy01.htm
1. Montako maapalloa mahtuisi Aurinkoon?
2. Mikä planeetta on lähinnä Aurinkoa?
3. Kuinka pitkä matka on Maasta Aurinkoon?
a) 100 miljoonaa kilometriä
b) 150 miljoonaa kilometriä
c) 500 miljoonaa kilometriä
4. Mikä planeetoista on suurin? Ja montako planeettaa kuuluu aurinkokuntaamme?
5. Mikä on lähin tähtemme?
6. Mikä on kaukaisin tunnettu planeetta?
7. Montako tähteä on Skorpionin tähtikuviossa?
a) 8 tähteä
b) 11 tähteä
c) 14 tähteä
8. Kuka keksi painovoiman?
9. Mitä kirjainta tähtikuvio "Kassiopeia" muistuttaa?
10. Missä tähtikuviossa on "Deneb" –niminen tähti?
Vastaukset julkaisun lopulla.
Laatinut Elmeri 7 v
Terveiset täältä piilaaksosta San Franciscon eteläpuolelta Kaliforniasta. Täällä tehdään pitkää päivää, mutta tänään vapauduimme töistä normaalia aikaisemmin ja suuntasimme työkaverini kanssa piilaaksosta itään ylös vuorille kohti 50 km päässä sijaitsevaa 1300 m:n korkuista Mt Hamiltonia. Tavoitteena on ajaa ylös vuorelle ja tutustua huipulla sijaitsevan Kalifornian yliopiston tähtitieteen laitoksen Lick-observatorioon.
Tie oli mutkainen, kapea ja useimmissa ulkokaarteissa ei ollut kaiteita vaan lähes pystysuora rotko. Matkanteko sujui hitaasti ja pimeäntulo yllätti meidät kesken matkan. Vuorelle ajaessa pelotti vielä enemmän kuin vaimon kyydissä! Oli kirkas kuutamo ja pitkin matkaa kuutamon valaisema observatorion kupoli loisti ylhäällä ja näytti olevan vain muutaman sadan metrin päässä, vaikka matkaa oli vielä kilometritolkulla.
Olisimme kyllä uskaltaneet ajaa huipulle asti, mutta vuorelle nouseminen verotti autostamme bensan niin vähiin, että emme uskaltaneet riskeerata ja ajaa huipulle, vaan käännyimme takaisin vain muutama kilometri ennen huippua. Asia kismitti koko kevään ja päätimme, että seuraavalla piilaakson reissulla varustaudumme paremmin ja valloitamme vuoren.
3.6.01. Tänään heräsimme jetlagista johtuen jo aamuyöllä. Suuntasimme San Franciscon keskustassa olevasta hotellistamme kello kuuden aikaan ajelemaan kohti San Josea, jossa pysähdyimme aamukahville. Vuorelle nousevaa tietä oli San Jose:sta vain reilut 20 kilometriä. Matkanteko oli tälläkin kerralla hidasta, koska tie oli niin kapea ja jyrkkään rinteeseen rakennettu.
Saavuimme onnellisesti ja intoa puhkuen huipulle ennen klo yhdeksää. On valtavan hieno aamu: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja näkyvyyttä on kymmeniä kilometrejä. Täältä näkyy vaivatta San Franciscon lahdelle asti.
Kävelimme tunnin verran ja sinä aikana kävimme läpi puolenkymmentä observatoriota. Kolkuttelimme ovia, mutta kaikki olivat lukossa paitsi Shane nimisen peilikaukoputken rakennus. Shanen ovet oli jätetty auki, vaikka henkilökuntaa ei ollut paikalla. Paikalla ei myöskään ollut muita vierailijoita. Teleskooppi oli lasiseinän takana. Peilin vieressä näkyi runsaasti elektroniikkaa.
Luimme tämän Shane-teleskoopin esittelytekstit ja seuraavassa tärkeimpiä tietoja. Laite on vihitty käyttöön vuonna 1959. Kyseessä ei siis ole mikään ihan uusi laite. Siitä huolimatta tämä teleskooppi on edelleen aktiivisessa tutkimuskäytössä. Shanen peili on 120 tuumaa halkaisijaltaan eli reilut kolmemetrinen. Painoa koko laitteella on 275 tonnia, josta tuon 15 tuumaa paksun peilin osuus 4 tonnia. Koneen mekaniikka lienee hyvässä kunnossa, koska 145 tonnia painavat liikkuvat osat liikkuvat noin 30 watin moottorilla, eli yhden käden voimalla jaksaisi hyvin käännellä tuota massiivista härveliä! Mahtaako tämä tieto olla voimassa enää komeetanpyrstön ilmestymispäivänä, mutta tämän Shane-teleskoopin suurin meriitti on, että se on löytänyt enemmän aurinkokunnan ulkopuolisia planeettoja, kuin kaikki muut teleskoopit yhteensä. Toisin sanoen enemmän kuin puolet aurinkokunnan ulkopuolisista planeetoista on löydetty tällä laitteella.
Mt Hamiltonin etuna mainitaan seudun kirkas ja tumma taivas, tällä korkeudella keskimääräistä stabiilimpi ilmakehä ja kohtuullisen vähäinen valosaaste. Mt Hamiltonilla on töissä 160 henkeä, joista 25 asuu täällä paikanpäällä. Shane-teleskoopilla tehdään maailmanluokan tutkimusta siitä, miten ilmakehän aiheuttamia häiriöitä voidaan kompensoida adaptiivisella optiikalla. Toinen tämän tutkimuslaitoksen erikoisalue on juuri valosaasteeseen liittyvä tutkimus. Käytännössä tämä tarkoittaa erityyppisten lamppujen tutkimista ja valaistuksen suunnittelun ja käyttämisen tutkimista. Tämä laitos antaa myös konkreettista konsultointia kaupunkisuunnitteluun teiden ja muiden julkisten alueiden valaistuksen suunnitteluun.
Shanelta kävelimme takaisin vanhimpaan ja kuuluisimpaan alkuperäiseen Lick-observatorioon, jonne pääsimme tällä kertaa myös sisälle rakennukseen. Sisällä oli näytteillä observatorion laitteilla otettuja kuvia. Siellä oli myös myytävänä Lick-observatorion mainostavaraa. Aurinko paistoi ulkona lähes suoraan ylhäältä, joten ostin lippiksen. Lisäksi ostin observatorion toimintaa esittelevän videon.
Menimme mukaan 1800-luvun lopulla rakennetun linssikaukoputken esittelykierrokselle. Linssikaukoputken teetti itselleen monumentiksi muuan ökyrikas James Lick. Mies makaa nyt haudattuna kaukoputkensa alla. Sopisikohan TAL-1 hautakiveksi? Tämän Mt Hamiltonin 36 tuumaisen (n. 92 cm) putken pituus on 52 jalkaa (n. 16 m). Kaukoputki ja koko observatorio oli aikanaan melkoinen insinööritaidon näyte.
Hieno yksityiskohta on observatorion pyöreä lattia, joka on halkaisijaltaan noin kaksikymmentä metriä ja jossa puut ovat ympyrän kehän suuntaisina. Koko lattia nousee hydraulisesti niin, että putkella pystyy katsomaan seisaaltaan. Tämän putken suurin meriitti lienee Jupiterin viidennen kuun löytäminen vuonna 1892 heti kohta putken käyttöönottamisen jälkeen.
Lopuksi kävelimme vielä uudestaan viereiselle huipulle, jossa yritimme päästä tekemään lähempää tuttavuutta 3 metrisen Shane-teleskoopin kanssa. Tälläkin kertaa olimme yksinään rakennuksessa, lasi erotti meidät laitteesta, eikä paikalla ollut henkilökuntaa, joka olisi voinut vastailla kysymyksiin.
Kuten kuvat todistavat, kävimme vielä Kaztman teleskoopin luona nuuskimassa paikkoja. Matkan aikana ei selvinnyt, mitä tällä värkillä tutkitaan, mutta internetistä löytyvien tietojen mukaan Katzman on 76 senttinen peilikaukoputki, johon on liitetty CCD-kamera. Katzmania voi ohjata internetin kautta ja sitä on käytetty erityisesti automaattiseen supernovien etsintään muista galakseista. Muutakin Kalifornian yliopiston tähtitieteen laitokseen ja Lickin observatorioon liittyvää tietoutta löytyy internetistä osoitteesta www.ucolick.org.
Vaarallisen tuntuisen serpentiinitien ajaminen kesti tunnin, mutta alas ajaminen ei enää pelottanut niin paljon kuin vuorelle nouseminen. Mt Hamiltonin kupolit näkyvät vielä tänne parinkymmenen kilometrin päähän eteläänvievälle moottoritielle, jota pitkin nyt suuntaamme Monterey:hin tyynen valtameren rannalle. Siellä on tarkoitus käydä lounaalla ja valkata digikamerasta sopivia kuvia tähän juttuun liitettäväksi.
Mikko Olkkonen
Normaaliaika
Normaaliaikaan siirrytään jälleen aamuyöllä sunnuntaina 28.10.
Syyspäiväntasaus oli 23.9.2001 klo 2.06. Tällöin Aurinko siirtyi pohjoiselta eteläiselle taivaanpallon puoliskolle ja päivä ja yö olivat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.
Talvipäivänseisaus on 21.12. klo 21.23. Tällöin Aurinko on eteläisimmillään ja päivä on lyhimmillään maapallon pohjoisella puoliskolla ja pisimmillään eteläisellä puoliskolla. Auringon- pilkut ovat edelleen lähes maksimissaan.
Täysikuu on 1.11. ja 30.11. Kuu näkyy syksyllä parhaiten aamutaivaalla. Kuu on lähellä Marsia illalla 23.10. ja 21.11. Kuu on lähellä Saturnusta 7./8.10. Kuu peittää Saturnuksen 3./4.11. ja aamulla 1.12. Kuu on lähellä Venusta aamulla 15.10. Kuu on lähellä Venusta ja Merkuriusta aamulla 14.11. Kuu on lähellä Jupiteria 9./10.10. ja 5./6.11.
Merkurius näkyy aamulla lokakuun lopulla ja marraskuun alussa noin 22.10.-15.11. Normaaliaikaan siirryttyä 29.10. Merkurius näkyy taivaalla noin klo 7. Suurin läntinen elongaatio on 29.10., jolloin sen etäisyys Auringosta on 18,5 astetta. Sen kirkkaus kasvaa kohti marraskuuta. Kirkas Venus on lähellä Merkuriusta pitkän aikaa, noin 26.10.-8.11. Kaavio Merkuriuksen näkymisestä on Ursan Tähdet 2001 -kirjassa sivulla 51.
Venus näkyy aamulla. Marraskuulle mennessä Venuksen näkymisaika lyhenee. Kuu on lähellä Venusta 15.10. - Venus on aina kaikkein kirkkain planeetoista. Kaukoputkella näkyvät Venuksen vaiheet. Syksyllä 2001 Venus on melkein täysi.
Mars on etelässä auringonlaskun aikaan. Se laskee koko alkusyksyn klo 22. Normaaliaikaan siirryttyä 29.10. Mars laskee jo klo 21 jälkeen. Se on edelleen melko matalalla. Syksyn mittaan se vähitellen nousee ylemmäksi. Marsin kirkkaus laskee melko nopeasti sen etäisyyden Maasta kasvaessa.
Jupiter nousee 10.10. klo 22 ja 10.11. klo 19 koillisesta. Auringonnousuun mennessä Jupiter on eteläisellä taivaalla. Jupiter on Kaksosten tähdistössä. Jupiter on yleensä toiseksi kirkkain planeetoista. Kaukoputkella näkyy neljä Jupiterin kuuta ja pilvivyöhykkeet.
Saturnus on edelleen Härän tähdistössä. Saturnus nousee 10.10. klo 20 eli pimeän saavuttua koillisesta. Saturnus nousee 10.11. klo 17. Se on aamuyöllä eteläisellä taivaalla. Saturnus on suunnilleen yhtä kirkas kuin pohjoisen taivaan kirkkaimmat tähdet Arcturus, Vega ja Capella. Pienelläkin kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Noin 10- senttisellä kaukoputkella näkyy jo useampiakin Saturnuksen kuita.
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Leonidit ovat aktiivisia 14.-21.11. Suomessa parhaimpia havaintoaikoja lienevät aamu 18.11. ja aamuyö 19.11. Tällöin saattaa näkyä muutamia kymmeniä leonideja tunnissa. Mutta leonidit saattavat tuottaa myös yllätyksen ja niitä saattaa näkyä paljon enemmän.
Tähdet
Illan pimettyä etelässä näkyvät "Kesäkolmioon" kuuluvat kolme kirkasta tähteä. Korkealla oikealla on Lyyran tähdistön Vega, vasemmalla Joutsenen Deneb ja selvästi alempana Kotkan Altair. Karhunvartijan Arcturus näkyy lännessä, Otava luoteessa ja Ajomiehen Capella koillisessa.
Syksyllä kannattaa hakeutua mahdollisimman pimeään paikkaan ja katsoa Linnunrataa, joka kulkee taivaan lakipisteen poikki. Huonommissakin oloissa Linnunradan suunnan saa selville Joutsenen tähdistöstä, joka näyttää lentävän pitkin Linnunrataa. Linnunradan vyössä on mm. kirkas W:n muotoinen Kassiopeia ja Perseus.
Kiintoisimpia syystaivaan kohteita on Andromedan galaksi seuralaisgalakseineen. Kuitenkin monelle ensikertalaiselle kaukoputken käyttäjälle tämä kuten useimmat muutkin galaksit tuottavatpettymyksen. Galaksista näkyy himmeänä sumutäplänä vain sen kirkkain keskusosa. Yllättäen galaksin seuralaiset näkyvät melkein yhtä kirkkaina täplinä päägalaksin läheisyydessä. Andromedan galaksi näkyy periaatteessa paljain silminkin, mutta sen sijainti on silti hyvä tarkistaa tähtikartasta.
Syksyöinä on mukava opetella tuntemaan taivaan tähdistöjä tähtikartan avulla (tähtikarttoja saa ostaa Komeetasta). Jos käytössä on kaukoputki, syksyn öinä voi tarkkailla vaikkapa kaksoistähtiä. Tällaisia ovat mm. Albireo Joutsenessa, Mizar Otavassa, Andromedan tähdistön Alamak ja Oinaan Mesarthim. Jos et tunne niitä ennestään, tähdet on tunnistettava tähtikartan avulla. Ursan vuosikirjan Tähdet 2001 sivulta 129 löytyy pieni kaksoistähtien luettelo.
Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Myös Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 596 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 599 tähtiyhdistykset ilmoittavat toiminnastaan, myös Kirkkonummen Komeetta. Teksti-TV näkyy myös internetissä.
Seppo Linnaluoto
PUTKESTA JA PUTKENPÄÄSTÄ eli asiasta ja asian vierestä
Yli kymmenen vuotta sitten kerrottiin jonkun komeetan näkyvän taivaalla. Komeetan nimeä en muista. Koska ennen en ollut nähnyt komeettaa, niin uteliaisuuteni heräsi niin paljon, että kipusin kiikarilla varustettuna iltapimeällä talomme lähikalliolle. Tiirailin pitkin taivaankantta ja myöskin olettamaani oikeaan ilmansuuntaan. Pettymykseni oli melkoinen, sillä sieltä suunnalta löytyi joitakin pilviä ja yksi pilven läpi loistava iso suttuinen tähti. Ajattelin havainnoida uudelleen seuraavana iltana.
Illalla myöhemmin asia minulle selkisi. Se suttuinen tähti olikin kaipaamani komeetta. Havainnon vahvistin seuraavana iltana. Siellä se oli, se "suttuinen tähti".
Kirjoitellut Heikki Marttila
1. Miljoona!
2. Merkurius
3. b) n. 150 miljoonaa kilometriä
4. Jupiter. Kaikki muut planeetat mahtuisivat sen sisälle! Planeettoja
on yht. 9 kpl.
5. Aurinko
6. Pluto
7. c) 14 tähteä
8. Isaac Newton
9. W
10. Joutsen
Pallomainen tähtijoukko
Pallomaiset tähtijoukot ovat tähtijoukkoja, jotka ovat syntyneet Linnunradan kehityksen alkuvaiheessa eli n. 15 mrd vuotta sitten. Syntyhetkellä Linnunrata ei vielä ollut litteän muotoinen, vaan paljon pallomaisempi. Pallomaiset tähtijoukot pysyvät tähtien vetovoiman aiheuttamana yhdessä kymmeniä miljardeja vuosia. Pallomaisten tähtijoukkojen tähdet koostuvat pääasiassa vedystä ja heliumista. Tämä siksi, koska niiden syntymän aikoina ei vielä esiintynyt raskaampia alkuaineita. Pallomaisessa tähtijoukossa voi olla jopa satojatuhansia tähtiä ja ne näyttävät varsin säännöllisiltä ulospäin harvenevilta palloilta. Omasta galaksistamme tunnemme n. 200 pallomaista tähtijoukkoa. Ne ympäröivät Linnunrataa pallonmuotoisena joukkona ja ne kulkevat Linnunrataa ympäri kukin omaansa, epäkeskeistä rataa.
Pallomainen tähtijoukko M71
M71 on omituinen kohde sen vuoksi, että ei ole voitu tarkkaan määrittää, onko se harva pallomainen tähtijoukko, vai erittäin runsas avonainen tähtijoukko. Oli mikä oli, sen havainnointi ei ole kovinkaan vaikea projekti. Kaukoputkella näemme kohteen komeasti, mutta kiikareilla kohteen havainnoiminen on kohtuutonta. M71 löytyy Nuolen tähtikuviosta, vain n. 0,5° tähdestä 9Sge. Nuolen pituus on n. 5°. M71 näyttää suuren määrän himmeitä tähtiä sisältävältä hieman elliptiseltä tai kolmionmuotoiselta kasalta kasalta, jonka seasta löytyy muutamia kirkkaita tähtiä. Kuten aina havaintoja tehtäessä kohdetta kannattaa katsella kaikilla mahdollisilla suurennuksilla.
Double cluster
Perseuksen tähtikuviossa on kaksi toisiaan lähellä olevaa avonaistatähtijoukkoa c Persei eli NGC884 ja h Persei eli NGC 869. Näiden tähtijoukkojen etäisyys toisistaan on vain n. 0,5° joten ne on helposti löydettävissä toistensa läheltä. Kiikarilla kohde näkyy hyvin ja pienelläkin kaukoputkella näemme joukot komeana.
Kohde Kirkkaus (Mag) Koko (1´ = 1/60° 1´´ = 1/3600°) M71 8,3 7,2´ NGC 869 ? 30´ NGC 884 ? 30´Ville Marttila