Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta
Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen:
Kettutie@dlc.fi
1. Kerhoillat jatkuvat kesällä normaaliin tapaan. Lomien vuoksi avaimia hyppyytetään henkilöltä toiselle. Kerhotilan vuokrasopimusta voitaneen jatkaa ainakin vuoden loppuun.
2. Yhdistys järjestää luonnontieteellisen retken jonakin kesäkuun alkuviikonloppuna. Kohde on Tytyrin kaivosmuseo, Torholan luola ja Karkalinniemen luonnonpuisto. Retki soveltuu sekä aikuisille että lapsille. Tarkempia tietoja annetaan toukokuun aikana.
3. Yhdistys vastaa Cygnus2001-leirin luontopolun järjestelyistä. Ideoita voi lähettää allekirjoittaneelle ja puuhailuun - ja leirille - voi osallistua.
4. Yhdistys osallistuu Kirkkonummipäiville 31.8.-2.9. Kirkkonummipäivien tämänkertaisena teemana ovat LAPSET. Komeetan järjestelyt ovat samankaltaiset kuin viime vuonnakin: Oma ständi ja planetaarioesitykset lauantaipäivän aikana. Päätettiin, ettei taiteidenyöhön ja taitojentoriin osallistuta. Ständille ajateltiin alustavasti mm. kaukoputkentekonäytöstä eli aloitettaisiin yhdistyksen seuraavan, 35 cm kaukoputken hionta. Sijoituspaikat ständille ja planetaariolle selvinnevät Kirkkonummipäivien suunnittelukokouksessa 24.4. klo 17.30. Tämänkin tapahtuman onnistumisen edellytyksenä ovat vapaaehtoiset komeettalaiset, jotka voisivat päivystää ständillä, myydä pääsylippuja, kirjoja, vahtia kaukoputkia ym. ym.
5. KN-päivien jälkeen aloitamme valmistautumisen todelliseen suururakkaan, v. 2002 Tähtipäiviin. Valmisteluaikaa on vuosi, eikä se ole yhtään liikaa! Hoidamme tämän projektina, johon tarvitsemme mm. eri osa-alueista vastaavia viskaaleja. Nyt sinullakin on mahdollisuus saada komea titteli: Esim. projektipäällikkö, viestintäpäällikkö, muonituspäällikkö, majoitusupseeri, ohjelmajohtaja, yhteyspäällikkö jne. jne. Lisäksi tarvitaan henkilöitä, jotka lopulta hoitavat homman.
No, leikki leikkinä. Sillä toivon todella, että onnistumme mainitussa urakassamme. Tarvitaan kaikkien jäseniemme apua!
Aarno Junkkari
puheenjohtaja
Vajaan vuoden ikäisellä Komeetalla on nyt 75 jäsentä, joista alle 17-vuotiaita on 20. Yhdistys on toiminut varsin aktiivisesti, mistä esimerkkinä ovat mm. suositut tähtitieteelliset esitelmät. Niitä on järjestetty Kirkkonummen keskustan yläasteen auditoriossa kuukauden välein. Eniten yleisöä keräsi dosentti Jouni Niskasen maailmankaikkeuden historiasta kertova esitelmä, jolla oli 75 kuulijaa. Useimmat esitelmät on rahoittanut Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta, ja niihin on yleisöllä vapaa pääsy.
Tällä kevätkaudelle on vielä yksi esitelmä jäljellä: Professori Christoffer Cronström kertoo Universumin kehityksestä maanantaina 14.5. klo 18 yläasteen auditoriossa. Kirkkonummen Sanomat on julkaissut kaikista esitelmistä lyhennelmät.
Viime vuonna yhdistys järjesti neljä kerhoiltaa jäsenilleen eri paikoissa. Tämän vuoden tammikuussa toimitilaongelmat ratkesivat, kun yhdistys vuokrasi kunnalta kerhohuoneen Volsin entiseltä koululta. Kerhoiltoja on siitä lähtien pidetty joka maanantai. Kerhoilloissa on katsottu aina jokin tähtitieteellinen video. Tuli on sytytetty takkaan makkaranpaistoa varten ja kahvia on keitetty. Kerhotiloissa on myös yhdistyksen ylläpitämä tähtitieteellinen kirjasto, jolle Tähtitieteellinen yhdistys Ursa lähettää Tähdet ja avaruus -lehtensä ja julkaisemansa kirjat. Komeetta pitää myös myynnissä esitelmätilaisuuksissa ja kerhoilloissa Ursan kirjoja.
Yhdistys julkaisee myös jäsenlehteä, jonka nimi on Komeetan Pyrstö. Se on ilmestynyt kolme kertaa. Lehti on luettavissa myös verkossa yhdistyksen sivuilla http://www.ursa.fi/yhd/komeetta. Myös esitelmien lyhennelmät julkaistaan siellä samoin kuin katsaukset planeettataivaasta ja Kirkkonummen tähtitaivaasta.
Viime vuonna Komeetta oli mukana Kirkkonummipäivillä. Kahdella kaukoputkella ja kiikareilla näytettiin auringonpilkkuja, myytiin Ursan kirjoja ja jaettiin Komeetan esitteitä. Ursalta vuokrattiin planetaario, jossa oli neljässä esityksessä lähes 100 katsojaa. Myös tänä vuonna on yhdistys mukana, mutta valitettavasti planetaarioesitykset eivät onnistune, koska planetaariolle ei järjestyne tiloja? Planetaarioesitys olisi elämys erityisesti lapsille.
Tämän vuoden kiehtovin projekti lienee 20 cm peilikaukoputken teko. Yhdistyksen omin voimin tehdään kaukoputken pääpeili, apupeilin pidike, jalusta ja runko. Lisäksi tehdään optinen mittalaite, jonka avulla peili saadaan mitoitettua nanometrien tarkkuudella oikeaan muotoonsa paraboloidiksi. Tällä haavaa peiliaihio on jo hiottu määräsyvyyteensä, ja meneillään on peilin kiilloitus ja muotoilu. Kaukoputken uskotaan valmistuvan syksyllä.
Espoon Sähkö myönsi apurahan tukeakseen Komeettaa lasten ja nuorten kerhotoiminnan aloittamisessa. Yhdistyksen tarkoituksena onkin aloittaa lasten kerhot viimeistään alkusyksystä. Kerhoillat pidettäneen Volsin kerhotiloissa. Rahaa tarvitaan mm. havaintovälineisiin, kirjallisuuteen ja askartelutarvikkeisiin.
Seppo Linnaluoto
Aarno Junkkari
Esitelmän pitää professori Christofer Cronström Helsingin yliopiston Fysiikan laitokselta. Se pidetään maanantaina 14.5. klo 18 aiheesta Universumin kehitys. Paikka on Kirkkonummen koulukeskuksen auditorio.
Syksyn 2001 esitelmät
Syksyn esitelmiä ei vielä ole sovittu. Niiden aikatauluista ja aiheista kerrotaan yhdistyksen nettisivuilla ja tiedotetaan sähköpostilla.
Auringossa ja auringon kaltaisissa tähdissä magneettinen aktiivisuus ilmenee mm. pilkkuina, eli kylmempinä alueina tähtien pinnalla. Mistä johtuvat Auringon ja tähtien aktiivisuus? Miten tähtien pilkut havaitaan? Millä muilla tavoilla aktiivisuus ilmenee? Onko tähtien aktiivisuuden tutkimisesta mitään käytännön hyötyä? Esitelmöitsijä kertoi menetelmistä ja tuloksista tähtien pilkkuaktiivisuuden tutkimisessa.
Aurinko on tyypillinen keskisuuri noin viisi miljardia vuotta vanha tähti. Auringossa on 71 % vetyä, 27 % heliumia ja 2 % heliumia raskaampia aineita. Aurinko tuottaa energiaa ytimessään. Auringon ytimestä energia siirtyy kohti pintaa säteilemällä. Ulospäin siirtyessä lämpötila laskee ja tietyssä pisteessä aine rupeaa absorboimaan säteilyä niin tehokkaasti, ettei energia säteilemällä pääse etenemään. Tällöin lämpöenergia siirtyy konvektion avulla. Kuuma kaasu virtaa kohti pintaa, jossa se jäähtyy ja vajoaa taas alas.
Auringon plasman konvektioliike yhdessä Auringon pyörimisen kanssa aiheuttaa magneettista aktiivisuutta. Magneettikenttä estää konvektioliikettä. Aine jäähtyy, mikä näkyy tummina auringonpilkuina.
Auringonpilkuilla on keskimäärin 11 vuoden jakso. Revontulet liittyvät Auringon aktiivisuuteen, koska aktiivisina aikoina auringosta purkautuu myös paljon hiukkasia, jotka aurinkotuulen kautta osuvat maapallon magneettikenttään.
Auringonpilkun tumma väri johtuu siitä, että pinnan lämpötila pilkun kohdalla on noin 1500 astetta alempi kuin muuallla. Kun Auringon pinnan (fotosfäärin) lämpötila on tavallisesti vajaat 6000 astetta, se on pilkun kohdalla vain 4500 astetta.
Aurinko ei pyöri kiinteänä kappaleena vaan "differentiaalisesti". Lähellä napoja Auringon pyörähdysaika on yli 30 päivää, kun se ekvaattorilla on vain 25 päivää. Koska Auringon pinta pyörii ekvaattorilla nopeammin kuin navoilla, Auringon magneettikentän alunperin "etelä-pohjoinen"-suuntaiset voimaviivat kiertyvät vähitellen Auringon ympärille keräksi. Kun auringon pinnan alla oleva kenttä kasvaa riittävän suureksi, se purkautuu pinnan yläpuolelle, jolloin syntyy auringonpilkkuja.
Auringon keskimääräinen säteilytaso on 0,05-0,1 % korkeampi pilkkumaksimin aikana. Toisaalta kun suuri pilkkuryhmä tulee näkyviin, Aurinko himmenee n. 0,2 %.
Auringon aktiviteetti katoaa joskus pitkiksi ajoiksi. Tästä on historiallisia esimerkkejä. Ns. Maunderin minimi oli vuosina 1654-1714, Spörerin minimi oli 1416-1532, Wolfin minimi oli 1282-1342 ja Oortin minimi vuosina 1010-1050. Minimin aikana Maan keskilämpötila on ollut alempi. Aikoinaan Ruotsin sotajoukot vuonna 1658 ylittivät jäätyneet Tanskan salmet ja hollantilaiset luistelivat jäätyneillä kanavillaan.
Samat magneettisen aktiivisuuden ilmiöt kuin Auringossa näkyvät myös auringonkaltaisissa tähdissä. Erityisesti on tutkittu tähtiä, joiden aktiivisuus on huomattavasti suurempi kuin Auringossa. Tähtien pilkut ovat pitkäikäisempiä kuin auringonpilkut.
Esitelmöitsijän tutkimuksessaan tarvitsemat havainnot on tehty pohjoismaisella 2,5 metrin Kanarian saarilla sijaitsevalla kaukoputkella.
Seppo Linnaluoto
Betelgeuse voi jo olla räjähtänyt. Näemme sen vasta 427,5 vuoden
kuluttua räjähdyksestä. Meillä ei ole mitään valon nopeutta nopeampaa tiedon
tuloa käytettävissä. Neutriinot tosin tuovat tiedon vähän ennen valoa,
sillä vaikka ne ovat vähän valoa hitaampia(?), ne läpäisevät tähden ulommat
valoa läpäisemättömät pintakerrokset ja pääsevät siten ennen valoa matkaan.
Supernovan räjähdys synnyttää noin 10 000 km/s nopeudella avaruuteen leviävän kaasukuoren. Tällä nopeudella räjähdys ehtii Betelgeusen pintaan ja valo
siitä säteilemään vasta noin 12 tuntia ytimen luhistumisen jälkeen.
Arvioidaan että Betelgeusen massa sen tiivistyttyä kaasupilvestä
pääsarjaan
on ollut noin 30 auringon massaa. Sen kokoisen tähden eliniäksi arvioidaan
(Tähtitieteen perusteet s. 365) pääsarjassa 4,9 miljoonaa vuotta (Ma), pääsarjasta punaiseksi
jättiläiseksi 0,55 Ma ja punaisena jättiläisenä 0,3 Ma. Siis enintään 300
000 vuoden kuluttua räjähtää. Toinen arvio Nasan sivulta: (Ask a High Energy
Astronomer
http:imagine.gsfc.nasa.gov/docs/ask_astro/answer/970616b.html)
sanoo, että karkean arvion mukaan sellaiset tähdet viettävät 1 % elinajastaan
superjättiläisinä. Toisaalta Tähtitieteen Perusteet (TTP) s. 349 kertoo
esimerkiksi tähdelle jonka massa on 30 M aur. ydinaikaskaala on vain noin
2 miljoonaa vuotta. Tästä ydinreaktioiden ylläpitämästä elinajasta 1 % on
vain 20 000 vuotta. Toisaalta kun katsotaan TTP sivun 354 kuvan 11.2 HR-kaaviota ja muistetaan, että Betelgeuse on kaavion oikeassa ylänurkassa tajutaan, että se on jo tiensä päässä vaakasuoran 20 000 vuoden vaelluksensa lopussa ja räjähtää hyvin pian.
Vuosikirjoissa 1997-2000 Betelgeusen etäisyydeksi on ilmoitettu
650 valovuotta, mutta v. 2001 vain 427,5 valovuotta. Onko se vuodessa tullut
222,3 valovuotta lähemmäksi?
Eri nettisivuilla näkee hyvin erilaisia etäisyysarvioita: noin 520 valovuotta Carter Observatory, noin 600 ly. NASA, most likely distance 425 light years www.astro.uiuc.edu/~kaler/sow/betelgeuse.html noin 310 valovuotta Encyclopedia Britannica Selitys näille erilaisille etäisyyksille on etäisyysmäärityksen aikaisempi epätarkkuus.
Betelgeuse on muuttuva tähti
Betelgeuse on epäsäännöllisesti muuttuva tähti, tosin Encyclopedia Britannica mainitsee sille jakson 5,8 vuotta, jolloin sen läpimitta vaihtelee välillä 430 ja 625 auringon läpimittaa. vrt. Marsin rata 328, ts. tähden läpimitta vaihtelee asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin ratojen välillä. Toiset lähteet jotka arvioivat sen olevan kauempana arvioivat sen suuremmaksi esim. Carter Observatory 520 valovuotta ja 550 – 920 auringon halkaisijaa Jupiterin rataa suuremmaksi ja säteilytehon vaihtelevan välillä 7600 – 14000 aurinkoa. Muuta tietoa Betelgeusesta: ESA:n Hipparcos satelliitin mittaama etäisyys 427.5 valovuotta. Parempi olisi sanoa 425 +- 50 valovuotta.
Tämän ilmoittama lähde (www.astro.uiuc.edu/~kaler/sow/betelgeuse.html) ilmoittaa halkaisijaksi 630 auringon halkaisijaa. Tästä ja samassa lähteessä arvioidusta nykymassasta 12-17 Auringon massaa voi laskea tiheydeksi 0,58-1,15 miljoonasosaa auringon tiheydestä 1410 kg/m3, Tämä on 0,8-1,6 g/m3, siis noin 1/1000 ilman tiheydestä maan pinnalla!
NEWSLETTER OF CHEMICALLY PECULIAR RED GIANT STARS 18 July 1995 kertoo Betelgeusesta mm., että spektristä ja polarisaatiosta näkyy, että sen kaasukehässä on TiO-kaasua, eniten valokehän sisemmissä osissa ja että tähteä ympäröi pölykuori, jonka sisäpinta on 45:n tähden säteen etäisyydellä. Titanium on 22:s alkuaine, jonka atomipaino on 47,9 joten Betelgeusen fuusio-prosessi on lähellä loppuaan (Fe = 56).
Ursalla on hyvä ja ajankohtainen lehti Tähdet ja avaruus. Tätä kirjoittaessa tuli postista numero 2/2001. Siinä selvitettiin Betelgeusen etäisyys, vanhojen mittojen epävarmuus, nykyisten Hipparcos mittausten paremmuus ja tulevien GAIA satelliittimittausten ylivoimainen tarkkuus.
Valon luonne ja vaarallisuus silmille
Supernovan valo kuumenee aluksi hyvin kuumaksi, mutta jäähtyy räjähtäneen tähden laajetessa vaikka valon määrä vielä kasvaa. Jos tyypin II supernovan maksimikirkkaus on -12,5, näkyy se päivällä yli kahden vuoden ajan, mutta jos maksimi on vain –10,5 näkyy se silti päivällä noin 200 päivän ajan. Olen verrannut säteilytehoa sähköhitsauksen valokaaren tehoon ja suojaustarpeeseen. Alustavasti näyttää siltä, että supernovaa voi katsoa ainakin hetkellisesti ilman suojalaseja.
Tähtien kehitys pääsarjavaiheesta ja kehityksestä sen jälkeen voi lukea Tähtitieteen Perusteet s. 354-356-361.
Eräitä nettiosoitteita, joissa aiheesta:
www.astro.uiuc.edu/~kaler/sow/betelgeuse.html
http://lheawww.gsfc.nasa.gov/docs/xray/staff/tyler/hubble/Betelgeuse.html
http://britannica.com/bcom/eb/article/5/0,5716,81095+1+78959,00.html
http://www.carterobs.ac.nz/articles/betelgeuse.html
http://antwrp.gsfc.nasa.gov/apod/ap980419.html
Antti Järvi
LYHYESTI…
Taivassivut
Jim Duncker on jälleen tehnyt uudet taivassivut. Taivassivut löytyvät yhdistyksemme sivuilta osoitteesta: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/taivas.htm
Alkupamaus kyseenalaistettu?
Sähköinsinööriliiton julkaisemassa Sähkö&Tele –lehdessä (3/2001) Osmo Hassi kirjoitti artikkelin painovoiman ja sähkömagneettisten voimien sukulaisuudesta. Tässä artikkelissa hän asetti myös "mustien aukkojen", "suuren alkuräjähdyksen" ja "suuren loppurysähdyksen" vakavien epäilyjen kohteeksi. Kyseinen lehti löytyy mm. kerhotilastamme.
Porukkaa oli saapunut ympäri Etelä-Suomea, eniten kuitenkin Lahdesta, Tampereelta ja Helsingistä. Osanottajia oli 40 tietämillä.
Ensikertalaiselle laitepäivät olivat pienoinen pettymys. Laitteita oli melko vähän esillä. Kun sitten vielä yksi luennoitsija ei saapunut paikalle ja kun lisäksi peilin interferometrimittaus epäonnistui, niin anti jäi niukaksi.
Varmaan laitepäivien merkitys oli suurempi sosiaalisen kanssakäymisen alueella, eli tavataan tuttuja ja päästään vaihtamaan mielipiteitä. Kun itse ei ole vielä sisällä "piireissä", niin en uskaltautunut olemaan utelias ja samalla osoittamaan tietämättömyyttäni.
Koonnut ja kirjoittanut Heikki Marttila
…JA PITEMMÄSTI
Jännittävämpää paikkaa voi tuskin kuvitella! Helsingin arkkitehtuurin luojan Carl Ludvig Engelin ja tähtitieteen professorin Friedrich Argelanderin yhdessä suunnitteleman rakennukseen ajetaan ensin sisään suuresta portista. aivan kuin pienen linnan pihalle. Olihan observatorio valmistuessaan 1834 kaukana kaupungin rajojen ulkopuolella.
Nousemme ylös jyrkkiä graniittiportaita eteiseen, joissa meitä tervehtii meitä mahonkikuorinen erittäin tarkka heilurikello. Tällä kellolla aikoinaan annettiin Suomen virallinen aikamerkki.
Ja sitten saammekin seikkailla sokkeloisessa talossa, jonka joka kolkasta löytyy yllätys – ja tutkijan työpöytä. Laitoksen ahtaiksi tulleissa tiloissa nimittäin työskentelee kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä tutkijaa ja tutkimusapulaista. Viime vuosina kiinnostus tähtitieteeseen on lisääntynyt ja mikä ilahduttavinta, tähtitieteen opiskelijoista on yhä enemmän tyttöjä.
Havaintoja ei tällä tähtitornilla ole vuosikymmeniin tehty lukuun ottamatta
opiskelijoiden harjoitustöitä. Ne kuuluvatkin oleellisena osana opintoihin,
sillä tähtitiede, kuten kaikki luonnontieteet perustuu havaintoihin ja
tarkkoihin mittauksiin.
Varsinainen tutkimus tapahtuu Kirkkonummen Metsähovissa.
Tähtitiede on ja on ollut aina hyvin kansainvälinen tiede. Itse asiassa Helsingin yliopiston ensimmäinen tähtitieteen professori Argelander oli aikansa johtavia tutkijoita, joka vanhoilla päivillään kutsuttiin synnyinmaahansa Saksaan perustamaan Bonnin yliopiston tähtitornia.
Aloitimme retken laitoksen kirjastosta, tai oikeastaan kirjastoista, sillä kaikki huoneet ja käytävät olivat täynnä kirjahyllyjä. Sieltä löytyy teoksia 1800-luvulta sekä uusimmat alan julkaisut eri maista. Joukossa oli myös yleistajuisia vanhoja kirjoja, sillä tähtitieteilijät ovat aina katsoneet velvollisuudekseen saattaa tieteensä tulokset myös suuren yleisön ulottuville.
Kirjaston ikkunasta avautui lumoava näkymä Unioninkatua pitkin pimenevään Helsinkiin. Toisesta ikkunasta näkyi laitoksen idyllinen puutarha.
Seuraavaksi siirrytään kirjojen luota vielä jännittävämpään paikkaan, observatorion Meridiaanisallin. Tämä on samalla sekä tutkijankammio että tähtitieteen museo, jossa on esillä kaukoputkia, sekstantteja, tähtitaivasta otettujen valokuvien mittauslaitteita ja laivakronometreja. Laitteet ovat kiehtovia messinkisiä tarkkuusinstrumentteja, aikansa huipputekniikkaa lähes kahdensadan vuoden ajalta.
Nimi meridiaanisali tulee siitä, että tähän huoneeseen on mm. tarkkaa ajanmääritystä ja tähtien sijainninmääritystä varten asennettu kaksi pitkin meridiaania eli tasan pohjois-eteläsuuntaan asennettua teleskooppia, meridiaanikonetta. Oppaamme Reino Anttila oli opiskeluaikoinaan tehnyt niillä harjoitustyönä tähtien paikkamittauksia.
Lopuksi, pienimmät alkavat jo olla vähän väsyneitä tulee sokeri pohjalla.
Laitoksen eteisessä on salaperäinen rautaovi. Naristen se avautuu jo alamme kiivetä pitkin kivisiä kierreportaita pimeään ja kylmään tähtitorniin. Ensin hiivimme vielä hämärää ja matalaa käytävää myöten itätorniin. Täällä on laitoksen 35-senttinen, akateemikko Yrjö Väisälän 50-luvun alussa Turussa rakentaman peilikaukoputki.
Pilvinen sää estää havaintojen teon, mutta voimme kuitenkin ikkunoista katsella kaupunkia. Tähtitornin katto ei nimittäin ole metallinen kupoli, kuten uudemmissa vaan sylinterin muotoinen. Sen lautaseinät ovat vielä 1800-luvun maalissa
Seuraavaksi kipuamme keskitorniin, jossa aikoinaan oli laitoksen pääkaukoputki. Se on maailman ainoa alkuperäisellä paikallaan oleva puurunkoinen putki. Putki on huolella liimattu kokoon, sillä se on yhtä tärkeä osa laitetta kuin itse linssi ja tukeva jalusta sekä nerokas kellokoneisto, jonka avulla kaukoputki kiertyy maan akselin suuntaan asetetun akselin ympäri, seuraten taivaankannen liikettä havaintoja tehtäessä. Koko rakennelma on asennettu graniittipylväälle korkealle kivitornille, joka on perustettu allamme olevaan kaksi miljardia vuotta vanhaan peruskallioon.
Tämä oli seikkailun huipennus!
Astuimme kiviportaat alas pihalle. Iltapäiväinen lumisade, joka oli sotkenut liikenteen koko kaupungissa ja samalla aikatauluamme, tarjosi nyt ihastuttavamman puolensa. Koko Tähtitorninmäki oli valkoisen puhtaan lumen peittämä ja tuntui kuin olisi siirtynyt takasin joulunaikaan. Taivas alkoi lännestä seljetä ja mielessään kuuli kelpo professori Argelanderin askeleet hänen kivutessaan pitkin hämäriä kierreportaita ylös tähtitorniin mittamaan maailmankaikkeutta.
Kahdeksan maissa noustessamme autoihin pienimmät olivat jo miltei nukahtamassa. Kotiin tultaessa taivas oli jo täysin kirkastunut. Jupiter ja Saturnus loistivat länsitaivaalla. Orion, talvisen taivaan komein tähtikuvio oli laskeutumassa.
Markku af Heurlin
Mahtava revontulinäytelmä taivaalla
Maanantaina 19.3. kokoonnuimme Tähtitieteellisen yhdistyksen Kirkkonummen
Komeetan kerhoillan viettoon Volsin koululle. Kuulas kevättalvinen ilta
lupasi hyvää ja tarkoitus olikin katsella tähtitaivasta kaukoputkella ja
kiikareilla. Lisäksi ohjelmassa oli huomattavasti Venus-planeettaa kirkkaampi
Iridium-satelliitin välähdys.
Viisitoista Komeetan jäsentä seisoi kaulat suorana koulun pihalla ja näki hämmästyttävän kirkkaan Iridium-välähdyksen, joka sekin oli monelle uusi kokemus. Samaan aikaan, noin klo 20.15 alkoi pohjoisella taivaalla kuitenkin olla merkkejä revontulista. Himmeitä suihkuja nousi taivaanrannasta sieltä täältä. Yhtenäinen vihreä vyö kohosi hiljalleen yli koko taivaankannen alkaen lännestä ja päätyen lähes taivaan lakipisteen kautta itään. Taisimme vielä hetken aikaan luulla, että kyseessä olisi pakkasutua tai pilviä, mutta eipä ollutkaan. Nimittäin pilvien läpi eivät tähdet näy, mutta revontulien läpi ne tuikkivat kuin tyhjää vaan.
Tämä salaperäinen vyö kohosi ylemmäs ja ylemmäs. Noin klo 20.30 taivas aivan yht'äkkiä leimahti tuleen! Länsitaivaalle nousi valtava punainen loimu ja muu taivas oli vihreänä. Menimme pellolle ja heittäydyimme selälleen hangelle. Näin saatoimme parhaiten nauttia loimotuksesta, joka kattoi yli puolet koko taivaankannesta. Väki huokaili ja päivitteli: "En kyllä ikinä ole nähnyt moista...". Matkapuhelimet olivat kovassa käytössä, kun harrastajatovereita ympäri maan hälytettiin ulos. Näytelmää jatkui 20-30 minuuttia, kunnes se kuin katkesi aivan yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Taivaalle pälyillen hipsimme hiljalleen kerhohuoneelle lämmittelemään. Mutta ei kulunut kuin 10-15 minuuttia, kun noin klo 21.15 taivas taas repesi! Alkoi toinen näytös. Jälleen olimme selällämme pellolla ja nautimme avaruuden ja ilmakehän ihmeistä. Valitettavasti kellään meistä ei ollut kameraa mukanamme, mutta jäipähän aikaa visuaaliseen nautiskeluun. Sitä paitsi näemme varmaan ammattikuvaajien ottamia kuvia alan lehdissä myöhemmin. Ne, jotka missasivat viime vuoden kevään revontulimyrskyn, saivat nyt eräänlaisen revanssin.
Aarno Junkkari
Rossen kaukoputki – matkakertomus Irlannista
Birr Castle on Parsons-suvun kotitila. Suku on alkujaan englantilainen
mutta asunut linnassa jo vuodesta 1620 alkaen. Linna sijaitsee aika tarkalleen
eteläisen Irlannin keskellä. Suomalaisittain on kerrassaan hämmästyttävää,
että linna bastiooneineen ja laajoine puutarhoineen on edelleen saman Parsonsien
suvun omistuksessa.
Rossen kolmas jaarli William Parsons (1800-1867) oli lahjakas tähtitietelijä. Hän oli jo vuonna 1839 saanut valmiiksi kaukoputken, jonka pääpeili oli halkaisijaltaan 36 tuumaa (94 cm). Vaikka tämäkin putki oli varsin tehokas, ei se tyydyttänyt häntä. Hän alkoikin heti suunnitella järeämpää kaukoputkea.
Uudesta kaukoputkesta oli tarkoitus tehdä 72 tuumainen (183 cm). Se valmistui vuonna 1845 ja oli valmistumisensa jälkeen peräti 75 vuotta maailman suurin kaukoputki kunnes Mount Wilsonin 2,5 metrin kaukoputki riisti siltä tämän tittelin. Peilin materiaalina ei tuohon aikaan osattu käyttää metallipinnoitteista lasia, vaan se valettiin pronssista, siis kuparin ja tinan seoksesta. Seossuhteella voitiin vaikuttaa peilin optisiin ominaisuuksiin: Mitä enemmän tinaa, sen kiiltävämmäksi ja valovoimaisemmaksi peili voitiin kiilloittaa. Toisaalta peili tuli myös hauraammaksi. Tässä käytetttin seossuhdetta 4:1. Peili painoi liki neljä tonnia. Putken pituus on 18 metriä, ja se on tehty puusta ja vahvistettu lukuisin metallivantein. Se on ikään kuin valtava tynnyri. Ihmiset tuohon aikaan alkoivat käyttää kaukoputkesta nimitystä Leviathan eli Hirviö, mikä johtui sen suuresta koosta.
Putki on pystytetty kahden 15 metriä korkean muurin väliin. Se on sijoitettu meridiaanin suuntaisesti osoittamaan etelään. Putken alin havaintokulma on 15 astetta vaakatasosta. Sitä voitiin nostaa 15 astetta yli taivaan laen eli kokonaisliike oli 90 astetta. Sivusuunnassa putki liikkui vain vähän joten jonkin tietyn kohteen havaintoaika oli putken ala-asennossa enintään 50 minuuttia ja yläasennossa enintään 2 tuntia. Koska tuohon aikaan ei tähtitaivaan kuvaaminen vielä ollut yleistä, ei tämä rajoitus haitannut.
William Parsons teki hienoja havaintoja kuusta ja planeetoista. Tärkein havainto liittyi kuitenkin sumuihin. Tuohon aikaan – vuonna 1845 – uskottiin tähtitaivaalla nähtävien tuhrujen olevan jonkinlaisia omaan tähtijärjestelmäämme kuuluvia kaasusumuja. Parsons havaitsi kuitenkin mm. M51-galaksia, piirsi sen kierteisen muodon hämmästyttävän tarkasti ja näki sen haaroissa tähtiä! Hän oli siis ensimmäinen astronomi, joka uskoi sumujen olevankin galakseja, vastaavia kuin oma Linnunratamme. Jostakin syystä Parsons ei kuitenkaan koskaan julkaissut havaintoaan. Ilmeisesti hän kuitenkin oli aavistuksen epävarma. Senpä vuoksi virallinen galaksihavainto saatiinkin vasta 1923, kun Edwin Hubble totesi, muuttuvia tähtiä hyväksikäyttäen, että sumut olivat kaukaisia galakseja.
Kaukoputken käytettävyys oli varsin huono. Irlannin kosteassa ilmanalassa oli ensiksikin havaintokelpoiset yöt harvassa. Toisaalta pronssipeili himmeni kosteudessa nopeasti ja vaati kiilloituksen 2-3 vuoden välein. Käytössä oli varapeili, mutta peilien vaihto oli valtava urakka. Havaintojen teko vaati astronomin avuksi 5-6 miestä, jotka käyttivät vinssejä kohdistaakseen kaukoputken oikeaan asentoon.
Alkuperäistä kaukoputkessa on vain tukimuurit. Muilta osin se on rakennettu kokonaan uudestaan. Alkuperäinen pääpeili on Lontoon tieteellisessä museossa. Varapeili on kadonnut. Metalliosat valettiin aseiksi ensimmäisen maailmansodan aikaan. Puuosat lahosivat ja ne jouduttiin purkamaan turvallisuussyistä. Muuritkin rappeutuivat pahasti, minkä ymmärtää hyvin, kun ajattelee Irlannin ilmastoa. Nykyinen peili on tehty alumiiniseoksesta ja se painaa vain kolmanneksen alkuperäisestä peilistä. Se ei vaadi myöskään kiilloitusta - ainakaan yhtä usein kuin alkuperäinen. Kaukoputken liikuttelu on nykyisin hoidettu hydraulisesti. Koneistot on piilotettu siten, että alkuperäinen ulkoasu on säilynyt. Kaukoputki on siis nykyisin täysin toimintakunnossa, ja sillä tehdään tiettävästi aika ajoin havaintoja. Kuuleman mukaan turistiaikaan sitä liikutellaan näytösluontoisesti kerran päivässä. Me olimme liikkeellä turistiajan ulkopuolella.
Parsonsien suku tuntui muutenkin olevan varsin lahjakasta väkeä. Esimerkiksi Kaukoputki-Williamin nuorin poika keksi höyryturbiinin.
Mutta me jatkoimme vuokra-autolla matkaamme kohti Irlannin länsirannikkoa. Kieli keskellä suuta ja yrittäen muistaa, miltä puolelta vastaan tulevat autot pitää ohittaa.
Lisätietoja Rossen kaukoputkesta ja linnasta saat netistä: http://www.birrcastle.com tai Tähdet ja avaruus –lehden numerosta 4/99.
Aarno Junkkari
RETKIÄ
Komeetan lasten (ja lastenmielisten) retki
Tytyrin kaivosnäyttelyyn Lohjalle sunnuntaina 3.6.
Ohjelma
Klo 13.30 Lähtö Spar-kaupan takana olevalta parkkipaikalta (kalansavustamon
vierestä). Ajo Lohjalle mielenkiintoista reittiä eli Sjundbyn kartanon
kautta.
Klo 14.30 Saapuminen Tytyriin, eväiden syömistä
Klo 15.00 Retki alkaa: opastettu retki, taidenäyttely, mahdollisesti
seikkailua käytävissä
Ehkä käymme retken aikana jossain vaiheessa katsomassa Pyhän Laurin keskiaikaista kivikirkkoa
Noin klo 17.00 Lähtö takaisin Kirkkonummelle. Paluu Siuntion Karhujärven kautta. Takaisin Kirkkonummella ollaan n klo 18.00.
Kuljetus tapahtuu jakamalla porukka muutamaan autoon. Itse lähden todennäköisesti poikani Land Roverilla, johon mahtuu itseni lisäksi 8 henkeä. Lohjalle on matkaa n. 40 km.
Mukaan: omat eväät, reipasta mieltä
Aikuisille pääsymaksu on 50 mk. Lasten pääsymaksun (20 mk) maksaa yhdistys
Tiedustelut ja ilmoittautuminen:
Markku af Heurlin:
puhelimet ja faxi 298 1479 (k&t)/ 040 56 25 601 /
298 1570 (f)
E-mail:
mafheurl@mappi.helsinki.fi
Mahdollinen retki Torholan luolaan ja Karkalin luonnonpuistoon Lohjanjärven Karkalinniemelle lauantaina 19.5. tai lauantaina 26.5.
Ohjelma
Klo 16.30 Lähtö Spar-kaupan takana olevalta parkkipaikalta (kalansavustamon
vierestä)
Klo 17.30 Torholan luola
Klo 18.30 Karkalin luonnonpuisto - tee, eväiden syönti
Klo 20.00 Lähtö kotiin, mahdollisesti käynti Talvianan hiidenkirnuilla
Noin klo 21.00 Paluu Kirkkonummelle
Tarkempi lähtöaika ja lähtöpäivä sovitaan myöhemmin.
Tiedustelut ja ilmoittautuminen:
Markku af Heurlin:
puhelimet 298 1479 / 040 56 25 601
E-mail: mafheurl@mappi.helsinki.fi
Kuljetus tapahtuu jakamalla porukka muutamaan autoon. Itse lähden todennäköisesti poikani Land Roverilla, johon mahtuu itseni lisäksi 8 henkeä. Karkalinniemen päähän on matkaa n. 65 km.
Mukaan: omat eväät, reipasta mieltä
Markku af Heurlin
PS. Markku lupaa ilmoitella myöhemmin muista retkisuunnitelmista. Hän
on ajatellut voivansa järjestää retkiä noin kerran 2 - 3 kuukaudessa.
TÄHTITAIVAS KESÄLLÄ 2001
Venus alkaa näkyä kesäkuun lopulla, jolloin se nousee 2 tuntia ennen Aurinkoa. Elokuussa se nousee jo lähes 4 tuntia ennen Aurinkoa. Venus ohittaa 6.8. Jupiterin. Näky on hieno, kun kaksi kirkkainta planeettaa kohtaavat.
Mars on oppositiossa eli vastapäätä Aurinkoa 13.6. Se näkyy tällöin yön pimeimpään aikaan etelässä. Se on todella matalalla, sillä se on vain 3,5 asteen korkeudella eteläisestä horisontista. Mutta Mars on hyvin kirkas (-2,3 mag).
Jupiter ei enää oikein näy. Se on konjunktiossa Auringon kanssa 14.6. Jupiter ilmestyy heinäkuussa aamutaivaalle. Elokuussa se näkyy jopa oikein hyvin.
Saturnus ei näy alkukesästä. Se on konjunktiossa Auringon kanssa 25.5. Se ilmestyy aamutaivaalle heinäkuussa. Se on 15.-16.7. lähellä Venusta. Elokuussa Saturnus näkyy hyvin aamutaivaalla.
5.7. on osittainen kuunpimennys, joka ei näy Suomessa.
Kuluvan ja seuraavan kuun tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa:
http://www.ursa.fi/taivaalla/
Seppo Linnaluoto
HAVAINTOPALSTA
Tähtijoukko on fysiikan kannalta toistensa yhteydessä olevien tähtien
joukko, jota pitää kasassa tähtien vetovoima. Tähtijoukon tähdet liikkuvat
avaruudessa samaan suuntaan. Tähdet syntyvät tähtienvälisen aineen alueista
joukkoina. Jos joukkoon kuuluu useita satoja tähtiä joukkoa kutsutaan
avonaiseksi tähtijoukoksi. Avonaisia tähtijoukkoja syntyy Linnunradan kierteishaarojen
reunoilla. Avonaisen tähtijoukon elinikä on n. 100 milj. vuotta, jonka
jälkeen tähtijoukko hajoaa, koska vetovoima ei pysty pitämään sitä kasassa.
Havaitseminen
Avonainen tähtijoukko on muodoltaan epämääräinen. Plejadit (M45) toiselta nimeltään Seulaset on helpoin havaittava tähtijoukko. Sen voi nähdä helposti paljain silmin ja kiikarit tai kaukoputki tuo näkyviin sen kirkkaita tähtiä. Valokuvissa voimme nähdä M45:n tähtien ympärillä hohtavan kaasupilven. Kiikarilla himmeät tähtijoukot näkyvät ututäplinä, mutta jo pienelläkin kaukoputkella niistä voi erottaa helposti yksittäisiä tähtiä.
M103:n havaitseminen on helpointa aloittaa etsimällä sitä lähimpänä oleva Cassiopeian kirkas tähti. Tämän tähden ja M103:n etäisyys on n. 1°, joten ne pientä suurennosta käytettäessä melkein mahtuvat samaan aikaan kaukoputken näkökenttään. M103 on kolmiolta näyttävä tähtijoukko, jonka kirkkaimmat tähdet ovat kolmion kärjissä.
Ville Marttila
Kohde Kirk- Koko kaus (Mag) (1´ = 1/60° 1" = 1/3600°) M34 5,1 35´ M35 5,1 28´ M36 6,0 12´ M37 5,6 24´ M38 6,4 21´ M45 1,2 110´ M52 6,9 13´ M103 7,4 6´
JOS ET OLE VIELÄ TUTUSTUNUT..
Niin on jo aika vierailla kerhotilassamme. Kerhoiltoina tavataan tuttuja,
katsotaan tähtitieteellisiä videoita, keskustellaan, havainnoidaan sään
salliessa ja paistetaan makkaraa.
PUTKESTA JA PUTKENPÄÄSTÄ
"Peilin hionnassa saatiin hienohionta-asteet päätökseen, ja peiliä alettiin kiillottaa huhtikuun loppupuolella. Kiillotusta varten valettiin apukappaleen päälle pikialusta, jolla kiillotus ja myöhemmässä vaiheessa peilin muotoilu suoritetaan. Aikaa eri hionta-asteisiin meni noin 20 tuntia. Peilin muotoilua varten pitää vielä rakentaa ns. Focaultin mittalaite. Focaultin mittalaitteen avulla voidaan mitata hyvin tarkasti peilin eri kohdista heijastuneiden valoaaltojen polttopisteet, ja näin saada käsitys peilin muodosta. Kesän aikana olisi tarkoitus saada pääpeili valmiiksi, ja rakentaa itse sille putki. Todennäköisimmältä vaihtoehdolta näyttää neliönmuotoinen vaneriputki, joka on helppo ja melko halpa vaihtoehto pyöreälle putkelle. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat tulla seuraamaan ja rakentelemaan putkea kerhoiltoihin."
Näin amatöörin näkökannalta tuntuu ihmeelliselle, että niin primitiivisillä välineillä ja menetelmillä saadaan muotoiltua lasikiekko tarkaksi havaintovälineeksi. Aikaa tuntuu kuluvan tuohon lasinpalasten hankaamiseen. Mutta sitä aikaahan on ja kalenterintekijät tekevät sitä lisää.
Okulaarit kirpputorilta
Mitä ihmeellisintä tavaraa löytyy kirpputorilta. Moni myytävistä tavaroista on pelkkää rojua ja rihkamaa, mutta joskus käteen sattuu käyttökelpostakin. Eräältä forssalaiselta kirpputortilta löysin mikroskoopin okulaareja. Niitä oli myytävänä laatikollinen, hintaan 5 mk/kappale. Ostin yhden ja tuttava sorvasi sen TALiin sopivaksi. Okulaari antoi pienen suurennuksen, mutta osoittautui hyväksi välineeksi auringon katseluun.
Myöhemmin kävin samaisella kirpputorilla ja ostin pari okulaaria lisää. Nyt hankittuihin okulaareihin pitää sorvauttaa soviterengas, jotta ne sopivat TALiin. Koska ostosten välillä oli kulunut aikaa pari kuukauttta, niin hintakin oli kivunnut 20 markkaan kappaleelta.
Putki kärrylle ja havainnoimaan
Talomme sijaitsee havainnoinnin kannalta huonolla paikalla. Kulmatontti mahdollistaa näkyvyyden laajalle, mutta tuo myös katuvalot ja naapurien ulkovalot pihapiiriin. Läheinen metsätie ja sen päässä oleva kallio ovat paremmat havaintopaikat. Ongelmana on vain TALin saaminen sinne. Vanhat maitokärryt toivat ratkaisun. Putki kärryille ja jaloista kiinni nippusiteillä kärryn pohjaan ja menoksi. Havaintopaikalla nippusiteet poikki, putki maankamaralle ja havainnoimaan. Vinkistä olisi ainesta vaikka Niksi-Pirkkaan.
Koonnut ja kirjoitellut Heikki Marttila