Kirkkonummen Komeetta ry:n jäsenlehti
NGC6992 on kirkkain osa itäisestä Harsosumusta. Vety-alfa-aallonpituuden säteily on tässä kuvassa punaista. Kuvausvälineet: William-Optics FLT-110 -refraktori, Atik ATK 16HR-CCD-kamera. Valotus: 20x 120 s L-suodin, 11x 600 s H-alfa-suodin, 10x 120 s kukin RGB-suotimista. Kuvaaja Antti Kuosmanen.
Nostopainosumu M27
Tähtitieteellinen yhdistys Kirkkonummen Komeetta ry
Tähtitaivas keväällä 2009
Tapahtumakalenteri
Netistä löydettyä
Tähtipäivät Järvenpäässä
15.-17.5.2009
Ursan Laitepäivät Astjärvellä
Kevätkokous
Komeetan talvileiri Artjärvellä
Tieteen päivät
Ursan kerhoseminaari
Esitelmien lyhennelmät
K.J. Donner: Miten maailmankaikkeus tuli näkyviin?
Kari Enqvist: Pimeä energia
Harri Haukka: Mars ja Phoenix-luotaimen tulokset
M13
Orionin suuri kaasusumu
Syystaivas
Kuvassa on Ketun tähdistössä sijaitseva planetaarinen sumu M27. Kohde on kuvattu modatulla järjestelmäkameralla, Canon EOS 350D. Tämä kamera on herkempi vedyn säteilemälle punaiselle valolle, joten sumun punaiset osat tulevat paremmin esille. Optiikkana oli 800 mm / f4 Newton-tyyppinen kaukoputki (Vixen). 80 ruutua on valotettu herkkyydellä ISO 800, valotusajalla 30 s. Kuvaaja Seppo Ritamäki.
Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta:
www.ursa.fi/yhd/komeetta
Yhdistyksen yhteystiedot:
Puheenjohtaja Hannu Hongisto
puh. 040-7248 637, 09-2217 992
sähköposti: hannu.hongisto(a)gtk.fi
Sihteeri Seppo Linnaluoto
Framnäsintie 2 E 21, 02430 Masala
puh. 040-5953 472, 09-2977001
sähköposti: linnaluo(a)ursa.fi
Yhdistyksen sähköpostiosoite:
Kirkkonummen.Komeetta(a)ursa.fi
Komeetan pyrstö:
Vastaava toimittaja Heikki Marttila
puh. 040-7741 869
sähköposti: hemar(a)kolumbus.fi
Komeetan pyrstö on yhdistyksen jäsenmaksuun sisältyvä jäsenlehti. Seuraava Komeetan pyrstö ilmestyy toukokuussa 2009. Lehteen voi lähettää kirjoituksia ja kuvia osoitteeseen: hemar(a)kolumbus.f
Komeetan pyrstön lisäksi tulevista tapahtumista kerrotaan tiedotteilla, joita on jaossa esitelmien yhteydessä.
Aurinko
Kevätpäiväntasaus on 20.3.2008 klo 13.44. Tällöin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Päivän pituus on silloin kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkä.
Seuraava auringonpilkkujen maksimi lienee vuosina 2011-2012. Tällä hetkellä auringonpilkkujen määrä on vähäinen.
Kesäaikaan siirrytään sunnuntaiaamuna 29.3., jolloin kellon näyttämää vähennetään tunnilla.
Täysikuu on 9.2., 11.3., 9.4. ja 9.5.
Kuu on lähellä Venusta 27.-28.2.
Kuu on lähellä Saturnusta 11.2., 10./11.3., 6./7.4. ja 3./4.5.
Merkurius näkyy länsiluoteisella iltataivaalla noin 15.4.-1.5. Se ilmestyy taivaalle noin tunti auringonlaskun jälkeen ja näkyy sen jälkeen noin tunnin ajan mikäli näkyvyys on horisonttiin asti. Parhaiten Merkurius näkyy noin 20.4. klo 22 maissa. Ks. Tähdet 2009 s. 34. Keväisin iltataivaalla Merkurius näkyy parhaiten näkyvyyskautensa alussa, sillä sen kirkkaus pienenee nopeasti.
Venus näkyy iltataivaalla maaliskuun lopulle saakka. Venus on 27.3. alakonjunktiossa Auringon kanssa. Se on silloin 8 astetta Auringon pohjoispuolella. - Venus on tähtimäisistä taivaankappaleista kirkkain.
Saturnus näkyy hyvin. Se on oppositiossa Auringon kanssa 8.3. Tällöin se nousee idästä auringonlaskun aikaan, on etelässä 36 asteen korkeudessa puolenyön jälkeen ja laskee länteen Auringon noustessa. Saturnus on Leijonan tähdistön vasemmassa laidassa. Planeetan renkaat näkyvät viivana, renkaiden kaltevuus on vain 3 astetta. Saturnuksen kirkkaus on kirkkaiden tähtien luokkaa.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Lyridien meteoriparvi on aktiivinen 16.-25.4. Maksimi on 22.4. Parhainta aikaa parven havaisemiseen on aamuyöllä, jolloin voi nähdä kymmenkunta lyridiä tunnissa.
Talvi-iltojen taivasta hallitsevat kirkkaat tähdistöt. Orionin tähdistö on talvitaivaan kaunistus. Sen keskellä on kolmen tähden muodostama suora rivi, Orionin vyö. Vyön linjaa vasemmalle alaviistoon loistaa Sirius, koko taivaan kirkkain tähti. Se on väriltään valkoinen, mutta matalalla ollessaan se ilmakerrosten vaikutuksesta tuikkii kaikissa sateenkaaren väreissä. Kevättalvella Orion on etelä kaakkoisella taivaalla heti illan pimettyä.
Linnunrata kulkee taivaalla pohjoisesta Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian, Perseuksen ja Ajomiehen kautta. Leijona on jo idässä kokonaan näkyvissä.
Myöhemmin kevätiltoina Leijonan tähdistö on eteläisellä taivaalla. Ison karhun Otava on suoraan pään yläpuolella. Otavan varsi osoittaa Arcturukseen. Karhunvartijan kirkas Arcturus-tähti on nousemassa korkeammalle. Neitsyen tähdistö on saapumassa myös eteläiselle taivaalle.
Komeetta Lulin
Komeetta C/2008 N3 (Lulin) näkyy helmikuussa yötaivaalla. Se näkyy hyvin kiikarilla ja saattaa helmikuun lopulla näkyä paljain silminkin.
Komeetta liikkuu nopeasti eläinradan alueella Neitsyestä Leijonan tähdistöön.
Komeetta Lulin on lähinnä Maata 24.2. ja se on tuolloin myös kirkkaimmillaan. Samana päivänä planeetta Saturnus on vain parin asteen päässä komeetan yläpuolella. Lähellä Leijonan kirkkainta tähteä Regulusta se on 28.2.
Mistä saa tietoa?
Tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 897 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 898 on tietoja satelliittien näkymisestä.
Ja Ursan vuosikirja Tähdet 2009 on alan perusteos. Sitä saa ostaa Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto
Avaruusalan uutisia ilmestyy miltei päivittäin osoitteessa: www.avaruus.fi/
Ursan%20kotisivun%20osoite%20on:%20
Ursan kotisivun osoite on: www.ursa.fi/
Kartat tapahtumien paikoista ovat Kirkkonummen Komeetan kotisivun kohdassa Ajankohtaista.
Esitelmät
Esitelmät ovat vanhaan tapaan Kirkkonummella Kirkkoharjun koulun auditoriossa. Se on koulukeskuksen kaakkoisessa ulkokulmassa parisataa metriä rautatieasemalta pohjoiseen Asematien ja Koulupolun risteyksessä. Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta rahoittaa maalis-huhtikuun esitelmät ja Kirkkonummen Kansalaisopisto toukokuun esitelmän. Esitelmiin on vapaa pääsy. Esitelmien yhteydessä voi ostaa Ursan kirjoja.
Esitelmäpäivät tiistaisin klo 18.30:
10.3. fil. tri Jaakko Närvä: Ufot
Jaakko Närvä puolusti joulukuussa väitöskirjaa ufoista.
7.4. prof. Esa Kallio: Sähköistävä Aurinko
5.5. dos. Harry Lehto: Elämä maailmankaikkeudessa
Näyttely
Komeetalla on tähtitieteellinen näyttely Kirkkonummen pääkirjastossa 11.3.-4.4. Kirjaston näyttelytila on avoinna ma-pe klo 9-20 ja la klo 9-15. Voit ehdottaa omaa materiaaliasi näyttelyyn. Ursa lainaa omaa materiaaliaan. Komeetta järjestää mahdollisesti huhtikuun alussa näyttelyyn jonkun tapahtuman. Tarkemmat tiedot sähköpostitse.
Kerhot
Komeetan kerho kokoontuu maanantaisin klo 18-20 Komeetan kerhohuoneessa Volsin entisellä koululla Volskotia vastapäätä. Katso Komeetan sivulta.
Lastenkerho kokoontuu joka toinen tiistai Mäkituvalla, Kuninkaantie 5-7 A, vain muutama sata metriä Kirkkonummen torilta länteen. Kevätkauden seuraavat kokoontumispäivät ovat: 3.3., 17.3., 31.3., 14.4. ja 28.4. Kerho kokoontuu tiistaisin klo 18.30-20.
Luonnontieteen kerho kokoontuu Markku af Heurlinin kotona noin joka toinen viikko. Markku asuu nykyään Heikkilässä osoitteessa Tolsanpolku 6 A 4. Tietoja kerhon kokoontumisesta saa Markulta, puh. 2981479 tai 044-5625601. Tiedot kokoontumispäivistä lähetetään myös sähköpostitse.
Kerhohuone
Komeetta on vuokrannut Volsin koululta sen oikeassa etukulmassa olevan huoneen. Koulu on vastapäätä Volskotia. Se on Kirkkonummen keskustasta 6 km luoteeseen pitkin Volsintietä. Huoneessa on takka, johon sytytetään tuli aina maanantai-iltoina kerhon kokoontuessa. Takassa voi paistaa makkaraa. Kahvia ja/tai teetä ja keksejä tarjotaan. Kirjaston kirjat ja lehdet ovat hyvin esillä. Niitä voi saada kotilainaksi.
Vuokrasopimusta on jatkettua heinäkuun 2009 loppuun saakka.
Tähtinäytännöt
Komeetan tähtitorni on Volsissa. Siinä on syrjään työnnettävä katto, niin että havaittaessa koko taivas on näkyvissä.
Tähtinäytännöt sunnuntaisin selkeällä säällä:
- 22.2. klo 19-21
1.3. - 22.3. klo 20-22
29.3.- 5.4. klo 21-22
Kuvakertomusta tähtitornin valmistamisesta on osoitteessa: www.ursa.fi/yhd/komeetta/vols10.htm.
Tornille on rakennettu tie ja vedetty sähköt. Yhdistyksen CCD-kamera ja tietokone ovat jäsenten käytettävissä kuvausta varten.
Uusi torni on myös valmistunut vanhan viereen. Siihen on sijoitettu yhdistyksen uusi 11 cm linssikaukoputki, missä on ns. goto-jalusta.
Tähtitornit sijaitsevat 6 km päässä Kirkkonummen keskustasta pitkin Volsintietä. 300 m ennen Volskotia (ja Komeetan kerhohuonetta) käännytään vasemmalle Mariefredintielle, jota ajetaan 250 metriä. Sitten käännytään oikealle Bergvikintielle, jota ajetaan 500 m. Sitten käännytään oikealle kohti radiomastoa. Tiessä on jyrkkä ylämäki, jota voi olla vaikeaa päästä talviliukkailla ylös. Tie kääntyy vasemmalle, mutta me jatkamme suoraan 50 metriä. Tullaan avokalliolle, jossa on tavallisen mökin näköinen tähtitorni. Illalla on täysin pimeää, joten taskulamppu on tarpeellinen. Lämmintä pitää olla päällä. Karttoja paikasta on osoitteessa: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/Havaintopaikka/vols.htm
Elävä arkisto: Apollo 8
Jouluaattona 1968 ihminen kiersi ensi kertaa Kuun. Onnistunut Apollo 8 -lento raivasi tietä Yhdysvaltain tavoitteelle päästä laskeutumaan Kuuhun 60-luvun kuluessa. Linkki ohjelmaan.
Opetusmateriaalia
Tähtitieteen Kansainväliseen vuoteen liittyen opetusmateriaalia löytyi linkistä.
Tähtitieteen harrastajien valtakunnallinen tapaaminen on Kansainvälisenä tähtitieteen vuonna Järvenpäässä. Viikonlopun isäntinä toimivat Ursa ja Keski-Uudenmaan Altair. Lisäksi moni eri järjestö, kerho ja muu toimija osallistuu järjestelyihin omalla panoksellaan.
Tähtipäivien pitopaikka on Järvenpään pohjoisreunalla sijaitseva Koivusaarenkoulu. Oppilaitos tarjoaa päiville kompaktit tilat, salin, auditorion, ruokalan ja aulatilat sekä luokkia erilaisia pienryhmiä ja yhteismajoitusta varten.
Kansainvälinen tähtitieteen vuosi tulee näkymään päivien ohjelmassa kautta linjan. Tarkkaan ottaen juhlavuosi on päivien kantava teema.
Tähtipäivien suunnittelu ja järjestelyt ovat käynnissä ja kutsumme kaikki valmisteluista kiinnostuneet harrastajat mukaan toteuttamaan yhteisiä päiviämme.
Lisätietoja: www.ursa.fi/yhd/altair/tp2009/
Puheenjohtaja
Matti Salo
Vöyrinkatu 12 E 19
04430 Järvenpää
Matkap. 050 5252892
Sähköposti: matti.salo(a)ursa.fi
Ursan laitepäivät ovat Artjärvellä 20.-22.3.2009.
Tarkempia tietoja Laitepäivistä osoitteessa.
Helmikuun esitelmän jälkeen pidettiin yhdistyksemme kevätkokous. Kokouksen asiasisältö oli sääntöjen mukainen eli käsiteltiin edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös. Kokouksen pieni osanottajamäärä antoi vastuuvapauden hallitukselle ja muille tilivelvollisille.
Toimintakertomus on luettavissa seuraavasta linkistä:
www.ursa.fi/yhd/komeetta/toimintakertomus2008.htm
Kirkkonummen Komeetta järjesti viikonloppuna 23.-25.1.2009 tähtitieteellisen talvileirin Ursan havaintokeskuksessa Artjärvellä Porvoon koillispuolella. Ennen leirit ovat olleet Lillkanskogin kesäsiirtolassa Porkkalanniemellä, mutta nykyään se on aivan liian kallis köyhälle yhdistykselle. Artjärven vuokra Komeetalle oli 100 euroa koko viikonlopulta kun vuosi sitten Lillkanskogin kesäsiirtolasta jouduimme maksamaan 560 euroa.
Klikkaa kuvaa!
Talvileirin talvipäiväkuvassa päärakennus.
Artjärven havaintokeskuksessa on 42 cm peilikaukoputki, sekä sinne on valmistumassa suuri 92 cm kaukoputki.
Klikkaa kuvaa!
Päätornissa on 92 cm kaukoputki.
Esitelmät ja tapahtumat
Perjantai-iltana katsottiin tähtitieteellisiä videoita. Sitten Veikko Mäkelä kertoi aiheesta tietotekniikka harrastajan apuna. Hän on tärkeä Ursan vaikuttaja ja on pitänyt lukuisia kursseja Ursassa. Mäkelän luennolla oli 8 kuulijaa.
Mikko Suominen kertoi lauantaina aiheesta tietokonetähtikartat, mm. Skyglobesta, Carte du Cielistä ja Celestiasta. Artjärvi-hankkeen perustaja Jukka-Pekka Teitto esitteli tähtitorneja ja ohjausrakennusta.
Tunnetun tähtitieteen harrastajan Risto Heikkilän aiheena olivat syvän taivaan kohteet. Hän on mm. kirjoittanut useita kirjoja tähtitieteen harrastamisesta. Sitten Antti Kuosmanen kertoi tähtivalokuvauksesta ja Ville Lindfors kuvankäsittelystä.
Klikkaa kuvaa!
Talvileirin pääesitelmän piti Risto Heikkilä.
Klikkaa kuvaa!
Ville Lindfors kertoi kuvankäsittelystä.
Kirkkonummen Komeetan sihteeri Seppo Linnaluoto piti sunnuntaina esitelmän vuoden 2009 tärkeimmistä tapahtumista tähtitaivaalla. Hän on mm. perustanut Ursan vuosikirjan Tähdet, joka keskittyy juuri näihin asioihin.
Kumpikin yö oli umpipilvinen ja taivasta ei siis päästy lainkaan katsomaan.
Artjärven talvileirillä oli aika huono yleisömenestys kenties pitkästä matkasta johtuen. Listalle saatiin 13 nimeä, kun sinne laitettiin mm. kaikki esitelmöitsijät. Kuitenkin oli aivan positiivista olla siellä koko viikonloppu, mutta vuoden päästä yritämme palata Kirkkonummelle talvileirille.
Teksti ja kuvat Seppo Linnaluoto
Helsingin yliopiston päärakennuksessa pidettiin Tieteen päivät 7.-11.1.2009. Päivien teemana oli evoluutio. Päivillä oli kaiken kaikkiaan yli 260 esiintyjää. Ursan planetaario oli Yliopiston päärakennuksen ala-aulassa.
Keskiviikkona 7.1. klo 12 lähtien oli aiheena Kosminen evoluutio. Yliopiston Pieni juhlasali oli aivan tupaten täynnä ja esitykset myös videoitiin kahteen muuhun saliin. Prof. Kari Enqvist puhui aineen synnystä, dos. Hannu Kurki-Suonio rakenteen synnystä ja dos. Karri Muinonen aurinkokunnan evoluutiosta.
Klikkaa kuvaa!
Keskiviikkona klo 12-14 Yliopiston Pieni juhlasali oli aivan tupaten täynnä.
Salin takaosassa ihmiset seisoivat. Aiheena oli Kosminen evoluutio. Kuva Seppo
Linnaluoto.
7.1. klo 14.30 lähtien oli Kansainvälisen tähtitieteen vuoden ohjelmaa otsikolla: Ihminen on sokea maailmankaikkeudelle. Puheenjohtajana oli prof. Kalevi Mattila. Ensimmäisenä puhui brittiläinen Robert Fosbury aiheesta The Hidden Universe ja hän näytti myös elokuvaa.
Seuraavaksi esiintyi dos. Harry Lehto aiheena Elämän ja sen löytämisen mahdollisuudet maailmankaikkeudessa. Hän esitelmöi samasta aiheesta ensi toukokuun 5. päivä Kirkkonummen Komeetan tilaisuudessa. Viimeiseksi esitelmöi prof. Tapio Markkanen aiheesta Mikro- ja makromaailman avautuminen ihmisen katseelle.
Torstaina 8.1. piti olla Kansainvälisen tähtitieteen vuoden avajaiset klo 18 Aleksanteri II:n patsaalla, mutta avajaiset oli nähtävästi siirretty jonnekin sisätiloihin? Patsaalla oli joka tapauksessa aika hieno valoshow.
Tieteiden talolla oli Tieteiden yön ohjelmaa. Siellä oli myös Ursan toinen planetaario. Illan päätti klo 22 alkanut Heikki Ojan esitys Aurinkokuntamme kehitys.
Loppuina päivinä perjantaista sunnuntaihin ei ollut enää tähtitieteellisiä esityksiä. Tieteiden päivien videoita voi seurata osoitteessa: http://video.helsinki.fi/tieteenpaivat2009/
Seppo Linnaluoto
Ursan kerhoseminaari pidettiin 16.-18.1.2009 Artjärven Tähtikallion havaintokeskuksessa. Noin 30 yhdistysaktiivia 10 yhdistyksestä ja kerhosta pohtivat siellä yhdistystoiminta-asioita. Seminaarin itseoikeutettuna teemana oli kansainvälisen tähtitieteen vuosi ja sen järjestelyt.
Klikkaa kuvaa!
Kerhoseminaarin osanottajia ryhmäkuvassa. "Virallisessa" kuvassa
näkyi 28 osanottajaa. Eturivissä (3 oikealta) näkyy Mikkelin
Ursan johtajat. Kuva Seppo Linnaluoto.
Seminaarin keskeisimpiä asioita olivat mm. paikallisharrastajien ja koulujen välinen yhteistyö. Vierailevana esiintyjänä oli Irene Hietala matemaattisten aineiden opettajien liitosta MAOL:sta. Hänen johdollaan virisi keskustelu harrastajien mahdollisuudesta auttaa opettajia tähtitiedeasioissa.
Monilla yhdistyksillä on laajat suunnitelmat teemavuoden varalla, mutta seminaarin suositus voimavarojen kanssa askaroiville yhdistyksille on, panostaminen johonkin valituista kolmesta teemaviikosta: 100 tuntia tähtitiedettä huhtikuun alussa, aurinkoviikko kesäkuun alussa sekä tähtiharrastusviikko syyskuussa.
Materiaalia ja aineistoja on yhdistyksille tarjolla. Myös kiertävää planetaariota voi tilata. Kerho- ja yhdistystoimintajaosto on saanut myös 4000 euron apurahan teemavuoden materiaalien tuottamista varten. Tarkoituksena on mm. laatia yleinen tähtiharrastusesite yhdistysten käyttöön.
Alkuperäisen Newton-kaukoputken malli. Alkuperäiskappale on vuodelta
1668. Pöydällä Galilein kaukoputken malli. Kuva Seppo Linnaluoto.
Tähtipäiviä aiotaan tulevaisuudessa yhä enemmän suunnata vuosittaiseksi tähtiharrastuksen ja tähtitieteen esittelytilaisuudeksi.
Mielenkiintoista oli nähdä Ursan uusi jäsenyhdyshenkilö Kukka Viitala työn touhussa. Hän on ollut mm. Komeetan lastenkerhon vetäjänä.
(Teksti on lainattu pääosin Ursan blogista)
Esitelmien lyhennelmät ovat myös luettavissa yhdistyksemme sivuilta osoitteesta: www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelmalyh.htm
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli 21.10.2008 vuorossa dosentti Karl Johan Donner, jonka aiheena oli Kuinka maailmankaikkeus tuli näkyviin. Esitelmä pidettiin Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta rahoitti esitelmän. Kuuntelijoita oli noin 75.
Esitelmässä selostettiin viimeisiä käsityksiä havaittavien tähtitaivaan kohteiden muodostumisesta. Kun maailmankaikkeus oli noin 15 miljoonaa vuotta vanha, se koostui huoneenlämpöisestä kaasusta, jonka läpi valo ei päässyt kulkemaan. Noin 500 miljoonan vuoden jälkeen ensimmäiset tähdet syttyivät ja samalla niiden vaikutuksesta maailmankaikkeus muuttui myös läpinäkyväksi. Uusia näkyviä kohteita ilmestyi kuitenkin edelleen. Tämä jatkuu vieläkin, vaikka hitaampaan tahtiin.
Klikkaa kuvaa!
Dosentti Karl J. Donner esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Karl Johan Donner on tähtitieteen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän suoritti tohtorin tutkinnon Cambridgessä Englannissa ja on sen jälkeen toiminut mm. Göteborgissa, Turussa ja Kööpenhaminassa. Hän on tutkinut galaksien rakenteeseen ja kehitykseen liittyviä kysymyksiä, mm. spiraalirakennetta, vuorovaikutuksia ja magneettikenttiä. Tällä hetkellä hän on eniten kiinnostunut sauvagalakseista.
Maailmankaikkeuden synty
Maailmankaikkeuden ikä on 13,8 miljardia vuotta. Sen ainetiheys on täsmälleen kriittinen tiheys, jolloin se on myös euklidinen eli se noudattaa tavanomaista geometriaa. Sen aineesta on salaperäistä pimeää energiaa 70 %. Se saa aikaan sen, että maailmankaikkeuden laajeneminen kiihtyy. Pimeää ainetta on 25 %. Ei tiedetä, mitä se on, vain sen gravitaatiovaikutus tunnetaan. Tavanomaista näkyvää ainetta on vain 5 %.
Nykyisen käsityksen mukaan kaikki havaittavat tähtitieteelliset kohteet ovat syntyneet maailmankaikkeuden alkuun sisältyvistä pienistä tihentymistä. Näiden gravitaatio on paikallisesti hidastanut maailmankaikkeuden laajenemista ja näin johtanut tiheyden kasvuun.
Klikkaa kuvaa!
Avaruusteleskooppi Hubble otti tätä ultrasyvää kuvaa lähes
kaksi viikkoa vuoden 2003 lopulla. Miltei kaikki valopilkut ovat kaukaisia galakseja.
Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa maailmankaikkeuden ominaisuuksista on päästy laajaan yhteisymmärrykseen. Näin kehitetyn konkordanssimallin mukaan suurinta osaa maailmankaikkeuden historiasta voidaan kuvata painovoiman hidastamana laajenemisena. Viimeisten noin viiden miljardin vuoden aikana laajenemisvauhti näyttää kiihtyvän tuntemattomasta syystä. Tämän kiihtymisen syy on eräs nykyisen kosmologian suurimmista arvoituksista.
Rakenteet syntyvät rekombinaation jälkeen. Maailmankaikkeudessa hallitseva energian muoto on silloin kylmä aine, josta kuitenkin vain viidesosa on normaalia kaasua (baryoneja). Loppu on luonteeltaan tuntematonta säteilemätöntä ainetta. Rakenteiden syntyä hallitsee pimeä aine. Onneksi tässä pimeän kylmän aineen teoriassa pimeän aineen ominaisuudet eivät ole tärkeitä, ainoastaan sen gravitaatio.
Klikkaa kuvaa!
Dosentti Donnerin esitelmää kuunteli noin 75 henkeä. Kuva Seppo
Linnaluoto.
Rekombinaation jälkeen normaali aine oli tasaisesti jakautunutta neutraalia kaasua. Nyt noin 5 % tästä aineesta on muodostunut tähdiksi, mukaan lukien jo loppuun palaneiden tähtien jäännökset. Nämä tähdet sijaitsevat galakseissa, jotka puolestaan ovat osaksi keskittyneitä ryhmiin ja joukkoihin. Galaksien välinen kaasu on ionisoitunutta ja siksi näkyvä säteily pääsee kulkemaan sen läpi. Nykyiset galaksit voidaan jakaa elliptisiin ja spiraaleihin, joissa on kiekko ja usein sauva. Elliptisissä galakseissa tähdet ovat vanhoja ja ne muuttuvat vain tähtien kehittyessä. Spiraaligalakseissa syntyy edelleen nuoria tähtiä.
Ensimmäiset tähdet
Kun punasiirtymä oli noin 10 ja ikä noin 500 miljoonaa vuotta, nuoret tähdet syntyivät ryöpyittäin. Samalla syntyivät ensimmäiset galaksit ja niiden keskelle mustat aukot. Mustiin aukkoihin putoava kaasu lähetti myös säteilyä. Tätä prosessia sanotaan aktiivisiksi galaksien ytimiksi. Tähtiryöpyt ja aktiiviset galaksien ytimet ovat kilpailevia prosesseja, jotka ohjaavat tähtien syntyä ja reionisaatiota.
Ensimmäiset galaksit olivat pieniä kylmän pimeän aineen teorian mukaan. Ne olivat myös hyvin epähomogeenisia ja koostuivat pienemmistä tiivistymistä, jotka sulautuivat yhteen. Koska yhdistyvät systeemit koostuivat pääasiassa kaasusta, näitä sulautumisia sanotaan märiksi. Tämä vaihe loppui noin miljardin vuoden jälkeen.
Reionisaatio tapahtui nopeasti. Jäljelle on jäänyt neutraalin kaasun alueita, jotka näkyvät kvasaarien säteilyn spektrissä " Lyman-alfa-metsänä". Metsä syntyy kvasaarien ja meidän välillä eri etäisyyksillä olevien kaasupilvien absorptiosta.
Seuraava vaihe alkaa näiden alkuperäisten systeemien synnyttyä. Siinä vaiheessa jo syntyneet galaksit sulautuvat yhteen suuremmiksi systeemeiksi. Koska näissä on jo paljon tähtiä, systeemien sanotaan olevan kuivia. Kaasua on kuitenkin vielä paljon, mikä johtaa starburst-ilmiöihin ja ytimen aktiivisuuteen, sekä galaksien kokonaismassan kasvuun. Tämä vaihe saavuttaa huippunsa, kun on kulunut noin viisi miljardia vuotta.
Tämä kuva on esitetty esimerkkinä galaksien vuorovesivaikutuksesta.
Galaksien synnyn jälkeen kaikki tämä vähitellen hiipuu. Yhteensulautumiset ovat yhä enemmän pieniä, jossa pienempi galaksi joutuu suuremman nielemäksi. Luultavasti kiekot pääsevät syntymään vasta tässä vaiheessa. Samoin kiekkoihin syntyvät sauvat. Aikaisemmissa vaiheissa ne ovat tuhoutuneet rajuissa törmäyksissä. Tämä vielä jatkuva kolmas vaihe, jota edustaa noin puolet maailmankaikkeuden nykyisestä elämänajasta, on se jonka aikana galaksit saavuttavat paikallisesti havaitut muotonsa.
Edellä hahmoteltu kuva on vilkkaan tutkimuksen kohteena ja tulee varmaan muuttumaan monilta osin. Muutamat tulokset alkavat olla melko varmoja. Galaksien tunnettu jako spiraaleihin ja elliptisiin ei ole kovin hyödyllinen ennen punasiirtymän arvoa yksi noin 6 miljardia vuotta sitten. Sen sijaan voidaan jakaa galaksit värinsä osalta punaisiin ja sinisiin. Tätä jakoa vastaa galaksit, joissa tähtiä edelleen on syntymässä, ja sellaisia joissa kaikki kaasu on jo muuttunut tähdiksi. Siniset tähdet ovat nuoria ja punaiset vanhoja.
Toinen selvä trendi, josta tutkijat ovat yksimielisiä on ns. downsizing, tähtien synnyn siirtyminen yhä pienempiin yksikköihin. Tämän mukaan toisessa vaiheessa tähtiä syntyi tehokkaimmin isoissa galakseissa suurissa galaksijoukoissa. Ajan myötä tähtien synty siirtyi pienempiin galakseihin joukkojen ulkopuolelle.
Maailmankaikkeuden kehitystä kokonaisuudessaan voidaan kuvata kaasun muuttumisena tähdiksi. Lyhyen vielä huonosti tunnetun alkuvaiheen jälkeen tähtien syntymisvauhti nousee nopeasti korkealle tasolle, jolta se luultavasti vielä hitaasti nousee kunnes se on suurimmillaan, kun maailmankaikkauden ikä on noin puolet nykyisestä. Tämän jälkeen se laskee tuntuvasti. Tulevaisuudessa tähtien synty tulee yhä hitaammaksi, ja galaksien kehitys johtuu osaksi tähtien omasta kehityksestä, mutta pääasiassa galaksien muotojen muuttumisesta kohtaamisten ja pienten seuralaisten tuhojen takia.
Karl J. Donner
2,5 minuutin video esitelmästä.
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa 18.11.2008 professori Kari Enqvist, jonka aiheena oli Pimeä energia - mysteeri? Esitelmä pidettiin Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta rahoitti esitelmän. Esitelmällä oli 150 kuulijaa.
Havaintojen mukaan 74 % maailmankaikkeuden yhteenlasketusta massasta ja energiasta on näkymätöntä, ns. pimeää energiaa, joka saa avaruuden laajenemaan kiihtyvällä nopeudella. Tämä kiihtyvä laajeneminen alkoi noin 6 miljardia vuotta sitten. Pimeän energian olemus on nykykosmologian suurin mysteeri. On kuitenkin vielä mahdollista, että pimeä energia on vain seurausta havaintojen väärästä tulkinnasta.
Kari Enqvist on teoreettinen fyysikko ja kosmologian professori Helsingin yliopistossa.
Klikkaa kuvaa!
Professori Kari Enqvist esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Historiaa
Esitelmöitsijä aloitti lyhyen historiakatsauksen William Herschelistä, joka 1700-luvun loppupuolella yritti tähtilaskentojen avulla määrätä Linnunradan muodon ja laajuuden. 1900-luvun alussa hollantilainen Jacobus Kapteyn sai ensimmäisen arvion Linnunradan koolle. Linnunradan todellinen koko ja Auringon paikka selvisi 1920-luvulla Harlow Shapleyn tutkiessaan pallomaisten tähtijoukkojen jakautumaa.
1917 Albert Einstein sovelsi vastakehittämäänsä yleistä suhteellisuusteoriaa koko maailmankaikkeuteen. Hän tuli siihen tulokseen, että Linnunradan eli maailmankaikkeuden tulisi romahtaa kasaan. Tästä hän pääsi sillä, että hän lisäsi teoriaan ylimääräisen termin, kosmologisen vakion. Se on tyhjiön energiaa, joka puskee avaruutta erilleen.
1920-luvun alkupuolella Edwin Hubble osoitti, että Andromedan sumu M31 on selvästi Linnunradan ulkopuolella ja ratkaisi näin pitkäaikaisen kiistan kierteissumujen ja Linnunradan suhteesta. Sitten vuonna 1929 Hubble julkaisi tutkimuksensa, joka osoitti galaksien etääntyvän sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat. Eli avaruus laajenee. Tämän jälkeen Einstein totesi, että kosmologinen vakio oli "elämäni suurin möhläys".
Klikkaa kuvaa!
Envistin esitelmää kuunteli 150 kuulijaa. Kuva Seppo Linnaluoto.
Alkuräjähdys
Einsteinin teorian mukaan alkuräjähdys ei tapahtunut missään tietyssä paikassa. Maailmankaikkeus syntyi kerralla kaikkialla. Alussa kaikki aine ja energia oli pakkautuneena äärimmäisen tiheään tilaan. Aika ja avaruus saivat alkunsa itse alkuräjähdyksessä. Avaruus ei laajene mihinkään tyhjään tilaan.
Mitä sitten oli ennen alkuräjähdystä? Einsteinin teorioiden mukaan ei mitään, aika ja avaruus syntyivät alkuräjähdyksessä. Ei ole aikaa ennen alkuräjähdystä samassa mielessä kuin pohjoisnavalta ei enää pääse pohjoisemmaksi.
Esitelmöitsijä esitti seuraavaksi maailmankaikkeuden historiasta aikajanan. Alkuräjähdys sattui 13,7 miljardia vuotta sitten. Alussa oli alkusingulariteetti. Lähes alussa oli kosmisen inflaation aika, jolloin laajeneminen tapahtui valoa nopeammin. Sitten alkeishiukkaset saivat massansa ja kvarkit sitoutuivat protoneiksi. Atomiytimien synty alkoi sekunnin kuluttua alusta.
Alkoi aineen valtakausi. Maailmankaikkeus muuttui läpinäkyväksi 380 000 vuoden kuluttua alkuhetkestä. Tästä hetkestä on peräisin mikroaaltotausta, jota on tutkittu mm. satelliiteilla.
Mikroaaltotaustaa ovat mitanneet COBE-satelliitti, joka lähetettiin 1992 sekä WMAP-satelliitti, joka lähetettiin avaruuteen 2001. Ensi vuoden keväällä on tarkoitus lähettää Planck-satelliitti Maata kiertämään. Planckin suunnittelussa ovat mukana myös suomalaiset tutkijat.
Satelliitit ovat löytäneet taustasäteilystä 1/100 000 asteen luokkaa olevia lämpötilaeroja. Nämä lämpötilaerot ovat synnyttäneet galaksit.
WMAP-satelliitin kuva maailmankaikkeuden taustasäteilystä. Punaiset
kohdat ovat kuumempia ja siniset kylmempiä kohtia. Kuva Nasa.
Mitä universumissa on?
Maailmankaikkeudessa on tavallista, atomeista koostuvaa ainetta vain 4 %. Pimeää ainetta on 22 %. Sillä on gravitaatiovaikutus, mutta sillä ei ole vuorovaikutusta tavallisen aineen kanssa. Loput 74 % on pimeää energiaa, joka saa aikaan avaruuden laajenemisen kiihtymisen.
Pimeä aine on läpinäkyvää - se ei lähetä eikä vastaanota sähkömagneettista säteilyä. Se vaikuttaa painovoimallaan. Yksi mahdollinen ehdokas pimeäksi aineeksi ovat mustat aukot. Ne eivät kylläkään pysty selittämään kaikkea pimeää ainetta. Tai sitten se voi koostua tuntemattomien alkeishiukkasten muodostamasta kylmästä kaasusta. Hyvä ehdokas tällaiseksi on supersymmetrisen teorian ennustama neutraliino-hiukkanen. Mm. näitä hiukkasia voidaan yrittää löytää CERNin uudella LHC-kokeella, jota yritettiin käynnistää tänä syksynä.
Esitelmöitsijä sanoi, että ensimmäinen suora havainto pimeästä aineesta saadaan kenties kymmenen vuoden kuluessa.
Pimeä energia
Pimeä energia ei koostu hiukkasista. Se on sukua tyhjiöenergialle, joka on kosmologisen vakion suuruinen. Pimeä energia on yleisempi, kosmologinen vakio voi muuttua ajan kuluessa. Pimeä energia osallistuu maailmankaikkeuden kehitykseen painovoimavaikutuksellaan, koska energia on massaa ja massa energiaa.
Pimeä energia löydettiin, kun tutkittiin avaruuden laajenemista tyypin Ia supernovien avulla. Tyypin Ia supernovat ovat kaksoistähtiä, joissa on valkoinen kääpiö ja punainen jättiläinen. Punainen jättiläinen vuodattaa ainetta valkoiseen kääpiöön. Valkoisilla kääpiöillä on maksimimassa 1,4 Auringon massaa. Kun tämä massa ylittyy, valkoinen kääpiö romahtaa neutronitähdeksi ja se räjähtää supernovana. Koska tapahtuma on aina samanlainen, tyypin Ia supernovia voidaan käyttää standardikynttilöinä, jotka ovat aina yhtä kirkkaita.
Einsteinin yhtälöiden mukaan laajenemisnopeus riippuu universumin sisältämästä aineesta ja energiasta. Niiden (mm. galaksien) massa ja energia pyrkivät hidastamaan laajenemista.
Havaittiin kuitenkin, että kaukaiset supernovat olivat odotettua himmeämpiä. Ne ovat siis kauempana kuin näyttivät eli avaruus oli laajentunut odotettua nopeammin. Siispä avaruuden laajenemisen täytyi olla kiihtyvässä liikkeessä. Tämän kiihtyvän liikkeen syynä täytyy olla pimeä energia.
Laajenemisvauhti alkoi kiihtyä n. 6 miljardia vuotta sitten. Tulevaisuudessa tyhjiöenergia määrää universumin laajenemisen. Laajeneminen kiihtyy jatkuvasti. Lopulta laajenemisnopeus ylittää valon nopeuden ja galaksit katoavat näkyvistä.
Onko teoria oikea?
Pimeä energia on teoreettinen ongelma, joka on nykykosmologian suurin haaste. Onko pimeää energiaa varmasti olemassa? Laajenemista ei nähdä, ainoastaan valoa. Pimeä energia on tulkinta, joka esiolettaa homogeenisen maailmankaikkeuden.
Onko teoria varmasti oikea? Onko yleinen suhteellisuusteoria väärä? Pitääkö yleistä suhteellisuusteoriaa laajentaa? Se ei ole yleisin mahdollinen gravitaatioteoria. Voivatko epähomogeniat selittää kiihtyvän laajenemisen? Tieteellinen keskustelu jatkuu kiivaana...
Seppo Linnaluoto
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa 16.12.2008 Harri Haukka ja hänen aiheensa oli Mars ja Phoenix-luotaimen tulokset. Esitelmä oli Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Kirkkonummen Kansalaisopisto kustansi esitelmän. Esitelmää kuunteli 62 henkeä.
Klikkaa kuvaa!
Harri Haukka esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Yhdysvaltain avaruushallinnon NASAn Phoenix Mars -alus toimi menestyksellisesti Marsin pinnalla toukokuusta marraskuuhun 2008. Aluksessa oli mukana Ilmatieteen laitoksen suunnittelema kaasukehän paineinstrumentti, joka on toiminut erinomaisesti mittaamalla Marsin kaasukehän vuorokausi- ja vuodenaikavaihteluita ja on havainnut myös Marsin pölypyörteita. Phoenix antoi runsaasti uutta tietoa Mars-planeetan ilmaston historiasta ja kehityksestä, sekä erityisesti Marsin pohjoisen pallonpuoliskon olosuhteista ja veden määrästä. Havaintoaineiston analysointi koko toimintakaudelta on aloitettu. Havainnot viittaavat siihen, että Mars-planeetan pääosin hiilidioksidista koostuva harva, kuiva ja kylmä kaasukehä on menneisyydessä ollut huomattavasti nykyistä tiheämpi, lämpimämpi ja kosteampi. Marsin kaasukehän tuntemus auttaa ymmärtämään entistä paremmin koko planeettakuntamme ja myös Maan kaasukehän kehitystä ja muuttumista.
Klikkaa kuvaa!
Harri Haukan esitelmää kuunteli yli 60 henkeä. Kuva Seppo
Linnaluoto.
Insinööri Harri Haukka työskentelee Ilmatieteen laitoksen avaruusprojekteissa erityisenä kohdealueena Mars-hankkeet. Haukka on mm. osallistunut NASAn Mars Science Laboratory- ja ESAn ExoMars-mönkijöiden kosteus- ja paineantureiden suunnitteluun. Tällä hetkellä Haukka toimii Ilmatieteen laitoksen systeemi-insinöörinä suomalais-venäläisessä MetNet Mars -hankkeessa.
Harri Haukka on tuttu monille tähtiharrastajille oltuaan kaksi vuotta Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan hallituksen varajäsenenä sekä olemalla aktiivinen kerho- ja seuratoiminnassa. Haukka toimii myös Suomen avaruustutkimusseuran hallituksen jäsenenä toimikaudella 2009-2011.
Avaruustutkimuksen historiaa Ilmatieteen laitoksessa
Esitelmöitsijä aloitti katsauksella avaruustutkimuksen historiaan. Tänä vuonna nimittäin Ilmatieteen laitoksessa tehty avaruustutkimus täytti 20 vuotta.
Ilmatieteen laitos oikeastaan laskee avaruustutkimuksen alkaneen jo vuodesta 1838, jolloin Suomen Geomagneettinen Observatorio perustettiin. Laitoksen johtajana oli J. J. Nervander. Laitos aloitti v. 1844 magneettiset tutkimuksensa Kaisaniemessä.
1957 aloittivat toimintansa automaattiset revontulikamerat. 1985 Ilmatieteen laitoksessa aloitettiin ensimmäisen suomalaisen avaruuslaitteen rakentaminen. Ja 1988 lensi ensimmäinen suomalainen avaruuslaite.
Tähän vuoteen mennessä Ilmatieteen laitos on osallistunut lähes 40:nen avaruuslaitteen tekoon. Mitä nämä ovat olleet? Meteorologisia mittalaitteita on 8 kpl, plasmaa tai pölyä mittaavia massaspektrometreja on 16, pinta-ainetta tutkivia laitteita 5 ja keskustietokoneita 4 sekä muita 5 kpl.
Eniten avaruuslaitteita on lähetetty Marsiin, 19 kpl. Komeettoihin on lähetetty 7, Maata kiertämään on lähetetty 7 laitetta. Venukseen on lähetetty kaksi, Saturnuksen Titan-kuuhun yksi, Maan Kuuhun yksi ja Aurinkoa tutkii yksi laite.
Miten sitten avaruustutkimus Ilmatieteen laitoksessa alkoi? Kaikki alkoi siitä, että Neuvostoliitto teki 1984 Suomelle tarjouksen suomalaisesta kosmonautista. Tätä ei pidetty suotavana tiedepiireissä ja sitäpaitsi se olisi tullut kalliiksi. Niinpä pyrittiin saamaan jotakin muuta tilalle avaruusalalta. Ja niin Ilmatieteen laitos pääsi mukaan ensimmäiseen avaruusohjelmaan, jonka tarkoituksena oli tutkia Marsin Phobos-kuuta.
Miksi Marsia tutkitaan?
Marsia tutkitaan mm. siksi, että sen olosuhteet muistuttavat eniten Maata. Venus tosin on lähes täsmälleen Maan kokoinen, mutta sen ilmanpaine on hyvin suuri ja kasvihuoneilmiö on siellä päässyt valloilleen.
Marsin pinta-ala on samaa suuruusluokkaa kuin Maan mantereiden pinta-ala. Marsista on verrattain niukasti havaintoja niin pinta- kuin etenkin pysty-profiilissa. Marsista on eniten havaintoja tekokuu-instrumenteista. Marsista on jonkin verran pitkiä havaintosarjoja, pääosin kuitenkaan ei.
Klikkaa kuvaa!
Planeetta Mars. Kuva NASA.
Marsin ominaisuuksia
Marsin pyörähdysaika akselinsa ympäri on lähes sama kuin Maan eli 24 h 40 min. Ja pyörähdysakselin kaltevuus on asteen tarkkuudella sama kuin Maan.
Marsin vuoden pituus on 687 päivää eli 1,88 Maan vuotta. Marsin läpimitta on 6800 km eli noin puolet Maan halkaisijasta. Painovoima Marsin pinnalla on 38 % Maan painovoimasta. Auringonpaistetta Mars saa 44 % siitä mitä Maa.
Ilmanpaine Marsin pinnalla on alle prosentti Maan ilmanpaineesta. Ilmakehän koostumus on aivan erilainen. 95 % Marsin ilmakehästä on hiilidioksidia, 3 % typpeä ja 2 % argonia. Happea on äärimmäisen vähän, vain 0,1 %.
Lämpötila Marsin pinnalla vaihtelee yön jopa 128 pakkasasteesta päivän jopa 20 lämpöasteeseen.
Phoenix Marsissa
Phoenix on NASA:n luotain, joka laskeutui Marsin pohjoiselle napa-alueelle 26.5.2008. Phoenix lähetettiin Marsiin elokuussa 2007. Phoenix on varrattain halpa hanke, joka maksoi noin 400 miljoonaa dollaria. Se on saanut nimensä feeniks-linnusta, joka nousi aikaisempien luotainten tuhkasta.
Klikkaa kuvaa!
Phoenix Marsin pinnalla. Taiteilijan kuva. Kuva NASA.
Phoenix-laskeutujalla oli mm. seuraavia tieteellisiä tavoitteita: veden historia laskeutumispaikalla, elokelpoisuus ennen ja nyt sekä napa-alueiden meteorologia ja vuorovaikutus.
Phoenixissa oli monenlaisia tutkimuslaitteita. Siellä on mm. robottikäsivarsi, jolla kaivetaan näytteitä Marsin pinnan alta. Näytteitä analysoidaan mm. mikroskoopilla.
Robottikäden päässä on mittalaite, jonka avulla tutkitaan pinta-aineen lämpötilaa, lämmönjohtavuutta (jään määrää) ja sähköjohtavuutta (sulan veden määrää).
Phoenixissa on mm. TEGA-laite, jonka epäonnisia tutkimuksia selostettiin Komeetan Pyrstö -lehdessä 4/2008 (lehti verkossa osoitteessa www.ursa.fi/yhd/komeetta/komeetanpyrsto4-2008.htm).
Phoenixissa on mm. MEGA-laite, eräänlainen märän kemian laboratorio.
Ilmatieteen laitoksen panos Phoenixiin on PHX-P, joka on suomalaisen yhteistyön tulos. PHX-P:n tieteelliset tavoitteet olivat sääilmiöiden havainnointi, esimerkiksi sään vaihtelu vuorokauden- ja vuodenajan mukaan, pölypyörteiden tutkiminen, säärintamat, myrskyt sekä veden kiertokulku, kaasukehän ja pinnan vuorovaikutus.
PHX-P on pieni laite, sen massa on alle 80 grammaa ja tehonkulutus alle 72 mW. PHX-P-projekti käynnistyi lokakuussa 2004, ensimmäinen prototyyppi oli valmis helmikuussa 2005 ja maaliskuussa 2006 lentomalli luovutettiin etennpäin testattavaksi.
Phoenix lähetettiin avaruuteen 4. elokuuta 2007 ja se laskeutui Marsiin 26.5.2008. Näin suomalainen mittalaite pääsi vihdoinkin ehjänä Marsiin.
Phoenix varmensi vesijään ja ikiroudan olemassaolon. Vettä on ollut nestemäisessä muodossa, kenties valtameri. Maaperän koostumus ja ainesosat olisivat mahdollisia elämälle.
Klikkaa kuvaa!
Phoenixin robottikäsivarsi. Kuva NASA.
Meteorologisia havaintoja tehtiin myös. Mitattiin mm. paineen vuorokautista ja vuodenaikaista vaihtelua, tehtiin lämpötilamittauksia, havaittiin pölypyörteitä, tuulta ja lumisadetta.
Tulevaisuuden Marstutkimus
NASA:n seuraava Mars-laskeutuja on henkilöauton kokoinen mönkijä, joka lähetetään vuonna 2011. Ilmatieteen laitos on jälleen mukana, se toimittaa painemittalaitteen ja kosteusmittalaitteen.
Suomalais-venäläinen MetNet-hanke on myös suunnitelmissa. Sen kokonaismassa on 17 kg, Marsin pinnalle saapuu 9 kg, josta hyötykuormaa on 2,5 kg. Se on tarkoitus lähettää 2011 tai 2014. MetNetin hyötykuormaan kuuluu mm. panoraamakamera, tuulimittari, painelaite, lämpötilamittarit, kosteuslaite, optisen syvyyden mittalaite ja magnetometri.
Seppo Linnaluoto
Kuvassa on Herkuleksen suuri pallomainen tähtijoukko M13. Kohde on kuvattu
järjestelmäkameralla, Canon EOS 450D. Optiikkana oli 800mm / f4 Newton-tyyppinen
kaukoputki (Vixen). Tässä on valotettu 30 ruutua herkkyydellä
ISO 1600, valotusajalla 30 s. Kameran kohinanpoistotoiminto oli käytössä.
Kuvaaja Seppo Ritamäki.
Orionin Suuri kaasusumu M42 ja sen vieressä oleva pisaranmuotoinen sumu
M43 kuvattuna 28.12.2008. Objektiivina 400mm f/5,6 täydellä aukolla.
10 minuutin valotus Kodak E-200 diafilmille, joka ylikehitettiin yhden aukon
verran. Kuvaaja Ville Marttila.
Syystaivaan tunnettu Pohjois-Amerikkasumu NGC 7000 ja muita punaisia sumuja
kuvattuna 24.9.2008. Kuvaa on valotettu ensin 5 minuttia FL-D suodattimen läpi.
Tämän jälkeen objektiivin eteen on laitettu vielä tummanpunainen
RG645 suodatin ja samaa ruutua on valotettu vielä 10 minuuttia. Objektiivina
85 mm f/1,9 aukolla 2. Filminä Fujin nopea ja hienorakeinen Provia 400X.
Lisää kuvia löytyy nettisivulta http://vmpalvelin.ath.cx/.
Kuvaaja Ville Marttila
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!