Pilvisyyden ennustaminen

Kirkkonummen Komeetta ja Kirkkonummen kansalaisopisto järjestivät Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa esitelmätilaisuuden, jossa TV-meteorologi Seija Paasonen kertoi Pilvisyyden ennustamisesta. Esitelmällä oli noin 94 kuulijaa.

Seija Paasonen kertoi pääpiirtein pilvien muodostumisesta, kuinka meteorologisin menetelmin ja apuvälinein pilviä ennustetaan, antoi nyrkkisääntöjä, kuinka itse voi ennustaa pilvien syntyä tai kehittymistä. Lisäksi hän kertoi kanavista ja välineistä, joista voi etsiä tietoa pilvisyydestä. Esitystä havainnollistettiin lukuisin diakuvin.

Seija Paasonen on YLEn TV-uutisten meteorologi ja TV-uutisten säätoimituksen esimies. Ennen YLEen siirtymistään hän työskenteli Ilmatieteen laitoksella mm. päivystävänä meteorologina sekä tutkijana maatalouden sääpalveluprojektissa.

Klikkaa kuvaa!
TV-meteorologi Seija Paasonen luennoi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.

Esitelmöitsijä aloitti kertomalla, että pilvisyyden ja sateen ennustaminen on vaikeaa. Esim. lämpötilan ennustaminen on helpompaa, sillä lämpötila on ns. jatkuva suure. Pilviä ja sateita syntyy ja kuolee. Syntymekanismiin vaikuttavat niin suuren mittakaavan tapahtumat ilmakehässä kuin paikalliset vaikutukset. Kaikkia olosuhteita ei tiedetä riittävän tarkasti, jotta paikallisennustaminen olisi helppoa. Esim. sumupilvien syntyminen ja hälveneminen ovat haastavia ennsutajalle sekä kuinka pitkälle sisämaahan merituuli yltää ja pitää taivaan selkeänä.

Yön säätä seuraavan ja ennakoivan kannalta kaikki kehitys ei ole mennyt hyvän suuntaan. Säähavaintoasemilta saa yhä vähemmän tietoa pilvisyydestä. Ns. silmähavaintoja tehdään entistä vähemmän. Yösääkarttaa ei enää näytetä esim. Kakkosen sääohjelmassa televisiossa muuta kuin poikkeustilanteissa. Seija Paasonen kyselikin yleisöltä mielipiteitä ja toiveita säätietojen esittämisestä.

Monet seuraavat pilvisyyden kehitystä ja ennusteita tähtitaivaan tarkkailun kannalta. On myös sellaisia ihmisiä, joille kesätaivaan pilvisyys on tärkeää. On tärkeää, että osaa itse vetää johtopäätöksiä seuraamistaan sääennusteista ja havaitsemastaan taivaan tilasta.

Nykyään sääennusteita saa monista välineistä. Mitä tarkempaa tietoa esim. pilvisyydestä tarvitsee, sitä hankalampi sitä on poimia ns. yleisennusteista. Esim. television muutaman minuutin ennusteissa on suuria ennustusalueita kerralla.

Suomen pilvioloista

Tilastotietoja pilvisyydestä on aika niukalti ja aina vain niukemmin niitä kertyy. Monia havaintoasemia on automatisoitu, jolloin niistä ei saada pilvitietoja. Havaintotietoja on korvattu satelliittihavainnoilla. Pimeinä öinä ihmisen tekemät pilvihavainnot ovat myös olleet vähän arveluttavia. Osa havaintoasemista on öisin miehittämättömiä.

Tilastoissa pilvisyyttä on tarkasteltu aamu-, iltapäivä- ja iltahavainnon perustella. Kokonaispilvisyys on prosenttiluku, kuinka paljon taivaankannesta on pilvien peitossa kullakin havaintohetkellä. Kokonaispilvisyys ei erittele pilvien laatua, ts. ohuet yläpilvet kirjautuvat samoin kuin paksut pilvet.

Kokonaispilvisyys on pienimmillään touko-kesäkuun öinä, Helsinki-Vantaan lentokentällä se on vain 45 %. Vuoden pilvisimmät kuukaudet ovat marras-joulukuu, jolloin kokonaispilvisyys on 80 %. Vuorokausivaihtelua ei juuri ole talvella, mutta maaliskuun yöt ovat hieman selkeämmät ja kesäyöt ovat vielä selkeämmät. Maalis-huhtikuun öinä on keskimäärin 60 % pilvisyys.

Suomessa sisämaassa on hieman pilvisempää kuin rannikolla, jossa pilvisyys on 65-70 %.

Keskipilvisyys on maaliskuussa alhaisimmillaan. Se on noin 57 %. Helsingissä tosin kesäkuu on yhtä selkeä, sisämaassa maaliskuu on selvästi kaikista vuoden kuukausista vähäpilvisin.

Pilvisiä päiviä on kaikkina kuukausina enemmän kuin selkeitä. Maaliskuu on kaikista kuukausista selkein. Silloin päivistä 20 % on selkeitä ja 30 % pilvisiä.

Talvella joulu-helmikuussa selkeitä päiviä on vain 2-3 kuukaudessa, pilvisiä päiviä on 12-20. Kesällä kesä-elokuussa selkeitä päiviä on 2-5 kuukaudessa ja 7-13 pilvistä päivää.

Miten pilvisyyttä ennustetaan?

Meteorologi tutustuu suursäätilaan. Hän ottaa selville matala- ja korkeapaineet, ilmakehän kosteuden ja lämpötilan eri korkeuksilla sekä ilmavirtaukset eri korkeuksilla. Hän tutustuu satelliittikuviin, tutkakuviin, luotauksiin ja pintasäähavaintoihin. Hän tekee tietokone-ennusteita.

Pilvisyys on hyvin vaikea suure ennustaa numeerisesti. Se johdetaan muista suureista. Varsinkin paikalliset pilvet ovat pienempiä kuin ns. hilaväli, jolloin itse malli ei pysty niitä tuottamaan.

Klikkaa kuvaa!
Seija Paasosen esitelmää kuunteli lähes 100 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.

Pilvien synty

Pilvien muodostumiseen tarvitaan kosteutta ja kosteuteen nähden sopivan matala lämpötila. Ilmassa oleva vesihöyry tiivistyy pilvipisaroiksi tai härmistyy jääkiteiksi sopivien ytimien ympärille.

Pilvipisaroiden koko on noin sadasosamillimetrin luokkaa.

Pilvet syntyvät siten että esim. ilma kohoaa ylöspäin, jolloin se jäähtyy. Matalapaineisiin ja säärintamiin liittyy laaja-alaisia pilvimuodostelmia.

Lämmin rintama syntyy, kun lämmin ilma nousee kylmän ilman pintaa pitkin ylöspäin. Syntyvä pilvialue on laaja ja paksunee maanpintarintaman lähestyessä.

Kylmässä rintamassa ilman kohoaminen tapahtuu nopeammin, pilvivyöhykekin on kapeampi. Okluusiorintamassa kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman.

Yläpilvet ovat 4-10 km korkeudessa. Ne muodostuvat jääkiteistä. Ne ovat usein ohuita, valkoisia haituvia tai säikeitä. Joskus taivaan peittää ohut harso, jonka läpi aurinko paistaa. Tällöin usein muodostuu halo. Haloja syntyy sen mukaan, minkä muotoisia jääkiteitä on pilvessä ja missä kulmassa ne taittavat ja heijastavat valoa. Tiivistymisjanat ja niiden häviäminen kertovat ilmakehän kosteudesta.

Keskipilvet ovat noin 2-5 km korkeudessa. Ne ovat ns. sekapilviä, eli niissä on sekä vettä että jäätä. Sekapilven lämpötila voi olla jopa -30...-40 astetta. Ohuiden keskipilvien läpi aurinko voi näkyä haaleana läikkänä. Auringon ympärillä saattaa näkyä ns. kehä, auringon valo taipuu pilven vesipisaroissa.

Sade saattaa alkaa jo keskipilvestä, mutta se ei välttämättä yllä maahan asti.

Alapilvien korkeus on maanpinnalta noin 2 km korkeuteen. Niitä ovat kumpupilvet, kumpukerrospilvet, sumupilvet ja sumut.

Paksujen pilvien korkeus on alapilvien tasolta yläpilvien korkeudelle. Niitä ovat kuuropilvet, ukkospilvet ja aidot sadepilvet.

Tuulisääntönä on se, että jos on selkä tuulta vasten, matalapaineen keskus on vasemmalla etuviistossa. Tämä pätee suurille sääjärjestelmille, kun tuuli on vähintään kohtalaista.

Klikkaa kuvaa!
Seija Paasosen esitelmää kuunteli lähes 100 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.

Pilvisyystietoja ja -ennusteita

Pilvisyystietoja ja -ennusteita saa televisiosta ja radiosta sekä Ilmatieteen laitokselta, jossa on mm. satelliittikuvia ja yleisennusteita. Yksityisiä ennustustietoja saa Forecalta. Monenlaista säätietoutta saa osoitteesta: http://www.algonet.se/~peogan/ponywx.html.
Pilviennusteita Suomen etelä- ja keskiosaan saa tästä osoitteesta. Satelliittikuvia on tässä osoitteessa. Tekstitelevisiossa on sivulla 428 lentokenttähavaintoja ja seuraavalla sivulla ennusteita.

Seppo Linnaluoto