Mars-meteoriiteista kerrottiin Kirkkonummella

Kirkkonummen Komeetta järjesti esitelmän Mars-meteoriiteista Kirkkonummen koulukeskuksessa. Esitelmän piti professori Martti Lehtinen, joka on Helsingin yliopiston Geologian museon johtaja. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmällä oli 47 kuulijaa.

Esityksessä kerrottiin meteoriiteista ja niiden luokittelusta yleensä sekä erityisesti Marsista peräisin olevista meteoriiteista. Näitä marsilaisia meteoriitteja on tähän menessä saatu talteen ainakin 30.

Klikkaa kuvaa!
Professori Lehtinen esitelmöi. Edessä meteoriittipöytä. Kuva Seppo Linnaluoto.

Vanhin tallennettu marsilainen on nimeltään Chassigny (n. 4 kg), joka putosi Ranskaan jo v. 1815. Se on koostumukseltaan oliviinikivi (duniitti).

Shergotty (liki 5 kg) putosi Intiaan v. 1865 ja on koostumukseltaan basaltti (vastaa Maan basalttisia laavakiviä). Kolmas marsilaisten meteoriittien päätyyppi on Nakhla (n. 40 kg), joka putosi Egyptiin v. 1911 ja on pyrokseenikivi. Kaikki Marsin meteoriitit ovat kivimeteoriitteja (tarkemmin sanottuna akondriitteja, ts. ne eivät sisällä mineraalijyväsiä eli kondreja kuten tavalliset kivimeteoriitit vaan muistuttavat Maan kiviä). Niistä käytetään usein nimilyhennettä SNC (lue: snic!), nimistä Shergotty, Nakhla ja Chassigny.

Klikkaa kuvaa!
Zagami, Marsista peräisin oleva meteoriitti. Näytteen pitkä sivu on luonnossa n. 4 cm. Huomaa näytteen kaunis, musta sulamiskuori. Kuva Jukka Lehtinen.

Marsilaiset meteoriitit ovat hyvin eri-ikäisiä, mikä osoittaa, etteivät ne voi olla peräisin miltään pikkuplaneetalta. Vanhimmat niistä ovat syntyneet kivisulasta jo noin 4,4 miljardia vuotta, nuorimmat vasta noin 170 milj. vuotta sitten. Vahvin todiste niiden alkuperästä on kaasukoostumus, joka vastaa tarkasti sitä, mikä Viking-lentojen perusteella tiedetään olevan Marsin kaasukoostumus. Ne ovat sinkoutuneet avaruuteen suurissa meteoriittitörmäyksissä (Marsin vetovoima on vain 38 % Maan vetovoimasta), kiertäneet aikansa (esim. 10 miljoonaa vuotta) Aurinkoa ja törmänneet Maahan.

Luennoitsijalla oli mukanaan kaksi Mars-meteoriittia (Nakhla ja vuonna1962 Nigeriaan pudonnut Zagami).

Klikkaa kuvaa!
Professori Martti Lehtinen näyttää kahta Marsista peräisin olevaa meteoriittia. Kuva Seppo Linnaluoto.

Meteoriitteja tutkimalla saamme tietoa Maan ja koko aurinkokuntamme synnystä, rakenteesta, koostumuksesta ja kehityksestä. Hiilipitoiset meteoriitit kertovat elämän synnystä. Meteoriitteja, "köyhän miehen avaruusnäytteitä", tutkimalla päästään syntyjen syvien ääreen.

Meteorit ja meteoriitit ilmakehässä

Meteoreja eli tähdenlentoja näkyy jokaisena pimeänä ja selkeänä yönä kymmenkunta tunnissa. Meteori on Maan ilmakehään syöksyvän pienen kappaleen aiheuttama valoilmiö. Kappaleen tulonopeus on keskimäärin noin 30 km sekunnissa. Useimmat meteorit aiheuttaa pienen hiekanjyväsen kokoinen kappale. Kaikkiaan maapallon massa lisääntyy meteorien ja meteoriittien ansiosta lähes 100 tonnia vuorokaudessa.

Kun hieman suurempi kappale osuu Maan ilmakehään, puhutaan tulipallosta eli bolidista. Se voi olla hyvin kirkas. Pienet kappaleet palavat ilmakehässä, ja tulipallo yleensä menettää kosmisen nopeutensa noin 20 kilometrin korkeudessa ja putoaa meteoriittina alas. Suuri meteoriitti ei menetä kosmista nopeuttaan Maan ilmakehässä, vaan se törmää maanpintaan, räjähtää ja synnyttää meteoriittikraatterin. Meteoriitti voi myös hajota ilmakehässä ja tulla kivisateena maanpintaan. Suomen meteoriiteista Valkealaon tällainen kivisade.

Meteoriitit pähkinänkuoressa

Useimmat meteoriitit ovat peräisin Marsin ja Jupiterin ratojen välistä.

Nykyisin tunnetaan lisäksi 30 meteoriittia, jotka ovat peräisin Marsista ja 21 Maan Kuusta. Ne ovat siis sinkoutuneet avaruuteen suurissa meteoriittitörmäyksissä, kiertäneet aikansa avaruudessa ja pudonneet Maahan.

Vanhastaan museoissa on noin 2800 meteoriittia, näistä 1000 on löydetty heti putoamisen jälkeen. Lisäksi Saharan autiomaasta on saatu talteen 1500 meteoriittia. Etelämantereelta on löydetty vuodesta 1969 alkaen n. 18000 meteoriitin kappaletta, jotka ovat peräisin ehkä 5000:sta eri meteoriitista.

Kaikkiaan Maasta on löydetty yli 22500 meteoriittia tai meteoriitinkappaletta.

Suomesta on saatu talteen 13 meteoriittia. Helsingin yliopiston Kivimuseossa on näytteitä noin 550:stä meteoriitista.

Meteoriittien luokittelu

Koostumuksensa perusteella meteoriitit jaetaan kolmeen pääryhmään. Näistä kivimeteoriitit jaetaan vielä kahteen alaryhmään, kondriitteihin ja akondriitteihin. Kondriitit koostuvat pääosin mineraalijyväsistä eli kondreista. Tällainen on vuonna 1899 Porvooseen pudonnut Bjurböle.

Akondriiteissa, millaisia Marsin meteoriitit ovat, ei ole mineraalijyväsiä.

Ne muistuttavat usein laavakiviä. Toinen pääryhmä, rautameteoriitit koostuvat nikkelipitoisesta raudasta. Kolmas pääryhmä, kivi-rautameteoriitit on harvinainen kivien ja rautojen välimuoto. Suomeen pudonneistameteoriiteista tällainen on Marjalahti.

Klikkaa kuvaa!
Esitelmää kuunteli Kirkkonummella lähes 50 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.

Talteensaamistavan perusteella saadaan kaksi ryhmää. Pudokkaat, jotka saadaan talteen pian putoamisensa jälkeen, ja löydöt, joiden putoamisesta ei ole tietoa, eli ne ovat voineet maata maassa pitkäänkin.

Tutkimuksen kannalta tuoreet pudokkaat ovat löytöjä arvokkaampia.

Pudokkaista 86 % on kondriitteja, 7 % akondriitteja, 6 % rautoja ja vain 1 % kivirautoja. Löydöistä puolestaan n. 40 % on rautameteoriitteja, sillä raudat säilyvät maassa kiviä paremmin, ja niitä on helpompi löytää.

Meteoriitttien alkuaineet ja päämineraalit ovat samoja kuin Maassa, mutta meteoriiteissa alkuaineiden runsaussuhteet ja pitoisuudet ovat erilaisia kuin Maan kivissä. Kivimeteoriitit vastaavat maankuoren alla olevaa maapallon vaippaa ja rautameteoriitit maapallon sydäntä.

Ikä

Meteoriitit syntyivät aurinkokuntamme muodostuessa 4566 miljoonaa vuottasitten. Akondriitit, raudat ja kiviraudat ovat kiteytyneet syntynsä jälkeen uudestaan 4550-4440 miljoonaa vuotta sitten. Marsista peräisin olevat meteoriitit ovat eri-ikäisiä, tavallisesti 170-1300 miljoonaa vuotta, ja yleensä muita meteoriitteja nuorempia.

Klikkaa kuvaa!
Charltonin rautameteoriitin sahatussa pinnassa näkyy hyvin rautameteoriiteille ominainen Widmanstättenin kuvio, rautojen "taivaallinen tavaramerkki". Näytteen pitkä sivu on luonnossa n. 5 cm. Kuva Jukka Lehtinen.

Mistä tunnet meteoriitin?

Meteoriitin tunnistaminen ei aina ole helppoa, varsinkin jos se on pitkään maannut maassa. Geologitkin ovat erehtyneet. On kuitenkin muutamia merkkejä,joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Pehmeässä suossa makaava tai kattoon reiän tehnyt kivi on todennäköisestitullut taivaalta (ellei ole esim. ihmisen heittämä).

Kivimeteoriittien sulamiskuori on aina tumma. Rautameteoriittien pinta on yleensä kuoppainen (kuin sormella paineltu muovailuvaha), koska siitä on sulanut pois rautakiisu.

Rautameteoriitit ja kivi-raudat ovat raskaita, ne painavat lähes kolme kertaa niin paljon kuin tavalliset kivet.

Kondriittisten kivien murtopinnassa näkyy pyöreitä jyväsiä eli kondreja. Murtopinta voi muistuttaa kovettunutta riisipuuroa.

Rautameteoriitit ovat voimakkasti magneettisia. Myös monet kondriittiset kivet ovat selvästi magneettisia.

Maassa pitkään maannut meteoriitti on yleensä pinnaltaan ruosteinen.

Suomalaiset meteoriittilöydöt on lähetetty tutkittavaksi malminäytteinä.

Meteoriitit ovat muista kivistä poikkeavia. Ne eivät ole koskaan graniittisia tai liuskeisia, eikä niissä ole onteloita.

Meteoriiteiksi epäillyt kivet voi lähettää tutkittaviksi osoitteella: Prof. Martti Lehtinen, Kivimuseo, PL 64 (Physicum), 00014 HELSINGIN YLIOPISTO. Varma tunnistaminen vaatii aina asiantuntijan. Tutkimus on maksuton.

Seuraavana Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa on vuorossa tiistaina 9.3. klo 18.30 avaruustähtitieteen prof. Esko Valtaoja Turun yliopistosta. Hänen aiheensa on "Kuviteltuja ja todellisia maailmanloppuja". Paikka on Kirkkonummen koulukeskuksen auditorio. Esitelmä järjestetään yhdessä Kirkkonummen kansalaisopiston kanssa.

Seppo Linnaluoto