Professori Martti Lehtinen esitelmöi meteoriiteista Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli vuorossa professori Martti Lehtinen, joka kertoi meteoriiteista Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmällä oli 42 kuulijaa.
Esityksessä käsiteltiin meteoriitteja, niiden tunnistamista ja alkuperää. Löytötavan perusteella meteoriitit ("taivaskivet") jaetaan kahteen ryhmään: löytöihin ja pudokkaisiin. Tuoreet pudokkaat (vrt. tulokkaat) ovat tutkimuksen kannalta ehkä pitkäänkin maassa maanneita löytöjä arvokkaampia. Koostumuksen perusteella meteoriitit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kiviin, rautoihin ja kivirautoihin. Pääosa meteoriiteista on peräisin asteroidivyöhykkeeltä Marsin ja Jupiterin väliltä, mutta myös Kuusta ja Marsista lähteneitä kivimeteoriitteja tunnetaan. Meteoriitteja tutkimalla on selvinnyt muun muassa aurinkokunnan ikä: 4568 miljoonaa vuotta.
Luennoitsija toimii Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa geologian museon johtajana ja hoitaa museon meteoriittikokoelmia. Mukanaan hän toi Kirkkonummelle muutamia erityyppisten meteoriittien kappaleita.
Professori Martti Lehtinen esitelmöi meteoriiteista Kirkkonummella.
Kuva Seppo Linnaluoto.
Meteoriitit pähkinänkuoressa
Meteoriitteja tutkimalla saadaan tietoa Maan ja koko aurinkokunnan, sen planeettojen ja kuiden synnystä ja rakenteesta, koostumuksesta ja kehityksestä. Hiilipitoiset meteoriitit kertovat myös elämän synnystä.
Useimmat meteoriitit ovat peräisin Marsin ja Jupiterin ratojen välistä. Lisäksi tunnetaan noin 50 Marsista ja runsaat 40 Kuusta peräisin olevaa meteoriittia. Marsista ja Kuusta peräisin olevat meteoriitit ovat sinkoutuneet avaruuteen suurissa meteoriittitörmäyksissä.
Vanhastaan museoissa on lähes 3000 meteoriittia, näistä runsaat 1000 on löydetty heti putoamisen jälkeen. Lisäksi Saharan autiomaasta on saatu talteen 1000 meteoriittia. Etelämantereelta on löydetty vuodesta 1969 alkaen n. 30 000 meteoriitin kappaletta, jotka ovat peräisin yli 5000:sta eri meteoriitista.
Suomesta on saatu talteen 13 meteoriittia. Helsingin yliopiston Kivimuseossa on näytteitä noin 550:stä meteoriitista.
Klikkaa
kuvaa!
Martti Lehtisen esitelmää kuunteli yli 40 henkeä. Kuva Seppo
Linnaluoto.
Meteorit ja meteoriitit ilmakehässä
Meteoreja eli tähdenlentoja näkyy jokaisena pimeänä ja selkeänä yönä kymmenkunta tunnissa. Meteori on Maan ilmakehään syöksyvän pienen kappaleen aiheuttama valoilmiö. Kappaleen tulonopeus on keskimäärin noin 30 km sekunnissa. Useimmat meteorit aiheuttaa pienen hiekanjyväsen kokoinen kappale. Kaikkiaan maapallon massa lisääntyy meteorien ja meteoriittien ansiosta lähes 100 tonnia vuorokaudessa.
Törmäysnopeus on luokkaa 10-70 km/s. Ilmakehään osuessaan yli 0,1 mm:n kappaleet aiheuttavat näkyvän valoilmiön, tähdenlennon eli meteorin. Yli kilogramman kappaleet saattavat säilyä osittain ehjinä pinnalle asti, jolloin niitä kutsutaan meteoriiteiksi. Suurimmat, metrien läpimittaiset kappaleet eivät edes juuri hidastu ilmakehässä, vaan törmäävät pintaan aiheuttaen kraatterin.
Kun hieman suurempi kappale osuu Maan ilmakehään, puhutaan tulipallosta eli bolidista. Se voi olla hyvin kirkas. Pienet kappaleet palavat ilmakehässä, ja tulipallo yleensä menettää kosmisen nopeutensa noin 20 kilometrin korkeudessa ja putoaa meteoriittina alas. Suuri meteoriitti ei menetä kosmista nopeuttaan Maan ilmakehässä, vaan se törmää maanpintaan, räjähtää ja synnyttää meteoriittikraatterin. Meteoriitti voi myös hajota ilmakehässä ja tulla kivisateena maanpintaan. Suomen meteoriiteista Valkeala on tällainen kivisade.
Meteoriittien luokittelu
Koostumuksensa perusteella meteoriitit jaetaan kolmeen pääryhmään. Näistä kivimeteoriitit jaetaan vielä kahteen alaryhmään, kondriitteihin ja akondriitteihin. Kondriitit koostuvat pääosin mineraalijyväsistä eli kondreista. Tällainen on vuonna 1899 Porvooseen pudonnut Bjurböle.
Akondriiteissa, millaisia Marsin meteoriitit ovat, ei ole mineraalijyväsiä. Ne muistuttavat usein laavakiviä. Toinen pääryhmä, rautameteoriitit koostuvat nikkelipitoisesta raudasta. Kolmas pääryhmä, kivi-rautameteoriitit on harvinainen kivien ja rautojen välimuoto. Suomeen pudonneista meteoriiteista tällainen on Marjalahti.
Talteensaamistavan perusteella saadaan kaksi ryhmää. Pudokkaat, jotka saadaan talteen pian putoamisensa jälkeen, ja löydöt, joiden putoamisesta ei ole tietoa, eli ne ovat voineet maata maassa pitkäänkin.
Tutkimuksen kannalta tuoreet pudokkaat ovat löytöjä arvokkaampia.
Pudokkaista 86 % on kondriitteja, 7 % akondriitteja, 6 % rautoja ja vain 1 % kivirautoja. Löydöistä puolestaan n. 40 % on rautameteoriitteja, sillä raudat säilyvät maassa kiviä paremmin, ja niitä on helpompi löytää.
Meteoriitttien alkuaineet ja päämineraalit ovat samoja kuin Maassa, mutta meteoriiteissa alkuaineiden runsaussuhteet ja pitoisuudet ovat erilaisia kuin Maan kivissä. Kivimeteoriitit vastaavat maankuoren alla olevaa maapallon vaippaa ja rautameteoriitit maapallon sydäntä.
Ikä
Meteoriitit syntyivät aurinkokuntamme muodostuessa 4568,5 miljoonaa vuotta sitten. Akondriitit, raudat ja kiviraudat ovat kiteytyneet syntynsä jälkeen uudestaan 4550-4440 miljoonaa vuotta sitten. Marsista peräisin olevat meteoriitit ovat eri-ikäisiä, tavallisesti 170-1300 miljoonaa vuotta, ja yleensä muita meteoriitteja nuorempia.
Klikkaa
kuvaa!
Esitelmän jälkeen meteoriitteja katsottiin tarkemmin. Kuva Seppo
Linnaluoto.
Mistä tunnet meteoriitin?
Meteoriitin tunnistaminen ei aina ole helppoa, varsinkin jos se on pitkään maannut maassa. Geologitkin ovat erehtyneet. On kuitenkin muutamia merkkejä,joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Pehmeässä suossa makaava tai kattoon reiän tehnyt kivi on todennäköisesti tullut taivaalta (ellei ole esim. ihmisen heittämä).
Kivimeteoriittien sulamiskuori on aina tumma. Rautameteoriittien pinta on yleensä kuoppainen (kuin sormella paineltu muovailuvaha), koska siitä on sulanut pois rautakiisu.
Rautameteoriitit ja kivi-raudat ovat raskaita, ne painavat lähes kolme kertaa niin paljon kuin tavalliset kivet.
Kondriittisten kivien murtopinnassa näkyy pyöreitä jyväsiä eli kondreja. Murtopinta voi muistuttaa kovettunutta riisipuuroa.
Rautameteoriitit ovat voimakkasti magneettisia. Myös monet kondriittiset kivet ovat selvästi magneettisia.
Maassa pitkään maannut meteoriitti on yleensä pinnaltaan ruosteinen.
Suomalaiset meteoriittilöydöt on usein lähetetty tutkittavaksi malminäytteinä.
Meteoriitit ovat muista kivistä poikkeavia. Ne eivät ole koskaan graniittisia tai liuskeisia, eikä niissä ole onteloita.
Meteoriiteiksi epäillyt kivet voi lähettää tutkittaviksi osoitteella: Prof. Martti Lehtinen, Kivimuseo, PL 64 (Physicum), 00014 HELSINGIN YLIOPISTO. Varma tunnistaminen vaatii aina asiantuntijan. Tutkimus on maksuton.
Seuraavana Komeetan esitelmäsarjassa on vuorossa dosentti Hannu Kurki-Suonio, joka kertoo kosmisesta taustasäteilystä ja sitä tutkivasta Planck-satelliitista. Esitelmä on Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa tiistaina 29.1. klo 18.30.
Seppo Linnaluoto
Pieni video Lehtisen esitelmästä. Klikkaa ja odota. Videon koko 22 megaa.